Oi oi oi, ministeri Lehtomäki

Keskustalainen ympäristöministeri Paula Lehtomäki vieraili Turussa eilen tiistaina puolustamassa jätteenpolttoa. Lehtitiedot ovat tietysti lehtitietoja, mutta selattuani sekä Turun Sanomien, Åbo Underrättelserin että Turun Radion uutisoinnin, jokseenkin näin Lehtomäki on kantansa ilmaissut. (ÅU:n ja Turun Radion linkit ovat lyhytikäisiä ja tuskin toimivat enää huomenna torstaina, TR:n uutinen ei ehkä enää edes iltapäivästä).

Turun Sanomat 8.8.2007:

• Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk) kannattaa uusien jätteenpolttolaitosten rakentamista. Hänen mukaansa on toivottavaa, että niiden rakentamisessa päästään mahdollisimman nopeasti toimiin. - Nykyisessä yhteiskunnassa on selvää, että jätteen tuottaminen kasvaa. Siihen nähden jätteenpoltto on järkevää toimintaa. Ympäristönormit huolehtivat siitä, ettei polttolaitoksista koidu isoa haittaa, Lehtomäki sanoo.
• Turussa tiistaina vieraillut Lehtomäki totesi jätteenpolton lisäämisen olevan hallitusohjelmassa, ja myös vihreiden sitoutuneen tiukasti siihen. Kyseessä on siis koko hallituksen kanta.
• Lehtomäki toivoi, että jätteenpolttolaitosten lupakäsittelyt eri puolilla maata saadaan mahdollisimman nopeiksi.
• Lehtomäki sanoo olevan olennaista, että polttolaitoksille löydetään paikka, joissa toimintaa voidaan jatkaa pitkään. Kannattavampaa ja ekologisempaa on, että polttolaitokset ovat asutuskeskusten lähellä. - Emme pääse yli siitä, että lähivuosinakin joku asuu näiden laitosten lähellä.

Åbo Underrättelser 8.8.2007:

• Det är beklagligt att motståndet mot avfallsförbränningsverket är så hårt i Åbo att ärendet nu behandlas i domstol. Det tycker miljöminister Paula Lehtomäki (centern), som i går besökte staden och det nuvarande avfallsförbränningsverket i Oriketo. – Jag har förståelse för att man inte vill ha ett avfallsförbränningsverk på sin bakgård. Men hur man än väljer placering är brännverket granne till någon. Placeringen är viktig för att undvika sopbilsrally. Brännverk ska inte placeras långt från bebyggelse, utan i närheten av stora trafikleder.
• Själv vände Lehtomäki det planerade förbränningsverket till någonting positivt. Avfallsförbränningsverk är inte vad de en gång var. – Utsläppsbegränsningarna är nuförtiden så stränga att ingen behöver oroa sig över utsläppen från brännverket. Det förbränningsverk som nu finns i Oriketo är gammalmodigt. Om det kommer ett nytt och modernt brännverk dit är det en förbättring, sade Lehtomäki.
• Lehtomäki ansåg också att Finland måste utveckla avfallsförbränningen, samtidigt som vi ska bli bättre på att sortera, återvinna och överhuvudtaget undvika att producera sopor. – Finland är bara i startgroparna vad gäller avfallsförbränning. Det vore bra att få igång ett välfungerande, modernt brännverk som visar att de negativa föreställningar som florerar inte stämmer.

Turun Radion haastatteluosuudessa ministeri piti jätteenpolttoa "tärkeänä jätteiden loppukäsittelymuotona ja kasvavana energiantuotantomuotona".

Oi oi oi, ministeri Lehtomäki. Puheissasi närästää monta asiaa. Jos saa suositella, niin miten olisi perehtyä ensin jätepolitiikkaan ympäristönäkökohtien vinkkelistä - ympäristöministerinä kun istutaan - ja miettiä sitten kannanottojaan tältä pohjalta. Tässä olisi muutama ongelmakohta uudelleen harkittavaksi:

1. Miten niin on selvää, että jätteen tuottaminen kasvaa??? Ministerin itsensä asia on nimenomaan huolehtia, että näin ei tapahdu. Mitä ministeri ja ministeriö aikoo ihan oikeasti ja tosielämässä tehdä sille, että jätteen määrä saadaan vähenemään? Jos ministeri ei tiedä, jätteen synnyn ehkäisy on jätelain ensisijainen tavoite. Jätekakkuakaan ei voi yhtaikaisesti syödä ja säästää: ei voi samaan aikaan vaatia lisää jätteenpolttoa, lisää kierrätystä ja lisää jätteensynnyn ehkäisyä ilman, että antaa huomattavan asiantuntemattoman vaikutelman.
2. Polttolaitokset energiantuotantopelin nappulana ovat märkä rätti vasten jätteiden määrän vähentämistaistelua. Miksi vähentää jätettä, kun sen polttamisesta saa rahaa? Jätteenpolttolaitoskeskustelussa on syytä tarkoin määrittää, millaista jätteenpolttoa kannattaa, jos kannattaa. Ja silti ensimmäisenä asialistalla on aina oltava jätteiden vähentäminen, ja sen jälkeen lajittelu ja kierrätys. Jos ei tätä käsitä, kannattaa perehtyä materiaalivirtojen ympäristötaseisiin.
3. Osoittaa kohtalaista teknologiauskovaisuutta kannattaa jätteenpolttolaitosten sijoittamista lähelle asutusta. Poltettaessa suuria määriä jätettä useita vuosikymmeniä (= laitoksen käyttöiän ajan) pienilläkin päästöpitoisuuksilla on merkitystä. Ministerin kannattaisi olla tietoinen myös siitä, että Turkuun on suunniteltu nimenomaan sekajätteen massapolttoon sopivaa arinalaitosta, jossa poltetaan myös biojätettä, ja se taas sisältää ruokasuolaa. Jos ministeri ei tiedä, mitä tämä merkitsee, kysyköön virkamiehiltään. Ja kysyköön siinä samassa, mikä on tämän ehdotetun polttolaitoksen energiataloudellinen merkitys verrattuna muihin laitosmalleihin.
4. Vihreiden kanta jätteenpolttoasiassa on selvä ja paperiin kirjattu. Se löytyy täältä. Näillä ehdoilla olemme suostuneet hallitusohjelman kirjaukseen. Mutta laitetaanpa jätteenpolton perusperiaatteet tännekin. Turkuun suunniteltu jätteenpolttolaitos ei kuitenkaan ainakaan tähän mennessä esitetyissä suunnitelmissa ole tarkoitettu täyttämään näitä kriteereitä. Ei ensimmäistäkään näistä.

• Jätteen energiana hyödyntäminen ei saa rikkoa jätehierarkiaa: Laitokset on mitoitettava selvästi nykyistä jätemäärää pienemmälle määrälle, jotta synnyn ehkäisylle ja materiaalihyötykäytön kehittymiselle jää tilaa. Lisäksi laitosten on oltava muutettavissa muilla polttoaineilla toimiviksi energiahyötykäyttöön jäävän jätteen määrän vähentyessä.
• Jätepolitiikan tuettava ilmastopoliittisia tavoitteita: Jätteiden hyödyntäminen energiana on kannatettavaa silloin, kun niin voidaan korvata fossiilisia polttoaineita, eikä hyödyntäminen johda päästöjen lisääntymiseen toisaalla. Biojätteen mädättämistä tulee edistää, jotta tämäkin ilmastohyöty saadaan käyttöön.
• Energiana hyödyntämisen on sovittava olemassa olevaan energiajärjestelmään: Valittavan polttoteknologian tulee olla sellainen, että sähkön ja lämmön tuotannon välisessä suhteessa päästään mahdollisimman lähelle olemassa olevia yhteistuotantolaitoksia. Vaihtoehtoisesti syntyvälle ”ylimääräiselle” lämmölle tulee olla kysyntää esimerkiksi teollisuuden prosessihöyrynä. Laitokset, joissa pystytään korvaamaan fossiilisia polttoaineita tehokkaassa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa, ovat tällä hetkellä ympäristön ja talouden kannalta kestävin tapa hyödyntää jätteitä energiana. Tähän voidaan päästä joko rinnakkaispoltossa tai jätettä kaasuttamalla.
• Vihreät vastustaa sekajätteen massapolttoa, koska se vie pohjaa jätteen synnyn ehkäisyltä ja koska se ei sovi suomalaiseen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon perustuvaan energiajärjestelmään.

Paula Lehtomäen valinta ympäristöministeriksi herätti keväällä puistatuksen tunnetta ympäristöväessä. Lehtomäellä on hyvän ministerin maine ulkomaankauppaministeriytensä ajoilta. Mutta hänen ympäristönäkökantansa tiedettiin edustavan perikeskustalais-kainuulaista traktorinäkökulmaa, johon usein liitetään pieni asiatiedon määrä ja vahvat mielipiteet. Ilmassa oli epäilystä siitä, että ympäristöministeri osoittautuisikin ympäristönsuojelijoita aamiaisenaan popsivaksi kainuulaissudeksi lampaan vaatteissa. Panin toivoni siihen, että koska Lehtomäkeä pidetään fiksuna ja oppivaisena, hän motivoituisi mielenkiintoisesta pestistä, olisi ministeriössä istuessaan kykeneväinen oppimaan myös ympäristö- ja luonnonsuojelualan asiatietoa, ja ottamaan ministerinä kantaa tältä pohjalta. Toistaiseksi suoritus ei vakuuta, mutta odotellaan nyt vielä kohenevia oppimistuloksia. Ja jotta ei tulisi kohtuuttomasti mollattua hallituskumppani keskustaa, totean, että keskustalaista löytyy kyllä muutamia ympäristöasiat hyvin hallitsevia poliitikkojakin. Toivottavasti hallituskauden päättyessä niihin lukeutuu myös ympäristöministeri Paula Lehtomäki.