Meinasin tänään myöhästyä Hesan bussista kun iltapäivän kolmekakkonen Varissuolta eteni kohti keskustaa kovin hitaasti. Ruuhka-aikaan matkaaminen Vakkelta (tai V-citystä, kuten nuoret nykyään kirjoittavat) on normaalistikin verkkaisaa, mutta tänään matkaa hidasti vielä tavallista enemmän bussissa käynnistynyt bussiparlamentti.
Kuuntelin musiikkia kuulokkeilla, joten en ensin kiinnittänyt huomiota bussin etuosassa käynnistyneeseen keskusteluun. Jossain vaiheessa havahduin, että hyvänen aika, täällähän joukko matkustajia ynnä yksi bussikuski ruotivat toriparkkia.
Harvinainen ilmiö: suomalaisessa kaupunkibussissa ei paljoa puhuta vieraiden kanssa, eikä ainakaan joukolla politiikkaa. Vaan nytpä puhuttiin. Jos kaupungin demarit tunsivat kummaa kuumotusta korvanlehdissään perjantai-iltapäivänä, voin kertoa siihen syyn. Teitä moitittiin kiivaasti. Demareiden toriparkkikantaa ei ymmärretty, ei sitten yhtään. Demareille ei kuulemma aiota sanoa enää edes päivää, jos he äänestävät parkin kaupunkiin. Kokoomuskin sai siipensä, mutta vähemmän. Keskustelussa mainittiin kaikkea sellaistakin, jota ei tänne viitsi kirjata. Joku kansan syvistä riveistä puhui mafiastakin. Toriparkin tarvetta ei ymmärretty, koska Louhessa on tilaa, ja hanketta pidettiin liian riskialttiina. Niinpä.
Vihreänä toriparkkikriitikkona myönnän, että nautin tilanteesta. Poistuin bussista tuomiokirkolla, jolloin hymyilin jo kuin mikäkin irvikissa. Kannanotot olivat käyneet niin reheviksi, että kohta olisin varmaan alkanut nauramaan ääneen.
Vakavasti puhuen aktiividemareiden olisi pitänyt kuulla se keskustelu. Heitä nimittäin pantiin oikeasti halvalla. Keskusteluun vaikutti osallistuvan useampi demarien äänestäjä – tosin nyttemmin entinen äänestäjä, sillä keskustelijat vakuuttivat kuorossa, että demareita he eivät enää tule äänestämään. Demareille ei kerta kaikkiaan osoitettu mitään armoa.
Bussiparlamentin keskustelu vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että turkulaiset demarit ovat tekemässä poliittista itsemurhaa. Minun pitäisi kai oikeastaan riemuita asiasta. Mutta se ei vähennä hämmästykseni määrää: miten demarit voivat katsoa, että heillä on varaa tähän poliittiseen tilanteeseen? Ovatko he vapautuneet tykkänään poliittisten realiteettien tajusta? Vai mikä on se intressi, joka pakottaa ryhmän ajamaan toriparkin läpi oman poliittisen aseman menettämisen uhallakin?
Kokoomuksesta kaikki tietävät, mitä mieltä he toriparkista ovat olleet ja tulevat olemaan. Sama juttu on meidän vihreiden kanssa. Mutta demareiden tilanne on toinen. He jättivät kantansa avoimeksi ennen vaaleja, pelasivat riskillä kaksilla korteilla ja hävisivät jo vaaleissa. Nyt he ovat itse taluttamassa itseään todellisen kuilun partaalle – ja jos bussikeskustelijoita on uskominen, jo hyvää vauhtia syöksymässä kohti kuilun pohjaa.
Minkä ihmeen takia he pitävät tätä tilannetta tavoittelemisen arvoisena? Miksi he eivät kannata kuntalaisten kuulemista eli kansanäänestystä, jotta saisivat ratkaistua sisäisen ristiriitansa oman kannatuksensa ja asemansa säilyttämisen kannalta järkevällä tavalla? Jään vain ihmettelemään.
Mitäpä muuta? Olen kuluneen viikon aikana saanut viime jakson kokeet tarkastettua. Urakka oli melkoinen. Tiistaina oli maakuntaliitossa hallituksen iltakoulu maakuntakaavasta. Parainen-Nauvo –välin kaavaratkaisu puhuttaa enemmän kuin mikään muu. Myös tuulivoimasta keskusteltiin. Torstaina oli penkkaripäivä ja tänään perjantaina vanhojen tanssit sekä halipäivä. Ja tuntien päätyttyä alkoi talviloma! Lomaolo on vielä löytymättä, mutta eiköhän se tästä, nyt kun puoluehallituksen kokouskin jo päättyi. Aion olla kotosalla, levätä ja ulkoilla sekä käydä parissa kokouksessa. Siinä suunnilleen lomasuunnitelmani. Ja ehkä voisin vaikka istuttaa ensimmäiset kesäkasvien siemenet.
Mielenkiintoinen uutinen viikolla oli Googlen ”kiinteistökauppa” Haminassa. Summan tehdas päätyy uudenlaisen teollisuuden tiloiksi. Houkutuslintuna on toiminut haminalaisten kiinnostus tuulivoimaan. Niinpä. Ympäristöystävälliset ratkaisut ovat kannattavia myös imagomielessä, ei ainoastaan ympäristön tilan parantamisen kannalta. Eikös tätä ole yritetty tolkuttaa viimeiset parikymmentä vuotta? Uskooko joku, että ydinvoimala olisi kyennyt vastaavaan?
Samaa asiaa käsittelee uusin Suomen Kuvalehti. Siinä on juttu, jossa todetaan, että Yhdysvaltain energiaministeriön raportin mukaan viidennes maan sähköstä voitaisiin tuottaa tuulivoimalla vuoteen 2030 mennessä, ja ratkaisu toisi kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Oli mukava lukea lehdestä myös kolumni, jossa demaripuhis Jutta Urpilainen kirjoittaa vihreän talouskasvun ja viherkaulustyöpaikkojen puolesta. Demareiden lämpeneminen asialle kesti kauan, mutta onneksi merkitys on nyt tunnustettu ja pystymme jakamaan asiassa yhteisiä tavoitteita. Voi vain toivoa, että ympäristöherätys etenisi demareissa myös tänne länsirannikon paikallistasolle saakka.
Kuluvan vuoden joulukuussa pidetään Kööpenhaminassa YK:n suuri ilmastokokous, jossa liki 200 maan päättäjät kokoontuvat sopimaan uudesta maapallon laajuisesta ilmastosopimuksesta ja Kioton sopimuksen jatkosta. Oli mukava huomata, että mm. Kirkon ulkomaanapu on päättänyt osaltaan kantaa vastuuta tilanteesta. Jos haluat tietää asiasta lisää, kurkkaa tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti