Jutun mukaan Turun kaupunginvaltuutetuista pitävän minun lisäkseni blogia seuraavat:
Nana Korpelainen (vas)
Annika Lapintie (vas)
Ville Niinistö (vihr)
Elina Rantanen (vihr)
Pirjo Rinne (vas)
Antton Rönnholm (sdp)
Maria Puhakka (kok)
Tytti Seppänen (kesk)
Marian blogiosoitetta minulla ei valitettavasti ole. Liitän tähän Aamusetin kysymyssetin, jolla lehti pyrki selvittämään valtuutettujen suhdetta "uusiin yhteydenpitovälineisiin", ynnä omat vastaukseni näihin kysymyksiin.
K: Miten säännöllisesti käytät sähköpostia (yhteydenpidossa äänestäjiin tai politiikanteossa yleensä)?
V: Sähköpostia on pakko käyttää säännöllisesti sekä työasioissa että politiikassa. Vihreät hoitavat merkittävän osan sisäisestä viestinnästään sähköpostilla. Monissa luottamustoimissani käytetään sähköpostia mm. asioiden valmistelussa ja aikatauluista sopimisessa. Ongelma on päivittäisen sähköpostin suuri määrä, osa viesteistä yksinkertaisesti hukkuu viestipaljouteen.
Kuntalaisilta tulee sähköpostia kohtalaisesti. Kuntalaisten kirjelmien ja kannanottojen saamiseen sähköposti on hyvä väline, mutta keskusteluissa ja kysymyksiin vastaamisessa puhelin olisi mielestäni usein parempi. Sähköpostitse ei oikein synny aitoa vuorovaikutusta, keskustelua ja ajatusten vaihtoa, vaan kommunikaatio etenee kapealla kysymys-vastaus-linjalla. Lisäksi huolellinen sähköpostiin vastaaminen saattaa viedä kohtuuttoman paljon aikaa, eikä kaikkiin viesteihin ehdi sitten vastata.
K: Pidätkö omaa blogia?
V: Kyllä, minkä muulta ajankäytöltä ehdin. Blogini on sekalainen kokoelma politiikkaa, työtä ja yksityiselämää. Saamani palautteen perusteella sitä tuntuvat lukevan kuntalaisten, minua äänestäneiden ja toisten vihreiden ohella myös osa sukulaisistani ja ystävistäni. Talvisaikaan blogi sisältää enemmän politiikkaa, kesäisin kirjoitan kaikesta muustakin. Siinä mielessä blogi heijastelee omaa ajankäyttöäni.
K: Luetko muiden poliitikkojen blogeja?
V: Harpon läpi monia blogeja. Erityisesti seuraan toisten vihreiden blogeja, mutta tsekkaan myös muiden puolueiden poliitikkojen kiinnostavia blogeja. En useinkaan ehdi lukea tekstejä kokonaan, mutta katson aiheet, ja jos ne kiinnostavat, pysähdyn lukemaan tarkemmin.
K: Uskotko, että uusilla kanavilla on vaikutusta politiikan kiinnostavuuteen?
V: Rajallisessa määrin. Blogi on hyvä siinä, että politiikkona pääsee perustelemaan päätöksiään ja kantojaan rauhassa, ja oma persoona saa tulla esiin. Hyvää on myös se, että jos blogiin syntyy runsaasti keskustelua, saavat kysymykset, vastaukset, väitteet ja keskustelut paria ihmistä laajemman lukijakunnan. Toisaalta sekä blogien kirjoittaminen että lukeminen vie runsaasti aikaa, jonka voisi käyttää johonkin muuhunkin. Uusien ideoiden ja ihmisten välisen kommunikaation kehittymisen kannalta olisi minusta mukavampaa, jos ihmiset innostuisivat taas tulemaan poliittisiin tilaisuuksiin esittämään kasvotusten mielipiteitään ja kysymyksiään ja käymään keskustelua.
Blogien huono puoli äänestäjän kannalta on tekstipaljouden lisäksi se, että blogit voivat olla aika kiiltokuvamaisia. On luonnollista, että blogin pitäjä yrittää luoda itsestään tiettyä tavoittelemaansa mielikuvaa. Äänestäjän kannattaakin viimeistään vaalien alla asettaa kiinnostavat blogipoliitikot todellisuustestiin, ja mennä juttelemaan ehdokkaansa kanssa myös ihan kasvokkain.
Viikonloppu on kulunut sekä politiikan että remontin merkeissä. Perjantai-ilta kului Helsingissä vihreiden puoluehallituksen kokouksessa, jossa käytiin läpi mm. maan hallituksen uunituoretta budjettiesitystä. Tyytyväisyyttä puoluehallituksen parissa herättivät ainakin seuraavat asiat:
- tärkeiden joukkoliikennehankkeiden aikataulu: sekä kehäradan että länsimetron aikataulut pitivät, mikä mahdollistaa kestävämmän liikkumisen pääkaupunkiseudulla jo lähitulevaisuudessa
- suurten kaupunkien joukkoliikennetukikirjaus on historiallinen, vaikka olisimmekin mielellään aikaistaneet sen käyttöönottoa
- Vihreiden tukemalle Savonlinna-Huutokoski -ratahankkeelle löytyi rahoitus. Radan kunnostus mahdollistaa puutavaran kuljettamisen raiteilla, mikä on ympäristön kannalta huomattavasti järkevämpää kuin maantiekuljetukset.
- veropaketti kokonaisuudessaan tähtää verotuksen painopisteen siirtämiseen työn verotuksesta ympäristöhaittojen verottamiseen. Edessä ovat vielä tiemaksujen käyttöönotto vaalikauden loppupuolella sekä autojen verotuksen uudistaminen. Vihreiden mielestä kaikki liikenteen verotus pitää porrastaa päästötason mukaan.
- hallitus käynnistää maatalouden vesiensuojeluprojektin Itämeren tilan parantamiseksi
- ympäristöjärjestöjen rahoituksen lisääminen budjettineuvotteluissa on tärkeä voitto - ja nimenomaan voitto ympäristöministerin aiempiin lausuntoihin nähden
- vammaisten työllistämisen tuki kaksinkertaistettaan ja nuorten yhteiskuntatakuuta vahvistetaan
- budjetilla taataan uuden lastensuojelulain edellyttämät toimintaresurssit hallinto-oikeuksille
- siviilipalveluslakia uudistetaan, kompromissina syntynyt siviilipalveluksen lyhentyminen kolmestatoista kahteentoista kuukauteen poistaa pidennettyyn palvelusaikaan kuuluneenrangaistusluonteen
Tyytymättömyydenkin aiheita löytyy.
- kehitysyhteistyön määrärahataso suhteessa bkt:hen on jäämässä alhaisemmaksi kuin mitä hallitusohjelmaneuvotteluissa ajateltiin, koska bruttokansantuote kasvaa oletettua nopeammin. Puoluehallitus vaati perjantaina hallitusta palaamaan kehitysyhteistyömäärärahoihin ja pitämään kiinni siitä,että tällä vaalikaudella saavutetaan 0,51 prosentin tavoitetaso.
Henkilökohtaisesti minua jurppii suurten kaupunkien joukkoliikennetuen viivästyminen, korkeakoulujen rahoituksen taso ja linjapäätös siitä, että terveydenhuollon maksujen korottaminen vähentää jonkun mutkan kautta kuntien valtionosuuksia. En ole varma, auttaako tämä kuntataloutta vielä riittävästi. Mutta onneksi olemme nyt hallituksessa, eli siellä, missä voi oikeasti paiskia hommia asioiden saamiseksi paremmalle tolalle. Kaikkea ei saa kuntoon muutamassa kuukaudessa.
Vasemmisto-opposititon budjettikritiikkiä on ollut mielenkiintoista seurata. Jos demareita kuuntelee, hallitus on täydellisesti väärässä, koska se nostaa joitakin veroja ja energiankäytön kustannuksia, eikä laske tuloveroja. Lisäksi oli aivan pieleen, että Kemiralle etsittiin kotimainen omistaja. Voi jukran pujut. Onko demareiden tavoitteet ja ohjelmat yhtäkkiä kääntyneet 180 astetta, vaiko vain kansalle suunnattu liturgia? Mistä lähtien sossut ovat olleet niitä, joille tärkeintä on verojen laskeminen ja valtionyhtiöiden myynti kenella tahansa parhaiten maksavalle? Lipposesta lähtien? Vaiko Heiniksen johdattamasta vaalitappiosta? Mitä muuten tapahtui demareiden öljyvapaan Suomen tavoitteelle? Sinivihreä hallitus ei sitä nähtävästi ainakaan saa edistää.
Perjantaina jäimme mieheni kanssa Helsinkiin viettämään puoluehallituksen jälkeistä baari-iltaa, ja lähdimme kotiin Turkuun vasta yhden yöbussilla. Olimme siis kotona puoli neljän jälkeen. Päätimme istuutua television ääreen katselemaan, miten historian lehti käännähtää aamuneljältä ja analoginen televisio sammuu. Se sammui, että räps, sen suuremmitta seremonioitta. Ei ilotulistusta, ei fanfaareja. Uutisikkuna vain sammui ja vaihtui tiedotteeseen. Pyh.
Lauantaina tapetoimme. Minä olen osallistunut tapetointiin edellisen kerran ehkä noin 20 vuotta sitten, ja mieheni joskus lapsena. Hieman jännitti, miten homma sujuu. Kohtalaisen hyvin se mielestäni meni. Sunnuntaina oli ilo huomata, että tapetit olivat myös pysyneet seinillä. Ainakin yhden yön yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti