Tällä viikolla olen kuitenkin osoittanut jo toipumisen merkkejä. Olen jaksanut ryhtyä ruoanlaittoon, mikä on minulle normaalia mieluisaa kesäpuuhaa. Suunnittelen leipomista. Olen tavannut ystäviäni, sekä livenä että puhelimessa. Ystävien tapaamisessa on ollut myös surun sävyjä, sillä yksi parhaimmista ystävistäni on toistamiseen sairastunut rintasyöpään, ja toisen ystäväni paras ystävä menehtyi muutama päivä sitten toiseen syöpälajiin. Jos katsoo meikäläisen tuttavapiiriä, on vaikea uskoa, että syöpä on erityisesti iäkkäiden ihmisten sairaus. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuttavapiirissäni on ollut uskomattoman paljon syöpäsairauksia - 30-50 -vuotiailla ihmisillä. Osa on parantunut, osa ei. Nytkin on suru puserossa ystäväni syöpähoitoja seuratessa. Hän jaksaa kyllä tsempata, mutta rankkaa on. Se on vähän niin, että jos ei sairaus vammauta, niin sitten sen tekevät hoidot. Näin kovia ne ovat.
Omassakin elämässä tapahtuu muutosta. Olemme nyt todellakin muuttamassa elämäämme yhteen kaupunkiin. Tajusin se konkreettisesti, kun viimeisen kerran lähdin kivasta "keskusta-asunnostamme" Helsingin Lönnrotinkadulta. Liitän tähän viereen kuvan Stadin kodin ulko-ovesta, jonka takana mieheni pakkailee viimeisiä tavaroitaan. Näkemiin, Helsinki, vaan ei hyvästi! Kyllä me siellä tulemma jatkuvasti ravaamaan, nyt vain ilman omaa tukikohtaa. Tavallaan haljua, tavallaan vapauttavaa.
Uusi koti tuottaa päänvaivaa. Parketinhiojan olen saanut, ja putkimieheltä tarjouksen. Sähkösopimus on hoitumassa, vesilaitokselle pitää soittaa ja jätehuollosta olen pyytänyt tarjouksia. Puhelinliittymän ja tietoliikenneyhteyden siirto on kai tapahtumassa joskus. Vielä kaikenlaista tarvittaisiin, ja sisustusta pitää miettiä. Olen ravannut kahden kaupungin sisustusliikkeissä etsimässä tarvittavia ja oikealta tuntuvia huonekaluja. Olen penkonut tapettikirjoja ja tiiraillut silmät kierossa maalikarttoja. Tällä hetkellä näyttää siltä, että eteisestä tulee vihreä, keittiöstä keltainen, olohuoneesta aniliini, kirjastosta valko-oranssi ja työhuoneesta turkoosi. Makuuhuonetta mietin. Tämä siis siihen asti, kunnes muutan kaikki suunnitelmat ;). Vaan entä ikkunoiden vaihto, ilmalämpöpumppu, kylppäriremontti, portaiden korjaus, alustan paikkaus ja puiden kaato? Entä saisiko katolle aurinkopaneelit? Autotallissa on kuulemma ampiaispesä. Aaargh - miksi emme voineet tyytyä asunto-osakkeeseen! Tuleeko tästä varmasti kaiken vaivan arvoista? Kai sen sitten tietää vuoden päästä.
Maanantai alkoi jätteenkuljetuksella. Kävin nimittäin jätefirma L&T:llä tutustumassa heidän tuoreisiin ajatuksiinsa jätehuollon kehittämisestä. Käynti oli mielenkiintoinen, mutta ei se juurikaan muuttanut ajatuksiani jätteenkuljetuksen järjestämisestä Turussa. Olin ennen käyntiä nykymallin säilyttämisen kannalla, ja olen edelleen. Eivät onnistuneet L&T:llä tuhoamaan ajatuksiani, samalla kannalla kun ollaan ;). On jokseenkin pöljää puhua jäteautojen ympäristöhaitoista perusteena jätteenkuljetusten ylikunnallistamiselle, kun todelliset ympäristökysymykset liittyvät siihen, kuinka tehokkaasti jätettä kierrätetään raaka-aineeksi ja toissijaisesti tehdään kierrätyspolttoaineeksi.
Turun nykyinen jätteenkuljetusmalli on hyvä esimerkki siitä, että toimivat jätefirmat voivat olla alallaan ansiokkaita innovaattoreita jätteiden materiaalikäytön kehittämisessä. Esimerkiksi ilman L&T:n panosta meillä tuskin olisi järkevää pakkauskartonkikierrätystä, sillä se ei suinkaan syntynyt kaupungin aloitteesta. L&T aloitti kokeilun yhdessä Varissuon huollon (nykyisin Kiinteistöpalvelu Akseli) ja partiolaisten kanssa. Jätteenpoltto-Turku ei olisi moiseen ryhtynyt, sillä kartonkijätteellä on hyvä lämpöarvo... Voi myös kysyä vaikkapa sitä, miksi meillä ei ole koskaan haluttu ottaa vakavasti biojätteen keräämistä erilleen. No ei ole haluttu, kun biojäte on tuonut polttoprosessissa tarvittavaa kosteutta. Näin polttolaitos määrää turkulaisen jätejärjestelmän mielettömyydestä. Minun kantani on siis, että mitä enemmän yksityistä jäteliiketoimintaa, sen järkevämpi lopputulos - tässä polttokiimaisessa toimintaympäristössä.
Olen viime vuoden heinäkuun 21. päivän bloggauksessa käsitellyt Turun seudun jätehuollon kokonaistilannetta. Jos asia kiinnostaa, kannattaa ehkä lukea tuo arkistosta löytyvä kirjoitus. Kokonaisnäkemyksestä tulee aika salaliittomainen vaikutelma, mutta en ole aivan yksin tätä mieltä. Turun seudun jätejärjestelmä on ympäristöpolitiikan kannalta junailtu niin huonosti, että jonkun jotain muuta etua se kyllä palvelee.
Jätteenkuljetuksista vielä: nykymalli toimii, omakotiasukkaat ovat Turussa jokseenkin tyytyväisiä, ja jätekuljetukset voidaan nykymallissakin kilpailuttaa haluttaessa joko omakotiyhdistysten tai isännöintitoimistojen toimesta. Yksi ylikunnallinen hallinnollinen kulumutka ei mitenkään voi parantaa toiminnan kokonaislaatua tai tehdä siitä edullisempaa. L&T:n suuri markkinaosuus on jonkinlainen ongelma, mutta tilanne ei ole mahdoton. On vallan merkillistä, että kun monissa muissa asioissa on kaiken aikaa tavoitteena siirtää toimintoja markkinoille, joita ei ole, nyt halutaan ottaa toimivilta markkinoilta toiminnot takaisin kunnan järjestettäviksi. Ei mene jakeluun...
Lopuksi Rakuunapuistosta. Ympäristö- ja kaavoituslautakunta kävi täällä katselmuksella tiistaina. Olin vastassa, ja kierrätin lautakunnan ja virkamiehet puiston ympäri, ensin alas kohti lehtomaista aluetta ja Lehmustien Siwaa, sitten ylös kallionlaelle katsomaan kuivaa saaristotyyppistä maisemaa, ja sieltä alueen itäpään rehevän metsän polkuverkostoihin.
Lautakunnan jäsenet näkivät polkuverkostoista, kuinka paljon Rakuunapuistoa käytetään. Tässä lautakunnan päätös, eli lausunto suunnitteluvarauksesta kiinteistölautakunnalle:
"Ympäristö- ja kaavoituslautakunta päätti puoltaa suunnitteluvarausanomusta siltä osin kuin se koskee puiston länsiosaa (karttaliite). Päätös tehtiin äänin 8-5.
Ensimmäisessä äänestyksessä oli vastakkain Mannin (kok) Vierimaan (kok) kannattamana tekemä päätökseksi tullut ehdotus sekä esittelijän päätösehdotus. Mannin ehdotus voitti äänin 8-0, 5 tyhjää. Mannin ehdotuksen puolesta äänestivät Luojola (sdp), Hukkanen (sdp), Leivo (sdp), Vierimaa (kok), Lammi (kok), Kari (kok), Manni (kok) ja Hellstén (sdp). Heikkilä (vas), Oksanen (vas), Paasto (vihr), Ollikkala (vihr) ja Alakurtti (kesk) äänestivät tyhjää.
Toisessa ehdotuksessa olivat vastakkain Mannin ensimmäisen äänetyksen voittanut ehdotus sekä Alakurtin Paaston kannattamana tekemä ehdotus, jonka mukaan lautakunnan ei tulisi puoltaa suunnitteluvarausta. Mannin ehdotuksen puolesta äänestivät Luojola, Hukkanen, Leivo, Vierimaa, Lammi, Kari, Manni ja Hellstén. Alakurtin ehdotuksen puolesta äänestivät Heikkilä, Oksanen, Paasto, Ollikkala ja Alakurtti.
Lautakunta suoritti paikalla katselmuksen ennen kokousta. Kokouksessa jaettiin tiedoksi As Oy. Lehmustie 29:n hallituksen muistutus 8.8.2007 sekä Tuija Laineen muistutus 10.6.2007. "
Siinä sitä on taas puolueiden ympäristöveri punnittu. Ja kahden suurimman osalta köykäiseksi havaittu, kuten yleensä käy. Lautakunnan näkemyksen mukaan päiväkodin viereen on mahdollista lähteä suunnittelemaan kerrostaloja, mutta ei puiston kallioalueelle tai tähän hautausmaan kupeeseen. Tyhmää ja joutavanpäiväistä kehnon kompromissin vääntämistä. Lautakunnan olisi syytä pitää huoli siitä, että Turussa riittää resursseja yleis- ja asemakaavoitukseen, kaupungin saneleman suunnitelman (=asuntotuotanto- ja maankäyttöohjelman) puitteissa, ja jättää asukkaiden käyttämät viheralueet rauhaan. Itäharjun, Iso-Heikkilän ja Vähä-Heikkilän valtavat alueet keskustan läheisyydessä odottavat suunnittelua ja rakentamista, vaan missä viipyy kaavoitus? Resursseja uhrataan rakennusliikkeiden aloitteesta lähteviin ja asukkaiden oikeuksia polkeviin kaavoitushankkeisiin, vaikka ihan oikeitakin töitä riittäisi tehtäväksi. Mieletöntä. Eikä pelkästään mieletöntä, vaan myös kaupungin omien ohjeiden vastaista.
Suunnitteluvarauksia koskeva ohjeistus sanoo nimittäin seuraavaa maapolitiikan periaatteissa: "Suunnitteluvarausmenettely on poikkeuksellinen menettely kaupungin omistaman kiinteistöomaisuuden kehittämiseksi. Suunnitteluvarausta voi hakea kaupungin omistamalle alueelle suunnitellulle hankkeelle, joka sisältää kaupungin strategian mukaista/ strategiaa tukevaa toiminnallisuutta tai muuta erityistä innovatiivisuutta. Suunnitteluvarausmenettely on tarkoitettu ensisijaisesti elinkeinotoiminnan hankkeille, mutta erityistapauksissa suunnitteluvaraus voidaan myöntää myös asuntorakentamishankkeille. Suunnitteluvarauksen hakijan on kyettävä esittämään mahdollisuutensa ja kykynsä hankkeen toteuttamiseksi. Yksityishenkilölle suunnitteluvarausta ei pääsääntöisesti myönnetä." Kun tätäkin Rakuunapuistoon kaavailtua suunnitelmaa on luonnehdittu lähtökohtaisesti vaatimattomaksi, olisi todella mielenkiintoista saada tietää ne "erityistapauksen" perustelut, joilla varausta esitettiin kannatettavaksi. Idioottimaisuudet pitää ampua alas kättelyssä, eikä pitkittää kaikkien osapuolten kärsimystä.
Keskiviikon Turun Sanomissa julkaistiin Pauliina de Annan ja Annele Chydeniuksen mielipidekirjoitus Turun suunnitteluvarauskäytännöstä. Kannattaa lukea. Aina voi tietysti googlata sanan "suunnitteluvaraus" ja katsoa, kuinka moni saaliiksi saaduista linkeistä johtaa Turun kaupungin sivuille. Hämmästyttävän moni - erityisesti jos klikkaa ensimmäisen haun lopusta tekstiä "Jos haluat, voit toistaa haun ja sisällyttää siihen pois jätetyt tulokset.". Silloin näet karun totuuden. Tämä "google-testi" kertoo jotain oleellista kaupunkiimme muodostuneesta "suunnittelukäytännöstä". Joka ei ole maankäytön suunnittelun ammattilaisille kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti