21.7.06

Kotosalla osa 2, mausteena jäteasiaa

Torstaina käväisimme rautakaupassa hakemassa pari purkkia maalia ja kattolampun. Kattolamppu löytyi sattumalta, maalia tarvitaan pieneen remppaan. Uusin työhuoneeni kalustuksen toimivammaksi viime syksynä, mutta muu järjestely eli työ- ja politiikan papereiden ja raporttien perkaaminen sekä järjestäminen ja kokonaisuuteen sopivan lampun ym. tykötarpeiden hankinta jäi talvikauden kiireiden vuoksi tekemättä. Nyt löysin lampun, vielä pitäisi jaksaa raaka siivoustyö. Huoneessa on tällä hetkellä kaksi minua leukaan asti ulottuvaa paperipinoa, jotka pitää perata läpi, työpöydällinen sekalaista paperia ja monta kaapillista kansioita, jotka täytyy perata ja järjestää. Jos sataisi seuraavat kaksi viikkoa, minulla voisi olla toivoa saada homma hoidettua loman loppumiseen mennessä. Aurinkoisena päivänä en voi niin tylsää duunia ajatellakaan.

Lisäksi pitäisi kirjoittaa yhteen lehteen tilattu kolumni ja uusia näiden nettisivujen tekstit ajan tasalle sekä siivota sähköposti. Tarvittaisiin siis vielä viikko lisää sadetta? Muu Suomi ei taida toiveestani ilahtua, vaikka tämänpäiväinen sade tuleekin tosi tarpeeseen.

Etsiessäni vajaa kolme vuotta sitten uutta asuntoa oli sopiva työhuone aivan välttämätön vaatimus. Opettajan ammatti on sellainen, että työhuone kotona on välttämätön, ja politiikka harrastuksena ei mitenkään vähennä työtilan tarvetta. Minulla on työkkärissäni suuri työpöytä ja seinien täydeltä kirjahyllyjä. Siis papereille ja työhön liittyvälle kirjallisuudelle, muu kirjallisuus on pääasiassa muiden huoneiden hyllyissä. Odotan todellakin "paperitonta toimistoa" kuin kuuta nousevaa. Matkaa on vielä, mutta ensi merkit alkavat olla näkyvissä. Paperin kulutus on kääntynyt laskuun Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Turussa kaupunginhallitus siirtyi paperittomaan kokouskäytäntöön viime valtuustokaudella, ja tällä kaudella saman teki johtamani tarkastuslautakunta. Tarklassa käytäntö on erityisen kätevä siksi, että meille kertyy aika paljon toistaiseksi-ei-julkista ja osin salaistakin materiaalia, ja sellaisten papereiden hävittämisessä on aina oma ja aika iso vaivansa. Sähköisenä tiedostot saa katoamaan nappia painamalla, mikä on iso helpotus. Okei, tietoturvaihmisten kanssa tästä voisi tietty keskustella vaikka aamuun, että miten niin katoamaan... Olen edelleenkin sitä mieltä, että vanhanaikainen esityslistojen lukeminen paperilta ja merkintöjen teko kynän kanssa on huomattavasti miellyttävämpää ja kätevämpää, mutta kun koneet on hankittu, niitä nyt vain käytetään, ja kyllähän tämä alkaa sujua näinkin. Konetta on vain jaksettava raahata mukana, jotta voin käyttää bussimatkat Hesaan ja tauot kokouksen ja seuraavan kokouksen välillä tehokkaaseen "paperityöhön". Arkistointi ja muistiinpanojen säilytys on toki koneella helpompaa. Lautakuntani jäsenille täytyy nostaa hattua siitä, kuinka sujuvasti siirtyminen konekauteen on sujunut. Kukaan ei ole tullut kokoukseen paperiprinttien kanssa, vaan kaikki ovat hoitaneet homman koneidensa kanssa. Hyvä tarkla! Ja hyvä teknologia, tämä on taas yksi esimerkki siitä, miten teknologinen kehitys vähentää materiaalin kulutusta ja säästää ympäristöä. Ja toisaalta: ajaa alas suomalaista paperiteollisuutta?

Kierrätyksestä ja Turussa ajankohtaisessa jätteidenpoltosta: perjantain Hesarissa (21.7.06) on oikein hyvä ja mielenkiintoisia näkökantoja esiin nostava juttu siitä, miten raaka-aineiden hintojen nousu vie pohjaa jätteiden poltolta. Täällä Turussahan toimii maan ainoa sekajätteen massapolttolaitos, ja vanhaa laitosta ollaan nyt korvaamassa uudella ja isommalla sekajätteen massapolttolaitoksella. Dorkaa! Päätös asiassa tehtiin todella omituisten mutkien kautta. Missään vaiheessa ei ole pidetty tarpeellisena pohtia koko kokonaisuutta seudun jäte- JA energiahuollon kokonaisuutena ja lopputuloksena näyttää oleven asutuksen viereen vuosikymmeniksi rakennettava laitos, joka ylläpitää jätteiden tuotantoa eikä suinkaan tähtää jätteiden määrän vähentämiseen. Kierrätyspolttoainetta voi minunkin mielestäni polttaa, mutta se edellyttää asiallista jätteen syntypaikkalajittelua ja biojätteen ja polttoon kelpaamattoman jätteen keräämistä erilleen sekä tekniikkaa, joka tuottaa joko sähköä ja lämpöä kunnon hyötysuhteella, tai sitten lämpöä sellaiselle, joka sitä tarvitsee. Biojäte kannattaisi mädättää ja tehdä siitä biokaasua, tai ehkä jotain muuta biopolttoainetta. Polttokelpoisesta jätteestä tehdyn kierrätyspolttoaineen käyttö nimenomaan teollisuuslaitoksen yhteydessä on siinä mielessä järkevää, että kulutus on jokseenin yhtä suurta talvella ja kesällä. Turun ongelmahan on, että uusittava jätteenpolttolaitos näyttää torppaavan länsirannikolle aiotun maakaasuputken, koska muun kaukolämmön tuotannon tarve on uuden jättipolttolaitoksen myötä pienempi. Tästä taas seuraa se, että Naantalin kivihiilivoimala jatkaa energian tuottamista kivihiilellä, eikä suinkaan maakaasulla, ja näin me kaikki iloisesti edistämme ilmastonmuutosta mitä suurimmassa määrin. Todella tyhmä juoni niiltä virkamiehiltä ja poliitikoilta, jotka kaukokatseisesti ovat tämän kuvion rakentaneet. Maakaasukaan ei ole hyve, mutta on se sentään vähän pienempi pahe.

Tunnen itseni huijatuksi siinä mielessä, että silloin kun Turun seudun jätestrategiaa tehtiin vuosia sitten, yritin puuttua jätteiden vähentämiseen ja valittavan polton tekniikoihin. Minulle vastattiin kuorossa, että nyt ei ole sen aika, vaan tämä on yleisluonteinen suunnitelma, yksityiskohtaisempaan päätöksentekoon tullaan vasta myöhemmässä vaiheessa, ja silloin nämä kysymykset ovat ajankohtaisia. Kukaan ei selittänyt, mitä seurauksia suunnitellusta kokonaisuudesta tulee olemaan. Jos joku tajusi, hän ei avannut suutansa. Kun se myöhempi aika tuli, selvisi, että linjauksista ei voinut enää keskustella, koska a) ne oli jo päätetty jätestrategiassa ja b) toiminnot oli siirretty seudulliselle yhtiölle jonne turkulaisilla kaupunginvaltuutetuilla ei ole päätösvaltaa. Kusetusta, sanon minä, ei mitään muuta. Epäilen jopa, että ei edes tahatonta. Ja lopputuloksesta kärsii ympäristö ja asukkaat, kymmeniä vuosia. Jätepolitiikasta kiinnostuiden kannattaa tsekata Hesarin artikkeli, siinä on sellaista tilanneanalyysia ja järkipohjaista visiointia, joka ainakin tältä seudulta tuntuu puuttuvan tykkänään.

Jätteenpolttoa hauskempiakin asioita on ollut listalla. Torstai-iltana kävimme syömässä Bossassa yhden ystävän ja hänen miehensä kanssa (en siis ollut tavannut puolisoa aiemmin), sieltä matkasimme Aboa Vätyksen terassille, sieltä Olkkuun ja lopulta Apteekin kautta kotiin. Oli oikein mukava ilta. Nyt olen lähdössä toisen ystäväpariskunnan luokse istumaan iltaa ja laittamaan ruokaa. Mies lähti jo edeltä, kävi viemässä fillarin korjaamoon. Vaihdepyöräni takarengas sanoi sopimuksensa irti ja muutenkin rakkine kaipaa huoltoa. Perskules, sitä tuntee itsensä ihan rammaksi ilman vanhaa ajokkiaan.

Ei kommentteja: