Ankaraa kritiikkiä sakenevasta vaalirahasopasta

Vaalirahasoppa sakenee entisestään. Vaalirahan jäljet ovat johtaneet jo veroparatiiseihin. Kymmenet kansanedustajat ministereitä myöten ovat "tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään" täyttäneet väärin lain vaatimia vaalirahailmoituksia - siis lain, jonka ovat itse säätäneet ja jonka perusteluista kinasivat aikanaan rystyset valkeina ja suut tiukalla viivalla. Oppositio ei täydennä omia epämääräisiä ilmoituksiaan ja saa siitä mielestään kirkkaan kilven moittia porvaripuolueita vaalitörkeyksistä. Pääministeri ja puoluejohtaja Vanhanen voi hyvinkin kysellä, mihin tarvitaan kilpailevia puolueita, kun oman puolueen puoluesihteeri Korhonen näyttää kampeavan hallitustaan nurin. Ministeri Brax on varmaan mukavassa välikädessä juuri nyt, kun neuvottelee puolueiden kanssa vaalirahoituksen tulevaisuudesta.

Mielenkiintoisia seikkoja asiassa ovat tällä hetkellä ainakin seuraavat:

• Kuinka vieraantuneita kansanedustajat voivat kansastaan, asemastaan ja vastuustaan olla, kun he silmät pyöräinä selittävät vuoden takaista menettelyään tyyliin "en mää vaan yhtään ymmärtäny". Tämä on oikeasti ärsyttävää ja kansanedustajan asemaa halveksivaa. Sanoisivat edes kallimaisen rehellisesti, että "tein tietoisesti väärin kun kaikki kaveritkin teki". Vastuunottoa, pyydän! Älkää häpäiskö meitä enää tämän enempää.


• Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n tukirahat ovat todella olleet erittäin merkittävä tekijä ehdokkaiden rahoituksessa. Summat ovat olleet suuria, jopa 20 000 euroa (!) per ehdokas, ja niitä on jaettu varsin laajalti. Muu yksittäinen rahoituslähde ei toistaiseksi julki tulleiden tietojen valossa ole kokonaisuudessaan ollut yhtä merkittävä. KMS-rahaa paloi paljon, joku/jotkut olivat mielestään keksineet tosi hyvän systeemin. Rahoitus on kohdistunut erityisesti porvaripuolueisiin, ja sitä kautta tuella on todella saattanut olla suoraa vaikutusta vaalien tulokseen. Tätä kautta ymmärrän kyllä Heinäluoman eilisen hampaidenkiristelyn.


• Demarien ja vassareiden olisi syytä pikimiten avata oma vaalirahoituksensa niin yksittäisten edustajien kuin puoluejärjestöjensäkin tasolla. Heidät on aina yhdistetty ammattiyhdistyksiin, rakennusliikkeisiin ja mm. osuuskauppoihin. Sanokaa rehellisesti, onko tämä totta vaalien rahoituksessa. Vaatimus puolueiden ja sen jäsenjärjestöjen rahoituksen avaamisesta koskee tosin kaikkia puolueita.


• Henkilökohtaisten tukijärjestöjen rooli on kehittynyt viimeisten vaalien aikana hämmästyttävän suureksi. Jopa niin suureksi, että esimerkiksi osa istuvista kansanedustajista ei käytä juuri lainkaan omaa rahaa vaalikampanjaansa, jos vaalirahailmoituksia on uskominen. Liekö syynä juuri tämä omavaltainen, lain perusteluihin perustumaton tulkinta siitä, miten vaalirahoitus pitää ilmoittaa? Tukiyhdistyksissä häiritsee myös se, että niiden mahtipontiset ja usein maakunnalliseen auvoon viittaavat nimet ovat ihan jotain muuta kuin ehdokkaan tukemiseen viittaavia. En tiedä, onko kyse kulttuurisesta jutusta vai tarkoituksellisesta hämäyksestä. Jos rahoitus on avointa ja selkeää, miksi yhdistyksen nimi ei voi olla tyyliä "Elli Ehdokkaan poliittisen toiminnan tuki ry"? Eikö se menisi läpi yhdistysrekisteristä? Jos tavoite on avoimesti tukea poliitikon poliittista toimintaa ja vaalien rahoitusta, voisiko sen sanoa myös yhdistyksen nimessä?


• Koska lukuisat kansanedustajat ja kansanedustajaehdokkaat ja kaikki puoleet toimivat eduskunnan lisäksi myös kuntatasolla, eduskuntavaalien rahoitus ei ole irrallaan kuntavaalien rahoituksesta ja vice versa. Sama tietty pätee kaikkiin muihin vaaleihin. Kun kiitollisuudenvelka syntyy vaikkapa eduskuntavaalikampanjan rahoituksessa, se on syntynyt, ja sitä mahdollisesti joutuu "maksamaan" vaikkapa kuntatason päätöksenteon yhteydessä. Vähintäänkin rahoittajan tarpeita on kuunneltava tavallista tarkemmalla korvalla. Joka väittää, että tällä ei ole päätöksenteon lopputuloksen kanssa yhtään mitään tekemistä, on sinisilmäinen hölmö tai totuuden värittäjä. On toki ihan mahdollista, että rahoitus ei vaikuta päätöksiin, mutta itsestäänselvyys se ei ole, ja juuri tämä on rahoituksen avoimuuden olennaisin peruste.


• Jälkikäteen tapahtuvaa kampanjarahoitusta en ymmärrä ollenkaan, enkä viattomana pikkupoliitikkona ollut osannut edes ajatella sellaisen olemassaoloa. Miten sen voi muka erottaa lahjonnasta? Täytyyhän kampanjoiden perustua realistiseen rahoitussuunnitelmaan, jotta ehdokkaan päätöksenteon puoleettomuuteen voi edes jotenkin luottaa! Jos ehdokas jää velkaa, hän saa itse rahoittaa velkansa. Kampanjat on sovitettava maksukyvyn mukaan. Kuinka itsenäinen päättäjä on päättäjä, joka valituksi tultuaan yrittää epätoivoisesti haalia "sidosryhmiltään" kasaan tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja vaalivelkojen katteeksi? Miten tällaisen edustajan toiminnan asiallisuutta voi valvoa? Tästä näkökulmasta löytyy monta perustetta vaalikampanjan kattosumman asettamiseksi ja jälkikäteisrahoituksen selväksi kieltämiseksi.


• On väitetty, että vaalirahoitusta tarvitaan, jotta köyhemmilläkin ehdokkailla on mahdollisuus pärjätä vaaleissa. Älkää kiltit vaalirahoittajat käyttäkö tällaisia argumentteja. Pienikin vilkaisu vaalirahalistoihin paljastaa, kuinka kaukana totuudesta tämä "perustelu" on.

Olen kohta tullut moittineeksi jo melkein kaikki tämän asian tiimoilta: poliitikot, toimittajat ja rahoittajat. Vain äänestäjät ovat jäljellä. Ja nyt saatte tekin omanne: Käyttäkää aivojanne! Te otatte kyllä ahnaasti vastaan karkkia, kukkia, krääsää, soppaa ja muuta kestitystä, ja vähemmän ahnaasti esitteitä, rintanappeja ja vaalilehtiä, mutta ette koskaan kysy, millä rahoilla kaikki tuo maksetaan. Te annatte mielellänne äänelle "voittajatyypille", joka hymyilee luonnollista kokoaan suurempana aamulehden etusivulla, roll-upissa tai bussipysäkkien valomainoksissa, ja jonka ympärillä häärii joukkueellinen kahvinkaatajia, mutta ette tivaa, millä ehdokas mainoksensa rahoittaa ja ketä hän oikeasti edustaa. Ette te ainakaan minulta ole koskaan kysyneet, enkä ole kuullut kysyvän keneltäkään muultakaan. Ei kukaan. Koskaan.

Vaalirahalla on aina jokin lähde. Meillä vihreillä se on usein oma lompakko ja läheiset ihmiset, ja siltä tietty kampanjamme myös näyttävät. Jokaiselta ehdokkaalta on hyvä kysyä, millä hän ja hänen puolueensa kampanjansa rahoittaa ja kuinka itsellinen päättäjä hän puolueineen on. Mitä suureellisempi kampanja on, sitä tärkeämpää asiaa on tiedustella. Raha ei kasva puussa vaalikentilläkään.

Tässä minun teesini vaalirahoituksen uudistamiselle nopeasti muotoiltuna:

• vaalirahoitusilmoituksesta on käytävä ilmi tehty kampanja kokonaisuudessaan: niin tulot kuin menot, rahoituksen avoimuuden varmistamisen kannalta riittävällä tarkuudella eriteltyinä


• yksittäiselle rahoitukselle on asettava ilmoituskatto, rahoituksen lähteestä ja reitistä riippumatta. Vihreiden sisäisen ohjeistuksen 1000 euroa on sopiva summa. Jos lahjoittaja antaisi enemmän, mutta kieltää nimensä ilmoittamisen, rahoitusta ei saa ottaa vastaan. On ehdokkaan asia varmistaa, että yli 1000 euron lahjoituksissa nimen saa julkaista


• kaiken vaalirahoituksen on oltava julkista: ehdokkaan, tukiyhdistyksen, puolueen ja puolueen jäsenjärjestöjen


• jälkikäteisrahoitus lahjoituksin on kiellettävä. Suurilta kampanjoilta edellytetään riittävää talousasioiden hallintaa, rahoituksen on oltava etukäteispainotteista.


• rahoitus on julkistettava jo ennen vaalipäivää, esim. vaalipäivää edeltävänä lauantaina klo 12. Puolueet voivat hoitaa tämän keskitetysti nettisivupalvelun kautta, jotta ehdokkaalta ei kulu asiaan liikaa voimavaroja.


• televisiomainonta pitää kieltää. Sen informaatioarvo on olematon ja kustannukset erittäin suuret. Tv-kampanjat nostavat tarpeettoman paljon kampanjoinnin hintaa, ja sitä kautta vaarantavat päätöksenteon luotettavuutta.


• yksittäisen ehdokkaan kampanjalle tulee asettaa vaalipiirikohtainen kattosumma. Varsinais-Suomessa sopiva summa eduskuntavaaleissa voisi olla 30 000 euroa. Sillä saa jo melkoisen kampanjan, erityisesti jos tv-mainonta ei ole sallittua. Vaalipiirikohtaisuus tarvitaan siksi, että esim. pääkaupunkiseudulla mainosvälineet ovat sangen hintavia. Toisaalta esim. Vaasan vaalipiiri on sillä tavalla kallis, että siellä ei ole yhtä kätevää valtalehteä vaan ehdokkaat joutuvat mainostamaan kovin monissa lehdissä kattaakseen vaalipiirinsä alueen.


• vaalirahoituksen antaminen ehdokkaalle on kunniallista ja demokratiaa edistävää toimintaa, kunhan pelataan sääntöjen ja avoimuuden ehdoin.

Vihreä liitto on julkistanut oman rahoituksensa. Löydät sen täältä.

Oma kunnallisvaalibudjettini vuodelle 2008 on tähän mennessä seuraava:

• tulot: 0 euroa
• menot: 0 euroa.

Olen ajatellut käyttää kampanjaani kokonaisuudessaan pari tuhatta euroa, jotka otan mitä todennäköisemmin säästötililtäni. Jos joku haluaa avustaa kampanjaani, se on toki mahdollista. Edellytyksenä on lain ja yllämainittujen ehtojen lisäksi se, että a) rahoitus on vastikkeeton lahjoitus, ei vastapalvelusta odottava tuki ja b) pidätän toki itselläni oikeuden hyväksyä tai hylätä tarjottu tuki.

Oma eduskuntavaalibudjettini nopeasti laskien vuodelta 2007 oli seuraava (en päässyt läpi enkä varaedustajaksi, joten tämä on siis täysin epävirallista selontekoa):

• tulot: 2619 euroa (mieheltäni 1020 €, lähisukulaiselta 999 € (ei halunnut nimensä julkaisemista ;), toiselta lähisukulaiselta 100 € ja tuntemattomalta lahjoittajalta (yksityishenkilö) 500 €. Tämä tuntematon lahjoittaja antoi rahaa muutamalle vihreälle ehdokkaalle kontaktihenkilön kautta. Hän on kuulemma yksityishenkilö, joka aatteellisista syistä halusi tukea vihreiden ehdokkaiden kampanjoita. Suurkiitos hänelle, moinen tuki oli aivan uskomaton juttu siinä rahoitusmaailmassa, missä me elämme. Iso kiitos myös muille tukijoille!!!


• menot: 7798,45 euroa


• omaksi rahoitusosuudeksi jää siis 5179,45 euroa.

Lisäksi olin mukana Turun seudun vihreiden, vihreiden Varsinais-Suomen piirin ja Vihreiden Naisten rahoittamissa yhteismainoksissa, jos nyt yhtään oikein muistan, mutta niiden euromääräistä arviota minulla ei ole. Vaalimenot ja -tulot on kirjattu pieneen mustaan muistikirjaan, joka oli koko ajan mukana käsilaukussa. Aivan varma en kuitenkaan ole, että siinä on ihan jokaikinen mennyt euro mukana.

Kuluissa on mukana kaikenlaista: mainoksia ja taittoja, meikkejä ja kampauksia, kampanjatuotteita, osuuksia tilaisuuksien kustannuksista, termoskannu, mukeja, mehuja, keksejä ja muuta tarjottavaa, matkakuluja, kahvilatarjoilua, nettisivuja ja esitteitä.

Kalliin puoleinen harrastus, tämä ehdokkaana brassailu. Hintavin osuus kampanjassa oli ehdottomasti kampanjabudjetin tekemisen jälkeen esiin tullut mahdollisuus osallistua ns. abrijulistekampanjaan, eli bussipysäkki- ja "mainostikkunekku"mainontaan. Minun osuuteni siitä oli 3311 euroa. Mietin asiaa jonkin aikaa, sillä siihen hupenivat ne säästöni, jotka olin ajatellut jättää käyttämättä kampanjaan. Jälkeenpäin voi sanoa, että vaikka abrimainos oli riivatun kallis, se oli myös aika hauska ja ehdottomasti eniten mieleenjäävä extremekokemus kampanjassa. Jo mainoskuvaus meikkaajineen ja kampaajineen jossain Sörnäisten syrjäisessä studiossa jäi mieleen, ja oli tosi omituinen ja muistoja tuottanut elämys nähdä itsensä riippuvan kymmenissä valomainoksissa pitkin kaupunkia. Kai sitä voi sitten näinkin rahansa hössätä?

Jösses mikä sotku!

Vaalirahakohusta onkin tulossa sen sortin soppa, että se saattaa johtaa ihan mihin vaan. Pimennossa olleita vaalirahoittajia sekä heidän keskinäisiä ja kansanedustajien välisiä suhteita paljastuu koko ajan lisää.

Aarniometsää kaatuu, kun kaikkien toimintaansa selittävien ja selittelevien edustajien naamat on saatava painettua esille iltapäivälehtiin. Valituksi tulleet edustajat ovat kirjoittaneet lain vaatimiin selvityksiinsä täyttä lööperiä ja ministerit jäävät kiinni valehtelusta. Tässä alkaa itseäänkin hirvittää, mihin tapahtumaketju päätyy. Luulisi, että eduskunnassa ollaan aika paniikissa.

Mitä enemmän soppaa hämmennetään, sitä enemmän sattumia sieltä löytyy. Tänään paljastui Tokmannin Kyösti Kakkoselle puuhattu vuorineuvostitteli. Lähipäivinä tulee varmasti esiin jotain muuta, kun asiaa nyt tongitaan. Luulen, että nyt on vasta törmätty jäävuoren huippuun. On esitetty epäilyjä, että ilmoitusten loppusummat eivät vastaa todellisia kuluja ja salarahoittajien laadusta ja yhteyksistä päätöksentekoon saattaa tulla esiin ties mitä, kunhan rahoittajat saadaan tutkittua.

Kansalaiset puhisevat kiukkua, mutta eivät oikein tiedä, mitä asialle tekisi. Huomattava osa eduskunnassa istuvista kansanedustajista on paljastunut vähintäänkin muunnellun totuuden tuottajiksi ja siellä ne istuvat edelleen. Seuraavien eduskuntavaaleihin on pitkä aika ja äänestäjien muisti tunnetusti lyhyt. Kunnallisvaaleissa asiaa ei ehkä koeta samalla tavalla, vaikka todellisuudessa vaalirahoituksen ja päätöksenteon välinen etäisyys on kuntatasolla lyhyempi kuin eduskunnassa. Täällä se saattaa muodostaa aivan kukkarossa tuntuvia eurohyötyjä.

Politiikan arvostus on pohjamudissa, myös niiden hyvien ja ilmoituksensa asiallisesti täyttäneiden tyyppien. Keskustelussa unohtuu helposti, että sinällään vaalirahan antaminen on ok, mutta se pitää tehdä julkisesti ja ilman tausta-ajatuksia. Puoluetuella ei kukaan halua rahoittaa puolueita nykyistä enempää, vaika puoluetuki olisikin puolueetonta rahaa.

Lakia on muutettava, ja sen saa luvan hoitaa vihreä oikeusministeri Brax. Tämä sopii hyvin, sillä koko nykyinen lainsäädäntökin on saanut alkunsa vihreän ex-kansanedustaja Irina Krohnin aloitteesta. Olisimme tehneet enmmänkin, jos olisimme saaneet muut mukaan, mutta silloin sanktioita ja vaalikattoja vastustettiin raivoisasti. Onnea ministerille lainsäädäntötyöhön!

PS. Kuvat ovat pari viikkoa sitten tulleesta Billy Wilderin leffasta Poikamiesboksi. Kokeilin näppäillä kameralla kuvia tv-ruudusta.Tässä tulos.

Puoluekokousuutisointia

Puoluekokous Mikkelin lyseossa on ohi. Kivaa oli, ja rauhallista. Tämä kun ei ollut henkilövalintakokous, joten taistoja ja kauppaa ei tarvinnut käydä. Ensi kevään puoluekokouksessa minusta tulee sitten puolueen täysinpalvellut nestori 43 vuoden kunnioitettavassa iässä. Silloin tulen palvelleeksi puolue"koneistoamme" 10 vuotta valtakunnanpolitiikan tasolla. Ensin neljä vuotta eli kaksi kautta puoluehallituksen jäsenenä, sitten yksi kaksivuotiskausi puolueen varapuheenjohtajana ja lopuksi kaksi kautta valtuuskunnan puheenjohtajana. Kaikesta siitä, mitä ei-kansanedustaja voi puolueessa saavuttaa, olen saanut lähes kaiken. Puoluesihteeriksikin on pyydetty useamman kerran, mutta siihen en ole ollut halukas asettumaan ehdolle. Työryhmää olen puheenjohtanut, myös vaaliohjelmatyöryhmää. Vain puoluekokouksen puheenjohtajuus puuttuu, ja senkin kokeminen on ehkä vielä joskus mahdollisuuksien rajoissa :).

Jääköhän ensi kevään jälkeen jäljelle vain muisteleminen? Kuinka haikea kokous siitä minulle tuleekaan? Vai olenko vapautuneen estoton?? No, sen näkee, mutta olen kyllä todella nauttinut työn tekemisestä vihreiden porukoissa, eikä se tietenkään vielä ensi puoluekokoukseen lopu. Voin ruveta vaikka aktiiviseksi nestorijäseneksi johonkin vihreiden työryhmään. Hupaisaa tässä on tietysti se, että jokseenkin kaikissa muissa suomalaisissa puolueissa 43-vuotiaat ovat vielä nuoriso-osastoa :), mutta meillä nelikymppinen voi todella olla kokenut puolueen jäsen. Syitä on kaksi: nuorillekin jäsenille annetaan vastuuta ja kovia paikkoja, ja rotaatioperiaate pitää huolen ripeästä virkakierrosta. Sammal ei kasva päälaelle, kun hommia pitää vaihtaa aina parin kauden välein. Se on oikein hyvä juttu, suosittelen muillekin.



Puoluekokouksen politiikasta muutama linkkivinkki kiinnostuneille:

• Ministeri Tarja Cronbergin puhe
• Ministeri Tuija Braxin tiedote Vihreän liiton lähtökohdista perustuslain tarkastelussa
• Puoluekokouksen kannanotto Burman (Myanmarin) tilanteesta
• Tiedote puoluekokouksen hyväksymästä ikääntymispoliittisesta ohjelmasta (Itse ohjelma ei vielä taida olla verkossa vaan oikoluvussa)
• Tiedote puoluekokouksen hyväksymistä linjauksista perustuslain uudistustyölle (Ks. edellinen)

Vaalirahasotkusta ja eilisestä kaupunginvaltuuston kokouksesta sekä maakuntahallituksestakin olisi kiva raportoida, mutta nyt en millään ehdi ja kotoa nettiyhteys ei taida taaskaan toimia. Ei ainakaan eilen toiminut. Harmi. Loppuun Etelä-Savon vihreiltä saatuja terveisiä. Kiitos heille kokousjärjestelyistä, ja puoluetoimistolle kanssa!

Puheenvuoro Mikkelistä

Terveiset Mikkelin puoluekokouksesta! Täällä on koolla muutama sata vihreiden jalanjälkien jättäjää. Meneillään on poliittinen keskustelu. Alla oma puheenvuoroni, jonka käytin kohdassa "yleispoliittinen keskustelu". Puheenvuorojen maksimipituus on 2 minuuttia, joten teksti ei ole kovin pitkä.

Hyvä puoluekokous väki, muutama lisäsana vaalirahoituksesta. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, kuten kaikki tiedämme. Tiedämme myös, että mm. rakennusliikkeet ja suuret kauppaliikkeet osallistuvat tämän kaavoitusmonopolin päättäjien valinnan rahoittamiseen. Pyyteettömän rahan kysymys koskee mitä suurimmassa määrin myös kuntavaaleja.

Miten vapaa päättämään on kuntapäättäjä, jonka vaalikampanjan rahoituksesta merkittävä osa on tullut mm. mainitsemiltani rakennus- ja kauppaliikkeiltä, joilla on toki omat intressinsä kunnan päätöksenteon suhteen? Pitäisikö valituksi tulleen päättäjän vähintäänkin informoida asiasta kuntalaisia, vaikka rahoitus käytännössä kanavoituisikin työväen- ja tukiyhdistysten kautta eikä suoraan omalle tilille?

Ei ole aivan yksinkertaista vastata kysymykseen, kummassa tapauksessa hämäräksi jäävällä rahoituksella on vakavammat pitkäaikaiset seuraukset: eduskunnassa lakeja säädettäessä vai kunnissa käytännön asioista päätettäessä? Ideapark -keskustelu konkretisoi hyvin tätä ongelmaa.

Me vihreät olemme todella monesti yrittäneet nostaa vaalirahoituksen ongelmia tapetille. No, nyt ne hieman onnenkantamoisen kautta ovat siellä. Ja toivottavasti pysyvät yli kuntavaalien. Monesti on tuntunut siltä, että tiedotusvälineet suhtautuvat rahoituskuvioihin jokseenkin hampaattomasti. Toivottavaa on, että hampaat ovat nyt löytyneet ja että ne ovat pysyvät.

Sanktioita oleellisempaa on mielestäni varmistaa rahoituksen avoimuus - siinä asuu äänestäjän kuluttajansuoja. Kun tietää oman päättäjänsä taustan, voi sen kautta seurata hänen toimintaansa ja tehdä siitä omat johtopäätöksensä.

Toivoisin myös keskustelua vaalirahoitukselle asetettavasta katosta ja sen myönteisestä vaikutuksesta eduskunnan ja kunnanvaltuustojen todelliseen edustavuuteen. Demokratialla on hintansa, mutta saako raha olla niin keskeinen tekijä päättäjiä valittaessa, kuin mitä se nykyisin on?

Murheellisia uutisia meiltä ja maailmalta

Jotenkin on murheellista, että kansakunnan kaapin päällä tuntuu istuvan kovin tietämätöntä sakkia, mitä tulee oman vaalikampanjan rahoitukseen. Keskustan ryhmäjohtaja Timo Kallin lausunnosta käynnistyi kova kohu, jota on ollut kohtalainen riemu seurata. Me vihreät olemme kerta toisensa jälkeen pyrkineet nostamaan vaalirahoitusta tapetille, mutta oikeasti asiasta eivät ole olleet kiinnostuneita sen enempää muut puolueet kuin tiedostusvälineetkään.

Näin väitän, sillä jos kiinnostusta olisi ollut, vaalien rahoitus olisi hoidettu terveen läpinäkyvälle pohjalle jo vuosia sitten. Vaan ei ole. Tarvittiin oikeasti arvovaltainen poliitikko sanomaan suoraan kameran edessä, että häntä ei lain noudattaminen tässä asiassa hotsita, jotta tiedostusvälineet todella tarttuivat - tai ehkä jopa joutuivat tarttumaan - asiaan.

Kohu on tuottanut muutamia ikimuistoisia puheenvuoroja. Erityisesti keskustalainen ympäristöministeri Paula Lehtomäki on kunnostautunut. Iltalehdessä hän sanoo rahoittajistaan ja raportoitavan rahan tarpeesta näin: "Saattaa olla, että osa on ollut sellaisia, että he eivät toivo nimeään julkisuuteen. Tietysti erityisesti tästä eteenpäin on skarpattava sen kohdalla, että lojaliteetti lakia kohtaan on suurempi kuin lojaliteetti muita tahoja kohtaan. ... Mutta mielestäni sitä kannattaa aika rauhallisesti miettiä, missä oikea raja erittelyvelvollisuudelle on. 1 700 euroa menee helposti jo melkein yhteen lehti-ilmoitukseen, eikä se ole kampanjassa välttämättä kovin suuri raha. Raja voisi olla 10000 euroa, Lehtomäki miettii. ".

Jaa että lain noudattaminen on lojaliteettikysymys? Ettei vain olisi niin, että ennen tätä kohua Lehtomäen lojaliteetti oli enempi kallellaan rahoittajiaan kohtaan, ja kohu kellisti vaakaa lain puolelle? Näin voisi lausunnon perusteella päätellä. Jos näin on, mitä se kertoo edustajan asenteesta perustyötään, eli lain säätämistä, kohtaan? 10 000 euron raja-ajatuksesta sanon vain, että eipä voisi ministerin jalat olla enää enempää irti demokratian läpinäkyvyydestä. Mutta olen varma, että Lehtomäki saa asiassa seuraajia. Jos tuet kerran joudutaan oikeasti julkistamaan, nostetaan raja niin korkealle, että niitä ei oikeasti jouduta julkistamaan? Näin ennustan, seuratkaapa vain keskustelua.

Kirjoitan asiasta huomenna lisää, olen ajatellut puhua tämän tiimoilta Mikkelin puoluekokouksessa. Sitä voi seurata suorana netissä: www.vihreat.fi/live. Puoluetoimisto toteuttaa kokeiluluontoisesti puoluekokouksen reaaliaikaisen seurannan mm. videokuvan, valokuvien, pikaviestien ja blogimerkintöjen keinoin. Tavoitteena on välittää verkkoon sekä puoluekokouksen asiaa että tunnelmia ja kokeilla, miten suuren tapahtuman välittäminen nettiin luontuu. Hyvä homma!

Otsikon murheellisista uutisista on tullut kauhulla seurattua Aasian tapahtumia. Kiinassa maanjäristys jätti kodittomaksi liki viisi miljoonaa ihmistä (lähes kotimaamme asukasluvun verran!) ja kuolleita arvioidaan olevan 50 000. Myanmarissa arviot kuolleista nousevat pitkälti yli sadan tuhannen vainajan, ja yli kahdelta miljoonalta arvioidaan puuttuvan ruokaa, suojaa ja puhdasta vettä. Ja juntta ei päästä apua maahan. Tämä on oikeasti järkyttävän kammottavaa. Kansainvälisen yhteisön on todella tehtävä kaikkensa, jotta juntta saadaan tolkkuihinsa! Tämä karmea tilanne on nyt varsinainen todellisuustesti kansainväliselle solidaarisuudelle, humanitaariselle avustusjärjestelmälle ja yhteisesti jaetuille arvoille. Osanottoni uhreille sekä heidän omaisilleen ja ystävilleen.

Monttu auki

Suu loksahti auki kuin telkänpönttö, kun kuuntelin keskustan ryhmäjohtaja Timo Kallin kohutun haastattelun hänen vaalirahoituksestaan. Ihan totta, kansanedustaja ei voi eikä saa sanoa näin! Kallin kunniaksi on tietysti sanottava, että hän rehellisesti sanoi, että laista viis, hän ei aio sanoa, mistä vaalirahoituksensa sai, ja täten leväytti koko suomalaisen vaalirahoitusilmoitusjärjestelmän kulissimaisuuden kansan syvien rivien eteen.

Kalli-keissistä ovat ansiokkaasti bloganneet niin puoluesihteeri Panu Laturi kuin kansanedustaja ja Vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi, lukekaa heidän kirjoituksensa. Olen täsmälleen samaa mieltä. On se nyt pikkaisen eri juttu, jättääkö tavis käyttämättä pyöräilykypärää vai jättääkö valituksi tullut kansanedustaja ilmoittamatta muutama kymmenen tuhatta euroa vaalirahaa, vaikka kumpaiseenkaan lain rikkomisesta ei ole säädetty rangaistuksia. Toisesta pitäisi kyllä säätää. Hyvä hallitus: toimintaa, pyydän!

Jos ei tiedä, mistä kohistaan, voi ohjelman katsoa Yle-Areenasta. Ja kun vauhtiin pääsee, voi katsoa myös sunnuntai-iltana tulleen Ykkösdokumentin suomalaisesta korruptiosta. Liittyy tähän tematiikkaan, ja mainituksi ohjelmassa tulee myös kotikaupunki Turku.

Mitäpä muuta? Työtä ja puutarhaa, pääasiassa. Kollegan kanssa suunnittelemme yhtä proggista, siitä ehkä lisää joskus toiste. Harjoittelukausi päättyi, opetusharjoittelijat lähtivät, vain yksi rästitunti ja pari loppupalautetta on jäljellä. Loppukevään saan olla "kahden" oppilaiden kanssa :). Perjantaina olin lukion ympäristökurssilaisten kanssa patikkareissulla Ruissalossa. Siellä oli kauniin kevätpäivän kunniaksi varsinaiset biologian opettajien kokoontumisajot.

Viikonlopun olimme pääasiassa kotona, oleilimme ja laitoimme pihaa sekä sunnuntai-iltana käväisin vihreiden valtuustoryhmän kokouksessa.

Tänään maanantaina olin koululla tapaamassa varsinaissuomalaisia kansanedustajia, joita tuli pieni ryhmä tutustumaan Varissuon ja Norssin tilanteeseen ja maahanmuuttajataustaisten lasten ja -nuorten opetukseen. Kiva, että tuli edes pieni ryhmä. Meillä Varissuolla toimivilla olisi paljon tarpeita sekä valtion että Turun kaupungin suhteen. Vaan mahtaako kumpikaan kuulla?

Vakkelta tulin jokirantaan pyärängummiksi. Varsinais-Suomen agendatoimisto kampanjoi alkanutta Pyörällä töihin -viikkoa. Meitä valtuutettuja oli pyydetty pyärängummeiksi, eli jokirantaan pumppaamaan ilmaa pyöräilijöiden renkaisiin ja rasvaamaan kettinkejä. Siinä sitten karjuin vastatuuleen ohiajaville, että "Ilmaista ilmaa tarjolla! Rasvaa kettinkeihin!" ja pumppasin renkaita. Vauhtiin päästyämme väkeä myös riitti tapahtumassa. Olin hakenut lainaan vihreiden toimistolta kunnollisen jalkapumpun, sillä oli hyvä pumpata. Ajattelin, että pikkupumpulla en kauaa jaksa askarrella selkä mutkalla. Parin tunnin pumppauksen jälkeen alaselkä alkoi jalkapumpusta huolimatta hieman osoittaa mieltään. Mutta kiva kokemus kaiken kaikkiaan, ja tosi moni huoltopisteeseen pysähtynyt pyöräilijä poistui paikalta hymyillen :). Menen kyllä toistekin, jos pyydetään!

Hirmumyrsky Nargis ja miljoona koditonta

Kuva: Vuoden nuoren taiteilijan Samuli Heimosen työ Tampereen taidemuseon näyttelystä. Sopii jotenkin tähän tunnelmaan.

Viime päivät on ollut tosi paha olo hirmumyrsky Nargisin takia. Kuten ilmastonmuutosmalleissa ennustetaan: myrskyt lisääntyvät ja eniten tulevat kärsimään maailman köyhimmät ihmiset. Nyt Myanmarissa kävi juuri näin: myrsky ja sen nostattama hyökyaalto tuhosivat suuret alueet merenpinnan läheistä maaseutua, kyliä ja kaupunkeja. Hirmumyrskyt saavat hirmuisen voimansa kaiken aikaa lämpenevästä merivedestä, ja perussääntöhän on, että mitä lämpöisempi vesi, sitä voimakkaampi myrsky.

Kuolleita on jo yli 22 000, ja lisää löytyy, kun raivaustyöt etenevät. Miljoona ihmistä jäi ilman kotia ja taudit pääsevät jylläämään puhtaan juomaveden, ruoan ja sanitaation puutteesta kärsivässä Myanmarissa. Olkoon maassa sotilasjuntta tai ei, ihmisillä siellä on iso hätä.

Niille, keillä on varaa avustaa:

• Punaisen ristin katastrofirahasto löytyy täältä.
• Oma suosikkini on Kirkon ulkomaanapu. Sen lahjoitustiedot löydät täältä.

Jos olet oikein tosi varakas, jätä yksi Thaimaan lentolomamatka väliin ja anna rahat naapurimaa Myanmarin avustamiseen. Ilmastokin kiittää.

Lisäys 7.5.: New Orleansin tuhonneen hirmumyrsky Katrinan (muistattehan kaikki sen katastrofin, eikö vaan?) uhriluku oli lopulta kai noin 1500 kuollutta ihmistä. Joitakin kymmeniä tuhansia ihmisiä asuu myrskyn jäljiltä edelleenkin tilapäismajoituksessa. Tämän päivän uutisten mukaan YK pelkää Myanmarin uhriluvun nousevan vielä "huomattavasti" ja joku amerikkalaisdiplomaatti väitti kuulleensa arvioita 100 000 uhrista. Tilanteen seuranta täällä meidän tiedotusvälineissämme ei kuitenkaan liene tällä hetkellä aivan Katrinan luokkaa...

Ja pieni korjaus eiliseen: hyökyaalto ei taida olla myrskyn nostattamalle vedelle oikea nimitys. Oikeampi lienee tulva-aalto. Näin opin mainiosta blogista Helsingin sää kuvina, johon tutustuin joitakin kuukausia sitten ja jota olen siitä pitäen puolihuolimattomasti seurannut ja tarpeen tullen opiskellutkin. Siinä oli eilen (6.5.) huolellinen kuvaus Nargisin edesottamuksista, mikä kiinnostuneille tiedoksi mainittakoon.

Aurinkoinen valpuri

Vappu tuli juhlittua perinteisen kaavan mukaan: aattona Taidemuseonmäellä ihmisten lakitukseen, sitten Liljalle (siis Liljan patsaalle patsaan lakitukseen) ja sen jälkeen kaljalle. Tai siiderille, en minä olutta juo, keliaakikko kun olen. Turussa vappu oli todella lämmin (virallisen mittauksen mukaan 23.9 astetta), joten ravintola Koulun pihalla oli leppoisa istua. Nepalilaisen ruokaravintola Sikharin (nam!) kautta päädyimme vielä jatkoille ja sitten vikalla bussilla kotiin.

Vapunpäivänä oli Aurajokirannassa Apteekkimuseon edessä vuorossa Vihreiden perinteinen vappujuhla Aito Vihreä Vappu, jonka "puhujalavaa" olen vuosien mittaan kuluttanut monet kerrat. Muita puhujia olivat Pauliina de Anna, Mika Helva ja Ville Niinistö. Spiikkauksen hoiti Janina Andersson ja musiikista vastasi Sohon Torwet. Ilmapallojen narut menivät perinnettä noudattaen taas pahasti solmuun, ja muutenkin tunnelma oli aurinkoisen vappuinen. Turun Sanomien jutun tapahtumasta voit käväistä lukemassa täältä.

Päivän päätteeksi tulimme kotiin ja ryhdyimme mieheni kanssa kaatamaan puita. Tontillamme kasvaa liikaa puita, osa jopa lähes talon seinässä kiinni, ja muutama niistä pitää ikävä kyllä kaataa. Mutta mihin ihmeeseen voi loppusijoittaa muutaman havupuun oksat neulasineen?

Perjantaina puutarhatyöt jatkuivat: putsasin vuorenkilpipenkin ja otin hengiltä legioonan lehtokotiloita ja yhden liljakukon. Työtä pihamaalla kyllä riittäisi, esim. toinen, vielä suurempi vuorenkilpikasvusto kaipaisi hoitotoimenpiteitä. Osan tontista olemme ehtineet saada kohtuukuntoon, mutta osa on vielä raivaamatta. Ja kasvimaakin pitäisi laittaa. Talokaupassa tuli todellakin hankittua itselleen uusi harrastus. Onneksi aiemmat asukkaat ovat istuttaneet tänne paljon kukkivia kasveja, olemme saaneet nauttia niistä tänä keväänä runsain mitoin. Tästä heille iso kiitos! Nytkin täällä kukkivat ainakin skillat, narsissit, hyasintit, jalokiurunkannukset, talviot, helmililjat, onnenpensas, kevätkaihonkukat, valkovuokot, esikko, vuorenkilpi, ruttojuuret, käenrieska, käenkaali ja vuohenjuuri (luulen, pitää tarkistaa). Tulppaanit aukevat ihan kohta. Saattaa olla, että tämä tontti on kauneimmillaan keväällä, kun erilaisia kukkia on niin paljon ripoteltuina sinne ja tänne. Keskikesällä täällä oli vuosi sitten paljon värittömämpää.

Liitän loppuun pari valokuvaa vihreiden vapputapahtumasta ja niiden alle pitämäni puheen, jos se nyt sattuisi jotakuta kiinnostamaan. Leppoisaa toukokuun jatkoa!

Keväisen vihreää vappua, hyvä juhlakansa!

Vapun päivällä on pitkät perinteet ja monta juhlan aihetta. Juhlimme kevättä, ylioppilaita ja kansainvälistä työn päivää, kuka mitäkin ja moni kaikkia näitä. Sata vuotta sitten työtä oli tehtävä ihmisten elinolojen kohentamiseksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aikaansaamiseksi. Nyt vuosisata myöhemmin ihmisten elinoloja ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta vakavimmin uhkaava asia on globaali ilmastonmuutos. Ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset kohdistuvat maailman köyhimpiin ihmisiin, mutta osattomiksi emme tule jäämään me vauraat länsimaalaisetkaan.

Viime vuodet ovat tuottaneet ilmastonmuutoksen etenemisestä yhä huolestuttavampia tietoja. Aiemmin kiistaa käytiin siitä, tuleeko ilmastonmuutos etenemään muutosta ennustavien mallien vaihteluvälien ala- vai ylärajoja pitkin, eli ennustavatko mallit liian synkkää tulevaisuutta. Nyt keskustelun sisältö on muuttunut. Näinä aikoina puidaan sitä, miksi todelliset havainnot kertovat suurempaa muutosta kuin mallit ennakoivat. Mitä olemme jättäneet huomiotta, mitä emme vielä tiedä? Miksi muutos etenee nopeammin kuin tutkijat ovat olettaneet?

Ilmastomallien mukaan tulevaisuudessa myrskyt ja kaatosateet lisääntyvät, jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Joudumme ratkomaan tulviin, sähkökatkoksiin ja vettyneeseen maahan liittyviä ongelmia. Toisaalta myös kuivuuskaudet lisääntyvät - täällä meillä erityisesti kesäaikaan - ja tästä ennakoidaan pulmia sekä vesihuollolle että ilmanlaadulle. Lumettomien synkkien talvien, varhaisten keväiden ja maailmanlaajuisesti nousevan ruoan hinnan kanssa me varsinaissuomalaisetkin olemme jo saaneet tehdä tuttavuutta. Lämmin sää miellyttää toki montaa – ainakin siihen saakka, kunnes se muuttuu viikkojen paahtavaksi helteeksi, joka polttaa nurmikot ja korventaa kasvimaat. Siellä, missä kuivuus ehdyttää juomavesilähteet, tappaa viljan ja karjan ja vie ruoan perheeltä, aurinko ei enää lämmitä kutkuttavan mukavasti. Muutos on liian nopea ja siksi monelle tuhoisa.

Näin työn päivänä on hyvä korostaa: ilmastonmuutoksen hidastaminen on sinun, minun ja meidän työ. On kyse nimenomaan työstä ja sen tekemisestä. Pelkällä puheella ei tätä palloa pelasteta. Vastuu ja käytännön työtehtävät täällä meillä Pohjolassa kuuluvat niin Suomen valtiolle kuin kunnille, myös kotikaupunki Turulle, ja jokaiselle yksittäiselle ihmiselle. Kaikkien osallistuminen ilmastotyöhön on tärkeää ja merkityksellistä, ja jokainen voi tykönään miettiä, onko oma panos ollut riittävä.

Turun kaupungin ja kaupunkiseudun osalta toimet eivät ole vielä olleet tarvittavia. Monessa asiassa kehitys on todellisuudessa kulkenut jopa aivan päinvastaiseen suuntaan. Asutus hajaantuu yhä kauemmas, liikenteen määrä ja etäisyydet kasvavat, autot pörräävät kodin, työpaikan, kaupan ja harrastusten välillä. On välttämätöntä siirtää ilmastopolitiikka Turussa paperilta käytännön päätöksiin, toimenpiteisiin ja työhön.

Kaupunkirakennetta on tiivistettävä, se ei saa hajaantua enää tämän järjettömämmäksi. Samalla on huolehdittava lähipalveluista, asumisen kaikinpuolisesta viihtyisyydestä ja luontoympäristöjen säilymisestä virkistyskäytössä. Näiden toteuttamiseksi on käynnistettävä ekokaupunginosahankkeita. Myös vanhojen rakennusten uusiokäyttöä on kehitettävä, purkamisen sijaan. Liikenne, rakentaminen, lämmittäminen ja ison kaupungin hankinnat on kaikki toteutettava energiatehokkaasti. Ydinenergiaa ei kaupunkilaisten Turku Energia kuitenkaan tarvitse. Uusi rakentaminen on kaavoitettava toimivien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Kaavoituksen yhteydessä on päätettävä myös uusien asuinalueiden ympäristöystävällisistä energiaratkaisuista kuten kauko- ja maalämmöstä.

Toriparkin rakentamisen sijaan on parannettava keskustan saavutettavuutta ja viihtyisyyttä joukkoliikennettä, pyöräteitä ja kävelykeskustaa kehittämällä. Joukkoliikenne on saatava paitsi edulliseksi myös seudulliseksi, nopeaksi ja helposti ymmärrettäväksi. Lisäksi tarvitsemme kiireesti päätökset ja aikataulut uusien joukkoliikenneratkaisujen aikaansaamiseksi ja niiden rahoituksen hankkimiseksi, eli päätökset ja suunnitelmat pikaraitiotiestä, paikallisjunista ja matkakeskuksesta. Jos nämä keinot eivät riitä hillitsemään autoliikennettä, on kaupunkiseudulle saatava ruuhkamaksut.

Ilmastopäästöt on saatava Turun seudulla alas ja ympäristöystävällinen kehitys nousukiitoon. Turun tuleekin laatia sekä ilmasto- ja energiastrategia että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelma, ja nämä ohjelmat on pantava toimeen kestävän kehityksen budjetointijärjestelmän kautta määrätietoisesti ja tavoiteaikatauluista kiinni pitäen.Kuluvan vuoden syksyllä on edessä kunnallisvaalit. Vaalivuoden kunniaksi kehotankin teitä kaikkia ryhtymään käytännön ilmastotekoon eli kysymään tapaamiltanne kunnallisvaaliehdokkaalta, mitä konkreettista juuri hän ja hänen puolueensa ovat aikeissa tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja muutokseen liittyvien riskien vähentämiseksi. Ilmastonmuutoksen torjumisestahan on jo myöhäistä puhua.

Iloista vappujuhlaa kaikille! Nauttikaamme tämä päivä puhtaasta aurinkoenergiasta!

Vappupuheita saatavilla! Vappupuheita saatavilla!

Aito Vihreä Vappu Turussa 1.5. klo 13 -14.30 perinteiseen tapaan Apteekkimuseon edustalla Läntisellä Rantakadulla.


Puhujina:

• kansanedustaja Ville Niinistö
• Vihreän liiton valtuuskunnan puheenjohtaja Katri Sarlund
• Turun vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Mika Helva
• kaupunginvaltuutettu Pauliina deAnna

Tilaisuuden juontaa kansanedustaja Janina Andersson! Musiikista vastaa Sohon Torwet.

Tervetuloa!

Menkää Ruissaloon! Ihailkaa pajuja!

Menkää Ruissaloon! Lehdon kevätaspekti eli kevätkukkien kukinta on kauneimmillaan! Saari on tulvillaan valkovuokkoja, sinivuokkoja ja pystykiurunkannuksia. Kiersin tänään ystäväni Minnan kanssa Marjaniemen luontopolun ja näkymät olivat henkeäsalpaavan kauniit. Maa oli valkoisenaan valkovuokoista! Kiitos seurasta, Minna!

Jos et osaa suunnistaa saarella, käy hakemassa itsellesi kartta Ruissalon opastuskeskus Tammenterhosta. Muista kuitenkin luonnonsuojelualueella liikkumisen perussäännöt: vain merkittyjä polkuja pitkin saa kulkea, mitään ei saa poimia, roskia ei saa jättää ja koirat on pidettävä kiinni. Polut on merkitty - kuinkas muutenkaan - keltaisilla tammenterhomerkeillä ja keltaisilla maaliläiskillä.

Olo oli kuin siinä Eikka Leinon runossa, jossa lausutaan, että "Hän kulkevi kuin yli kukkien".

Oli helppoa saada samaan kuvaan kaikki kaverukset: valkovuokko, sinivuokko ja kiurunkannus.

Alla kiurunkannus hieman suurempana.

Nyt on myös paras aika pajubongaukseen. Pajulajeja (Salix) Suomessa on kolmisenkymmentä. Lisäksi useilla lajeilla on alalajeja ja monet lajit ovat taipuvaisia risteytymään keskenään. Pajujen tunnistaminen on siis kasvinharrastuksen kuningaslajeja eikä millään tavalla minun osaamisaluettani. Mutta tyytyminen Paju sp. -tasoiseen tunnistukseen ei mitenkään estä nauttimasta pajunkukkien kauneudesta.

Oikeastaan on hämmästyttävää, että meillä Suomessa ei käydä keväällä sankoin joukoin ihastelemassa pajujen kukintaa. Me vain höpötämme pääsiäisena pajunkissoista. Pajujen kukinta ansaitsisi olla Japanin kirsikankukkien veroinen tapahtuma! Katsokaapa vain tarkemmin: mikä on keväisessä maisemassa kauniimpaa, kuin peltomaiseman keskellä herkän vaaleankeltaisena kukkiva pörröinen pajupensas? Tai tarkkailkaa, miten korkeammat pyöreämuotoisesta latvastaan kukkivat pajut elävöittävät metsän laidan tummaa maisemaa. Kukkeat pajut ovat kuin keväisen karuun maisemaan pudotettuja puutarhakasveja. Vain ennakkoluulomme estävät meitä näkemästä kukkivien pajujen kauneutta.

Pajujen kauneus kestää myös lähemmän tarkastelun. Menkää ja katsokaa. Emi-ja hedekukat eroavat toisistaan, ja pajulajeittain kukat ovat paitsi eri näköisiä, myös eri värisiä. Olisi todella hauska kiertää pellon pientareita joskus jonkun sellaisen kasviasiantuntijan kanssa, joka osaisi jo kukkivista pajuista kertoa niiden lajit! Sellaisen asiantuntija puutteessa on tyydyttävä kameraan, joka sekin tarjoaa oivaa matkaseuraa pajuretkellä. Tässä tämänpäiväisiä räpsäyksiä Ruissalosta, joka ei kylläkään ole mikään pajuntarkkailijan paratiisi.

Kuka ryhtyisi järjestämään pajunkukkaretkiä minimalistista kauneutta etsiville?

Valtuustopuhe tarkastuslautakunnan raportista

Tässä maanantainen valtuustopuheeni tarkastuslautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa (asia 5: Raportti Turun sosiaali- ja terveystoimen kustannushallinnasta). Kunnallispolitiikan aloittelijoiden ei ehkä kannata tällä kertaa vaivautua?

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Tarkastuslautakunta on saanut valmiiksi kuluvan kauden työohjelmaamme kuuluvan raportin Turun sosiaali- ja terveystoimen kustannusten hallinnasta. Aihe valikoitui työohjelmaamme taloudellisen ja toiminnallisen merkityksensä vuoksi. Hyvän taustan työlle tarjosi saimme keväänä Tampereen yliopistossa julkaistu tohtori Sanna Lauslahden väitöskirja "Kunnan erikoissairaanhoidon kustannushallinnan keinot ja niiden käyttämisen esteet".

Haluan kiittää paitsi tarkastuslautakuntaa ja sen nimeämää raportin ohjausryhmää, myös kaikkia niitä virkamiehiä ja luottamushenkilöitä, jotka haastattelujen ja kirjallisten kyselyiden kautta ovat osaltaan vaikuttaneet tämän raportin valmistumiseen. Ohjausryhmä haastatteli yhteensä 36:ta kaupungin keskushallinnon, terveystoimen, sosiaalitoimen ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin virkamiestä ja luottamushenkilöä. Liitteestä 1 löydätte listan haastatelluista ja raportin luonnosta kommentoineista henkilöistä, ja liitteestä 5 haastattelun pohjaksi lähetetyn kyselyn. Erityisen kiitoksen ansaitsee tarkastuspäällikkö Synnöve Niemi, joka seuloi ja kokosi yhteen haastatteluissa kerätyn tiedon ja muun tausta-aineiston ja kirjoitti varsinaisen raportin.

Tavoitteenamme oli selvittää, mitä kustannushallinnan keinoja on käytettävissä sosiaali- ja terveystoimessa, missä laajuudessa keinot on otettu käyttöön ja missä määrin kustannushallintaa voidaan edelleen tehostaa.

Yleinen havainto on, että kustannushallinnan erilaisia keinoja on sosiaali- ja terveystoimessa tiedostettu ja myös käytössä ainakin jossain määrin. 2000-luvulla on toteutettu lukuisia kustannushallintaan liittyviä organisaatiomuutoksia ja toimintatapojen muutoksia. Mahdollisuuksia eri keinojen laajentamiseen on kuitenkin myös jäljellä.

Taustatiedosta sen verran, että sivulla 7 esitetään kuvana sosiaali- ja terveystoimen nettomenojen kehitys kuluvan vuosikymmen osalta. Tietoa nettomenoarvioiden ylityksistä ja alituksista löytyy liitteestä 4. Tosiasia on, että väestön ikärakenteen muutos, lainsäädännön muutokset, lääkkeiden ja hoitomenetelmien kehittyminen, uusien potilasryhmien tulo hoidon piiriin ja väestön vaatimustason nousu lisäävät palvelujen kysyntää jatkuvasti. Palkkatason nousu, maksuosuuden siirtyminen valtiolta ja potilailta kunnille sekä vuokrien ja tarvikkeiden kustannustason nousu ja lisäävät menoja. Kustannusten nousu vaikuttaa vääjäämättömältä, joten on erittäin tärkeää kohdentaa olemassa olevien resurssien käyttö mahdollisimman tehokkaasti, taloudellisesti ja tuottavuutta parantaen.

Tutkimuksessaan lautakunta löysi selviä tuottavuutta parantavia kehittämisen kohteita, joista toivomme seuraavan sekä keskustelua että muutoksia itse toiminnassa.

Ensinnäkin toteamme, että perusterveydenhuollon voimavaroja tulee vahvistaa erikoissairaanhoidon kustannusten vähentämiseksi. Perusterveydenhuollon voimavarojen riittämättömyys lisää tarpeettomasti erikoissairaanhoidon kalliimpien palveluiden käyttöä. Pyydän valtuutettuja katsomaan liitesivun 42 ja 43 kaavioita, joissa huomio kiinnittyy merkittävään eroon perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä yhdentoista suurimman kaupungin keskiarvoon verrattuna. Satsaamme liian vähän perusterveydenhuoltoon, mikä johtaa suuriin satsauksiin erikoissairaanhoidossa. Poikkeuksen muodostavat vain perusterveydenhuollon aliresursoitu hammashuolto ja erikoissairaanhoidon psykiatria, jonka kohdalla alhaista lukua selittää kaupungin oma psykiatrinen erikoissairaanhoito. TYKSissä tapahtuvien hoitojaksojen määrässä Turku ei kovin suuresti erotu valtakunnallisesta keskiarvosta, mutta hoitopäivien määrässä erottuu, kuten sivun 6 taulukosta voi havaita.

Vanhustenhuollossa on varmistettava tarpeelliset voimavarat, jotta erikoissairaanhoidon hoitopaikalta pois jonottaville potilaille saadaan edullisemmat jatkohoitopaikat ja näin hoitokustannuksia voidaan vähentää erikoissairaanhoidosta. Oikean tasoiseen hoitopaikkaan sairaanhoitopiirin sairaalasta jonottavien turkulaisten potilaiden odotuspäivien kustannukset nousivat vuonna 2007 yhteensä 5 M€:on. Tästä summasta korotettua siirtoviivemaksua, eli kolmannesta odotuspäivästä lähtien maksettavaa tuplamaksua, oli 1,4 M€. Lisäksi potilaita jonotti jatkohoitoon kaupungin omasta erikoissairaanhoidosta. Ongelmasta on puhuttu pitkään, mutta vasta viime vuonna siihen alettiin puuttua tarvittavalla voimalla. Näiden potilaiden hoitaminen vanhainkodissa, kotipalvelun asiakkaana kotona tai pitkäaikaissairaanhoidossa olisi tullut kaupungille huomattavasti edullisemmaksi. Yhden erikoissairaanhoidossa vietetyn jonotuspäivän hinnalla saa noin 2,5-3 hoitopäivää pitkäaikaissairaanhoidossa. Kustannustenhallinnan kannalta on myös erittäin tärkeää satsata riittävästi vanhusten tarvitsemaan kotipalveluun.

Perusterveydenhuollon omalääkäreitä meillä on valtakunnallisiin suosituksiin verrattuna liian vähän. Omalääkärien työ kuormittuu liikaa, mikä johtaa jonoihin, lääkärien vaihtuvuuteen ja kokeneiden lääkärien katoamiseen omalääkärijärjestelmästä. Terveysaseman lääkäripula johtaa lääkäreiden uupumiseen ja hakeutumiseen pois kyseiseltä terveysasemalta, jolloin kierre pahenee entisestään. Jonot tietyille terveysasemille ovat pitkät, mikä voi pahentaa potilaan tilaa ja vaikeuttaa tervehtymistä.

Haastatteluissa tuli myös ilmi, että kokemattomat lääkärit lähettävät potilaita kokeneita lääkäreitä enemmän erikoissairaanhoitoon. Meidän tulee lisätä mahdollisuuksia kokeneen lääkärin tai erikoislääkärin pikakonsultointiin, jotta voimme pitkällä tähtäimellä vähentää sairaanhoitopiirin kalliimman erikoissairaanhoidon käyttöä. Nopea konsultaatio voidaan hankkia sekä kaupungin omilta erikoislääkäreiltä että ostopalveluna.

Sopimusohjausjärjestelmästä tarkastuslautakunta toteaa, että sen osana tulee harkita kannusteita sovittua paremmasta tuloksesta. Sopimuksiin tulee sisällyttää tarvittavat menettelytapaohjeet sopimuksenvastaisen tilanteen uhatessa tai toteutuessa. Lisäksi on ratkaistava miten sopimuksista neuvotellaan, jotta ne ovat alusta alkaen molempien osapuolten hyväksyttävissä. Loppuvuodesta 2007 tehdyissä haastatteluissa sopimusohjausjärjestelmän tarkempi sisältö oli vielä epäselvä useimmille haastatelluista.

Sekä yleisesti toiminnan kehittämisen kannalta että erityisesti sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisen kannalta on tärkeää, että henkilöstöä kannustetaan tuomaan esille ehdotuksiaan toiminnan kehittämiseksi. On luotava kanavat, joiden kautta ehdotukset toiminnan kehittämiseksi tulee tuotua esille. Johtoryhmätyöskentelyyn tulee ottaa mukaan henkilöstön edustajat. Tämän suhteen terveys- ja sosiaalitoimi ovat olleet eri asemassa, sillä terveystoimessa henkilöstöllä on ollut henkilöstön edustus, sosiaalitoimessa taas ei. Prosessien kehittämiseen tarvitaan koulutusta organisaatioiden kaikilla tasoilla.

Taloussuunnitelmakaudelle olisi asetettava nykyistä selkeämmin toiminnallisia tavoitteita, joilla tähdätään toiminnan tuottavuuden ja vaikuttavuuden kasvattamiseen sekä kustannushallinnan parantamiseen pitkällä tähtäimellä. Nykyinen toiminnan suunnittelu perustuu siihen, että talousarviovuotta suunnitellaan tarkkaan ja muille taloussuunnitelmavuosille lähinnä hyväksytään ohjeluvut. Kustannushallinnan kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että sijoittaisimme huomattavasti enemmän voimavaroja pitkän aikavälin toiminnan muutosten suunnitteluun, ja nämä muutokset kirjattaisiin taloussuunnitelmaan. Näin saisimme kasvatettua toiminnan vaikuttavuutta ja hillittyä kustannusten jatkuvaa kasvua.

Haastattelujen perusteella kaupunkiorganisaatiomme keskustelukulttuurissa on puutteita ja runsaasti kehittämisen mahdollisuuksia. Talousarvioprosessista on todettava, että siinä ei ole onnistuttu sitouttamaan sosiaali- ja terveyslautakuntia ja niiden alaista henkilöstöä tarpeeksi toteuttamaan valtuuston hyväksymää talousarviota, koska talousarvio on koettu epärealistiseksi. Yhteydenpitoa ja yhteistyötä kaupungin virkamiesjohdon ja organisaation eritasoisten päätöksentekoelinten välillä on tiivistettävä, jotta saamme aikaan yhteisymmärryksen tarvittavista toimenpiteistä kustannushallinnan parantamiseksi. Tiiviimpi keskusteluyhteys lautakunnan ja kaupungin virkamiesjohdon välillä palvelee kustannushallinnan kehittämistä, kun keskusteluissa avataan talousarvion perusteita ja käsitellään kustannushallintaa parantavien keinojen valintaa ja vaihtoehtoja koko kaupungin näkökulmasta. Kaupungin ylimmän virkamiesjohdon tulee osallistua lautakuntien kokouksiin, milloin se on tarpeen kaupungin kokonaisedun ja tiedonkulun varmistamiseksi.

Arvioinnin tuloksena voidaan todeta, että kaupungin virkamiesten ja luottamushenkilöiden yhteydenpito sairaanhoitopiiriin turkulaisiin luottamushenkilöihin on vähäistä. Kaupungin ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ylimmän virkamiesjohdon vuoropuhelua kaupungin talouden kannalta tärkeistä asioista tulee lisätä kaupungin vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseksi. Sairaanhoitopiirille maksettava Turun kaupungin maksuosuus on vuonna 2008 talousarvion mukaan 138,6 M€, mikä on lähes 10 % kaupungin toimintamenoista. Terveystoimen ja sairaanhoitopiirin virkamiesten kesken vuoropuhelua on, mutta ylimpien virkamiesten yhteydenpito sairaanhoitopiirin kanssa on ollut liian vähäistä. Samoin lautakuntien - erityisesti tietenkin terveyslautakunnan - yhteydenpito sairaanhoitopiirin kanssa on ollut niukahkoa. Monissa muissa suurissa kaupungeissa on myös sosiaalitoimenjohtaja ollut mukana sairaanhoitopiirin kanssa käytävissä neuvotteluissa, mutta Turussa tätä tapaa ei ole ollut käytössä. Aktiivisella yhteistyöllä ja hyvin valmistelluilla säännöllisillä tapaamisilla voidaan todennäköisesti lisätä kaupungin vaikuttamismahdollisuuksia ja sitä kautta parantaa kustannusten hallintaa. Näin Turun kaupungin päättäjät olisivat paremmin informoituja kaupungin talouden kannalta merkittävistä sairaanhoitopiirin asioista, ja sairaanhoitopiirissä lisääntyisi ymmärtämys Turun tilanteista. Kyse on siis yhteistyön, ei käskyttämisen tehostamisesta, sillä on muistettava, että sairaanhoitopiirissä vain valtuuston jäsenet ovat suoraan Turun kaupungin asettamia. Hallituksen jäsenet edustavat sairaanhoitopiiriä kokonaisuutena.

Haastattelujen perusteella on todettava, että kaikki haastatellut suhtautuivat keskusteluyhteyksien parantamiseen ja säännönmukaistamiseen sangen myönteisesti ja pitivät yhteydenpidon kehittämistä perusteluna. Asia pitäisi nyt vain saada aikaiseksi.

Myös meillä poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka. Meidän on keskenämme päästävä ja sitouduttava yhteisymmärrykseen sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmien ratkaisemiseksi, jotta kaupunkilaiset saavat tarvitsemansa palvelut, ja jotta ne saadaan tuotettua mahdollisimman kustannustehokkaasti. Tarkastuslautakunnan puolesta toivon, että tämä raportti soveltuu tarvittavan keskustelun herättäjäksi ja työkaluksi.

Elossa taas - ainakin melkein

Juu, en ole kadonnut planeetalta. Olen tehnyt töitä, töitä ja töitä, enkä sitten mitään muuta. Blogia en ole ehtinyt päivittää, enkä seurata toisten tekstejä. Sähköpostinkin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Koti on siivoamatta ja työpöytä kans. Muutaman päivän päästä alkaa olla taas onneksi löytyä tilaa hengittää. Puutarhanhoitokin olisi kiva aloittaa, kevät kun pukkaa pahasti päälle.

Tänään perjantaina oli tarkastuslautakunnan tiedotustilaisuus. Julkaisimme raportin sosiaali- ja terveystoimen kustannushallinnasta. Kannattaa tsekata! Kirjoittelen asiasta enemmän ensi maanantain valtuuston jälkeen. Muita tarkastuslautakunnan julkaisuja löydät täältä.

Muutoinkin viikkoon on mahtunut politiikkaa: tiistaina lautakunta, torstaina Kuntaliiton hallituksen kokous ja paneelikeskustelu toriparkista, tänään perjantaina tiekkarin ja lautakunnan lyhyehkön kokouksen lisäksi puoluehallituksen kokous Helsingissä. Hoppua on siis riittänyt.Rentoutua olen ehtinyt vain kävelemällä iltaisin puutarhassamme, pari kertaa jopa kameran kanssa. Oma puutarha on osoittautunut yllättävän ihanaksi jutuksi. Olen useimpina päivinä mennyt töistä/kokouksesta kotiin tultuani hetkiseksi tutkailemaan kasvien päivän aikana tapahtunutta kasvua ja tarkkailemaan lintujen sekä parin bulimiaa potevan puurotan touhuja. Pienenä hetkenä on pääsyt hyvin irti päivän aikana korviin tarttuneesta kohinasta.

Tässä muutamia kuvia kevään tunnelmista.

Ensin ruttojuuri, luulen. Ekan kukan kanssa ja sitten pari päivää myöhemmin.

Sitten... arvaapa mikä. No, raparperi.

Lumikellot ovat kukkineet jo helmikuun lopusta lähtien. Ja vielä riittää papua kelloilla.

Nää on jotain, mitä istutin syksyllä. Ensin sateella kiinni ja sitten auringossa auki. Lienevät krookuksia? Heitin tietty selosteet kierrätyspahvien joukkoon. En tee sitä enää, kaikki puutarhan omavat kaverit pottuilee.

Talon edellinen omistaja unohti pakata krookuksena mukaan. Onneksi meille! Nämä on aivan kertakaikkisen upeita!

Lehtokurppa!

Tästä tulee lyhyt bloggaus, kun on illan kouluhommat tekemättä ja olen aivan uuvuttavan väsynyt. Aamulla oli keittiön ikkunan alla yllätys: lehtokurppa! Ensin sivusilmällä näin vain jonkin vilahtavan maata pitkin ja koon perusteella säntäsin ikkunaan: rotta! No ei sentään, vaan jokin aika iso, pitkänokkainen ja punaruskean kirjava lintu. Ehdin aamukiireessä hetken aikaa tuijottaa naapurin ja oman tonttimme rajalla menevää vipeltäjää. Yritin painaa tuntomerkkejä muistiin, kun en oikeasti ole kovinkaan kummoinen lintutuntija. Näkyvimmin jäi mieleen pään/niskan vaakaraidat ja punaruskean kirjava selkä.

Illalla kotiin tultuani alkoi lintukirjojen tutkailu. Kuka oli vieras, ja oliko se kovinkin varhain liikkeellä. Takaraivon juovat varmistivat havainnon: lehtokurppa oli jo liikenteessä. Lintukirjan mukaan lehtokurpat saapuvat keväällä aikaisin. Talven ne viettävät Länsi-Euroopassa, erityisesti Ranskassa ja Englannissa. Hmm. Kuulostaa aika mukavalta... Ruokavaliokin on aika ranskalainen: etanoita, kaikenlaisia matosia, kasvinosia, siemeniä ja marjoja. Jam. Tai sitten ei.

Tsekkasin tietty myös Turun Lintutieteellisen yhdistyksen sivuilta, onko joku muukin havainnut lehtokurppaa, vai onko amatöörihavainnoitsija ihan yksin luontoihmeittensä kanssa. En ole. Tältä päivältä oli kirjautunut kaksi muutakin lehtokurpan nähnyttä, toinen Ylioppilaskylästä ja toinen Ugista. TLY:n sivu kannattaa linnuista kiinnostuneiden aloittelijoiden näin kevään korvalla merkitä muistiin. Jos epäilee nähneensä jotain, voi sieltä tai Birdlifen valtakunnallisemmasta Tiirasta tsekata, onko joku muukin nähnyt vastaavaa.

Lentävän lehtokurpan olenkin oppinut tuntemaan jo mökiltä. Lintua voi kutsua lentäväksi sammakoksi. Orr, orr, orr... Illan hämärtyessä alkaa lento vakireittiä pitkin edestakaisin ja toistuvasti kurnuttaen.

Linnut ovat toden totta alkaneet saapua pohjoisen kevääseen. Termistä talveahan ei sitten lopulta tullutkaan eteläiseen Suomeen, kuten Ilmatieteen laitos on tänään todennut. Viime viikonlopun lauantaina 8.3. kuulin ensimmäistä kertaa sepelkyyhkyn kujerruksen (tai hullun pulun huudon, miltä se ehkä enemmän kuulostaa) täällä Peltolassa. Kaikenlaista muutakin viserrystä on alkanut soida, mutta en ole ehtinyt niitä etsiskelemään kiikareiden kera ja kykyni tunnistaa lintuja äänestä on, no, lähes olematon. Harmi kyllä.

Mouruavia katteja ja laiskanpulskeita rusakoita on myös riittänyt kotitarpeiksi. Pihalla ja jopa terassilla. Lisäksi epäilen viikonlopun lumijälkien perusteella vahvasti, että ihka aito kettu on kulkenut talomme alla. Pitäisi varmaan kysyä entiseltä omistajalta, pitääkö tässä varautua kulkukissojen varalta pentulaumoihin. Kunhan ei ketunpentulaumoihin!

Ja Avara luonto -henkinen talommehan sijaitsee siis 3,5 kilometrin etäisyydellä Turun kauppatorista. Metsäisiä ovat tämän maan "suur"kaupungit ;).

Piiitkä selostus kaupunginvaltuuston kokouksesta - vain Turun kunnallispolitiikkaan vihkiytyneille!

Kunnallisvaalien menotili melkein aukesi valtuustossa tänään. Ekaksi laskuksi tarjottiin 172 000 euroa vuodessa.

Mika Helva teki ryhmämme esityksen opetustoimen johtosääntömuutosesitykseen: 31 §:n loppuun lisätään: "Kaupunginvaltuusto voi tarvittaessa päättää koulutoiminnan jatkumisesta yksittäisessä, palvelutuotannon kannalta strategisesti merkittävässä kouluyksikössä". Käytännön esimerkin lisäyksen tarpeellisuudesta antoi aamun Tusarissa opetustoimenjohtaja Timo Jalonen haastattelussaan.

Kokoomuksen Minna Arve teki puolestaan ponsiesityksen: Paimalan ja Kärsämäen kouluyksiköiden toimintaa jatketaan kokoomuksen ja demareiden yhteisen ponnen turvin. Opetus kouluyksiköissä jatkuu toistaiseksi. Tarvittava lisämääräraha on järjestettävä: hinta +172 000 euroa. Arve ei pitänyt summaa kovin suurena, sillä sillä saa kaksi toimivaa koulua.

Ponsilla ei yleensä ole juurikaan ole tuon taivaallista merkitystä, jollei poliitikkojen kasvojen säilyttämistä lueta merkitykseksi. Mutta periaatteessa ponsilla voi vaikuttaa, jos poliittisen enemmistön tahto on oikeasti sitä mieltä. Nähtäväksi jää, oliko maanantain päätös tarkoitettu oikeaksi päätökseksi vai poliittiseksi kasvojenpesuoperaatioksi. Keskustelun perusteella voisi odottaa todellisia toimenpiteitä, mutta kokemuksen perusteella on odotettava näyttöä.

Keskustan Tytti Seppänen esitti samankaltaista esitystä kuin meidän ryhmämme, mutta siten muotoiltuna, että jokainen pikku tilamuutoskin tulisi valtuuston käsittelyyn. Tätä ei kyllä voi pitää mielekkäänä.

Demareiden Jarmo Rosenlöf kertoi, että demarit hyväksyvät ponnen mutta rahat pitää löytyä muualta kuin opetustoimen sisältä. Rosenlöf piti asiaa merkittävänä talouden, asukkaiden ja oppilaiden kannalta mutta kysyi, pitäisikö keskustelua laajentaa koskemaan muitakin palveluita kuten päivähoitoa?

Omassa puheenvuorossani korostin, että nimenomaan strategisten yksiköiden käsittely on valtuustolle tärkeää. Valtuutettu Seppäsen päätösesitys toisi valtuustoon myös paljon sellaista käytännön sälää, mikä ei valtuustosaliin kuulu. Aamun lehden perusteella Kerttulin alueen tulevaisuuden kannalta olisi taas toistumassa sama kuvio kuin Kärsämäen koulunkin kohdalla. Kaupunki pyrkii lukuisin tavoittein houkuttelemaan kaupunkiin ja keskikaupungille lapsiperheitä, mutta opetustoimi ampuu hanketta nilkkaan lakkauttamalla alueen lähikoulun.

Makkaratehtaan tontin suunnittelussa on nimenomaan korostettu alueen suuntaamista lapsiperheille. Seikkailupuisto on kiva markkinointivaltti, mutta lapset tarvitsevat myös koulun. Jos Kerttulin koulu lakkautetaan, mihin kouluun alakouluikäiset lapset ohjataan? Nummenpakan kouluun, jonne ei mene alueelta bussireittiä? Lausteen, Pääskyvuoren ja Varissuon kouluihin kieltämättä menee bussireitti alueen ohi, mutta pikkuisille matka on pitkähkö.

Puhuin myös siitä, että valtuuston valta on nimenomaan kuntalaisten valtaa, sitä ei saa riisua olemattomiin. Koulupäätökset ovat asioita, joista asukkaat nimenomaan haluavat vaaleissa sanoa sanansa. Valtuuston vallan lisäämistä ei tarvitse odottaa ensi vaalikauteen, kuten valtuutettu Rosenlöf esitti, vaan sen voi taata kuntalaisille jo ennen vaaleja, tämän pykälän kohdalla.

Olavi Mäenpää oli tällä kertaa kritiikissään oikeassa siinä, että valtuuston ponsi olisi asettanut Paimalan ja Kärsämäen koulujen oppilaat, opettajat ja perheet löysään hirteen. Voiko valtuuston ponnen linjaukseen luottaa? Mikä on ponsilisäyksen uskottavuus? Onko kyseessä vain turha lupaus ja turhien toiveiden herättäminen vai ilmaisu halusta pysyvään muutokseen? Jaa-a, paha sanoa. Tämä on juuri sellainen asia, jossa turkulainen päätöksenteko saattaa esittää näyttävimmät piruettinsa.

Puheenvuoroja käytettiin paljon. Lopulta valtuutettu Rosenlöf esitti neuvottelutaukoa valtuutettu Helvan esityksen tutkimiseksi. Neuvottelun tulos oli jotensakin tyypillinen kaupunkimme päätöksenteolle: asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi ja tuodaan kiireellisesti uuteen käsittelyyn, jopa seuraavaan valtuustoon. Valtuuston puheenjohtaja Jukka Mikkola veti yhteen, että keskustelu on jatkovalmistelun keskeinen osa, ja valmistelu tehdään siltä pohjalta. Saas nähdä, mikä oikeasti tulee olemaan lopputulos.

Seuraavaksi oli vuorossa Turun Seudun Vesi Oy:n tekopohjavesihanketta varten otettavien lainojen takaaminen. Vastustavia puheenvuoroja käyttivät ainakin valtuutetut Olavi Mäenpää (sinivalkoiset), Christer Hummelstedt (rkp), Minna Leka (vihr), Pentti Kosonen (kesk), Uolevi Alakurtti (kesk) ja Jarmo Laivoranta (kesk), mikä hanketta vastustavien joukkojen iloksi tässä lueteltakoon.

Mäenpää esitti päätösesityksen hylkäämistä. Hummelstedt käytti jälleen hyvin kriittisen puheenvuoron ja pelotteli suurilla kustannusnousuilla, mutta ei perustellut niitä mitenkään. Noin hatusta ei kyllä lukuja pitäisi vetää. Hän esitti osakaskunnille ylimääräisen yhtiökokouksen koolle kutsumista, vaikka oikeastaan lopulta pyysikin asian pöydälle. Leka puhui siitä, miten valtuusto on selkää seinää vasten päätöksenteon edessä. Se on sinällään totta, ja on syytä paheksua sitä, että valtuustoa ei ole matkan varrella riittävästi informoitu hankkeen etenemisestä. Mistä lähtien muka tiedon antaminen on pilannut asioiden asiallista eteenpäinviemistä?

Kjell Lundahn (sdp) käsitteli laajalti hankkeen taustaa. Kosonen päivitteli vuosia sitten torpattua Pyhäjärvi-hanketta. Jösses! Jos jossain niin Pyhäjärven kohdalla harkitseva päätöksenteko on osoittanut merkityksensä. Kaikki, mitä Pyhäjärvestä tänä päivänä tiedämme, vahvistaa tuon hylkäyspäätöksen järkevyyttä. Kosonen sentään totesi Aurajoen riskialttiiksi, mutta lisäsi samaan saviin myös Kokemäenjoen. Lopuksi Kosonen kannatti Hummelstedtin pöydällepanoesitystä. Koska oli tehty kannatettu pöydällepanoesitys, piti äänestää. Käsittelyn jatkamisen puolesta äänesti 50 valtuutettua (mukaan lukien allekirjoittanut), 14 kannatti pöydällepanoa (rkp, keskusta ja mm. osa meistä vihreistä) ja kolme oli poissa äänestyksestä.

Pertti Paasio (sdp) muistutti, että nyt päätetään takauksen antamisesta, ei projektista ylipäätään. Jos takaus nyt hylättäisiin, projekti ajautuisi hallitsemattomaan tilaan. Paasio asiallisesti huomautti, että nykyisessä toimintamallissa projekti saa paisua jokseenkin mittaamattomasti ilman että siihen on valtuustolla mahdollista puuttua, ja puhui pitkään valtuuston valtaan ja sen puutteeseen liittyvästä problematiikasta.

Pentti Sokajärvi (kok) halusi nostaa esille kaksi asiaa: sadetuksesta luopumisen (kun sen piti olla niin hyvä menetelmä, vaan ei sitten ollutkaan) ja mahdollisuuden jonkin toiseen "heikkoon lenkkiin". Sokan puheenvuoro oli aika kriittinen, erityisesti sen suhteen, ettei mitään yllättävää enää tulisi esiin. Hän kuitenkin totesi, että hanke on nyt niin pitkällä, että sitä ei enää voi pysäyttää.

Ville Niinistö (vihr) totesi olleensa alun perin hankkeelle kriittinen, mutta että hinnannousu johtuu pääasiassa materiaali- ja rakennuskustannusten noususta, ei itse hankkeesta. Sopimuksesta ei voi perääntyä ilman erittäin merkittäviä lisäkustannuksia.

Hankkeen puolesta puheenvuoroja käyttivät lisäksi mm. Marjukka Karttunen ja Pasi Heikkilä.

Itse en sitten käyttänytkään asiassa puheenvuoroa. Tuntui turhalta ottaa enää tässä vaiheessa esiin niitä samoja kantoja, joita olen jo useasti maininnut.

Hummelstedt esitti myös ponnen ylimääräisen yhtiökokouksen koollekutsumiseksi, sen selvittämiseksi, onko olemassa jotain halvempia vaihtoehtoja hankkeen toteuttamiseksi. No ei ole, se kyllä käy ilmi jo liitteenä toimitetuista materiaaleistakin.

170 miljoonan euron hankkeesta varsinaisen tekopohjavesilaitoksen osuus on vain 16,2 miljoonaa euroa. Valtaosa valtavista kustannuksista kuluu itse putken rakentamiseen. Kokemäenjoen varrelle suunnitellun raakaveden ottamon ja esikäsittelylaitoksen kustannusarvio on 19,8 miljoonaa euroa. Jos tekopohjavesilaitoksen sijaan rakennettaisiin Kokemäenjoen viereen kokonainen pintaveden puhdistuslaitos, emme me sen halvemmalla pääsisi. En tiedä, mitä kokonainen uusi vedenpuhdistamo maksaisi, mutta varmasti paljon. Puhdistamattomana ei vettä voi tuoda, ovat asiantuntijat sanoneet. Vaihtoehdot olisivat siis seuraavat, jos asiasta ei olisi jo tehty päätöstä: 1. jatkaa nykyisen Aurajoen veden (riskialtista) käyttöä, 2. tuottaa Virttaankankaalta tekopohjavettä, 3. tuottaa Kokemäenjoesta puhdistettua pintavettä (hinta about sama kuin vaihtoehdon 2), ja 4. maksaa vielä rutosti enemmän ja tuottaa Suomen vetisemmistä osista puhdasta vettä Päijännetunnelin tapaan.

Keskustelun lopuksi Mäenpää ilmoitti, että "katsoo asian loppuun asti", eli tarkoittanee, että hän aikoo valittaa valtuuston päätöksestä. No niin veronmaksajat, kaivakaapa kukkaronne pohjatkin esiin, jos hanke vielä tästäkin viivästyy ja kallistuu aiempaa tahtia.

Seuraavaksi vuoroon tuli sosiaali- ja terveystoimen yhdistämishankkeeseen liittyen uuden peruspalvelulautakunnan johtosääntö. Siinäpä sitten käytiinkin kädenvääntöä - erityisesti lasten päivähoidon oikeasta paikasta kaupungin organisaatiossa. Demarit vastustavat siirtoa sosiaalitoimesta opetustoimeen, samoin osa vasemmistoa. Virpa Puisto (sdp) käytti asiasta tulikivenkatkuisia puheenvuoroja ja välihuutoja. Maija Perho (kok) puuttui toiveisiin jatkotyöskentelyn suhteen. Perho teki lisäysesityksen johtosääntöpäätökseen: kaupunginvaltuusto edellyttää, että 9.6. mennessä tuodaan valtuustolle päätettäväksi päivähoidon järjestäminen, jaostojen jäsenten valinta, ruotsinkielisten edustuksellinen asema jaostoissa ja lautakunnassa ja muut mahdolliset tarvittavat muutokset.

Käytin itsekin asiasta puheenvuoron, jossa kummastelin valmistellut hallintomallin moniportaisuutta ja monimutkaisuutta. Hallintomalli on varsin monimutkainen. Yritin piirtää sitä ryhmähuoneemme seinälle näkyviin, mutta haasteellista oli. Nähtäväksi jää, onko malli tehokas ja toimiva, vai tuottaako se lähinnä kaupungille kalliiksi käyvää byrokratiaa. Avoimeksi minulle on jäänyt, miten sopimusohjausjärjestelmässä sopimuksista tullaan neuvottelemaan myös ristiriitatilanteissa ja sopimusrikkomustapauksissa. Entä jos joskus käy niin, että kaikki eivät ole auvoisesti samaa mieltä? Minkä toimintaohjeen mukaan silloin marssitaan? Minua kiinnosti myös, onko järjestelmään tulossa kannusteita onnistuneen toiminnan varalta. Lopuksi puutuin kuumana vellovaan päivähoitokiistaan. Juuri niillä perusteilla, joita valtuutettu Puisto puheenvuorossaan esitti (tosin siirtoa vastustaen), päivähoito pitää siirtää opetustoimeen. Lasten ja perheiden ongelmat eivät ratkea siihen, että lapsi aloittaa koulunkäynnin. Katkoksia ei saa olla sen enempää palveluissa kuin rakenteissakaan. Oleellista on palveluiden jatkumo palveluiden käyttäjän kannalta!

Apulaiskaupunginjohtaja Maija Kyttä mainitsi vastuksessaan mm. seuraavaa: kaupunginhallitus on jo päättänyt, että otetaan käyttöön sopimusohjausmalli. Päivähoidosta Kyttä totesi, että hallinnon sijoituksesta huolimatta kyse on sosiaalilainsäädännön mukaisesta toiminnasta, mm. salassapitoon liittyen. Hmm. Kytällä ei taida olla kovin realistista kuvaa koulun salassapitosäännöksistä tai koulumaailmasta yleensä. Koulussa on ihan koko ikäluokka lapsia - jopa laajemmin kuin päivähoidossa. Koulukin joutuu järjestämään sisälleen kaikenlaisia erityispalveluja erityislapsille ja erityistarpeisiin - siinä ei ole mitään ihmeellistä. Paljon uutta opittavaa yhdistymisessä toki olisi, mutta varmasti puolin ja toisin, ei vain koulutoimen osalta.

Kokous päättyi noin klo 22.36.

Sekalaista päivitystä viime viikoilta

Puh. Politiikka tekee idiootiksi. Pari päivä sitten kotiin tuli kirjeessä pieni kutsukortti: Shakespearen "Kaksi nuorta veronalaista". Siis veron alaista? Hetken väsynyt pää kelasi tyhjää kunnes silmä tarttui Shakesperen nimeen. Kaksi nuorta veronalaista! Se veroista ja verotuksesta. Auts.

Samantapainen tositarina viime vuoden loppupuolelta, kaupungin talousarvioväännön loppumetreiltä. Istuin bussissa ja korva tarttui takana juttelevien nuorten naisten puheeseen. "Ja sen kato piti leikata siitä tosi paljon." Leikata? Mitä määrärahoja? Joukkoliikenteen budjettia? Talousarvion loppusummaa? No ei tietenkään, tollo! Hiuksia.

Miten se vanha kansa sanoikaan? Hevosistaan hevosmies puhuu? Jäin pohtimaan bussimaisemia katsellessani, mitä kaikkea maailmassa onkaan tavanomaisempaa leikata kuin talousarvioita. Paperia. Makkaraa. Tomaattia. Viljaa. Teippiä. Kynsiä. Kuponkeja. Kangasta. Potilaita. Pensasaitaa. Omenapuita. Kukkia maljakkoon. Meidän koulussa puita ("to cut trees" ei ole ilmiselvästi suomeksi "kaataa puita", ja muillakin kielillä taidetaan kaatamisen sijaan leikata puita nurin). Älynväläyksiäkin kutsutaan leikkaamiseksi.

Täytyy olla kohtalaisessa määrin kaavoihinsa kangistunut kunnallispoliitikko, jotta leikkaamisesta tulee ensimmäisenä mieleen talousarvio. Minä kai sitten olen sellainen?

Kuten enteilin, kiivastahtisen työjakson alkaminen on vienyt kaiken ajan bloggaamiselta ja muulta mukavalta. Nyt on (talvi)loma loppumaisillaan, ja olen ehtinyt hieman hengähtää. Kirjoitin talven sulkuihin, koska erityisesti Turussa talvi on jäänyt, no, talvettomaksi. Lunta on ollut joko vähän tai ei ollenkaan. Yöt, jolloin pakkasta on ollut alle -10 celsiusastetta, menevät taatusti yhden käden sormiin.

Tänään perjantaina lämpöä oli kotipihalla varjossa +6 astetta. Viime sunnuntaina leikkasimme viiden plusasteen lämmössä marjapensaita ja omenapuun. Olisimme lähestulkoon voineet avata grillikauden föhntuulen kunniaksi. Tosin avajaisiin olisi tarvittu grilli, mitä meillä ei vielä ole. Kun tulin sisään, avasin grillikauden sijaan television. Kreikka näytti kärvistelevän lumen ja pakkasen kourissa ja kiinalaiset tuupertuvat hankeen. Vaan mepä leikkaamme helmikuussa herukkapensaita pulleita silmuja väistellen. Ja napajää sulaa. Prkele. Kohta meillä on sitten kai Suomessa kesäisin yötön yö ja talvisin talveton talvi.

Työn ja (talvi)loman lisäksi viime viikkoihin on mahtunut pari vihreiden puoluehallitusta, vähän lautakuntajuttuja, valtuustoryhmää ja kaupunginvaltuustoa, Kuntaliiton hallitusta, tupareita, Tampereella oleskelua, messuilla käyntiä ja ikkunakauppiaan visiitti (kävimme messuilla tehdäksemme ikkunaostoksia, sanatarkasti) sekä viikko sitten lauantaina Cirque du Soleil'n upea Delirium-show Turkuhallissa. Vau mitä visuaalista ilotulitusta! Olen vuosia sitten Helsingissä nähnyt vastaavan sirkusshown, Cirque Plumen taidokkaan esityksen. Deliriumissa miellytti erityisesti esitykseen taidokkaasti ympätyt luontoviittaukset kuten punasolut, hyttysentoukkanaiset, koteloistaan kuoriutuvat hyönteiset, aaltoilevat vesikasvikädet ja hämähäkin nopea käväisy näyttämöllä. Mitä mielikuvituksen lentoa!

Yökoulussakin tuli oltua. Jos joku ei tiedä, mikä yökoulu on, se on yö koulussa. Mikäs sen jännempää? 17 kasiluokkalaisen lisäksi yön koulussa vietti 2 opettajaa ja 1½ opetusharjoittelijaa. Toinen harjoittelija oli illan ja toinen koko yön. Lisäksi kolme oppilasta oli koulussa vain iltaosuuden ajan. Kiitos vielä kerran avusta, Mirja, Iida ja Maria! Ja kiitos armaat kasini: olitte luottamukseni arvoisia! Kaikki sujui mainiosti.

Yökoulussa ei tarvitse tehdä mitään erityisen merkillistä, tärkeintä on yhdessäolo. Aloitimme ruoanlaitolla, oppilaat tekivät kotitalousluokassa pitsaa pienryhmissä ja minä keittelin yhteisesti kaikkien pitsojen pohjalle sammiollisen Sarlundin mamman tomaattikastiketta. Vatsat pitsaa pullollaan katselimme leffaa auditoriossa. Kun viimeinen jumppasalien iltakäyttövuoro oli päättynyt, linnoittauduimme liikuntatiloihin. Ja siitä se meno alkoi.

Oppilaat hyppivät, pomppivat, juoksivat, tekivät kuperkeikkoja, harjoittelivat parkouria, heittelivät koreja ja ties mitä aamukahteen. Välillä vietettiin rauhallisempaa aikaa pelaten lauta- ja korttipelejä tai juteltiin. Tiesittekö muuten, että nykypäivän Monopolissa ei ole enää setelirahaa lainkaan, vain elektroniset Visakortit?

Ryöstöleikki ja silmäniskumurhaaja saavuttivat suuren suosion. Klo 01.25 oppilaat vielä ehdottivat, että avaisin heille lentopallotolppien paikat pelikentän pystyttämistä varten. Kun hieman epäröin myöhäistä ajankohtaa, he viisaasti huomauttivat minulle, että kyllä heitä kannattaisi väsyttää. Kuten kannattikin. Olimme etukäteen sopineet, että nukkumatti tulee klo 2. Ja kas. Kello 2 kaikki 17 teiniä maat pötköttivät ryhmittyneinä suuren jumppasalin eri puolille. Tyttöjä jouduin hieman "nukuttamaan", mutta tuntikausien liikunta teki tehtävänsä. Yö vajaasta kello kolmesta puoli kahdeksaan sujui varsin rauhallisesti. Mutta ei mukavasti. Jumppapatjat ovat kivikovia, vaikka niitä olisi kaksikin päällekkäin.

Aamulla koulu tarjosi aamupalaa, ja sen jälkeen oppilaat saivat lähteä koteihinsa jatkamaan uniaan. Mutta vain oppilaat. Opettajille "yötyö" on vain harrastustoimintaa, eikä siitä seuraa lepopäivä. Onneksi minulla oli koeviikon takia tunniton päivä, ja niinpä minäkin painuin aamusella kotiin pehkuihin. Tämän ensikokemuksen perusteella voin kyllä suositella yökoulua muillekin noviiseille. Hauskaa oli, joskin aika uuvuttavaa. Seuraavan päivän pitäisi olla vähintäänkin kevennetty tai mieluummin jollakin ketkulla tunniton.

Tänään perjantaina oli vuorossa vihreiden sisäinen tulevaisuusseminaari, jossa kuuli vaikka mitä kiinnostavaa juttua. Viikonloppu jatkuu politiikan pyörteissä, puoluevaltuuskunnan kokouksen merkeissä. Ja maanantaina sitten taas töihin. Yritän ehtiä työkiireistä huolimatta päivittämään blogia hieman useammin ja hieman päivänpoliittisemmin. Tapahtumia kun riittäisi kommentoitavaksi tällä hetkellä suorastaan ylenpalttisesti. Mutta tosiasia on, että seuraavan kerran työpaineet hellittävät vasta joskus huhtikuun toisella viikolla. Joten yrittäkää ymmärtää…

PS. Tampereella käydessäni tapasin tuoreimman sukulaiseni, ihanansuloisen Iidan, melkein 7 kuukautta. Luultavasti sukuumme on syntynyt maailman kiltein ja kaunein lapsi, ettäs tiedätte :).

Virttaankankaan tekopohjavesihankkeesta

Turun kaupunginvaltuusto käsitteli tänään maanantaina Virttaankankaan tekopohjavesihanketta. Meille tarjottiin mahdollisuus saada tietoa hankkeesta Turun Seudun Vesi Oy.n toimitusjohtaja Jyrki Valtosen, Turun Seudun Vesi Oy:n hallituksen puheenjohtaja Esko Heinosen ja Turun vesilaitoksen toimitusjohtaja Irina Nordmanin avulla. Hankkeen takausasia tulee käsittelyyn kaiketikin seuraavassa kokouksessa. Koska asialla on niin paljon yleistä mielenkiintoa, liitän tänne asiasta tekemäni muistiinpanot.

Jos oma kantani ei vielä ole kaikille tätä blogia seuraaville selvä, niin tässä se lyhyesti tulee: kyllä, kannatan hankkeen toteuttamista. Perustelut voi pitkälti lukea Irina Nordmanin perusteluista. Olen varsin tietoinen Turun vesihuollon riskeistä, ja päättäjänä en voi olla kantamatta vastuutani neljännesmiljoonan ihmisen perustarpeen turvaamisesta. Tarkemmat perustelut kirjoitan sitten siihen valtuuston kokoukseen, jossa takausasia käsitellään.

Vajavaisen ymmärrykseni ja hitaiden sormien vuoksi alla olevassa tekstissä saattaa olla virheitä ja väärinkäsityksiä. (Hankkeen vastustajien mielestä tekstissä tuskin onkaan paljon muuta. En ole asiasta samaa mieltä.)

Mutta asiaan. Toimitusjohtaja Jyrki Valtonen kertoi hankkeesta seuraavaa:

• Hankkeen rakennusluvat ovat nyt lainvoimaisia. 85% maanomistajista on tehnyt sopimuksen siirtolinjojen rakentamisesta mailleen. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi ympäristöluvan 30.12.2005 ja antoi luvan aloittaa työt. Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi 7.3.2007 luvasta tehdyt valitukset ja piti voimassa luvat aloittaa työt ennen päätösten lainvoimaiseksi tulemista. Töiden aloittamislupa tarkoittaa, että töiden aloittamisessa ei katsota olevan riskiä. Nyt korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä on 12 valitusta, joista osa on jo hylätty. Kho piti voimassa luvat aloittaa työt. Päätöstä odotellaan kuluvan vuoden aikana.
• Putkimateriaalien hankinta on ollut markkinaoikeudessa 13.4.-19.11.2004 ja 6.7.2005-11.6.2007. Näinä aikoina putkimateriaalien hankinta on ollut toimeenpanokiellossa. Nämä valitukset ovat suurin syy hankkeen venymiseen.
• Rakennustyöt on aloitettu ennen luvan voimaantuloa, sillä laitos tarvitsee ympäristöluvan mukaan vuoden koekäyttöajan, ja laitoksen pitäisi olla toimintakunnossa kun siirtolinjat valmistuvat. Tekopohjavesilaitoksen laitosrakennusten työt ovat käynnissä, samoin Saramäen kalliosäiliön, esikäsittelylaitoksen ja raakavedenottamon. Virttaankankaalle on rakennettu 12 pohjavesikaivoa.
• Kustannusarviot ovat seuraavat: raakaveden otto 19,8 miljoonaa euroa, siirtolinja Huittinen - Virttaankangas 22,4 M€, Virttaankangas - Saramäki 51,1 M€, Saramäki - Halinen 6,4 M€, Saramäki - Moisio 0,3 M€, Kaarina - Parainen 5,7 M€, tekopohjavesilaitos 16,2 M€, Saramäen kalliosäiliö 9,9 M€ ja prosessiautomaatio, turvavalvonta, tietoliikenne, kaapeliyhteydet ym. 2,7 M€. Merkittävimmät muutokset kustannuksissa ovat kustannustason nousu 25 M€, rakenteiden muutokset 15 M€ ja rahoituskustannusten lisääntyminen 11 M€. Erityisen kalliiksi on tullut putkihankintojen viivästyminen markkinaoikeuteen tehtyjen valitusten takia. Kuten kustannusarvioista havaitsee, itse pohjavesilaitoksesta aiheutuvat kulut ovat varsin pienet suhteessa muihin hankkeesta aiheutuviin kustannuksiin. Ylivoimaisesti suurin kustannuserä on siirtolinjojen rakentaminen. Lopullinen kustannus on 170 miljoonan euron paikkeilla.
• Valtosen mukaan vesilaskussa tuntuva lisäkustannus henkeä kohden tekee vuodessa noin 5-6 euroa, jos nyt kuulin oikein hänen sanomansa.
  

Toimitusjohtaja Irina Nordman kertoi puolestaan seuraavaa:

• Syitä hankkeeseen ovat Turun nykyisin käyttämän jokiveden laatuongelmat, raakaveden puute kuivina kausina ja vesihuollon toimintavarmuuden turvaaminen (riskejä mm. pitkät sähkökatkokset ja mahdolliset haitanteot). Turussa on merkittävää vettä käyttävää teollisuutta, jolle veden määrä, laatu ja imago ovat tärkeitä sijoittumisperusteita. Katastrofivuosi 1999, jolloin veden heikko laatu nousi valtakunnan median uutiskynnyksen yli, oli hyvin riskialtis sille teollisuudelle, joka tuottaa Turussa mm. elintarvikkeita.
• Aurajoen vesi luokitellaan laatuominaisuuksiensa perusteella sopimattomaksi talousveden raakalähteeksi. Raakaveden lämpötilan vaihtelut ovat varsin suuret, 0º-25º C. Kylmä vesi (alle 4º C) on ongelma puhdistukselle, sillä kylmyys heikentää puhdistustulosta. Lämmin vesi on taas ongelma laadulle asiakkaiden hanassa (pieneliökasvuston lisääntyminen). Hajua ja makua aiheuttavat leväesiintymät (erityisesti piilevät) ja kohonnut ammoniumtyppi. Savisamennus haittaa puhdistusprosessia erityisesti sen loppupäässä. Orgaanista ainetta (humus ym.) on ajoittain erittäin paljon. Lisäksi humus on laadultaan sellaista, että se ei poistu käsittelyssä, sillä sitä ei pystytä kemiallisesti saostamaan. EU:ssa on ollut suunnitteilla sellaisia veden laadun tiukentamisohjeita erityisesti koskien veden lämpötilaa ja orgaanisen aineen määrää, että Turun vesilaitos ei pystyisi niitä aina täyttämään.
• Vesialtaiden tilavuuksista Nordman kertoi seuraavaa. Päävesiallas on Paimionjoki, jonka tilavuus on 16,5 miljoonaa kuutiometriä (me3). Muita vesialtaita tilavuuksineen ovat Aurajoki 1,2 me3, Maarianallas 3,0 me3, Savojärvi 2,0 me3. Kaikki luvut on esitetty optimitilanteessa, jossa veden riittävyys normaalikulutuksessa on noin 400 vuorokautta. Tämä koettiin vuosina 2002-2003, kun ei satanut kunnolla pitkiin aikoihin. Lopulta meillä oli jäljellä kuukauden vesivarasto, ennen kuin sateet alkoivat. Samankaltainen tilanne koettiin 1999, mutta 2002-2003 oltiin tilanteeseen paremmin varautuneita.
• Turun vesihuolto on tällä hetkellä täysin riippuvainen Halisten laitoksesta. Mikäli Halisista ei jostain syystä saada vettä, voidaan kuntalaisille jakaa vettä enintään 50 litraa/asukas/vuorokausi, jos elinkeinotoiminta jätetään kokonaan ilman, ja jos naapurikunnat pystyvät toimittamaan varavetenä arvioidun maksimimäärän. Tällainen tilanne voisi syntyä yli 6 tunnin sähkökatkoksesta, Aurajoen vakavasta likaantumisesta tai eräiden prosessien osien vikaantumisesta. Paimionjoestakaan ei olisi tällaisessa tilanteessa apua, sillä senkin vesi otetaan Aurajoen kautta.
• Turun varaus uudelle laitokselle on 63 500 m3 vettä vuorokaudessa. Veden tarve oli varauksen tekohetkellä keskimäärin 50 000 m3 vuorokaudessa (vaihteluväli kulutuksessa on ollut 30 000 - 60 000 m3). Veden hinta on 1.1.2008 alkaen ollut talousvedellä 1,38 e/m3 ja jätevedellä 1,48 e/m3, yhteensä 2,71 e/m3. Vertailuksi voi esittää vaikkapa pulloveden kuutiohinnan, 500-10.000 e/m3. Tai bensiinin: 1400 e/m3.
• Nordman esitti myös taulukon taksojen korotuksen vaikutuksista eräisiin asiakkaisiin (sisältäen sekä tekopohjaveden että Kakolan uuden puhdistamon kustannukset) :
• Tapaus 1: Omakotitalossa asuva vähän vettä kuluttava yksinelävä "mummo" ("mummo" siksi, että mummot ovat hyviä esimerkkejä säästeliäästä vedenkulutuksesta): lasku vuonna 2007 118 euroa, vuonna 2008: 123 euroa (lisämaksu +5e) ja vuonna 2010 136 euroa (lisämaksu yhteensä +18 euroa).
• Tapaus 2: Omakotitalossa asuva, paljon vettä kuluttava perhe: vuonna 2007 444 euroa, vuonna 2008 466 euroa (lisäystä +22 euroa) ja vuonna 2010 532 euroa (lisäystä + 88 euroa).
• Tapaus 3: veden kulutuksen suurasiakkaat:
  elintarviketehdas: vuonna 2007 470 000 euroa, vuonna 2008 490 000 euroa (lisäystä + 20 000 euroa) ja vunna 2010 570 000 euroa (lisäystä + 100 000 euroa).
  metallitehdas: vuonna 2007 390 000 euroa, vuonna 2008 410 000 euroa (lisäystä + 20 000 e) ja vuonna 2010 480 000 euroa (lisäystä + 90 000 euroa).
• Vesimaksuissaan Turku on tällä seudulla halvimmasta päästä.

Esko Heinonen, Turun Seudun Vesi Oy:n hallituksen puheenjohtaja

• Kyseessä on erittäin iso seudullinen hanke, jolla on vaikutusta vuosikymmeniksi eteenpäin. Epäluottamusta vesiyhtiön sisällä ei ole, vaikka niinkin on viime viikkoina väitetty. Hanke maksetaan vesimaksuina, ei verovaroin. Vettä enemmän käyttävät maksavat hankkeen. Maltillisille käyttäjille hanke tarkoittaa Koskenkorvapullon lisää kustannusta vuosittain.

Alustusten jälkeen oli vuorossa valtuutettujen kysymykset. Minunkin piti esittää kaksi kysymystä, mutta koska toiseen niistä ennätettiin kerran ja toiseen peräti kahdesti, peruutin oman kysymysvuoroni ja kuuntelin muiden puheita. Tässä tiivistetyt joskin sekavassa järjestyksessä esitetyt vastaukset valtuutettujen kysymyksiin aihepiireittäin.

• Markkinaoikeudesta ja putkihankinnoista: Ensimmäinen hankintakierros kaatui muotovirheeseen. Toinen siihen, että kaikki tarjoukset olivat tarjouspyynnön vastaisia ja ne piti hylätä, mistä valitettiin.
• Veden hinnasta: korotustarve noin 50 senttiä. Poistojen tekemisen tapa vaikuttaa hintakehitykseen, esim. kalliorakenteet ovat erittäin pitkäikäisiä.
• Halisten puhdistamosta: nykyisen vedenpuhdistuslaitoksen energiankulutus on erittäin suurta. Kyseessä on lisäksi pintavesilaitos, jossa myös kemikaalikulutus on suuri, suunnilleen viisinkertainen Helsinkiin tai Tampereeseen verrattuna (!). Tekopohjavesilaitoksella kulutus on pieni, vaikka desinfiointiinkin onkin joka laitoksella varauduttava. Halisten pintavesilaitoksella ei ole vaikutusta typen määrään Saaristomerellä, sillä laitos ei puhdista typpeä vaan kaikki menee läpi sellaisenaan. Fosforia poistuu vedenpuhdistusprosessissa jonkin verran. Mutta Halisten virtaamalle on tyypillisiä erittäin voimakkaat, jopa muutaman tunnin vuodessa kestävät virtaamapiikit, joissa menee läpi suurin osa fosforista. Tekopohjaveden hyviä ominaisuuksia ovat tasainen lämpö (noin 7ºC) ympäri vuoden, tasainen vedenlaatu, ei maku- tai hajuongelmaa, ei suolaongelmaa (kuten nyt on) ja veden tasalämpöisyys vähentää putkirikkoja (syynä maaperän ja putken erilainen lämpölaajeneminen). Nykyisessä veden hinnassa ei ole ollenkaan pääomakustannuksia mukana, laitokset kun on jo niin vanhoja, että ne on poistettu aikoja sitten. Siksi juomaveden hankintahinta kaksinkertaistuu, mikä ei ole ollenkaan sama asia kuin vesimaksun kaksinkertaistuminen. Halisten varalaitoksen suunnittelu aloitetaan vasta uuden laitoksen käynnistymisen jälkeen, nyt mitään ei voi tehdä ennen uuden laitoksen aloittamista.
• Kokemäenjoen veden laadusta: Kohdassa, mistä Kokemäenjoen vesi tullaan ottamaan vettä, on veden laatu luokiteltu toiseksi korkeimpaan laatuluokkaan. Vedessä on siis erittäin vähän haittatekijöitä. Muutama vuosi sitten Kokemäenjoen veden laatu useiden kriteerien osalta ylitti Pyhäjärven veden laadun (joka jatkuvasti heikkenee). Julkisuudessa kovasti esillä olleet haittatekijät eivät pidä paikkaansa. Veden kemiallinen esikäsittely olisi turhaa, laadun muuttaminen tapahtuu maaperässä, jossa epäpuhtaudet hajoavat. Kemiallinen esikäsittely on ollut alkuvaiheissa merkittävästi esillä, sitä on selvitetty monipuolisesti mm. koelaitoksen käyttökokemusten perusteella. Tulos on, että sillä ei saavuteta lisäetua. Investointina esikäsittely maksaisi jonkin verran lisää. Nykyisessäkin laitosmallissa on varauduttu siihen, että voidaan toteuttaa jonkinasteinen esikäsittely. Mutta laajempaan toimintaan ei riskikartoitusten perusteella ole löydetty perustetta. Käyttökustannus olisi vuodessa 1,4 me lisää. Pirkanmaan keskitetty puhdistuskin parantaa jäteveden laatua. Alkuvaiheessa tarvittavaa lievää kloorausta lukuun ottamatta ei ole tarvetta kemikaaleille. On esitetty kahdenlaisia erilaisia tuloksia, tutkimuksilla viranomaisten esitettämät tulokset ja yleisönosaston mielipiteet ovat kovin erilaisia. Kummat ovat luotettavampia? Jokaisen on sitä itse arvioitava. Nyt tehdään järjestelmää, jonka suunnitteluikä on 100 vuotta, mutta käyttöikä on pidempi, eli pidempi kuin koko vesihuollon historia Suomessa.
• Imeyttämisestä: Vanhimmat imeytyslaitokset ovat toimineet kauan, Göteborg jo vuodesta 1902. Laitokset ovat aivan samanlaisia kuin ne, jotka on toimineet kymmeniä vuosia. Yleensä parin vuoden välein puhdistetaan altaan pohjaa. Luonnon tekopohjavesilaitoksia on toiminut tuhansia vuosia, esim. Tampere ottaa osin juuri tällaiselta. Kuopioon rakennettiin ja otetaan pian käyttöön uusi tekopohjavesilaitos.
• Veden tarpeesta: Tällä hetkellä pienenevä vedenkulutus on johtunut vesikalusteiden remonteista ja huoneistokohtaisista mittareista. Vesilaitoksella ei ole huomattu, että veden hinnalla olisi vaikutusta kulutukseen. Muutokset eivät ole kovin suuria yksittäisille kotitalouksille. Teollisuuden hinnannoususta ollaan huolissaan. Toisaalta kylpylät, ravintolat ja elintarviketeollisuus olleet huolissaan veden laadusta, riittävyydestä ja elinkeinotoiminnan edellytysten pysyvyydestä. Kehotus 2002 vedenkäytön rajoittamisesta aiheutti elinkeinoelämästä erittäin ikävää palautetta, yritykset siirsivät mm. toimintojaan väliaikaisesti muualle maahan.
• Laskuttamattoman veden (= putkien huuhtelemiseen käytetty vesi, palokunnan käyttämä vesi ja putkistosta ulos vuotanut vesi) suhteen olemme suurin piirtein samassa kuin muut suuret kaupungit. Verkoston pituuden suhteen pärjäämme erittäin hyvin, suurista kaupungeista olemme parhaassa tilanteessa, mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö toimenpiteitä pitäisi tehdä.
• Putkitilauksista: : tarjouksissa oli hinnat eri vuosien toimituksille, viimeinen vuosi oli 2008, sen hinta oli noin 25% alempi. TSV sai vielä neuvoteltua hintaa kun toimitus on niin suuri, eli putkia toimitetaan varastoon. Kustannushyöty on niin suuri, että katsoivat perustelluksi olla odottamatta takauspäätöksiä. Jos toimitus olisi siirtynyt 2009 hinnoille, putket olisivat tulleet 18% kalliimmaksi.
• Luvista ja takauksista: Oikeus on myöntänyt luvat aloittaa työt, takuumaksut on määrätty 20 000 + 10 000 euroa, yhteensä 35 000 euroa. Jos verrataan 170 miljoonan kokonaishintaan, tilanne kertoo siitä, että riski toteuttamiskelvottomuudesta arvioidaan pieneksi.
• Kaupunginjohtaja Pukkinen totesi kaupungin takausvastuista, että takaussitoumukset tehty pääosin keskeisiin infrahankkeisiin. Kaupungin todennäköisyys joutua maksumieheksi on pieni. Meillä on noin 180 miljoonaa euroa erilaisia takauksia, takausmäärä ei kaupungin volyymiin ja sitoumuksiin nähden ole erityisen suuri riski.

Että näin tällä kertaa. Juttu taatusti jatkuu seuraavassa "näytöksessa".

Onnittelut Eero Heinäluomalle!

Onnittelut rohkeudesta ja viisaudesta Eero Heinäluomalle! Ratkaisu jättää sdp:n puheenjohtajuus on varmasti tehnyt kipeää. Ihmettelen, jos tämä ei tunnu hänestä paitsi oikealta teolta myös henkilökohtaiselta uhraukselta. Paloa tehtävään olisi varmasti vielä riittänyt.

Mutta sosiaalidemokraattisen puolueen kannalta ratkaisu on varmasti oikea. Demarit ovat tarponeet niin syvällä suossaan, ja olleet niin pihalla kaikesta. Jo tosi pitkään ja kaikilla mahdollisilla tasoilla. Heinäluomalla on nähtävästi sittenkin riittänyt ymmärrystä nähdä puolueensa "uudistu tai kuole" (tai oikeammin "uudistu tai putoa keskiraskaaseen sarjaan") -tilanne. Väistymällä hän antaa mahdollisuuden ja tilan puolueensa välttämättömälle sisäiselle uudistumiselle, ja suomalaisen poliittisen järjestelmän kannalta se ei ole pieni juttu, se.

Ei tietysti ole sanottua, etteivätkö demarit voisi onnistua sössimään nyt mahdollistunutta uudistumisprosessiakin. Puolueen käytännöt ovat kivikaudelta, tavoitteet päivittämättä ja jäsenistö pitkälti kaavoihinsa kangistunutta. Tahdottoman napinpainajan "ura" kunnanvaltuustossa puolueen isojen poikien ohjeistamana ei oikein vastaa tämän päivän nuorten maailmankäsitystä. Mutta en pidä epäonnistumista todennäköisimpänä. Muutospakon kanssa silmäkkäin joutuminen antaa kummasti voimia ja uusia ideoita. Heinäluoman vetovastuulla demareissa ei kerta kaikkiaan olisi ollut tosielämän eikä median silmissä mitään kiinnostavaa, ja kunnallisvaalitappio oli jo lähes kirkossa kuulutettu. Nyt voi tapahtua mitä vaan - sitä seuraa jokainen politiikasta edes vähän välittävä kiinnostuneena.

Meille muiden puolueiden ihmisille tämä tietysti tarkoittaa sitä, että me saamme tämän kevään ajan vaikka stripata päällämme seisten, ja siitä voi parhaimmillaan saada mediaan jonkun pikku-uutisen palstantäytteeksi :). Ottakaamme tämä siis positiivisena haasteena, mekin! Meidän kaikkien tulee nähdä tässä myös oma mahdollisuutemme: jos demarit saadaan uusiutumaan, myös suomalainen yhteiskunta saa monin kohdin mahdollisuuden uusiutua. Ja jos Turun demarit saadaan vaihdettua .... eikun öö, sori, uusiutuneiksi, myös Turun kaupunki saa mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen. Jarruvoima kun on vain jarruvoimaa.

PS. Sori hidas päivitystahti viime aikoina. Työt alkoivat taas painaa päälle. Yritän jossain vaiheessa ehtiä blogata tapahtuneista, nyt pitää kuitenkin mm. saada viimein korjauttua biologian prelikokeet. Heinis-uutinen sytytti vain sen verran, että oli pakko ottaa pikku breikki korjaushommista.