8.6.07

Rakuunapuiston puolesta!!!

Vasaramäen sielunrauha on järkkynyt näin kesän kynnyksellä, ainakin täällä Rakuunapuiston naapurustossa. Rakuunapuistoon hamutaan viisikerroksisia kerrostaloja. Onneksi Vasaramäen omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Tomi Viitanen on aktiivinen kansalainen ja tiedotti Turun Sanomien mielipidepalstalla, että puistoksi vuonna 1959 kaavoitettuun Rakuunapuistoon ollaan ideoimassa kerrostaloja. Kävin katsomassa asiaa kaupungin asianhallintajärjestelmästä, ja kappas vaan, näin todella näyttää olevan. Turun kaupungin omiin käytäntöihinhän ei millään tavalla kuulu tiedottaa suunnitteluvarausanomuksista asukkailleen.

Suunnitteluvarauksen myöntäminen ei ole sama asia kuin asemakaavoituksen aloittaminen. Suunnitteluvarauksen anoja voi varauksen saatuaan lähteä suunnittelemaan rakentamista, ja kaupunki sitten aikoinaan päättää, käynnistääkö se asemakaavaprosessin vai ei. Periaatteessa kaupunki voi sanoa "Ei", vaikka suunnitteluvarauksen saanut olisi haaskannut isojakin summia suunnitelmien tekemiseen. Käytännössä suunnitteluvarauksen myöntäminen usein merkitsee pikkusormen antamista pirulle. Lausunto suunnitteluvarauksesta on ensi tiistaina eli 12.6 kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunnan käsittelyssä. Lausunto on puoltava - heppoisin perustein. Hanketta on harkittu vain kapeasta näkökulmasta katsellen. Varsinaisesti suunnitteluvaraus joko myönnetään tai ollaan myöntämättä kiinteistölautakunnassa, jonne asia matkaa ympäristö- ja kaavoituslautakunnan käsittelyn jälkeen.

Miksikö pientä Rakuunapuistoa ei pitäisi muuttaa asuinkäyttöön? Paikkahan on varsin luonnonkaunis, lähellä keskustaa hyvien liikenneyhteyksien ja palveluiden äärellä, arvostetulla asuinalueella. Naapuritkin hautausmaalla ovat hiljaista väkeä. Yleiskaavassa alue on merkitty kerrostalovaltaiseksi asuntoalueeksi AK. No juuri näistä mainituista syistä. Tässä eritellyt ja kuvitetut perustelut.

1. Yleiskaava tehtiin aikoinaan sillä periaatteella, että kaikkia pieniä viheralueita ei kaavaan merkitä. Muutoin kaavoitus menisi pelkäksi viivan paikan määrittelemiseksi maastossa. Esimerkiksi Tuomiokirkkopuisto on yleiskaavassa PY-aluetta, vaikka harva kai kuvittelee, että siihen on tarkoitus uudisrakentaa julkisia palveluita tai hallintoa. Sama koskee vaikkapa Tuomaanpuistoa Kasarmikadun päässä. Tai otetaanpa Martissa Itäisen rantakadun ja Stålarminkadun kadun väliin jäävä alue: ei niitäkään pieniä puistoja ole yleiskaavassa merkitty viheralueiksi. Asemakaavassa ne kuitenkin ovat puistoja. Ovatko nämäkin tulevia rakennuskohteita? Tuskin. Yleiskaavan laatimisperiaatteista on pidettävä kiinni myös yleiskaavan soveltamisvaiheessa.

2. Rakuunapuisto ei varmastikaan ole puistona vahingossa vaan perustellusta maankäytöllisestä syystä. Hautausmaata ympäröi joka puolelta vihervyöhyke, mikä on aikanaan ollut viisas ratkaisu, ja siitä on syytä pitää kiinni myös nyt. Omaisten ja ystävien hautaaminen ja elävien ihmisten arkielämästä aiheutuvat touhut eivät sovi sijaitsemaan aivan vierekkäin. Kaupunkisuunnittelussa tarvitaan myös kulttuurista herkkyyttä. Parvekkeilta ja pihamailta kuuluvat äänet, huudot ja grillauksen käry sopivat huonosti yhteen arkunlaskun kanssa. Asukkaiden arkielämän näkyminen ja kuuluminen hautausmaalle tulisi aiheuttamaan läheistään hautaan saattaville omaisille toistuvasti pahaa mieltä. Asukkaidenkin kannalta on mukava, että suuren hautausmaan ja kodin välillä on näkemäesteenä metsä, vaikka kuolinkellot se läpi kuuluvatkin.
3. Juuri palkitussa kaupungin viheralueohjelmassa Rakuunapuisto on mukana olennaisena osana Vasaramäen viheralueverkostoa. Viheralueohjelmasta näkee, että Vasaramäessä ei sittenkään ole kovin paljoa puistoalueita. Omakotitonttien tuoma vehreys ei ole sama asia kuin yleisessä käytössä olevat puistoalueet. Hautausmaakaan ei korvaa puistoalueita, koska se ei sovellu kovinkaan hyvin sen enempää lasten leikkialueeksi kuin koirien pissatukseenkaan. Lähes yhtä huonosti tarkoitukseen sopii eläinten hautausmaa, joka sekin on merkittävä osa Vasaramäen "viheralueita".

Rakuunapuisto on pienestä koostaan ja huomaamattomuudestaan huolimatta luonnoltaan monipuolinen puistoalue. Siellä on niin lehtomaista kasvillisuutta, niittyä kuin Saaristo-Suomelle tyypillisiä käkkärämäntyjä ja kuivia kallionlakialueita. Tässä muutama esimerkki Rakuunanpuiston eri kasvillisuustyypeistä.

Puistossa on myös yllättävän paljon louhikkoja, joiden koloissa elää ties mitä elämää. Itse olen ainakin bongannut puistosta näköhavainnon ketusta, ja talvisin ketun jälkiä näkyy säännöllisesti.

Toki puistossa on myös Varsinais-Suomelle tyypillisiä jään ja veden silottamia kallioita.

Alueelta löytyy myös hienoja yksityiskohtia. Alla kilpikaarnainen mänty ja pensasmaisesti kasvava tammi.

Miten siis voi olla mahdollista, että kaupungin palkitusta viheralueohjelmasta on hädin tuskin ehtinyt painomuste kuivua, kun puistoa ollaan jo antamassa kerrotalosuunnitelman luonnospohjaksi? Käsittämätöntä ja linjatonta toimintaa. Kun jokin alue on kattavan ja asukkaita kuuntelevan viheralueohjelmatyön jälkeen juuri liitetty osaksi kaupungin ydinviheralueverkkoa, ei siihen pidä mennä puoltamaan tai myöntämään suunnitteluvarausta. Sehän antaa kaupungin toiminnasta aivan mielipuolisen kuvan. Vai onko niin, että moinen mielipuolisuus onkin Turun kaupungin todellisuutta? Minun se kai pitäisi tietää. Ehkä en haluaisi uskoa?

4. Alueelle asettautuneille on ollut tärkeää alueen vehreys, puistomaisuus ja kaikki siihen kuuluvat riemut. Siitä olemme toki myös maksaneet asuntojen hinnassa. Lehmustien kerrostalojen tontit ovat aika pieniä, moni niistä on kaavoitettu melko jyrkkään rinteeseen ja piha-alueet ovat kohtalaisen vaatimattomia. Oleskelu- ja leikkipihoja on rajallisesti, ja puistoa käytetäänkin leikki- ja virkistystarkoitukseen. 1950- ja 60-luvuilla rakennetut kerrostalot ovat kuitenkin onnistuneet maastoutumaan puiston reunaan jokseenkin huomaamattomiksi. Tässä muutama esimerkki: Lehmustien kerrostalot numero 29, 33 ja 35.


Puisto on asukkaiden keskeinen ja miellyttävä reitti Hautausmaantien bussipysäkeille. Itsekin käytän reittejä päivittäin, niin kevään valossa, kesän vehreydessä kuin talviaamun pimeydessä ja liukkaudessa. Rakuunatien loppuosan asukkaat taas kulkevat puiston läpi Lehmustien Siwaan ruokaostoksille. Puisto on täynnä asukkaiden kuluttamia polkuja, joista osa on oikeita highway-malleja. Maasto kestää kulkua kohtalaisen hyvin, haitallista kuluminen on vain kallioalueiden lakiosilla, joissa jäkälikkö on kadonnut kulutuksen takia.

Tässä esimerkkejä puiston lukuisista poluista ja niiden haaroista. Ensin pari highwayta Lehmustien kerrostaloilta Hautausmaantien bussipysäkeille ja Hautausmaantieltä Lehmustien Siwaan.

Ja sitten esimerkkejä puiston muista poluista. Ihan vaan osoituksena siitä, kuinka paljon asukkaat puistoa käyttävät. Metsän läpi kulkeminen ei ole vain "kulkemista" tarkoituksena siirtyä paikasta toiseen, vaan kaupunkilaisille se on luontosuhteen jatkuvaa ylläpitoa. Sillä on paljon näennäistä toimintaansa suurempi merkitys. Mörkö syököön sen, joka tähän yhteyteen kajoaa.

Oma kulkureittini kotiin kulkee mm. pähkinäpensaan ohi, kielo- ja valkovuokkokasvustojen läpi ja jyrkkää tontinrajaa pitkin. Matka on jokapäiväinen kohokohta.

5. Rakuunapuisto on asukkaille tärkeä lähiluontokohde. Rakuunatien päiväkoti on nyt remontissa, mutta normaalisti metsässä törmää todella usein metsäseikkailua tekeviin taaperoikäisten laumoihin.

Samoin usein näkee, miten alueella asuvat lukuiset vanhukset kulkevat metsän kautta ja pysähtyvät nauttimaan lähiluonnosta. Puihin on kiinnitetty paljon linnunpönttojä ja itse olen bongannut metsästä kuluneena vuonna parisenkymmentä lintulajia, mm. kultarinnan, punarinnan, käpytikan ja palokärjen. En tosin ole kummoinen lintujen tunnistaja, joten paljon menee lajeja ohi. Nisäkkäistä metsässä liikkuu mainitsemani ketun lisäksi ainakin rusakkoja, oravia ja siilikin touhusi puistossa viime kesänä. Omalla tontillamme kallioleikkauksessa elää hiiri, jonka touhuja on tosi hauska seurailla. Tänään 8.6. kameraan osui oksalla kököttävä sepelkyyhkypariskunta ja tyhmänrohkea räkätinpoikanen.

Kallionlaelta löysin komean kalliokieloesiintymän. Siihen on hyvä päättää tämä bloggaus Rakuunapuiston puolesta. Kestävä kehitys ei ole vain taloudellisesti kestävää. Sen on oltava kestävää myös ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Näpit irti Rakuunapuistosta!

Jälkikirjoitus lauantaina 9.6.: Luin tuoreinta Vihreää Lankaa. Lehti oli Viikon viisi -palstallaan haastatellut Arkkitehti-lehden päätoimittaja Harri Hautajärveä. Hautajärvi kritisoi haastattelussa nykyistä trendiä varustella kesä"mökit" omakotitaloa vastaaviksi luksusmökeiksi. On kuulemma laskettu, että sadantuhannen noin 50 neliön lomamökin pitäminen lämpimänä talvipakkasella vaatii Loviisan ydinvoimalan yhden yksikön tehon. Tässä sitaatti Hautajärven haastattelusta: "Suomalaisten kesämökkien sähkönkulutus on kasvanut kohisten, mutta automatkat mökeille aiheuttavat yli kaksinkertaiset päästöt tähänkin verrattuna. Siksi olisi tärkeää, että asuntoalueista rakennettaisiin niin viihtyisiä ja vehreitä puutarhakaupunginosia, ettei niistä tarvitsisi paeta mökeille pitkin Suomen saloja. Moni myöntää, ettei jaksa lähteä vikonlopuksi mökilleen, kun edestakainen ajomatka vie jopa kymmenen tuntia.".

Niinpä. Jos kaupunkeja rakennetaan siten, että niissä on helppo viettää myös luonnonläheistä vapaa-aikaa, ihmisten tarve mökkeilyyn vähenee. Asutuksen keskelle tarvitaan siis puistoja, metsäalueita, palstaviljelyalueita, siirtolapuutarhoja, rakentamiselta vapaita rantoja ja muita lähiluontokohteita. Kaupunkirakennetta on tarve tiivistää, mutta se pitää tehdä ottamalla käyttöön joutomaita ja muulta toiminnalta vapautuvia alueita. Turussa esimerkiksi Rakuunapuiston kanssa vastaavalla etäisyydellä keskustasta on Itäharjun tyhjenevä teollisuusalue, jonka osayleiskaavoitusta asuin- ja työpaikkakäyttöön kaupunki ei vain tunnu saavan aikaiseksi. Asukkaiden käyttämät puistot ovat kaupunkilaisten yhteistä omaisuutta, eikä niitä pidä antaa rakennusliikeiden leikkikentiksi.

Liitänpä tähän loppuun vielä herkän ja heleän keväisen kuvan Rakuunapuiston läpi kulkevalta polulta, kun kuva kerran sattui koneen kätköistä löytymään.

Ei kommentteja: