Edellinen viikko oli säpäkkä. Viikkoa värittivät intensiiviset keskustelut ja typerä kina keskiryhmien kesken kaupunginhallituspaikkojen sukupuolista. Myös valtion uuteen palkkausjärjestelmään eli UPJ:hin tuli perehdyttyä.
Koulussa aloitin kehityskeskustelut oman seiskaluokkani kanssa. Iso urakka: 19 kertaa 45 minuuttia tekee … ööö … yli 14 tuntia muun koulutyön päälle. Osa keskusteluista on vielä käymättä. Ja samaan viikkoon osui kevään opetusharjoittelijakatraan HOPS (henkilökohtainen oppimissuunnitelma) -keskustelut. Intensiivisiä keskusteluita on siis tullut käytyä koko joukko. Ja monikulttuurisia, sillä valtaosa luokkani oppilaista on perhetaustaltaan maahanmuuttajia.
Kehityskeskustelut ovat luokanohjaajalle todella tärkeitä tapahtumia. Niissä kokoontuvat oppilas, hänen vanhempansa ja luokanohjaaja käymään yhdessä läpi oppilaan koulunkäynnin kannalta keskeisiä asioita. Tarkoituksena on saada oppilas itse pohtimaan omaa koulunkäyntiään, siksi oppilaalla pitää olla keskustelussa päärooli. Seiskaluokalla kartoitamme yleisiä oppilaan koulunkäyntiin liittyviä asioita, kahdeksannella perehdymme rajatummin koulunkäynnin keskeisiin tekijöihin. Yhdeksännellä luokalla ei meidän koulussamme käydä keskusteluja enää luokanohjaajan vaan opinto-ohjaajan kanssa, sillä silloin olennaista on oikean jatko-opiskelupaikan löytäminen.
Jos kaipaat lisätietoa kehityskeskusteluista tai monikulttuurisuudesta, tsekkaa Moped. Moped on monikulttuurisen pedagogiikan sivusto, joka on suunnattu kouluikäisten lasten opettajille ja heidän vanhemmilleen. Mopedin sivustolta löydät myös Norssin rehtorin Annika Hongiston tekemät kehityskeskusteluohjeet, joista on kokemukseni mukaan opettajalle apua kehareihin valmistautuessa. Minulle tämä on nyt viides keharikierros, joten kokemusta on karttunut jo jonkin verran.
Kehityskeskusteluja, vanhempainvartteja tai muita vastaavia eri nimillä kulkevia keskusteluja käydään nykyisin todella monissa kouluissa. Niin paljon kasvatuksellista hyötyä niistä koetaan olevan, että moni opettaja taitaa käydä keskustelut vaikka ilmaiseksi, jos palkanmaksu ei järjesty. Eikä niin aina käy, jos kollegoja on uskominen. Opettajien palkkausjärjestelmä ja kunnan kukkaro on kovin joustamaton opettajan työnkuvan muuttumisen suhteen. Silti kenenkään ei pitäisi joutua tekemään palkatonta työtä, joten oikeutta, vaadin!
No, meillä yliopistolla on nyt tulossa Uusi PalkkausJärjestelmä eli UPJ. Sen pitäisi ajan myötä mahdollistaa opettajan työnkuvan modernisaatio, eli palkan maksaminen myös niistä lukuisista tehtävistä, jotka ovat tulleet työhön oppituntien lisäksi, ja joita paahdamme nykyisin ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi. Odotan suurella mielenkiinnolla, miten asian talouspuoli tullaan hoitamaan. Yliopistot eivät varsinaisesti kylve rahassa, ja joka sentti tuntuu olevan aina vaan tiukemmassa. Torstaina Norssin opettajille tarjottiin mahdollisuus saada parin tunnin infopaketti UPJ:sta, jotta ymmärtäisimme, miten palkkamme oikein tulee muodostumaan. Miten informaatio voikaan joskus valaista asioita! Olemme olleet sopimuksettomassa tilassa jo kuukausia, joten hyvä olisi, että sopimus saataisiin aikaiseksi. Vaan edelleen tuntuu olevan kovin merkittäviä asioita hämärän peitossa.
UPJ:mme tulee voimaan asteittain, eli saamme ensi vaatiosaa (työn vaativuustaso) ja palkkoja on tarkoitus korottaa henkiosan (henkilökohtainen suoriutuminen) asteittaisen kasvun myötä. Rahoitus on tosin auki. Uusi järjestelmä palkitsee tehtävien vaativuudesta ja henkilökohtaisesta työssä menestyksestä, ikä ei ole enää merkittävä tekijä muuten kuin kertyneen kokemuksen ja ammattitaidon kautta. Jäämme jännityksellä odottamaan kohtaloamme.
Mitä muuta viime viikolla? Tiistai-ilta kului ensin tarkastuslautakunnan kokouksessa. Sen jälkeen kiirehdin - tosin auttamatta myöhässä - tilaisuuteen, jossa pohdittiin varhaiskasvatuksen kehittämistarpeita ja sitä, pitäisikö päivähoito Turussa siirtää sosiaalitoimesta opetustoimen alaisuuteen. Minusta pitäisi, ja perustelin oman kantani puheenvuorossani.
Päivähoitotilaisuudesta oli vielä jatkettava keskiryhmien kokoukseen vääntämään yötä myöten kättä siitä, miten ratkaistaan keskustan edustajan sukupuolta koskeva ongelma tulevassa kaupunginhallituksessa. Joutavanpäiväistä. Jos paikka ei ole miespaikka, se on naispaikka, ja siihen valitaan nainen. Keskustalle tämä kuitenkin tuotti huomattavan suurta tuskaa - niin suurta, että tahkosimme ongelmaa viime viikolla kaksi iltaa yömyöhään. Tuska oli oikeutettua siinä mielessä, että Turun kaksi suurinta puoluetta oli jättänyt keskustalle kovin vähän liikkumatilaa. Vihreillä ja vasemmistoliitolla on kumpaisellakin kaksi edustajaa, ja paikoilla mies ja nainen, joten sukupuolten tasapaino on 2-2. Ok. Mutta kun mukaan otetaan kokoomuksen (kaksi miestä, yksi nainen) ja demareiden (kaksi miestä, yksi nainen) edustus, on tilanne miesten hyväksi 6-4. Ja näin suurimmat puolueet hoitavat leiviskänsä kaupunginhallituskauden molemmat puoliskot. Joten keskustan valinnanvara oli tasan yksi naispaikka. No, kahden illan itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen löytyi sopu, tosin hieman yllättävällä tavalla. Keskusta sijoittaa "sukupuoliongelmansa" kaupunginvaltuuston 3. varapuheenjohtajan paikalle, ja saa kaupunginhallitukseen kaksi varajäsentä sekä hyvityksenä paikat kaupunginhallituksen kumpaankin jaostoon. Rkp saa pitää varsinaisen paikkansa kaupunginhallituksessa. Yllättävä tulos, mutta jos se kerran kelpaa näin, niin eipä asia kuulu minulle sen enempää.
Perjantaiaamuna oli vuorossa Vihreiden Varsinais-Suomen piirin vaaliteemojen julkistaminen. Minun tehtäväni tilaisuudessa oli esitellä ympäristöteeman sisältö. Turun Sanomien juttu asiasta oli aikas kiva, kannattaa erityisesti tsekata kuva ehdokasryhmästämme. Kuva antaa hyvän kuvan listamme henkisestä tilasta.
Perjantai-iltana piti matkata Helsinkiin Vihreiden puoluehallituksen kokoukseen, josta singahti julkisuuteen kannanotto kolmen suurimman puolueen ydinvoimakiimasta.
Lauantai ja sunnuntai oli varattu lepoon ja maanantain kokouksiin valmistautumiseen Helsingissä. Työn alla oli sekä maakuntahallituksen että kaupunginvaltuuston esityslistat ja paljon muuta. Lauantai-iltapäivänä otimme kuitenkin mieheni kanssa ajan omiin käsiimme, ja matkasimme metrolla Helsingin Itäkeskukseen. En ollut ikinä aiemmin käynyt Itiksessä, eikä tarvitse mennä tämän jälkeenkään. Se oli vain tylsä kauppakeskus, tosin iso sellainen, mutta yhtä kaikki so boring. Ravintoloita sentään löytyi, mutta nekin oli koottu yhteen yhdeksi meluisaksi välikarsinoiden jakamaksi alueeksi. Tunsin itseni naudaksi pihatossa syömässä apetta. Tällainen ravintolakompleksimalli ei vastaa minun käsitystäni viihtyisästä ruokailuympäristöstä.
Mutta löytyi Itiksestä jotain hienoakin. Päämäärämme oli nimittäin kulttuurikeskus Stoa, ja siellä Cirko Nouveaun esitys. Hienoa akrobaattista tanssia köysillä ja renkailla sekä minimalistista jongleerausta ja musiikkia. Ohjaajana Maksim Komaro, esiintyjinä Komaron lisäksi Ilona Jäntti, Erik Åberg, Sanna Silvennoinen ja Markus Lahtinen. Suosittelen, jos sattuu olemaan Helsingissä! Esitykset pyörivät 27.1. asti.
Maanantaina maakuntahallitus käsitteli aika tavanomaista esityslistaa. Mielenkiintoisimpia (no, heh, ei ehkä aivan kaikkien kansalaisten mielestä :) asioita olivat maakunnan evästykset tulevan aluepolitiikan sisältöön, lausunto ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kehittämisestä Varsinais-Suomessa, maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelman visio, painopisteet ja tavoitteet sekä lausunto Central Baltic -ohjelmasta.
Illalla oli vuorossa Turun kaupunginvaltuusto. Esityslistan henkilövalinnat veivät aikaa, sillä sinivalkoisten valtuutettu Olavi Mäenpää vaati suljettuja lippuäänestyksiä osasta valintoja. Joten me sitten äänestelimme. Tähän olemme kyllä tottuneet, joten äänestäminen kävi kohtuusukkelaan. Listalla oli myös mm. kaksi asemakaavaa (Hirvensalosta Kiviniemenpuisto ja Moikoisten pohjoisranta), selvityksen antaminen tarkastuslautakunnan vuoden 2005 arviointikertomuksen johdosta, kaupungin palvelustrategia ja maapolitiikan periaatteet.
Moitin kaupunginhallituksen antamaa selvitystä koskien arviointikertomuksen johdosta tehtyjä toimenpiteitä, ja siitä sitten sukeutuikin pitkä keskustelu. Minusta kaupunginhallitus on toiminut lähinnä postitoimistona, se on lähettänyt kyselyjä lautakunnille, saanut niihin vastauksia ja lähettänyt ne edelleen valtuustolle, mutta se ei itse ota kantaa arviointikertomuksen kritiikkiin ja toimenpidesuosituksiin. Mitä se semmoinen oikein on, postitoimistojohtaminen?
Toinen pitkä keskustelu tuli odotetusti palvelustrategiasta, sillä se on iso, odotettu ja tärkeä asia. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti, kuten oikein on. Lopulta strategia hyväksyttiin esitetyssä muodossa. Sopii toivoa, että strategia toimii kuten sen pitäisi: ohjaa selväjärkisesti palveluntuotantomme kehittämistä. Olen kyllä hieman huolissani, paperi ei ole kovin täsmällinen. Jää siis nähtäväksi, onko valmistelu ollut riittävää. Ainakin sitä on tehty niin kauan, että jos aika mitään ratkaisee, paperin pitäisi olla täydellinen.
PS. Päivän kielikukkanen löytyi palvelustrategiasta: Mitäpä arvelette seuraavan toimenpiteen tarkoittavan? Sosiaali- ja terveystoimen yhdistämishankkeen toteuttaminen siten, että ... palvelutuotannon asiakasprosessin sekä "palvelutuotantoyksiköiden" rajapintojen väliin jäävien prosessien sujuvuuden varmistaminen". Jösses. Jos strategioillamme on aina välillä hieman heikko ohjausvaikutus, voisikohan se johtua siitä, että kukaan ei ymmärrä niitä?
