16.12.07

Joulunpunainen kasvisborssi ja vähän ikävämpiä ruokajuttuja

Perjantaina kokoontui Vihreiden puoluehallitus, joka muiden asioiden ohella hyväksyi kannanoton kotieläintuotannon sääntöjen tiukentamisesta. Kannarin voit lukea täältä. On todella aihetta kiittää Oikeutta eläimille -järjestöä, että he ovat tuoneet julki tehoeläintuotannon epäkohtia. Pitkähkön teurastamourani aikana (ihan totta, olen ollut töissä teurastamolla noin seitsemän vuoden ajan) tuli nähtyä suuri määrä esimerkiksi hännänpurentasikoja ja muuten vaan paiseisia, nilkuttavia ja sairaita eläimiä.

Eläinrääkkäystapauksissa ei kuitenkaan ollenkaan aina ole kysymys vain eläintenkasvattajan taloudellisesta ahneudesta. Usein taustalla on eläintenpitäjän oman elämänhallinnan katoaminen: uupumus, masennus, muut mielenterveyden ongelmat, alkoholi ja muut päihteet, parisuhteen ongelmat tai sen puute, talouden järkkyminen tai joku muu elämän sekaisin paneva tapahtuma. Olen taipuvainen epäilemään, että näiden inhimillisten syiden takia eläinten pitäjän vaikeuksia ymmärretään toisinaan liian pitkälle: "Ei tähän nyt voi puuttua, kun sen elämä ja elinkeino päättyy sitten siihen.". Valvontaa tarvitaan lisää, se on totta. Aktiivisista valvontaa pitää tapahtua niin tilojen eläimiä hoitavien eläinlääkäreiden taholta kuin teurastamojen tarkastuseläinlääkäreiden ja läänineläinlääkäreiden toimesta. Mutta ehkä tiloille tarvittaisiin enemmän myös aktiivista sosiaalityötä: valvovan eläinlääkärin pitäisi pystyä ohjaamaan eläintenkasvattajalle sanktioiden lisäksi henkistä apua, jos eläinten hyvinvoinnin suurin uhka on eläintenpitäjän elämänhallinnan häviäminen.

Mutta suurtuotanto on silti keskeisin tuotantoeläinten hyvinvointia uhkaava tekijä. Eikä kyse ole vain siitä, että suurtuotannossa eläin rakenteellisesti alistetaan tuotantokoneeksi: emakkohäkkiin, häkkikanalaan, parsinavetan kahleisiin. Kyse on myös siitä, että suurtuotannossa hämärtyy yksilöllinen ja vastuullinen suhde eläimiin. Jos kanalassa kasvaa 20000 kanaa, se on lähes sama kuin jos siellä kasvaisi 20000 herkkusientä. Yksittäisellä linnulla/sialla/naudalla ei ole enää itseisarvoa. Tiedän tämän tunteen omasta vankasta kokemuksesta. Teurastamossa, jossa työskentelin, teurastettiin päivässä enimmillään toistatuhatta sikaa. Siitä on kuulkaa Nasse-possun yksilöllisyys kaukana, kun sikaa tapetaan liukuhihnalla toistasataa kärsää tunnissa. Eläimet näyttävät kaikki lähes samanlaisilta ja niitä riittää hihnalla yhä uusia ja uusia, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Valvonnan lisäksi tarvitaan jatkuvaa koulutusta ja eläinten oikeuksien esille tuomista, jotta suurtuotannon työntekijät ketjun eri vaiheissa pystyvät vuodesta toiseen näkemään eläimet eläiminä ja kohtelemaan niitä sen mukaan.

Teurastamolla tuli pitkinä iltoina pohdittua sitäkin, onko massa-ajattelu ja eläinten esineellistäminen työntekijöille tarpeellinen suojamekanismi. Kestäisikö tiloilla tai teurastamon linjalla työtään tekevien pää, jos jokaisen nassun kohdalla pitäisi miettiä syntyjä syviä ja eläinten kärsimystä. Todennäköisesti ei. Oleellista on siis saada oikeat käytännöt työn automaattiseksi perustaksi, jotta niitä ei tarvitse olla joka hetki pohtimassa. Tämän perusta on riittävässä koulutuksessa ja sen jälkeisessä käytäntöjen valvonnassa.

Teurastamovuosista huolimatta meillä syödään edelleen lihaa. Aivan tietoisesti. Ihminen pärjää kyllä kasvisravinnollakin, mutta perusbiologialtamme olemme sekaravinnon käyttäjiä, ja minusta meillä ihmislajina on tietty "pedonoikeutemme" kohtuulliseen määrään lihaa ravinnossamme. Mutta vain kohtuulliseen. Ja mieluiten luomukasvatettuun lihaan tai riistaan, koska tehotuotannolle ei löydy mitään kestäviä eettisiä perusteluita. Koska kaupunkilaisen ei ole helppo saada ruokapöytäänsä riistaa, ostamme luomulihaa, jos sitä on kaupan. Useimmiten ei ole. Toivottavasti tämä lihakohu johtaisi edes siihen, että luomulihan markkinat paranisivat ja lihatalot toimittaisivat kauppoihin luomulihaa. Luomutuotteiden ostaminen kun on ihan oikeasti kuluttajalle kätevä ja konkreetti tapa turvata eläinten asiallinen kohtelu. Kasvissyönnin ohella, tietty.

Meidän perheen toimintamalli on jokseenkin seuraava: ostamme luomua, jos sitä on saatavilla. Jos ei ole, tyydymme tavalliseen tai valitsemme kasvisruoan. Luomumaitoa löytyy lähes joka paikasta, tosin rasvaton luomumaito on harmittavan usein loppu jo alkuillasta. Leikkeleistä ja lihasta valitsemme luomun lähes aina, jos valinnanmahdollisuus on olemassa. Kananmunista ostamme luomua tai hätätilassa vapaan kanan munia. Kidutusmuniksi kutsumiamme häkkikananmunia emme osta koskaan, ennemmin olemme vaikka ilman. Kirjolohtakaan ei meidän ruokapöydässämme näy itämerellisistä syistä. Eikä lihaakaan ollenkaan joka päivä, meillä syödään aika paljon myös pelkkiä kasvisaterioita.

Ulkona syödessä gluteeniton ruokavalioni rajoittaa ravintolasta riippuen ruokalistaani joko vähän tai varsin paljon, joten joskus valinnanvaraa on ja joskus ei juuri nimeksikään. Suurin syntini lihapuolella on mieltymykseni broileriin. Minun pitäisi pitää itselleni asiasta vakava puhuttelu, sillä olen tietoinen broilerintuotannon ongelmista eikä luomubroileria ole saatavilla. Olenkin yrittänyt opetella aina toisinaan valitsemaan broilerin sijaan possua, mutta teurastamovuosien takia se ei aina oikein uppoa.

Yksi ongelma meillä sekaravinnon käyttäjillä on se, että monikaan meistä ei koe olevansa hyvä kasvisruokakokki. Liharuoista on helppo saada maukkaita. Maistuvien kasvisruokien laittaminen vaatii kunnon reseptit ja omat niksinsä, ja siinä on oma opettelemisensa. Apu löytyy kuitenkin kunnon keittokirjoista. Minulla on ollut puolellani se "etu", että koska vihreissä ystävissäni on lukuisa joukko kasvissyöjiä, olen joutunut opettelemaan tekemään heille kasvisruokia. Ja nyt minulla on sekä iso kasa kasvisreseptejä että jonkinlaista alkeellista taitoa valmistaa kelvollista kasvisruokaa.

Joululahjaideana mainostan kirjamessuilta ostamaani Roderick Dixonin "Afrikkalaista keittokirjaa" (Art House/Jalava, 2007). Kirjassa on jättiannos sekä kasvis- että liharuokaohjeita Afrikan eri valtioista. Olen kokeillut useampaa kasvissapuskan reseptiä, ainakin ne kaikki ovat olleet oikein mainioita. Tähänastinen suosikkini on runsaasti kehuja kerännyt linssikeitto punaisista linsseistä. Suosittelen kirjaa kaikille afrikkalaisesta ruoasta kiinnostuneille. Kunpa Turkuun vielä tulisi afrikkalainen ravintola...

Tänään sunnuntaina meillä kotona vietettiin Vihreiden valtuustoryhmän kauden viimeistä kokousta ja eräänlaista "pikkujoulua". Tarjosin iltaruoaksi kasvisborssia. Ruokailun päätteeksi moni pyysi saada borssin reseptin, joten tässä se myös teidän iloksenne. Sopasta tulee todellakin varsin punaista, joten se sopii erinomaisesti joulunaikaan. Ja kasvissoppana se sopii mainiosti myös joulun jälkeisen ähkyn hallintaan.

Joulunpunainen kasvisborssi

  • 1 kg punajuuria
  • 1 sipuli
  • 1 purjo
  • 1 palsternakka
  • 250 g porkkanoita
  • ½ mukulaselleriä
  • 200 g punakaalia (punakaalipulassa valkokaalikin käy)
  • 2-3 kynttä valkosipulia
  • ½ l kasvislientä (kuutiosta tai fondista)
  • oliivi- tai rypsiöljyä
  • pieni pala piparjuurta tai putkilosta piparjuurtahnaa
  • 2-3 pientä chilipaprikaa
  • runsas maustekimppu tuoreista yrteistä (timjamia, rosmariinia, 1-2 laakerinlehteä) (kuivatutkin yrtit käyvät, jos tuoreita ei ole)
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 2-3 kaltattua ja pilkottua tomaattia
  • 1 tlk tomaattipyreetä tai vastaava määrä putkilosta
  • soijakastiketta
  • suolaa
  • pippuria

Keiton kera:

  • ranskankermaa (5% laihisversiokin käy) tai smetanaa
  • piparjuuritahnaa putkilosta tai aitoa piparjuuriraastetta

Kuori ja pilko kaikki kasvikset. Kuullota paloiteltuja kasviksia öljyssä kattilassa muutama minuutti. Lisää kasvisliemi. Lientä ei tarvita tässä vaiheessa kovin paljoa, vain sen verran että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Kasviksista itsessään tulee nestettä ja voit laimentaa keiton myöhemmin sopivan paksuiseksi. Lisää tomaattimurska, pilkotut ja kuoritut tomaatit, tomaattipyree, chili ja piparjuuri.

Anna kiehua miedolla lämmöllä ainakin tunnin verran.

Poista maustekimpun varret ja laakerinlehti keitosta. Jos käytit kuivattuja ja hienonnettuja yrttejä, poista laakerinlehdet. Mausta keitto soijakastikkeella, suolalla ja pippurilla. Jos maku on liian ohut, voit lisätä myös kasvisfondia. Jos keitto on liian paksua, laimenna vedellä tai kasvisliemellä.Tarjoa keitto höyryävän kuumana piparjuuriranskankerman tai -smetanan kanssa.

Keitosta tulee vielä parempaa, jos valmistat sen edellisenä päivänä, jäähdytät, annat makustua kylmässä yön yli ja kuumennat tarjolle vasta seuraavana päivänä.

Höyryäviä keittohetkiä!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Tiedoksi vain, että luomubroileria saa Helsingistä Hakaniemen hallista. Reinin liha tuo sitä Ranskasta pakasteena. Itse ostin pääsiäiseksi 5 kiloa ;)