Lauantaina olin toriparkkikansanäänestystä vaativien kokouksessa. Nimiä kansanäänestysvaatimukseen pitää kerätä nyt nopeasti, sillä virkamiesten aikomuksena näyttää nyt todella olevan tuoda toriparkkipäätös vielä vanhaan, poliittisen vastuunsa jo menettäneeseen valtuustoon. Maanantaista lähten nimienkerääjät päivystävät kauppatorilla joka arkipäivä 14-18 ja viikonloppuisin hieman aiemmin. Lisää tietoa toriparkkikansanliikkeestä löydät kampanjasivuilta. Sieltä saat myös tiedon siitä, miten voit itse ryhtyä työpaikkasi, oppilaitoksesi, naapurustosi ym. nimienkerääjäksi ja mihin kerätyt allekirjoituslaput voi palauttaa. Näin voit olla hyvin konkreettisesti mukana torppaamassa pöljää toriparkkihanketta. Muista kuitenkin, että allekirjoittajiksi kelpaavat vain äänestysikäiset turkulaiset, eli alaikäisiltä ja muissa kunnissa asuvilta ei nimiä voit kerätä. Myös kaikki lomakkeen tiedot tulee täyttää luettavalla käsialalla ja kuulakärkikynällä.
Kokouksen jälkeen menimme hetkeksi kävelykadulle keräämään nimiä. Vaikka olimme paikalla aivan ex tempore, nimiä kertyi hyvin. Ihmisiltä tuli aivan uskomattoman myönteistä palautetta, tapasimme koko aikana vain kolme (3!) toriparkin kannattajaksi tunnustautuvaa. Moni sanoi jo odottaneensa, milloin ja missä kansanäänestysvaatimuksen voi allekirjoittaa.
Demarit kokoontuvat kai tänään päättämään ryhmänsä kannasta toriparkkiasiassa. Kannattaisi uskoa: valtaosa turkulaisista ei todellakaan halua toriparkkia, ja he vihaavat ajatustakin siitä, että toria lähdetään vuosikausiksi myllertämään parkkipaikkatyömaaksi. Kaupungin asukkaat pitävät kauppatorin kauppaa äärimmäisen tärkeänä ja tietävät mitä Puutorille tapahtui parkin rakentamisen jälkeen. He eivät luota savimaaperän tilanteen pysymiseen vakaana rakentamisesa huolimatta eivätkä halua lisää autoja keskustaan ja hankaloittaa vuosiksi keskustan joukkoliikennettä. Kaikki sanovat järjestään, että meillähän on jo Louhi. Kaikki hyviä perusteluita toriparkia vastaan.
Pari kotkalaista kävelykadun vastaantulijaa kertoi myös, että Kotkassa kaupunki on joutunut tukemaan taloudellisesti toriparkkiyrittäjää, koska autoja ei ole tullut maan alle parkkiin riittävästi. Lisäksi yksi kotkalaistaustainen vastaantulija kertoi, että Kotkan toriparkkiin on tullut vettä alimpiin kerroksiin. Näin siis meillä "melkein naapurissa".
Ja lopuksi pikkulintuihin. Ihan oikeisiin sellaisiin. Ruokintakausi pihamaallamme on taas käynnistynyt, ja tämänpäiväisen seurannan perusteella aterialla käy ainakin sini- ja talitiaisia, viherpeippoja, varpusia, mustarastaita, harakoita, variksia ja yksi käpytikka. Vilske on melkoinen. Tässä todisteita. Kuvat on otettu hämäränä päivänä ikkunan läpi eikä laatu ole kummoinen.
Ehkä suurimman suosion on saavuttanut maapähkinätarjoilu. Tällainen nyt myynnissä oleva malli näyttää toimivan hyvin, kun siihen liittää kiinnittimeksi tarpeeksi pitkän rautalangan ja sen ympärille oravanestolaitteeksi muovipullon. Pitkän rautalangan ja siinä liikkuvan pullon on tarkoitus estää oravia kurkottamasta kiinni ruokintalaitteeseen. Liikkuva pullo näet estää oravaa saamasta kunnon otetta rautalangasta. Samalla tyylillä asensin perinteisemmän ruokinta-automaatin, johon voi panna jyviä, auringonkukansiemeniä ja muuta pienikokoisempaa linnunruokaa. Kokeilin tätä pullojuttua jo viime talvena. Esto ei ole täydellinen nokkelille oraville, mutta toimii aika hyvin jos rautalanka on riittävän pitkä ja oravat hieman kokemattommpia.
Talipallot ovat samoin hittikamaa, erityisesti sinitiaisilla mutta myös muilla. Tikkakin kokeili ensin pähkinöitä, mutta nyt talipallot tuntuvat maittavan enemmän.
Oraviamme on kohdannut jokin kato. Aiemmat trapetsitaiteilijaoravat ovat tyystin kadonneet ja jäljellä on tämä yksi kömpelö ja ihmisiin nähden tyhmänrohkea viime kesäinen poikanen.
Viime talven oravat osasivat roikkua oksasta alaspäin yhdellä jalalla, kutoa sukkaa kahdella muulla ja sillä viimeisellä vapaalla käpälällä ryöstää minkä tahansa tunnetun ruokinta-automaattimallin. Tämä ei osaa edes laskeutua terassin kaiteelta alas vaan säntäilee pöhkönä edestakaisin. Jokaisen muutaman kymmenen senttimetrin loikan se laskee ja arvioi ainakin kahteen kertaan ennen hyppyä. On jopa nöyryyttävää katsoa, kun se käy maasta syömässä lintujen pudottamia jämiä eikä tiedä itse yhtään, miten saisi rosvottua oman saaliin. Mitähän sen vanhemmille on tapahtunut? Onko tauti tappanut, vaiko onnettomuus? Eivät kai oravat muuta, jos niillä on niin monta pesää kuin näillä meidän pihan puurotilla on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti