Politiikkaa ja pisaroita

Viikko on ollut raskas. Koko viime viikonloppu meni kokousta vetäessä ja työviikko alkoi ylppäreiden korjaamisella. Rästitöitä (mm. kolmet kokeet) olisi vaikka kuinka. Mutta tänään töistä kotiin palattuani en kerta kaikkiaan jaksanut ajatellakaan mitään duunia, vaan painuin kameran kanssa puutarhaan. Vettä satoi, ja puutarha oli litimärkä, joten päädyin kuvaamaan pisaroita. Tulokset näette bloggauksen lopussa.

Sitä ennen hieman politiikkaa. Tänään on uutisoitu, että Opetushallitus aikoo uusia opetussuunnitelmat. Ainakin siis peruskoulun, lukiosta en tiedä. Uusi ops otetaan käyttöön kolmen vuoden päästä. Erinomaista. Eikä tarvitse tehdä kovin suurta numeroa uudistuksesta, kaivakaa vain naftaliinista se edellinen ops. Se, jota silloin kovasti kritisoitiin liian suuresta valinnaisuudesta peruskoulussa ja teoriaopetuksen liian vähäisestä määrästä. Se, jonka tilalle demarit ja heidän Kirsi Lindroosinsa (sittemmin opetushallituksen uusi ja vielä sittemmin ex-pääjohtaja) silloin vuosikymmen alussa väen väkisin tunkivat tämän nykyisen virityksen. Kouluissa oli kuulemma kaiken maailman joutavanpäiväistä bändisoittoa, moponkorjauskurssia ja poninhoitoa, ja niistä oli päästävä eroon.

Vastustin silloin voimakkaasti toimivaksi koetun opsin uudistamista. Ja niin vastusti moni muukin, mm. suurin osa suomalaiskoulujen rehtoreista. Vaan vähänkö demarit ja Lindroos siitä välittivät. Olin itsekin joskus eduskunnassa tapaamassa Lindroosia Vihreiden silloisen koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtajan omisnaisuudessa. Yritin selittää hänelle, että suunnitellun kaltainen opetussuunnitelman uudistus johtaa vain siihen, että kouluviihtyvyys kärsii ja koulupudokkuus kasvaa. Kaikki lapset eivät ole teoreettisesti suuntautuneita, ja peruskoulun täytyy olla myös heitä varten. Vaan kuin olisi seinille puhunut: Lindroos ei ollut yhtään kiinnostunut kentän kritiikistä, vaan ajoi jääräpäisesti läpi omaa näkemystään. Minkä seurauksista saamme nyt kärsiä. Peruskoulu on liian raskas ja ihmisenä kasvaminen on jäänyt tietopainotteiselle oppisisällölle kakkoseksi. On korkea aika uudistaa moinen hölmö "uudistus" unholaan. Kiitti vaan, demarit, mutta tällä kertaa lienee parempi hoitaa homma jonkun muun vetovastuulla.

Kuluneella viikolla myös kokoomuksen Turun ryhmäpuhis Petteri Orpo ilmoitti saattavansa hankkiutua eroon demariajatuksista ensi valtuustokaudella. Turun Sanomien haastattelussa kerrottiin mm. seuraavaa: "... Orpo vakuuttaa, että puolue tekee tulevalla vaalikaudella hallitussopimuksen vain sellaisten ryhmien kanssa, jotka yksiselitteisesti sitoutuvat kaupungin talouden tasapainottamiseen kolmessa vuodessa. - Katsomme, mitkä porukat ovat siihen valmiita. Nyt kun katsoo eri ryhmien politiikkaa, tuntuisi luontevalta, että sopimuksessa ovat mukana keskiryhmät ja kokoomus, hän sanoo.".

Samankaltaista ajatusta minäkin olen omilleni yksityisesti esittänyt, tähän kuluneeseen vaalikauteen täysin kyllääntyneenä. En kuitenkaan oikein usko muutoksen toteutumiseen. Orpo lupaa vaan, luulen. Tuskin sana tulee lihaksi, kokoomuksella on liian pitkä lehmänkauppahistoria demarien kanssa, jotta he uskaltaisivat tehdä suuren rypyn rakkauteensa. Eivät ainakaan tähän mennessä ole uskaltaneet, eivät edes yksittäisissä asioissa kuten vaikkapa päivähoidon siirtämisessä opetustoimen yhteyteen. Siinäkin kokoomus peesasi demareiden muutosvastarintaa, vaikka lasten ja lapsiperheiden etu ja kokoomuksen pitkäaikainen tavoite olisi ollut uudistaa varhaiskasvatuksen hallinto ja organisaatio.

Tilanne Turussa kuluneella valtuustokaudella on kahden suurimman valtuustoryhmän suhteen ollut se, että toinen on ollut onneton ja toinen ponneton. Demarit ovat jarruttaneet tarvittavia uudistuksia yksi toisensa jälkeen ottamatta millään tavalla vakavasti vastuutaan kaupungin toiseksi suurimpana poliittisena ryhmänä. Mikään ei saisi muuttua, vaikka maailma on jo muuttunut ympärillä. He eivät myöskään ole kokeneet kaupungin talousongelmien kuuluvan heille juuri millään tavalla.

Ymmärrän hyvin, että kaupunginjohtaja Pukkisen paperissa on monta kohtaa, jotka eivät demareille kelpaa. Eivät ne kelpaa meille vihreillekään. Minustakin paperi on ideologissävytteinen. Mutta ei se ole mikään syy sanoa, että koko paperi on "ihan skeidaa", Alma Median toimitusjohtaja Telannetta lainatakseni. Turun taloustilanne on niin vakava, että vastuullisten puolueiden on pakko istua samaan pöytään miettimään, mitä kaikkea voi ja pitää tehdä, ja miten hoidetaan näin suuren organisaation sitoutuminen tarvittaviin muutoksiin sekä henkilökunnan että päätöksentekijöiden taholla.

On sääli, että demarit omalla toiminnallaan ajavat Vihreät yhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Periaatteessahan meillä olisi enemmän yhteistä demarien kuin kokoomuksen kanssa, jos verrataan poliittisia tavoitteita. Mutta miten tehdä yhteistyötä puolueen kanssa, joka ei halua eikä kykene yhteistyöhön? Kas siinä pulma.

Vihreiden keskusteleva toimintatapa ja ryhmäkurittomuus on asia, jota demareiden sisäinen koheesio ei nähtävästi kestä. Turun demarien päätöksentekokulttuuri poikkeaa ratkaisevasti meistä vihreistä ja monista muista. Nähtävästi se pysyy kasassa jotenkuten, jos kukaan ei keikuta venettä. Jos puolue tekisi aitoa yhteistyötä jonkin toimintatavaltaan sellaisen ryhmän kanssa kuin Vihreät, demareiden sisäinen "yksituumaisuus" romahtaisi kuin Potemkinin kulissit ja vaatisi suurta muutosta. Siksi demareille taitaa olla parempi tuntea inhoa meitä kohtaan ja pysytellä tutuissa toimintatavoissaan kokoomuksen kanssa.

Kokoomusta voi syyttää tälla kaudelle ponnettomuudesta. Kaupungin suurin puolue ja siksi paljon valtaa, mutta vain vähän todellisia tekijöitä eikä juuri ketään, joka ottaisi vastuuta kokonaisuudesta ja poliittisten ryhmien sitouttamisesta tehtävien linjauksien taakse. Aleksi Randellista täytyy sanoa, että hän sentään yritti. Ei aina onnistunut, mutta yritti. Sen jälkeen, kun Randell jätti kaupunginhallituksen vetovastuun, ei tilalle ole tullut toista yrittäjää poliittisen prosessin ohjaajaksi. Pekka Ruola ei muistaakseni kertaakaan edes käynyt Vihreiden ryhmässä keskustelemassa jostain päätöksentekoon tulevasta asiasta. Aila Harjanne nyt taas ei paljoa ehdi tehdä loppukautenaan, hänen kohtalonsa taitaa olla enempi toteuttaa muiden tekemiä linjauksia. Ryhmäjohtaja Petteri Orpo katosi kansanedustajaksi tultuaan Helsingin sykkeeseen, eikä hänen aikansa tunnu enää riittävän tarvittavaan kommunikointiin Turun asioista. Aika tyhjän päällä on oltu, ja se näkyy tuloksissa.

On hyvä, jos edes kokoomus havahtuu huomaamaan muita suuremman vetovastuunsa poliittisesta prosessista. Parempi olisi , jos kaikki havahtuisivat ja päätöksiä tehtäisiin kunnallisessa konsensushengessä. Jos kuitenkin poliittiset faktat ovat sellaiset, että edes välttämättömiä uudistuksia ei saada aikaiseksi, olisi syytä panna kuviot uusiksi. Tässä Turun tapauksessa uskon tämän kuitenkin vasta sitten kun näen sen toteutuvan.

Ironista tilanteessa on tietenkin se, että hallitussopimus on nimenomaan demareiden lempilapsi. Esimerkiksi meille vihreille olisi mainosti käynyt strategisen johtamisen parantaminen ja Turku-strategian ohjausvaikutuksen kasvattaminen. Mutta nyt meillä on hallitussopimus. Saa sitten nähdä, johtaako se siihen, millä sen tuloa aikanaan perusteltiin: politiikan paluulla politiikkaan. Ja jos johtaa, kuinka lujaa sitten itketään?

No, tässä nyt paremmaksi lopuksi kuvia "vesipuutarhastani".

Rohkeasti kohti kunnallisvaaleja

Vihreät avasivat tänään valtakunnallisen kunnallisvaalikampanjansa teemalla Rohkeutta on... Tsekkaa kampanjasivut täältä. Samassa yhteydessä julkistettiin kampanjajulisteet. Mitäs tykkäätte? Näitä on kuusi erilaista, liittää täräytin ne kaikki tänne. Minä pidän :), innostuin heti kun näin luonnokset puoluehallituksessa. Hieman erilaista kuvakieltä poliittisessa mainonnassa, vai kui?

Vaalikonetta ja prässättyä arkea

Yle avasi tänään vaalikoneensa. Minun vastaukseni löydät täältä.

Viikko on alkanut työteliäästi. Maanantaina oli pari tarkastuslautakunnan palaveria, joiden jälkeen tulin kotiin tarkastamaan biologian reaalikoevastauksia. Kun viikonloppu kului Kotkassa, jäi ylppäreiden korjaaminen arkipäiville. Huh huh. Onneksi on koulussa koeviikko, ei tarvitse valmistella samaan aikaan lukion tunteja. Ihmettelen suuresti, että syksyn ylioppilaskokeet pidettiin näin aikaisin. Ensimmäinen jakso ei ollut vielä päättynyt eikä kurssikokeita ollut ehditty suorittaa, kun opiskelijoiden piti jo kirjoittaa mm. reaali. Minunkin bilsankurssilaisillani on kurssikoe vasta huomenna keskiviikkona, mutta reaali piti tehdä jo viikko sitten. Tosi tyhmää oppilaiden kannalta. Lisäksi osa reaalikoepäivistä meni päällekkäin koeviikon päivien kanssa, mikä ei ole omiaan vähentämään lukiolaisten stressiä. Suurin osa Suomen lukioista on viisijaksojärjestelmässä, joten ne kärsivät kaikki samasta ongelmasta.

Tiistaina oli töiden jälkeen tarkastuslautakunnan katselmuskokous, ja nyt pitäisi vääntää ne ylppärit loppuun. Huomenna kokeiden on oltava tarkastettuna. Täytyy myöntää, että YTL taitaa prässäämisen taidon. Niin opiskelijoiden kuin meidän opettajienkin suuntaan.

Ampuma-aseiden lupakäytäntö tiukkenee!

No niin, voidaanhan sitä saada asioita aikaiseksi ripeästi kun tartutaan toimeen ja otetaan asiat tosissaan! Sisäasiainministeriö on tänään tiedottanut uusista ohjeista ampuma-aseiden hallussapitolupakäytännössä. Erittäin järkevää ottaen huomioon sen, millaisesta ilmiöstä koulusurmissa on kysymys.

Kaikki asiantuntijat sanovat, että koulusurmissa on kyse paitsi laajennetusta itsemurhasta myös matkimisilmiöstä, jossa toistetaan tiettyä samaa kaavaa. Lisäksi jokainen onnistunut koulusurma lisää uusien koulusurmien tapahtumisen todennäköisyyttä. On välttämätöntä, että aselupien saantikäytäntöä kiristetään nyt heti, eikä esimerkiksi työryhmän huolellisen työn lopputuloksena alkuvuodesta 2012.

Uusissa ohjeissa määrätään, että pistooleihin, pienoispistooleihin, revolvereihin ja pienoisrevolvereihin eli ns. käsiaseisiin ei lähtökohtaisesti (?) tule myöntää lupaa ensimmäisenä ampuma-aseena. Ampumaharrastus näillä aseilla on aloitettava ampumaseurojen ohjauksessa. Hankkimisluvan voi kuitenkin saada vähintään vuoden aktiivisen harrastuksen jälkeen. Luvat pitäisi (?) antaa aina määräaikaisena. Poliisilaitosten on pyydettävä hakijaa esittämään lääkärilausunto. Ensimmäistä lupaa hakevat on haastateltava erikseen ja läsnä on oltava kaksi haastattelijaa. Jos henkilö hakee lupaa ampumaurheilun tai harrastuksen perusteella, hänen on nimettävä harrastettava laji ja myös osoitettava harrastavansa tätä lajia (?). Lisäksi annettiin erinäisiä poliisin oman toiminnan valvontaa koskevia ohjeita. Kysymysmerkkejä minulle jäi määrysten tulkinnanvaraisuudesta.

Tämä on kuitenkin se alku, mitä juuri nyt tarvitaan. Ainakin Kauhajoen surmista innoituksen saaneiden mahdollisten uusien koulusurmaajien aseenhankinta kävi hieman vaikeammaksi. Tähän astihan maassa on saanut aseluvan paljon helpommin kuin vaikkapa ajokortin. Me opettajat ja te vanhemmat voimme edes sanoa huolestuneille lapsille ja nuorille, että nyt aselupia ei voi enää kuka tahansa sekopää mennä poimimaan poliisilta kuin mansikoita tienpielestä. Toivon, että tämä edes hieman palauttaa kadonnutta luottamusta oman elinympäristön turvallisuuteen. Kysymys vain kuuluu: miksi tätä ei tehty heti Jokelan jälkeen? Eikö silloin ymmärretty ottaa koulusurmailmiötä tosissaan, vaikka ulkomaiden kokemuksista hyvin tiedettiin, mistä on kyse?

Ministeri Holmlund sanoo lisäksi tiedotteessaan, että "Olen myös linjannut, että työryhmän tulee selvittää, voitaisiinko jotkut käsiasetyypit kieltää kokonaan. Tämä on vaikea tehtävä, koska uusia aseita kehitetään jatkuvasti. Kaikki mahdolliset keinot on kuitenkin käytävä läpi, jotta Jokelan ja Kauhajoen kaltaisilta murhenäytelmiltä vältytään.". Ei se niin vaikeaa ole, brititkin tekivät sen. Täältä voi lukea lisätietoa brittien tilanteesta.

Käsiaseiden kieltämisellä olisi laillisten aseiden saannin vaikeuttamisen lisäksi minun ymmärrykseni mukaan ainakin kaksi koulusurmien todennäköisyyttä vähentävää vaikutusta. Ensinnäkin aseella rehentely ja esimerkiksi omien "aseuhkailumainosvideoiden" tekeminen nettiin kävisi laittomaksi. Näin pystyttäisiin murentamaan sitä "kovan kundin sankarimyyttiä", jota riskihenkilöt tietoisesti rakentavat lataamalla nettiin toisten nähtäväksi ja ihailtavaksi omia ampumisvideoitaan ja ase-esittelyitään.

Toisekseen laittoman aseen hankinnan kynnys on koulupojalla (tai mahdollisesti myös -tytöllä) korkeampi kuin laillisen aseen. Mahdotonta se tietysti ei ole. Koulusurmia voidaan toteuttaa myös muilla välineillä kuin käsiaseilla, mutta niihin ei liity aivan samanlaista kyseenalaista glooriaa kuin käsiaseisiin. Puukolla on vaikea saada hengiltä itsensä lisäksi 10 ihmistä. Pommi on vähemmän glorifioiva, räjähdys on välitön ja kylmän teurastajan kunniaelementti jää puuttumaan.

Tuntuu karmealta kirjoittaa tällaisia pohdintoja, mutta koska tapahtuneet tosiasiat ovat mitä ovat, pakko näitä on miettiä.

Muistutan kuitenkin, että käsiaseiden kieltäminen on tärkeydestään huolimatta vain oireilun rajoittamista. Hoitaminen ja ennaltaehkäisy vaativat paljon enemmän työtä ja päätöksentekoa, mutta nekin pitää tehdä. Jokelan katastrofin jälkeen ei tehty tarpeeksi, nyt on tehtävä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen piti viikonloppuna puheen, jossa hän kehotti suomalaisia välittämään enemmän toisistaan. Välittäminen on oikeasti tärkeää, mutta ei se yksin riitä. Tarvitaan myös rahaa. Rahaa mielenterveyspalveluihin. Rahaa koulujen oppilashuoltoon. Paljon rahaa pienempiin opetusryhmiin. Rahaa vaikeuksissa olevien perheiden palveluihin. Rahaa ja tahtoa koulujen toimintakulttuurin muutokseen. Rahaa opettajien ja muiden nuorison kanssa työskentelevien täydennyskoulutukseen.

Avaimet tähän kaikkeen on kädessä Kataisella itsellään. Hänellä on valtionvarainministeriön rahasalkun avain. Hänellä on sisäministeri Holmlund (kok). Hänellä on opetusministeri Sarkomaa (kok). Hänellä on peruspalveluministeri Risikko (kok). Koko sininen värisuora. Siispä hänellä on myös vastuu.

Puheita Kotkan valtuuskunnassa

Lisätäänpä tänne vielä kiinnostuneille tiedoksi ja tutkittavaksi Vihreiden nokkanaisten Kotkan puheiden linkit.

TC eli puheenjohtaja, työministeri Tarja Cronberg

TB eli kansanedustaja, oikeusministeri Tuija Brax

eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäki

puolueen varapuheenjohtaja Mari Puoskari

Vihreiden valtuuskunta Kotkassa 27.-28.9.

Viikonloppu kului siis Kotkassa Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa. Väkevähkön puoleinen puheeni Kauhajoen surmista ja siitä seuranneesta tilanteesta oli mennyt hämmentävän hyvin läpi tiedotusvälineissä. Liekö tämä sitten ollut se minun 15-minuuttiseni? Tärkeää tietty on, että ne puheessa esilletuomani asia menevät eteenpäin. Jos jotain voi päätellä siitä palautteesta, mitä ole ihmisiltä saanut (sekä valtuuskunnassa että aivan tuntemattomilta), niin kovin moni tuntuu ajattelevan kanssani samalla tavalla. Kiitos vain palautteesta, sekä kehuista että kritiikistä. Hate meiliäkin tuli, mutta sen jätän omaan arvoonsa.

Kokous sujui hyvin. Kotkan Vihreät olivat satsanneet järjestelyihin ja kaikki sujui ongelmitta. Lauantaina päivä alkoi kivalla ja aurinkoisella häppeningillä. Kotkan Vihreät olivat kasanneet toritapahtuman, jossa oli telttakojun lisäksi esiintymislava ja kotieläinpuiston eläimiä. Lapset olivat eläimistä aivan innoissaan. Torin lavalla oli monenlaista ohjelmaa, ja Vihreät vetivät mm. vaalikeskustelua, johon oli Vihreiden lisäksi kutsuttu lyhyen palopuheen pitäjiä kaikista puolueista. Hyvä idea, ilmassa oli aidon vaalijuhlan tuntua.


Erään valtuuskuntalaisen sukulainen oli sanonut, että mukavaa, kun vaalitapahtumassa oli vuohi. Yleensä on kuulemma vain aaseja ja sikoja. Hmm.


Kuvassa hallintosihteeri-Rusto hallinnoi ja puoluesihteeri-Panu katsoo kaukaisuuteen.


Vihreiden tiedottaja-Suvi ulkotyössään.


Kotkan Vihreiden Leena Griinari juontaa paneelia.


Itse kokoussali oli kaupunginvaltuuston kokoussali. Kävimme ajankohtaisen poliittisen keskustelun lisäksi lauantaina läpi paperin, josta sunnuntaiksi muodostui Vihreiden asuntopoliittiset linjaukset kasvukeskusten ja kaupunkien asuntopolitiikkaan. Sunnuntaina kävimme myös läpi koulutuspoliittisen ohjelman luonnoksen. Keskustelu oli vilkasta ja nopeaa, parissa tunnissa 37 puheenvuoroa.


Lauantain iltaohjelma piti sisällään tutustumisen Kotkan uuteen merikeskus Vellamoon. Hieno on pytinki, se täytyy sanoa.





Rakennus on tehty hyökyaallon muotoon. Se näkyy myös sisäpinnoissa.


Hymyilevä tullimies - museoitu kummajainen?

Säilykepurkilla halki ilmojen?



Hieno museo kaiken kaikkiaan. Upea suorastaan.


Jälkikirjoitus maanantaina: pakko on myöntää, että Aurajoen rantaan ei olisi taidettu saada istutettua näin näyttävää rakennusta. Kotka ja Turkuhan kävivät aikanaan kiperän kamppailun museon sijaintipaikasta. Turulla ja Forum Marinumilla olisi ollut jo paljon valmiina valtakunnallista merimuseota varten. Mutta meillä oli myös valmista rakennuskantaa. Jos joku olisi ehdottanut, että rakennetaanpa tällainen pytinki Aurajoen suulle, kansallismaisemaan ja Turun linnan viereen, niin miettikää, millainen keskustelu siitä olisi syntynyt. Kiasma ja Mannerheim olisi saattanut olla kevyttä kamaa sen rinnalle. Joten onnittelin puheenvuorossani vilpittömästi Kotkan kaupunginjohtaja Henry Lindelöfiä: on hienoa, että tänäkin päivänä tehdään näin näyttävää julkista rakentamista. Turkuun tämä ei olisi onnistunut, joten onneksi merikeskus Vellamo tuli Kotkaan. Onnea ja menestystä uudelle museolle!

JK2. Merikeskus Vellamon on suunnitellut arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki.

Kolumni Vihreässä Langassa 26.9.2008

Kas tässä kolumnini viime perjantain Vihreästä Langasta. Kolumni on tietenkin kirjoitettu ennen viime viikon tapahtumia, joten aihepiiri ei juuri nyt tunnu erityisen ajankohtaiselta. Kirjoitin sen seksimessuilla vierailun jälkeen (ks. aiempi blogimerkintä). Mutta kouluun tämäkin kirjoitus liittyy.

-------------------------------------------

Pornoa vai erotiikkaa?

Tuli käytyä seksimessuilla. Olimme liikkeellä kunnallispoliittisessa "Pane valtuusto uusiksi - äänestä Vihreitä!" -hengessä. Jaoimme kondomeja ja Vihreää lankaa, jonka kannessa komeili pastori Kylliäinen takkiaan levitellen.

Messuhallin näkymä oli kuin vapputorilta: myyntipöydät täynnä kirkasvärisiä muoviesineitä, hassuja penishattuja ja naamiaisasuja roiskeläppämitoituksella. Yleisönä humalaisia ihmisiä ja lavalla vaihtuva esiintyjäkaarti.

Messuilla olo herätti ajatuksia. Olinko Staff-kortti kaulassa hyvän vai pahan palveluksessa? Väkeä oli paljon. Hyvältä vaikutti, että niin moni suhtautuu seksiin ujouden tai jurouden sijaan messunkevyellä otteella.

Toisaalta kyse oli pornosta, ei seksuaalisuudesta. Messut antoivat seksistä yhtä kattavan kuvan kuin hampurilaiset ruoasta. Olinko sittenkin messuilla kampanjoidessani vain kansainvälisen pornoteollisuuden likainen pikku etäpääte? Suomalaisten seksityöläisten asemasta uhreina tai itsellisinä yrittäjinä voidaan väitellä mutta kansainvälinen pornoteollisuus ei ole pulmusten puuhaa.

Jäin miettimään pornon vahvaa asemaa ja koulun seksikasvatusta. Annetaanko lapsille ja nuorille heidän tarvitsemaansa kasvatusta? Rohkaistaanko keskustelemaan sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvistä ajatuksista? Väitän, että ei riittävästi.

Porno on lyönyt läpi paitsi aikuisten viihteenä myös nuorten seksitiedon lähteenä. Nuoren kysymys oppitunnilla voi ihan oikeasti olla, onko ekakerralla pakko ottaa suihin. Erityisesti pojat hakevat tietoa netin seksisivuilta ja pornoleffoista. Tytöt käyttävät muitakin lähteitä: vanhempia, terveydenhoitajaa, kavereita ja lehtiä. Millaiset odotukset lakanoiden välissä kohtaavat, kun tytöt ja pojat aloittelevat yhteistä sukupuolielämäänsä?

Ongelmia syntyy, jos toiset hakevat tietonsa Marsista ja toiset Venuksesta. Tai sitten anuksesta, pornoistuminen ulottuu jo seksikasvatusmateriaaleihin. Katselin hiljattain ysiluokalle tarkoitetun videon. Siinä opetetaan tauti- ja aborttipelottelun jälkeen suu- ja peppuseksikuviot, muttei opasteta tavalliseen yhdyntään, hellään hyväilyyn ja toiseen tutustumiseen.

Filmiä katsoessa tuli ikävä tanskalaista 1980-luvulla tehtyä piirrettyä seksikasvatusvideota. Siinä puhuttiin suoraan ja tunteella seksin iloista ja suruista. Kuvakieli on aikansa elänyt, mutta parempaa ei ole tullut tilalle. Oma seksikasvatukseni sai vuosia sitten apua brittiläisestä oppaasta. Sen vuorovaikutteisesta materiaalista on ollut iloa minulle ja oppilailleni.

Olen toiminut opettajana toistakymmentä vuotta. Kertaakaan minulle ei ole tarjottu täydennyskoulutusta seksuaalikasvatukseen. Opettaa kuitenkin pitäisi pornon puristuksessa ja vanhempien vahtiessa. Helpompaa olisi, jos tietäisi, mitä pitää ja mitä saa opettaa.

Seksuaalisuus on ihmisyyden olennainen osa. Moni aikuisen murhe on lähtöisin seksielämän solmuista. Seksikasvatukseen pitää olla riittävästi aikaa ja opetuksen sellaista, että nuoret tavoitetaan heidän omalta kehitystasoltaan.

Miten sinä toivoisit pornoyhteiskunnassa elävää lastasi seksikasvatettavan?

Puheeni Vihreiden valtuuskunnassa Kotkassa 27.9.2008

Kas tässä puheeni valtuuskunnassa tänään. Epätietoisille selvennyksi: en ole vaatinut Holmlundin eroa, mutta suhtaudun erittäin kriittisesti hänen tekemiin linjauksiinsa ja siihen, mihin tärkeysjärjestykseen hän asiat asetti mm. taannoisessa A-Talkin ohjelmassa.
----------------------------------------------------------------------------

Viikko on kulunut Kauhajoen tapahtumia mielessä pyöritellessä. Kaksi suurta koulusurmaa vuoden sisään näin pienessä maassa on jotain aivan käsittämätöntä. Kyseessä on maan vakavin sisäinen kriisi sitten toisen maailmansodan: kokonaisten ikäluokkien perusturvallisuuden tunnetta on uhattuna. Vaan huomaako tätä valtakunnassa käytävästä keskustelusta?

Suomikuva on riisuttu edustusvaatteistaan. Suomi on väkivaltainen, viinanhuuruinen, asehullu ja yksin pärjäämistä painottava maa. Ei mikään miellyttävä leima oman kotimaan etikettiin.

Heti tiistaina kuultuani poliisin osuudesta ennen surmatapahtumia ajattelin, että ministeri Anne Holmlundin pitäisi ilmoittaa eroavansa. Jälkiviisaudella tarkasteltuna ja Jokelan tapahtumien valossa poliisi on mokannut antaessaan luvan aseeseen ja mokannut olleessaan ottamatta sitä pois. Järjestelmästä on paljastunut vakava virhe, vastuuministerin olisi ollut linjakasta tehdä johtopäätöksensä. Näin ei tapahtunut ja olin hieman pettynyt, vaikkakaan en yllättynyt, suomalaisen poliittisen kulttuurin tuntien.

Tilanne on karmea: kaksi joukkomurhaa, ehkä lisää tulossa. Lapset ja nuoret tuntevat pelkoa ja kyselevät, mitä opettaja tekisi ja miten heidät pelastaisi, jos luokaan juuri nyt tunkeutuisi hullu murhaaja. Vanhemmat ovat sydän syrjällään. Me opettajat pohdimme kouluissamme, mitä reittiä pystymme tiukan paikan tullen saamaan luokallisen tai salillisen oppilaita ulos, ja miten itse pystymme karttakepillä taltuttamaan mielipuolisesti tulittavan murhaajan. Sisäministerin ja hallituksen - hallituksen, jossa me Vihreät istumme - on pystyttävä turvaamaan lapsille ja nuorille fyysinen ja psyykkinen turvallisuus kouluissa. Vaan mitä tekee turvallisuusasioista vastaava ministeri Holmlund? Höpöttää televisiossa siitä, miten "aselakia tullaan tarkastelemaan kokonaisuutena, asiat vaativat harkintaa ja eiväthän aseet tapa vaan ihmiset". Viikon edetessä pettymykseni ministeri Holmlundiin on syventynyt.

Aseet eivät tapa mutta aseilla tapetaan. Käsiaseita ei tarvitse kukaan siviili. Opettajana koen ministeri Holmlundin ajattelumallin äärimmäisen vastenmieliseksi: hän asettaa etusijalle ampumaharrastuksen, vaikka kansakunnan lapset ja nuoret pelkäävät koulussa oloa. Kaipa nämä koulumurhaajatkin ovat pitäneet toimintaansa jonkin sortin harrastuksena.

Käsiaseiden välitön kielto olisi ensimmäinen selkeä signaali siitä, että suomalainen yhteiskunta ei kerta kaikkiaan siedä tällaista toimintaa. Samalla se olisi viesti lapsille ja nuorille, että heidän ei tarvitse enää pelätä mielipuolisten aseidenomistajien kouluun tunkeutumisia. Kynnys laittoman aseen hankintaan on kuitenkin suurempi kuin laillisen aseen. Ampumista harrastavien aseiden turvallinen säilytys on vain käytännön ongelma - ja paljon paljon pienempi verrattuna lasten ja nuorten kokemaan pelkoon ja heidän tappamiseen kouluissaan.

Muutakin tietenkin tarvitaan. Rahaa ja ihmisiä oppilashuollon ja psykiatrian tehtäviin. Opetuksen, kasvatuksen ja koulujen ajankäytön uudelleenarviointia: mitä pitää arkipäivässä tehdä toisin, jotta kouluissa ja oppilaitoksissa saadaan normaalitoiminnan ohessa kaikkiin ikäluokkiin syntymään aitoa yhteisöllisyyttä ja vastuunkantoa toisista ihmisistä. Ja ennen kaikkea: mitä me yhteiskuntana odotamme lasten ja nuorten vanhemmilta? Ylitöitä ja uraputkea? Vaiko sitoutumista perheeseen ja lapsiin? Mikä on työnantajien vastuu? Mikä kunnan ja valtion, mikä läheisten ihmisten? Miten tuemme perheitä, joilla on vaikeuksia? Tällä hetkellä emme juuri mitenkään, sen enempää kuntien kuin valtionkaan talousarvioissa ei nähdä suurempaa tarvetta ohjata resursseja lapsiperheiden kotiapuun.

Jo Jokelan laukausten olisi pitänyt toimia punaisen hätäraketin tavoin. Kauhajoen murhien täytyy riittää. Yhteiskunnan on tehtävä selväksi kaikille lapsille ja nuorille, että heistä välitetään, heistä huolehditaan ja tulevaisuus on täynnä toivoa. On saatava isoja asioita aikaiseksi nopeasti, toimenpiteitä ei saa haudata työryhmiin.

Omat 15-vuotiaat oppilaani tajusivat tilanteen vakavuuden heti. Kiteytys kuului huolestuneena parkaisuna: "Ope hei, tää oli TOINEN". Nettisukupolven nuoret ymmärtävät ilmiön luonteen meitä aikuisia paremmin, ja kokevat siksi suurempaa turvattomuutta kuin me pystymme tajuamaan.

Kolmatta koulumurhaa ei saa tulla. Ei tämän hallituksen kaudella eikä enää koskaan. Miettikää, mihin kaaokseen se yhteiskuntamme johtaisi. Mikä olisi hallituksen - tämän, jossa me istumme - vastuu tilanteessa, jossa lapset eivät enää uskaltaisi tulla kouluihin? Käsiaseet on kiellettävä heti ja lisää rahaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin sekä koulujen oppilashuollon ja perheiden palveluihin on ohjattava jo vuoden 2009 valtionbudjetissa. On myös käynnistettävä opetussuunnitelmien uudistaminen ja opettajien täydennyskoulutus, jotta pääsemme tarkastelemaan koulujärjestelmämme arvopohjaa ja sitä, mihin kouluissa lapsia on tärkeä kasvattaa ja mitä heille on välttämätöntä opettaa. Kouluviihtyvyys on tärkeä kriteeri, sillä sen osa-alueet mittaavat hyvin monia keskeisiä asioita.

Hyvät vihreät ministerit ja kansanedustajat, hyvä pääministeri Vanhanen, sisäministeri Holmlund ja muut kansakunnan päättäjät: jos koskaan niin nyt odotamme nopeita ja todellisia toimenpiteitä. Aivan erityisesti pyydän sisäministeri Holmlundia tutkailemaan niitä kuuluisia kokoomuslaisia arvojaan ja miettimään, mikä tässä maailmassa on oikeasti tärkeää ja mikä ehkä ei.

Päivän numba

Sunnuntaina 26.10. on kunnallisvaalipäivä. Muista silloin 261 - ei mikään nollan arvoinen valinta :).

Kauhajoen koulusurmat

Tämä päivä jäi mieleen mustana ja pelottavana. Kauhajoen ammatillisessa oppilaitoksessa 22-vuotis opiskelija ampui itsensä lisäksi 10 muuta ihmistä, joista kai yksi oli opettaja ja yhdeksän opiskelijoita. Jokela olisi ollut vielä sairas yksittäistapaus. Mutta Kauhajoki panee kasvokkain sen lohduttoman ajatuksen kanssa, että myös meillä täällä Suomessa on enemmänkin ihmisiä, jotka hakevat koulusurmista mallia ja innoitusta, näkevät niissä gloriaa ja ryhtyvät toistamaan hirmutekoja. Pelottaa ja ahdistaa, oppilaiden ja meidän opettajien puolesta.

Järjettömissä teoissa on se vika, että niitä on vaikea ennakoida normaalijärjellä. Matti Saari vaikuttaa tämänhetkisten tietojen perusteella ulkoiselta käytökseltään aivan tavanomaiselta nuorelta mieheltä. Mutta normaali tai terve hän ei ollut. Mistä sen olisi voinut tajuta, miten tämän olisi voinut estää?

Soininvaaran Ode kirjoittaa blogissaan, että "ampumaurheiluun käytettävät aseet pitäisi ainakin harrastuksen alkuvaiheissa säilyttää ampumaradoilla eikä kotona". Juuri näin. Kukaan tavallinen siviili ei tarvitse käsiasetta, paitsi ehkä ampumaharrastukseen. Ja harrastusvälineet voivat sijaita harrastuspaikalla. Ylipäätään käsiaseita ei edes tarvitsisi myydä tavallisille siviileille, kuten Hassin Satu kirjoittaa. Monen muun lailla Satu tuo esiin myös koulujen oppilashuollon palveluiden puutteet.

Laman jäljiltä koulujen terveyspalveluiden puutteet ovat edelleen korjaamatta, samoin koulukuraattoreista ja koulupsykologeista on puutetta. Puhetta näistä on kyllä riittänyt. En tiedä, kuinka monta koulusurmaa tarvitaan, ennen kuin veronkevennyksistä voidaan vähän hellittää ja ohjata valtion varoja enemmän kuntien peruspalveluiden tuotantoon. Kumpaakohan mahtaa kansakunta ennen kaatua: korkeaan veroasteeseen vai koulusurmiin?

Mutta ei asia ole niin yksinkertainen, että homma hoituisi vain rahalla ja uusilla viroilla. Tarvitaan muutakin, tarvitaan läsnäoloa. Ihminen on sillä tavalla erikoinen eläinlaji, laumaeläin, että ihmiseksi kasvetaan vain ihmisten joukossa. Yksin olemalla ei kehity ihmiseksi. Pitää olla toisten kanssa, pitää oppia olemaan, iloitsemaan, sietämään, kinaamaan, riitelemäänkin. Minusta tämä edelleenkin tarkoittaa fyysistä yhdessäoloa.

Paljon puhutaan netin yhteisöllisyydestä ja verkostoista, facebook-ystävistä ja verkon sosiaalisuudesta. Tänään joku sanoi telkkarissa, että nuoret kommunikoivat ja keskustelevat netissä aroistakin asioista vähintään yhtä sujuvasti kuin livenä. Niin varmaan keskustelevatkin.Mutta onko se silti sama asia?

Netin ongelma "ihmiseksi kasvattajana" on, että se antaa "kasvatettavalle" liiallisen valinnanvaran. Ihmiseksi tulemisessa olennaista on tajuta toisten erilaisuus, jopa rasittavuus ja ärsyttävyyskin, ja silti oppia sietämään ja hyväksymään nämä eroavaisuudet, ehkä antamaan niille oma arvonsa ja nauttimaankin niistä tervetulleena vaihteluna ja elämän kirjona. Tai ainakin hillitsemään ärtymyksensä.

Netissä voi tosielämää huomattavasti kätevämmin sulkea itsensä tai toiset ulos, kun vuorovaikutus, ajatukset tai toisen persoona alkaa risoa ja ottaa kupoliin, ja keskittyä vain samanmielisten kanssa hengaamiseen. Vain yksi hiiren painallus, ja poissa on koko harminaihe. Mutta tämänkaltainen valikoiva vuorovaikutus, nettisosiaalisuus, ei kasvata todellisuuteen eikä luo taitoja, joilla pärjätä oikeiden ihmisten kanssa.

Lukion oppilaani painottivat tiistaina Kauhajoen tapahtumista keskustellessamme sitä, että netissä ei olla aitoja ihmisiä eikä netistä voi yhtään tietää, mikä on totta ja mikä ei. Netti on sittenkin roolien näyttämö, ei aitojen ihmisten areena. Jokainen esittää sitä, mitä haluaa olla, ei sitä, mitä on. (Sama tietty pätee tähänkin blogiin. Ette te täältä lue aivan aitoja Katri-ajatuksia, vaan niiden siistittyjä ja suunnattuja versioita. Jos haluatte kuulla suodattamatonta tekstiä, on vaivauduttava tapaamaan.)

Koska netissä esiinnytään rooleilla, sillä myös esitetään mitä vaan. Oppilaani olivat joukolla sitä mieltä, että kaiken feikin keskellä on täysin mahdotonta tietää, mikä juttu voi olla totta ja jotain, johon pitäisi reagoida, ja mikä taas on oikeasti vain pelkkää läppää ja esittämistä. Miten voidaan erottaa pekkaericit ja mattisaaret tervejärkisemmistä leffapätkän vääntäjistä? Vastaus lienee, että ei juuri mitenkään, jollei sitten säkällä.

Ratkaisu ei ole vain koulun oppilashuoltohenkilökunnan määrän lisääminen, vaikka se onkin erittäin tärkeää. Kyse on myös siitä, mitä me opettajat, te vanhemmat ja yhteinen yhteiskuntamme pitävät merkityksellisenä ja ajankäytön arvoisena. Hyviä numeroita? Mahdollisimman suuren oppiainesmäärän läpikahlaamista? Menestystä (pääsy)kokeissa? Arvostettua titteliä koulu-uran päättyessä? Vaiko ehkä kasvamista yhdessä vastuulliksi, itsensä ja toiset tunteviksi ja hyväksyviksi ihmisiksi? Koska ihmiseksi kasvamiseen tarvitaan toisia ihmisiä, lapsille ja nuorille pitäisi opetuksen lisäksi järjestää riittävästi tilaisuuksia olla ihmisenä ihmisten fyysisessä joukossa. Suorittamatta ja elämistä tutkien. Kaikenlaista tekemistä ja touhuamista, ja lisäksi luppoaikaa, jolloin oikeasti tärkeille asioille tarjoutuu luonnollisia hetkiä nousta keskusteluun, ja jolloin nuoriin voi tutustua ihmisinä, ei vain oppilaina siitä ja tuosta pulpettirivistä. Saammeko me opettajat käyttää tähän aikaa ja vähän rahaakin, vai onko se suuri ammatillinen synti käyttää resursseja hieman tehottomampaan yhdessäoloon?

Tiistain pelottavan synkät uutiset saivat minut tyytyväiseksi yhdestä asiasta. Tuli sellainen olo, että olin täydellisen oikeassa raahatessani muutama viikko sitten oman valvontaluokkani meille kotiin kylään viettämään "virkistymispäivää": olemaan, pelailemaan, juttelemaan, ulkoilemaan ja katsomaan leffaa. Yhdessä. Kauhajoen ja Jokelan kalmankylmässä valossa: olisinko voinut paljon paremmin aikaani käyttää?

Mikä viikko!

Vitsit mikä viikko. Matalalentoa, yötöitä ja taas hitonmoinen flunssa. Enpä ole näin flunssaista syksyä kokenut yli kymmeneen vuoteen.

Kun en ehdi enempiä nyt blogata, niin vain linkkaan:

Katri MTV3:n vaalikoneessa löytyy täältä.

Turun Seudun Vihreiden täysi (100 ehdokasta!!!) ehdokaslista löytyy täältä. Ekaa kertaa maailmanhistoriassa saimme täyden listan. Vaalivoitto, here we come... ! :) Ja mitä ehdokkaita, vau!

Infoa turkulaisten vihreiden ensi viikonlopun (vaali)tapahtumista (pyöräretki, seminaari lähisuhdeväkivallasta ja Heikinmarkkinat) löytyy täältä.

Vihreiden tänään julkaisema Metsäohjelma eli puheenvuoro metsäsektorin kriisin ratkaisemiseksi löytyy täältä.

Itse olen Turun päivänä eli sunnuntaina 21.9. klo 12 alkavassa Turku kulttuurikaupunkina - kuntalaiskeskustelussa valtuustosalissa (Aurakatu 2) - tervetuloa paikalle!

Podetko ilmastonmuutosahdistusta?

Älä pode turhaan. Ryhdy toimimaan. Vihreän langan nettisivuilta löydät mainion Viherrä elämäsi! -paketin ilmastonmuutostuskan vähentämiseen. Valitset vain ne toimet, jotka sopivat omaan elämäntilanteeseesi, ja huiskis! Maailma muuttuu askel kerrallaan paremmaksi.

Sanoja, sanoja, sanoja

Demaripuhis Jutta Urpilainen on tänään ottanut kantaa joukkoliikenteen kehittämisen puolesta: pikaratikat Tampereelle ja Turkuun, laaja joukkoliikenneohjelma, maksuton joukkoliikenne alle 16-vuotiaille ja valtakunnallinen joukkoliikennekortti. Enimmäkseen oikein hyviä ja kannatettavia tavoitteita.

Mutta miksi, oi miksi!, kaikki tämä esitetään vasta nyt oppositiosta? Demarit ovat sentään istuneet valtakunnan kaapin päällä noin ikuisuuden, eikä maassa ole sinä aikana pantu montaakaan tikkua ristiin joukkoliikenteen edistämiseksi.

Muistutetaan nyt rehellisyyden nimissä, että edellisessä Vanhasen/Jäätteenmäen hallituksessa liikenneministeriötä johtivat demarit Leena Luhtanen ja Susanna Huovinen, ja sitä ennen demareilla oli peräti pääministeriys kahden vaalikauden ajan. Eikö silloin voinut saada mitään aikaan joukkoliikenteen edistämiseksi? Esimerkiksi me Vihreät yritimme koko viime vaalikauden saada aikaan sangen perustelua ja tarpeellista suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukea. Vaan vastakaikua demariministereiltä ei tullut sen vertaa, että olisi saatu edes pieni rahavirta avattua. Ei, sen teki nyt ensimmäistä kertaa Vanhasen II-hallitus eli tämä nykyinen sinivihreä pulju.

Ikävä kyllä en voi toitottaa kovin riehakkaasti suurta riemuani uudesta saavutuksesta. On tärkeää ja merkillepantavaa, että tuki ylipäätään saatiin aikaiseksi, mutta sen määrä nyt ensimmäisenä vuonna 2009 on surkuteltavan pieni, vaivaiset viisi miljoonaa. Aatelintallaaja kirjoitti 8.9. bloggauksessaan hyvin siitä, miten me vihreät tavoittelimme 25 miljoonaa, ja miten kokoomuskin ilmastopoliittisissa tavoitteissaan on tavoitellut samaa tasoa.

Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen. Budjettineuvotteluissa eivät korkeampaa summaa tukeneet ketkään muut kuin vihreät. Ei kokoomus. Ei keskusta. Ei rkp. Toki eduskunnalla on vielä mahdollisuus muuttaa budjettia ja lisätä tukea jo vuodeksi 2009, ei vain tulevaisuudessa. Ja tässä asiassa ei vain mahdollisuus vaan valtava tarve. Toivottavasti varsinaissuomalaiset kansanedustajat yli puoluerajojen ovat tukemassa korkeampaa summaa.

Meillä Turussa on ensi vuodelle tiedossa sekä kova lisärahantarve että suuret korotukset lippujen hintoihin ja palveluiden leikkauksia, jotta saamme bussit pysymään liikenteessä. Tämä käy todella huonosti yksiin minkään järkevän ilmastopolitiikan kanssa. Valtion kädenojennus polttoaineen hinnannousun kanssa kärvistelevälle joukkoliikenteelle olisi erityisen tarpeen siellä, missä joukkoliikenteen käyttö on suurinta ja merkityksellisintä. Tähän astihan valtio ei ole kustantanut latin latia suurten kaupunkien julkisesta liikenteestä.

Kun nyt kunnallisvaalit on tulossa, niin tässä selkeä viesti niille äänestäjille, joille julkinen liikenne on tärkeä: Vain äänestämällä vihreitä saat varmuudella valtuustoihin päättäjiä, joille julkisen liikenteen tukeminen ja kehittäminen on tärkeää sekä ohjelmatasolla että myös käytännön päätöksenteossa ja rahanjaossa.

Varmemmaksi vakuudeksi listaan tähän Turun vihreiden kunnallisvaaliohjelmasta poimittuja joukkoliikennettä käskevia tavoitteita.

• Satavan ja Kakskerran saaret pitää kaavoittaa ihmis- ja luonnonläheisesti toimivien joukkoliikenneyhteyksien varteen.
• Toriparkin rakentamisen sijaan keskustan saavutettavuutta ja viihtyisyyttä on parannettava joukkoliikennettä, pyöräteitä ja kävelykeskustaa kehittämällä.
• Turun seudulle on saatava pikaraitiotie ja paikallisjunia.
• Joukkoliikenne on tehtävä Turussa seudulliseksi.
• Joukkoliikenteen on oltava houkuttelevaa: tarvitaan edullisia lippuja, liikennettä nopeuttavia etuuksia ja selvitys autoilun ruuhkamaksuista.
• Turun on jatkettava työsuhdematkalippujen tarjoamista työntekijöilleen.
• Turkuun on pikaisesti saatava matkakeskus.

Näiden tavoitteiden mukaiset päätökset muuttaisivat Turun ja kaupunkiseudun liikenneympäristöä jo koko lailla nykyistä paremmaksi. Vaan te äänestäjäthän asiasta päätätte lokakuun 26. päivä.

Hajahuomioita

Käsi on kipeänä, joten yritän tiivistää männäviikon lyhyeen. Viikon uutinen - masentava mutta ei yllättävä sellainen - oli Stora Enson ja UPM:n irtisanomiset. Työntekijöiden ja alihankintayritysten kannalta tilanne on paikkakunnasta riippuen vaikea tai erittäin vaikea. Onnettominta on, että soppa lienee pitkälti omin käsin keitetty. Ei kyse ole niinkään puutulleista tai energian hinnasta (mikä Suomessa on eurooppalaisittain alhainen) tai edes työn hinnasta, vaan siitä, että keskeinen teollisuudenhaaramme on lyönyt kehitystyötä laimin. Laakereilla on lepäilty liian pitkään, vaikka markkinat ja globaali kilpailutilanne ympärillä ovat menneet menojaan. Ruotsissa on oltu aktiivisempia jalostusarvon nostamisessa ja siellä pärjätäänkin paremmin.

Vihreiltä on muuten ensi viikolla tulossa metsäaiheinen linjapaperi. Palataan sitten asiaan.

Henkilökohtaisesti kulunut viikko oli "Hymyile - olet tähtäimessa!" -viikko. Maanantaina oli ehdokaskuvaus, tiistaina koulukuvaus ja torstaina mainoskuvaus. On siis meikattu ja kammattu. Alla tavanomaista siistimpi minä Helsingissä odottelemassa Tuhkimon paluumatkaa Turkuun ennen kurpitsaksi muuttumista, tai jotain sellaista.

Tänään perjantaina oli kaunis päivä ja töiden jälkeen löntystelin kaikessa rauhassa kaupungilla. Aurinko paistoi niin kivasti, että piti oikein kaivaa kamera esiin.

Tuomiokirkon puistossa punaiset istutukset loistivat vihreän vehreää taustaa vasteen, Per Brahen valvovan katseen alla.


Turun vanha pääkirjasto avataan remontin jälkeen ensi viikon perjantaina 19.9! Tätä ovat kaupunkilaiset totta vie odottaneet - nyt kirjasto vihdoin valmistuu kokonaisuudessaan!


Kirjaston edustalla suihkulähde kutsui kameraa. Tässä komeilevia meriheposia...


... ja tässä pyllistävä leijona. Hmm.


Kirjaston sisäpihalta löytyi mielenkiintoinen kontrasti...

... ja kivoja heijastumia.

Viidakkokirjasto?


Käsi kipeänä en kirjoita nyt enempää, mutta Ike-myrskystä (siitä Ameriikan versiosta, siis) kiinnostuneille vinkkaan Pauli Jokisen blogiin. Kannattaa tsekata, jos sääasiat ovat mielenkiinnon kohteena.

Säätilastoa ja itsensä kommentointia

Eilen Turussa satoi 42,2 millimetriä. Paljolta tuntui, mutta paljonko oikeastaan on paljon? Katsotaanpa säätilastoista.

Vuonna 2007 Turussa satoi koko syyskuussa 46 millimetriä ja vuonna 2006 34 millimetriä. Vuosien 1971-2000 30 vuoden keskiarvo (säätilastothan tehdään 30 vuoden keskiarvoista) on 68 mm. Siihen nähden eilen satoi paljon.

Vaan miltä eilinen sade tuntui sade-ennätysten valossa? Vuoden 1937 syyskuussa Turussa satoi peräti 166 mm. Pienimmästä päästä on vuosi 1959, jolloin satoi 4 mm. Syyskuinen valtakunnallinen ennätys on satanut vuonna 1937 Vaasassa, jossa vettä tuli 234 mm.

Hupaisaa eilisen tiistain sateessa oli tietysti se, että se tuli kuin kaupunginhallituksen maanantaisen päätöksen kunniaksi - tai sanoisiko testaamiseksi. Kaupunginhallitushan päätti yksimielisesti, että "sekaviemäröintimaiksun käyttöönotosta luovutaan toistaiseksi ja asia tuodaan uudelleen päätettäväksi sen jälkeen, kun kaikki tarvittavat tontti- ja alueselvityksen on tehty". Ok, tilanne on nyt tosi sekava ja väärää informaatiota hulevesiuudistuksesta on liikkeellä valtavan paljon. Mutta päätettävä tästä asiasta kuitenkin on, hautaamispäätös tämä ei saa olla.

Muistutan, että hieman yli vuosi sitten (12.8.2007) Porissa satoi lähes koko päivän. Rankkasateeksi sade kääntyi klo 17 paikkeilla ja vettä tuli taivaan täydeltä noin kolme tuntia. Lasku sateen aiheuttamista vahingoista on tämän päivän tietojen valossa noin 20 miljoonaa euroa. Korkein yksityisen henkilön mittaama sademäärä oli ollut noin 140 mm. Porin ympäristöjohtaha Matti Lankiniemen PowerPoint-esityksen Porin sateesta ja sen seurauksista voi käydä lataamassa täältä (Teema D: Olis tarttenut tehrä jotain - mitä maksaa jos ei varauduta?).

Sadeasioiden lisäksi viittasin edellisessä bloggauksessa nuorten seksikasvatukseen. Ilokseni asia nousi heti maanantaina myös valtakunnantason keskusteluun Ylen tv-uutisissa.

Hulevettä ja seksimessuja

Tulin tovi sitten Vihreiden valtuustoryhmän kokouksesta. Kävimme läpi tulevan valtuuston listaa ja maanantaista kaupunginhallituksen listaa, kuten tapana on. Puhuimme myös ensi vuoden budjettinäkymistä. Ne ovat kaameat, menotarpeita taitaa olla yli kehyksen puolentoista veroprosentin verran näin karkeasti arvioituna. Ehkä hieman enemmänkin.

Valtuustoryhmässä otin esille Turun onnettoman hulevesitilanteen. Tai oikeammin onnettoman keskustelun hulevesihankkeesta. Ei nyt heti tule mieleen, että mikään kunnalliseen päätöksentekoon kuuluva asia olisi herättänyt tätä enempää väärinkäsityksiä. Ihmiset ovat vihoissaan ja luulevat heiltä vaadittavan mitä mahdottomimpia ja typerimpiä asioita vailla perusteita. Eikä tilannetta paranna se, että Turun Sanomien ex-päätoimittaja Raimo Vahtera kirjoittaa päivän lehdessä puuta heinää asiasta.

Vahtera toistaa kirjoituksessaan sitä käsittämätöntä väitettä (mitä kyllä kuulee pitkin kaupunkia), että ihmiset pakotettaisiin kuivaamaan savimaalla sijaitsevat tonttinsa ja sitä kautta hulevesipäätös lopullisesti raunioittaisi Turun kaupungin. No ei ja ei ja ei, tästä EI ole kysymys. Eikä monesta muustakaan harhaväitteestä, mitä olen kuullut toistettavan.

On siis ehkä paikallaan ottaa tähänkin blogiin hulevesiasian lyhyen oppimäärän kurssi, jos tällä saisi edes jonkun asukkaan mielestä korjattua yhdenkin väärinkäsityksen.

Ensin peruskäsitteet:

Hulevesi on sitä taivaalta vetenä ja lumena satanutta vettä, mitä johdetaan katoilta, talojen seinustoilta ja esim. asfaltoituiduilta pihamailta rännien, sadevesiputkien ja sadevesikaivojen sekä pihan salaojituksen kautta viemäriin. Kaikki hulevesi on siis jollakin tapaa sadevettä, mutta kaikki sadevesi ei suinkaan ole hulevettä. Se sadevesi, joka imeytyy maaperään kuten pitääkin, ei ole hulevettä. Se on sadevettä, ja sen kuuluu edelleenkin imeytyä maahan.

Hulevesiviemäri on viemäriputki, johon johdetaan vain hulevesiä. Koska pelkät hulevedet ovat aika puhdasta vettä, niitä ei tarvitse puhdistaa jätevedenpuhdistamolle. Itse asiassa niistä on siellä vain pelkkää haittaa sitä oikeaa jätevettä puhdistaville mikrobeille. Kaupunki yrittää rakentaa lisää hulevesiviemäreitä, jotta hulevedet saataisiin pois jätevedenpuhdistamolle menevistä vesistä.

Sekaviemäri on viemäri, johon menee sekä kaikki asumisen, työpaikkojen, teollisuuden ym. oikeat jätevedet (niin pesualtaiden vedet eli ns. harmaat vedet kuin myös vessanpyttyjen kakkavedet eli ns. mustat vedet) JA jokseenkin puhdas hulevesi. Siis kaikki suloisesti sekaisin.

Jätevesiviemäri on viemäri, johon menee kaikki yllä mainitut asumisen, työpaikkojen jne. oikeat jätevedet MUTTA EI hulevesiä. Vesistöjen kannalta on erittäin tärkeää, että jätevedet saadaan jätevedenpuhdistamolla puhdistettua niin hyvin kuin ikinä mahdollista. (Harmaiden ja mustien vesien välinen ero kuuluu sitten jatkokurssin opintoihin, en puutu siihen nyt tässä.)

Erillisviemäröinti tarkoittaa sitä, että kadun alla menee kahdet putket: yksi putki jätevesille ja toinen hulevesille.

No niin, nyt on peruskäsitteet hallussa. Siirrytään varsinaiseen asiaan.

Hulevesiuudistuksen tavoite on, että hulevedet saadaan johdettua suoraan mereen, pois jätevedenpuhdistamolta. Sitä varten ne on ensin saatava virtaamaan omia putkiaan pitkin. Jos hulevedet menevät seka- tai jätevesiviemäreihin, ne päätyvät puhdistamolle. Uusilla asuinalueilla (lue: 1960-luvulta lähtien rakennetuilla) on jo valmiiksi rakennettu erilliset hule- ja jätevesiviemärit (eli erillisviemäröinti), ja siksi kiinteistöt onkin jo rakennusvaiheessa liitetty myös hulevesiviemäriin. Mutta monilla vanhemmilla alueilla hulevedet ja jätevedet menevät edelleen sekaisin. Siksi on tehty päätös, että näille alueille rakennetaan hulevesiviemärit nyt jälkikäteen ja kun viemärit on rakennettu, niihin pitää liittyä.

Tämä on se kohta, jossa asukas joutuu kaivamaan kuvetta: jos kadulle on jälkikäteen rakennettu hulevesiviemäri ja tontilla syntyy hulevesiä, jotka menevät entiseen sekaviemäriin, nykyiseen jätevesiviemäriin, on hulevesiputki jätevesiviemärin sijasta yhdistettävä kadun alla kulkevaan hulevesiputkeen. Jos ei liity, joutuu maksamaan korotetun jätevesimaksun.

Päätöksestä on kuitenkin mahdollista anoa vapautusta, jos tilanne tontilla on oikeasti sellainen, että sieltä ei tule hulevesiä jätevesien sekaan. Tällainen tilannehan voi olla, jos esim. tontti on vaikkapa niin kallioinen, että kaikki sade- ja sulamisvedet valuvat maan pintaa pitkin alamäkeen, eikä alapuolella ole naapuria, jolle tästä on haittaa. Jollain tontilla maaperä ja tilanne voi olla sellainen, että kaikki hulevedet kyetään imeyttämään maahan. Jotkin tontit sijaitsevat luonnostaan avo-ojan vieressä, ja hulevedet johdetaan luonnollisella tavalla avo-ojaan. Kaikissä näissä tapauksissa on mahdollista anoa vapautusta korotetusta vesimaksusta, koska tarvetta hulevesiliitokselle ei oikeasti ole.

Kasteluveden keräämiseen ja käyttöön ei hulevesiasialla ole yhtään mitään vaikutusta. Luonto ja Vesilaitos vain kiittävät, jos kerättyä sadevettä käytetään kasteluun vesijohtoveden asemasta. Missään tapauksessa hulevesipäätös ei vaadi ketään kuivattamaan tonttiaan. Asia on lähinnä päinvastoin: ihmisten pitäisi ainakin savialueilla välttää pihansa asfaltointia ja käyttää piharakentamisessa vettä läpäiseviä rakennusmateriaaleja kuten hiekkaa, soraa tai sellaista kivetystä, jonka läpi pääsee vettä maaperään.

Eli vielä kerraten:

• hulevesiviemäriin pitää liittyä, jos tontin ohi sellainen kulkee, eikä siihen ole vielä liitytty
• jos ei liity, joutuu maksamaan korotettua maksua
• vapautusta voi anoa, jos siihen on perusteet
  
• hulevesiviemäriin pitää johtaa VAIN hulevedet, EI kaikkia sadevesiä. Katolta tulevan huleveden käyttö kasteluvetenä on edelleen sangen toivottavaa silloin, kun on kastelun aika.
  
• tonttia ei tarvitse eikä missään tapauksessa edes pidä salaojittaa hulevesien takia. Vain normaali taloa ympäröivä salaojitus on tarpeen. Lisäksi moni salaojittaa pihaansa, ja siitä syntyy hulevettä. Jos asfaltoi pihansa, syntyy vielä enemmän hulevettä. Mutta selvää pitäisi olla, että kaikki se vesi, mikä voidaan, imeytetään maahan. Saveen rakennetussa kaupungissa se ei ole vain järkevää, vaan myös sangen tärkeää.
  

Miksi sitten hulevesistä on haittaa jätevedenpuhdistamolla? Hulevesien ongelma on, että niitä tulee helposti kerralla tosi paljon. Kun lumihanget sulavat kevätauringossa, viemärit ja jätevedenpuhdistamo täyttyy hulevedestä, jos sitä pääsee jäteveden sekaan sekaviemäreissä. Kun sataa kaatamalla, viemärit ja jätevedenpuhdistamo täyttyy taas hulevedestä. Puhdistamon altaat ovat vaarassa täyttyä yli äyräidensä, ja jätevedenpuhdistamo joutuukin päästämään mereen huonosti puhdistettua vettä (ns. ohijuoksutus). Jäteveden puhdistamon pöpökantakin saa shokin, kun niskaan ryöppyää talvella tai keväällä jääkylmää vettä. Lopputulos on, että mereen pääsee tavallista paljon enemmän jäteveden sisältämiä ravinteita, jotka sitten kesän tullen näkyvät meren rehevöitymisenä ja hellesäällä myös sinilevälauttoina.

Kiinteistöille itselleen hulevesistä voi olla sellaista haittaa, että tosi rankan sateen aikana syntyy viemäritulva: jäte- ja huleveden sekoitusta alkaa nousta sekaviemäreistä sisään kellareiden viemäreihin, kun kaikki vesi ei enää mahdu putkistoon. Tätä elämystä harvaa haluaa oikeasti kokea. Ongelmaan on apua siitä, että hulevettä ei viemäreissä sekoiteta sen oikean kakkaveden kanssa.

Eli: ihmiset Vesilaitoksella ei ole hulluja, eivätkä he ole halunneet antaa mielipuolisia määräyksiä silkasta kiusaamisen halusta. Hulevesiuudistukselle on oikeasti järkevät perusteet. Jäljelle jää vain kysymys niistä ihmisistä, jotka haluavat edelleenkin jatkaa hulevesiensä johtamista jäteveden joukkoon. Mikä olisi heille oikeudenmukainen sekaviemäröintimaksu? Tästä voi tietysti olla perustellusti montaakin mieltä. Vesilaitos esitti maksuksi kaksinkertaista jätevesimaksua. Maksua ei peritä niiltä tontinomistajilta, jotka eivät voi johtaa hulevettä muualle kuin sekaviemäriin, eikä niiltä, jotka eivät johda yhtään hulevettä jätevesiviemäriin.

Toki lisämaksun peruste voisi olla jokin muukin. Absoluuttisesti oikea maksu olisi sellainen, joka huomioisi katon ja salaojitetun piha-alueen pinta-alat ja asfaltoidun alueen neliöt, ja suhteuttaisi sen toteutuneeseen sademäärään tai edes vuosittaiseen sademäärän keskiarvoon. Mutta tällaista tilastotietoa pinta-aloista ei ole saatavilla, ja periminen olisi kovin monimutkaista ja siten myös kallista. Joten Vesilaitos on päätynyt esittämään yksinkertaista perustetta, kaksinkertaista jätevesimaksua. Todennäköisesti tämä on yhtä hyvä tai huono vaihtoehto kuin mikä tahansa muukin mahdollinen.

No, oli miten oli, hulevesikeskustelu jatkuu huomenna maanantaina kaupunginhallituksessa. Esitys on, että sekaviemäröintimaksu otetaan käyttöön viimeistään 1.5.2010. Lisäaikaa on siis luvassa. Toivottavasti siihen mennessä saadaan jaettua ihmisille oikeaa tietoa hulevesiuudistuksesta, ja voidaan oikaista edes nämä karmeimmat väärinkäsitykset.

Lopuksi seksimessuista: tuli käytyä, sillä olin lupautunut jakamaan messuilla Vihreiden mainoksia, kondomeja ja Vihreää lankaa. Olen tähän mennessä kokenut vaalikampanjoiden yhteydessä vaikka mitä. Olen jakanut esitteitä sateessa ja tuiskussa, olen kaatanut kahvia ja mehua, pystyttänyt ja purkanut telttoja, antanut ihmisille tulitikkuja, kyniä, heijastimia, kasseja, mausteita ja yrttejä, leiponut leivonnaisia, poiminut omenoita, lausunut runoja, myynyt kirjoja, ollut kirjamessuilla, naismessuilla, yleismessuilla ja kerran jopa käsipallo-ottelun väliaikaohjelmana. Mutta seksimessuilla en ollut ollut koskaan kampanjoimassa, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi heti. Herkkähipiäisimmät lukijat voivat muuten lopettaa lukemisen NYT. Loppuosa tekstiä sisältää erityisen huonoja puujalkavitsejä.

Seksimessut olivat minulle neitsytkokemus. En ole aiemmin ollut (enkä kyllä tunne tarvetta toiste mennä), mutta näin vaalien alla messujen nuorehko mutta taatusti äänestysikäinen (messut ovat k-18) ja vapaamielinen yleisö tuntui kiinnostavalta kampanjakohteelta. Ja nuoria siellä olikin, sekä hieman vanhempia. Varhaiskeski-ikäiset loistivat poissaolollaan. Puolueista me olimme ainoat :).

Teimme ilmastonmuutosta vastustavaa kampanjaa: jaoimme Euroopan Vihreiden Don't fuck with the Climate - Play with Greens! -kondomeja, tavallisia kortsuja (Pane valtuusto uusiksi - äänestä Vihreitä!) ja Vihreää lankaa (valitettavasti ei sovellu sidontaleikkeihin). Olimme pukeutuneet liiveihin - tosin messuesiintyjistä poiketen vihreisiin peittäviin huomioliiveihin. Yleisö ei taatusti ollut poliittisesti aktiivisemmillaan, mutta lehteä meni silti aika mukavasti. Kovin pitkään emme messuilla olleet, sillä seksimessut ja viina ovat nähtävästi jotenkin yhteennaitetut. Koko messualue oli anniskelualuetta. Kun yleisön humalatila alkoi nousta, pidimme viisaana poistua paikalta. Todennäköisesti kaikki mielenkiintoinen tapahtui sen jälkeen kun olimme jo lähteneet kotiin, mutta sen enempää minä kuin kukaan muukaan meistä ei halunnut jäädä kokemaan railakasta viinan ja pornon yhteistunnelmaa.

Mitä messuilla sitten oli alkuillasta? Paljon väkeä, minusta yllättävänkin paljon. Vapputorityyppisesti esille aseteltua muovista seksikamaa ja joitakin striptease-esityksiä, lisämaksusta yksityisshowta. Viinaa. Sadomasoista kiinnostuneille oli oma osasto. Ravintoloita. Varsinaiset esitykset jäivät näkemättä, joten en tiedä, millaisia ne olisivat olleet.

Kokonaiskäsitykseksi jäi se, että seksimessut antavat seksistä yhtä perusteellisen kuvan kuin hampurilaismessut ruoasta. Kanssaehdokkaan mielipide oli, että jos messuilla jotain tarvittaisiin, niin luomuseksiosastoa. En voi kuin yhtyä tähän mielipiteeseen :). Vaikka tutkija Anna Kontula kuinka selittää tämän sunnuntain Hesarissa, että "seksityöläiset eivät ole uhreja", tämä ei kyllä koske maailman kaikkia seksityöläisiä. Porno on monelle pahaa bisnestä, ja seksimessut ovat sen ehkä vaatimaton mutta kuitenkin paikallinen jatke. Toisaalta seksiä ei kannata ottaa ryppyotsaisesti, ja on ehkä aihetta iloita siitä, että runsas messuyleisö kertoo suomalaisten keventyneestä otteesta seksielämäänsä. On helpottavaa, jos sängyssä voi nauraa ilman että kumppani siitä järkyttyy.

Kaiken kaikkiaan oloni oli messujen jälkeen hämmentynyt ja ristiriitainenkin, ja olin sangen iloinen päästessäni messuhallista raikkaaseen ulkoilmaan ja sateeseen. Murrosikäisten seksikasvattajana (kuuluu biologian ja terveystiedon opettajien toimenkuvaan) olen huolissani pornon vaikutuksesta nuorten seksikäsityksiin ja seksuaaliseen identiteettiin. Siitä voisi kirjoittaa paljonkin, ja olen joskus tainnut niin tehdäkin, mutta kello käy, aamulla on aikainen herätys ja nyt pitää mennä nukkumaan. Hyvää yötä.

Kannanotto tietoliikenteen salakuuntelusta

Eilen perjantaina kokoontui Vihreiden puoluehallitus. Olin paikalla valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa. Kaiken muun hyvän lisäksi (kokous kesti viidettä tuntia, rattoisaa ajankulua perjantai-illaksi :) hallitus otti kantaa tärkeään asiaan: Ruotsin tietoliikenteen salakuuntelulakiin. Laki mahdollistaa kattavan puhelinkuuntelun ja internet-liikenteen seuraamisen ja koskee myös meitä suomalaisia.

Kannarin Svea-mamma ei saa olla Sentraali-Santra voi käydä lukemassa täältä. Jottain tarttis tehrä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Keskiviikosta ei puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olin kutsunut valvontaluokkani meille kotiin viettämään syksyistä virkistäytymispäivää. Keväällä kasiluokan päätteeksi oppilaat olivat niin väsyneitä, että voimia minkään retken puuhaamiseen ei tuntunut riittävän. Sovimme silloin, että yritetään keksiä syksyksi ysiluokan alkajaisiksi jokin kiva mutta rahan puutteessa edullinen tapa viettää virkistäytymispäivä, ja silloin ehdotin meille tuloa. Nyt minut pantiin lunastamaan lupaukseni :).

Päivä sujui yhtä jalkavammaa ja yhtä vesiränniin tullutta reikää lukuunottamatta hyvin. Oppilaita tuli 18, kaksi oli harmillisesti sairaana. Olimme mieheni kanssa tehneet edellisen illan ruokia, jotta saimme "koululounaan" hoitumaan kätevästi. Muutama oppilas tosin viettää Ramadania paastoten, joten heiltä sapuskat jäivät väliin.

Sateinen sää rajoitti suunniteltua ulkoliikuntaa, mutta saimme kuitenkin sadetauon aikana pelattua pihapelejä ja patikoitua Peltolan kaatopaikan laelle katselemaan maisemia. Petankki, tikka ja mölkky tiesivät paikkansa. Pahimman sateen aikaan katseltiin leffaa ja pelattiin sisällä ja terassilla lauta- ja korttipelejä. Iltapäivän välipalaksi teimme oppilaiden kanssa uuniomenoita. Muutoinkin pihan omppupuut saivat kyytiä, omenoita mussutettiin kappakaupalla.

Uskon vakaasti, että tämänkaltaiset virkistyspäivät eivät ole ajan tuhlausta. Yhdessä tekeminen ja "ohjattu oleilu" vahvistaa ryhmähenkeä ja tekee sitä kautta koulunkäynnistä mukavampaa. Kun kouluun on kiva tulla, opiskelukin sujuu paremmin ja se näkyy oppimistuloksissa.

Iso kiitos Kirsille ja Rustolle kanssavalvonnasta! Apu oli tarpeen.

Kun en voi panna nettiin sinällään hauskoja kuvia oppilaistani, heitän kehiin tiistailta "tunnelmakuvan" Kupittaan urheiluhallista. Sielläkin riittää vauhtia ja hurjaa menoa ihan peruskoulumittakaavassa. Halli on kaikessa omituisuudessaan aina kuulunut lempirakennuksiini Itä-Turussa.

Turun Vihreiden kunnallisvaaliohjelma julkaistu

Sitten viime jakson tapahtunut: sain toisen flunssan. Olin sairaana, kurjaa. Lähdin Tallinnaan Efekon järjestämille tarkastuslautakuntien koulutuspäiville. Ei ollut kovin hyvä. Tulin takaisin. Menin kouluttamaan Turun Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaita. Siivosin puutarhaa. Olin meidän oman revisiotoimiston järjestämässä tarkastuslautakunnan seminaaripäivässä. Oli paljon parempi. Ja juu, töissä ei ole tullut käytyä sitten viime tiistain. Huh. Kiitos sijaiselle.

Tänään maanantaina armas kunnallisjärjestöni Turun Seudun Vihreät julkisti kunnallisvaaliohjelmamme. Löydät sen täältä, kannattaa lukea. On syytä antaa iso käsi työryhmälle, joka on vaaliohjelman valmistellut, ja erityisesti valtuutettu Elina Rantaselle, joka tätä työtä veti. Klap klap klap klap klap! Hienoa Elina ja muut! Kyllä me tällä ohjelmalla käännämme Turkua uuteen suuntaan, jos äänestäjät vain sen suovat.

Vihreitä kunnallisvaaliehdokkaita listallamme on nyt 70 ja risat. Upeaa, näin paljoa ei ole koskaan ollut. Saamme sata ehdokasta kasaan, olen siitä varma. Koska ehdokaslistaa ei kuitenkaan vielä ole lyöty kiinni, ota ihmeessä yhteyttä, jos
a) olet esimerkiksi äänestänyt meitä vaaleissa tai muuten sympannut
b) tunnet vihreiden ajattelun itselleni läheiseksi ja jaat kanssamme samat arvot
c) olet turkulainen ja
d) olet kiinnostunut lähtemään vaikuttamaan oman kotikuntasi asioihin.

Tavataan ja jutellaan, löytyisikö sinulle paikka listaltamme. Jos et ole Turusta, mutta muuten kohdat a, b ja d osuvat sinuun hyvin, ota silloinkin yhteyttä. Etsitään sinulle oikea paikallisyhdistys, kenen kanssa keskustella asiasta.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä vaikka minuun p. 050-5442683 tai katri.sarlund (at) vihreat.fi, kun kerran tätä blogia seuraat. Älä aikaile pitkään, listat menevät kiinni kahden viikon päästä eikä ennestään tuntemattomalla ole oikein mahdollisuuksia tulla mukaan aivan viime hetkellä .

Kampanjan tekeminen on raastavan hauskaa eikä sitä tarvitse tehdä yksin. Rahan puute ei ole este, meillä perinteisillä tyhjätaskuilla on liuta vinkkejä siitä, miten ilman rahaakin voi tehdä kelpo kampanjan. Tarvitset vain innostusta ja sanoman.

Mitäpä muuta? Muslimien Ramadan alkoi tänään, se vaikuttaa meillä koulussa aika paljon. Päättymispäivä on 30.9. Nälkäisten iloksi illat ovat pimenemään päin...

Aamuset-lehti julkisti lauantain numerossaan (30.8.) listauksen valtuuston puhekoneista ja tuppisuista. Olen kone, listalla kolmantena ja naisista ensimmäisenä. Kolmen kärki kuluneen valtuustokauden puheenvuoroissa on Olavi Mäenpää (258 puheenvuoroa), Mika Helva (129) ja Katri Sarlund (100). Repliikkipuhujien kohdallakin tulin mainituksi. Lukekaa Aamusetin juttu, jos haluatte tietää lisää. Jää sitten äänestäjien päätettäväksi, onko tämä hyvä tai huono asia. Kannattanee kysyä niiltä, jotka viettävät aikaansa valtuuston lehterillä.

Lopuksi mainostan erään kilpailevan vihreän ehdokkaan Aatelintallaaja-blogia. Kyseisen blogin pitäjä kun tapaa seikkailla varsin usein tässäkin blogissa... :).