30.6.06

Senegalilainen himmeli ja muita matkamuistoja

Tiistaista perjantaiaamuun mieheni, veljeni, veljen vaimo ja minä matkailimme Tukholmassa. Tarkoitus oli vain viettää lomaa, hieman shoppailla, käydä Södermalmin gallerioissa ja katsella kaupunkia, ja sellainen matka meillä olikin. Ainokainen veljeni vaimoineen asuu toisella puolen Suomea, joten en tapaa heitä kovin usein. Pieni matka on hyvä tapa rauhoittaa aikaa yhdessäoloon. Galleriat jäivät harmi kyllä hieman vähemmälle, sillä olimme liikkeellä aika aikaisin ja moni putiikki avasi ovensa vasta puoleltapäivin. Harmi, on varmaan tehtävä vielä kolmaskin reissu Södermalmille, sillä edellinen yritys tapahtui yli vuosi sitten maanantaipäivänä, jolloin galleriat olivat tietenkin kiinni.

Mieheni ja minä taivalsimme Hornsgatanilla uudelleen kehitysmaakauppaan, joka myy erityisesti afrikkalaisia mutta myös muista maanosista tulleita käsitöitä. Vuoden 2005 hiihtolomalla ostin kaupasta kirgisialaisen lammasmaton, joka (viikon tuuletuksen jälkeen) päätyi koristamaan olkkarini seinää. Tällä kertaa matkaan tarttui senegalilaista käsityötä: rautalangasta tehty eläinaiheinen mobile. Nauroin veljelleni, että "tuli ostettua 450 kruunulla ruosteista rautalankaa", mutta oikeasti "himmeli" on hieno taideteos viitteellisine eläinhahmoineen (seebuja, kirahveita, kameleita ym.). Nyt se riippuu olkkarini katosta.

Kävimme jälleen myös Modernin taiteen museossa (Moderna museet). Huh, mikä näyttely siellä olikaan. Googlasin näyttelyn taiteilijan Paul McCarthyn nimen, ja heti ekasta linkistä tuli seuraava määrittely: "Paul McCarthy on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia yhdysvaltalaisia nykytaiteilijoita. Rujo ruumiillisuus on hänen taiteensa keskeinen teema. McCarthyn teoksissa esiintyy usein erilaisia kehon nesteitä yhdistettynä maaliin tai vaikkapa ruokaan. Hän muuntuu monissa performansseissaan hulluksi, noitamaiseksi tai infantiiliksi hahmoksi käsitellen perhetraumoja, populaarikulttuurin luomia hahmoja ja kulttuurimme myyttisiä kertomuksia. " McCarthyn näyttelyesittelyä voi tiirailla sivulta http://www.modernamuseet.se/index.asp?bhcp=1 Harvemmin tulee käytyä taidenäyttelyssä, jossa joka ovessa lukee, että näyttely ei sovi lapsille ja sisältö voi saada aikaa herkillä ihmisillä pahaa mieltä ja huonoa oloa.

Minä olen kai sitten todistetusti herkkä, sillä välillä ällötti. Osan jutuista tajusin, osaa en ja osa ei edes kiinnostanut. Näyttelyn katsottuamme olimme molemmat, sekä mieheni että minä, samaa mieltä: mielenkiintoinen näyttely, josta ei voi sanoa pitäneensä, mutta joka silti herätti ajatuksia.

Veljelläni ja hänen vaimollaan oli hieman toisenlainen "läheltä-piti seikkailu". He olivat menossa torstaiaamuna käymään NK-tavaratalossa, mutta poikkesivatkin sattumalta hetkeksi ensin toiseen kauppakeskukseen. Kun he pääsivät hieman myöhässä NK:n eteen, siellä oli täysi mylläkkä päällä. Kolmen miehen ryhmä oli yrittänyt ryöstää asein ja kirvein NK:n pääoven jälkeen olevan kultasepänliikkeen, ja kaksi miehistä oli rytäkässä onnistuttu pidättämään. Tavaratalossa oli ammuttu useita laukauksia, ihmiset olivat menneet paniikkiin ja heittäytyneet suojaan maahan. Vartijat ja yleisö olivat onnistuneet ottamaan kaksi rosmoista kiinni. Veljeni näki toisen rosvon pidätyksen. Miten ihmeessä Ruotsissa, tuossa Suomen kaltaisessa jokseenkin rauhallisessa maassa, tapahtuu niin paljon tällaisia väkivaltaisia aseellisia ryöstöjä? Tavarataloja, rahakuljetuksia jne.? Täytyy todella toivoa, että meidän poliisimme pystyy omalla osaamisellaan pitämään huolen siitä, että tämä toimintamalli ei leviä Pohjanlahden itäpuolelle.

Mitäpä muuta Tukholmassa? Ainakin voisi mainita Kungsträdgården -puiston kivat uudet ravintolarakennukset, joista voisi ottaa mallia täällä meilläkin. Historiallisesti arvokkaan puiston laitaan on rakennettu rivi hyvin kapeita ja vähäeleisiä kioski-/ravintolarakennuksia, jotka kesällä terasseineen levittäytyvät puiston leveille käytäville ja olivat nyt auringonpaisteessa aivan tupaten täynnä väkeä. Olen nähnyt nämä rakennukset myös talvella, jolloin niissä silloinkin oli muistaakseni toimintaa sisällä mutta toki paljon hiljaisempana. Jokin tämänkaltainen tyylikkyys sopisi meilläkin esimerkiksi kauppatorille.

Kotiin palattuani aloin valmistautua kuluneen illan tukiryhmäkokoukseen. Eduskuntavaalikampanjani suunnittelu on päässyt vauhtiin, ja meno tuntuu tosi hyvältä. Tukiryhmässäni on aivan uskomaton joukko superosaavia ja megafiksuja naisia, ja meillä on ollut pari ratkihauskaa sessiota kampanjaideoita kehitellessämme. Oma ehdokkaaksi rupeamisen alkujäykkyyteni alkaa olla hälventynyt, ja tuntuu taas hyvältä ja innostavalta ajatella tulevia tapahtumia ja kampanjointia. Jos kerran nämä naiset uskovat ja luottavat minuun tällä tapaa, en voi olla aivan kelvoton ehdokas!!

Tukholman matkailumme aikana täällä kotimaassa näytti maan hallitus päätyneen vesitettyyn, laimennettuun ja lantrattuun ratkaisuun kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeessa. Vähän on villoja enää jäljellä, mutta ehkä puitelakiehdotus on sentään täysin tyhjää parempi. Palaan tähän uudelleen kun olen saanut luettua nyt sovitun puitelakiehdotuksen alkuperäistekstinä, sillä olen vielä yksinomaan lehtitietojen varassa.

1 kommentti:

katrisarlund kirjoitti...

Hah! Sattuipas: sunnuntain Turun Sanomissa oli muuten McCarthyn näyttelyarvostelu. Juttu löytyy osoitteesta http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2006-07-02,104:5:389185,1:0:0:0:0:0: