Onnea uudelle vuodelle 2008!

Uusi vuosi vaihtui Turussa joulua hieman talvisemmissa tunnelmissa. Lämpötila ei ollut paljoa nollan alapuolella, mutta maahan satanut lumi toi hienoista talven tuntua. Tässä pari tunnelmakuvaa uudenvuoden aattopäivältä Petreliuksen Tähkäpuistosta ja täältä Peltolan kotipihalta.

Vietimme vuodenvaihdetta kaksistaan. Ei löytynyt intoa ryhtyä järjestämään suurempaa vastaanottoa. Laskimme viikonloppuna, että meillä kävi joulukuussa yhteenlaskien hieman vajaa kahdeksankymmentä vierasta: ystäviä, tuttavia ja sukulaisia vaihtelevissa kokoonpanoissa ja tilaisuuksissa. Mukavaa on ollut, ja seuraa, siivousta ja ruoanlaittoa on riittänyt. Joku ystävistä hämmästeli, miten olemme jaksaneet. Olemmehan me, kevyesti. Kokkaus ja emännöinti on minulle niin suurta vastapainoa normaalille opetus- ja luottamushenkilöpuurtamiselle, että luen sen ns. "rentouttavan työtoiminnan" piiriin. Eikä mieskään ole valittanut. Kiitos muuten Ruston lähisukulaisille taannoisesta viikonloppuvierailusta! (Tässä teille muistoksi kuva Tornipelistä, jota täällä innokkaasti pelattiin...)

Ja onpa meillä käynyt jo vuoden 2008 ensimmäiset vieraatkin. Kapusimme katsomaan ilotulituksia Peltolan vanhan kaatopaikan laelle. Kuinka ollakaan: korkeuksiin kapusi myös ystäväpariskunta, joka tulitusten laannuttua tuli meille kalistamaan kuohuviinilasia uudenuutukaiselle vuodelle. Tinoja emme valaneet, mutta ehkäpä tämä visiitti noin 45 minuuttia vuodenvaihteen jälkeen oli ennusmerkki sosiaalisesta elämästä vuodelle 2008. Toivottavasti.

Kaatopaikan korkealta laelta ei kaupungin järjestämä iso tulitus näkynyt niin hyvin kuin toivoin. Ilma ei tietenkään ollut kirkas, vaan enempi sumuinen, ja sää kääntyi vielä pieneksi lumisateeksi keskiyön paikkeilla. Lisäksi valtaisat määrät ilmaan ammuttuja raketteja samentavat nykymaailmassa näkyvyyttä niin, että epäilen, mahtaisiko keskustasta ammuttu ilotulitus näkyä hyvin enää edes kirkkaassa säässä. Asiaa voi tutkailla vaikkapa Turun ilmanlaatua kuvaavasta ilmanlaatuindeksistä.

Silläkin uhalla, että kuulostan vanhalta valittavalta akalta, totean mielipiteenäni, että ilotulitteiden käyttö on saavuttanut liian suuret mittasuhteet. Raketteja räiskitään ilmaan sitä tahtia, että väki ei ennätä ihastella yksittäisten rakettien väriloistoa. Minusta kaupungin asukkailleen järjestämä iso yhteinen tulitus on ihan ok. Ja sietäisin asukkaiden omiakin tulituksia, jos niitä olisi vähemmän ja harkitummin, mieluummin väriloiston kuin räiskinnän ilosta. Hmm. Kuulostaa ongelmalta, jolle vanha kunnon haittavero tekisi terää: kalliimpaa, vähemmän ja harkitumpaa. Hinta tuplaksi tai triplaksi, johan irtoaisi iloa jo yksittäisistäkin raketeista. Ja haitat pienenisivät.

Ympäristöhallinnon kotisivuille kerrotaan muuten ilotulitteiden ympäristöhaitoista seuraavaa:

• Ilotulitteet sisältävät mustaa ruutia ja suuren joukon erilaisia valo- ja väri-ilmiöitä tuottavia kemikaaleja. Ruuti koostuu pääasiassa kaliumnitraatista, rikistä ja hiilestä. Värilliset efektit syntyvät erilaisten metallisuolojen reaktioissa. Tulitteissa esiintyy tyypillisesti strontiumin, litiumin, bariumin, raudan, kuparin yhdisteitä sekä alumiinia, titaania ja magnesiumia jauhe- tai hiutalemuodossa. Kaikki ilotulitteiden käytöstä syntyvät reaktiotuotteet ovat jossain määrin haitallisia ihmisille ja ympäristölle, ja ne tulevat alas ilmasta enemmin tai myöhemmin ja joutuvat maaperään ja vesistöihin.
  
• Ilotulitteet huonontavat ilman laatua. Joillain paikoin saattavat hengitysilman ohjearvot ylittyä etenkin hiukkaspitoisuuden ja typen oksidien osalta. Ilotulitteet aiheuttavat myös meluhaitan ihmisille ja eläimille. Ilotulitteiden pahveista, paperista tai muovista valmistetut kuoret, aluset, kärjet ja rakettien puiset ohjauskepit roskaavat ampumapaikat ja niiden ympäristön, ellei niitä kerätä talteen käytön jälkeen.
  

Uudenvuoden aattona luin aamun lehdet tavallista kiinnostuneempana: odotin, millaisia linjauksia tai aatoksia Tusari ja Hesari tarjoavat uuden vuoden alkajaisiksi. Tusari floppasi, Hesari ei. Turun Sanomat oli katsonut oleelliseksi käydä läpi vuodenvaiheen kunniaksi Turun kaupunginvaltuutettujen ansio- ja pääomatulot verovuodelta 2006. No, kaipa se on demokratiaa tämäkin, asiaa on syytä vahtia, erityisesti eduskunnassa ja kaiketikin myös valtuustoissa. Mutta jospa joskus rinnalle laittaisi vaikka naapurikuntienkin valtuutettujen äyrikuninkaat ja -kuningatteret? Ihan vain tasapuolisuuden nimissä.

Artikkelin taustajutussa todetaan se ilmiselvä tosiasia, että "Vuoden 2006 verotuksesta kertovat tiedot osoittavat, että Aurakadun valtuustosalissa vaikuttaa hyvätuloista, keskiluokkaista väkeä. Ökyrikkaat puuttuvat, samoin toimeentulotuen varassa sinnittelevät.". No niin tietenkin. Sama juttu kuin eduskunnan kanssa: sen enempää eduskunnan kuin valtuustojenkaan koostumus ei heijastele kansan syviä keskiarvoja. Kansa itse valikoi päättäjiksi väkeä, joka on keskimäärin keskimääräistä enemmän työelämässä, keskimääräistä tulonsaajaa hieman varttuneempaa ja tulotasoaan jo kohentanutta, ja muutoinkin kaikin puolin aktiivista sakkia. Kyse ei liene eron olemassaolosta vaan sen suuruudesta. Ongelmalliseksi homma menee, jos päättäjiksi valitut ovat tyystin toistasorttista joukkoa kuin ne kansalaiset, joiden asioista päättäjät päättävät.

Ei kuitenkaan voi olla niinkään, että jokaisen kunnallisvaaliehdokkaan pitäisi panna vaalimainokseensa julki edellisen verotusvuoden verotiedot. Mistä sitä sen jälkeen saisi vapaaehtoisia ehdokkaita vaalilistoille? Ei, kyllä näillä asioilla voi kiusata vain jo valituksi tulleita. Onneksi ehdokkaan tulotaso ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri ehdokkaan valinnassa, monta muutakin tekijää kannattaisi huomioida. Ratkaisuksi ehdokasvalinnan ongelmaan voin sanoa vain sen, minkä olen sanonut monta monituista kertaa aiemminkin: olkaa ihmiset aktiivisia, ottakaa ehdokkaista selvää! Menkää tapaamaan heitä vaalitilaisuuksiin ja toreille, soittakaa, jutelkaa tavatessa, tulkaa seuraamaan valtuuston kokouksia, kommentoikaa blogeja. Mutta älkää lähettäkö määrättömästi sähköpostia, ainakaan minulle. Siihen en ehkä aina ehdi vastaamaan.

Sitten Helsingin Sanomien uuden vuoden aatoksiin. Hesari onnistui vetämään tulevaisuusorientoituneen vuodenvaihteen lukijan pisteet kotiin. Maanantain 31.12.2007 Hesarin kakkossivulla oli Anssi Niskasen ja Jakob Donner-Amnellin tärkeä Vieraskynä-artikkeli: "Metsäteollisuuden tulevaisuuteen varaudutaan yksipuolisin keinoin". Valitettavasti juttua ei löydy Hesarin ilmaisesta verkosta. Niskanen ja Donner-Amnell kritisoivat suomalaisen metsäteollisuuden asennoitumista alan ongelmiin haavoittuvaksi, lyhytjänteiseksi ja ei-innovatiiviseksi. Ottaen huomioon, kuinka suuri merkitys alalla on Suomen kansantaloudelle, ihmisten työllisyydelle ja yleiselle hyvinvoinnille, pitäisi Suomessa pystyä puhumaan metsäteollisuuden tulevaisuudesta asioiden oikeilla nimillä ja ilman kansallista paniikkia. N & D-A esittävät artikkelissaan tiivistetysti mm. seuraavat kansallisen pohdinnan arvoiset pointit (tiivistys minun):

• Metsäsektori on liiaksi erikoistunut korkealaatuiden painopaperin tuotantoon. Muun jalostuksen kehittyminen on hidastunut, esimerkkinä tästä mekaaninen puujalostus.
• Paperin kysyntä laskee lännessä, siihen ei voi suomalaisin toimenpitein vaikuttaa. Yhdysvaltain dollari heikkenee. Aasian paperintuotanto lisääntyy nopeasti. Meillä on painopaperin tuotannossa ylikapasiteettia ja heikko kannattavuus.
• Puukuidun saatavuus vähenee Venäjän vientirajoitusten takia.
• Uusiutuvien puuraaka-aineiden merkitys kasvaa energiantuotannossa. Kilpailu puuraaka-aineesta lisääntyy, eikä energian hinnan nousu helpota tilannetta.
• Pitemmällä aikavälillä on kasvua ja kehitystä haettava tutkimuksesta ja tuotekehityksestä eli uusista tuotteista kuten biopolttonesteistä ja uusista puu- ja paperijalosteista. Lyhyen aikavälin kustannustehokuutta kasvattavat keinot eivät riitä ratkaisemaan ongelmia. Yritykset eivät kuitenkaan ole ilmoittaneet keinovalikoimiinsa kuuluvan uusien tuotteiden ja liiketoimintamallien kehittämistä, vaan ongelmiin varaudutaan samoilla vanhoilla keinoilla, jotka ovat johtaneet nykyisten ongelmien syntyyn. Ylituotantoa on, tuotantorakenne ja -konsepti on kapea ja tuotannon jalostusarvo on alhainen.
• Vaikuttaa siltä, että metsäteollisuusyrityksissä ollaan neuvottomia löytämään uutta strategiaa painopapereiden tuotantoa korostavan strategian tilalle. Neuvottomuus ja uusien panostusten vähyys voivat pahimmillaan näivettää metsäteollisuuden Suomessa.
• Edellytykset sektorin uusiutumiselle olisivat Suomessa kuitenkin olemassa: globaaleilla toimijoilla on osaamista, ja sekä julkinen valta että alan sidosryhmät ovat vielä sitoutuneita alan kehittämiseen. Lisäksi metsäyritykset ovat hyvin vakavaraisia, eli uusille liiketoiminta-aloille löytyy liikkumavaraa, jos niin valitaan.

Herrat N & D-A ovat puheenvuorossaan tärkeällä asialla. Voisi kärjistetysti sanoa, että metsäsektorimme on yhden "tuotteen" varassa. Tuotteen, jonka kysyntä lähimarkkinoillamme vähenee, mikä tietysti sinällään on järkevää ja tavoittelemisen arvoista. Länsimaissa "paperittomasta toimistosta" on hiljalleen tulossa jos ei nyt totta niin kuitenkin jotain sinne päin, viimeistään sukupolven vaihtumisen myötä. Uusi sukupolvi ei tulosta kaikkea paperille vaan hoitaa hommat kätevästi koneeltaan.

Paperia pystytään tuottamaan muualla maailmassa paljon edullisemmin kuin meillä Suomessa. Tästä hyvä esimerkki on Metsä-Botnian Uruguayn sellutehdas: eukalyptusviljelmillä kasvatettu puu on hakkuukypsää kahdeksassa vuodessa. Kilpaile siinä sitten tuommoisen kanssa, kun vielä palkkatasojen erokin on mitä on. Mitäpä, jos tässä koulutuksen ja muotoilun mallimaassa keskityttäisiin enemmän vaikkapa huonekaluihin ja puuhun ekologisena rakennus- ja talomateriaalina?

Mitä tulee Venäjän puutulleihin, on suomalaisten turha itkeä venäläisten ilkeyttä. Venäläisillä ei ole velvollisuutta myydä pilkkahintaan Karjalan ikimetsiä suomalaisten sellunkeittäjien raaka-aineeksi. Jos joku maa harjoittaisi vastaavaa siirtomaahenkistä politiikkaa omia metsiämme kohtaan, emme mekään sietäisi sitä.

Yksi merkittävä riski metsäasiantuntijoiden artikkelissa jäi käsittelemättä. Ilmastonmuutos voi pahimmillaan sekoittaa koko pakan uusiksi. Kanadassa boreaalisten havumetsien raja on jo siirtymässä, satoja kilometrejä pohjoisemmaksi. Metsäpalot sekä myrsky- ja hyönteistuhot lisääntyvät. Roudan puute vaikeuttaa puun korjuuta. Metsäluonto voi muuttua suurestikin, ja nyt metsissä kasvavien havupuiden (erityisesti kuusten) voi olla vaikea selvitä nopeasta muutoksesta. Toisaalta lisääntyvä lämpö lisää puiden kasvua. Mikä tulee olemaan tämän muutoksen vaikutus metsätalouteen Suomessa ja globaalisti - kas siinäpä pulma. Ja ihan itse aiheutettu.

Hesarista löytyi myös toinen mielenkiintoinen artikkeli uuden vuoden tulevaisuuspohdintaan. Elämä- ja terveys -sivulla käsiteltiin intuitiota ajattelun voimalähteenä. Science-lehdessä on julkaistu hollantilainen tutkimus, jonka mukaan intuitiota noudattamalla erityisesti monimutkaisessa valintatilanteessa lopputulos voi olla laadukkaampi kuin puhtaan järkiperäisen harkinnan tuloksena tehty valinta. Esimerkiksi isomman tavaran hankinnassa on parempi "ajatella ilman tarkkavaisuutta". Hyödykkeen eri ominaisuuksia ei kannata analysoida ja arvottaa tietoisesti, vaan tiedostamattoman ajattelun pitäsi antaa toimia, kirjoittaa HS. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö hankintaan kannattaisi ja pitäisikin perehtyä. Tietoa pitää kyllä kerätä. Mutta tiedon hankinnan jälkeen asia kannattaa jättää hautumaan, sivuun, lepäämään, antaa sen olla jonkin aikaa. Ja annas olla: jonkin ajan kuluttua paras valinta putkahtaa aivoista esiin, ja todennäköisesti vieläpä hetkellä, jolloin olet rentoutuneessa tilassa.

Juuri näin. Ihmisten pitäisi opetella käyttämään enemmän intuitiivista ajatteluaan. Järkifriikit eivät ole aina oikeassa. Intuitiossa aivot käsittelevät nille syötettyä aineistoa laajemmin ja monipuolisemmin, muuhun aivoihin kertyneeseen dataan verraten ja asioita ennakkoluulottomasti yhdistellen. Rationaalinen, sääntöihin, tietoon ja lukuihin perustuva puhdas "järkiajattelu" on monissa tilanteissa yksipuolisempaa, eikä siksi pääse yhtä hyvään lopputulokseen. Toisiin tilanteisiin se tietysti sopii parhaiten, ja artikkelissa todetaankin, että järkivalintaa on syytä käyttää erityisesti yksinkertaisissa valinnoissa. Ja tietenkään intuitio ei osaa esimerkiksi laskea, joten matikantehtäviä tai asuntokaupan taloudellista kestävyyttä ei intuition huomaan pidä jättää.

Minä olen tainnut käyttää intuitiota aina aika paljon, ja luotan siihen ajattelutapaan erityisesti hankalissa asioissa. Työasioista sellaisia voivat olla vaikkapa haastavat oppilasasiat: kun ei tiedä, miten olisi viisasta toimia, on usein hyvä jättää asia tilanteen pohdinnan jälkeen hetkeksi hautumaan, ikään kuin aivojen työstettäväksi. Ja kas: jossain aivan muussa tilanteessa, minun tapauksessani usein suihkussa hiuksia pestessä (vrt. älynystyröiden hierominen ;), ratkaisu ilmestyy kirkkaana mieleen. Ylipäätään luokanhallinnan kannalta haastavissa tilanteissa opettajat taitavat usein huomata etenevänsä intuition perusteella, kaikki aistit auki ja kaikkia viestejä lukien. Siksi luokanhallintaa on niin vaikea opettaa opettajaksi opiskeleville. Menetelmiä toki voi siirtää, mutta omien aivojen toiminnan jakaminen on vaativampi juttu.

Politiikassakin on aina toisinaan tilanteita, joissa on vaikea tehdä valintaa. Argumentteja on suuntaan ja toiseen, vaan mikä olisi viisain valinta kokonaisuuden kannalta? Tällaisissa tilanteissa huomaan usein toimivani niin, että luen kaiken asiasta jaetun materiaalin, ja hankin ehkä itse jotain lisää, kuuntelen alustuksen, keskustelen ryhmässä tms. Sitten jätän asian hautumaan aivoihin. Joskus oikein ajattelen, että jätän "koneen" raksuttamaan omia aikojaan. Asia kypsyy, aivot punnitsevat dataa, argumentteja, mahdollisuuksia ja riskejä, ja jossain vaiheessa tapahtuu ... bling! Valmis ratkaisu tai valinta perusteluineen putkahtaa aivojen kätköistä tietoiseen mieleen. Tosi kätevää! Samaa toimintamallia käytän myös luovaa ajattelua vaativissa pulmissa. Tällä hetkellä työn alla on jokin aika sitten mainitsemani puutarha-asia. En tiedä vielä tulosta, eikä se ole tulossakaan pitkään aikaan, sillä lähtöainesta ajattelulle ei ole tarpeeksi. Nyt on ensin perehdyttävä puutarha-asioihin tarpeeksi, ja sieltä se bling! sitten kevään mittaan tulee. Kun on tullakseen. Jos ei tämän kevään, niin sitten seuraavan. Ja sen jälkeen lapio käteen ja ulos kuokkimaan.