Jos et osaa suunnistaa saarella, käy hakemassa itsellesi kartta Ruissalon opastuskeskus Tammenterhosta. Muista kuitenkin luonnonsuojelualueella liikkumisen perussäännöt: vain merkittyjä polkuja pitkin saa kulkea, mitään ei saa poimia, roskia ei saa jättää ja koirat on pidettävä kiinni. Polut on merkitty - kuinkas muutenkaan - keltaisilla tammenterhomerkeillä ja keltaisilla maaliläiskillä.
Olo oli kuin siinä Eikka Leinon runossa, jossa lausutaan, että "Hän kulkevi kuin yli kukkien".
Oli helppoa saada samaan kuvaan kaikki kaverukset: valkovuokko, sinivuokko ja kiurunkannus.
Alla kiurunkannus hieman suurempana.
Nyt on myös paras aika pajubongaukseen. Pajulajeja (Salix) Suomessa on kolmisenkymmentä. Lisäksi useilla lajeilla on alalajeja ja monet lajit ovat taipuvaisia risteytymään keskenään. Pajujen tunnistaminen on siis kasvinharrastuksen kuningaslajeja eikä millään tavalla minun osaamisaluettani. Mutta tyytyminen Paju sp. -tasoiseen tunnistukseen ei mitenkään estä nauttimasta pajunkukkien kauneudesta.
Oikeastaan on hämmästyttävää, että meillä Suomessa ei käydä keväällä sankoin joukoin ihastelemassa pajujen kukintaa. Me vain höpötämme pääsiäisena pajunkissoista. Pajujen kukinta ansaitsisi olla Japanin kirsikankukkien veroinen tapahtuma! Katsokaapa vain tarkemmin: mikä on keväisessä maisemassa kauniimpaa, kuin peltomaiseman keskellä herkän vaaleankeltaisena kukkiva pörröinen pajupensas? Tai tarkkailkaa, miten korkeammat pyöreämuotoisesta latvastaan kukkivat pajut elävöittävät metsän laidan tummaa maisemaa. Kukkeat pajut ovat kuin keväisen karuun maisemaan pudotettuja puutarhakasveja. Vain ennakkoluulomme estävät meitä näkemästä kukkivien pajujen kauneutta.
Pajujen kauneus kestää myös lähemmän tarkastelun. Menkää ja katsokaa. Emi-ja hedekukat eroavat toisistaan, ja pajulajeittain kukat ovat paitsi eri näköisiä, myös eri värisiä. Olisi todella hauska kiertää pellon pientareita joskus jonkun sellaisen kasviasiantuntijan kanssa, joka osaisi jo kukkivista pajuista kertoa niiden lajit! Sellaisen asiantuntija puutteessa on tyydyttävä kameraan, joka sekin tarjoaa oivaa matkaseuraa pajuretkellä. Tässä tämänpäiväisiä räpsäyksiä Ruissalosta, joka ei kylläkään ole mikään pajuntarkkailijan paratiisi.
Kuka ryhtyisi järjestämään pajunkukkaretkiä minimalistista kauneutta etsiville?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti