Ilmastopolitiikkaa meillä ja maailmalla

Tänään alkoi Nairobissa Keniassa YK:n ympäristökokous. Onnea matkaan, maailman valtiot ja EU:n puhismaa Suomi! Toivon todellakin, että saatte jotain aikaiseksi. Ja ehkä te saattekin, sillä nyt alkaa ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että ilmastomuutos kaikkine ikävine seurauksineen aletaan ottaa tosissaan. Toivottavasti ehdimme tehdä riittävät toimenpiteet ennen metaaniklatraattien sulamista...

Kotimaassakin ilmastopolitiikka puhututtaa. Kokoomuksen kollega, puoluevaltuuston puheenjohtaja Sari Sarkomaa teki sen mihin yksikään vihreä ei kykene. Eli sanoi, että "seuraavan hallituksen on otettava ilmastomuutoksen hidastaminen ja siihen sopeutuminen hallitusohjelman keskeiseksi painopisteeksi.", ja sai sanomansa päivän lehtiin! Yksikään tiedotusväline ei ikinä tee lehtijuttua siitä, että joku vihreä sanoo tämän ilmiselvän tosiasian. Kaipa se on tiedottamisen laki: kukaan ei ole profeetta omalla alallaan :). Sinällään olen iloinen siitä, että nyt monen muunkin puolueen poliitiikko jo puhuu ilmastonmuutoksesta, ja että tiedotusvälineet siitä myös uutisoivat. Kun pääsemme siihen vaiheeseen, että puheisiin kytkeytyy myös järkevät toimenpide-ehdotukset ja tiukat vaatimukset, alamme päästä ilmastonmuutoksen torjunnassa alkuun.

WWF:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Pertti Salolaista (myös kok.) on syytä kiittää tämänpäiväisestä reippaasta puheenvuorosta Vuotos-asiassa, vaikka minulla ei ole hänenkään motiiveistaan aitoustodistusta. "Suomalaisten poliitikkojen väläyttämä vesivoiman lisärakentaminen on esimerkki lyhytnäköisestä politiikasta, jolla ei ilmasto- ja energiakysymystä ratkaista. ", Salolainen luukuttaa, ja vaatii: "Suomen on valittava kestävämpi ja rohkeampi linja ilmasto- ja energiapolitiikassaan.". Hyvä! WWF:n kannarissa todetaan, että "Mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan pitää alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan, päästövähennysten on teollisuusmaissa kuten Suomessa oltava jopa 80 % vuosisadan puolessa välissä ja vuonna 2020 jo noin 30 %.". Zigzagtly.

Valtiosihteeri Raimo Sailas taasen narisi maanantaina Kauppalehdessä biopolttoaineista: "Tutkimustuloksilla ei näytä olevan painoa ja argumenttien johdonmukaisuuskin uhkaa väistyä, kun eduskunta kiirehtii vahvistamaan lakia, jonka mukaan bensiinin sekaan pitää ruveta panemaan bioetanolia.". En ole lukenut Kauppalehden juttua, vain uutisen jutusta. Siinä mielessä ymmärrän Sailasta, että en minäkään ole varma ihan minkä tahansa biopolttoaineen ympäristö- ja ilmastoystävällisyydestä. Ympäristöhaittoja ja kasvihuonekaasujen lisäystä on kuulemma laskelmissa todistettu. Ok, mikäs siinä, jos kerran näin on räknätty, se on huomioon otettava tosiasia. Kriittinen on oltava, sillä voi todellakin olla, että osa biopolttoainetuotannosta olisikin ympäristönäkökohdista tarkasteltuna bensaa haitallisempaa, eikä sellaista tuotantoa kannata pystyttää. Mutta olisi se kuulkaas ollut kiva, jos Sailas & co oli viidennestä ydinvoimalasta päätettäessä nostanut yhtämoisen äläkän siitä, että silloisten laskelmien mukaan viides ydinvoimala itse asiassa lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Näinhän KTM oli mallilaskelmissaan saanut tulokseksi. Vaan ei noussut Sailas eikä kukaan muukaan siitä sosieteesta vaatimaan näiden laskelmien huomioonottamista. Koska ydinvoimala nyt yksinkertaisesti haluttiin, äly ja laskelmat pantiin nurkkaan ja oltiin faktoista hiljaa. Selvähän se on, että halvan energian harha ruokkii kokonaispäästöjen kasvua, ja vaihtoehtoisten energiamuotojen ja energiansäästön tie olisi ollut tähän asiaan perusteiltaan toisenlainen ratkaisu. Mutta kun ei kelvannut, niin ei kelvannut. Vaan ehkä Nairobi tuo tähänkin asiaan uutta viisautta ja valaistusta.