2.7.07

Uutta elämää kenkälaatikossa

Olemme alkaneet kunnostaa valkoista kenkälaatikkoamme ja vieraitakin on jo käynyt. Eilen lauantaina kävi ystäväpariskunta poksauttamassa kanssamme terassilla samppanjapullon (viherpipertäjät juhlivat tietenkin Piperillä eli Piper-Heidsieck -samppanjalla ;) ja tänään sunnuntaina kävi tuttu arkkitehtipariskunta, jolta olin pyytänyt hieman neuvoa sisustuspulmissa. Arkkitehteja kun ovat, he päätyivät suosittamaan harmaata ratkaisua ongelmakohtaani :). Talon keskellä olevaa tiiliosaa pitäisi kuulemma ajatella esineenä, kokonaisuutena, talona talon sisällä. En aina kuuntele hyviäkään neuvoja, mutta tässä tapauksessa esineajattelussa ja harmaudessa taitaa olla vissi järki. Värien lisäämisen minäkin osaan, vaikeampaa on sanoa milloin ja erityisesti missä värien käyttö kannattaisi lopettaa. Sitä juuri pulmani koski, ja siksi oli niin mukavaa, että he ehtivät käymään. (Oli toki mukava nähdä muutenkin, mutta visiitti on ehkä antoisampi vieraille sitten kun meillä on huonekalut ja jotain tarjottavaa.) Kirkas vihreä, kirkas keltainen, turkoosi ja voimakas punainen ovat edelleen ostoslistalla, mutta hento vaaleanpunainen ja osa valkoisesta ja vihreästä saattaa vaihtua harmaaseen. Mietitään. Ajattelimme aloittaa maalaamisen valkoisesta, sitä sutiessa ehtii pohtia kokonaisuutta.

Tähän mennessä olen lähinnä pessyt kaappeja ja asetellut Ruston tuomia tavaroita johonkin järjestykseen. Omat tavarani ovat vielä omassa kotonani. On se jännää, miten uusi paikka on ihan välttämättä otettava haltuun, omaksi, ja miten sen saa tehtyä luuttuamisella. Joku asuu jossain, pitkään tai lyhyemmän aikaa, ja lähtee pois. Toisen pitäisi tulla ja tehdä samasta tilasta oma koti. Miten? Siivoamalla: pestään vanha pois ja tuodaan omat tuoksut, tavarat, värit ja järjestys. Pinnat on puhdistettava pesemällä ja maalaamalla, jotta talo muuttuu kodiksi. Rätin käytön myötä vanha haalenee ja uusi vahvistuu. No, haalennettavaa vielä riittää, ja ihka oikeaa remontoitavaa emme ole edes päässeet alkamaan. Vaan terassi on tullut jo testattua, se on selvästikin erittäin viihtyisä, suorastaan viipyilevä tunnelmaltaan.

Piha muistuttaa toistaiseksi viidakkoa, kaipa siihenkin ehtii jossain vaiheessa käydä käsiksi. Nyt olen ehtinyt vain kurkistaa pihamaata. Edellinen omistaja kehotti minua peittämään punaherukat verkolla, jotta rastaat eivät söisi kaikkia punertuvia marjoja. Luulen kuitenkin, että tänä vuonna saavat mennä marjat parempiin suihin. Työmäärä itse talossa vaikuttaa sen verran suurelta, että marjojen laitto tuntuu nyt epäoleelliselta. Rajoitan rastaiden ravinnonsaantia sitten ensi kesänä, tänä kesänä syökööt minkä jaksavat, ja me sitten popsimme pensaasta loput. Onhan siellä muita värittömämpiä herukoita, ja karviaisia, ja omenia, ja tyrniä, ja ties mitä. Niissä riittää puuhaa aivan tarpeeksi. Olemme ostaneet runsaudensarven.

Aivan kaikkea aikaa emme kuitenkaan ole käyttäneet kaappisyyniin. Keskiaikamarkkinat unohtuivat harmittavasti, mutta Paavo Nurmi -yleisurheilukisoihin ehdimme tänään sentään mennä, vaikkakin jonkun verran myöhässä. Oli kivaa, yleisurheilukisoissa on oma vekkuli tunnelmansa eivätkä moiset tapahtumat todellakaan ole minulle jokapäiväistä leipää. Pitkämäki heitti keihästä komeasti ja kauden kärkituloksia tuli nähtyä. Huonomminkin olisi voinut sunnuntai-illan viettää.

Kuten huomaatte blogin aiheista, politiikka on nyt päässäni kesälomalla. Ei kommentointia Sipoon kiistasta, ei puutulleista, ei Puolan poliittisista valinnoista vaan tiaisten ja rastaiden sielunelämästä ja kenkälaatikon uusista seikkailuista. Seuraan toki uutisia, mutta yritän heinäkuun pysyä niin etäällä koulusta ja politiikasta kuin mihin kykenen. Elokuussa palaan taas ruotuun, siihen asti blogi taitaa täyttyä harvakseltaan ja enimmäkseen siviililöpinästä. Lukekaa, jos teillä ei todellakaan ole muuta tekemistä. Viisaampaa ja antoisampaa olisi lähteä ulos kesäluontoon ja jättää bittimaailma sikseen. Aurinkoisia kesäpäiviä ja lempeitä kesäsateita!

Ei kommentteja: