Päivän saalis lintujenruokinnan saralla oli tänään viisi järripeippoa! Olen yrittänyt satsata riittävän laajaan menuun, jotta paikalla kävisi monenlaisia vierailijoita vakitinttipoppoon lisäksi. Tänään aurinko paistoi ja piha kuhisi lintuja, ruokailijoita oli varmaan ainakin parisenkymmentä. Kuhinan joukossa alkoi erottua kuusien alla piileksijöitä, jotka kiikari ja lintukirja apunani tunnistin lopulta talviasuisiksi järripeipoiksi. Olen kohtalaisen varma lajinmäärityksestä.
Vakiväkeä ovat tali- ja sinitiaiset, oravat, harakat, mustarastas ja kaksi rouvaansa kadottanut fasaanikukko. Loman aikana pihalla on käynyt myös Peltolan yhdeksänjäseninen punatulkkujengi. Lisäksi pihalla pomppii orpona Suomeen jäänyt punarinta, joka tulee aina pyörimään jalkoihin, kun puuhailen ulkona. Se oppi lehtien haravoinnin aikaan, että aikaansaamamme kahina tarkoittaa syötävää. Vaan ei tarkoita enää. Mitä ihmettä voi tarjota palelevalle ja tod.näk. nälkää näkevälle punarinnalle?
Ja koska elämää on näin paljon, olen nähnyt myös haukan liitävän tonttimme yllä ja ketunjäljet lumessa. Odottelemme siis näkevämme omalta luontokanavaltamme myös kauhufilmejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti