Hajanaisia huomiota sohvan pohjalta

Vaalikampanja alkaa vaatia veronsa. Asetuin torstai-iltana lokoisasti sohvalle aikeena katsoa telkkarista jonkin aikaa viimeistä isoa vaalitenttiä, ja ryhtyä sen jälkeen korjaamaan biologian reaalikoekysymyksiä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Heräsin jonkin aikaa tentin loputtua, en ollut kuullut varmaan seitsemää sanaa sen enempää oman kuin muidenkaan puoluejohtajien viisauksista. Olisi ollut kiva kuunnella kotvan verran Tarjaa, Mattia, Heinistä, Marttia ja mikä-sen-kokoomuspojan-nimi-nyt-taas-olikaan? Mahdoinko menettää jotain? No, kaipa lepo oli tarpeen, kun niin nukutti.

Kampanjaa pitäisi jaksaa käydä vielä kaksi päivää. Sunnuntaina en ole ajatellut kampanjoida, kahdesta syystä. Ensimmäinen on käytännöllinen: pitää korjata ne reaalikokeet. Toinen on periaatteellinen: minusta vaalirauhan vietto on ollut arvokas ja hyvä vanha suomalainen tapa, enkä tykkää yhtään, että sitä on nyt lähdetty murtamaan. Aloitteentekijöitä tai vaalirauhan rikkojia, näkökannasta riippuen, ovat olleet demarit ja heidän puoluesihteerinsä, jonka esityksestä muutkin puoluesihteerit lähtivät mukaan, kun kerran olivat kilpavarustelutilanteeseen ajautuneet. Ensisoittoa tästä saimme jo pressanvaaleissa.

Minusta vaalirauhan vietto on ollut paitsi tyylikäs lopetus kampanjoinnille myös kunnianosoitus demokratialle. Kampanjoida on saanut niin paljon kuin on jaksanut aina lauantain loppuun saakka, mutta vaalipäivä on ollut puhtaasti äänestäjien. Taistelu on tauonnut ja äänestäjät ovat käyneet piirtämässä päätöksensä pölyn laskeutuessa politiikan sotatantereiden ylle. Nyt rauha on muisto vaan, meidän pitäisi vielä viimeiseen äänestäjään saakka yrittää vaikuttaa mielipiteeseen - toki kohteliaan etäisyyden päässä vaalihuoneiston ovenkahvasta. Ja koska kaikki tietävät, että viime hetken vaikutusyrityksillä on merkitystä yllättävän monen äänestäjän kohdalla, saamme heittää hyvästit vaalisunnuntain suloiselle levollisuudelle. Pah.

Moni ehdokas aikoo kuitenkin - onneksi - puolustaa perinnettä ja jäädä kotiin viettämään vaalirauhaa. Minullekin saa vielä toki soittaa, lähettää sähköpostia ja tivata viimeisiä perusteluja äänestyspäätökselleen, mutta katukampanjointiin en usko enää sunnuntaina lähteväni. Käyn äänestämässä Lehmusvalkamassa, luen reaalivastauksia ja lähden iltapäivällä viimeiseen ehdokaskokoukseen ja sieltä vaalivalvojaisiin. Jotka vietetään muuten Bar Rennossa Yliopistonkadulla, tervetuloa! Vihreillä on ollut tapana pitää kampanjan palaute- ja tuuletuskokous ennen ääntenlaskua, ja tätä tapaa jatkamme. Maanantaina tunnelma on jo ihan erilainen: hohdokas ehdokkuus on kadonnut kuin prinsessa Tuhkimon juhlavarusteet, loisteliaat vaunut ovat muuttuneet kurpitsoiksi, on vain voittajia ja häviäjiä, arvokkaat esitteet ja mainokset ovat pelkkää roskaa. Tilaisuus ei ole enää otollinen palautepalaverille, parempi on hoitaa se pois kun vielä olemme kaikki ylväitä ehdokkaita.

Perjantain ja lauantain teen toki vielä täysillä kampanjaa. Olen tavattavissa Turun torilla ja torin laidalla, kävelykadulla ja kauppahallissa jokseenkin koko ajan, ellen sitten lähde jakamaan esitteitä hieman kauemmaksi. Jos haluat jutella, soita p. 050-5442 683, niin tavataan!

Pari sanaa politiikasta. Tampereen yliopiston työpolitiikan professori Pentti Koistinen näkyy julkaisseen nettikirjoituksen perustulosta. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukaista juttu, Koistinen antaa hyviä perusteluja sille, miksi sosiaaliturvaa pitää uudistaa. Hän on kriittinen sosialidemokraattien perustulovastustukselle: "Sosiaalidemokraattisen liikkeen piirissä kaikille kansalaisille tarkoitettuja universaaleja sosiaaliturva- ja hyvinvointipalveluja on tuettu vain rajoitetusti, syyperusteisesti. Ilman entisen Maalaisliiton ja Kansandemokraattien painostusta monet näistäkin universalismeista olisivat jääneet toteutumatta. Tämä linja saa kysymään ovatko sosiaalidemokraatit aidosti kiinnostuneita sosiaalisista oikeuksista vai halutaanko ne ehdollistaa?"

Aivan varauksetta ei Koistinen kuitenkaan hyväksy meidänkään mallejamme. Hänen varauksensa liittyvät erityisesti mallin työllisyysperusteluihin mutta myös mahdollisiin sosiaalisiin loukkuihin. " ... Näistä syistä perustulomalli olisi miellettävä keskustelujen (työmarkkinajärjestöt, sosiaalivakuutusinstituutiot, puolueet, jne.) avaukseksi ja kehittämistyön lähtökohdaksi eikä valmiiksi ratkaisuksi.", Koistinen kirjoittaa. Juuri näin, tätähän me olemme itsekin sanoneet. Perustulo on keskustelun avaus - ei vielä viimeistelty ehdotus. Perustulo vaatii tutkimusta, mutta malli osoittaa sen olevan realistinen. Tästä olisi hyvä jatkaa, jos puolueiden poliittinen rohkeus sen suinkin sallisi.

Vihreiden Pekka Haavisto kirjoittaa blogissaan asiasta, jota olen itsekin ajatellut, ja joskus puhunutkin sen puolesta: "Kolmas kiinnostava keskustelu koski suoria nettilähetyksiä valtuuston kokouksista. Kun (Helsingin)kaupunginjohtaja Jussi Pajunen varoitteli, ettei nettilähetyksiä varmaan seuraisi kovinkaan moni, valtuutettu Osku Pajamäki muistutti, että samalla perusteella valtuuston lehterit voitaisiin poistaa. Kyse ei olekaan katsojamääristä, vaan kaupunkilaisten ja toimittajien mahdollisuudesta seurata kokouksia mahdollisimman helposti niin halutessaan. Kun jokaisella Pihtiputaan mummollakin pyörii jo nettivideo Youtubessa, niin webcam-lähetys valtuustosta - tai alkajaisiksi nettiradio - ei ole vaikea toteutettava."

Turussa kaupunginvaltuuston kokoukset tallennetaan kelanauhoille, joten ei luulisi olevan kummoinen tekninen muutos nauhoittaa puhe myös digitaaliseen muotoon kaupungin nettisivuja varten. Tietenkään "valtuustoradiosta" ei tulisi mitään hittikanavaa, mutta jotkin keskustelut (esim. talousarvio, tietyt kaava-asiat kuten Kakola ja kauppatori, taannoinen ja tuleva kouluverkkokeskustelu, muut palveluita koskevat isot päätökset) kiinnostaisivat varmasti osaa kaupunkilaisista.

Valtuuston toiminnan julkisuus suhteessa kuntalaisiin on ollut Turussa aika heikosti kehittynyttä. Periaatteessa kaikki on kunnossa: kokoukset ovat avoimia ja lehtereille mahtuu väkeä. Mutta eivät kaikki jaksa tai pysty tulemaan paikalle, ja silloin seuranta on ollut haastavaa.

Äänestystulosten seuraaminenkin on tullut mahdolliseksi vain pieni aika sitten. Vuoden 2005 alussa tein valtuustoaloitteen pöytäkirjakäytännön muuttamiseksi, jotta netistä voisi edes seurata yksittäisen valtuutetun äänetyskäyttäytymistä. Vasemmistoliittokin puuttui samaan asiaan samoihin aikoihin. Käytäntö myös muuttui. Ensi alkuun äänestyslistojen skannatut kopiot oliva niin pienellä, että oli vaikea erottaa plussaa ja miinusta, mutta nyt fonttikoko näyttää kasvaneen, välillä jopa liiallisuuksiin. Hyvä, että nyt listat löytyvät, mutta puheiden löytyminen olisi vielä selkeä lisäparannus. Ehkä asia kehittyy parempaan suuntaan sitten, kun laitteet seuraavan kerran uusitaan. Toivotaan näin.