Viikonlopuksi matkasin Ouluun Vihreiden kuntapäiville. Oli mukava mennä tapaamaan tuttuja ja hakemaan eväitä kuntapolitiikan tekemiseen yleisesti ja erityisesti täällä Turussa.
Millaisia ajatuksia Oulusta sitten tarttui matkaan? Pitääkö kuntapäättäjän tässä taloustilanteessa vain tuntea epätoivoa, mennä peiton alle ja itkeä, kuten Oulussa vitsailtiin? No ei nyt sentään. Kuntien tilanne on toki vaikea valtakunnallisesti ja meillä paikallisesti. Sain jo torstaina tätä kurjuutta kelpo annoksen Kuntaliiton hallituksen kokouksessa ja seminaarissa Tuusulassa. Mutta kyllä löytyy myös keinoja, joilla kunnat itse pystyvät tilannettaan auttamaan.
Jos kunnallisveroa ei kunnassa ole aivan pakko korottaa, voisi olla viisaampaa siirtää toimenpidettä hieman edemmäs vuoteen 2011 tai 2012. Vuosi 2010 tulee olemaan varsin vaikea eikä ihmisten ostovoimaa kannattaisi nipistää ellei ole aivan pakko. Turussa ehkä on, saa nähdä. Ja monessa muussakin kunnassa.
Kiinteistöveron nosto olisi sitä vastoin kaikissa kunnissa järkevä toimenpide vaikkakin poliittisesti vaikea. Kyseessä on kunnille vakaa tulopohja, ja siinä sivussa vero hieman napakoittaa maankäyttöäkin. Korottamalla kiinteistöveroa pystytään osin korvaamaan myös edesmennyttä varallisuusveroa. Toki on niin, että tasaverona kiinteistöveron korotusta maksavat kaikki kiinteistön omistajat, niin rikkaat kuin köyhätkin. Mutta rikkaat tuppaavat omistamaan suurempia maaomaisuuksia ja kookkaampia kiinteistöjä, ja tätä omistusta voisi verottaa hieman nykyistä enemmän – erityisesti kun varallisuusveroakaan ei enää ole, kiitos demareiden ja keskustan. Kiinteistöveron korotuksen pitäisikin olla kunnissa osa tulopohjan vahvistamispakettia.
Pitkäkestoinen palkkasopimus olisi kunnille hyvä, ja vielä parempi olisi, jos se osaltaan sitoutuisi ratkomaan palkkatasa-arvollisia kysymyksiä. Niiden kuntien, joilla vielä on varaa velkaantua, kannattaisi nyt rakentaa tarpeellisia investointejaan. Liiallista velkaantumista on kuitenkin varottava. Uusnuukuus kaikkinensa on terve ajattelutapa kuntatasolla. Rahaa voi säästää jonkin verran rukkaamalla palveluita uuteen malliin – jos saa kuntalaiset ymmärtämään muutoksen mukanaan tuomat edut. Ei muutos aina tarkoita pelkkää kurjuutta ja kaiken huonontamista. Myös ympäristöystävällisyys kannattaa – taloudellisestikin. Energiatehokkuutta parantavalla korjausrakentamisella, valoissa, taloudellisen ajon kursseilla ja pienikulutuksilla autoilla voi kunnissa säästää energiaa ja rahaa.
Terveys- ja sosiaalipalveluista voi säästää, jopa nostaa samalla laatua, mutta tämä on hyvin vaikeaa ja vaatii myös investointien tekemistä. Terveystaloustieteellisen ajattelun läpivieminen on kunnissa käytännössä kovin haasteellista. Pitää katsoa tarkkaan myönteiset esimerkit ennaltaehkäisyyn satsaamisesta. Esimerkiksi Vantaa on kuulemma tehnyt ratkaisuja, joissa on palkattu ihmisiä sosiaalityöhön vaikeimpiin perheisiin ja näin säästytty huostaanoton kustannuksilta. Toisaalta tämä on myös riskinottoa, sillä ei voida taata, etteikö kaikesta yrittämisestä huolimatta sittenkin päädytä huostaanottoon. Turussa merkittävää säästöpotentiaalia on huostaanottojen ennaltaehkäisyn lisäksi huostaanottojen toteuttamisessa: toiminta on meillä tällä hetkellä kovin laitospainotteista. Perhesijoituksilla huostaanotot pystyttäisiin toteuttamaan edullisemmin ja inhimillisemmin. Laitos on aina laitos, vaikka siellä olisikin osaavaa ja motivoitunutta väkeä. Mutta perhesijoituskaan ei ehkä onnistu, elleivät sijaisperheiden tukipalvelut toimi mallikkaasti.
Koulupuolella ei ole kovin suuria säästöjä saatavilla paitsi ehkä oppilashuollon kehittämisen ja kouluverkon rukkaamisen kautta. Koulupudokkaiden ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen on tietysti tehokkainta mahdollista kulusäästöä, mutta sen suoria talousvaikutuksia on vaikea osoittaa.
Mikael Fogelholm puhui meille suomalaisesta liikuntapolitiikasta. Miku toimii tällä hetkellä Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtajana ja Keravan vihreiden varapuheenjohtajana. Aikuisen ihmisen pitäisi harjoittaa vähintään puoli tuntia kevyempää arkiliikuntaa ja puoli tuntia sykettä nostavampaa kuntoliikuntaa päivässä, eli yhteensä toista tuntia päivässä. Suomessa maailman mittakaavassa poikkeuksellisen aktiivisia liikkujia ovat noin 50-60 -vuotiaat aikuiset. Eläkeiän lähestyminen saa pohjoismaalaisissa ihmisissä aikaan kuntospurtin.
Terveyden edistäminen pitää sisällään ihmisestä itsestään lähtevän toiminnan, fyysisen ympäristön ja sen sosiaalisen ympäristön, jossa hän elää. Motivaatio liikkumiseen, kasvisruokailuun, kierrättämiseen ym. itseä ja maailmaa parantavaan toimintaan lisääntyy, jos ympäristö on asiasta innostunut. Tämä ei tietenkään koske asiasta erityisen motivoituneita henkilöitä, mutta nämä sisäsyntyiset motivoitujat ovat aina vain pienenä vähemmistönä. Enemmistö on meitä löllyköitä, joihin ympäristön kannustuksella on suuri merkitys. Siksi ei pitäisikään sanoa ja syyllistää, että vastuu liikkumisesta on ihmisellä itsellään. Heikommat valmiudet omaavien ihmisten kannalta tämä on aika epäreilua.
Ympäristö voi olla liikkumisen suhteen rajoittava, mahdollistava, kannustava tai pakottava. Joko ympäristömme houkuttelee meitä liikkumaan tai sitten ei. Esimerkki avaa asiaa. Mikä näistä on terveysvaikutteinen vaihtoehto: porraskäytävä, jossa A) komea hissi on etualalla ja kapea ankea portaikko taka-alalla, B) komea hissi on etualalla ja vieressä kilpailee kaunis ja leveä portaikko, C) kaunis, valoisa ja leveä portaikko etualalla ja hissi huomaamattomammin hieman sivussa vai D) pelkkä kaunis ja leveä portaikko? No C tietenkin. A on rajoittava, koska valitsemme hissin. B on mahdollistava, koska osa valitsee jo portaat. C on kannustava, koska moni tulee valinneeksi portaat. D on pakottava mutta huono vaihtoehto koska se ei ole enää reilu. Esteettömyys on muistettava liikkumiseen kannustamisessakin.
Käytännön elämässä sovellus voisi olla esimerkiksi se, että vanhempien tulisi kannustaa lapsiaan liikkumiseen. Tästä seuraa, että heidän esimerkiksi pitäisi kieltäytyä viemästä lapsiaan autolla harrastuksiinsa ja kouluun, jos se oikeasti ei ole välttämätöntä.
Liikunnan edistämisessä on tietenkin olennaista myös yhdyskuntasuunnittelu, samaten kuin ympäristön turvallisuus ja esteettisyys. Autoilun suosiminen on suuri liikenne- ja terveyspoliittinen ongelma. Ihmisten ikääntyessä kohteiden saavutettavuuden merkitys nousee vielä entisestään. Mutta olennaisia ovat myös asukkaiden lähiliikunta-alueet. Esimerkiksi lähimetsät ovat lasten liikkumiselle tutkitusti tärkeitä!
Tässä muutamia Oulussa kuultuja ja kuuleman virittämiä ajatuksia. Illalla oli vuorossa pippalot. joissa esiintyi mainio pumppu Kitkerät neitsyet. Samaan aikaan kuntapäivien kanssa Oulussa järjestettiin nimittäin myös vihreät kulttuuripäivät. Sunnuntaiaamulla oli heräämisessä vähän tekemistä, sen verran mukavaa oli ilta vihreässä kuntaporukassa.
