Vaihtoehtoja ja kapinointia

Sunnuntaina kävimme kaffella parin ystävän kanssa, jotka olivat vaivihkaa menneet naimisiin lauantaina, vain kahden läheisen todistajan läsnäollessa. Vielä kerran tuhannesti onnea, M & T!!! Ja voimia tuleviin koitoksiin.

Laskiaispullakahveiden jälkeen alkoi vihreiden valtuustoryhmän kokous. Meillä oli vieraana kulttuuripääkaupunkihankkeen projektipäällikkö Suvi Innilä. Hän kertoili suunnitelmista, tulevista päätöksistä ja hankkeista, rahoituksesta, ylipäätään siitä, missä kulttuuripääkaupunkihankkeessa nyt mennään. Oli mukava kuulla, että elinkeinoelämä on osoittanut suurta kiinnostusta hanketta kohtaan. Niin pitääkin, hankkeessa on Turulle ja Turun seudulle mahdollisuus uuteen alkuun, jos osaamme tämän tilaisuuden hyödyntää . Annoimme Suville tukemme hänen työlleen, mutta kerroimme myös ne asiat, jotka meitä huolestuttavat.

Pahin uhka on, että Turun kaupungin sisällä ei tosiasiallisesti sitouduta kulttuuripääkaupunkihankkeen toteuttamiseen. Käy niin, että siinä kun kulttuuripääkaupunkiväki ja muutama muu raataa hankkeen eteenpäinviemiseksi, osa virkamiehistä ja luottamushenkilöistä tekee kaikkensa asettaakseen kapuloita rattaisiin. Tahallaan tai tahattomasti. Eikä muu virkamies- tai poliittinen johto puutu peliin ja pistä kuriin näitä kapulalla kamppaajia. Tästä on merkkejä nähtävissä.

Jos kulttuuripääkaupunkihankkeen etenemistä katsoo viime aikoina tehtyjen päätösten valossa, tilanne vuonna 2011 vaikuttaa seuraavalta: kauppatorin paikalla on valtava savimonttu ja rakennustyömaa, joukkoliikenne keskustassa on kaaoksessa, ihmiset välttelevät liikkumista ydinkeskustassa ja kauppa kärsii. Kuvataiteilijoille ei ole työtiloja, koska kaupunki on myynyt tarkoitukseen sopivat kiinteistöt, eikä ole siinä samalla pitänyt huolta, että muuta edullista ja toimivaa vuokratilaa olisi tarjolla. Kaupunki on myynyt myös Turun ylioppilasteatterin toimitilat, joten teatterin toiminta on ensin hiipunut rahoitusvaikeuksiin ja sittemmin lakannut kokonaan. Wikeström & Krogiuksen Sininen talo on purettu ja tilalle on paraikaa valmistumassa keskinkertainen elementtikolossi. Saman kohtalon ovat kokeneet muutkin kiistellyt puutalot. Kaupunki on suureellisesti suunnitellut uuden musiikkitalon rakentamista, mutta koska kaupungin negatiivista talouskehitystä ei ole saatu hallintaan, rahaa ei ole ja hanke on edelleen suunnitelmatasolla.

Joo, onhan tämä pessimististä maalailua. Mutta kuten kirjoitin: viimeaikaisten päätösten valossa. Ja miettikääpä ihan vakavissanne tätä logiikkaa: kaupunki, joka rahapulassaan suunnittelee myyvänsä ylioppilasteatterin alta pienen ja vanhan vuokratoimitilan, suunnittelee samaan aikaan kymmenien miljoonien investointia uuteen musiikkitaloon. Älkää sanoko minulle, että tätä kutsutaan taloussuunnitteluksi...

Että näin. Eikö tätä kaupunki johda kukaan? Vaan mitäpä minä sitä kysymään, tiedän kyllä vastauksen.

Valtuustoryhmämme keskusteli myös mm. toriparkista, sillä nyt, kun demarit ovat saaneet puserrettua asiasta ryhmäpäätöksen, kaupunginhallitus ottanee kantaa torin asemakaavaluonnokseen maanantaina. Ja hyväksyy sen, todennäköisesti äänin 7-4. Miten tyhmää. Koska toriparkkia vastustavat argumentit valuvat kok-dem akselista kuin vesi hanhen (joita yleisesti ei muuten pidetä kovin fiksuina lintuina :) selästä, siirryn käyttämään käänteistä sodankäyntiä. Esitänkin tässä vaihtoehtoisen suunnitelman Turun keskustan kehittämiseksi. Siis sen jälkeen, kun parkkipaikkapula on oikeasti tullut ajankohtaiseksi. Nythän näin ei ole. Sitä paitsi tämä on todennäköisesti halvempi, koska kallion louhiminen on melkoisesti edullisempaa kuin maanalainen saveen rakentaminen.

1. Tehdään keskustan osayleiskaava, jonka yhteydessä sovitaan seuraavasta:
2. Aninkaistenmäen alle rakennetaan autoliikenteelle läpiajotunneli. Näin saadaan olennaisesti pienennettyä keskustan ilmanlaatuongelmia, koska jyrkkä ja vilkkaasti liikennöity Aninkaistenmäki on about kaupungin saasteisin paikka.
3. Laajennetaan Louhea molempiia suuntiin, itään ja länteen.
4. Aninkaistenmäen alittavaan tunneliin tehdään laajennetun Louhen sisäänajoliittymä. Näin Louheen pääsee kätevästi sekä kaupungin pohjois- että eteläpuolelta.
5. Matkakeskus on tuolloin jo valmis, ja linja-autoliikenne (ja pikaraitotie) kauppatorille kiertää sen kautta. Puutorin ympäristö ja konserttitalon edusta voidaan muuttaa kävelyalueeksi.
6. Laajennetusta Louhesta vedetään vinosti kulkevat hissit tai pitkät metromaiset rullaportaat suoraan Wiklundin korttelin keskelle, kauppakeskuksen sisään.
7. Ålandsbankenin ja TS:n kortteleiden pysäköintipulmat on jo ajat sitten ratkaistu Österbladin korttelin uudisrakentamisen yhteydessä.
8. Samoin kuin kauppatorin uudistaminen ja kävelykeskustan laajentaminen. Uusi vilkkaasti liikennöity kevyen liikenteen Pennisilta Kauppiaskadun eteläpäässä kirjastokorttelin vieressä yhdistää Kauppiaskadun kävelykadun ja kauppatorin Turun historialliseen keskustaan Aurajoen toisella puolen. Auransillan turvattoman kevyenliikenteen pulmat ovat historiaa.

Turussa olisi todella tarve saada aikaan "rauhallinen vallankumous". Välineethän siihen on olemassa, nimittäin seuraavat kunnallisvaalit. Kun kuuntelee ihmisiä ja lukee juttuja, alkaa tuntua siltä, että tahtotilakin saattaisi kohta löytyä. Esimerkiksi Vesa Saarinen kirjoittaa blogissaan tavalla, johon moni varmasti kokee voivansa yhtyä (ja lisäksi Vesa hienostuneesti viittaa pariin erinomaiseen blogiin ;). Sunnuntain Tusarin mielipideosasto pullisteli jälleen kerran Turun nykyisille toimintatavoille kriittisiä kirjoituksia. Nyt me valmistaudumme eduskuntavaaleihin, mutta vielä tärkeämpää olisi miettiä, miten saamme seuraavissa kunnallisvaaleissa muutoksen aikaiseksi ja vallan vaihtumaan Turussa. Sillä kunnallisvaalit ovat ne tärkeimmät vaalit, niissä on kyse ihmisten arkipäivää lähellä olevista asioista.

Aikaa on puolitoista vuotta. Siihen mennessä on tyytymättömien kuntalaisten ja mm. opiskelijoiden aktivoiduttava. Paras olisi aloittaa aktivoituminen jo nyt. Vihreiden pitää saada vaaleihin täysi lista, jotta voimme ottaa kasviskeitot seisauttavan vaalivoiton. Mutta muutakin pitäisi tehdä, muun muassa opiskelijoiden. Heidän pitäisi soluttautua muihin(kin) puolueisiin, vallata paikat ja tuulettaa valtarakenteet. Esimerkiksi viime vaaleissa demareiden ryhmä ei uusiutunut juuri lainkaan. "Uusina demarivaltuutettuina" valtuustoon tuli - suoraan ryhmäjohtajan paikalle - mm. ikidemari Jarmo Rosenlöf, joka edellisellä kaudella joutui kesken luopumaan paikastaan saamansa tuomion takia. Kokoomuksessa on enempi ollut ehdolla suuripuheisia nuoria leijonia (mm. Orpo, Randell), jotka sitten valtapaikan saatuaan ovat nopeasti kehittyneet lähinnä klassisen turkulaisen poliittisen baletin kuvioita sipsutteleviksi nyökyttelijöiksi. Eli tarvitsemme paitsi uusia kasvoja, myös uusia ajatuksia ja uusia tekemisen tapoja. Se, mitä emme tarvitse, on sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin. Olkoon tunnuslauseemme "Kriisin kautta kukoistukseen!". Hihat rullalle ja töihin!

Jylhää taidetta ja turkulaista kulttuuripolitiikkaa

Lauantaina viestin jonkin aikaa kauppahallin osastollamme, siellä on ihan leppoisa olla ja jutustella ihmisten kanssa. Hallista lähdimme mieheni kanssa Wäino Aaltosen museoon, sillä minua (tai meitä, mieheni on vähintään yhtä kiinnostunut kuvataiteesta kuin minä) kiinnosti nähdä WAMissa juuri avautunut kuvanveistäjä Pekka Jylhän näyttely. Näyttelystä löytyy lisätietoa täältä ja täältä. Olinhan juuri pari viikkoa aiemmin seisonut suuren valiokunnan salissa hänen kristallityönsä alla (ks. bloggaus valtuuskunnan kokouksesta helmikuun alussa), ja lukenut naistenlehdestä jutun, miten tanssija-koreografi Sami Saikkonen valitsi Jylhän työn EMMAn eli Espoon modernin taiteen museon kiinnostavimmaksi taideteokseksi.

Pidimme molemmat kovin näyttelystä. Lempiteoksiksi meillä tosin valikoitui eri työt. Minua viehättivät Jylhän jänikset: valkoinen metsäjänis tarkastelee ja kommentoi arastellen tylyä maailmaa useammassakin työssä. Pidin myös lyijystä tehdystä keinutuolista, se on tosi surullinen työ. Kannattaa lukea näyttelysaleissa olevat lyhyet opastustekstit, sillä vaikka taidetta ei olekaan tarve selittää, saa töistä enemmän irti, jos tietää, mihin yhteyteen taiteilija on ne liittänyt. Ja löytyypä näyttelystä myös teos sarjasta Turun tauti. Siinä meille suorastaan murskaava startti kulttuuripääkaupunkihankkeeseen...

Mistä tulikin mieleeni: matkalla WAMiin kävelimme Turun ylioppilasteatterin rakennuksen ohi. On täydellisen järjetöntä, että kiinteistölautakunta on ottanut rakennuksen myyntilistalleen. Vihreiden edustajat kiinteistölautakunnan kokouksessa 17.1. yrittivät saada teatterin pois myyntilistalta, mutta hävisivät asian äänin 9-3. Jälleen kerran kaupunki toimii itseään vastaan, eikä hallintokunnissa sitouduta kaupunkitason yhteisiin tavoitteisiin. Tässä tapauksessa Turku ampuu itseään nilkkaan kulttuuripääkaupunkihankkeen tiimoilta. Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011 tarvitsee juuri sellaisia omaehtoisia toimijoita, ruohonjuuritason kulttuurintuottajia, kuin mitä Turun ylioppilasteatteri on.

Mitä ihmeen järkeä voi olla siinä, että lähdetään myymään tiloja pois alta vähävaraisilta mutta kaupungin kulttuuritavoitteille tärkeiltä toimijoilta? Tämä on kuin Jokikatufarssin toisinto. Vanhan rakennuksen myynnistä saatava tulo ei meitä paljoa lämmitä, jos jokirannassa sijaitseva nykyinen toimiva teatterirakennus on vuonna 2011 jonkun mainostoimiston, pubin tai tietokonekaupan toimitilana, ja TYT:n toiminta on hiipunut lopullisiin taloudellisiin vaikeuksiin. En meinaa millään kestää tätä kaupungin loppumatonta hölmöilyä, tämä on kuin olisi juuttunut joka yö toistuvaan painajaiseen.

Ja samaa tuuppasi lauantain Turun Sanomat lisää niskaan. Demarit ovat päättäneet, että toriparkki on heidän kannatuksensa arvoinen asia. Ehdoksi tosin vaaditaan esisopimusta, jolla pyritään varmistamaan, etteivät pysäköintilaitoksen kustannukset kaadu Turun kaupungin kontolle. Ehdoksi, joopa joo. Kuka uskoo, käsi ylös? Eipä näy montaa... Lehtijutun mukaan demarit olivat keskustelleet myös toriparkin aikataulusta: "Puheissa haluttiin myös, ettei tori olisi auki Turun kulttuuripääkaupunkivuotena, Jarmo Rosenlöf kertoo. Tuo vaatimus voisi lykätä töiden aloittamisen vuoden 2011 yli."

Saisinko tähän suomennoksen? Tarkoittaako teksti, että a) puheissa vaadittiin, mutta päätimme olla välittämättä nurinasta, ja meille on ihan ok, että torin paikalla on helvetinmoinen monttu ja rakennustyömaa vuonna 2011, vai b) puheissa vaadittiin, joten kannatamme toriparkkihankkeen aloittamista vasta vuoden 2011 jälkeen, jolloin on myös syytä lykätä toriparkin sallivan asemakaavan hyväksymistä, ja tori esitellään maailmalle vuonna 2011 nykyisessä rähjäisessä kunnossaan, vai c) kaupunki kunnostaa torin päällisen vuodeksi 2011 muutamalla miljoonalla eurolla, ja kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen tori revitään auki aja aletaan kaivamaan kuoppaa? Mitä häh?

Kukaan demareista ei lehtijutun mukaan vienyt vaatimusta koko toriparkin hylkäämisestä äänestykseen saakka. Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran tapaatte toriparkkia vakaasti vastustavan demarin. Heillä on käytössään kahden vastakkaisen mielipiteen strategia, olipa kyse sitten ydinvoimasta tai toriparkista.

Vaan oli TS:ssa sentään jotain hyvääkin: juttu uudesta, pikapuoliin avautuvasta pääkirjastosta. En ole vielä käynyt siellä, mutta sain kutsun avajaisiin 1.3. Yritän päästä, vaikka työn takia voi tehdä tiukkaa. Olen varma, että uusi pääkirjasto on iloinen yllätys lukuisalle joukolle turkulaisia. Hämmennystä voi tosin tuottaa se, että vanhan kirjastorakennuksen remontin ajan kaikki romaanit ovat edelleen hankalasti muualla, Julinin talon alakerrassa. Uuteen osaan ei romskuja tule.

Kirjasto vaikuttaa kuvissa visuaalisesti hyvin viehättävältä ja viihtyisältä. Kirjaston paikan valinta oli kyllä tuskallisen pitkällinen prosessi. Silti olen ylpeä vihreistä, me jaksoimme jääräpäisesti puhua sen puolesta, että kirjaston uudisrakennus pitää tehdä samalle tontille kuin millä vanhakin kirjasto on. Ja lopulta näin kävi - onneksi! Olin mukana tekemässä ja hyväksymässä kirjaston asemakaavaa, siihen tuli jopa yksi muutos esitykseni pohjalta :). Jo silloin katselin asemakaavasta kirjastolle muodostuvaa sisäpihaa, ja ajattelin, kuinka iloinen yllätys kirjaston pihasta oikein tuleekaan kaupunkilaiselle, kunhan kirjasto valmistuu ja kevät koittaa. Ja nyt näin on ihan pian käymässä.

Uusi pääkirjasto on merkittävä rakennus Turussa myös siksi, että siinä on nyt sovellettu taiteen prosenttiperiaatetta. Jos kaikki käy parhain päin, uusi kirjasto avaa sekä turkulaisten asukkaiden että aivan erityisesti turkulaisten päättäjien ja virkamiesten silmät sille, että taiteella ja kulttuurilla saa olla hintansa, että taide edistää yhteistä hyvää ja luo myönteistä imagoa, ja että taiteen edistämiseen kannattaa sitoutua. Uusi pääkirjasto saattaa antaa meille sen itseluottamuksen, onnistumisen ja rohkeuden tunteen, sen halun uskallukseen ja uusien ajattelumallien etsimiseen, jota kulttuuripääkaupunkihanke välttämättä tarvitsee. Toivon tätä menestystä meille koko sydämestäni!

