Kesäterveisiä uudesta pääkaupungista!

Vietin melkein koko viikon mieheni ja 12-vuotiaan kummityttäreni kanssa Helsingin kodissamme, kesä-Hesaan tutustuen. Kävimme Linnanmäellä, ja 12-vuotias sai raahattua minutkin - korkeanpaikan kammostani huolimatta - uuteen maailmanpyörään ja pariinkin vuoristorataan. Tosin suljin silmäni vanhan vuoristoradan ensimmäisessä eli korkeimmassa nousussa - sillä tavalla selviää paremmin eikä kuole kauhusta. Pyöritystä ja ylös-alas -liikettä (esimerkiksi mustekala-laitetta) kestän mainiosti, mutta kaukana oleva maanpinta pelottaa. Samoin on tietty liikerata, johon sisäkorvani tasapainoelin nähtävästi reagoi voimakkaasti, ja heijausliike sai minut nytkin lähes oksentamaan. Ei enää koskaan viikinkilaivaa, sen vannon! Muutoin Lintsillä oli rattoisaa.

Viikinkilaivaa lukuunottamatta viikko sujui leppoisasti. Kyläilimme anoppini luona Espoossa. Kävimme shoppailemassa alennusmyynneissä - tosin laihoin tuloksin. Vietimme aurinkoista päivää Pihlajasaaressa eväiden kera. Merivesi Helsingin edustalla oli tosin hyvin kylmää, varmaan alle 16-asteista. Ihmettelinkin tänään lehden sääkartasta Suomenlahden pintavesilämpötiloja kuvaavia käyriä. Syvemmältä tulevan kylmän veden kumpuamisestako on kyse, kun niin kapeassa lahdessa on pintavesien lämpotiloissa yli viiden asteen ero Helsingin ja Tallinnan välillä? Tallinnan edustalla käyrät näyttivät yli +21 astetta Celsiusta, ja Helsingissä alle 16. Veden virtaussuunnan Suomenlahdella on ainakin minulle opetettu olevan sellainen, että vesi kiertää ensin Viron rannikkoa itään, ja palaa sitten Suomen rannikkoa länteen. Turun saaristossa lämpötila näytti ylittävän +18 astetta. Voiko mikään muu kuin tapahtunut kumpuaminen selittää sitä, että pitkän lämpimän kauden jälkeen Helsingin edustan vesi on edelleen hyytävän kylmää ja lämpötilakäyrät tiheästi vaakasuoria? Jos näin on tapahtunut, on kylmän veden mukana noussut myös paljon ravinteita. Tulevat viikot näyttävät, mitä tapahtuu levätilanteelle.

Helsingissä on Turkuun verrattuna hyvää se, että meren rannalle on helppo päästä, ja vaikka molemmat ovat yhtä lailla merenrantakaupunkeja, asian huomaa Helsingissä paljon konkreettisemmin hyvässä ja pahassa. Helsinkiläiset todella osaavat ottaa meren monimuotoiset käyttömahdollisuudet omikseen. Meidänkin olisi täällä Turussa syytä kehittää paljon nykyistä aktiivisemmin ihmisten mahdollisuuksia päästä oleilemaan meren rantaan. Aurajokiranta on hieno, ja sen ihmiset ovat saaneet ja osanneet ottaa omakseen. Mutta yksityistä merenrantaomistusta on hellitty liiaksi. Kaavoituksessa pitää olla tiukka: omarantaista asumista ei tarvitse tukea, riittää että tuetaan asumista josta on merimaisemat. Oman tontin merenpuoleisessa laidassa voi kulkea kaikille avoin rantapolku tai pyörätie ilman, että asumisolosuhteet siitä kohtuuttomasti heikentyvät. Kaksi tärkeintä yksittäistä askelta rantojen käytön edistämisessä ovat Wärtsilä Dieselin tontin ja Puolustusvoimien käytössä olleen Vähä-Heikkilän alueen rantojen avaaminen kaupunkilaisten käyttöön. Lisäksi tulisi harkita jopa pakkolunastusta yksittäisissä kriittisissä kohteissa, jotta kaikille avoimet merenrannan kulkuväylät saataisiin toimivaksi kattavaksi verkostoksi. Aurajoen kohdalla ongelmana on Halisten sillan yläpuolinen suljettu yksityinen rantaosuus, mistä olen aikoinaan tehnyt valtuustoaloitteenkin. Siitä seuranneet kinat ovatkin sitten niin pitkä tarina, että niistä tulisi ihan oma viestinsä, enkä siksi syvenny siihen enempää. Muutoin olen erittäin iloinen siitä, että kaupunki kehittää Aurajoen rantojen virkistyskäyttöä myös Tuomiokirkkosillalta yläjuoksulle päin. Kunhan polkuverkosto on valmis, moni tulee hämmästymään, minkälaisen aarteen voi löytää aivan kaupungin keskustan tuntumasta.

Helsingin merenrantasijainnin huonoja puolia on viheliäinen sää erityisesti talvella. Olen itse kotoisin Tampereelta, ja tottunut lapsena sisämaan pakkastalviin. Yli kaksikymmentä vuotta Turussa on totuttanut minut täkäläisiin talviin; sää ei ole kovin talvinen mutta silti se on siedettävä saariston suojaamana. Helsingin talvisäätä voi kuvata sanalla viheliäinen. Sellaista takkia ei olekaan, jonka sisään yleisesti puhaltava hyytävä kylmänkostea tuuli ei tunkisi.

Vaan mitäpä muuta Helsingissä? Kävimme ennen Turkuun lähtöä vielä Finnair-stadionilla HJK - FC Honka -ottelussa. HJK voitti 3-0 ja stadionille raahautunut ennätysyleisö hyrisi tyytyväisyyttään. HJK oli ihan oikeasti hyvässä vireessä ja uusi keinonurmi näytti ainakin näin kokemattoman katsojan silmissä toimivan. Samaan aikaan TPS voitti oman matsinsa Maarianhaminassa, joten päivä ja Helsingin reissu päättyi hyvissä tunnelmissa.

Takaisin ei nyt olekaan hetkeen menemistä. Mieheni kotitalossa on meneillään julkisivuremontti, ja torstaina teipattiin asunnon kaikki ikkunat tukkoon. Tuulenvärekään ei tule akkunasta asuntoon ja sisälämpötila nousi hetkessä sietämättömäksi. Nyt pitää pysytellä Turun kodissa, elämä on täällä paljon nautittavampaa :).