27.1.08

Kähmintää ja energia-asioita

Voi kettu. Olen potenut viime päivät flunssaa (lihassärkyä, päänsärkyä, korvasärkyä, rakkuloita kurkussa, jonkin verran nuhaa ja yskää) ja ajankäyttö on mennyt kevennetyllä ohjelmalla. Meidän piti perjantain puoluehallituksen jälkeen lähteä Tampereelle, mutta se jäi tekemättä, kun en halunnut lähteä tartuttamaan vanhempiani. Sunnuntaiaamuna heräsin kovaan päänsärkyyn, vaikka vietin lauantai-illan kotona hyvinkin rauhallisesti. Vääryyttä, sanon ma.

Viruksista huolimatta raahauduin perjantaina liikkeelle, sillä olin aikeissa mennä puoluehallitukseen Educa-messujen kautta. Aika turhaan kävin paikalla, pettymyksekseni Educan anti jäi tänä vuonna vähäiseksi. Liekö sitten vika minussa vai messuissa. En ehkä ollut parhaimmillani tutustumaan kaikkeen messuantiin, mutta toisaalta eipä sillä antipuolellakaan tuntunut olevan mitään uutta. Usein olen saanut messuilta jonkin uuden didaktisen innoituksen, nyt jäi saamatta.

Messujen jälkeen oli vuorossa puoluehallituksen kokous. Kokouksesta lähti maailmalle kannanotto: Perusturvaa vahvistettava - Sosiaaliturvan saamista tulee helpottaa. Kannari löytynee huomenna liiton kotisivuilta, jostain syystä se ei nyt vielä näytä päivittyneen sinne.

Perjantaina ilmestyneen tuoreimmat Vihreän Langan pääkirjoitus on selkeää tekstiä. Päätoimittaja Elina Grundström on kirjoittanut napakan yhteenvedon siitä, miksi Luonto kiittää unionia. Kunpa EU saisi vielä patistettua Suomen suhtautumaan vakavasti energiansäästön kehittämiseen, ainaisen "energiankulutus kasvaa ja kasvaa ja kasvaa"-lätinän sijaan. Ei sen ole pakko kasvaa. Lähin esimerkki tästä löytyy länsinaapurista.

Suomalainen hillitön energiankulutuksen kasvu on vain seurausta siitä selkärangattoman myötäilyn asenteesta, jolla suurimmat suomalaiset puolueet ovat iät ajat suhtautuneet suurien energiayhtiöiden etuihin. Asutuksen hajautuminen ei ole hyvä juttu, mutta energiantuotannon hajautuminen on. Suurten keskitetyn energiantuotannon osaajien etu se ei tietenkään ole.

Onneksi kapinapuhetta on ilmassa. Viimeksi tänään Turun Sanomien Koti ja Asuminen -sivuilla aurinkölämmönkeräimiä käsittelevässä jutussa nostetaan kissa pöydälle:
  • Suomen vuoden 2006 energiankulutuksesta uusiutuvaa energiaa oli 24 prosenttia. Tuuli- ja aurinkoenergian sekä lämpöpumppujen, biokaasun ja kierrätyspolttoaineiden osuus oli tästä yhteensä parisen prosenttia.
    - Itävallassa ja Saksassa aurinkojärjestelmiä on satoja tuhansia. Siellä valtiot ovat tukeneet laitteistojen käyttöönottoa jopa puolella kustannuksista, tekninen asiamies Eero Otronen Öljyalan Palvelukeskuksesta sanoo.
    - Energiayritykset ovat onnistuneet aivopesemään poliittisia päätöksentekijöitä. Ei ole annettu tilaa muille järjestelmille ja maalaisjärjelle, lataa Viljander.
Viikolla on tuuletettu muutakin kuin energiapolitiikkaa. Olen tosi iloinen siitä, että eduskunnassa esiintyvä seksuaalinen häirintä ja ahdistelu on tullut julkisuuteen. Varmaan jokseenkin kaikki politiikassa vähän enemmän mukana olevat ovat kuulleet juttuja näistä "eduskunnan sedistä" ja heidän käytöstavoistaan. Tai lähinnä kai käytöstapojen puutteesta: härskeistä puheista ja katseista, ja myös suoranaisista kopeloinneista ja ehdotuksista. Ahdistelu on ahdistelua, eikä se muutu siitä paremmaksi sillä, että ahdistelija sanoo sen olevan "huumoria". Ja vielä syyttää ahdistelunsa kohteeksi joutunutta (ja valta-asteikolla mitaten yleensä alemmalla puolalla seisovaa) huumorintajun ja leikkimielen puutteesta. Tällaista toimintaa ja käytöstä ei voi mitenkään sallia, ei työpaikoilla yleensä eikä lakiasäätävässä elimessä erityisesti. Kansankunnan kaapin päälle valittujen on kyettävä käyttäytymään kuten kaapin päälle nostettujen pitää: esimerkkinä muille.

Eduskunnan on todella perehdyttävä tilanteeseen, jotta taloon saadaan käyttökelpoiset toimintamallit turvallisen ja tasa-arvoisen työympäristön takaamiseksi. Niin huonosti käyttäytyviä edustajia kuin virkamiehiäkin on pystyttävä ojentamaan, ja tarvittaessa jopa rankaisemaan. Joten työhön, puhemies Niinistö. Heikkojen, sorrettujen ja kähmittyjen puolesta.

Eduskunnan toimintamallit ovat tärkeitä siinäkin mielessä, että ne antavat ohjenuoraa myös meille paikallistason toimijoille. Sillä Luoja ja kunnallispoliitikot tietävät, että seksuaalista ahdistelua tapahtuu myös kunnallisella luottamustoimitasolla. Työpaikoilla tilanne on selkeämpi, joskaan ei hyvä: on ainakin olemassa selvät säännöt ja ohjeet siitä, miten ahdistelutapauksissa ahdistelun kohteeksi joutuneen tulee toimia. Käytäntö voi kyllä olla eri juttu. Luottamushenkilötasolla tilanne voi olla toinen, ja asetelmat mutkikkaampia. Kenen puoleen kääntyä, jos/kun luottamushenkilö ahdistelee toista luottamushenkilöä? Ylempi luottamushenkilö alempaa? Alempi ylempää? Luottamushenkilö virkamiestä? Virkamies luottamushenkilöä? En minä edes tiedä, onko Turun kaupungilla jokin ohjeistus näitä tilanteita varten. Onkohan? Pitäisi varmaan etsiä.

Tosiasia on, että ahdistelua tapahtuu. Oma kokemukseni on, että ahdisteluun syyllistyy vain pienilukuinen miesjoukko, ja tapauksia on monenlaisia. En siis millään tavalla tahdo syyllistää koko miessukukuntaa. Mutta ahdistelua hyväksymätön miessukukunta voisi kyllä toimia aktiivisemmin eri asteista ahdistelua harjoittavien miesten ruotuun saattamiseksi. Kuten me naisetkin voisimme. Me paikallispoliitikkonaiset voisimme sopia keskenämme, miten toimimme, kun olemme joutuneet ahdistelun kohteeksi. Turku suurena kaupunkina ei ole tässä mielessä ehkä pahimmasta päästä, mutta haastetta riittää täälläkin. En ehkä osaa edes kuvitella, kuinka hankala voi tilanne olla jollain vanhoillisemmalla paikkakunnalla.

Ongelma on, että ahdistelu tulee ensimmäisen kerran usein täysin yllättäen. Lähinnä sitä jää äimän käkenä ällistelemään, että mitä helvettiä äsken tapahtui. Ja merkillistä on, että jokseenkin järjestään ahdistelun kohteeksi joutunut kokee tapahtuneesta vihan lisäksi vähintäänkin noloutta, jollei suorastaan syyllisyyttä. Tämän tunnereaktion kun joku psykologi selvittäisi, sillä sen takia ahdistelun kohteeksi joutuneet eivät nosta asiasta julkista haloota, vaan yrittävät kuitata asian olankohautuksella. Mikä useinkaan ei onnistu, vaan tapahtunut muistetaan pitkään, ja ahdistelijaa yritetään vain välttää, jos mahdollista.

Ongelma tietysti on myös se, miten todistat ahdistelun tapahtuneen, kun tilanteesta on vain sana sanaa vasten. Eivät lääppijät niin tyhmiä ole, että ainakaan tosi pahoille tilanteille löytyisi todistajia. Ja ahdistelua on montaa lajia. Tässä niistä muutama, oman ja lähipiirin kokemuksen mukaan:
  • Härskit ja rivot puheet. Omasta mielestään nämä veikot ovat usein hauskoja seuramiehiä. Ahdisteluksi ne tekee se, että seksistiset/rivot vitsit ja omat kokemukset esitetään tilanteissa, joihin ne todellakaan eivät kuulu. Pitäisi tajuta ero esimerkiksi saunaillan jälkeisen yhteisesti rennon tunnelman ja kokoustauon välillä.

  • Naisten ja homoseksuaalien suoranainen vähättely puheella, vitsien ja "leikkisten" tokaisujen kautta tai ihan selkosuomella. Tämä on täyttä totta monissa ryhmissä, ovat kollegat muista puolueista kertoneet. Samaan kategoriaan kuuluu naisten tekemien ehdotusten sivuuttaminen ja muu vähättely. Vihreillä tätä ihan oikeasti esiintyy hyvin vähän, jos ollenkaan.

  • Aidot ihastumiset: joku ihastuu yksipuolisesti johonkin sellaisin seurauksin, että ainakin alkoholipitoisissa tilanteissa yksipuolisen ihastuksen kohde vähintäänkin kiusaantuu, saattaa pitää viisaimpana poistua paikalta tai olla laisinkaan tulematta. Ihastumisen yllättävä paljastuminen esimerkiksi pikkujouluissa tms. saattaa tuottaa kohtalaisen kopelointiyllätyksen ihastuksen kohteelle.

  • Suora toiminta: täysin ei-toivottu fyysinen ahdistelu ja vartaloon kajoaminen, kännissä ja myös selvin päin. Selvin päin ahdistelu on aivan erityisen törkeää, sillä se järkyttää pahiten ja tulee usein täytenä yllätyksenä.

  • Suoranainen seksin ehdottelu, ns. leikkimielessä tai tosissaan. Voi tapahtua tekstiviestein, sähköpostilla tai kasvotusten.
Mikä tässä sitten on ongelma, eikö elämään muka kuulu normaali huulenheitto? Ei kuulu, ei tällä tavalla. Kenenkään fyysiseen ruumiiseen ei saa kajota ilman lupaa. Ketään ei saa sukupuolensa vuoksi vähätellä. Kenenkään ei ole pakko virallisissa tilanteissa kuunnella törkeitä seksuaalisviritteisiä herjoja tai toisten panojuttuja. Tuttujen kesken voi toki heittää kaksimielistä läppää, jos se sopii myös tutuille ja tilanteeseen. Minäkin nauran hauskoille seksivitseille tilanteessa, jossa ollaan vaihdettu vapaalle, ja kerron niitä joskus itsekin. Mutta aina kannattaa tarkkailla, miten ympäristö suhtautuu.

Ei voi olla niin, että politiikka on varattu vain niitä ihmisiä varten, jotka korvat kuumenematta kestävät törkyläppää, alapäähuumoria ja käsiksi käymistä. Eikä voi olla niin, että pärjätäkseen kansallisten ja kunnallisten luottamustehtävien hoidosta ihmisen pitää kovettaa itsensä karsiksi ämmäksi tai äijäksi, jotta selviää luottamustehtävien sosiaalisesta ympäristöstä.
En pidä itseäni erityisen herkkähipiäisenä naisena. Osaan karjaista, kun on tarve. Osaan olla tiukka. Olen selviytynyt seitsemän vuoden ajan teurastamotyöympäristössä, mikä nyt ei varsinaisesti ollut paikka, missä kasvatetaan ansarikukkia. Silti minäkin olen kokenut ahdistelun laajan kirjon seksistisistä puheista suoranaiseen kähmintään, kännissä ja selvin päin. Työpaikoilla, yliopistolla opiskellessa, luottamustoimissa ja vapaa-ajalla (onneksi en kuitenkaan nykyisessä työpaikassani). Osa on ollut helppo kuitata sillä, että yhteinen hauskapito ja läpänheitto on mennyt hieman liian pitkälle. Mutta liian paljon on tapahtunut sellaista, että omalla toiminnallani ei ole ollut tapahtuneeseen osaa eikä arpaa. Olen vain ollut ja toiminut kuten tilanteessa on kuulunutkin, ja sitten yllättäen löytänyt jonkun ällöttävät käpälät kropastani, selvässä kähmintämielessä. On jopa käynyt niin, että olen jälkeenpäin tajunnut, että minut on tarkoituksella houkuteltu täysin arkipäiväiseen mutta kahdenkeskiseen tilanteeseen - vailla todistajia. Yäääk!

Naiset kyllä puhuvat keskenään näistä jutuista. Useimmiten nimillä, mikä ahdistelijamiesten on syytä tietää. Jos miehet kuulisivat, miten naiset puheissaan näitä kähmijämiehiä kohtelevat, kähmintä saattaisi vähentyä. Niin hurjaa voi olla ansaittu ankara pilkka, terävien kielten viilto ja terapeuttinen nauru. Ongelma on, että meidän pitäisi sopia keskenämme selvät pelisäännöt, miten toimia äkillisessä, hämmentävässä ja vakavassa ahdistelutilanteessa. Tästä voisi eduskunta nyt antaa kansalle mallia.

Jottei totuus vääristyisi, on toki mainittava, että myös naiset voivat syyllistyä miesten ahdisteluun. Sellaisestakin olen kuullut, ja joskus jopa nähnytkin. Tietenkään se ei ole yhtään sen puolusteltavampaa kuin miesten naisiin kohdistama ahdistelu. Taikka homoseksuaalinen ahdistelu. Mutta onneksi kuitenkin vähäisempää.

Lopuksi iloisempiin asioihin. Pihabongaus tuotti tulosta myös sairastuvalta käsin. Tässä tulokset makuuhuoneen ikkunasta laskien lauantaina klo 12.45-13.15: talitiaisia, sinitiaisia, mustarastaita, harakoita, viherpeippoja, punatulkkuja, järripeippoja ja yksi varpunen. Pihan vakinaisesta väestä paikalla eivät ilmaantuneet fasaani, punarinta ja varis. Harmi, että myöskään tämän aamuinen vieras, keltasirkku, ei näyttäytynyt jo eilispäivänä. Mutta ihan hyvä tulos näinkin :).

Ei kommentteja: