Perjantai-iltana olin 12-vuotiaan kummityttäreni Jasminin kanssa Vartiovuoren kesäteatterin ensi-illassa katsomassa kesän lastennäytelmää Lumikkia. Voin suositella muillekin! 12-vuotiasta Krisse-fania ja 40-vuotiasta tätiä nauratti tasapuolisesti ja kumpikin poistui näytöksestä erittäin hyväntuulisina, kääpiöiden säveliä rallattaen. Kiitokset vaan ohjaaja Fiikka Forsmanille ja työryhmälle! Krisse oli Krisse niin pahana kuin hyvänäkin kuningataräitipuolena, kuningas oli komea, prinsessa ja prinssi suloisia ja kääpiöt kertakaikkisen hurmaavia! Ennen näytelmän alkua ehdin hetken otsa kurtussa pohtia, että mitenköhän kääpiöiden toteutus mahtaa onnistua. Huolehdin aivan turhaan, se onnistui erinomaisesti ja oli minusta parasta koko stoorissa. 12-vuotiaan mielestä parasta oli tietysti Krisse, ja totta on, että voi sen äitipuolen näinkin tehdä. Kannattaa siis mennä katsomaan Lumikkia perheen kanssa. Ja ainahan voi lainata jonkun lapsen alibiksi, jos ei kehtaa mennä pelkästään aikuisseurassa. Tämä satu toimii aikuistasollakin, ainakin meillä lapsenmielisillä :).
Tänään lauantain kävimme mieheni kanssa kaupungilla ja ajelimme mennen tullen Kupittaan puiston halki. Pyöräillessä ja puistoon pysähdyttyämme ajattelin jälleen kerran, mikä aarre Kupittaan puisto Turussa onkaan. Koska sää oli mitä mainioin, puisto taas kerran pullisteli kesäpäiväänsä viettäviä kaupunkilaisia. Ihmisiä oli urheilemassa, pelaamassa haavipalloa (!), uimassa, leikkimässä, piknikillä, lenkillä, ottamassa mollikkaa... Tunnelma oli jälleen kerran rento ja rauhallinen. En tiedä mistään muusta suomalaisesta kaupungista vastaavaa puistoa! Erilaisia asuk-kailleen hyvin tärkeitä ja myös toiminnallisia puistoja olen kyllä löytynyt, mutta onkohan niistä mikään yhtä monipuolinen kuin Kupittaa? Kupittaalla käy toki matkailijoitakin, mutta tärkeintä puistossa on, että se on aito kaupunkilaisten kokoontumis- ja ajanviettopaikka, kuten on Aurajokirannatkin.
Toivottavasti ennätämme pikapuoliin käymään katsastamassa myös Koroistenniemen uuden kevyenliikenteen sillan, sillä Aurajoen yläjuoksun rannat Tuomiokirkkosillalta yläjuoksulle ovat nekin upea maisemallinen ja luonnonläheinen kokonaisuus, joka kytkeytyy silti kiinni kaupunkirakenteeseen. Kunpa vielä saisimme ne kansallismaiseman ytimessä kulkevat rantapolut rakennettua mahdollisimman pian: Tuomiokirkolta eteenpäin, ja Tuomaansillalta eteenpäin. Sitten reitistö Halisiin olisikin jo valmis, ja kaikille tarjoutuisi mahdollisuus löytää nämä rauhan tyyssijat kaupunkinsa keskustasta! Vielä kun saisi Halistenkosken yläpuolella olevan yksityismaalla sijaitsevan rantareitin auki, kokonaisuus olisi täydellinen ja uniikki.
