Takametsän tarinoita

Tänään on bloggausvuorossa henkilökohtaisesti merkittäviä mutta hyvin pieniä tositarinoita - liki faabeleita. Olen koko alkukesän luonut suhdetta yhteen talitiaiseen. Tai oikeammin tiainen on luonut suhdetta minuun. Jostain syystä se on epätavallisen rohkea ja/tai utelias luontokappale, ja on päättänyt tehdä tuttavuutta kanssani. Minulla on tapana ruokkia takapihan ja metsän lintuja siten, että heitän parvekkeelta muutaman metrin päähän maahan tasaisen kiven päälle päivittäin vajaan kourallisen maapähkinöitä. Parvekkeelle en koskaan jätä ruokaa lintuja varten, parvekkeen ei kuulu olla lintujen ruokintapaikka enkä halua sinne myöskään joka paikkaan meneviä oravia. Olen toiminut näin koko sen ajan, kun olen tässä asunnossa asunut. Puissa ja maassa liikkuvien eläinten toiminnan seuraaminen onkin tuottanut suurta iloa. Vähän kuin olisi non-stop luontofilmi meneillään :), metsässä tapahtuu melkein aina jotain pientä ja parvekkeelta sen näkee hyvin.

Maapähkinät tekevät kauppansa paljon paremmin kuin talipallot, ja pähkinöitä mussuttavat tali- ja sinitiaisten lisäksi ainakin peipot, sepelkyyhkyt, oravat ja hiiri. Oravat rakastaisivat talipallojakin, mutta siihen en kyllä enää ryhdy. Nehän hotkaisevat koko pallon kerralla! Ennemminkin olen käynyt varustelusotaa pitääkseni oravat etäällä talven talipalloista. Haastava homma, kuten moni tietää kokemuksesta.

Mutta tästä tiaisesta. Olen tottunut siihen, että kun tulen parvekkeelle, orava tai tiainen (sekä tali- että sini-) saattaa tulla lähimmän pihlajan lähimmälle oksalle ja esittää komennon "Anna akka ruokaa!". Oravakielellä komento kuuluu "tsik tsik" ja tiaiskielellä "tiit". Siksi saatan antaa ruokaa kesälläkin, vaikka se eläinten selviämisen kannalta onkin aivan tarpeetonta. Eläimet todellakin istuvat oksalle, katsoa napittavat suoraan silmiin ja antavat komentonsa. Sanon "komennon", koska siltä se lähinnä kuulostaa. Selvää kommunikaatiota joka tapauksessa.

Tänä kesänä yksi tiainen on heittäytynyt tavallista rohkeammaksi. Kun tulen yksin parvekkeelle, lintu saattaa lennähtää viereeni parvekkeen kaiteelle istumaan. Nyt, kun olen ollut paljon kotona, tätä on sattunut melkein joka päivä. Se saattaa tulla myös hyppimään lattialle, jos satun istumaan parvekkeella. Kun tiainen on tullut kaiteelle, se odottaa paikallaan minun hakevan pähkinät, ja kun heitän pähkinät maahan, lintu singahtaa nuolena perään. Pidän pähkinäkippoa ikkunalaudalla olohuoneen puolella, ja tiainen näyttää tajunneen tämän. Muutaman kerran on käynyt niin, että kun olen liikkunut huoneessa sisäpuolella, tiainen on jotenkin havainnut sen, ja tullut istumaan parvekkeen oven kaiteelle. Kipolla huoneen sisäpuolella en kuitenkaan ole nähnyt sen käyvän, vaikka se selvästikin miettii asiaa. Olen jopa hätistänyt lintua pois ovelta, mutta se ei ole siitä juurikaan säikähtänyt.

Tänään tuli mieleeni kokeilla, suostuisiko tipi syömään kädestä. Lintu tuli taas parvekkeelle viereeni - huolimatta siitä, että pestä jurruutin juuri hampaitani sähköhammasharjalla sadetta katsellen. Hain kouraani muutaman maapähkinän ja asetin avoimen kämmenen parvekkeen kaiteelle. Lintu lennähti hieman etäämmälle pihlajaan ja tarkasteli kättäni. Sitten se teki pari epävarmaa pyrähdystä kohti, mutta rohkeus petti kesken. Kolmannella yrityksellä kantti kesti. Lintu lennähti kämmenelleni istumaan, valikoitsi mieleisensä pähkinän (suosikki on maapähkinän puolikas ilman ruskeaa kuorta) ja pyrähti sitten oksalle syömään saalista. Olin kohtalaisen ällistynyt - villi luontokappale eikä pelkää ihmistä yhtään! Tai ainakaan minua. Pienen linnun rinnalla tunsin itseni lempeäksi jätiksi. Saa nähdä, miten suhteemme tästä kehittyy. Onko minusta tulossa "Vasaramäen Franciscus" ;)? Ai niin, olenkin muuttamassa täältä. Miten voin muka muuttaa, kun tiaisystäväni jää tänne??? Millaisia tiaistenruokintaehtoja voi asunnon kauppakirjaan asettaa?

Vaan on täällä havaittu vuosien kuluessa muutakin eläinälykkyyttä. Mainitsin aiemmin oravista, talipalloista ja kilpavarustelusta. Jokainen lintuja talipalloilla ruokkinut tietää, miten kovasti oravat ovat pallojen perään. Olen parvekkeeltani seurannut, miten orava tyhjentää tehokkaasti talin ja siemenet verkkopallon sisältä. Tämän estäminen johti pari talvea sitten seuraavanlaiseen ottelu- ja varustelukierteeseen:

• Katrin ajatus nro 1: Talipallo on saatava oksasta kauemmas. Otetaan narua ja pannaan talipallo killumaan sen päähän. Oravan ratkaisu: Takajaloilla oksasta kunnon ote, kropan venytys ja talit parempiin suihin. Tulos ihminen - orava: 0-1.
• Katrin ajatus nro 2: Pidennetään narua oikein pitkäksi, varmuudella oravan venytettyä pituutta pidemmäksi. Oravan ratkaisu: Ensin yritetään vanhaa venytyskonstia. Kun se ei riitä, pidetään pieni mietintätauko. Sitten otetaan taas takajaloilla kunnon ote oksasta, roikotetaan kroppaa alaspäin ja etukäpälillä hinataan talipallo ylös. Oikein kätevää, pallon voi lopulta syödä oksalla istuen ja palloa sylissä pitäen. 0-2 oravalle.
• Katrin ajatus nro 3: On saatava painavampi talipallo. Oravaa suurempi, niin painava, että kurre ei jaksa sitä nostaa. Kaupasta löytyikin kallis supertalipallo, ja toiseen oksaan ripustettiin pitkän narun varaan kaksi painavanpuoleista talipötköä. Oravan ratkaisu: Ensin yritetään hinausta ylöspäin. Ei toimi, pallo painaa liikaa ja naru on pitkä. Taas mietintätauko oksalla. Sitten kunnon ote narusta ja käänteiseen palomiestyyliin liukuminen pitkää narua pitkin talipallon päälle. Käyhän se syöminen pallon päältäkin. Kun on syöty tarpeeksi, pallon päältä hypätään maahan. 0-3 oravalle.
• Katrin ajatus nro 4: Perskuta, tämän nöyryytyksen on loputtava! Järeät aseet käyttöön! Ostetaan kaupasta yksi Saarioisten rusinaton maksalaatikko. Syödään sisältö ja pestään alumiinivuoka. Vuoka käännetään nurin ja sen pohjaan keskelle tehdään lähekkäin kaksi narun mentävää reikää. Otetaan oravaa selvästi pidempi naru, jonka päähän vuoka kiinnitetään ylösalaisin ja tukevasti. Otetaan toinen lyhyempi naru, johon kiinnitetään talipallo. Talipallonaru kiinnitetään foliovuoan alle 10-15 senttiä vuoasta alaspäin. Siis pitkä naru - ylösalaisin oleva foliovuokasuoja - lyhyempi naru - ttalipallo. Koko komeus ripustetaan ohuimmalle mahdolliselle oksalle. Oravan ratkaisu: Yrityksistä huolimatta tästä ei selvitä. Kiiltävä vuoka vähän pelottaa, hökötystä ei saa nostettua syötäväksi ja vuoka estää liukumisen kiinni talipalloon. Tulos ihminen - orava: ½-3. Orava ei syö talipalloa mutta eivätpä syö enää linnutkaan. Tuulessa heiluva foliovuoka pelottaa liikaa.