28.4.11

Pietari Kalmin perustama Hirvensalon Sipsalon puutarha säilytettävä!

Koska bloginpäivityksessä on tullut pidettyä "luovaa taukoa", monta oleellista asiaa on jäänyt kertomatta. Yksi itselleni merkityksellinen asia on, että olen yrittänyt olla mukana pelastamassa Pietari Kalmin yli 250 vuotta vanhaa puutarhaa Turun Hirvensalon Sipsalossa. Jätin asiasta marraskuussa kaupunginhallitusaloitteen ja maaliskuussa Turun kaupungille luovutettiin kansainvälisen tutkijayhteisön vetoomus puutarhan säilyttämiseksi. 


Tällä viikolla Pietari (Pehr) Kalmin vanhan puutarhaharvinaisuuden puolustamiseksi lanseerattiin myös Facebook-sivu. Saa käydä tykkäämässä!!


Omat perusteluni puutarhan säilyttämiseksi käyvät ilmi alla olevasta kh-aloitteestani.

Turun kaupunginhallitus 22.11.2010
 
Aloite Hirvensalon Sipsalon tilan säilyttämiseksi ja Pehr (Pietari) Kalmin perustaman kasvitieteellisen puutarhan kunnostamiseksi
  
Esitän, että Turun kaupunki ryhtyy tarvittaviin toimiin Pehr (Pietari) Kalmin (1716-1779) Hirvensaloon Sipsalon tilalle perustaman kasvitieteellisen puutarhan säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi. Kaupungin tulee ottaa asiassa aloitteentekijän ja veturin rooli ja mahdollistaa puutarhan säilyminen ja ennallistaminen yhteistyössä Turun Yliopiston ja Åbo Akademin sekä muiden mahdollisten toimijoiden kanssa.

Pietari Kalm oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia: luonnontutkija, tutkimusmatkailija, Turun akatemian ensimmäinen talousopin professori, Maarian seurakunnan kirkkoherra ja mm. Ruotsin tiedeakatemian jäsen. Lisäksi hän oli historian merkittävimpiin kuuluvan ruotsalaisen luonnontieteilijän Carl von Linnén (1707-1778) tärkeimpiä oppilaita. Kalm teki tutkimusmatkoja vuosina 1740 Suomeen ja Venäjälle, 1741 Ruotsiin sekä laajan siemenkeräys- ja tutkimusmatkan 1747-1751 Pohjois-Amerikkaan. Matkojen jälkeen hän Turussa toimiessaan perusti puutarhat Piispankadun varrelle ja Hirvensalon Sipsaloon. Piispankadun puutarha on jo tuhoutunut, mutta Sipsalon tilan puutarha Hirvensalossa on ennallistettavissa asiantuntemuksen avulla.

Tieteen- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan puutarhan ennallistaminen on vaativa ja hidas mutta mahdollinen tehtävä. Sipsalon puutarhan pelastamisen tulisi olla kaupungin ja siellä toimivien yliopistojen kunnia-asia. Yliopistojen mukaantulo jollakin tavalla on välttämätöntä, koska ensisijaisesti kyse on tieteen historiasta ja toissijaisesti Turun kaupungin historiasta. Kaupungin tulee kuitenkin käynnistää neuvottelut siitä, miten suojelussa, ennallistamisessa, omistusjärjestelyissä sekä rahoituksen ja yhteistyökumppaneiden etsimisessä päästäisiin työn alkuun. Tällä hetkellä puutarha on tietojeni mukaan yksityisen kuolinpesän omistuksessa.

Ruotsissa on säilynyt ja ennallistettu useita Linnén aikaisia puutarhoja. Ruotsissa on myös ollut keskusteluissa esillä, että Sipsalon puutarha-alue liitettäisiin osaksi historiallisia puutarhoja, joissa on säilynyt merkkejä kasvitieteilijä Carl von Linnén elämäntyöstä. Näin olisi ehkä myös mahdollista liittää Sipsalon puutarha osaksi YK:n kulttuuri- ja tiedejärjestön Unescon maailmanperintökohteiden ketjua.

Sipsalon tilasta voisi tulla tieteen- ja kulttuurihistoriallisen kohteen lisäksi myös puutarhamatkailukohde. Puutarhanhoito ja puutarhamatkailu ovat kasvavia aloja, ja ennallistettu historiallinen puutarha Suomen puutarhaviljelyalueen ytimessä tulee nähdä kiinnostavana mahdollisuutena edistää suomalaista puutarhamatkailua. Tällä hetkellä merkittävä osa puutarhamatkailusta suuntautuu naapurimaidemme Ruotsin ja Viron historiallisiin puutarhoihin.

Katri Sarlund
kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja


Liite: Lisätietoa Pehr (Pietari Kalmista) ja hänen merkityksestään tieteen ja Turun historiassa

Kalm syntyi 1716 Ångermanlandissa, missä Närpiön Korsnäsistä kotoisin oleva Kalmin perhe oli evakossa suuren Pohjan sodan tieltä. Kalm kirjoittautui Turun akatemiaan opiskelijaksi 1735. Joulukuussa 1740 Kalm kirjautui Uppsalaan Linnén oppilaaksi. Sitä ennen Kalm oli jo tehnyt Venäjän matkan, jonka seurauksena Suomeen kotiutui mm. sellaiset kasvit kuin siperianhernepensas ja jalokiurunkannus. Linné kutsui osaa opiskelijoistaan ”apostoleiksi”, koska hekin tekivät "jumalaista" työtä. Linnén tiedetään sanoneen, että Jumala loi ja hän järjesti/systematisoi. ”Apostolit” keräsivät hänelle systematisoitavaa. Sanotaan, että Linné piti Kalmia arvokkaimpana ”apostoleistaan”.

Kalmin matkoiltaan tuomat kasvit koristavat edelleen puutarhojamme ja pihojamme. Kalmin Pohjois-Amerikan matkastaan (1747-1751) kirjoittamat teokset ovat maailmalla varsin tunnettuja. Kalmin lähetti matkalle Linné. Tuona aikana noin puolet Linnén oppilaista menehtyi matkoilla; useimmat kuolivat trooppisiin tauteihin, joita eivät tunteneet ja joita vastaan eivät osanneet suojautua. Ensimmäinen Linnén Pohjois-Amerikkaan lähettänyt ”apostoli” Cristoffer Tärnström menehtyi matkan rasituksiin. Kalm oli toinen matkalle lähtijä ja palasi myös matkalta takaisin mukanaan suuri määrä kasvi- ja siemennäytteitä. Kalmin menestys johtui osaksi siitä, että hänen matkansa suuntautui kylmemmille alueille, mutta myös siitä, että hän kuunteli ja otti onkeensa paikallisten neuvoja. Amerikkaan Kalm lähti Uppsalasta syksyllä 1747, vietti puoli vuotta Englannissa ja saapui Philadelphiaan syyskuussa 1748. Hänen oletettiin tekevän tutkimusretkiänsä nimenomaan pohjoiseen, koska etsittiin sellaisia hyötykasveja, jotka tulisivat menestymään Ruotsi-Suomen olosuhteissa. Hän julkaisi myös 48-sivuisen kirjasen kasveista hoito-ohjeineen.

Kalmin teos "En resa till Norra Amerika" (1753-1761) ilmestyi kolmiosaisena. Teos käännettiin englanniksi, saksaksi ja hollanniksi, osittain jopa ranskaksi. Kalmin kansainvälinen tunnettuus pohjautuu tähän teokseen. Kalm suunnitteli kirjoittavansa kuuden kirjan kokoelman matkastaan. Kolme ilmestyi ja neljännen Turun palosta säästyneet osat löydettiin yllättäen Helsingin yliopiston kirjastosta 1900-luvun alussa, ja sekin ilmestyi sitten vuonna 1929 Henrik Elfvingin toimittamana. Matkakertomusten arvo ei niinkään ole biologisissa havainnoissa vaan siinä, että ne ovat luotettavia kulttuurihistoriallisia ajankuvia Amerikasta.

Kalm keräsi Amerikasta suuren aineiston ja toi sen onnellisesti Tukholmaan 1751.Niiden perusteella Linné työsti edelleen Systema Naturaetaan. Kalm toi mm. mulperipuun, johon ladattiin paljon toiveita kotimaisen silkkituotannon takia, mutta puu ei menestynyt, ei Ruotsissa eikä Turussa. Kalmin tuomista koristekasveista villiviini, aitaorapihlaja ja tuoksuvatukka kaunistavat edelleen suomalaispihoja. Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa, osa Linnélle annetuista on edelleen Lontoossa. Suurin säilynyt osa - yli 400 kasvinäytettä - on Kalmin kuningatar Loviisa Ulrikalle lahjoittama kokoelma, jota säilytetään Uppsalassa.

Kalm kokeili itse kasvien viljelyä Hirvensalon Sipsalon tilalla. Toiveikkaat odotukset eivät toteutuneet, sillä suurin osa kasveista menehtyi. Osa kuitenkin pärjäsi ja puutarhassa kasvaa edelleen Kalmin aikaisten kasvien jälkeläisiä. Sipsalon tilalla keskityttiin myös kotimaisten kasvien viljelyyn sekä hyötykasvien ja hedelmäviljelyn lisäämiseen. Kalmia onkin kutsuttu "Suomen puutarhatalouden isäksi" yhdessä toisen Akatemian professorin Pehr Adrian Gaddin (1727-1797) kanssa.

Professori Kalmin johdolla ilmestyi kaiken kaikkiaan toistasataa väitöskirjaa ja varsinkin ensimmäisinä vuosikymmeninä hänen luennoillaan kävi suurin osa Akatemian opiskelijoista. Kalm oli kiinnostunut nimenomaan hyötykasveista, ei niinkään kasvien luokituksesta tai monimuotoisuudesta. Maarian kirkkoherranakin toimineesta Kalmista tuli myös pappiloiden puutarhaviljelyn edistäjä. Ulkomaan matkoillaan hän oli havainnut miten olematonta oli suomalainen puutarhaviljely. Aikaisemmin pappiloiden puutarhan hoito rajoittui pääasiassa porkkanoiden, persiljan, kaalin, herneiden ja palsternakan viljelyyn. Useimmiten pappilassa kasvatettiin vain naurista ja kaalia. Hedelmäpuita ei juurikaan ollut. Turun akatemian professorina Kalm kasvatti uutta ylioppilassukupolvea, joka opintojensa päätyttyä vei mukanaan kotipaikkakunnalleen taimia ja tietoa puutarhojen hoidosta. Kalm myös innosti oppilaitaan kirjoittamaan puutarhatieteen väitöskirjoja.

Lähteitä:




 



 Morton, A. G.: Kasvitieteen historia: Kuvaus kasvitieteen vaiheista muinaisajoista nykypäivään. (History of botanical science: An account of the development of botany from ancient times to the present day, 1981.) Suomen kasvitieteen historian laatineet Johannes Enroth ja Ilkka Kukkonen. Helsinki: Gaudeamus, 1999

Marita Rajalin, Tommy Lahtinen, Catherine af Hällström (red.): at rätt tracktera historia naturalis: om Carl von Linné och några linneaner i Finland. 2007

Ei kommentteja: