Mökkiraporttia Jämijärveltä

Perjantai, 28.7.

Maanantaina matkustimme bussilla Kankaanpäähän tarkoituksenamme viettää viimeinen varsinainen lomaviikko Jämijärven mökillä. Kankaanpäässä paarustimme tavaroinemme kauppaan ostaaksemme noin viikon elintarvikkeet mökkiolosuhteisiin. Paarustimme siksi, että minua oli jo muutama päivä sitten alkanut kiusata vanha vaiva, plantaarifaskiitti eli kantakalvon tulehdus. Se saa aikaan tosi kipeän kantapään ja koko jalkapohjan ja aiheuttaa aamuista akuankkakävelyä. Pienen rasituksen jälkeen jalka vetreytyy ja kipu vähenee, mutta jos kävelee pitkään, jalka kipeytyy taas. Tällä kertaa vaiva tuli ilmi tavallista äkeämpänä, ja maanantaina joka askel sattui.

Kuin sattuman oikusta maanantain Turun Sanomissa oli iso ja asiallinen juttu tästä yleisestä vaivasta. Jutussa kerrottiin, että hoitona käytetään tulehduskipulääkkeitä, kortisonipistoksia ja kylmähaudetta. Olen kokeillut niitä kaikkia vuosien mittaan. Kokemusta on kertynyt, sillä vaiva alkaa oireilla aina, jos käytän liian pitkään liian matalia tai liian korkeita kenkiä. Turhamaisena ihmisenä kauneus ja tyyli käyvät minulla silti aina välillä käytännöllisyyden ja järjen edelle. Loppukesästä vaiva oireilee lähes säännönmukaisesti, sillä matalat sandaalit ja paljaat jalat ärsyttävät tulehdusherkkää kalvoa. Tällä kertaa syynä lienee alkukesästä ostetut kauniit sandaalit, joissa ei ole riittävää korkoa ja jotka eivät tue jalkaa riittävästi (eli jalka pääsee kiertymään jalkineessa liikaa).

TS:n jutussa oli minulle oikeastaan vain yksi uusi tieto, mutta se voi olla tärkeä. Vaivalle on olemassa synnynnäinen rakenneherkkyys, mutta sitä pahentaa se, jos säären ja myös reiden jänteet ovat kireät. Eli jos on plantaarifaskiittivaivaa, pitää venyttää säännöllisesti a) jalkapohjaa, b) pohkeita ja c) reisiä. Jalkapohjaa kannattaa venyttää jo sängyssä ennen ylösnousua, sillä yön aikana jalka on sellaisessa asennossa, että kalvo pääsee lyhenemään.

Maanantai-iltana olin niin kypsä kipuileviin jalkoihin, että aloitin tehohoitokuurin. Venytyksiä venytyksien perään, hierontaa, lihassärkyvoidetta ja tulehduskipulääkettä. Taisin jumpata jalkoja yölläkin. Ja katso: kun heräsin tiistai-aamuna, kipu oli poissa! Ihmeellistä, näin nopeaa vaikutusta en odottanut. Maanantaina pääsin hädin tuskin kävelemään ja tiistaina pelasin pihalla sulkapalloa. Ällistyttävää.

Isäni tuli hakemaan meidät autolla Kankaanpäästä. Meillä oli hieman juonimista matkatavaroidemme käsittelyn kanssa, sillä olimme salakuljettamassa mökille neljää maalipurkkia, joiden olemassaolosta ja tarkoitusperästä en ajatellut kertoa ennalta vanhemmilleni.

Vanhempani lähtivät Tampereelle maanantai-iltana, ja jäimme kahdestaan Vihun rauhaan. Mutta vain tiistaiaamuun saakka, sillä silloin saapui vieraaksemme ystäväperhe Ylöjärveltä. Vieraiden mukana tuli hulina, siitä huolehtivat 3- ja 5-vuotiaat Iiris ja Aapo. Tiistain vietimme kotosalla, mitä nyt lapset kävivät uimassa Kuninkaanlähteen maauimalassa. Saunoimme, pelailimme ja illalla grillasimme ruokaa nuotion äärellä. Nuotio saikin palaa aika kauan sillä jäimme viettämään iltaa ja yötä nuotion äärellä. Vain kurkien huudot ja kollektiiviset kännykkäpuhelut keskeyttivät turinointiamme.

Keskiviikkona vietimme auringonpaisteista aamupäivää pihamaalla ja pelasimme lasten kanssa krokettia, sulkapalloa, jalkapalloa ja heitimme tikkaa. Iltapäivällä perunamaissichowder-lounaan (jota muuten kehuttiin aivan tolkuttomasti) jälkeen lähdimme koko porukka Kuninkaanlähteelle uimaan ja sieltä sitten Jämijärven keskustaan ruokaostoksille. Ilta sujui taas nuotion äärellä. Ystävillämme on kyllä todella kilttejä ja mukavia lapsia! Lapset selvästi viihtyivät, ja keksivät uusia leikkejäkin. Minulla veti tiskauksen keskellä suuta hymyyn, kun kuulin kolmevuotiaan kysyvän viisivuotiaalta, että joko taas leikitään "kahta ovea". Jokainen voi varmaan arvata, mitä kuuluu "kaksi ovea" –leikkiin. Sivuvaikutuksia ovat ainakin hirmuinen kiljunta ja juoksu, kärpästen ilmestyminen sisätiloihin ja aikuisten "kuka nyt taas jätti oven auki!"-huudot.

Torstaina vieraat lähtivät. Vieraat ovat mukavia, mutta niin on heidän lähdettyään taloon laskeutuva rauhakin. Hetken vain olimme kumpikin omassa rauhassaan, kirjoja lukien. Loikoilin pihakeinussa, lueskelin, aina väliin pysähdyin katselemaan pilvien kulkua ja oikein tunsin loman läsnäolon. Sitten olimme saaneet tasapainomme takaisin, ja ryhdyimme kivijalan maalauspuuhaan. Talosta maalattiin viime kesänä seinät ja tänä kesänä vanhempani ovat pakertaneet ikkunanpokien kanssa. Meille jäi kivijalka. Työ eteni ripeästi, kunnes maali loppui. Maalaamatta jäi noin neljännes, pitää jatkaa kun saamme lisää maalia.

Kivijalan jälkeen ryhdyimme "hämärähommiimme". Oli aika kaivaa Turusta salakuljetetut maalit esiin. Juhannuksena päätimme, että pihakeinu ja vessa kaipaavat uutta maalipintaa ja väriä. Tuntui helpommalta tehdä työ iloisena yllätyksenä kuin ryhtyä pitkällisiin neuvotteluihin menetelmistä, väreistä ja muista yksityiskohdista. Purimme keinun osiin, hioimme ruosteet pois ja aloimme maalata. Keinun runko säilyy valkoisena mutta istuinpuista tulee auringonkeltaiset. Maalasimme pitkälle iltaan.

Torstai-iltana luin loppuun Pauliina Suden esikoisromaanin "Ruuhkavuosi" (Loisto/Tammi, 2005). Romaani kertoo kolmikymppisestä Minnasta, joka päättää ottaa elämänsä ja ajankäyttönsä hallintaan, ja selviytyä vuoden loppuun mennessä lapsen synnyttämisestä, omakotitalon rakentamisesta ja gradun kirjoittamisesta. No huh huh. Kirjan takakannessa siteerataan Savon Sanomien arvostelua: "Ruuhkavuosi on hysteerisen hauska ja miestä kasvattava lukuelämys…" Hmm. Ehkä ennemminkin puhtaan hysteerinen ja miestä kauhistuttava. Ja naistakin. Minua ei juuri naurattanut, mutta ehkä se johtuu siitä, että minulla on ollut ystäväpiirissä vakavaa synnytyksen jälkeistä masennusta eikä Minnan epätoivoinen sekoilu siksi huvittanut. Vakavasti masentuneen ihmisen epätoivoa ei ole helppo nähdä komiikkana, jos on yhtään perillä siitä, missä alhossa hän saattaa elämäänsä taivaltaa. Tässä kirjassa päähenkilö onnistui kyllä antamaan itsestään niin avuttoman, epävarman, epäluuloisen, vastenmielisen ja ankean kuvan itsestään, että jossain vaiheessa minunkin teki mieli ruveta kiljumaan hänelle, että "Ryhdistäydy nyt herran tähden, nainen!". Ja silti: kyse on kuitenkin vain nuoruuden epävarmuudesta ja masennuksesta, eikä siitä pääse irti sillä, että joku käskee ryhdistäytymään. Kirjasta jäi puolionnellisen lopun jälkeenkin aika ankea olo. Siinä oli ihan hyvää pohdintaa naisen ja miehen rooleista perheenperustamistilanteessa, ja se käsitteli tärkeää ja yleistä masennusteemaa, ja melkein yhtä yleistä gradutuskaa (josta minulla on rutkasti omaakin kokemusta). Silti kirja ei loppujen lopuksi sytyttänyt tai sykähdyttänyt. Ehkä se sopii paremmin sellaiselle, jolle nämä asiat ovat akuutteja. Sanoo ikuisuuden opiskeltuaan valmis ja gradutuskan elämässään taakse jättänyt filosofian maisteri.

Perjantain jatkoimme keinun maalausurakkaa. Vuorossa oli toinen maalauskerros. Keinun lautaosiin ei kyllä sekään taida riittää, vaan rimat on päällipuoleltaan maalattava kolmanteenkin kertaan. Kauppa-autokin pysähtyi pihalla, se on aina viikon juhlahetkiä. Täällä sentään kulkee kauppa-auto, vaikka mitään muita palveluita ei olekaan, ei edes bussiyhteyttä. Keinun osien jälkeen oli vuorossa vessan maalaus. Pieneen koppiin ei mahdu kahta ihmistä, joten homma jäänee enempi mieheni huoleksi ja minä keskityn ruoanlaittoon ja kirjoituspuuhiin. Vessasta seinistä tulee turkoosit ja katosta ja lattiasta kermanvalkoiset. Olemme hankkineet sinne myös väreihin sopivat kasviaiheiset koristetaulut ja pyyhekoukut. Sopivaa mattoa emme ehtineet etsiä, se jää joko ensi kesään tai jonkun muun huoleksi.

Uutisia täällä mökillä voi seurata sen verran kuin telkkarista ehtii katsoa. Israelin järkyttävä hyökkäystoiminta Libanoniin jatkuu, eikä muu maailma saa tuomittua toimintaa riittävällä tiukkuudella. Tähän mennessä annetuista "nuhteista" Israel vähät välittää. Mökillä ollessamme hyökkäykset vaativat myös suomalaisuhrin.

Ruotsissa on Forsmarkin ydinreaktorin turvajärjestelmä pettänyt, häiriön tullen järjestelmä ei toiminut kuten piti. Asiaa selvitetään – syystä. Turvallista ydinvoimaa ei yksinkertaisesti ole, kun riskejä tarkastellaan realistisesti eikä ydinvoimalobbareiden mainospuheiden valossa.

Helteet tappavat väkeä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kaliforniassa on teksti-tv:n mukaan kuollut 100 ihmistä kuumaan säähän. Kannattaisiko sittenkin liittyä Kioton sopimusjengiin, Yhdysvallat? Välimeren turismi loppuu kuulemma 70 vuoden kuluttua, koska kuumuus ja kuivuus tuhoaa matkailun edellytykset. Nyt kannattaa siis sijoittaa Baltian hiekkarantoihin, jos pitkän tähtäimen tuotto riittää. Pärnu on ainakin mukava paikka, kokeiltu on pari kesää sitten.

Tour de Francen voittaja Floyd Landis kärähti dopingista. Juu juu, luonnostaanhan ne testosteroniarvot ovat korkeita tietenkin juuri pyöräilijöillä. Onkohan jo joku kirjoittanut huippujännittävän dekkarin pyöräilyn dopingmaailmasta? Jos ei ole, niin tässä aihe vapaasti napattavaksi. Juoneen saa taatusti upotettua salailua, petosta, kiristystä, pyöräilymestarien megajulkisuutta, kilpailun jännitystä ja riittävän määrän dramaattisia murhia.

Valtiovarainministeriö julkaisi kuluneella viikolla budjettiehdotuksensa. Rahaa näyttää tv-uutisien perusteella riittävän yksityisautoilun kasvattamiseen: työmatkavähennyksiin, kilometrikorvauksien korottamiseen ja tiehankkeisiin sopivasti vähän joka vaalipiiriin. Vähän satsataan pariin ratahankkeeseen, joukkoliikennettä ei ole ainakaan telkkariuutisissa mainittu lainkaan. Tätä se on sitten tämän hallituksen ilmastopolitiikka: lisää tukea yksityisautoilulle. Työmatkavähennyksistä kannattaa huomata, että se sekä edesauttaa asutuksen hajaantumista että kohdistaa verohelpotuksia niille, jotka pärjäävät jo ennestäänkin parhaiten: työssäkäyville hyvätuloisille. Ei siis helpotusta vanhempainlomalla oleville, minimiäitiyspäivärahalaisille, opiskelijoille, työttömille tai eläkeläisille. Demariministeri esittikin budjetin, joka palvelee hyvin juuri keskimääräisiä demariäänestäjiä. Muista viis, sosiaalipuolen rahatkin jäävät myöhemmissä otteluissa oteltaviksi Kunnille valtio aikoo maksaa velkaansa eli ns. pakkolainaa 200 miljoonaa euroa. Tästähän sitä voi hallituspuolueet vaalikentillä repiä suuria sanoja, miten hallitus on tukenut kuntataloutta. Tosiasiassa kyseessä on kuitenkin valtion kunnilta kuntien itsensä tahdon vastaisesti pidättämä raha, jonka maksatusta nyt aiennetaan vuodella. Tässä välissä on tietenkin moni kunta ehtinyt menettää taloudellisen tasapainonsa, mutta sitä ei vaalikentillä taideta toitottaa. Ja mitäpä sitä nyt muuten kuntien talousahdingosta keuhkoamaan, mutta kun juuri sieltä tulevat ne meille kaikkein tärkeimmät palvelut eli terveydenhuolto, sosiaalipuolen palvelut, koulut, päiväkodin, bussikyydit ja pyörätiet, tontit, leikki- ja liikuntapaikat, kirjastot jne. No, kunhan pääsen sanomalehtien ja netin ääreen, tsekkaan tarkemmin, mitä se Heinis nyt oikein budjetin kautta tarjoaa.

Lauantai, 29.7.06

Minun tiskivuoroni aamulla, sitten imurointia. Mies maalaa vessaa toiseen kertaan. Aikas kiva turkoosi tulee seiniin, paitsi että ennen vanhaan sitä olisi kyllä kutsuttu siniseksi. Joka tapauksessa väri on perinteinen maaseutuväri. Jotenkin sitä ajattelee, että isovanhempien aikaan olisi käytetty hillittyjä värejä. Tämähän on tietysti ihan puppua. Minun karjalaisilla isovanhemmillani oli niin hurjan sinisenturkoosit keittiökalusteet, etten minä vielä tänäkään päivänä uskaltaisi moisia hankkia. Ja minun kotonani on sentään käytetty värejä.

Imuroinnin aikana ihmettelin taas kerran alkusynnyn ongelmaa. Mistä sitä roskaa tulee niin paljon? Biologina tiedän, että alkusyntyteoria ei pidä paikkaansa, se pystyttiin kumoamaan kun van Leeuwenhook (1632-1723) kehitteli mikroskooppejaan ja näki bakteerit. (Alkusyntyteorialla tarkoitettiin siis sitä, että kun ei tiedetty silmille näkymättömistä mikrobeista, ajateltiin yksinkertaisia eliöitä vain ilmaantuvan itsestään, suoraan elottomasta aineesta.) Siivoaminen saa minut silti aina epäilemään, että josko sittenkään tiede ei ole selvittänyt vielä kaikkea. Ehkä on olemassa jokin roskien alkusyntymekanismi, jonka tunnistamattomuus johtuu vain miesten yliedustuksesta tutkijapuolella?

Kolumnikin alkaa olla valmistumaisillaan, olen ajatellut näppäimistöllä lepolassessa istuskellen. Keskittymiskykyä ei haittaa sähköposti, ei kännykkä, ei allakka. Korkeintaan jotain paarmaa pitää tintata aika ajoin. Minun tekstini ovat kuin taikinat, ne on paras jättää tekeytymään, jotta niistä tulee jotain. Siksi kirjoittaminen sopii huonosti kiireiseen elämään. Kuten niin moni muukin mukava asia.

Illalla salamaalausurakat olivat valmiina: keinu kuivumassa ja vessa kunnossa seinäkoristeita myöten. Oikein hyvältä näyttää. Nyt sitten vain jännätään, mitä huomenna saapuvat torpan omistajat sanovat muutoksesta. Tulikohan oltua liian omavaltaisia?

Maanantai, 31.7.06

Jäimme mökille vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Ajattelimme, että olisi hauska viettää sunnuntai-iltaa vanhempieni kanssa, ja aikataulu salli paluun Turkuun vasta maanantaina. Vanhempani – onneksi – yllättyivät iloisesti maalausurakkamme tuloksista. Keltavalkoinen keinu on uskomattoman söpö, ja lievän alkuhämmennyksen jälkeen vanhempani tulivat siihen tulokseen, että turkoosi vessa on hyvä juttu. Itse he eivät olisi moista valinneet, mutta nyt kun joku toinen teki sen heidän puolestaan, tulos on oikein mainio. Onneksi näin, huh.

Sunnuntai-iltana ehdimme tehdä vielä perinteisen iltapyörälenkkimme. Ensin peltojen poikki, sitten pieni suoalue, kipuaminen harjun päälle, ajo pitkin mäntykangasta, laskeutuminen viljelysten pariin, metsätaivalta ja maatiloja, ja lisää metsätaivalta ja maatiloja. Pituus 13 km. Paljoa ei ollut reitti vuoden aikana muuttunut, yksi mökki, ojituksia ja tienoikaisu sentään löytyi. Iloinen yllätys oli, että ainoa tietämäni maitolaituri niillä seuduilla oli kunnostettu! Kulttuuriteko! Sieniä ei näkynyt ensimmäistäkään.

Maanantai-aamuna kuin lähtiäislahjaksi pellollemme laskeutui 11 kurkea ruokailemaan. Upea näky! Bussimatkan aikana kolumni muokkautui vielä kerran uusiksi. Nyt kotona odottaa urakkana vaatteiden pesua ja lehtien lukua: seitsemän päivän Tusarit ja Hesarit kaipaavat lukijoitaan. Pakko kai ne on jotenkin kahlata läpi, vaikka uutiset maailmalta ovat tällä erää huomattavan kurjia. Ja pyörä pitää lähteä hakemaan pois huollosta.