Lauantaina kävimme mieheni kanssa syömässä Kauppiaskadun Baan Thaissa, se on Turussa lempiravintoloitani. Ruoka on joko hyvää tai oikein hyvää, ja lisäksi edullista. Palvelukin on ystävällistä, joten suosittelen sille, joka pitää thaisapuskasta. Ruokailun jälkeen halusimme mennä hetkeksi istumaan kahvilaan. Päätimme kokeilla Yliopistonkadun Cafe Brahea, jossa en ollut vielä käynyt. Muistan, kuinka ilahtunut olin siitä, että kävelykadulle saadaan uusi kahvila. Turkulaiset valittavat jatkuvasti, että kaupungissa on liian vähän kahviloita ja että ne ovat auki liian lyhyen aikaa. Olen asiasta aivan samaa mieltä.
Vietän kohtalaisen paljon aikaa kahviloissa: tapaan ystäviä ja ihmisiä, keiden kanssa on neuvoteltava, odotan hetken kahden tilaisuuden tai muun menon keskellä, tai sitten muuten vaan otan itselleni hengähdystauon. Keliaakikkona suosin tietysti kahviloita, joilla on kelvollinen gluteenittomien tuotteiden valikoima. Mistä pääsemmekin siihen, mitä Cafe Brahessa tapahtui.
Menimme sisään, ja tiski oli täynnä leivonnaisia ja muuta tavaraa. Minä tietysti kysymään, että mitä gluteenitonta heillä on tarjolla. Myyjäneitokainen katsoo minua silmiin ja alkaa selittää, että heillä on niin pieni leipomo, siellä ei leivota mitään gluteenitonta. Esitän tarkentavan kysymyksen: "Eikö teillä ole mitään gluteenitonta?". "Ei, tämä on tietoinen valinta.", vastasi myyjäneitokainen. Minä jatkamaan: "Mutta eikö teillä ole pakasteessa jonkun muun valmistajan gluteenitonta tuotetta? Niinhän suurin osa muistakin kahviloista tekee." Myyjä vastaamaan: "Me emme myy muiden valmistajien tuotteita.". Ja sitten uudestaan, hyvin tomerasti silmiini katsoa napittaen: "Tämä on tietoinen valinta.".
No, mitäpä minä siinä muuta voin kuin todeta, että "Tässä on siis jonkun muunkin tehtävä tietoinen valinta.". Käännyin kannoillani ja kävelin ovesta ulos. Jatkoimme aina ystävälliseen Fontanaan, josta löytyi keliaakikkoasiakkaalle suklaakakkua, oikein amerikkalaistyypistä mudcakea. Sangen hyvää muuten.
Siinä istuessa aloin pohtia, kuinka tehokkaasti olin tullut kahvilasta ulosajatuksi. Selväksi tuli, että keliaakikko on vaivalloinen asiakas, meitä ei siihen kahvilaan haluta, valinta on tehty, vieläpä tietoisesti. Keitähän muita linjaus koskee? Onko diabeetikko liian vaivalloinen, halutaanko heistäkin päästä eroon? Vehnäallergikko varmaan on. Laktoosi-intolerantti ehkä menettelee, heitä on niin paljon että olisi liiketaloudellisesti umpityperää olla huomioimatta. Entä maitoproteiiniallergikko? Ulottuukohan tietoinen valinta ja vaivalloisuuden käsite meitä ruokavaliovammaisia laajemmalle? Olisi kiva tietää, mutta sattuneesta syystä en aio nyt mennä kysymään.
Keliakia on viljojen aiheuttama elinikäinen suolistosairaus, johon ainoa hoito on tarkka gluteeniton (=ei mitään vehnä-, ohra- tai ruistuotteita, osalle potilaista kaura sopii, osalle ei) ruokavalio. Suomessa on tällä hetkellä yli 26000 diagnosoitua keliaakikkoa. Uusimpien tutkimusten perusteella keliakiaa saattaa esiintyä jopa 1%:lla suomalaisista. Eli joka sadannella kahvilanoven avaajalla. Emmekä me tule kahvilaan yksin. Minäkin sovin jatkuvasti tapaamisia kahviloihin, ja järjestän niissä jopa tilaisuuksia. Ohjaan ystäviä, tuttuja ja välillä tuntemattomiakin kivoihin kahviloihin, kun he kysyvät neuvoa. Suosin tietysti kahviloita, joissa on hyvä palvelu ja laaja, gluteenittomiakin tuotteita sisältävä valikoima. Jos hetkittäin gluteeniton valikoima on loppunut, viisas kahvilanpitäjä osaa tarjota tilalle jäätelöä, suklaata, hedelmiä, hedelmäsalaattia tai vaikkapa jotain suolaista kuten tapaksia. Siis jos valintana on palvella asiakkaita.
Voi olla, että me keliaakikot olemme hieman herkkiä huonolle palvelulle. Ei tunnu itsestäkään kivalta, kun tietää joutuvansa aiheuttamaan ylimääräistä vaivaa. Mutta me emme tee sitä kiusallamme. Syömme sitä yhtä pakastemuffinssivaihtoehtoa kiitollisina, vaikka silmä hieman halajaakin kaikkia värikkäitä ja koristeellisia leivonnaisia, joita muut näyttävät ostavan. Joten olisiko mahdollista, että nekin kahvilat, jotka oikeasti ajattelevat, että keliaakikot ovat perkuleellisia maanvaivoja, kouluttaisivat silti henkilökuntansa kohtelemaan meitä ystävällisesti? Cafe Brahe kun ei ainoa kahvila, jossa minua on katsottu nenänvartta pitkin.
PS. Olin muuten revetä naurusta, kun kotiin päästyä klikkasin katsomaan, onko Cafe Brahella kotisivuja. Onhan sillä, ja sieltä löytyy jopa "Tapamme toimia" -osasto. Tässäpä heidän linjauksiaan.
- TEHTÄVÄMME: Ihastuttaa asiakkaitamme Cafe Brahen vieraanvaraisuudella; miten välitämme ihmisistä, ja toimitamme laatua ja lisäarvoa, uudistuksellisten ja erinlaisten tuotteiden ja kokemusten kautta.
- JOKA TARKOITTAA, ETTÄ ... Ymmärrämme, että kaikki tekemisemme vaikutavat yrityksemme todelliseen menestykseen ja tulokseen. Vaalimme Cafe Brahen Vieraanvaraisuuden perusarvoja: Arvostus, Kohteliaisuus, Rehellisyys, Auttavaisuus ja Vaatimattomuus. Olemme ylpeitä ilman ylimielisyyttä. Tarjoamalla asiakkailemme Henkilökohtaista Huomiota, Ennakointia, Joustavuutta ja Korjausta, saavutamme Uskollisuutta heiltä. Olemme tehokkaita palvelussamme. Aina ennakoimme ja ylitämme asiakkaidemme odotukset. Olemme taloudellisesti menestyksekkäitä siten, että saavutamme suurimman mahdollisen myynnin, kulujen hallinta tuoton ja omistajien liikevoiton.
Just.
PS2: Turkuun tuleville keliaakikoille tiedoksi. Kokeile seuraavia kahviloita, ainakin näissä on yleensä tarjolla gluteenitonta tuotevalikoimaa: Fontana, Stockmann, kaikki Aschanit, Cafe Manuela, Aboa Vetus & Ars Nova, leipomo Suloisten pikkukahvila kauppahallissa, Robert's Coffee, Wiklundin kahvio. WAMin museokahvila on nyt viime aikoina tuottanut pari kertaa pettymyksen, liekö ollut sitten väliaikaista, ennen oli hyvä. Ja kauppahalli on kokonaisuudessaan keliaakikon taivas: gluteenittomia leivontatuotteita myydään ainakin neljässä eri puodissa!
