Kesämuistoi

Kesä toi mukanaan laiskan päivitystahdin, ehkä nyt tästä reipastun loppukesää kohden. Tilanne on siis se, että olen loman päätyttyä jäämässä vuorotteluvapaalle ja töihin palaan sitten joskus ensi vuoden puolella. Ou jee, on tätä odotettukin! Ja koska takana on jo kesän mittainen loma, en ole enää edes aivan kehäraakkikunnossa vapaata aloittaessani, vaan pää ja järki alkaa olla taas jo vireessä miettiä kaikenlaista uutta.

Politiikan syksy on alkanut, kokouskausi käynnistyi viime sunnuntaina. Mutta ennen politiikan päivityksiä pari kesän lomamuistoa. Heinäkuussa kävimme taas Pärnussa. Tällä kertaa mukana oli vanhempieni lisäksi teini-ikäinen kummityttäreni. Mukavaa oli ja saimme pari oikein hyvää rantapäivääkin. Pärnunlahden vesi oli lämmintä, aallot suuria ja aurinko mollotti kaikella lämmöllään - mikäs siinä lomaillessa. Myös ruoka oli hyvää, kaupunkiin oli avautunut lisää ihan kelvollisia ruokapaikkoja.


Kuin kaksi marjaa...? No ei nyt sentään.


Kummitytär.


Pärnusta palattuamme oli vuorossa Sugar And Spice And Everything Nice... eikun Sticky & Sweet! Kävimme Madonnan konsertissa 85 000 muun suomalaisen lailla. Täytyy nostaa hattua järjestäjille, kaikki meni uskomattoman hyvin haasteen koko huomioon ottaen!

Kuulimme konsertin mainiosti. Se, mitä nähtiin..., no se on toinen juttu. Alla kuvassa näkymäni lavalle. Olimme saaneet liput c-alueelle ja katselimme keikan aivan lähellä c-alueen etureunaa. Tältä se näytti. Matkaa lavalle on, no mitä, ehkä 150 metriä? C-katsomon takaosasta ei kukaan voinut nähdä yhtään mitään!


Kun oikein varpistin, saatoin hyvässä kohtaa nähdä lavalla pikkiriikkisen kirpun kokoisen Madonnan. Katso kuvaa, kamera suurentaa. Mutta yhtä kaikki, olen nähnyt Madonnan livenä. Rouvallekin on pakko nostaa hattua ja osoittaa ihailua, vaikka minkalainen bitch olisikin todellisuudessa. Hän pyörittää omien näkemystensä mukaisesti niin isoa viihdebisnestä, että suurempaa en ole koskaan nähnyt omin silmin. Ja tekee sen tinkimättömästi.


Onneksi on screenit. Tässä rouva screenikuvassa. Screenit oli sijoitettu harmillisen matalalle, mutta kyllä niistä silti aika paljon näkyi.

Ikääntyminen on muuten tuonut mukanaan yhden kurjan keikkoihin liittyvän jutun. Nimittäin kaksiteholasit. Minulla on nyt ensimmäiseni, ja ne ovat tosi huonosti keikkayhteensopivat. Kun tällainen keikkanäkymäasteikolla pätkän mittainen ihminen yrittää kurkotella lavalle nähdäkseen ihailunsa kohteen tai muuten vaan artistin, sitä yrittää nostaa silmiään korkeammalle yli niiden edessä seistätoljottavien hujoppien. Tämä tietenkin sillä seuraukselle, että tulee katselleeksi maailmaa nokka pystyssä, nenänvarttaan pitkin ja suoraan kakkuloiden lähilukuosiin. Eli lavalla näkyy lähinnä sumeaa. Jos sitten laskee leukaansa, suoristaa niskansa ja siirtää katseen taas prillien kauko-osiin, maisemana on edessä seisovan niskavillat. Hyvin tarkennettuina ja terävinä. Siinä sitä nytkäyttelee sitten päätään kuin paraskin harakka tervatulla katolla. Milläs tämän ratkaiset?


Politiikkaan palaan myöhemmin. Vaalirahoituskuvioiden kehittymistä on ollut viime aikoina tosi kiinnostava seurata. Kannattaa myös lukea Kannuvalimosta Esko Antolan parin päivän takainen bloggaus Kiitos, Sir Robert. Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Kulttuuripääkaupunkikritiikkiä oli ikävä lukea, mutta Sir Robert Scott osui oikeaan kuin mikäkin tarkk'ampuja. Onneksi asia tuli esiin nyt eikä myöhemmin. Aikaa korjausliikkeeseen ei ole jäljellä enää paljoa, mutta sitä sentään vielä on. (Koska Turun Sanomat on "uudistanut" nettisivunsa, ei sieltä enää löydy mitään järkevää enkä voi valitettavasti linkata asiasta kertovaan lehtijuttuun. Kuihtukoon sanomien sivut omaan nurkkakuntaisuuteensa, kun moisen uudistuksen tekivät. Minä ainakaan en enää puffaa lehden juttuja - kun ei ole mitään mitä puffata!)

Kannussa on käyty kritiikistä hyvää kommenttikeskustelua ja itsekin otin asiaan maanantain kaupunginhallituksessa kantaa. Kulttuuripääkaupunkihankkeen parissa on tehty varmasti paljon hyvää työtä, mutta yksi puuttuu ja sen mukana kaikki: avoimuus, (läpi)näkyvyys & ihmisten innostaminen. Joten eiköhän ole aika avata kpk-konttuurissa ikkunat maailmaan ja huutaa kaupunki ja kaupunkilaiset mukaan osallistumaan, innostumaan ja luomaan toimintaa! Tuli ei pala kauaa, jos se ei saa ilmaa.

Tämänpäiväinen runomuotokuva oli oikeastaan ensimmäinen itse kokemani kulttuuripääkaupunkijuttu, joskin toki aika eksklusiivinen. Mutta se tuntui kivalta ja innostavalta, ja idean on tarkoitus kaiketikin tästä laajentua valtuuston ulkopuolelle. Jos muotokuvamahdollisuus tulee teitä vastaan jossain kulttuuripääkaupungin käänteissä, hypätkää hetimiten mukaan! Tästä se "vuosi 2011" alkaa...