Kuntaliitossa kuntaliitoksista

Keskiviikon Turun Sanomien pääkirjoitus käsitteli Turun ensi vuoden talousarviota ja valtuuston toimintaa. Olin hyvin pitkälti samaa mieltä pääkirjoituksen kanssa, siinä kritisoitiin juuri oikeita asioita. Viivyttelyllä talouden tasapainottamisessa ei tarkoiteta pahaa, mutta se on silti haitallista.

Keskiviikkona oli aika matkata taas Helsinkiin Kuntaliiton hallituksen ja valtuuston kokouksiin. Matka sujui hyvin kunnes tultiin kaupunkialueelle: siellä matkanteko tyssäsi etanan vauhtia etenevään ruuhkaan. Myöhästyin noin puoli tuntia kokouksen alusta. Hyvä Helsinki: hankkikaa nyt ne tietullit, että edes joukkoliikenteellä pääsisi sinne uuteen pääkaupunkiin asioita hoitamaan! Eikä yksityisautostakaan ole paljoa iloa, jos sillä ei pääse ajamaan kaikkien muiden samalle reitille tuppaavien yksityisautoilijoiden vuoksi.

Kuntaliiton hallituksessa oli esityslistalla kuntaliiton hallitusohjelmatavoitteet, valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän vireillä olevat tarkistukset ja Sivistyksen suunta -asiakirja. Kokouksen ja lounaan jälkeen alkoi Kuntaliiton vihreän valtuustoryhmän kokous ja seminaari. Aloitimme valmistautumisen torstain varsinaiseen kokoukseen. Kuntaliiton valtuusto on kaksi kertaa vuodessa kokoontuva elin, jossa meilläkin on edustajia ympäri Suomea. Oli mielenkiintoista kuunnella eri puolilta Suomea tulleiden edustajien katsauksia siitä, miten kunta- ja palvelurakenneuudistus milläkin seudulla etenee.

Viime päivinä on tiedotusvälineissä ollut paljon uutisia marraskuun lopun yllättävästä sienisadosta. Metsistä löytyy vahakkaita, suppilovahveroita ja monenlaista yllätyksellistä loppusyksyn sienikuntaa. Sienethän ovat sillä tavalla salaperäisiä eliöitä, että ne saattavat elää rihmastonsa turvin maan alla vuodesta toiseen. Sitten yhtenä vuonna olosuhteet ovat optimaaliset, ja rihmasto pukkaa harvoin näyttäytyvän itiöemänsä maan pinnalle. Joten ei ihme, jos myöhäissyksyn kaikkea sienisatoa ei löydy kotikirjahyllyn sienioppaasta.

Ei tämä syksy kuitenkaan ole ainutlaatuinen. Viime vuonnakin oli lämmin ja pitkä syksy. Silloin löysin takapihaltamme tuoreita kantarelleja vielä joulukuun alkupäivinä. Vaikuttaa siltä, että ilmastonmuutoksen myötä sienestyskausi venyy ajallisesti pitkään syksyyn, jopa alku"talveen" - tai kuivien kesien lisääntymisen myötä siirtyy lähes kokonaisuudessaan myöhäissyksyyn. Ehkä tämä on airut siitä, miten luonto joutuu sopeutumaan ilmaston muuttumiseen. Siitä, mitä vaikutuksia kesän kuivuudella ja syksyn venymisellä on luonnon omiin prosesseihin, kuten vaikkapa hajotustoimintaan ja aineiden kiertoon, me emme paljoa tiedä.