Juhannuksen alla on mietintämyssyyn jäänyt muutama ajankohtainen asia valtakunnanpolitiikan saralta. Eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Heidi Hautala sai taannoin kritiikkiä eduskunnan satavuotisjuhlaistunnossa pitämästään puheesta, jossa hän maiden yhteiseen historiaan viitaten kritisoi Venäjän demokratiakehitystä. Toisaalta tuli myös paljon tukea ja kannustusta.
Keskiviikon Turun Sanomissa entinen Suomen Yhdysvaltain-suurlähettiläs Richard Müller palasi vielä aiheeseen kolumnissaan "Paavo Lipposen lausunnon arvoitus". Müller kiteytti jokseenkin mainiosti myös minun ajatukseni, jotka tuolloin heräsivät ei niinkään Heidin puheesta vaan sen aiheuttamista reaktioista. Müllerin kolumnin voi käydä lukaisemassa TS:n arkistosta osoitteesta http://www.turunsanomat.fi/ulkomaat/?ts=1,3:1003:0:0,4:3:0:1:2006-06-21,104:3:386956,1:0:0:0:0:0: Venäjän demokratian kehitys on huolestuttavaa, onko meillä varaa sulkea tältä silmämme ja korvamme?
Toinen mielenkiintoinen ja ajankohtainen asia koskee tuota eteläistä uutta pääkaupunkia, Helsinkiä. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti keskiviikkoiltana hyväksyä kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok) suunnitelman, jossa valtioneuvostolta haetaan rajanmuutoksia kaupungin itärajalla. Helsinki on siis valtaamassa uutta laajenemisalaa Vantaalta ja erityisesti Sipoolta. Rajansiirto vaatii yhteisen maarajan, joten sen vuoksi Helsinki tarvitsee Vantaan eteläkärjen. Varsinainen kohde on Sipoon länsiosa. Sipoo menettäisi 14 prosenttia maa-alastaan ja viidesosan väestöstään. Hanke on neuvoteltu pienessä piirissä ja suuressa hiljaisuudessa. Hankkeella on paitsi Helsingin valtuuston myös Vanhasen ja Heinäluoman tuki.
Hesarin pääkirjoitus otsikoi asian näin: "Helsingin alueliitosesitys on tyly mutta perusteltu". Näin varmaan onkin. Maankäytön näkökulmasta "valtaus" on perusteltu. Helsinki tarvitsee lisää uutta maata saadakseen kaupungin kasvun kanavoitua järkevästi ja edes kohtalaisen ympäristöystävällisesti. Vaihtoehtona on kaiken kasvupaineen hajautuminen laajana omakotimattona Uuttamaata peittämään, ja helsinkiläisten asuntojen (jo tolkuttomien) hintojen jatkuva nousu. Hanke itsessään on siis kai lähtökohtaisesti mielekäs.
Mutta mutta. Tapa, jolla asia hoidettiin, ei kestä nykyaikaista päivänvaloa. Voiko todellakin olla tätä päivää, että tällaisen asian läpivientiin tarvitaan valmistelu yön pimeydessä, ja sitten päätöksen kertarysäytys ennen kuin kukaan, jota asia koskee, ehtii ottaa mitenkään kantaa asiaan? Missä on puolueiden poliittinen kantti? Tässä mielessä asiaa on aiheellista kysyä kaikilta helsinkiläisiltä puolueilta, myös omiltani eli Helsingin vihreiltä.
Selvää on, että monet sipoolaiset vastustavat hanketta. Yhtä selvää on, että monet helsinkiläiset ovat eri mieltä. Ristiriita on tosi, ja tällaisia tilanteita varten on kuntajakolaissa §3, jossa todetaan kuntajaon muuttamisen edellytyksistä, että Kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos: 1) edistää palvelujen järjestämistä alueen asukkaille; 2) parantaa alueen asukkaiden elinolosuhteita; 3) parantaa alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4) edistää kuntien toimintakykyä ja toiminnan taloudellisuutta. Helsingin tilanne on sellainen, että nämä edellytykset täyttyvät, ja niiden avulla maan hallitus voi toimia, jos niin viisaaksi näkee. Miksi siis valmistella päätös lähes salaa, ja ottaa huuto vastaan kun päätös on tehty? Eikö tästä politiikanteon haisevasta mallista päästä koskaan eroon?
Helsingin Vihreiden puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Outi Alanko-Kahiluoto, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitonpuheenjohtaja Tapio Laakso ja Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja Heikki Korpela kritisoivat julkisessa kannanotossaan 22.6. Helsingin ja Sipoon kuntarajanmuuttamishakemukseen liittynyttä salailua ja hätäilyä. "Demokratia ja avoin päätöksenteko edellyttävät avointa valmistelua. Salassa valmisteltu esitys Sipoon länsiosien liittämishakemuksesta lähetettiin valtuutetuille vain muutamaa tuntia ennen valtuuston kokousta. Jos päätös on oikea, miksei sitä voitu valmistella avoimesti? Kyse on hakemuksesta, jonka vaikutukset voivat ulottua vuosikymmenien päähän. Tällainen toiminta ei tarjoa tilaa kunnolliselle asiaan paneutumiselle eikä aidolle kansalaiskeskustelulle.", kritisoi Alanko-Kahiluoto. Tapio Laakso taas huomauttaa, että "Helsingin seudun yhteistyö paremman elinympäristöjen suunnittelun ja liikenteen puolesta on sinällään elintärkeää ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin kannalta. Yhteistyössä on kuitenkin korostettava demokratiaa, avoimuutta ja kansalaisten luottamuksen hakemista, ei purettava niitä. Hyviäkään asioita ei pidä jyrätä läpi demokratian ja avoimen päätöksenteon kustannuksella - ei Helsingin rajojen kohdalla eikä muussakaan kuntien uudistamisessa.".
Selkkauksesta nouseekin mieleen kaksi huolta. Ensinnäkin toivon, että tämä tapaus ei luo mallia sille, miten mahdollisia kuntien yhdistymisiä tultaisiin Suomessa Paras-hankkeen myötä hoitamaan. Kuntaliitokset ovat kipeitä, ja niissä saatetaan tarvita myös pakkoa (kyllä, olisin valmis keskustelemaan myös pakkoliitoksista), mutta tarvittavien päätösten valmistelu ei voi eikä saa tapahtua salatusti ja suljettujen ovien takana. Demokratiaan kuuluu myös ikävien asioiden ja päätösten valmistelu, ja poliitiikoilla on oltava rohkeutta nähdä tärkeissä asioissa vaalikautta kauemmas. Tätä laajempaa näkemystä on sitten vain keskityttävä perustelemaan nykyhetkeä voimakkaasti eläville äänestäjille.
Toinen vakava huolenaihe on, että kun Paras-hankkeen piti tuoda pysyväisluontoinen ratkaisu Suomen kuntatalouden ja palveluntuotannon ongelmiin, ja kun koko uudistus on nyt ajautunut erittäin vakaviin vaikeuksiin, on tämä se (lähes) kosmeettinen toimenpide, tai oikeastaan hautakivi, jonka alle epäonnistunut maanlaajuinen suurhanke yritetään haudata. Ei tullut takkia, ei tullut edes liiviä, mutta pikkiriikkinen tuluskukkaro kylläkin. Kaikki muut ongelmat voidaan lakaista maton alle. "Pääkaupunkiseudulla on tehty merkittäviä rakenteellisia ratkaisuja, jotka takaavat talouskasvun jatkumisen aina Inarin Lappia myöten. ", sanovat juhannuksen jälkeisessä tiedotteessaan ministerit X (kesk) ja Y (sdp) ja onnittelevat toisiaan merkittävän hankkeen loppuunsaattamisesta. Tätä lopputulostahan moni kokenut politiikko on kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeelle ennustanut. Ensi viikko näyttää, kävivätkö nämä ikävät ennustukset toteen. Toivon totisesti, että olen väärä oraakkeli ja ennustukseni on täysin pielessä.
Vihreän liiton tuoreita Paras-hankkeen puitelakilinjauksia voi käydä lukaisemassa osoitteesta
http://www.vihrealiitto.fi/puitelakilinjaus
Lopuksi jotain ilon aihettakin. MTV3:n uutissivuilla on informaatiota läntisestä naapurimaasta.
" Tukholman ruuhkamaksukokeilu päättyy heinäkuun lopussa. Tukholmalaiset äänestävät syksyllä maksujärjestelyn jatkumisesta. Ruuhkamaksut ovat vähentäneet autoilua Tukholman keskustassa 20 - 25 prosenttia. Lisäksi kuljettajien jonotusajat ovat lyhentyneet 30 - 50 prosenttia, kertoo sanomalehti Dagens Nyheter. Maksut otettiin käyttöön vuodenvaihteessa. Kokeilu on ylittänyt odotukset: Tavoitteena oli laskea liikennettä tukkoisimmilla alueilla 10 - 15 prosenttia. Kokeilu päättyy heinäkuun lopussa. Tukholmalaiset äänestävät ruuhkamaksujen jatkamisesta kunnallisessa kansanäänestyksessä vaalien yhteydessä syyskuussa. Tukholman kantakaupunkiin ajavan tai sieltä poistuvan on maksettava veroa 10 - 20 kruunua eli 1,10 - 2,20 euroa arkipäivisin kello 6.30 - 18.30. Suurin päivämaksu on 60 kruunua eli 6,5 euroa."
Mitäpä jos vihdoinkin ryhdyttäisiin toimiin myös Suomenniemellä? Ensiksi pääkaupunkiseudulla ja heti perään myös Turun ja Tampereen seuduilla. Ja samalla käynnistettäisiin virallisen ja lopullisen pikaraitiotiesuunnitelman teko, tavoiteaikatauluna liikenteen aloittaminen viimeistään vuonna 2015. Pantaisiin vain piste iänkaikkiselle narinalle ja ryhdyttäisiin tekemään reippaasti tulevaisuuteen suuntaavia päätöksiä!
Hyvää juhannusta kaikille!
