Kävin tänään Pamelan kanssa lenkillä Peltolan vanhalla kaatopaikalla. Ihana kevätsää innosti kaivamaan kännykän taskusta ja räpsimään kuvia. Moni varmaan ajattelee, että vanhalla kaatopaikalla näyttää tältä, likaiselta ja resuiselta. Ja niinhän siellä alkuun näyttääkin, kun Luolavuorentieltä käännytään alueelle.
Mutta pienen kävelymatkan jälkeen maisemat muuttuvat. Avara maisema aukeaa, ja keväinen karun herkkä luonto pääsee oikeuksiinsa. Alueella kasvaa paljon pajuja, jotka ovat nyt ja kohta kukassa ja kauneimmillaan - suomalainen sakura-aika!
Emme Pamelan kanssa matkanneet tänään laelle, vaan teimme lenkin rinteiden alaosissa. Tässä niiden maisemia. Vanhasta ympäristöhaitasta on tullut suosittu virkitysalue keskellä kaupunkia, kaatopaikan haitat ovat enää muistoissa ja muhimassa mäen uumenissa. Sitä, mitä tämän mäen sisällä on, ei taida tietää kukaan. No, onpahan kaupungissa ainakin yksi virkistysalue, jonka reunaa ei grynderi himoitse nakertaa tonttimaaksi ;).
Lisäys seuraavana päivänä 28.4.: kävimme jälleen Pamelan kanssa kaatikselle. Nyt oli mukana toinen kamera. Siihenkin tarttui kevättä, joten pannaanpa tänne vielä pari kuvaa vanhan kaatiksen keväästä ja pajusakursta. Lopetaan muistutukseen siitä, missä sittenkin ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti