Terveiset kaupunginvaltuuston kokouksesta. Kokous oli intensiivinen. Aluksi ympäristö- ja kaavoitustoimenjohtaja Markku Toivonen esitteli valtuustolle informaatiomielessä Linnakaupungin (eli sataman alueen) osayleiskaavaluonnosta ja kansallisen kaupunkipuiston suunnitelmia.
Seuraavaksi kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen esitteli kaupungin kurjaa taloustilannetta ja tulevan talousohjelman perusteita. Aikataulu on todella tiukka, kuten valtuutetutkin keskusteluissaan totesivat, mutta näin sen nyt on vaan oltava.
Puheissa oli kuultavissa myös melkoisia irtisanoutumispyrkimyksiä talouden tasapainottamisesta pyrkimyksestä. Esimerkiksi vasemmiston Sauli Saarinen oli sitä mieltä, että meidän ei pitäisi nyt tehdä päätöksiä, vaan odotella valtion ratkaisuja. Hmm, hieman haasteellista, kun samaan aikaan kaupungin talous on menossa miinukselle 50 miljoonaa euroa eli ainakin kahden veroprosentin verran. Jotta pääsisimme edes päätetyn talousarvion tasoon, joka sekin oli -10 miljoonaa euroa alijäämäinen, meidän pitäisi säästää -38 euroa.
Demarit olivat taas kerran päätyneet omiien ehtoihin, jotta he suostuvat leikkimään samalla hiekkalaatikolla muiden sopimuskumppaneiden kanssa: selvityksiä vaikutuksista henkilöstöön, talousarvion toteutumaan ja muihin sinänsä oleellisuuksiin mutta myös itsestäänselvyyksiin. Työllisyyden osalta voidaan satsata erityisesti ammatilliseen opetukseen ja korjausrakentamiseen. Jarmo Rosenlöf väläytti myös veronkorotusta ja esitti arvioinaan, että 50 miljoonaa euro alijäämää on arvioitu alakanttiin. Takkiin saattaa olla tulossa vielä paljon enemmän.
Vihreiden Elina Rantanen totesi, että päätöksiä ei voi lykätä vaan ne on tehtävä ripeällä aikataululla ja kyseli hallintokunnista tulleen ja niille lähteneiden viestin perään. Puheenvuoroja taidettiin käyttää kaikkinensa pitkälti toista kymmentä, ja sisältö risteili sinne ja tänne. Itse en tällä kertaa tähän keskusteluun osallistunut, olen käyttänyt asiasta kaupunginhallituksessa jo lukuisia puheenvuoroja ja sama jatkuu tulevaisuudessa.
Sitten aloitettiin toriparkkikeskustelu. Kohtalainen joukko demareita ja kokoomuslaisia lähti saman tien kaffelle. Ensimmäisen puheenvuoron sai sinivalkoisten Olavi Mäenpää. Hän ei hakemallakaan löytänyt päätösesityksestä yhtään hyvää puolta. Ollaan nyt menossa kaikkein pyhimpään eli kauppatorin alle. Parkkitilaa on nyt ihan tarpeeksi, tämä on vain kiinteistöjalostusta tietyssä muodossa, halutaan nostaa kiinteistöjen ja asuinhuoneiden hintaa nimikkopaikoilla. Pelkää että kaikki ei tule julkiseen käyttöön, ja jos tulee, niin entäs sitten turvallisuus? Hyviä ryyppypaikkoja, piikittämispaikkoja ja mummojen rullauspaikkoja! Pitää palkata vartioita, poliisien pitää partioida jne. Rakentaminen on kuuden-seitsemän vuoden projekti, on se kumma jos ei tässä ajassa torikauppa näivety. Monessa paikassa myönnetään, että on hyvin vaikeasti toteutettava projekti. Mikä on tämä Toriparkki Oy? Kukaan meistä ei tiedä, tämä on oma osakeyhtiö. Entä jos osakeyhtiö menee konkurssiin? Vallan oma osansa on se, kuinka vaikea hanke tämä on toteuttaa, kuinka reagoi lähirakennukset, orsivedet, on vaikea tutkia etukäteen. Kuinka reagoi Museovirasto, jos torin alta löytyy kappa piispa Henrikin häntäluuta? Miksi eivät vakuutusyhtiöt ole olleet lainkaan kiinnostuneita lähtemään mukaan, jokin ei ole kunnossa. Torin alle rakennettavaa parkkiluolaa ei tarvita, odotellaan nyt mihin maailma menee. Pyysi asian pöydälle.
Seuraavaksi oli vuorossa demareiden Seppo Lehtinen. Hän muisteli menneitä hankkeita kuten Pyhäjärveä, silloin meni iso työ hukkaan ja valtionosuudet kanssa. Puolueiden pitäisi pystyä linjaamaan asioita pitkällä tähtäimellä. 1997 oli keskustan kehittäminen tapetilla, silloin päätettiin asemakaavan laadinnasta ja toriparkista ja maanalaisten yhteyksien selvittämisestä. Sitten 1999 valtuusto päätti, että selvitetään, millä järjestelyillä toriparkki voitaisiin toteuttaa, mutta vasta kun Puolalan pysäköintijärjestelmä on toteutettu. 2001 valtuusto päätti, että torin alle saa kaavoittaa enintään 400 paikan pysäköintilaitoksen. Tämä yhdistettiin kirjaston rakentamiseen Österbladin tontille. Tämä päätös kumottiin kytkyn takia oikeudessa. 2005 valtuusto halusi jatkaa keskustan kehittämistä, sisältäen muitakin ratkaisuja. Lisättiin joukkoliikennekadut päätökseen ym. Jatkoi tätä muistelua yli kymmenisen minuuttia ja väitti, että nyt päätöksessä on kaikki, mitä valtuusto on halunnut, eikä kaupunki joudu maksumieheksi. Ja sitten nimesi tämän kestäväksi kehitykseksi ja jatkoi kehuja kaikesta siitä erinomaisuudesta, mitä parkki toisi kaupungille ja sen asukkaille. Miksi kaikkia näitä hyviä suunnitelmia ei sitten ole toteutettu? Pisti sen Kakolan jätevedenpuhdistamon piikkiin, Tuomaansillan, Rettiginrinteen ja taivas ties minkä piikkiin. Ja sitten alkoi pohtia, ketkä ovat oikeastaan takinkääntäjiä. Demarit ovat kuulemma systemaattisesti olleet keskustan kehittämisen kannalla, ja toriparkki on vain osa sitä. Siksi muut ovat takinkääntäjiä, eivät demarit, vaikka tämä kaikki onkin turhaa syyttelyä johon ei pitäisi mennä. Mekin olemme kuulemma olleet toriparkkia kannattamassa. (Ja pyh.) Joka kierroksella päätökset ovat kuulemma parantuneet, ja demarit ovat olleet systemaattisesti mukana.
Tätä toriparkkihypetystä jatkui liki 20 minuuttia. Sori, väsähdin vähän Lehtisen puheita kirjaamaan. Puhe paljasti mm. sen, mitä demarit käsittävät kestävällä kehityksellä. Heille ekologiaa on se, että autot saadaan maan alle. Yksi hyvä syy lisää äänestää vihreitä ;).
Mika Helva käytti vastauspuheenvuoron. Vihreiden linja toriparkkiin ei ole ollut koskaan erilainen, mutta olemme toki sallineet erilaisten asioiden selvittämisen. Monia selvityksiä on kyllä jätetty tuomatta valtuustolle.
Minna Arve kehui, miten Lehtinen kävi historiaa ansiokkaasti läpi. Oh-hoh. Olisi valmis päättämään, mutta jos kerran lisäselvityksiä tarvitaan, kuten ryhmäjohtajien kokouksessa kävi ilmi, hän kannatti Mäenpään pöydällepanoa.
Eli keskustelu päättyi ikävästi kannatettuun pöydällepanoon. Harmillinen temppu, vastuullinen ote olisi ollut antaa valtuuston jatkaa keskustelua tässä kaupunkilaisille tärkeässä asiassa ja esittää näkemyksiään. Minulla olisi ollut seuraava puheenvuoro, mutta se jäi sitten tällä erää pitämättä, samoin kuin varsin monet jonossa olleet puheenvuorot. Puutuin kuitenkin pöydällepanoon ja pyysin lisäselvityksiä seuraaviin asioihin:
Hyväksytty asemakaava on nykykäytännön mukaan voimassa 13 vuotta. Entä jos toriparkki ei alkaisikaan rakentua kaavan mahdollisen hyväksymisen jälkeen, kuinka kauan me kaupunkina odotamme työn alkamista, ennen kuin ryhdymme kunnostamaan ränsistyneen torin pintarakenteita ja kehittämään ydinkeskustaa ilman toriparkkia? Me haluamme kuulla tähän kaupungin johtavien virkamiesten kannan ja niiden puolueiden kannat, jotka toriparkkihanketta ajavat. Kuinka kauan odottaisimme tällaisessa tilanteessa huonokuntoisen torin kunnostamista?
Vihreiden ryhmää askarruttaa myös se, tuleeko kaupunki perimään vuokraa maanalaisesta tilasta ja se, aikooko kaupunki kilpailuttaa toriparkin rakentajan.
Näihinkin kysymyksiin valtuusto mielestämme tarvitsee selvän vastauksen seuraavaan kokoukseen mennessä. Asia jäi yksimielisesti pöydälle.
Sitten hyväksyttiin uudelleen –ja tällä kertaa yksimielisesti – Raunistulan/Barkerin tehtaan ja siiloalueen asemakaava. Kaavassa oli ollut tonttijakoon liittyvä virhe, ja siksi se piti kiepsauttaa uudelleen valtuustosalin kautta.
Seuraavana oli vuorossa esiintyminen viimeisen kerran viime johtamani tarkastuslautakunnan puheenjohtajana. Valtuustoon tuli käsittelyyn tarkastuslautakunnan raportti ”Kehittäminen ja hanketoiminta Turussa”. Minulla oli hieman epäkiitollinen tehtävä ryhtyä käymään läpi sangen hallinnollista vaikkakin tärkeää raporttia kaiken aiemman tunteenkuohun jälkeen. Yleisö eli valtuutetut eivät olleet ehkä aivan otollisimmillaan. Mutta minkäs sille sitten voi, ymmärrän kyllä. Tässä esittelypuheeni:
”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Kauden 2005-2008 tarkastuslautakunta on saanut valmiiksi viimeisen erillisraporttinsa valtuustolle. Jäljellä on enää vuoden 2008 arviointikertomus, muilta osin tarkastustoiminnasta vastaa uusi työnsä aloittava lautakunta.
Raportin ”Kehittäminen ja projektitoiminta Turussa” aihe on valikoitunut valtuuston keskustelujen kautta. Tässä salissa on useasti esitetty toive siitä, että kaupungin projekti- ja hanketoiminta perattaisiin läpi, ja että valtuustolle toimitettaisiin tieto siitä, kuinka paljon rahaa, henkilöstöä ja tiloja kaupungissa näihin kuluu vuosittain. Tarkastuslautakunta laajensi aihetta Turun kehittämis- ja projektitoiminnan kokonaistarkasteluun, jonka yhtenä osa-alueena oli toimintaan vuosittain käytettävät voimavarat.
Tehtävä osoittautui haasteelliseksi. Kenelläkään ei Turussa ole kokonaistietoa siitä, kuinka paljon resursseja kehittämis- ja projektitoimintaan käytetään tai ylipäätään kuinka paljon erilaisia projekteja ja hankkeita meillä on. Tarkastuslautakunta lähetti asiasta kyselyn kaupungin kaikkiin hallintokuntiin. Kyselyn tulokset voitte lukea liitteen 3 taulukosta sivulta 27 ja yhteenvedosta sivuilta 6 ja 7. Hallintokunnat eivät toimittaneet aivan kaikkia pyydettyjä tietoja (mitä muuten paheksun), joten raportin luvut kehittämis- ja projektitoimintaan käytetyistä voimavaroista ovat minimilukuja. Todellisuus on jotain näitä suurempaa. Tietojen kerääminen oli vaikeaa, koska kaupungilla ei ole yhtenäistä tapaa hallita projektejaan, ei keskitettyä toimivaa rekisteriä eikä itse asiassa edes yhteisesti jaettua käsitystä siitä, mitä projektilla tarkoitetaan. Eriävät näkemykset liittyvät siihen, määritelläänkö kaupungin omat sisäisesti rahoitetut projektit projekteiksi, vai tarkoitetaanko projektilla vain ulkopuolisella rahoituksella rahoitettua toimintaa.
Projektimaailman käyttämä sanasto on siihen tottumattomalle haasteellista. Tästä syystä raportti alkaa projektin käsitteen määrittelyllä. Lisäksi liitteessä 2 sivulla 25 on sanasto, jonka toivottavasti aukaisee raportin keskeisiä käsitteitä kuten projektinhallinta, projektisalkku ja projektisalkunhallinta. Kaikissa näissä projektimaailman oleellisissa asioissa Turulla on parantamisen varaa.
Toivon, että valtuustolla riittäisi vielä jaksamista käydä keskustelu siitä, mihin suuntaan kaupungin kehittämis- ja projektitoimintaa pitäisi ohjata. Tällä hetkellä koko kaupungin tasoista ohjausta ei ole.
Haluan korostaa, että tästä raportista ei voi eikä pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että kaikki kehittämis- ja projektitoiminta olisi turhaa rahanhaaskausta. Asia ei ole alkuunkaan näin. Päinvastoin nykyisissä talouden ja toiminnan haasteissa on runsaasti tarvetta kehittämistoiminnalle. Projektien tarkoituksenmukaisuus ja mielekkyys on kiinni siitä, kuinka hyvin kaupunki onnistuu kohdentamaan projektitoiminnan omien keskeisten kehittämistoimiensa palvelemiseen, kuinka hyvin kaupunki onnistuu projektit käytännössä toteuttamaan, kuinka hyvin projektien tulokset saadaan jalkautettua ja kuinka hyvin välttämättömään toiminnan kehittämiseen on projektien avulla saatavissa rahoitusapua kaupungin ulkopuolelta. Näiden asioiden onnistuneeseen toteuttamiseen tarvitaan aiemmin mainitsemiani projektisalkunhallintaa ja yhtenäistä projektinhallintaa eli projektinhallintamallia.
Projekti pitää käynnistää silloin, kun on olemassa jokin selkeä muutostarve, ja sen toteuttaminen voidaan ratkaista projektin avulla. Tähän tarvitaan kaupunkitasoiset kriteerit ohjaamaan toteutettavien projektien valintaa ja kaupunkitasoinen projektisalkunhallinta ohjaamaan projektien toteutusta, voimavaroja ja projektien muodostamia kokonaisuuksia. Esimerkkejä hyvistä projektisalkuista voisivat olla vaikkapa tietyn sektorin projektien kokonaisuus tai kaupungin tietojärjestelmäprojektien kokonaisuus. Näitä pitää pystyä seuraamaan alusta loppuun projektisalkunhallinnan kautta. Tämä edellyttää, että projektisalkuille määritetään salkunhoitajat. Projektisalkunhallinnan tavoitteena on, että raportointitieto projektien tavoitteiden toteutumisesta, tuloksista ja voimavarojen käytöstä kerätään ja analysoidaan keskitetysti johdon ja päätöksentekijöiden käyttöön.
Kaupunginhallituksen tulee nimetä kaupunkitasoisen projektisalkunhallinnan johtoryhmä. Johtoryhmän vastuuseen kuuluu kehittämisen ja projektitoiminnan johtaminen strategianmukaiseen suuntaan sekä kaupungin projektien kokonaisseuranta.
Kaikille projekteille ja niiden kautta aikaansaatavalle toiminnalle on asetettava mitattavat tavoitteet. Projekteja on arvioitava sekä projektin toteutuksen aikana että jälkikäteen riittävän pitkän aikaa, jotta päästään selville projektin vaikutuksista kaupungin toimintaan ja talouteen lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä. Seurannan puutteen ongelma koskee erityisesti sisäisesti rahoitettuja projekteja, sillä ulkoisesti rahoitettujen projektien kohdalla ulkoinen rahoittaja vaatii projektilta maksatusraportin eli mieleisensä mittarit ja seurannan.
Vuosilta 1997 ja 1999 peräisin olevat vanhentuneet projektiohjeet on uusittava pikaisesti.
Projekteja koskevaan tiedonhallintaan tarvitaan kaupungin kattava tietojärjestelmä, joka sisältää tiedot kaupungin itsensä rahoittamista sisäisistä projekteista sekä ulkopuolisten tahojen kanssa toteutettavista. Projektori ei vastaa tähän tarpeeseen, vaikka sen tulisi kaupunginhallituksen päätöksen mukaan sisältää tiedot niistä projekteista, joihin kaupunki saa ulkopuolista rahoitusta. Projektori sisältää tietoja melko sattumanvaraisesti, ja lisäksi emokaupungilla on käytössä ohjelman vanhempi ja kehittymättömämpi versio. Kaupungin sisäisistä projekteista, joihin ei ole saatu ulkopuolista rahoitusta, ei tarvitse syöttää mitään tietoa Projektoriin, eivätkä monet hallintokunnat niin teekään.
Projektinhallinnan tietojärjestelmän tietojen oikeellisuuden ja ajantasaisuuden
valvontavastuun tulee olla projektisalkunhallinnan vastuuhenkilöllä. Kaupunkitasolla valvontatehtävä sopisi luontevasti uudelle kehittämisjohtajalle, hallintokunnissa taas hallintokunnan kehittämistoiminnasta vastaavalle henkilölle.
Tarkastuslautakunta esittää raportissaan projektitoimiston perustamista. Projekteja itsessään ei ole mielekästä keskittää keskushallintoon. Mutta keskitettyjen tuki- ja neuvontapalvelujen tarjoaminen projekteille on järkevää silloin, kun sillä voidaan lisätä kaupungin toiminnan tuottavuutta. Projekteille tulee tarjota riittävästi projektijohtamisen koulutusta, neuvontaa ja tukipalvelua, jotta varmistetaan projektien hallittu läpivienti. Tukea tulisi tarjota myös taloushallinnon sekä kaupungin ulkopuolisen rahoituksen hankinnan tehostamiseksi, sillä ulkopuolisen rahoituksen käytössä on suuria eroja eri hallintokuntien välillä.
Lopuksi haluan kiittää valtuustoa ja erityisesti niitä, jotka toimivat valtuutettuina edelliselläkin valtuustokaudella. Kiitos myös virkamiehille yhteistyöstä ja tietenkin revisiotoimistolle. Tultuani valituksi uuteen kaupunginhallitukseen tulin vaalikelvottomaksi tarkastuslautakuntaan. Kuntalaki ei tee eroa uuden ja vanhan tarkastuslautakunnan välillä, vaikka vanhan lautakunnan toiminta ei enää tässä vaiheessa kohdistu vuoden 2009 tapahtumiin. Vanhan tarkastuslautakunnan puheenjohtajuuden vuoksi olen kysynyt toimintaohjetta Kuntaliiton lakimiehiltä. Kuntaliiton näkemys on, että tällaisessa tilanteessa uuteen kunnanhallitukseen valittu tarkastuslautakunnan puheenjohtaja ei enää osallistu vanhan tarkastuslautakunnan työskentelyyn, vaan varapuheenjohtaja eli valtuutettu Heikki Talvitie toimii lautakunnan puheenjohtajana loppukauden. Uutta jäsentä tai puheenjohtajaa vanhaan tarkastuslautakuntaan ei Kuntaliiton näkemyksen mukaan ole syytä valita. Olen ajatellut noudattaa saamaani ohjetta, joten toimintani vanhan tarkastuslautakunnan puheenjohtajana päättyy tähän raporttiin. Kiitos.”
Loppukokouksessa esillä oli vielä valtuustokauden 2009-2012 aikana laadittavia
en ohjelmien kokonaisuus (tärkeä mutta sangen hallinnollinen asia) sekä kaupunginhallituksen ilmoituksia niistä valtuutettujen ja kuntalaisten aloitteista, joita ei ole vielä ehditty käsitellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti