Kesä! Loma!

Kesäloma! Voi tätä opettajan onnea, loma alkoi kun helle alkoi! On aikaa maata ruohikolla ja katsella puiden lehvästöä altapäin...

Ei vaineskaan. Oikeasti lukion kokeet on vieläkin tarkastamatta (ihan laillisesti, arvostelu päättyy vasta muutaman päivän päästä, ja lupasin kokeet oppilaille keskiviikoksi), muitakin paperihommia riittää, työhuone on kuin hurrikaanin jäljiltä ja viereinen kuva on otettu viime perjantaina lukion luontoretkellä 20 minuutin ruokatauon aikana. Mutta totta on, että makoilin silloin selälläni kalliolla ja tuijotin lehvästöä :). Ja eiköhän tässä vielä tulee aikaa myös silkkaan joutilaisuuteen, kunhan saadaan ensin rästihommat kasaan.

Kesälomalle siirtyminen saa minulla aikaan aina jonkinlaisen henkisen krapulan tai lamaannuksen. Tuntuu kuin olisi pudotettu keskelle autiomaata eikä tiedä mihin suuntaan lähtisi: yhtäkkiä on aikaa ilman aikatauluja, ja periaatteessa kaikki on mahdollista. Ei siinä osaa muuta kuin pyöritellä peukaloitaan, istua soffalla ja ihmetellä. Muutaman ensimmäisen päivän verran. Ja sitten alkaa tehdä niitä rästitöitä. Moni muukin kollega sanoo samaa: vasta parin viikon kuluttua sitä alkaa tajuta olevansa lomalla, niin ankaraa on ollut meno ennen koulun kevätjuhlaa. Ei se vauhti vaan se äkkipysäys, kuten liikenteessä tavataan sanoa.

Puoluekokouksen jälkeen viimeinen työviikko kului repaleisesti. Maanantaina olin seiskaluokkani kanssa Särkänniemessä. Oppilaani pääsivät matkaan, koska olivat keränneet rahaa ja maksoivat ihan itse pääsylippunsa. Luokka voitti syksyllä jaetun kolmannen palkinnon Liikkis-kilpailussa, piti menetyksellisen diskoillan ja teki keväällä taloustöitä kollektiivisessa rahankeruumielessä. Minunkin ikkunani ovat nyt putipuhtaat, kun kaksi nuorta ikkunanpesijää vieraili luonani yhtenä torstai-iltana. Särkkiksen jälkeen luokan kassan pohjalle jäi vielä muutama kymppi ensi vuoden tarpeisiinkin. Kyydin huvipuistoon tarjosi ysiluokka, jonka bussissa oli tilaa meillekin. Ja mitäkö lysti maksoi? 19 oppilasta ja pari valvovaa opettajaa, joille kustannettiin alueliput: 516 euroa!!! Jukranpujut, mikä hinta! Ja tämä siis koululaisalennuksella. Eikä tähän sisältynyt vielä mitään ruokia! Ei ihme, että puistossa olikin aika väljää verrattuna aiempiin vuosiin. Onneksi meillä oli hauskaa ja kaikki sujui hyvin, ilman mitään jälkiselvittelyitä, kuten joskus on sattunut käymään. Suurimman suosion taisivat oppilaiden keskuudessa saavuttaa vesilaitteet. Kuvassa Tukkijoki.

Tiistaina oli vuorossa kuntotarkastus. Siis ei minun, vaan talon, jota olemme ostamassa. Ihan totta, meistä näyttää tulevan omakotiasukkaita! Aika yllättävää, ainakin minusta. Kiertelimme mieheni kanssa katselemassa taloja pitkin syksyä, sitten pidimme talvi- ja vaalitaukoa, ja nyt keväällä aloitimme uudestaan. Katsastimme niin kerros-, rivi- kuin omakotitalojakin eikä omakotitalo ollut mitenkään toivelistan kärkipäässä. Kun sitten löytyi sopivan kokoinen ja tiloiltaan miellyttävän selkeä koti, siinä olikin oma tontti ympärillä. Ja vieläpä tosi viehättävä. Kuntotarkastusraporttia odotellaan yhä, mutta kaupanteko on sovittu perjantaiksi. Vau! Kesälomasuunnitelmat ovat muuten sitä myöten selvät.

Omakotiasukkaaksi siirtymiseen liittyy toinenkin elämänmuutos. Kun minulla viimeiset yhdeksän vuotta on ollut etämies, jolla on ollut lähityö, saan nyt lähimiehen, jolla on etätyö. Huomattavan miellyttävää. Ei sillä, ettenkö pärjäisi mainiosti tällaisena "osa-aikayksinäisenäkin", mutta onhan tämän jatkuvan kahden kaupungin välillä ravaamisen loppuminen tervetullutta vaihtelua, ja pääsemme mekin vihdoin "nomadielämästä" normaalielämään, jossa ei olla aina siirtymässä paikasta toiseen. Toisaalta on tietty haikeaa menettää Helsingin asunto, sillä kiva pikku citykämppä Helsingin keskustassa ei ole hullumpaa sekään. Nyt on ryhdyttävä käyttämään hotelleja kokous- ja koulutusmatkojen yhteydessä. Oi jospa joskus vielä olisikin varaa siihen, että voisi pitää pientä keskusta-asuntoa Helsingissä! Ja jos lehmät lentäis...

Keskiviikko ja torstai kului Tallinnassa, tarkastuslautakuntien koulutuspäivillä. Ohjelma oli semikelvollista, ei ihan niin hyvää kuin olisin toivonut. Siihen asiakokonaisuuteen, joka minua kiinnosti eniten, oli tupattu myös eniten tavaraa, joten aika loppui armotta kesken. Kaikenlaiseen diibadaabaan sitä kyllä käytettiin. Ehkä jätämme ensi vuonna vastaavan keikan väliin, onhan silloin lautakunnan toimikausikin jo ehtoopuolellaan. Jos nyt silloin ylipäätään mitään enää järjestetään.

Perjantaina pääsin sitten lautakuntahommiin täällä Turussa. Aamukymmeneltä valtuustosalissa luovutin tarkastuslautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa vuoden 2006 arviointikertomuksen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jukka Mikkolalle. Luovutuksen jälkeen Mikkola sanoin muutaman sanan, ja sitten esittelin kertomuksen tiedotusvälineille. Asiasta oli juttua viikonlopun lehdissä. Arviointikertomus on kaupunginvaltuuston käsittelyssä maanantaina 11.6 klo 18 alkavassa kokouksessa. Tervetuloa kaikki Turun kaupungin tilasta kiinnostuneet kuuntelemaan keskustelua valtuuston lehtereille! Sinne on vapaa pääsy. Osoite on Kaupungintalo, Aurakatu 2, ja sisäänkäynti on pääovesta. Vahtimestarit kyllä opastavat lehtereille. Kirjoitan arviointikertomuksen sisällöstä tänne sitten valtuustokäsittelyn jälkeen. Kiinnostuneet löytävät kertomuksen täältä.

Heti julkistamistilaisuuden jälkeen oli kiire koululle, sillä minun oli määrä lähteä perjantai-iltapäivänä vielä lukiolaisten kanssa ympäristöekologian kurssiin kuuluvalle Ruissalo-retkelle. Pukeutuminen tuotti kyllä hieman ongelmia: mitä pistää päälleen, kun on ensin menossa esittelemään julkaisua tiedotusvälineille, ja sen jälkeen muutaman tunnin maastopatikoinnille? Ratkaisin ongelman yläosapukeutumisella ja toivoin, että kamera ei kuvaisi kovin paljoa alaosapuolta. Ruissalon reissu meni mukavasti, emmekä tormänneet hirviin. Hyttysiä oli kyllä ihan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Olen vuosia tehnyt tämän kurssiretken ja aina jokseenkin samaan aikaan vuodesta. Tänä vuonna havaitsi selvästi, miten kevät - tai oikeammin kesä - on aiempaa pidemmällä. Lehdon kevätaspektin kasvit olivat jo taakse jäänyttä aikaa, kun kesän kasvit pursuivat elämää. Mikä tarkoitti myös keskimääräistä suurempaa haastetta minun ei-niin-erinomaiselle lajintuntemukselleni ;).

Lauantaina oli sitten vuorossa koulun päättäjäiset. Liikuttavaa: taas lähti maailmalle joukko nuoria, joiden kanssa on tullut tehtyä töitä kolme vuotta. Lukion juhlaa en jäänyt seuraamaan koulun auditorioon, vaikka siellä sai lakkinsa oppilaita, joita olen seurannut ja osaa opettanutkin jo kuusi vuotta. Auditoriomme on lakkiaisissa niin täynnä väkeä, että teen tilaa omaisille, ja jään suosiolla opettajanhuoneen tv-lähetyksen varaan. Oma seiskaluokkani lähti lomalle iloisin mielin. Sain muutaman kukkasen, ja luokasta ulos lähtiessään oppilaat kävivät vuorotellen halaamassa minua! Ovat ne sellaisia ihania halinalleja, koko porukka! Riemukasta kesälomaa, 7b! Tai no, oikeastaan 8b.