Uusi koti ja jätteenkuljetuskiistan loppunäytös

No niin, lainakoneella ollaan edelleen liikkeellä, mutta muutoin yhteys ulkomaailmaan toimii taas. Tai no, toimi se jo jokin aika sitten, mutta tässä välissä on ollut muutama pikku homma. Kuten opetustyö. Tarkastuslautakunnan seminaari. Pakkaaminen. Lautakunnan kokous. Kiertoajelu Turun jätteenkäsittelylaitoksissa. Muutto. Biologian reaali. Kaupunginvaltuuston kokous. Uudet opetusharjoittelijat. Entisen asunnon myynti. Viheliäinen pöpö ja sairasloma. Ihan laiskana en ole siis ollut blogin hiljaiselon aikana, mitä nyt pari viimeistä päivää sen penteleen pöpön takia. Taisin stressata muutosta sen verran pahasti, että jännityksen lauettua elimistön puolustus otti lomapäivän ja päästi pöpön niskan päälle.

Mutta olemme siis vihdoinkin muuttaneet - tai oikeastaan minä olen muuttanut. Miehenihän muutti virallisesti jo heinäkuussa Helsingistä tulleessaan suoraan tänne kenkälaatikkoomme. Remontin takia emme kuitenkaan voineet täällä asua, vaan nyt on remontit tehty tältä erää ja Peltolan residenssi on asuttavassa kunnossa. Vesikin kulkee sisään ja ulos, ja ihan putkia pitkin. Kop kop.

Muutto sujui mainiosti. Iso kiitos urheille muuttohenkilöillemme: Anna, Birgit, Hessu, Juha, Kalle, Miia ja Timo! Kiitos kiitos kiitos! Ja iso hali Rustolle, joka hoiti varmaan 90 %:sesti omaisuuteni pakkaamisen. Edellisen asunnon myyntikin sujui tosi kivasti: uudet omistajat saivat avaimet käteen kaupantekotilaisuudessa, koska asunto oli tyhjentynyt paria päivää aiemmin. Voisiko sen paremmin asiat mennä?

Vanhasta kodista oli tosin haikea lähteä, viihdyin siellä mainosti. Koti oli mukava ja viihtyisä, ja metsä ikkunoiden alla tarjosi lakkaamatonta viihdykettä. Vielä viimeisellä asuinviikollakin parvekkeen edessä temmelsi ennätysmäärä oravia samalla kertaa: peräti neljä kappaletta. Ja samaan syssyyn paikalle lehahti käpytikka, joka taitaa asua Rakuunapuistossa ihan vakituiseen.

Vaan on uusikin koti tarjonnut luontoelämyksiä. Parin viimeisen päivän aikana sairaus veti sen verran flaatiksi, että en ole jaksanut juuri muuta kuin tuijotella ikkunasta ulos. Onneksi on riittänyt tuijoteltavaa, kun linnut tankkaavat talven ja muuttomatkan varalle pihan omenoita ja muuta syötävää. Mustarastaita, räkättejä, kottaraisia, talitiaisia, sinitiaisia, harakoita, sepelkyyhky ja yksi puukiipijäkin on tullut nähtyä. Sekä oravia, joita riittää täälläkin riesaksi asti.

Uudessa kodissa huonekalut ovat jo jokseenkin paikallaan, mutta melkein kaikki muu onkin sitten erinomaisen levällään. Tuntuu siltä, kuin kaikki tavara, mitä omistaa, olisi lähtenyt vaellukselle, kukin omaan suuntaansa, ja musiikin loputtua jäänyt siihen, missä sattui sillä hetkellä olemaan. Eräänlainen tuolileikki, siis. Etsi siinä sitten narupakettia, kenkälankkia tai silitysrautaa, kun et edes tiedä, missä alusvaatteesi tai työpaperisi ovat. Ystävät ja sukulaiset: tässä menee vielä hetki, ennenkuin ryhdymme järjestämään tupareita...

Muutoin vaihdos tuntuu hyvältä. Kyllä tästä vielä hyvä koti tulee, kunhan saamme tavarakaaoksen hallintaan. Ja takan myös. Ensimmäinen kokeilu eilisiltana johti melkoiseen savusaunatunnelmaan - kaikkialla muualla paitsi kahden oven takana olevassa saunassa. Hmm.

Mitäpä muuta? Maanantaina kaupunginvaltuustossa oli käsittelyssä paljon kalabaliikkia herättänyt jätteenkuljetusasia. Kunnallistaa vai eikö kunnallistaa, kas siinä pulma. Minun kantani on ollut selvä jo pitkään: ei mitään kunnallistamista, nykyinen järjestelmä toimii hyvin ja yksityisillä toimijoilla on mukava kehittämisote jäteliiketoimintaan. Kaupunkilaiset ovat olleet jokseenkin tyytyväisiä ja lajittelumahdollisuudet ovat parantuneet vuosi vuodelta, eikä suinkaan aina kaupungin aloitteesta.

Viime torstainen kierros eri jätteenkäsittelypaikoissa ei millään tavalla kyseenalaistanut käsityksiäni vaan vahvisti näkemyksiäni. Kierrokselle osallistuneet aika vähälukuiset valtuutetut näkivät laitoksia, joita hoidettiin vanhanaikaisella jäteotteella: oleellista on jätteen hävittäminen ja mahdollisimman halpa hinta, joka määrää, miten jätettä käsitellään. Tällainen olo tuli niin polttolaitoksella kuin kaatopaikallakin vieraillessa. Näimme myös toimintaa, jossa jäte ymmärretään raaka-aineena ja jossa kehitetään modernia kierrätysliiketoimintaa. Tältä vaikutti Lassila & Tikanojan jätekeskus. Myönteinen vaikutelma minulle syntyi onneksi myös siitä asenteesta, jolla Turun uutta jätevedenpuhdistamoa rakennetaan.

Raaka-aineiden maailmanlaajuinen hinnannousu tulee pitämään huolen siitä, että yritysmaailman näkökulmasta jäteliiketoiminnassa riittää edelleen kehittämistä. Uusia jätejakeita saadaan eroteltua hyötykäyttöön kannattavuuden kasvaessa. Polttoaineen hinnan vääjäämätön nousu taas tulee huolehtimaan siitä, että missä tahansa järjestelmässä turhia ajoja ei haluta suorittaa. Jätteenkuljetuspäätöstä edeltävässä keskustelussa kuljetukset nousivat suureen rooliin - ikäänkuin jätehuollon kannalta kuljetus olisi ainoa merkittävä ympäristötekijä. Puppua. Oleellista on jätehuollon mielekäs kokonaisuus. Monet kunnallistamisen puolestapuhujat antoivat minusta hieman harhaanjohtavan käsityksen puhuessaan niin voimakkaasti kuljetusten vähentymisen merkityksestä kunnallistetun kilpailuttamisen jälkeen. Kilpailuttamisen jälkeenkin tarvittaisiin eri automalleja hoitamaan eri tyyppisten jäteastioiden tyhjentämisiä. Jäteastian tyypistä riippuen tarvitaan edelleen jätekielellä ilmaistuna pakkaavia jäteautoja, vaihtolava-autoja, etukuormaajia ja syväkeräykseen soveltuvaa erikoiskalustoa. Lisäksi yritykset voivat edelleen valita vapaasti jätekuljettajansa, joten yrityksen jäteastiat saattaisi hyvinkin tyhjentää joku muu kuin Turun Seudun Jätehuollon valitsema yrittäjä.

Valtuustossa käytiin kovaa suukopua siitä, päätettiinkö nyt vain jätteenkuljetuksista vai lisäksi myös jostain muusta. Kunnallistamisen puolustajat perustelivat kantaansa sillä, että nyt oli päätettävänä vain jätteen kuljetus, ei mitään muuta. Ja totta tietysti onkin, että kunta päättää kaikissa kuljetusmuodoissa, mihin sekajäte kuljetetaan: Turussa polttoon tai kaatopaikalle. Lajiteltua materiaalina hyödynnettäväksi tarkoitettua jätettä ei polttoon viedä, vaan se pitää ohjaata hyötykäyttöön. Minun mielestäni nyt taistellaan tästä osuudesta.

Jos kuljetukset järjestää yksityinen, meille voidaan helpommin myydä erilaisia kierrätyspalveluita ja uusia ideoita, koska Turun Seudun Jätehuolto on kiinnostunut vain polttamaan kaiken. Se on heidän bisnesideansa. Esimerkiksi erittäin järkevä ja Turussa suurta suosiota saanut kartonkikeräys sai alkunsa juuri näin: yksityisen yrityksen, Varissuon Huollon (nykyinen Akseli), partiolaisten ja kaiketi myös ympäristönsuojelutoimiston yhteistyökokeiluna Varissuolla. Pakkauskartonkijätettähän syntyy kotitalouksissa varsin paljon, erityisesti jätteen tilavuusprosentteina laskien. Kartonkijäte on kevyttä, joten painoprosentteina osuus on pienempi. Moni kotitalous on erilliskeräyksen aloitettuaan ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon kartonkijätettä oikein kertyykään. Sekajätepussikin täyttyy nykyisin aiempaa hitaammin. On perusteltua epäillä, että jos jätehuollon kehittäminen olisi ollut tältä osin yksin Turun Seudun Jätehuollon käsissä, Turussa poltettaisiin tänäkin päivänä kaikki kartonkijäte materiaalihyötykäytön sijaan, koska se olisi hyvää materiaalia poltettavaksi. Jätehierarkian mukaan aine pitää kuitenkin hyödyntää materiana, jos suinkin mahdollista.

Voi myös kyseenalaistaa, miksi Turussa ei tänä päivänäkään kerätä erilleen biojätettä kotitalouksista. Paljon on puhuttu epäonnisista lietekompostorikokeiluista ja epävarmasta kompostointi- ja mädätystekniikasta. Muualla maailmassa ne kuitenkin näyttävät toimivan kohtuullisen hyvin, ja meilläkin voisivat vaikkapa bussit tai jätteenkuljetusautot ajaa biojätteistä mädätetyllä biokaasulla, jos niin haluaisimme. Opin kuitenkin jo vuosikausia sitten ympäristönsuojelulautakunnan jäsenenä toimiessani, että Turun arinapolttolaitoksen prosessi on säädetty siten, että poltettavalla jätteellä on oltava sopiva kosteusprosentti. Älkää kysykö minulta, miksi poltettavan jätteen pitää olla kosteaa, mutta niin sen kuulemma vain pitää olla. Nykyisin sopiva kosteus saavutetaan sillä, että poltettavan jätteen joukossa on kosteaa biojätettä. Jos biojäte napattaisiin prosessista pois, poltettavaa jätettä jouduttaisiin kastelemaan, ja se taas maksaisi rahaa. Että silleen.

Eli kuka uskoo, että tässä puhuttiin nyt vain ja ainoastaan kuljetuksista? Turun Seudun Jätehuolto totesi itse lausunnossaan, että "Kierrätyksen edelleen tehostuessa ja uuden jätteen energiahyötykäyttölaitoksen valmistuessa tulee jätteen hyötykäytön hinta edelleen nousemaan. Tämä kasvattaa sitä riskiä, että jäte lähtee kulkeutumaan halvemman hinnan perässä huonompaan käsittelyyn. Tällaisen riskin vallitessa vaarantuvat investoinnit kestävän jätehuollon järjestämiseksi". Lihavoinnit ovat minun. Ja edelleen: "Sopimusperusteisen jätteenkuljetusjärjestelmän jatkaminen vaarantaa vakavasti Turun seudun korkeatasoisen jätteen hyödyntämisjärjestelmän kehittämisen ja investointien toteutumisen, koska käsittelyyn saatavat jätemäärät eivät ole sopimusperusteissa järjestelmässä ennustettavissa".

Samaa rataa kulki Turun teknisten palveluiden lausunto: "On kuitenkin olemassa riski, että sopimusperusteissa jätteenkuljetuksessa polttolaitokselle soveliasta jätettä ohjautuu muuhun käsittelyyn. Tällöin on vaara, että polttolaitokselle ei saada tarpeellista määrää syntypaikkalajiteltua polttokelpoista jätettä, vaan joudutaan ottamaan vastaan huonommin lajiteltua tai muuten heikompilaatuista jätettä. Tällöin taas ympäristöluvan ehtojen saavuttaminen vaarantuu. Polttolaitoksen kannalta katsoen kunnan järjestämä jätteenkuljetus vaikuttaa turvallisemmalta vaihtoehdolta.". Voiko asian tämän selvemmin ilmaista?

Jos kerran tässä päätettiin vain jätteiden kuljetuksesta, kuten mm. apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen lähes käsi sydämellä vakuutti, mistä maailmasta nämä lausunnot sitten tulivat? Tosiasia on, että Turun Seudun Jätehuolto on polttolaitosratkaisun yhteydessä sitoutunut toimittamaan polttolaitokselle 120 000 tonnia jätettä vuodessa. Uuden laitoksen maksimikapasiteetiksi päätettiin 150 000 tonnia. Turussa nykyisin syntyvä jätemäärä on reilusti alle näiden lukujen, noin puolet tarvittavasta. Kysyin polttolaitoskäynnin yhteydessä TSJ:n toimitusjohtaja Lehtokarilta, mihin tonnilukuihin Turussa päädyttäisiin, jos jätteiden syntypaikkalajittelua tehostettaisiin entisestään, ja mm. biojäte ryhdyttäisiin keräämään tarkasti erilleen. Hän päätyi arvioon, joka oli alle 30 000 tonnia. Saman suuruusluokan lukemaa on pyöritellyt keskustelussa Lassila & Tikanoja. Hieman hankalaa sen 120 000 tonnin sitoumuksen kannalta...

Eli josko sittenkin olisi niin, että maanantainen päätös käsitteli kuljetusten lisäksi myös jotain muuta likaista? Ruusuja niille kahdelle muulle vihreälle (Maarit Fellmannille ja Ville Niinistölle), ja kaikkiaan niille 33:lle muulle valtuutetulle, jotka tämän ymmärsivät. Äänestyslista löytyy muuten täältä niille, joita yksittäisten valtuutettujen äänetyskäyttäytyminen kiinnostaa.

Jätteenkuljetusten kunnallistaminen olisi asettanut Turun kiusalliseen kaksoisrooliin. On helppo sanoa, että myös kunnallisessa kilpailutuksessa kaupunginvaltuusto voi määrätä esimerkiksi lajittelua koskevien määräysten tiukentamisesta. Tulevaisuudessa tämä voisi tarkoittaa vaikkapa biojätteen tai muovien erilliskeräystä. Ongelma vain olisi, että tämä esitys pitäisi saada ulos siitä samasta koneistosta, joka hyötyy taloudellisesti sitä enemmän, mitä kuumempana jätteenpolttolaitoksen uunit hehkuvat. Kuka uskoo moiseen pyyteettömyyteen?

Ympäristön kannalta oleellinen kysymys asiassa on, mikä vaihtoehto parhaiten kehittää Turun ja Turun seudun jätehuoltoa ympäristön ja ilmastopolitiikan kannalta mielekkäänä kokonaisuutena. Vastaus ei ole jätteiden polttaminen ja sen edistäminen. Harmi, että kaksi kolmasosaa valtuustoryhmästämme käsitti tämän asian hieman yksinkertaisemmin, mutta meillä on ajattelun ja mielipiteen vapaus, ja se siitä. Onneksi sentään yksi demareista painoi äänestysnappia omantuntonsa ja järkensä mukaan. Kuten riittävän moni muukin valtuutettu.