Tiistain ja keskiviikon kauniit kesäpäivät kuluivat Kuntaliiton hommissa, lähinnä kellarikerroksen ikkunattomissa huoneissa. Tiistaina oli ensin Kuntaliiton hallituksen kokous, ja päivä jatkui valtuuston ryhmäkokouksella sekä iltatapahtumalla. Keskiviikkona oli sitten vuorossa valtuuston kevätkokous.
Hallituksessa oli käsittelyssä kunnallisten liikelaitosten asema markkinoilla, mistä hyväksyttiin ohjepaperi kuntien päätöksenteon avuksi. Paperi nimeltä "Kunnallisten liikelaitosten asema markkinoilla – kriteereitä kuntien oman arvioinnin tueksi " löytyy täältä kaikkien kunnallispoliitikkojen riemuksi.
Valtuuston kokous sujui rutiiniasioiden merkeissä, poliittisen vaalirahoitusmyrskyn lainehtiessa ympärillä. Valtuuston puheenjohtaja Markku Andersson puhui avauspuheenvuorossaan mistäpä muusta kuin kuntaliitoksista. Suuret kaupunkiseudut Jyväskylää lukuun ottamatta tulevat kuntaliitoksiin vasta toisessa tai kolmannessa aallossa, sillä kaikki ovat sitä mieltä, että kuntaliitokset eivät mitenkään pysähdy vuonna 2009 aloittaviin uusiin kuntiin ja valtuustoihin. Julkisten menojen kasvua on hillittävä ja palvelut kuntalaisille turvattava. Siihen tarvitaan kuntakentän uusiutumista. Paras-hankkeen toinen ulottuvuus on aluehallinnon uudistaminen. Väliraportin jälkeen valmistelu jatkuu edelleen, Andersson toivoi selkeää ja loppuun asti harkittua vallanjakoa. Kaksi demokratiatasoa riittää Anderssonin mielestä edelleen. Tästä olen eri mieltä, katsokoon Eurooppaan ja miettiköön asiaa siltä pohjalta, sanon ma. Pää pitää nostaa välillä ylös omasta lammikosta. Andersson puhui myös kaupunkipolitiikan roolin korostamisen tarpeesta Kuntaliitonkin toiminnassa sekä naisten, nuorten ja ikäihmisten asemasta kuntien luottamustehtävissä ja niiden johdossa.
Peruspalveluministeri Paula Risikko oli kutsuttu pitämään puheen kokoukseen. Hän puhui monien aiemmin yleisten sairauksien harvinaistumisesta, mutta kantoi huolta ylipainon ja päihteiden käytön kasvusta. Maksasairauksia on luvassa muutaman vuoden kuluttua, ne kehittyvät hitaasti ja ovat kalliita hoitaa. Elinympäristöllä, elintavoilla, sosiaalisilla suhteilla ja perimällä on suuri merkitys ihmisten terveyteen (90%), eikä suinkaan vain terveydenhuollolla itsellään (10%). Risikko tarjoilikin tietoiskuja terveydenhuollon tulevaisuudesta. Itärajan takana odottaa multiresistentti tuberkuloosikanta. Ilmastonmuutos tuo tauteja, esimerkkinä tästä vaikkapa punkkien kantama kurja borrelioosi.
Terveydenhuollon suorat kustannukset Suomessa olivat viime vuonna 2586 euroa asukasta kohden. Epäsuoria kustannuksia on hyvin vaikea laskea, mm. menetetyn työpanoksen merkitys, tupakan ja alkoholin vaikutukset kansantaloudelle. Diabetes on maailmanlaajuinen vakava ongelma. EU-maissa 15 % terveydenhuollon kuluista johtuu diabeteksesta. Emme tunnu oikein edes ymmärtävän, mistä kaikesta tässä aikuisiän kakkostyypin diabetesongelmassa on kyse.
Me suomalaiset voimme Risikon mukaan olla ylpeitä terveydenhuoltomme saavutuksista vaikkapa syöpätautien kohdalla, vaikka siinäkin on kehittämistä esimerkiksi alueellisen tilanteen ja hoitojen vaikuttavuuden suhteen. Risikko kehui myös Paras-hankkeen vaikutuksia. Kritiikkiä hän antoi sille, että joillakin paikoin on keskitetty liiaksi kuntarakenteeseen ja hallintoon, "hallintohimmeleiden" tekoon, eikä palveluprosessien kehittämiseen. Pitää miettiä asioita asiakkaan näkökulmasta. Just.
Terveydenhuoltolaki on valmisteilla. Kansanterveyslaki ja laki erikoissairaanhoidosta yhdistetään, esitys on tulossa lähiaikoina. Lakiuudistuksen tavoitteet ovat juuri niitä, joita ainakin meillä Turussa ja Varsinais-Suomessa on koettu ongelmiksi. Työryhmässä on tullut myös esille, että potilas voisi tietyin edellytyksin valita sairaalansa. Asiakkaan valinnanmahdollisuus on tärkeä asia ja sitä halutaan edistää. Suomalainen järjestelmä on ollut jäykkä, ja sitä halutaan nyt kehittää, vaikka vain hyvin pienen osan (alle 5 %) potilaista uskotaan käyttävän tätä tulevaa valinnanmahdollisuuttaan. Alustavien linjausten mukaan perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito tulevat lähentymään. Terveyskeskuksiin on tulossa erikoissairaanhoidon konsultaatiota. (Tämä on asia, johon myös Turun tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota.) Potilaat eivät koe, että hoito jatkuisi erikoissairaanhoidosta takaisin perusterveydenhuoltoon, ja esimerkiksi kansansairauksien kohdalla tämä on koettu ongelmalliseksi. Keskeisiin kansansairauksiin pitäisi olla ykkösketju jo perusterveydenhuollossa, tämä olisi hyvä asia sekä yksilölle että kansantaloudelle, ja vahvistaisi terveyskeskuksia ja toisi palvelut lähemmäs kuntalaisia. Lähipalvelut pitää saada läheltä (siis huom. Suomen, ei kaupunginosan mittakaavassa ;), erikoispalveluita keskitetään valtakunnallisesti ja alueellisesti yhä voimakkaammin. Asiakkaan kannalta tämä saattaa tarkoittaa sekä pidempiä matkoja että parempaa laatua.
Toimintaa voidaan jatkaa sekä entisessä sairaanhoitopiirimallissa että uusissa terveyspiiri/terveys- ja sosiaalipiirimalleissa. Tavoitteena on jäntevöittää terveydenhuollollista työtä ilman monimutkaistuvia hallintomalleja. Esitys luovutetaan lähipäivinä ja sen jälkeen se lähtee lausuntokierroksille. Laki tulee sitten aikanaan voimaan asteittain.
Perimään emme voi vaikuttaa, mutta elintapoihin ja sosiaalisiin suhteisiin voimme. Ongelma tietty on, että ennakoivasta terveydenhuollosta ottavat vaarin erityisesti ne, keillä on siihen vähiten tarvetta. Työelämässä olevilla on terveydenhuolto yleensä kunnossa, enemmän ongelmia on esim. eläkeläisillä. Perusterveydenhuollon on siis oltava kunnossa, ja sen parantaminen on istuvan (sic!) hallituksen keskeisiä tavoitteita. Erilaiset organisaatiot voivat olla toimivia, ratkaisevaa on osaava henkilöstö ja toimiva johtaminen.
Hmm. Pitäisiköhän ryhtyä järjestämään enemmän käveleviä kokouksia istumisen sijaan? Mitähän lautakuntani mahtaisi asiasta tuumata :) ? Kuntaliitolle täytyy antaa kiitos tiistain iltaohjelmasta, siihen kuului pelkän illallisen sijaan kävelyä ja sen jälkeen vasta illallinen. Liitto oli tilannut Helsinki-oppaita kertoilemaan Kalliosta ja Töölönlahdesta, ja kiertelimme pienryhmissä tunnin verran aluetta ennen illallispöytään istahtamista. Kiva idea! Lopussa on muutama kameraan tarttunut kuva reitin varrelta. Ensin perinteisemmät Kallio-näkymät ja sitten pari pittoreskimpaa yksityiskohtaa.
Valtuuston kokous sujui rutiiniasioiden merkeissä, poliittisen vaalirahoitusmyrskyn lainehtiessa ympärillä. Valtuuston puheenjohtaja Markku Andersson puhui avauspuheenvuorossaan mistäpä muusta kuin kuntaliitoksista. Suuret kaupunkiseudut Jyväskylää lukuun ottamatta tulevat kuntaliitoksiin vasta toisessa tai kolmannessa aallossa, sillä kaikki ovat sitä mieltä, että kuntaliitokset eivät mitenkään pysähdy vuonna 2009 aloittaviin uusiin kuntiin ja valtuustoihin. Julkisten menojen kasvua on hillittävä ja palvelut kuntalaisille turvattava. Siihen tarvitaan kuntakentän uusiutumista. Paras-hankkeen toinen ulottuvuus on aluehallinnon uudistaminen. Väliraportin jälkeen valmistelu jatkuu edelleen, Andersson toivoi selkeää ja loppuun asti harkittua vallanjakoa. Kaksi demokratiatasoa riittää Anderssonin mielestä edelleen. Tästä olen eri mieltä, katsokoon Eurooppaan ja miettiköön asiaa siltä pohjalta, sanon ma. Pää pitää nostaa välillä ylös omasta lammikosta. Andersson puhui myös kaupunkipolitiikan roolin korostamisen tarpeesta Kuntaliitonkin toiminnassa sekä naisten, nuorten ja ikäihmisten asemasta kuntien luottamustehtävissä ja niiden johdossa.
Peruspalveluministeri Paula Risikko oli kutsuttu pitämään puheen kokoukseen. Hän puhui monien aiemmin yleisten sairauksien harvinaistumisesta, mutta kantoi huolta ylipainon ja päihteiden käytön kasvusta. Maksasairauksia on luvassa muutaman vuoden kuluttua, ne kehittyvät hitaasti ja ovat kalliita hoitaa. Elinympäristöllä, elintavoilla, sosiaalisilla suhteilla ja perimällä on suuri merkitys ihmisten terveyteen (90%), eikä suinkaan vain terveydenhuollolla itsellään (10%). Risikko tarjoilikin tietoiskuja terveydenhuollon tulevaisuudesta. Itärajan takana odottaa multiresistentti tuberkuloosikanta. Ilmastonmuutos tuo tauteja, esimerkkinä tästä vaikkapa punkkien kantama kurja borrelioosi.
Terveydenhuollon suorat kustannukset Suomessa olivat viime vuonna 2586 euroa asukasta kohden. Epäsuoria kustannuksia on hyvin vaikea laskea, mm. menetetyn työpanoksen merkitys, tupakan ja alkoholin vaikutukset kansantaloudelle. Diabetes on maailmanlaajuinen vakava ongelma. EU-maissa 15 % terveydenhuollon kuluista johtuu diabeteksesta. Emme tunnu oikein edes ymmärtävän, mistä kaikesta tässä aikuisiän kakkostyypin diabetesongelmassa on kyse.
Me suomalaiset voimme Risikon mukaan olla ylpeitä terveydenhuoltomme saavutuksista vaikkapa syöpätautien kohdalla, vaikka siinäkin on kehittämistä esimerkiksi alueellisen tilanteen ja hoitojen vaikuttavuuden suhteen. Risikko kehui myös Paras-hankkeen vaikutuksia. Kritiikkiä hän antoi sille, että joillakin paikoin on keskitetty liiaksi kuntarakenteeseen ja hallintoon, "hallintohimmeleiden" tekoon, eikä palveluprosessien kehittämiseen. Pitää miettiä asioita asiakkaan näkökulmasta. Just.
Terveydenhuoltolaki on valmisteilla. Kansanterveyslaki ja laki erikoissairaanhoidosta yhdistetään, esitys on tulossa lähiaikoina. Lakiuudistuksen tavoitteet ovat juuri niitä, joita ainakin meillä Turussa ja Varsinais-Suomessa on koettu ongelmiksi. Työryhmässä on tullut myös esille, että potilas voisi tietyin edellytyksin valita sairaalansa. Asiakkaan valinnanmahdollisuus on tärkeä asia ja sitä halutaan edistää. Suomalainen järjestelmä on ollut jäykkä, ja sitä halutaan nyt kehittää, vaikka vain hyvin pienen osan (alle 5 %) potilaista uskotaan käyttävän tätä tulevaa valinnanmahdollisuuttaan. Alustavien linjausten mukaan perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito tulevat lähentymään. Terveyskeskuksiin on tulossa erikoissairaanhoidon konsultaatiota. (Tämä on asia, johon myös Turun tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota.) Potilaat eivät koe, että hoito jatkuisi erikoissairaanhoidosta takaisin perusterveydenhuoltoon, ja esimerkiksi kansansairauksien kohdalla tämä on koettu ongelmalliseksi. Keskeisiin kansansairauksiin pitäisi olla ykkösketju jo perusterveydenhuollossa, tämä olisi hyvä asia sekä yksilölle että kansantaloudelle, ja vahvistaisi terveyskeskuksia ja toisi palvelut lähemmäs kuntalaisia. Lähipalvelut pitää saada läheltä (siis huom. Suomen, ei kaupunginosan mittakaavassa ;), erikoispalveluita keskitetään valtakunnallisesti ja alueellisesti yhä voimakkaammin. Asiakkaan kannalta tämä saattaa tarkoittaa sekä pidempiä matkoja että parempaa laatua.
Toimintaa voidaan jatkaa sekä entisessä sairaanhoitopiirimallissa että uusissa terveyspiiri/terveys- ja sosiaalipiirimalleissa. Tavoitteena on jäntevöittää terveydenhuollollista työtä ilman monimutkaistuvia hallintomalleja. Esitys luovutetaan lähipäivinä ja sen jälkeen se lähtee lausuntokierroksille. Laki tulee sitten aikanaan voimaan asteittain.
Perimään emme voi vaikuttaa, mutta elintapoihin ja sosiaalisiin suhteisiin voimme. Ongelma tietty on, että ennakoivasta terveydenhuollosta ottavat vaarin erityisesti ne, keillä on siihen vähiten tarvetta. Työelämässä olevilla on terveydenhuolto yleensä kunnossa, enemmän ongelmia on esim. eläkeläisillä. Perusterveydenhuollon on siis oltava kunnossa, ja sen parantaminen on istuvan (sic!) hallituksen keskeisiä tavoitteita. Erilaiset organisaatiot voivat olla toimivia, ratkaisevaa on osaava henkilöstö ja toimiva johtaminen.
Hmm. Pitäisiköhän ryhtyä järjestämään enemmän käveleviä kokouksia istumisen sijaan? Mitähän lautakuntani mahtaisi asiasta tuumata :) ? Kuntaliitolle täytyy antaa kiitos tiistain iltaohjelmasta, siihen kuului pelkän illallisen sijaan kävelyä ja sen jälkeen vasta illallinen. Liitto oli tilannut Helsinki-oppaita kertoilemaan Kalliosta ja Töölönlahdesta, ja kiertelimme pienryhmissä tunnin verran aluetta ennen illallispöytään istahtamista. Kiva idea! Lopussa on muutama kameraan tarttunut kuva reitin varrelta. Ensin perinteisemmät Kallio-näkymät ja sitten pari pittoreskimpaa yksityiskohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti