25.6.07

Kesä jatkuu, päivä lyhenee

Keskikesän juhla on onnistuneesti förbi. Juhannus kului mieheni perheen kesämökillä Vihdissä. Mökki on kohtalaisen luonnonrauhaisassa paikassa ollakseen sijoitettuna myös Helsingin puhelinluettelon karttasivuille. Vielä ei pääkaupunkiseudulla joka paikkaan levittäytyvä omakotitalomatto ole levinnyt mökille asti, mutta tuloaan se tekee. Yäk.

Vietimme juhannusta rauhaisasti: löhöilyä, saunomista, grillausta ja perinteiseen tapaan yhteismaalla poltettiin useamman mökkikunnan yhteinen jättikokko. Joku sanoi, että jo kolmaskymmenes laatuaan. Tänä vuonna kokolle pölähti myös hieman kauempana sijaitsevasta mökistä liki kolmekymmentä nuorta Miami Vice -teemabilettäjää. Hauska ylläri, eritoten kun heillä oli mukanaan sammiollinen boolia. Aattona mökkiseuranamme oli käly miesystävineen, sunnuntaina anoppi ja hänen ystävänsä. Muutoin olimme ihan kaksistaan.

Heti mökille tullessa huomasi, miten maailman meno ja rauhattomuus jäi taakse. Meidän totta vie pitäisi ehtiä mökkeillä enemmän, niin hyvää se tekee. Luonnon keskellä ajatuksissa pyörii vain päivittäiset askareet ja sen verran älyllisempiä ajatuksia, kuin itse jaksaa päässään pyöritellä. Nappasin kälyltä piirongille jääneen Outi Pakkasen "Ruohonleikkaaja" -dekkarin, ja regeneroiduin sen parissa välittömästi lukutoukkaikäiseksi kesäpäivänviettäjäksi. Luulen, että tämä oli ensimmäinen Pakkaseni. Teksti oli kevyt lukea, mutta loppu jätti toivomisen varaa, kuten dekkarien laita usein on.

Kuistilla istuskellessa tuli luettua useita lehtiä: Gloriaa, Dekoa, Sihteeri & Assistenttia, Opettajaa, Vihreaa Lankaa, Ny Tidiä, Uutta Muotoa, Eevaa, Apua - sekalaista kuvaa maailmasta. Gloriassa Kirsi Piha kolumnoi entisaikain hyvistä tavoista ja lasten kasvatuksesta, eritoten pienten tyttöjen. Olen samaa mieltä kuin Piha: niiaminen on sieltä, mihin aurinko ei koskaan paista, eikä sitä pidä enää tämän päivän tyttölapsilta vaatia. 1960-luvulla syntyneenä minutkin on pikku tyttönä opetettu niiaamaan. Vieraille piti ojentaa käsi, sanoa "päivää" ja niiata niksauttaa sirosti ja tarpeeksi matalalle. Inhosin sekä tervehtimistä että niiaamista, ensimmäistä jonkinasteisen ujouden (vaikea ymmärtää näin jälkikäteen...) ja jälkimmäistä nöyryyttävyyden takia. Katselin tervehtiessä mieluummin kengänkärkiäni kuin tervehdittävän silmiä, mistä äiti sai aihetta kasvatuksellisiin huomautuksiin. Usein, jos oikein muistan. Enkä muuten vieläkään mielelläni tuijottele vieraita ihmisiä silmiin, monissa tilanteissa se tuntuu hitusen tunkeilevalta. Olen kuitenkin yrittänyt ottaa asiassa käytöstavallisesti opikseni.

Mutta se niiaaminen. En tunnusta poteneeni koskaan peniskateutta (sorry, Freud!), mutta yhdestä asiasta muistan poikia kadehtineeni. Se oli kumartaminen. Siisti, tyylikäs kumartaminen, pään painaminen selkä suorassa eikä mitään häpeällistä polvien taivuttamista ja madaltumista, lähes matelua. Tunnistin hyvin jo pienenä tyttönä, että niiaaminen erotti pienet tytöt muista ihmisistä. Miehet kumarsivat, naiset kumarsivat ja pienet pojatkin kumarsivat. Vain pienten tyttöjen piti niiata ja taipua alaspäin, ja elokuvissa naispuolisen palvelusväen. Se tuntui jo fyysisenä eleenäkin alempiarvoiselta. Ja sen oli loputtava. Muistan vieläkin lapsen mielessä häilyvän siirtymävaiheen, jolloin tilanne kerrallaan joutui päättämään, kumartaako ja omapäisenä ja liian nuorena uhmata käytöstapoja, vaiko niiata hyvien tapojen ja nuoren iän vaatiman etiketin mukaan. Arvatkaapa, kumpi puoli useimmin voitti ;). Ja sitten tuli onneksi lisää ikää, ja kumartaminen kävi luonnolliseksi vaihtoehdoksi.

Joka ei usko tätä niiaamiskompleksia, voi kokeilla sitä ihan itse seuraavassa tapaamisessaan. Rohkeasti vaan niiata niksauttamaan, miehetkin! Tulee virkistävän mitätön olo, ja seurueessakin riittää hetken jutunjuurta. Ainoa paikka, jossa voisin edelleen kuvitella niiaavani, lienee esittely hovissa. Hovietikettiä vastaan en viitsisi nähdä vaivaa taistella, jos moiseen tilanteeseen joskus joutuisin. Mutta kiitos Kirsi Pihalle. Vaikka vanhoja rakennuksia pitää suojella, kaikki vanhat tavat eivät ole suojelun arvoisia. On hyvä, että joku kirjoittaa sen myös lehteen. Kauniit käytöstavat ja kohtelias tervehtiminen ovat ihan eri asia kuin vuosisatoja vanha tyttöjen ja naisten nöyryyttämiskulttuuri. Hus, niiaaminen, mene jo pois!

Mökille tullessa paljastui, että alueella oli taas tehty metsähakkuita. Vihtiläinen metsänhakkuujälki on oikein erikoisen rumaa, sitä voi vihastella vaikkapa Turun moottoritieltä katsellen Vihdin kohdalla. Tällä kertaa metsurit olivat työssään kohdanneet pulman, jonka ratkaisemiseen on varmaankin käytetty runsain mitoin suomalaiselle metsätaloudelle niin ominaisia luonnonsuojelu- ja ongelmanratkaisutaitoja. Vai mitäs sanotte näistä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi säästetyistä puukiipijän pesäpöntöistä? Eipä taida löytyä niistä asukkia juuri nyt. Tai ei ehkä seuraavaan puoleen sataan vuoteen.


Juhannuksen jälkeen jatkuu vielä hetken arkinen aherrus. Maanantaiaamuna on maakuntahallituksen kokous. Esityslistalla on mm. lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle eduskunnalle annettavan liikennepoliittisen selonteon valmisteluun. Selonteon lähtökohdat vaikuttavat aika moderneilta (lainaus esityslistalta: "Selonteossa tarkastellaan mm. seuraavia asiakokonaisuuksia: joukkoliikenne ja kevyt liikenne, runkoväylästö ja sen kehittäminen, perusväylänpito ja vähäliikenteiset väylät, kaupunkiliikenne, liikenteen ja liikkumisen hallinta, ilmastonmuutoksen hillintä, liikenneturvallisuus, logistiikka ja kilpailukyky sekä rahoitusratkaisut.") mutta valitettavasti en voi kehua samaa liiton valmistelemasta lausunnosta. Se on sitä samaa vanhaa "autot ennen kaikkea" -linjausta. Ei selkeitä ja täpäköitä linjanvetoja sen enempää kevyen liikenteen kuin esimerkiksi ELSA-radan, pikaraitiotien tai matkakeskuksen puolesta. Lausunnossa kyllä puhutaan mm. "määrätietoisesta joukkoliikennettä tukevasta maankäytön ohjauksesta alueen kunnissa" ja "autoliikenteen kasvun hillinnästä maankäytön suunnittelun ja liikkumisen ohjauksen keinoin". Mutta kun samalla hengenvedolla vaaditaan rahaa aina ensisijaisesti autoliikenteen tarpeisiin ja puolletaan mm. asutusta voimakkaasti hajauttavan Kaarinan läntisen ohikulkutien rakentamista, kysyn vaan, missä on uskottavuus.

Pitää olla rohkeampi ja pitää nähdä selvemmin! Esimerkiksi ELSA-linjauksen etenemistä on todenteolla edistettävä nyt eikä vasta joskus ensi vuosikymmenellä. Eikö täällä mukamas tajuta mitä on tapahtumassa? Laitan tähän muutamia lukuja nykytilanteesta, ne ehkä antavat hieman perspektiiviä sille, kuinka nopeasti rappeutuva rantarata vie Turku-Helsinki -junaliikenteeltä kilpailukyvyn ihan tykkänään, ja jättää meidät tänne länsirannikolle eristyksiin ja unholaan. Ja kuitenkin junaliikenne on paitsi ympäristöystävällisempää, myös alueen kehityksen ja imagon kannalta aivan olennaista.

Turku-Helsinki välin kesto nyt junalla päivän eri vuoroilla:

  • Pendolino 1 h 44 min - 1 h 55 min, kolme vuoroa nyt maanantaina
  • IC2 1 h 46 min - 1 h 57 min, kahdeksan vuoroa
  • pikajuna 1 h 55 min - 2 h 02 min, viisi vuoroa

Ja vastaavat lippuhinnat (2. lk). Menopaluualennustahan VR ei enää tunne.

  • Pendolino: 30,90 €
  • IC2: 26 €
  • pikajuna: 23,80 €

Entäpä bussivuorot? Otetaan päiväksi sama maanantai ja suunnaksi Turusta Helsinkiin. Miltä näyttää?


Turku-Helsinki välin kesto ja määrät bussivuoroilla (jätin pois kaikki vakiovuoroyhteydet):
  • expressbus (pysähtyy vain Turussa ja Helsingissä): 2 h 10 min - 2 h 20 min, 17 vuoroa vuorokaudessa
  • pikavuoro (pysähtyy pikavuoropysäkeillä ja Salossa, suoraan Helsinkiin, yhteys lentoasemalle): 2 h 35 min - 2 h 40 min, 19 vuoroa
  • yöpikavuoro (kiertää lentokentän kautta): 2 h 45 min - 2 h 50 min, 4 vuoroa

Matka kuluu siis hieman hitaammin kuin junalla, mutta suurin osa Turku-Helsinki -välin bussimatkustajista käyttää expressvuoroja, jotka junien lailla kulkevat päiväsaikaan tunnin välein. Pikavuorothan kulkevat myös öisin ja pääasiassa tunnin välein. Vain klo 23 ja 01 ei kulje autoa Helsinkiin. Helsingistä tullessa on taas tunnin tauot klo 02 ja 04. Muutoin bussi kulkee aina tunnin tai puolen tunnin välein. Meillä on Turussa moneen lähiöön huonommat bussiyhteydet, ainakin näin kesäaikaan...

Entä hinta? Lipputuotteita on erilaisia, tässä pari esimerkkiä:

  • normaali Turku-Helsinki -välin bussilippu on tätä nykyä 24,70 euroa. Meno-paluu-lipusta saa 15 % alennuksen, jolloin edestakaisen lipun hinnaksi tulee 44,50 euroa
  • mielenkiintoinen ja kilpailukykyinen uutuuslippu on CityCity -lippu. Ensimmäisellä kerralla lippu on hankittava Matkahuollosta, mutta myöhemmin sitä voi ladata busseissa, rahalla tai pankkikortilla. Lataus on kerralla 200 euroa. Turku-Helsinki -välillä sillä saa 16 matkaa, eli edestakaisia matkoja kahdeksan kappaletta. Yhden matkan hinnaksi tulee näin ollen 12,50 € - siis opiskelijahinta meille aikuisille. Rajoituksena on, että lippu on voimassa ostohetkestä 120 päivää. Lippu on haltijakohtainen, eli sitä voi käyttää useampi henkilö, mutta ei kuitenkaan samanaikaisesti.

Sorry, VR, mutta olen siirtynyt bussifirmojen asiakkaaksi. Asun niin, että busseja on helpompi käyttää, bussit kun ajavat asutuksen halki ja pysähtyvät kaupunkialueella riittävän useilla pysäkeillä. Matkoissa lähipysäkille säästän junan tuoman nopeusedun, ja paljon enemmänkin. Lisäksi junat ovat kuuluisia myöhästelyistään. Bussit ajavat tarkalla aikataululla, ainoastaan Helsingin ruuhka-ajat, liikenneonnettomuudet tai hyvin huonot sääolosuhteet tuottavat ongelmaa. Junakyyti olisi turvallisempaa, mutta valitettavasti se ei enää pärjää henkilökohtaisessa "kokonaistaloudellisessa" tarkastelussani.

Kun uusi moottoritie syksyllä 2008 valmistuu, bussien asema vain kohenee. Yhtenäinen moottoritie Helsinkiin parantaa liikenneturvallisuutta ja nopeuttaa expressvuoroja käsittääkseni kymmenestä viiteentoista minuuttia. Jos hinta on edelleen 12,50 euroa /matka, niin voi, voi VR. Ja rappeutuva rantarata, lisääntyvine nopeusrajoituksineen. Bussilla pääsee Stadiin alta kahden tunnin...

Joten haloo VR, maakuntaliitto, Turun kaupunki, alueen kansanedustajat, ministerit, puolueet, elinkeinoelämä, oppilaitokset, lääninhallitus ja tavalliset matkustajat! Eikö olisi korkea aika potkaista ELSAa eteenpäin ja vauhdilla? Ja samalla kiittää bussiyhtiöitä hyvästä palvelusta ja myös sparrauksesta. Kuljetettavaa riittää sekä busseille että junille, ja molemmat tarvitsevat mahdollisuuden kehittyä asiakkaiden tarpeita vastaaviksi.

Henkilökohtaisesti toivon, että bussit Turun päässä kulkevat jatkossakin Uudenmaantietä Piispanristille asti. Olen laskenut sen varaan jo kaksi asuntokauppaa. Ja niin on varmaan joku muukin paljon Helsingissä matkustava. Kaupunkialueen pikavuoropysäkit kun näyttävät olevan matkustajien yleisessä suosiossa.

Ei kommentteja: