On pidetty puutalopalaveria ja keksitty keinoja Sinisen talon, joka myös Wikeström & Krogiuksena tunnetaan, suojelemiseksi. Mukaan suojelurintamaan on lähtenyt paitsi Puu ja talo ry, myös valtuutettuja yli puoluerajojen (no okei, ei toistaiseksi yli kok-dem-betoniakselin) ja muuta väkeä. (Sivuhuomautuksena: luulisi, että talon suojeleminen kiinnostaisi kokoomusta, onhan talo kokolailla ruiskukan sininen. Ottaisivat sen erityisvarjelukseensa!). Lauantaina olin Elina Rantasen ja kahden vasemmistonaisen kanssa jakamassa sinisiä mielenosoituskutsuja kävelykadulla. Jotta saisimme hankkeelle huomiota, olimme varmemmaksi vakuudeksi maalanneet kasvomme kauttaaltaan sinisiksi. Ja huomiotahan sitten saatiin :). En ole ikinä jakanut lentolehtisiä yhtä hyväntuuliselle porukalle. Moni nauroi ääneen, jotkut vähän pelästyivät. Paras kommentti tuli eräältä nuorelta mieheltä, joka kieltäytyi ottamasta läpyskää perustellen, että "äiti on sanonut, että vierailta smurffeilta ei saa ottaa mitään.". Heh.
Viereinen kuva Koulukadun Kaunottaresta on Keijo Luodon ottama. Kiitos kuvasta, Keijo!
Jos kokoomuksen ja demareiden nokkamiehet tunsivat korvissaan jotain epämääräistä kuumotusta lauantaina puoliltapäivin, se johtui varmaan kadulla saamastamme palautteesta. Kaupunkilaiset ovat erittäin tyrmistyneitä aikeesta purkaa sininen talo, ja kaksi suurinta puoluetta saivat totta vieköön kommenteissa kuulla kunniansa. Lappuja oli todella helppo jakaa, sillä moni ohi kävellytkin palasi takaisin ehdittyään tajuta, millä asialla sininassut olivat. Ja kiinnostuneille tiedoksi: kyllä se väri lähti pois muutaman pesukerran jälkeen.
Joten: mielenosoitus ensi lauantaina 25.11. klo 14 Koulukadun ja Linnankadun risteyksessä, Aurajokirannan puoleisessa puistossa. Ota oma ulkokynttilä mukaan! Yritetään vielä vaikuttaa siihen, että tämä kaupungilaiselle tärkeä osa turkulaista katukuvaa säilyisi myös jälkipolville. Näytetään, kuinka moni haluaa talon säilyvän! Emme kai me todella halua tämänkin talokaunottaren siirtyvän siihen pitkään listaan hävitettyjä rakennuksia, joita säännönmukaisesti muistellaan Turun Sanomien sunnuntaisivujen artikkelissa entisen yliopiston päärakennuksen, entisen Wiklundin ja entisen vaikka minkä kanssa? Siis siinä artikkelissa, jonka luettuaan jokainen ihmettelee, kuinka sokeita sen ajan päättäjät ovat voineetkaan olla. Eihän tämä voi olla mahdollista enää vuonna 2006, eihän? Kulttuuripääkaupunkiehdokkaassa? Eihän?
Perjantaina oli vihreiden puoluehallitus, siellä otettiin kantaa pienyrittäjien omaan lainsäädäntöön ja heidän asemaansa kolmikannassa.
Sunnuntaina piti olla kävelykadulla jakamassa esitteitä torstain ilmastotilaisuudesta, mutta flunssa alkoi painaa niin ikävästi, että en voinut lähteä ulos hytisemään. Tärisinhän vilusta jo sisälläkin. Yhtä kiinnostavaa asuntoa kävimme kuitenkin katsomassa, ja voi pojat - se olikin oikeasti kiinnostava. Tosin taas hieman väärässä paikassa ja liian kallis, mutta muutoin kuin unelma. Iso unelma - neliötä piisasi. Olemme miettivällä kannalla, on harkittava. Jos se menee harkinta-aikana, olkoon kohtalomme niin. Sunnuntai-ilta kului valtuustoryhmän budjettipalaverissa.
Maanantaina piti raahautua maakuntahallitukseen, vaikka joka lihasta kolotti ja kurkku oli kipeänkarheana. Ei mitään maata mullistavaa listalla.
Mitäpä muuta? Olen ihmetellyt faktan ja fiktion hämärtymistä. Uusi Bond-leffa on tulossa ensi-iltaan, ja uuden bondin kuvat värittävät kotikaupunkimmekin katuja. Samaan aikaan on uutisoitu Anna Politkovskajan murhaa tutkineen entisen venäläisen vakooja Aleksandr Litvinenkon myrkyttämisestä Lontoossa. Kun tähän todellisuuden ja tarun sekoittumiseen yhdistyy se, että uusi James Bond Daniel Craig näyttää mielestäni mainoskuvissa hieman Vladimir Putinilta, en oikein meinaa enää pysyä kärryillä siinä, mikä on tarua ja mikä ei. Huimaa lievästi, noin henkisessä mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti