Kuntaliittoa ja kuninkaallisia

Torstaiterveiset Kuntaliitosta Helsingistä! Kuvituksena Kuntatalon rhododendroneita, ne rehottivat täysillä talon pihalla. Kuten jokseenkin kaikki muutkin. Nyt kukkii paitsi Rakuunapuiston kielot myös metsätähdet ja mansikat, tienvarsien lupiinit ja kotipihojen juhannus- ja kurttulehtiruusut. Sekä timotei ja monii uu heinä heilimöi. Siis kielojen kukinta-aikaan. Syreenit jo lopettelevat kukintaansa, se ei kauaa kestänyt näissä säissä. Tämä kesä palaa loppuun ennennäkemättömän nopeasti.

Istuin torstain Kuntaliiton valtuuston kaksipäiväisessä kokouksessa. Keskiviikkoaamupäivä meni Kuntaliiton hallituksen kokouksessa, mutta sen jälkeinen valtuuston avaus jäi väliin, koska lähdin Hanasaareen Women, Peace and Security -seminaariin.

Kuntaliiton hallituksen asialistalla keskiviikkona oli mm. kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalosen katsaus kunta-alan työmarkkinatilanteeseen, Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanteen tulevaisuuskatsaus, valtiontalouden kehyspäätös vuosille 2008-2011 ja linjauksia vesihuollon kehittymisessä. Esityslista löytyy täältä.

Kokouspapereista käy taas kerran ilmi monenlaisia tietoja. Ensinnäkin yleistietoa kunnallisista työmarkkinoista:

• kunnissa ja kuntayhtymissä työskenteli lokakuussa 2006 428000 henkilöä, joista vakinaisia 75 %, määräaikaisia 23 % ja työllistettyjä 2 %



• 83 % henkilöstöstä työskentelee sosiaali-, terveys- tai sivistystoimen palvelujen parissa



• naisia kunta-alan henkilöstöstä on 78 % ja miehiä 22 %



• kokoaikatyötä kuukausipalkkaisista teki 83 %ja osa-aikatyötä 13 %



• kunta-alan palkansaajien kokonaisansiot olivat keskimääräin 2483 euroa kuukaudessa (lokakuu 2006)



• keskiansioita (kokonaisansiot, sisältää lisät) e/kk ammattiryhmittäin:


• kaupunginjohtajat 7224


• osastonlääkäri 6299


• terveyskeskuslääkäri 5512


• kunnanjohtajat 5138


• terveyskeskushammaslääkäri 4969


• lukion rehtori 4600


• kunnaninsinööri 3568


• talouspäällikkö 3314


• peruskoulun lehtori 3239


• peruskoulun luokanopettaja 2872


• rakennusmestari 2773


• palomies 2489


• sairaanhoitaja 2487


• sosiaalityöntekijä 2429


• perushoitaja 2236


• linja-autonkuljettaja 2228


• kirjastonhoitaja 2113


• kodinhoitaja 2072


• kanslisti 1900


• hammashoitaja 1877


• laitosapulainen 1773


• perhepäivähoitaja 1706


• siivooja 1660


• ja kevään puheenaihetta koskien: terveydenhuollossa työskenteli kunta-alalla 131 000 henkilöä, joista 33 500 sairaanhoitajan ja 26 000 lähi- ja perushoitajan ammattinimikkeellä. Sairaanhoitajien kokonaisansiot 2487 e/kk muodostuvat tehtäväkohtaisesta eli peruspalkasta (1889 e/kk) ja erilaisista lisistä (vuosisidonnaiset ja harkinnanvaraiset lisät, säännöllisen työajan työaikakorvaukset ja lisätyö- ja ylityökorvaukset). Perushoitajien kokonaisansiot 2236 e/kk muodostuvat samoin peruspalkasta (1662 e/kk) ja erilaisista lisistä.

Ettäs tiedätte. Voitte verrata omiin palkkoihinne ja pohtia palkka-asioiden oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Mutta kunta-alalla kun ollaan, kyse on valtavista työntekijämääristä ja -palkkasummista. Jos nyt oikein kuulin, Jalonen sanoi jotain sellaista, että mikäli esimerkiksi haluttaisiin korjata naisten kunta-alan palkkojen jälkeenjääneisyys ja saada naisten palkat miesten palkkojen kanssa samalle tasolle, tarvittaisiin tähän noin 640 miljoonaa euroa, ja tämä sillä edellytyksellä, että miesten palkat eivät nousisi lainkaan. Summa on yksistään tasa-arvoa koskien valtava. Pitkä työsarka edessä näissä kunta-alan palkka-asioissa…

Kuntaliitossa on selvitetty myös valtiontalouden kehyspäätöksen vaikutusta kuntatalouteen. Ei näytä hyvältä. Kokonaisuutena kuntatalous on vahvistunut, mutta toimintamenojen kasvu on kovaa ja asettaa haasteita kuntatalouden tasapainon saavuttamiseen. Erityinen ongelma on kuntatalouden eriytymiskehitys: kuntien tuloksesta lähes 90 % muodostuu yli 100 000 asukkaan kunnissa ja alle 40 000 asukkaan kunnissa tilikauden 2006 tilikauden tulos oli yhteenlaskettuna negatiivinen. Suunniteltu valtionosuuksien lisäys ei riitä kattamaan kuntien kasvavia menoja. Esimerkiksi peruspalveluohjelman mukaan ikärakenteen ja väestön määrän muutoksen takia sosiaali- ja terveydenhuollon menojen arvioidaan kasvavan vuosina 2008-2011 noin 500 miljoonaa euroa. Lisäksi varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen varoitteli kuntien verotulojen tasausjärjestelmän asettavan suurille kaupungille haasteita lähivuosina, kun yleinen taloustilanne muuttunee nykyistä tiukemmaksi ja laskentajärjestelmästä johtuen verotulontasausten suuremmat maksut osuvat pahaan aikaan. Pienten kuntien tilannetta tämä kuitenkin parantaa.

Sinivihreän hallituksenkin tekemisistä löytyi kritisoitavaa. Hallituksen suunnitelmissa on mm. korjata sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen jälkeenjääneisyyttä - hyvä näin. Mutta: peruspalveluohjelmassa esitetään, että maksutulojen lisäykset ohjataan valtion talouden vahvistamiseen. Mitä hittoa? Kunnissahan ne palvelut tuotetaan, kuntien ne pitää kustantaa ja kunnilla tässä huonosti menee, ei valtiolla. Nyt järki käteen, Jyrki, siellä valtiovarainministeriössä. Ei mitään tulonsiirtoa potilailta valtiolle, toisinpäin sen piti mennä! Hallituksen ja myös valtiovarainministeriön on todella pyrittävä kuntatalouden vahvistamiseen ja kuntien tarjoamien palveluiden laadun parantamiseen, tai edes säilyttämiseen. Hallitusohjelman henki on säilytettävä, eikä hallitusohjelmassa määritettyä valkoista saa muuttaa mustaksi ministeriöiden omalla vallankäytöllä.

PARAS-hankkeestakin (eli kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, jota toiset kutsuvat myös lyhenteellä KUPRU) riitti parranpärinää. Tai paremminkin kapulakielistä lätinää. Valtuustossa kritisoitiin kuntauudistuksen johtavan epädemokraattisiin hallintorakenteisiin. No tästä vaikeasti hallittavan välillisen demokratian paisumisestahan me olemme puhuneet vaikka kuinka kauan. Miten se vanha sanonta nyt menikään: PARAS on hyvän pahin vihollinen? Heh.

Keskiviikkona jouduin siis jättämään väliin valtuuston kokouksen avauksen, ja missasin siten siis mm. tuoreen kuntaministeri Mari Kiviniemen (kesk.) puheen (oli kuulemma puhunut hyvin). Olin saanut vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa kutsun Hanasaareen seminaariin, jossa oli harvinaisen arvovaltaisia puhujia. Norjan valtiovierailuun liittyen Women, Peace and Security - Conflict resolution with gender equality -seminaarin avasi Hänen Majesteettinsa Norjan kuningatar Sonja. Myös puoliso, kuningas Harald V oli paikalla. Kuin myös presidentit Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari, ja moni muu. Kutsuvierasyleisöä oli ehkä noin 250. Seminaari käsitteli YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman (resoluution) 1325 jalkauttamista maailmassa.

Avauspuheenvuorossaan kuningatar Sonja korosti sitä, miten kaikki eivät todellakaan nauti siitä samasta turvallisuudesta kuin mihin me norjalaiset ja suomalaiset olemme tottuneet. Naiset ja lapset ovat maailmassa väkivallan todennäköisin kohde. Kuitenkin naisilla on myös voimaa, toivoa ja kykyä selvitä konflikteista. Kuningatar siteerasi Kofi Annania, jonka mukaan naiset ovat rauhanprosessin keskeinen osapuoli. Kuningatar ihasteli myös suomalaisten naisten pärjäämistä politiikassa, niin nyt kuin historiassa, ja toi esiin, että Suomi ja Norja ovat molemmat pieniä maita, joilla on vahva perinne vapaaehtoistyössä. Tämä selittänee sen, miksi meillä molemmilla on ollut merkittävä rooli myös maailmalla rauhanturvaamistehtävissä.

Presidentti Tarja Halonen puolestaan puhui naisten ja tyttöjen kokemuksista sotien väkivallasta. Periaatteen tasolla ihmisoikeuksia ei ole vaikea kunnioittaa, vaikeaksi asia käy käytännön konfliktitilanteissa. Naisten tilanteen huomioiminen ruohonjuuritasolla johtaa kestäviin ratkaisuihin. Rauhanturvaajien koulutuksessa on huomioitava sitoutuminen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Valtionpäätason jälkeen puheenvuoroon tulivat todelliset asiantuntijat, naispoliitikot ja johtajat Sudanista ja Indonesian Acehin maakunnasta. Esimerkiksi Suraiya Kamaruzzaman, Flower Aceh Foundation -järjestön puheenjohtaja, kiitti avusta Acehin 30-vuotisen konfliktin ratkaisemisessa. 1990-luvulla hänen miehensä oli pidätetty, ja sen jälkeen miestä ei ole löytynyt. Ei edes ruumista. Suraiya tuntui kuitenkin olevan varma, että hänen miehensä on kuollut. Myös hänen vanhin poikansa ammuttiin. Naisten on tällaisissakin tilanteissa pidettävä huoli elämän jatkamisesta. Hän puhui miesten osoittamasta väki- ja ylivallasta ja naisten kamppailusta oikeuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Hän pyysi, että me emme jättäisi Acehin naisia pulaan.

Puheenvuoron käyttivät myös Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Støre ja valtiosihteeri Teija Tiilikainen. Støre toi puheessaan esiin sen, miten naisia ei juurikaan näy pöydissä, joissa allekirjoitetaan sopimuksia. Kuitenkin kun soditaan, naiset kantavat raskaimmat taakat. Rauhanprosessi on koko kansan prosessi, ei vain sen tietyn osan eli miesten. Meidän tulee jatkaa sukupuolinäkökulman esiintuomista, se ei ole vain reilua ja oikein, vaan myös viisasta. Sudanista hän totesi, että suuressa osaa maata naiset ovat väestössä enemmistönä, ei heitä voi sulkea pois rauhanprosessista.

Puheenvuorojen jälkeen oli vuorossa Elisabeth Rehnin vetämä paneelikeskustelu, johon osallistuivat Suraiya Kamaruzzamanin lisäksi sudanilainen parlamentaarikko Agnes Nyoka, Unifemin aluejohtaja Nyaradzai Gumbonzvanda ja kansanedustaja Kimmo Kiljunen.

Agnes Nyoka osoittautui räväkäksi ja kovissa olosuhteissa kouliintuneeksi naiseksi. Paneelissa hän pohti mm. sitä, miten saada YK:n resoluutiot toteumaan Sudanissa, jossa naiset eivät edes tunne oikeuksiaan. Ja vaikeaa se onkin, sillä 98 % naisista on lukutaidottomia. Siinä ei YK:n päätöslauselma 1325 paljoa paina. Paraikaa ihmisiä kuolee, Darfurissa raiskataan naisia ja resoluutiopaperit pannaan mappiin. Sudanilaiset kärsivät ja potevat traumojaan, mutta pelkäämistä ei voi näyttää eikä tunnustaa.

Naiset pohtivat myös miesten asettamien sääntöjen, mm. pukeutumissääntöjen, merkitystä. Agnes esimerkiksi on kristitty sudanilainen eteläisestä Sudanista, mutta maassa noudatetaan shariaa, islamista lakia, ja Agnesinkin täytyy pukeutua sharian sääntöjen mukaan, jos aikoo esim. parlamentissa nousta puhujanpönttöön. Espoossa hän esiintyi paljain päin lyhyine hiuksineen, mutta sanoi, että jos hän esiintyisi Sudanissa vastaavassa asussa, häntä syytettäisiin alasti olemisesta (hänellä oli siis normaalit afrikkalaisvaatteet).

Acehin Suraiya tuntui ymmärtävän hyvin Sudanin Agnesin tilannetta, niin samanlaista on naisten toiminnan rajoittaminen Indonesiassa. Hän kertoi muun muassa, miten oli kysynyt "kuvernööriltä" (governor), eikö kuvernööri voi ottaa myös naisia jäseniksi joihin työryhmiin. Kuvernööri oli vastannut, että kyllä hän mieluusti ottaisi yhden naisen, mutta mistä hän löytää jonkun, jolla on kykyä tehtävään? Acehissa onkin nykyisin parlamentissa kaksi naista, kun 1500-luvullakin naisia oli jo 29! Suraiys puhui myös siitä, miten voidaan istua samaan pöytään ihan käytännössä vuosien sotimisen ja väkivallanteon jälkeen.

Yhteenvetopuheenvuoron käytti paneelin jälkeen presidentti Martti Ahtisaari. Hän pohti sitä, miten todellisuus ei seuraa resoluutioita, ja että toiminta jää poliitikkojen tehtäväksi - johtavien ja voimakkaiden poliitikkojen. Rauhanprosessi on reilu ja demokraattinen, jos se on sitä miehille JA naisille.

Keskiviikkona sattui pari hauskaa sattumusta. Mieheni oli stadionilla Suomi-Belgia -jalkapallo-ottelussa ja hän pääsi näkemään jo kuuluisaksi tulleen huuhkajavälikohtauksen ihan livenä. Peli jouduttiin keskeyttämään useiksi minuuteiksi, kun kentälle lentänyt huuhkaja ei suostunut poistumaan. Yleisö oli kuulemma innostunut asiasta, ja linnun vierailua olivat rytmittäneet katsomosta raikuvat huuhkaja - huuhkaja - huuhkaja -huudot ja taputukset. Kun sitten puoliajan jälkeen peli oli muuttunut välillä tylsähköksi, oli yleisöstä alkanut kuulua rytmikästä huutoa "Huuhkaja kentälle! - Huuhkaja kentälle!". Heh.

Minä taas pääsin tuta pääkaupunkilaisten itseriittoisuutta osoitteiden ilmoittamisen suhteen. Pääkaupunkiseudulla, ja aivan erityisesti helsinkiläisillä, on sellainen tapa, että he jättävät osoitteista pois kaupunkiosan, ja lankapuhelinnumeroista suuntanumeron. Ikään kuin koko maailman pitäisi tajuta, mistä Suomen kolkasta paikka löytyy. No, minulle tuli eilen kova kiire Hanasaaren seminaariin, ja soitin taksin. En muistanut katuosoitetta, kun sanoin kuljettajalle, että "Hanasaareen, kiitos". Kuljettajapa alkoikin tiedustella minulta, että Helsingin vai Espoon Hanasaareen. Menin hämilleni, olin koko ajan ajatellut Espoon Hanasaarta, enkä edes tiennyt, että Helsingissäkin on Hanasaari. Kaivoin esille kutsukorttia saadakseni selville, kumpaa tarkoitetaan. Mutta eihän siinä penteleen kortissa tietenkään lukenut paikkakuntaa! Ja minulla alkoi olla jo kiire. Tokaisin kuskille, että siihen Hanasaareen, josta todennäköisemmin löytyy Norjan kuningatar. Hän käänsi auton nokan kohti Espoota ja sanoi, että Helsingin Hanasaaressa on hiilisatama.

Ja nyt, kun viikon kokoukset ovat takanapäin, ja viimeiset kokeetkin on korjattu ja palautettu oppilaiden noudettavaksi, voin aloittaa kesäloman. Aloitan sen talokaupoilla: tarkoitus on perjantaina allekirjoittaa kauppakirjat uudesta kodistamme. Sitten alan siivota kotia myyntikuntoon. Missä riittääkin talven työjakson jäljiltä tehtävää. Minne hemmettiin tungen kaikki nämä paperit?????????????