Nauttikaa mittumaarista!

Iloista juhannusta kaikille! Muistakaa, että sää on aina oikea, sillä säästä ei voi päättää, se annetaan ;). Tekeminen on vain suhteutettava säätilaan. Joku joskus sanoin, että sää on mielentila...

Me vietämme juhannusta hyvin rauhallisesti, sillä vauhtia on riittänyt ihan liiaksikin edeltävään kolmeen lomaviikkoon. Nyt otetaan levon kannalta.

Olen ehtinyt tähän mennessä pitämään kolme (3) lomapäivää, kaikki muu aika on kulunut luottamustoimien hoitamiseen. Alkukesä on aina vuoden kiireisintä aikaa, kun virkamiehet siivoavat työpöytiään esityslistoille ja jokainen luottamuselin, jonka jäsen olet, pitää vielä kokouksen ennen lomaa. Turun kaupungin puolelta lisätyötä on teettänyt kaupungin kurja taloustilanne: olemme viikkokausia pohtineet talousasioita, lomautuksia ja toiminnan kehittämistä päivät pääksytysten. Asiat ovat menossa eteenpäin, ei ihan niin tehokkaasti ja hyvin valmisteltuina kuin toivoisin, mutta ovatpa kuitenkin. Onhan tämä talouskuuri kaupungin virkamiehille ja työntekijöille melkoinen ponnistus. Asioiden valmistelu vie toki aikansa ja syksyllä asiat sitten kaatuvat kaupungin ns. suorittavan portaan niskaan eli suoraan asiakastyöhön. Siitä tuskin tulee helppoa, mutta hyvin tilanteen vakavuus tunnutaan henkilöstössäkin ymmärrettävän.

Kuten viimeksi kirjoitin, poliittinen puoli on toiminut asiassa yllättävänkin yksissä tuumin, muutamaa keskustan irtiottoa ja vasemmistoliiton mikään-ei-muuttua-saa -fraktiota lukuunottamatta. Vassareiden maailmankuvasta saa hyvän käsityksen lukaisemalla Mirka Muukkosen blogista ja sen kommenteista viimeaikaisia kirjoituksia (minut on siellä jo lähes kieritetty tervassa ja höyhenissä) tai tämän blogin edeltävän kirjoituksen kommentteja. No, kukin taaplaa tyylillään.

Mihin kokousaika on sitten käytännössä kulunut? Kaupunginvaltuustoja on ollut kaksi kokousta, vihreiden ryhmäkokouksia neljä. Peruspalvelulautakuntaa yksi, kuntaliiton hallituksia yksi, yhdet eurovaalit vaalivalvojaisineen (jee, voitettiin!), yksi maakuntaliiton ja kaupunginhallituksen puheenjohtajapalaveri, kaksi kaupunginhallitusta edeltävine palavereineen, yksi maakuntavaltuusto, yksi liikelaitosseminaari Turussa ja neljä päivää laivaristeilyä peruspalvelulautakunnan ja liikelaitosten sekä osakeyhtiöiden kanssa. Yhden vapaa-illan vietin Bruce Springsteenin konsertissa Tampereen Ratinassa ja yhden viikonlopun juhlien veljeni syntymäpäiviä. Huh. Lisäksi täti lapsenlapsineen kävi kylässä, mikä oli tosi kivaa, ja yhden viikonlopun olin kipeänä.

Laivaristeilyt olivat peräkkäin, eli keikuin peräti neljä päivää inhoamillani laivaristeilyillä toisella lomaviikollani. Peruspalvelulautakunnan Turku-Maarianhamina-Turku -risteily meni vähin äänin mutta FCG:n liikelaitoksille ja osakeyhtiöille järjestämästä Helsinki-Tukholma-Helsinki -konferenssista nousi iso metakka Turussa ja kai joissain muissakin kunnissa. Totta on, että seminaarin hinta oli törkeän kallis, 800 euroa per nuppi (tällaisille kolmen päivän koulutustapahtumille se on kyllä aika normaalihinta) ja että sinne lähti Turusta iso sakki väkeä. Mutta koulutukseen osallstumisen tarvetta perustelin eräälle sähköpostissa asiaa moittineelle kuntalaiselle näin:

• "Meillä on Turussa vuoden alusta aloittanut suuri määrä uusia liikelaitoksia, joiden ohjausjärjestelmää ei ole toistaiseksi järjestetty mielestäni asiallisesti. Liikelaitoksissa toimiville luottamushenkilöille ja jopa virkamiehille näyttää olevan osin epäselvää, mitä uudelle järjestelmällä tavoitellaan ja miten siinä pitäisi toimia. Yhteistä näkemystä on tarpeen hakea ja hioa. Minustakin konferenssi on sangen kallis, ja niin se varmaan on monen muunkin lähtijän mielestä. Mutta tiedän myös, että koulutuksen tarve liikelaitoksissa ja kaupungin johdossa on sangen suuri. Konferenssin ohjelma vaikuttaa oikein hyvältä, mitä ei todellakaan voi sanoa kaikista meille mainostetuista koulutustilaisuuksista. Konferenssiin lähtö perustuu nimenomaan siihen, että ohjelmaa on pidetty niin hyvänä ja meidän tämän hetken tarpeita vastaavana. Ja siksi mukaan lähtee myös suuri joukko: liikelaitoksia on paljon, ja jokaisesta on kutsuttu johtava virkamies, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.
• Olen jokseenkin varma, että kaupungille aiheutuu vähemmän vahinkoa koulutuksen kustannuksista kuin siitä, että annetaan liikelaitosten seilata kaupunkikonsernissa miten sattuu. Meidän on kaupungin tasolla opittava ohjaamaan liikelaitosjärjestelmää, asettamaan niille tavoitteet ja vaatimaan tulosta, tehokkuutta ja tuottavuuden kasvua. Kaikki tuottavuuspaine ei voi eikä saa kohdistua vain kaupungin palvelupuolen toimintoihin kuten sosiaali- ja terveystoimeen sekä opetukseen.
• Jos järjestelmän toimimaan saattaminen edellyttää tässä vaiheessa koko kaupungin tasolla noin 30 000 euron panosta koulutukseen, olen valmis sen maksamaan. Tietenkin sillä edellytyksellä, että koulutuksen jälkeen saamme rahat takaisin korkojen kera toiminnan tehostumisen myötä. Korostan, että kyse on siis vuoden alussa toimintansa aloittaneesta ja vielä muotoaan hakevasta liikelaitosjärjestelmästä. En ole itse ollut liikelaitoistamisen innokas kannattaja, mutta ne on nyt päätetty ja perustettu, ja olennaista on saada nopeasti järjestelmä toimimaan kaupunkikonsernin etujen mukaisesti."
  

Seminaarin ohjelma todellakin oli aika hyvä ja tarpeitamme vastaava. Aihe puhutti väkeä paljon laivalla, saimme hioa keskenämme käsityksiä ja vertailla kokemuksia myös muiden kuntien väen kanssa. Kotiin tultiin ison ajatustukun kanssa, mikä johti myös siihen, että kaupunginhallituksen esityslistalla ollut omistajapoliitiikka palautui vielä jatkovalmisteluun.

Talousvaikeuksienkin keskellä pitäisi pystyä välttämään pölhöpopulismia. On tyhmää vaatia kaikkea kehitystyötä lopettavaksi, koska muualla joudutaan säästämään. Päinvastoin: juuri silloin on suurin tarve muutokseen, ja on turvattava eväät järkevälle muutostyölle. On hölmöä vaatia kaikkea koulutusta lopetettavaksi, vaikka toisaalla kiristetään vyötä. Täsmäkoulutusta tarvitaan, jotta asioita osataan viedä eteenpäin oikealla tavalla. Linjan on oltava tiukka mutta ei päätön. Liikelaitoskoulutuksen tarve on kaupungissa ollut aito yhdeksän vastaperustetun liikelaitoksen takia, samoin konserniohjauksen kehittäminen on juuri nyt työn alla. Turku ei onneksi ole lopettanut kaikkea koulutusta ja matkustamista myöskään virkamiesten ja työntekijöiden osalta, linja vain on tiukentunut huomattavasti. Säästäväinen pitää olla, mutta se ei tarkoita aivan umpiossa elämistä. Kohtuus siis tässäkin.

Mitäpä muuta männäviikoilta? Eurovaalien tuloksesta olisi ollut kiva kirjoittaa, mutta enpä tiedä, olisinko silti osannut sanoa siitä mitään, mitä ei ole jo sanottu kaikessa laajassa jälkipohdinnassa. Meidän kannalta tulos oli tietysti tosi hyvä, samoin persuille ja krisuille, keskustalle ja kokoomukselle välttävä, vasemmistopuolueille katastrofaalinen. Vaaleissa mm. vihreiden kannatus Turussa ohitti demarit - eurovaaleilla mitaten olemme kaupungin toiseksi suurin puolue. Mielenkiintoista on tietty se, että eurovaalien tulos nousi poliittisesti jotenkin itseään suuremmaksi. Se nosti esille selvän poliittisen akselin vihreiden ja perussuomalaisten välillä - todellisen vastakkainasettelun, jollaista ei nykyisin meinaa enää löytää perinteiseltä vaemmisto-oikeisto-akselilta. Se seikka, onko siirtymien myötä aiemmin äärioikeistoon luettu perussuomalaiset nykyisin Suomen elinvoimaisin työväenpuolue, jäi vielä epäselväksi, samoin kuin se, onko uuden työväenpuolue kokoomuksen tähti vihdoin kaartamassa laskuun. Aika näyttää, ja seuraavat vaalit ;).

Vihreiden voittoisa puoluetoimisto :) on vaalien jälkeen ansainnut leponsa, ja ennen viralliselle lomalle jäämistään he kävivät juhannuksen alla virkistäytymässä täällä Turussa päätyen illan tullen meidän kotipihallamme grillaamaan ja jutustelemaan. Mukavaa oli, kiitos visiitistä, toivottavasti viilea grilli-ilta ei vilustuttanut ketään ja tervetuloa toistekin! Nyt kun olen lopettanut "urani" puolueen vallan keskiössä, minulle sopii mainiosti, että vallan keskiö tulee istumaan iltaa meidän takapihallemme ;).

Vielä pari sanaa kesän suurimmista "nelkyt ja risat" -sukupolven kokoontumisajoista sekä musiikkielämyksestä nimeltä Bruce Springsteen. Bruce elää ja voi hyvin, erittäinkin hyvin. Pomon elävänä nähneenä voi todistaa, että 59-vuotiaaksi mieheksi hän on sangen hyvässä kunnossa: lauluääni on mahtava, joten päihteitä ei ole tainnut kulua normaalin rokkistandardin vertaa, ja fysiikka & ulkonäkö tuntuu olevan paremmin kuin kohdallaan. Maailmantähti veti liki kolmetuntisen keikkansa ammattitaidolla ja asenteella. En ole kuunnellut Springsteeniä sitten kahdeksankymmentäluvun, mutta silti minulla oli keikalla hauskaa. Tosin silloin nuorena tyttönä kasariaikaan en ehkä olisi osannut ajatella, että a) ylipäätään koskaan pääsisin Springsteenin konserttiin ja näkisin hänet livenä, b) että jos pääsisin hänen konserttiinsa, seisoisin areenan takaosassa kaikkien muiden ikäisteni kanssa käyntikortteja vaihdellen ja c) että päässä soisi keikalta pois lähdettäessä ja vielä tunteja keikan jälkeen "Santa Claus in comiii-iing to Tooown!. Mutta näin nyt kuitenkin kävi.

Lomaisaksi lopuksi muutama kesäkasvikuva pari viikkoa aiemmalta ajalta, mukana omenankukkia ja luonnon pakkausihmeitä. Tällä hetkellä saisi vain keskikesän sadekuvia.