29.9.08

Kolumni Vihreässä Langassa 26.9.2008

Kas tässä kolumnini viime perjantain Vihreästä Langasta. Kolumni on tietenkin kirjoitettu ennen viime viikon tapahtumia, joten aihepiiri ei juuri nyt tunnu erityisen ajankohtaiselta. Kirjoitin sen seksimessuilla vierailun jälkeen (ks. aiempi blogimerkintä). Mutta kouluun tämäkin kirjoitus liittyy.

-------------------------------------------

Pornoa vai erotiikkaa?

Tuli käytyä seksimessuilla. Olimme liikkeellä kunnallispoliittisessa "Pane valtuusto uusiksi - äänestä Vihreitä!" -hengessä. Jaoimme kondomeja ja Vihreää lankaa, jonka kannessa komeili pastori Kylliäinen takkiaan levitellen.

Messuhallin näkymä oli kuin vapputorilta: myyntipöydät täynnä kirkasvärisiä muoviesineitä, hassuja penishattuja ja naamiaisasuja roiskeläppämitoituksella. Yleisönä humalaisia ihmisiä ja lavalla vaihtuva esiintyjäkaarti.

Messuilla olo herätti ajatuksia. Olinko Staff-kortti kaulassa hyvän vai pahan palveluksessa? Väkeä oli paljon. Hyvältä vaikutti, että niin moni suhtautuu seksiin ujouden tai jurouden sijaan messunkevyellä otteella.

Toisaalta kyse oli pornosta, ei seksuaalisuudesta. Messut antoivat seksistä yhtä kattavan kuvan kuin hampurilaiset ruoasta. Olinko sittenkin messuilla kampanjoidessani vain kansainvälisen pornoteollisuuden likainen pikku etäpääte? Suomalaisten seksityöläisten asemasta uhreina tai itsellisinä yrittäjinä voidaan väitellä mutta kansainvälinen pornoteollisuus ei ole pulmusten puuhaa.

Jäin miettimään pornon vahvaa asemaa ja koulun seksikasvatusta. Annetaanko lapsille ja nuorille heidän tarvitsemaansa kasvatusta? Rohkaistaanko keskustelemaan sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä ajatuksista? Väitän, että ei riittävästi.

Porno on lyönyt läpi paitsi aikuisten viihteenä myös nuorten seksitiedon lähteenä. Nuoren kysymys oppitunnilla voi ihan oikeasti olla, onko ekakerralla pakko ottaa suihin. Erityisesti pojat hakevat tietoa netin seksisivuilta ja pornoleffoista. Tytöt käyttävät muitakin lähteitä: vanhempia, terveydenhoitajaa, kavereita ja lehtiä. Millaiset odotukset lakanoiden välissä kohtaavat, kun tytöt ja pojat aloittelevat yhteistä sukupuolielämäänsä?

Ongelmia syntyy, jos toiset hakevat tietonsa Marsista ja toiset Venuksesta. Tai sitten anuksesta, pornoistuminen ulottuu jo seksikasvatusmateriaaleihin. Katselin hiljattain ysiluokalle tarkoitetun videon. Siinä opetetaan tauti- ja aborttipelottelun jälkeen suu- ja peppuseksikuviot, muttei opasteta tavalliseen yhdyntään, hellään hyväilyyn ja toiseen tutustumiseen.

Filmiä katsoessa tuli ikävä tanskalaista 1980-luvulla tehtyä piirrettyä seksikasvatusvideota. Siinä puhuttiin suoraan ja tunteella seksin iloista ja suruista. Kuvakieli on aikansa elänyt, mutta parempaa ei ole tullut tilalle. Oma seksikasvatukseni sai vuosia sitten apua brittiläisestä oppaasta. Sen vuorovaikutteisesta materiaalista on ollut iloa minulle ja oppilailleni.

Olen toiminut opettajana toistakymmentä vuotta. Kertaakaan minulle ei ole tarjottu täydennyskoulutusta seksuaalikasvatukseen. Opettaa kuitenkin pitäisi pornon puristuksessa ja vanhempien vahtiessa. Helpompaa olisi, jos tietäisi, mitä pitää ja mitä saa opettaa.

Seksuaalisuus on ihmisyyden olennainen osa. Moni aikuisen murhe on lähtöisin seksielämän solmuista. Seksikasvatukseen pitää olla riittävästi aikaa ja opetuksen sellaista, että nuoret tavoitetaan heidän omalta kehitystasoltaan.

Miten sinä toivoisit pornoyhteiskunnassa elävää lastasi seksikasvatettavan?

Ei kommentteja: