Musta käsi, kanijuttuja ja päivitystä

Taas on kalenteri vienyt mennessään ja blogi on päivittämättä. Tässä lyhyesti parin viime viikon tapahtumat. Musta käsi vieressä on muistuttamassa huomenna maanantaina päätöksentekoon tulevasta toriparkkikansanäänestyksestä. Miksi minulla on sellainen olo, että Turun yllä häilyvä musta käsi hamuaa kaupunkimme sydäntä?

Sitten viime bloggauksen on tapahtunut mm. seuraavaa. Vietin viikonlopun Helsingissä: ensin puoluehallituksen kokouksessa ja sitten kaksi päivää valtuutettujen koulutuspäivillä. Olin paikalla enempi konkarina, pidin n. 150 vihreälle valtuutetulle puolentoista tunnin luennon valtuutettuna vaikuttamisesta. Maanantaina 2.2. oli vuorossa ensimmäisen kaupunginhallituksen (jatkossa kh) kokous. Pöytäkirjan voipi tsekata täältä. Oli jokseenkin sellaista kuin olin odottanutkin, paitsi että listalle oli onnistuttu kasaamaan heti alkuun monia isoja asioita kuten kaavoja (Satava-Kakskerta, Jokikatu, Raunistula, Itäinenkatu 64...) . Mukana oli myös arkkitehtuuripoliittinen ohjelma, jonka "katoamista" hiljattain valittelin :). Eka kerralla jäi paljon asioita pöydälle. Oletan, että huomenna saamme jo nuijittua läpi monta valtuustoon menevää asiaa. Kirjoittelen niistä enempi jos ehdin. Työt kyllä painavat pahasti päälle.

Viime viikolla jatkoimme vielä yhden palaverin verran luottamuspaikkajakoja. Lauantaina olin taas kouluttamassa vihreitä luottamushenkilöitä, tosin tällä kertaa täällä Turussa omia ja varsinaissuomalaisia. Torstai kului Kuntaliiton hallituksessa. Kokouksen suurin uutinen taisi tulla sen ilmoitusosassa, toimitusjohtaja Risto Parjanne on jäämässä eläkkeelle vuoden 2010 huhtikuussa. Ilmoitus sai heti aikaan poliittista kähinää. Vieressä on kuva päivän bussilipusta, tai oikeammin Turku-Helsinki menopaluun paluuosasta. Tällaisen saa aina silloin tällöin, kun nousee expressbussiin kotipysäkiltämme. Helsinki-hautausmaa, voih miten kannustavaa. Vaan ei ehkä sittenkään liian kaukana totuudesta?

Huomenna koittaa siis se suuri päivä, jolloin Turun kaupunginhallitus (eli 12 muuta ja mä ;) ottaa kantaa kansanäänestysaloitteeseen toriparkista. Kaupunginhallituksen esityslistat löydät täältä, täältä, täältä ja täältä. Toriparkkiasia löytyy toisen täältä-sanan kohdalta. Kaupunginjohtaja Pukkisen esitys on tyly: ei mitään syytä antaa turkulaisten sanoa mielipidettään äänestyksellä. Huono idea, kalliskin, ei kuulu kuntalaisille, väärä aihe, johan se päätettiin vaaleissa ja miten toriparkin sitten enää kansanäänestyksen jälkeen saisi kaivettua haudasta ylös agendalle, kuuluvat Pukkisen perustelut tiivistettyinä. Ennustan, että häviämme huomenna aloitteen äänin 9-4, ellei demareiden Piia Elo yllätä iloisesti ja liity kanssamme Turun elävän sydämen puolustajiin. Demarit olivat lehtien mukaan perjantaina päättäneet äänin 10-4 olla kansanäänestystä vastaan. Mahtoiko olla kuinka viisasta? Tässä ollaan nyt kaivamassa muutakin kuoppaa kuin perustuksia toriparkille, jos kuntalaispalautteeseen on yhtään uskominen.

Fakta on, että jos kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston enemmistö pyyhkii häveliäästi sanottuna nenänsä 13 000 turkulaisen omin kätösin allekirjoittamalla vaatimuksella, on usko demokratian voimaan ja merkitykseen mennyttä. Mitä mieltä on puhua juhlapuheissa kuntalaisten aktiivisuuden merkityksestä ja tehdä projektina demokratiaohjelmia, jos tavoitteet ihmisten aktivoimiseksi ja kuntalaisten kuulemisen parantamiseksi eivät kestä ensimmäistä todellisuustestiä? Toisin kuin Pukkinen väittää, toriparkki on mitä soveliain kysymys kunnalliseen kansanäänestykseen: jokseenkin helppotajuinen, yleisesti tunnettu ja kaikkia koskettava. Parempaa on vaikea keksiä.

Kaupunginvaltuustoon on tulossa toriparkin ja asemakaavojen lisäksi tarkastuslautakunnan raportti aiheesta Kehittäminen ja projektitoiminta Turussa. Löydät sen täältä. Kävimme lautakunnassa läpi Turun projektitoimintaa ja kehittämisen resursseja. Lopputulos tiivistetysti on, että projektien kokonaisuus ei ole Turussa kenenkään käsissä, peruskäsitteetkin ymmärretään eri tavoin eikä kukaan tiedä, paljonko projekteihin käytetään kaupungissa rahaa. Emme edes me, tämänkään tarkastelun jälkeen. Tietoa ei yksinkertaisesti saatu. Raportti on minusta hyvä, ainakin niille, joita kiinnostaa tai joita pitäisi kiinnostaa Turun kehittämis- ja projektitoiminta. Suurelle yleisölle raportissa ei ole mitään mielenkiintoista. Siksi emme järjesteneet siitä mitään tiedotustilaisuuttakaan. Valtuustolle tämän pitäisi kyllä olla sitä palautetta, mitä valtuustossa on monasti pyydetty. Saa sitten nähdä ja kuulla, mitä he raportista keskustelevat.

Minun osaltani raportti jää viimeisekseni. Esittelen sen valtuustolle viikon päästä maanantaina ja siihen päättyy urani tarkastuslautakunnan puheenjohtajana, ainakin tällä erää. Muodollisesti jatkan vielä kesään, kuten lautakuntakin, mutta en enää hoida tehtävääni vaan lautakuntaa ja viime vuoden arviointikertomuksen valmistelua vetää varapuheenjohtaja Heikki Talvitie. Kysyimme Kuntaliiton lakimiehiltä kantaa siihen, miten tulee toimia, kun vanhan tarkastuslautakunnan puheenjohtaja valitaan uuteen kaupunginhallitukseen. Vastaus oli: puheenjohtajan on syytä jäävätä itsensä lautakunnan työskentelystä, sillä kaupunginhallituksen jäsenyys tekee vaalikelvottomaksi tarkastuslautakuntaan. Tulkinta oli, että myös vanhaan, vaikka asiasta ei kai oikeustapauksia olekaan eikä kuntalaki mainitse tämänkaltaista tilannetta. Kuntaliiton juristit olivat myös sitä mieltä, että uutta puheenjohtajaa ei enää tässä vaiheessa vanhan tarkastuslautakunnan kautta pidä hakea, vaan varapuheenjohtaja hoitakoon homman. Tätä ohjetta olen sitten ajatellut noudattaa. Vanhan lautakunnan tehtäviinhän ei enää kuulu muuta kuin vuoden 2008 arviointikertomuksen teko, uusi lautakunta alkaa hoitaa kaikki juoksevat asiat ja mm. tilintarkastajan valinnan. Onnea heille ja kiitos vanhalle lautakunnalle ja revisiotoimistolle menneestä kaudesta. Opettavaista oli, ja hauskaakin välillä. Kipeän tutuksi tuli myös vanha sanonta siitä, miten tieto lisää tuskaa...

Vielä viime viikosta: kaiken kaaoksen keskellä ehdin kokea yhden innostuksen hetkenkin. Olin koulullamme SmartBoard -koulutuksessa. Opettajat tietävät: niitä vuorovaikutteisia aktiivitauluja. Meillä on ollut muutama taulu, mutta nyt niitä on tulossa lisää ja yksi tulee meidänkin aineryhmään. On siis syytä opetella käyttöä. Innostuin kovin: tästä tulee vielä hauskaa! Opetusväline, jonka käyttöä rajoittaa vain mielikuvitus! Vau.

Lopuksi muutama kuva Helsingistä Töölönlahden rannalta. Tiedättehän Helsingin kaniongelman? Torstaiaamuna mennessäni Oopperalta Kuntaliittoon Kallioon Toiselle linjalle ennen kahdeksaa ehdin nähdä kolme kania lahden rannalla. Palatessani seitsemän, tein pienen kiepin puiston kautta. Töölönlahden rantapuisto näyttää aivan karmealta: kaikki pensaat ja pienemmät puut on syöty, kaluttu hengettomäksi parin kolmenkymmenen sentin korkeuteen. Ei niistä ole enää keväällä eläjiksi. Senkin tappajakanit!

Tilanne on oppikirjaesimerkki tulokaslajin aiheuttamasta katastrofista. Merimetsot ovat pientä kaneihin verrattuna. Ei muuta kuin saalistajat kehiin, sanon ma. Vaan ei niitä oikein ole, ainakaan kaupunkikeskustoissa.


Lopuksi rikospaikalta tavattu ympäristörikollinen, tappajakani. Onhan se söpö. Mutta sangen vahingollinen. Sopisikohan kanipata trendikkäiden stadilaisravintoloiden listoille? Lähiruokaa keskikaupungilta?