Hallitus pakoilee ilmastovastuutaan ja terveydenhuollossa aika on rahaa

Voi rähmä. Ylen uutissivuilta: "Suomi ei hyväksy EU-maille yksipuolista 20 prosentin päästövähennystavoitetta vuoteen 2020 mennessä. Asiasta päätettiin Suomen EU-asiain ministerivaliokunnassa. Suomi jää EU:ssa pieneen vähemmistöön tavoitetta vastustaessaan. Hallituksen EU-asioiden ministerivaliokunnan mielestä EU-puheenjohtajamaan Saksan esittämä yksipuolinen kasvihuonekaasujen vähentäminen ei ole paras tapa vauhdittaa maailmanlaajuisia päästöneuvotteluja. Saksa on esittänyt EU:hun 20 prosentin yksipuolista päästövähennystavoitetta vuoteen 2020 mennessä. Asian käsittely jatkuu ensi viikolla EU:n ympäristöneuvostossa. Päätös tulevista päästövähennystavoitteista on ollut tarkoitus lyödä lukkoon Eurooppa-neuvoston kokouksessa ensi kuussa. Päätöksen on oltava yksimielinen.".

Maikkari täydentää: "EU-komissio on esittänyt, että jäsenmaat leikkaisivat päästöjään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Jos muut merkittävät saastuttajat saadaan mukaan kansainväliseen ilmastosopimukseen, leikkaus voisi olla 30 prosenttia. Muun muassa puheenjohtajamaa Saksa sekä Ranska, Britannia, Espanja, Ruotsi ja Tanska suhtautuvat myönteisesti yksipuolisiin leikkauksiin. Vastaan ovat lähinnä eräät Itä-Euroopan maat.". Ja siis myös pieni ilkeä Suomi.

Jo nyt on en-kehtaa-täällä-sanoa-tarkemmin-mikä! Näin keskusta-demari-rkp-hallitus näyttää oikean ilmastopoliittisen karvansa. Tai kokonaisen kääntöturkin. Toreilla ja turuilla kyllä puhutaan ilmastonsuojelusta ja ympäristöasioiden tärkeydestä, ollaan huolissaan tulevaisuudesta ja kirjataan kauniita sanoja vaaliesitteisiin, mutta annas olla kun pitäisi oikeasti tehdä jotain. Ei voi, ei pysty, ei kykene. Ei ymmärrä.

Greenpeace on perjantaina reagoinut asiaan kannanotollaan. "...Räikeimmin takkinsa on kääntänyt Keskusta, joka vaaliohjelmassaan tukee tavoitetta. EU-maista tavoitetta ovat äänekkäästi kannattaneet mm. Saksa, Iso-Britannia, Ranska ja Italia. Muut Pohjoismaat, Ruotsi ja Tanska, ovat valinneet Suomeen nähden täsmälleen päinvastaisen linjan ja vaatineet EU:n oman päästövähennystavoitteen nostamista 20 prosentista 30 prosenttiin.", linjaa Greenpeace. Ja ilmastokampanjavastaava Kaisa Kosonen jatkaa: "Päätöksiä ja investointeja, jotka vaikuttavat vuoden 2020 päästöihin tehdään nyt. 20 % päästövähennys on riittämätön vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta antaisi sekin jo selkeän signaalin politiikan suunnasta. Hallitus haluaisi jättää yritykset ja kotitaloudet epävarmuuteen tulevasta ilmastopolitiikasta. Tosiasioiden kieltäminen vain vaikeuttaa sopeutumista tarvittaviin päästövähennyksiin.".

Miten se keskustan vaalilause taas menikään? Vähän niin kuin itseäsi pettäisit? Miten on, hyvät ei-vihreät lukijat: Aiotteko valita maalisvaaleissa nämä puolueet torjumaan ilmastonmuutosta? Entä kumpaa ajattelitte painottaa valinnan perusteena: sanoja vai tekoja?

Tämä surullinen uutinen on jälleen kerran osoitus siitä, mitä seurausta on ydinvoiman lisärakentamisella - siis sen ydinvoiman, jonka väitettiin olevan ratkaisu ilmastonmuutokseen. Ne Euroopan maat, jotka eivät rakenna lisäydinvoimaa, katsovat voivansa sitoutua EU:n yksipuolisiin päästövähennystavoitteisiin. Osa haluaa jopa tiukempia tavoitteita. Suomi, joka rakentaa ja markkinoi ydinvoimaa, ei katso voivansa sitoutua. Tämä on seurausta siitä, mihin näissä maissa energiasatsaukset suunnataan: ydinvoimaan vai vaihtoehtoisiin energialähteisiin. Kuten silloin aikoinaan viidennen ydinvoimalan päätöstä valmisteltaessa todettiin KTM:n omissa prognooseissa: hiilidioksidipäästöt tulevat olemaan suuremmat ydinvoimaa sisältävässä vaihtoehdossa. Tätä hintaa me nyt maksamme. Tosi noloina.

Vaaleissa on toki tarjolla on myös ilmastopoliittisesti uskottavia vaihtoehtoja. Yhden puolueen verran.

Ja sitten vähän muuta. Ennätin käydä vilkuilemassa kilpailevien kandidaattien blogeja. Kokoomuksen Petteri Orpo on löytänyt itsensä sieltä samasta kuin me kaikki muutkin ehdokkaat: käymästä keskustelelua terveydenhuollon tilasta. Esimerkiksi Maakunnan Naisten vaalikiertueella tuli joka puolella vastaan ihmisiä, jotka halusivat puhua terveydenhuollosta ja vanhusten palveluista. (Oikein on muuten ikävä Maakunnan Naisten kiertuetta: meillä oli niin mukavia keskustelutilaisuuksia ja hyvin toimiva yhteistyö.) Petterin kirjoitus toi kuitenkin mieleeni ajatuksen, jota en Naisten tilaisuuksissa ennättänyt muotoilla sanoiksi.

Puhuimme paljon terveydenhuollon ammattilaisten työuupumuksesta, palkasta, työn arvostuksesta ja henkilökunnan määrän lisäämistarpeesta. Paljon käydään keskustelua siitä, pitäisikö sairaanhoitajien palkkoja nostaa vaiko palkata lisää hoitajia, jotta työssajaksaminen paranisi ja alalle riittäisi väkeä. Itse en usko, että pelkkä palkkojen nosto vähentää työuupumusta. Palkkojakin tullaan kyllä nostamaan, pakosta, jotta alalle saadaan rekrytoitua tarpeeksi väkeä. Mutta perimmiltään raha on heikko motivaattori. Oleellista on palkata riittävästi henkilökuntaa, jotta hoitajilla on aikaa tehdä työnsä kunnolla.

Sairaiden hoitaminen kuuluu vahvasti eettisiin ammatteihin, joissa kannetaan vastuuta ihmisyksilöistä. Samoin on oman ammattini, lasten ja nuorten opettamisen ja kasvattamisen, laita. Luulen, että ymmärrän jossain määrin oman ammattini kautta myös sairaanhoitajien ja muun terveydenhuoltohenkilökunnan työuupumusta. Sairaanhoitajilla, opettajilla ja muilla vastaavissa eettisissä ammateissa toimivilla on yleensä varsin korkea sisäinen laatukriteeri, työn standardi, joka pitää pystyä saavuttamaan. Standardin korkea taso kumpuaa työn etiikasta, ei vain sen muodoista. Hoitaja voi saavuttaa työssään oman sisäisen tasonsa ja tyydytyksen vasta sitten, kun potilas on hoidettu sisäisen standardin mukaan. Se tarkoittaa paitsi hyvää fyysistä hoitoa, myös henkisen puolen hoitamista: pelkojen rauhoittamista, henkistä tukea, lämmön ja turvallisuuden tunteen antamista, omaisten kanssa keskustelua. Näin ainakin luulen. Jos tätä sisäistä vaatimusta ei täytetä, ei työstään voi tuntea täyttä tyydytystä vaikka olisi koko työvuoron juossut kuin pieni eläin. Jatkuva oman sisäisen riman pakkoalittaminen rassaa rajusti. Koko ajan kärsii tunteesta, että ei tee työtään kuten pitäisi. Ei, vaikka tietoisesti tietää, että työvuorolistat on tehty siten, että on mahdotonta hoitaa muu kuin välttämättömin. Jatkuva sisäinen ristiriita uuvuttaa ihmisen, ja tästä ei selvitä pelkällä palkankorotuksella.

Opettajankin ammatissa on tämä sama juttu. Kyllä me tiedämme, mihin kaikkeen pitäisi riittää. Se "kaikki" on aika paljon. Pitäisi ehtiä paitsi opettamaan, myös kasvattamaan ja kohtamaan jokainen oppilas yksilönä. (Minulla on niitä yksilöitä tänä vuonna noin kaksisataa, ynnä opetusharjoittelijat päälle. Eikä se ole edes paljoa, yläkoulun ja lukion opettajaksi.) Pitää tuntea oppilaansa ja kehittää ryhmien toimintaa, pitää olla aikaa keskustella, asettaa rajoja ja jopa rangaista, rohkaista, kannustaa ja innostaa, ohjata yksilöllisesti, tukea itseluottamuksen ja itsetuntemuksen kasvua, auttaa löytämään omat vahvuudet ja kehittämisen alueet, pitää tukea ja auttaa vaikeuksissa olevaa (joita riittää), ratkaista ongelmia ja ohjata tarvittaessa eteenpäin, pitää tukea vanhempia (ja joskus kasvattaa heitäkin?) ja olla hyvä kollega. Ja tietysti pitää hoitaa ne ammatin perusjutut, eli valmistella ja pitää oppitunnit, tehdä ja korjata kokeet, tarkastaa esseet, tutkielmat ja posterit, arvioida ja antaa arvosanoja, kerätä materiaalia, kehittää työtään, opiskella lisää, päivittää tietojaan, olla mukana opetussuunnitelmatyössä ja muussa kehittämisessä, hoitaa välituntivalvonnat, juhlat, projektit, opekokoukset, vanhempainillat, kehityskeskustelut, oppilashuoltotyö, diskot, leirikoulut, retket, vierailut, kotiarkistot ja mitä kaikkea muuta. Perusjuttujen hoitaminen ei kuitenkaan yleensä riitä ammatin sisäisen standardin saavuttamiseen. Ollakseen hyvä opettaja pitää hoitaa myös henkinen puoli kunnialla. Se on mahdotonta, jos oppilaita on aivan tolkuton määrä ja päivät pursuavat kellotettuja oppitunteja. Jos sisäistä standardia ei pysty saavuttamaan, moni kokee paljosta työnteosta huolimatta jatkuvaa huonouden tunnetta. Ja siitä se uupumuskierre alkaa.

Vielä muiden blogeista: siviilipuoleltakin löysin poliittista sisältöä. Turkulainen Vesa Saarinen on pari blogausta taaksepäin kirjoittanut konkreetin ja omakohtaisen esimerkin siitä, minkälaiseen Absurdistaniin tulorajat saattavat opiskelijan viedä. Ja näitä tarinoitahan riittää. Eikö muka ole ollut epäkohtaa korjattavaksi, hyvä Vanhasen hallitus?

Katri kasikuus

No niin, mä olen nyt 86. Siis ei ikä. Ei paino. Ei vyötärönympärys. Ei edes älykkyysosamäärä. Vaan ehdokasnumero. Muistaakseni mulla on jossain aiemmissa vaaleissa ollut jokin samantapainen numba. En muista tarkemmin. Mikä siis kertoo siitä, että en suhtaudu ehdokasnumeroihin kovin vakavasti. Kertakäyttötavaraa, unohtuvat kaksi päivää vaalien jälkeen. Vaan sitä ennen pitäisi muistaa tolkuttaa jokaikiselle vastaantulevalle: Katri 86. Miten ihminen voi typistää itsensä yhteen numeroon?

Torstai oli penkkaripäivä. Olin katsomassa koulumme abishowta ja nauroin kyyneleet silmissä. Hitsi, 12 vuotta koulunpenkkiä ei sittenkään onnistu lahtaamaan lapsosten luovuutta. Koulumme abishowt ovat useimmiten aivan uskomattoman hyviä sketsikokoelmia, ja niin oli asian laita tänäkin vuonna. Onnea matkaan, nuoret! Ja itsekuria! Lukekaa kunnolla kirjoituksiin ja erityisesti biologian reaaliin. Korjaan vastauksianne sitten vaalikampanjani loppumetreillä. (Biologian reaali on 14.3. ja kokeiden pitää olla korjattuina 20.3. Vaalipäivä on 18.3. Missä oli OAJ:n edunvalvontaosasto, kun sitä olisi tarvittu!)

Abien ja muiden oppilaiden häivyttyä oli meidän opettajien vuoro istua koulunpenkille. Meillä tarjottiin koulutusta vieraskielisten oppilaiden opetuksen helpottamiseksi. Koulutus oli tervetullut muistutus niistä kielellisistä haasteista, joita maahanmuuttajataustaiset oppilaamme joutuvat joka päivä setvimään. Otetaanpa yksi esimerkki, jos nyt muistan sen edes likipitäen oikein: "Jaakko avasi oven omalla avaimellaan, kun Paula heräsi päiväunilta. Hän alkoi keittää kahvia." Ja toinen esimerkki: "Jaakko avasi oven omalla avaimellaan, kun Paula heräsi päiväunilta. Tämä alkoi keittää kahvia." Siis kuka keitti kulloinkin kahvia? Mietipä sitä.

Pari muuta mieleen jäänyttä esimerkkiä: Suomen kielessä niin merkityksellinen vokaalin pidentyminen on monissa kielissä tuntematon ja siksi vaikeasti kuultava asia. Esimerkiksi vapa - vapaa on sanapari, jonka eroa on monen vieraskielisen hyvin vaikea kuulla. Useissa kielissä paino ja vokaalinen venyminen liittyvät toisiinsa, joten vieraskielisen suusta ja kynästä kumpainenkin sana tulee helposti ulos muodossa _vaa_pa, paino tavulla vaa. Ja entäpä taivutukset, joista esimerkkinä oli mm. sana "säkeissä". Siis säkeissä (säkki) vai säkeissä (säe)? Ou jee.

Enkä ollut koskaan tullut ajatelleeksi sitäkään, miten käytämme -kin päätettä ja muita vastaavia. Esimerkki: Puistossakin poikakin kävelikin. Puistossakin - poika oli siis kävellyt jossain muuallakin; - kin viittaa vaihtoehtoon. Poikakin - joku muukin oli siis kävellyt puistossa, jälleen -kin viittaa vaihtoehtoon. Vaan entä kävelikin? Hän kävelikin puistossa! Mitä, puijasiko poika meitä? Hänhän sanoi olleensa isoäidin luona! Nyt -kin ei enää viittaakaan vaihtoehtoon, vaan yllätykseen. Hänhän olikin huijari! Aaarhg!

Kuunneltuani yhden luennon verran tällaisia esimerkkejä aloin ihmetellä, miten mamuoppilaamme ylipäätään onnistuvat opinnoissaan niin hyvin kuin onnistuvat, niin vaikeita ovat kielemme nyanssit. Taitavat olla aika neropatteja, hekin!

Töiden jälkeen suuntasin kauppahalliin. Huomenna on vaalikojujen avajaiset, joten Vihreiden vaalitila piti saada valmiiksi. Sisustusryhmä Mari-Martti-Katrista Martti Wallasvaara oli käynyt eilen siivoamassa, ja Ekotori oli toimittanut ostamani huonekalut. Mari Saario oli tänään sairaana, mutta näppäränä naisena hän lähetti miehensä assistentuuraamaan. Anneli Suutarikin oli tullut puolisonsa kanssa avustamaan ja tuomaan kahvivälineitä paikalle. Ei meiltä mennyt kuin pieni hetki saada tavarat paikoilleen. Muiden lähdettyä jäin vielä viimeistelemään kojua, ja tältä se näytti puolentoista tunnin työn jälkeen kauppahallin sulkeutumisen aikaan:





Esitteet, pikkutilpehööri, mainoslehdet ja oikeat ehdokasjulisteet toki vielä puuttuvat, mutta kyllä siitä hyvä tulee. On lukunurkkaa ja avaraa markkinatilaa. Ehdokasjulisteiden paikat täytin vanhoilla eurovaalijulisteilla, menköön nyt hetken aikaa. Kauppahallin isäntä sanoi, että ihan meidän näköinen :). Huomisaamuna käyn vielä paikalla ennen töihin menoa ja ostan maljakkoon pinkkejä tulppaaneja pisteeksi i:n päälle. Somistuksen kokonaiskustannus 290 euroa, ja siitä saadaan iso osa takaisin, kun myydään huonekalut joko halukkaille ostajille tai takaisin Ekotorille. Jos joku miettii, miten vihreät tulevat toimeen muita pienemmillä kampanjabudjeteilla, niin tässä osavastausta kysymykseen.

Jaa että mistä vaalitila ja ehdokkaat löytyvät? Kauppahallin Linnankadun puoleinen pääty, ja Linnankadulta katsottuna oikean puoleinen käytävä. Paikat 12-16, entinen Kaffelin myyntitila. Tervetuloa!

Loppuun halattu

Niin, siis loppuun halattu, ei loppuun kaluttu. Meillä oli tänään koulussa ystävänpäivänä halipassipäivä. Yläkoulun oppilaat olivat saaneet halipassin, johon sai aina uuden leiman eli allekirjoituksen uudesta halauksesta eri ihmiseltä. Sitten ne oppilaat, jotka olivat päättäneet kerätä halipassia, kulkivat paikasta toiseen etsimässä halattavia, keräämässä nimmareita passiin ja toivottamassa hyvää ystävänpäivää.

Oli mukava tulla ruokavalvontaan tai tunnille tai kulkea käytävillä, kun vastaan tuli koko ajan oppilaita, jotka halusivat halata. Olen saanut tosi monta halia ja tosi monta hyvän ystävänpäivän toivotusta! Tytöt keräsivät halipassia ehkä aktiivisemmin, mutta kyllä minulta tuli muutama poikakin halausta hakemaan. Meillä on reippaita oppilaita, jotka eivät arastele koskettaa toisia ihmisiä. Aika hauskaa, olen ollut tosi hyvällä tuulella koko päivän. Ja niin ovat minusta olleet kaikki muutkin. Näin se ystävällisyys parantaa maailmaa :).

Luulen, että idea halipassipäivän järjestämisestä on tullut oppilaskunnalta. Ideaa saa lainata ja välittää eteenpäin, minusta se on tosi mukava. Voisi sopia ihan aikuistenkin työpaikoille! Kun lähdin koulusta kotiin, ala-aulassa oli oppilaita laskemassa halipassi"leimojaan". Yksi oppilaista huikkasi saaneensa passiinsa 150 halia. Siinä teille tavoitetta!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Kestävää kehitystä teoriassa ja käytännössä

Tiistai kului kestävän kehityksen parissa. Olin aamupäivän kaupungin eri hallintokuntien keke-vastaaville tarkoitetussa seminaarissa, johon minulta oli pyydetty tarkastuslautakunnan puheenjohtajan kommenttipuheenvuoro vs. ympäristötoimenjohtaja Olli-Pekka Mäen puheenvuoroon. Seminaari tuotti ihan hyvän katsauksen siihen, mitä tietyt hallintokunnat ovat tehneet ja tekevät kestävän kehityksen edistämiseksi Turussa. Erityisen hyvää toiminnassa on poikkihallinnollisuus, vaikka sen käytännön toteutuksen kehittämisessä vielä toki riittää tehtävää. Kaupungilla on myös omaan toimintaan laadittu ympäristöopas, jota kannattaa käydä tutkailemassa.

Seminaarin jälkeen oli vuorossa käytännön harjoitustyö. Vihreille on tulossa kauppahalliin vaaliosasto, ja Mari Saario, Martti Wallasvaara ja minä on pantu vastuuseen sen sisustamisesta. Kävin katsomassa tilaa ja painelin saman tien bussilla Ekotorille Kirkkotielle. Kuvasin siellä mahdollisia huonekaluja digikameraan. Sitten takaisin kauppahalliin parin vanhantavaran liikkeen kautta. Palaveri hallilla Marin ja Martin kanssa, päätös tavoiteltavasta tyylilajista ja sitten Marin kanssa takaisin ostoksille Ekotorille. Ostin sohvan, pöydän, senkin, kaapin, neljä tuolia ja peilin, yhteensä noin 180 euroa. Eipä tule kovin kalliiksi. Lisäksi kävimme Marin kanssa vielä kangaskaupassa.

Vaaliosastot aukeavat kauppahallissa perjantaina. Kannattaa käydä tutustumassa osastoomme, kunhan nyt saamme sen perjantaiksi kasaan (I hope...). Ajattelin panna seinälle huonekalujen myyntilistan, jotta tavaroista kiinnostuneet voivat ostaa sisustuksen kappaleita itselleen omakustannushintaan. Kotiin ne saa viedä tietty vasta 18.3. jälkeen. Eli tervetuloa vihreiden ekologiselle vaalikojulle kauppahalliin perjantaista 16.2. alkaen!

Vielä loppuun pari linkkivinkkiä tältä viikolta:

• Anni Sinnemäki on avannut sivuston yksinhuoltajille. Tarjolla on tietoa ja henkilökohtaista kokemuksia.
• Vihreiltä tuli tällä viikolla Irti öljyriippuvuudesta -ohjelma. Löydät tiedotteen ohjelmasta ja linkin itse ohjelmaan Vihreiden kotisivulta.
• Tällä viikolla on avattu myös Ilmastonmuutos yhdyskuntasuunnittelussa -sivusto. Kyseessä on materiaalipaketti ilmastonmuutoksen ja yhdyskuntasuunnittelun välisistä suhteista. Se sisältää tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista yhdyskuntasuunnitteluun sekä yhdyskuntasuunnittelun keinoista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja sopeuttaa yhdyskuntarakentamista muuttuvaan ilmastoon. Sivusto on suunnattu yhdyskuntasuunnittelun toimijoille: päätöksentekijöille, kuntien ja maakuntien liittojen kaavoittajille, kuntien tekniselle ja ympäristötoimelle, valtion ympäristöhallinnolle sekä yhdyskuntasuunnittelun konsulteille ja muille asiantuntijoille.

Tarkastuslautakunnan talousprojektin raportti

Alla valtuustossa pitämäni tarkastuslautakunnan puheenjohtajan esittelypuhe "Talouden tasapainottaminen - seurantavastuusta toimenpidevastuuseen" -raportista. Raportti herätti valtuustossa kahden tunnin keskustelun. Itse raportti löytyy täältä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Koska Turun talouden tila on vakava, tarkastuslautakunta piti syksyn toimintaa suunnitellessaan tärkeimpänä tehtävänään keskittyä kaupungin talouden tasapainottamiseen liittyvien tekijöiden läpikäyntiin. Lautakunta jakaantui kolmeen kaupungin taloudenpitoa selvittävään ryhmään siten, että lautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja osallistuivat mahdollisuuksiensa mukaan kaikkien ryhmien työhön. Ryhmät kävivät samaa haastattelun peruskaavaa noudattavat keskustelut hallintokuntien ja liikelaitosten, kaupungin keskushallinnon ylimmän johdon, työntekijöiden edustajien sekä kaupunginhallituksen puheenjohtajiston kanssa.

Kierros tuotti suuren määrän tietoa, josta osa valikoituu valtuuston käsittelyyn seuraavan arviointikertomuksen yhteydessä. Nyt edessänne oleva raportti on kiteytys kierroksen keskeisistä havainnoista talouden ohjauksen, seurannan ja suunnittelun näkökulmista. Haluan kiittää paitsi lautakunnan ja revisiotoimiston ahkeraa väkeä, myös niitä tahoja, joiden luona vierailimme. Valtaosa hallintokunnista oli valmistautunut keskusteluun huolellisesti ja kerännyt vastauksia selventävää ennakko- ja lisämateriaalia. Osa hallintokuntia oli käynyt kysymyspatterin vastuksineen läpi johtoryhmässään, ja tämä kuuluikin keskusteluiden sisällössä ja laadussa. Aivan kaikki hallintokunnat eivät kuitenkaan olleet pitäneet tarpeellisena perusteellista valmistautumista, joten haastattelutkin jäivät sisällöltään ohuemmiksi. Haluan kiittää vierailujemme kohteita siitä rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta, mitä he meille osoittivat.

Raportin keskeiset havainnot on tiivistetty raportin sivuille 10 ja 11. Kokonaisuudesta on sanottava, että raportin sisältö on synkkä. Raportin teko alkoi työnimellä Talouden tasapainottaminen - kehittämisalueet vs. hyvät käytännöt. Mutta työn edetessä nimi osoittautui optimistiseksi. Koko kaupungin tasolla yhteisiä hyviä käytäntöjä löytyi vähän, vaikka hallintokunnilla onkin omien rajojensa sisällä meneillään hyviä kehityshankkeita. Kokonaisuutena koko kaupungin tason toiminnasta voi sanoa, että meillä suunnitellaan paljon, mutta kiinnitetään vähän huomiota suunnitelmien toteuttamiseen. Meillä tehdään paljon, mutta johdetaan ja ohjataan vähän, joten asetetut yhteiset tavoitteet jäävät saavuttamatta. Meillä raportoidaan paljon, mutta raportointia analysoidaan vain vähän tai ei lainkaan, eikä raportointi johda toiminnan korjaamiseen. Siksi raportin nimi muuttuikin lautakuntakäsittelyssä raportin keskeistä viestiä kuvaavaksi: Talouden tasapainottaminen - seurantavastuusta toimenpidevastuuseen. Haluan painottaa raportin nimeä, koska siinä kiteytyy koko selvityksen ydin: on toimittava, ei vain seurattava.

Seurantavälineitä kyllä riittää. Meillä on esimerkiksi talousarviossa 324 mittaria, jotka muodostavat 220 eri tavoitetta. Tähän päälle tulee 134 hallitussopimuksen tavoitetta, joista osa liittyy talousarvioon ja osa tulee kokonaan se ohi ohjaamaan toimintaa. Mutta mikä niiden merkitys lopulta on? Ohjaavatko ne toiminnan korjaamiseen, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan? Vai merkitäänkö tulokset vain tiedoksi? Valtuutetut tietävät kyllä vastauksen.

Ylipäätään toiminnan ohjaamisen keskeisistä välineistä voi sanoa, että näyttää olevan melko sattumanvaraista, onko hallintokuntien toimintaa ja toiminnan tavoitteita ohjaava keskeinen asiakirja valtuuston päättämä Turku-strategia vaiko valtuuston tiedokseen merkitsemä hallitussopimus. Ei toki pitäisi olla niin, että hallintokunnat itse valitsevat, mitä ohjausasiakirjaa pitävät olennaisimpana. Mitä strategista johtamista sellainen on? Hallitussopimuksen erityisenä ongelmana monet haastatellut mainitsivat sen, että siinä keinoja asetetaan tavoitteiksi, ja sopimuksessa on ristiriitaisuuksia muiden ohjausasiakirjojen kanssa.

Hallintokunnat tekevät toki paljon työtä oman toimintansa kehittämiseksi. Hallintokunnissa on tehty toiminnan itsearviointeja, määritetty ainakin osaksi omat palveluprosessit ja harjoitettu oman toiminnan vertailua muiden suurten kaupunkien välillä. Koko kaupungin tasoisia, hallintokuntarajat ylittäviä ja asiakasnäkökulmaa korostavia palvelukokonaisuuksia ei Turussa ole kuitenkaan määritetty. Ydinprosessit ovat poliittinen valinta, ne pitäisi käydä läpi strategiaprosessissa ja niiden kautta valtuuston tulisi voida ohjata talousarvioresurssien jakoa ja painopisteiden valintaa. Tämä työ on meillä edelleen kesken - se on ollut sitä kauan. Raportin liitteenä onkin asiaa havainnollistamassa rakkaan kilpakumppani Tampereen valitsemat ydinprosessit ja palvelukokonaisuudet. Kritiikki siitä, miten kaupunkimme suunnittelu, budjetointi, seuranta ja johtaminen ovat muotoutuneet palvelemaan organisaatioita, ei itse toimintaa ja kaupungin asukkaita ja asiakkaita, kohdistuu juuri tähän. Organisaatiokeskeisessä tarkastelutavassa valtuuston on vaikea valita toiminnallisia painopisteitä, ja hallintokuntien säästötoimenpiteet kohdistuvat rakenteiden uusimisen sijasta suoraan asiakastoimintoihin - usein kaupunkilaisten mielestä järjettömältä tavalla.

Jos ajattelen haastattelukierroksen perusteella Turun kaupungin hallintoa maisemana, levittäytyy silmieni eteen alankomaisema, jota täplittävät itsenäiset vatikaanivaltiot - hallintokuntamme. Itsellisten Vatikaanivaltioiden kentän keskellä kohoaa keskushallinnon jyrkkä kukkula. Kukkulaa ja ympäröivää alankoa erottaa syvä rotko, katsoipa maisemaa sitten rotkon kummalta puolen tahansa. Rotkon yli johtaa muutama tutiseva silta. Yhteisölliseksi ja yhteiseen tavoitteeseen tähtääväksi ei tätä maisemaa voi kutsua.

Tutisevat sillat kuvaavat apulaiskaupunginjohtajiemme heikkoa asemaa. Apulaiskaupunginjohtajien rajalliset ja johtosäännössä epämääräisesti määritellyt toimivaltuudet ja vastuut suhteessa hallintokuntiin eivät tue kaupungin talouden kokonaisuuden hallintaa. Apulaiskaupunginjohtajilla ei ole virallisesti määriteltyä operatiivista toimivaltaa toimialansa asioissa. Heillä ei ole määriteltyä itsenäistä esittelyoikeutta toimialansa asioissa luottamuselimissä eikä suoranaista toimivaltaa suhteessa virastopäälliköihin. Lisäksi kaupunginhallituksessa kaupunginjohtaja voi ottaa esiteltäväkseen apulaiskaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen muun esittelijän esiteltäväksi kuuluvan asian.

Vatikaanivaltioiden alangolta löytyy varsin itsenäisiä toimijoita, valtioita valtiossa, tai kaupunkeja kaupungissa, joilla on omat toimintatavat ja satunnaisesti määrittyvä keskinäinen yhteistyö. Yhdistävä tekijä on siis hajanaisuus, ja se estää tehokkaasti esimerkiksi asioiden priorisoinnin. Itsenäisillä hallintokunnillamme on mm. omia tietojärjestelmiä. Kustannusten tehostamismahdollisuuksia ei etsitä yli hallintorajojen. Osa hallintokunnistamme jopa katsoo, että valtuuston hyväksymä talousarvio voidaan lautakunnassa ylittää, jos tarve niin vaatii. Tätä tietysti perustellaan talousarvion epärealistisuudella. Kaupunginhallitus taas ei ota käsiteltäväkseen eikä tuo valtuustoon muita kuin katettavissa olevia talousarvioylityksiä. Kuntalaisten edustuksen - eli valtuuston - vastuun ja vallan kannalta tilannetta voi kuvata vähintäänkin mielenkiintoiseksi.

Toisaalta vierailuillamme kävi selväksi, että hallintokunnat kaipaavat keskushallinnolta parempaa suunnitelmallisuutta ja tukea ongelmien ratkaisemiseen. Toiminnalliset tavoitteet ja määrärahat ovat suunnittelujärjestelmässämme erikseen. Talousarviossa ja -suunnitelmassa ei ole paljoa toimenpiteitä pitkän aikavälin ratkaisuiksi, ja ohjeluvut asetetaan ilman selvää kytkentää tavoitteisiin, toimintaan ja toimintokohtaisiin kustannuksiin. Ratkaisujen löytämiseksi tarvittaisiin hallintokuntiin suurempaa tukea ja vankempaa ohjausta kuin mitä nykyisillä käytännöillä pystytään saavuttamaan ja mitä kaupungin johto on ollut valmis antamaan.

Henkilöstösuunnitelman suuritöisyys ja nopea vanheneminen sekä hallintojaoston päätöksenteon hitaus koettiin toimintaa hankaloittavaksi tekijäksi jokseenkin jokaisessa hallintokunnassa. Hallintojaostoa kutsututtiin jopa mustaksi paikaksi, johon asiat hukkuvat. Toisaalta keskushallinnon näkökannan mukaan henkilöstösuunnitelmia ei ole kytketty taloussuunnitelmiin eikä esimerkiksi talouskeskus ole välttämättä ollut tietoinen henkilöstökeskuksen valmistelemista suunnitelmista, tai apulaiskaupunginjohtajat tietoisia alaistensa hallintokuntien esityksistä.

Toivon, että täällä tänään käydään keskustelu, josta seuraa toimenpiteitä. Tarkastuslautakunnan tehtävä ei ole esittää ratkaisuja, se valta kuuluu kaupungin ylimmälle luottamuselimelle ja poliittiselle järjestelmälle. Ongelman olemme mielestämme nyt tuoneet keskusteluun tarvittavalla vakavuudella. Kaupungin taloudellinen tila on erittäin haasteellinen, eikä meillä ole käytettävissämme tehokkaasti toimivaa organisaatiota, jolla voisimme vastata haasteeseen. Seuranta, toimenpiteet, johtaminen ja vastuu on saatava toimimaan. Tätä valtuustokautta on jäljellä vajaa pari vuotta, joten aikaa järjestelmäuudistuksiin on sopivasti seuraavan valtuustokauden alkua ajatellen. Ongelma vain on, että taloudellinen liikkumavara alkaa loppua. Käymme ikään kuin kilpajuoksua tiimalasin mittamaa aikaa vastaa - tiimalasin, jossa hiekan sijasta hupenevat eurot. Meidän on luovuttava totuuksina ja itsestäänselvyyksinä pitämistämme käsityksistä. On kyseenalaistettava - ihan kaikki. Myös ne asiat, joita olemme itse olleet rakentamassa, ja joita kohtaan tunnemme siksi erityistä kiintymystä. Meillä on ratkaistavia ongelmia ei vain vanhoissa rakenteissa vaan myös uudemmissa valinnoissamme. Esimerkiksi tilaaja-tuottaja-malli ei ole ongelmaton, ja on avattava silmät näillekin kehittämistarpeille. Asioita voi tehdä toisin, ja niitä on alettava tehdä toisin. Meillä tarvitaan analyysia, johtopäätöksiä, päätöksiä ja sitoutumista muutoksen läpiajamiseen. Toivon, että tämä raportti on sen keskustelun alku. Muutosprosessin ohjaus kuuluu valtuustolle ja valtuuston valitsemalle kaupungin ylimmälle johdolle.

Turkulaisen kolumni: Valaisevaa pimeyttä

Tässä tänään lauantaina Kaupunkilehti Turkulaisessa ilmestynyt kolumnini.

Valaisevaa pimeyttä

Kulunut talvi on kaikessa pimeydessään ollut valaiseva. Ilmastonmuutos on keskusteluissa muuttunut jos-ilmiöstä kun-ilmiöksi. Lämmin syksy jatkui poikkeuksellisen pitkään ja poikkeuksellisen pimeänä. Luonnosta löysi vielä tammikuussa suppilovahveroita, pullistuvia silmuja ja jopa kukkivia kasveja, jos ehti ulos päivän lyhyenä valoisana aikana. Talvi ja lumen valo tuli vasta tammikuun lopussa.

Myrsky- ja tulvatuhot ovat koetelleet ihmisiä eri puolilla maailmaa. Tiet sortuvat maan vettyessä, vyöryvät vesimassat valtaavat ihmisasumukset ja vievät peltojen hedelmällisen maan vesistöihin. Myrskyt kaatavat metsää ja tuhoavat asutuskeskuksia. Sähköt ovat olleet poikki sadoilta tuhansilta talouksilta päiväkausia. Toisaalla vallitsee armoton kuivuus: sadot tuhoutuvat, karjaa kuolee ja maastopalot roihuavat. Jos kehitys jatkuu nykyisellään, vuonna 2080 jopa kolme miljardia ihmistä kärsii juomaveden puutteesta.

Ajalta, jolta lämpötilamittauksia on saatavilla, 15 lämpimintä vuotta on eletty viimeisten 20 vuoden aikana. Niistä 11 ajoittuu vuoden 1995 jälkeiseen aikaan. Helmikuun odotettu pakkasjakso ei tarkoita sitä, että ilmastonmuutos olisi peruutettu. Emme me sitä enää voi peruuttaa, mutta meidän tulee pystyä pitämään vahingot niin pieninä kuin mahdollista.

Ympäristöaktivistien ohella on osa suuryritysten johtajista huomannut ilmastonmuutoksen vahingollisuuden. Ensimmäisten joukossa heräsivät vakuutusyhtiöt; ne havahtuivat viimeistään hirmumyrsky Katrinan tuhoihin. Talouselämä ei kaipaa maailmanlaajuista lamaa. Valveutuneet suuryritysjohtajat alkavatkin olla ilmastoasenteissaan valovuosia edellä johtavia suomalaispoliitikkoja.

Varsinais-Suomi voi olla ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamassa. Satsaukset monipuolisiin uusiutuviin energialähteisiin kuten bio-, tuuli- ja aurinkovoimaan ja energiatehokkaaseen teknologiaan auttavat päästötalkoissa. Kevyen ja joukkoliikenteen suosiminen, työsuhdematkalippu ja autojen yhteiskäyttö vähentävät lisää päästöjä. Rakennetaan kylämäisiä joukkoliikennepikkukaupunkeja radan varteen, korjataan vanhoja taloja ja tehdään uusista matalaenergiarakennuksia. Vähennetään syntyvää jätemäärää, ohjataan kulutusta ympäristöveroilla ja päätetään puhtaan energian syöttötariffeista. Tuetaan uuden teknologian kehittymistä. Lakataan höpöttämästä ydinvoimasta, ryhdytään todellisiin ilmastotalkoisiin ja pelastetaan maailma.

Keskustelua tarkastuslautakunnan raportista

Aamun Turun Sanomat jatkaa keskustelua tarkastuslautakunnan talousraportista. Hyvä, sillä keskustelu on raportin tavoite. Jotta asiat saadaan muuttumaan paremmiksi, tarvitaan laajapohjainen yhteisymmärrys muutoksen tarpeesta ja suunnasta ja pitkäaikainen sitoutuminen muutoksen aikaansaamiseen. Asiasta kiinnostuneille pari linkkiä Tusarin sivuille:

• pääkirjoitus
• johtavien poliitikkojen haastattelu
• kaupunginjohtaja Pukkisen haastattelu

Omat mielipiteeni esitän sitten, kun olen ensin tarkastuslautakunnan puheenjohtajana esitellyt raportin kaupunginvaltuustolle. Tämä tapahtuu maanantaina.

Tänään on ohjelmassa preliminäärien korjausta, puheiden kirjoitusta ja juhla Turun linnassa. Kyseessä on parin tunnin iltapäivävastaanotto Suomen kansalaisuuden saaneille henkilöille. Mukava mennä mukaan tapahtumaan! Luulen, että olen saanut kutsun tulla juhlaan tarkastuslautakunnan puheenjohtajana, mutta eihän sitä tiedä, vaikka kutsun saaminen johtuisi tamperelaisista juurista...?

Lobby-Lipponen ja laskelmia kuntataloudesta

Tähän viikkoon mahtui työn lisäksi Maakunnan Naisten vaalikiertuetta ja Kuntaliiton hallituksen kokous sekä kuumenevaa vaalienalustunnelmaa.

Maakunnan Naisten tilaisuus Turussa ei paukkuvan pakkasen vallitessa kerännyt suurta yleisöä, mutta tunnelma sisällä Happy Housessa oli silti kotoisan lämmin ja keskustelu eteni tuttuja ratoja. Ihmisiä kiinnostaa näissä vaaleissa terveydenhuolto ja vanhustenpalvelut, se on nyt tullut selväksi.

Salossa väkeä oli Veturitallin kahvilan täydeltä. Keskustelu oli vilkasta, yleisö aktiivista ja todella mukavaa. Aiheina nousi esiin terveydenhuollon lisäksi pitkälti työelämän laatuun ja perheiden tilanteeseen liittyvät kysymykset. Salon tilaisuus päättyi samaan toiveeseen mihin useampi tilaisuus aikaisemminkin: voi kun kaikki nämä viisi naista voisivat päästä edustamaan Varsinais-Suomea seuraavaan eduskuntaan. Millainen voimavara maakunnalle se olisikaan! Tilaisuudesta on ollut juttu perjantain Salon Seudun Sanomissa, mutta en ole vielä saanut lehteä käsiini.

Kiertueemme viimeinen visiitti starttaa sunnuntaina Uuteenkaupunkiin. Toivottavasti moni ukilainen löytää tiensä Raatihuoneelle klo 13, jotta saamme hyvän keskustelun aikaiseksi. Tähän mennessä keskustelujamme on kehuttu, joten siinä mielessä kannattaa ehkä raahautua paikalle. Ja jos kalenterit sallivat, voi Maakunnan Naisten kiertueelle olla luvassa jatkoakin. Katsotaan ja sovitellaan aikatauluja.

Tätä viikkoa on leimannut vihreiden eduskuntaryhmän ja sen puheenjohtaja Heidi Hautalan sekä eduskunnan puhemiehen Paavo "Uraani" Lipposen sanailu Lipposen ydinvoimalähettiläspuhemiehen roolista. Hautala arvosteli alkuviikosta Lipposta siitä, että tämä sotkee keskenään eduskunnan puhemiehen ja ydinvoimalobbarin tehtävät. Lipponen oli esimerkiksi kuukausi takaperin Puolassa pitänyt puheen, jossa hän oli aivan suoraan lainannut pitkiä pätkiä ydinvoimateollisuuden etujärjestö Foratomin tekstejä - mainitsematta tietenkään Foratomia lähteenään. Lobby-Lipponen ärjäisi vastaukseksi, että Foratom on asiantuntijajärjestö, ja mitä ne vihreät valittaa. Katinkontit, Foratom on puhdasverinen lobbausorganisaatio, ja niin se itse tehtävänkuvansa kotisivuillaan ilmoittaa.

Minäkin olen aiemmin ainakin pari kertaa narissut näillä sivuilla Lipposen lobbaustoiminnasta, niin näkyvää se on ollut. Eikä suinkaan Vihreät ole ainoa porukka, joka on kiinnittänyt asiaan huomiota. Perjantain Vihreä Lanka -lehti tietää kertoa, että Lipponen on joutunut brittiläisen Nuclear spin -nettisivuston mustalle listalle vaikuttajista, joilla on yhteyksiä ydinvoimateollisuuteen. Lipposen nimeen törmää kuulemma sellaisilla sivustoilla kuin Euronuclear.org, NucNet News, TopNux ja Slovak Nuclear Society.

Lipponen on ottanut arvostelusta jättiherneen nenäänsä. Eduskunnan vielä-toistaiseksi-puhemies lataa Turun Sanomien kolumnipalstalla sellaisen lastillisen kohti vihreitä ja Heidi Hautalaa, että sitä voisi kutsua kaunapolitiikaksi, jos ei tietäisi sen syytöksen olevan varattu yksinomaan Lipposen itsensä käyttöön. Eduskuntavaaliehdokkaamme Mari Saario on tänään blogissaan erinomaisen herkullisella tavalla käsitellyt Lipposen menettelytapaa, sen mielekyyttä ja mielettömyyttä. Kannattaa lukea!

Yhdestä asiasta Lipposta on kyllä pakko kadehtia. Hän on aivan mestari lanseeraamaan uusia tunnuslauseita, kielikuvia ja leimoja vastustajiinsa. Joskus ne voivat olla kertakaikkisen ihastuttavia, kuten tänään oli asian laita. Lipponen nimittäin päätti sappea tihkuvan kolumninsa seuraavasti: "Nykyhallitus on pysynyt linjassa, toivottavasti seuraavakin, tarvitsematta mitään viikunanlehtipuoluetta näyttääkseen hienommalta.". Minäkin tulen siis viikunanlehtipuolueesta! Voi juku miten ihana kielikuva! Mehän olemme lähes eroottinen puolue! Eeva keikistelemässä luonnonläheisesti viikunanlehdessä... Saahan tätä käyttää muuallakin, saahan?!

Samainen perjantain Turun Sanomat uutisoi sangen näyttävästi (etusivu ja kotimaa) johtamani tarkastuslautakunnan uusimman raportin. Raportissa tosin luki, että julkaisuvapaa vasta 12.2., mutta eivät sitten malttaneet odottaa... No, julkistahan se tieto on, julkaisuvapauspyyntö on vain yksi toive tynnyrissä. Kaupungin talouden hallintaa käsittelevä raportti on maanantaina valtuuston käsittelyssä, joten kirjoitan silloin asiasta enemmän. Sen voin kyllä sanoa jo nyt, että ison työn takana raportti on ollut. Olen istunut nelisenkymmentä tuntia haastattelemassa Turun hallintokuntien, liikelaitosten, keskusjohdon ja työntekijöiden edustajia, muiden tekemästä työstä puhumattakaan. Raportti on näiden haastattelujen ja kaupungin säännöstöjen kiteytys. Lisäksi se on synkkää luettavaa. Mutta palataan asiaan, kunhan valtuusto on käynyt raportista keskustelun.

Torstaina kokoontui Helsingissä Kuntaliiton hallitus, jossa olen Otto Lehtipuun (mainio ehdokas Helsingistä, muuten...) varajäsenenä. Ryhmämme Kuntaliitossa on pieni, sen muodostaa vain Otto ja minä, joten käyn kokouksissa komppaamassa Ottoa, kun se kerran on varajäsenelle mahdollista. Esityslistan liitteistä löytyi tällä kertaa muutamia mielenkiintoisia talouslukuja. Panen ne tänne bloggauksen jatkoksi, sillä tiedän, että tätä blogia seuraa muutama muukin kansanedustajaehdokas, ja näistä saattaa olla heille hyötyä. Jos ei muuten, niin ainakin annettujen vaalilupausten kustannusvaikutusten arvioinnissa :). Kunnallinen työmarkkinalaitos on selvittänyt palkankorotusten kustannusvaikutuksia.

• 20%:n palkankorotus terveydenhuollon hoitohenkilöstölle maksaisi 800 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän rahoittaminen edellyttäisi, että lähes kaikki kunnat joutuisivat nostamaan kunnallisveroprosenttiaan yhdellä %-yksiköllä. Toisaalta tällä samalla rahalla voitaisiin palkata reilut 20000 uutta terveydenhuollon henkilöstöä.
• 1%:n korotus hoitohenkilöstöllä maksaisi 40 milj. euroa vuodessa, ja samalla rahalla voisi saada 1000 uutta terveydenhuollon hoitohenkilöstöä.
• Lisäksi terveydenhuollon hoitohenkilöstön korotuksen heijastuisivat välittömästi esim. vanhustenhuoltoon, kotipalveluun ja lasten päivähoitoon.
• 20 % palkankorotus opetusalalle maksaisi 700 miljoonjaa euroa vuodessa. Rahalla voisi palkata myös 13000 uutta opettajaa kuntasektorille.
• 1% palkankorotus opetusalan palkkoihin maksaisi 35 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavalla rahalla saisi 700 opettajaa lisää.
• Jos kaikkia kuntasektorin palkkoja korotettaisiin 20 %, se tarkoittaisi palkkoihin lisää 3,4 miljardia euroa vuodessa. Tällä rahalla voisi vaihtoehtoisesti palkata 80000 uutta ihmistä kuntasektorille.
• 1% korotus tekisi 170 m€ lisää vuodessa, ja se olisi vaihtoehtoisesti 4000 uutta henkilöä.

Tosin minulla ei ole käsitystä siitä, mistä edes voisimme saada 20 000 uutta sairaanhoitajaa lisää, jos päättäisimme satsata hoidon laatuun ja hoitajien jaksamiseen, joten siinä mielessä nämä ovat vain laskennallisia vaihtoehtoja.

Kuntaliittokin on laskenut kaikenlaista mielenkiintoista. Esimerkki tässä koskien koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa. Kokonaiskoulupäivää koskien selvitystä ei ole tehty, sillä sitä on vaikea selvittää kun yhteisöt ja järjestöt voivat periä maksutulot.

• Yhden ikäluokan osalta aamu- ja iltapäivätoiminta maksaa nykyisellään n. 35-40 miljoonaa euroa vuodessa (1-2 -luokat yhteensä n. 78 m€), kun toimintaan osallistumisen aste kunnissa on keskimäärin 44% ensimmäisellä ja 25% toisella luokalla.
• Toiminnan järjestäminen 4 tuntia päivässä ikäluokkaa kohti maksaa noin 75 miljoonaa € vuodessa. Yhdeksälle kouluvuodelle tämä tekisi noin 675 M€ vuodessa. Kustannukset olisivat korkeammat, jos toimintaa järjestäisivät opettajat. Jos taas eheytetty koulupäivä olisi osa perusopetusta, maksutulot poistuisivat.

Maakunnan Naiset Turussa tiistaina!

Maakunnan Naisten kiertue on edennyt Turkuun. Olemme tiistai-iltana monitoimikeskus Happy Housessa, osoitteessa Ursininkatu 11. Tilaisuus alkaa klo 18. Tervetuloa! Torstaina 8.2. on klo 18 vuorossa Salon Veturitalli ja sunnuntaina 11.2. klo 13 Uudenkaupungin Raatihuone. Tervetuloa näihinkin!

Viime viikon loppu ja viikonloppu olivat kovin kiireisiä. Yritän ehtiä myöhemmin kirjoittelemaan hieman paremmalla ajalla Vihreiden Varsinais-Suomen piirin kampanja-avajaisista (ks. TS:n juttu) ja puoluevaltuuskunnan kokouksesta lauantaina ja sunnuntaina. Kokous pidettiin Helsingissä eduskunnan uudella puolella, Pikkuparlamentissa.

Valtuuskunnan asialistalla oli paljon julkisuutta saaneen perustulomallin ja normaalin poliittisen keskustelun lisäksi maahanmuuttaja-aiheinen keskustelu sekä kriminaalipoliittisen linjapaperin ja kannanoton hyväksyminen. Lauantai-iltana ennen illanviettoa valtuuskunnan jäsen Markku Hannula (mainio eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta, muuten...) ja minä vedimme valtuuskunnan jäsenille parituntisen Rafa rafa -nimisen monikulttuurisuussimulaation. Olen vetänyt sitä aiemmin sekä lapsille että aikuisille, ja se toimii aikas hyvin. Herättää paljon ajatuksia. Valtuuskunnan kanssakin se oli hauskaa. Illanvietto oli kulttuurikeskus Caisassa, siellä oli meneillään Arabia-viisut. Tulin sinne hieman myöhässä, sillä valtuuskunnan lauantaiohjelman päätteeksi minulla oli vielä kimppamuotoinen ehdokasvaalikuvaus yhtä mainosta varten. Huh huh.

Meillä on kyllä kertakaikkisen ihaltava ja reipashenkinen valtuuskunta, joka paitsi osaa käydä upeaa ja ripeää keskustelua, myös innostua kaikenlaiseen tuntemattomaan hullutukseen. Kiitos kaikille valtuuskuntalaisille ja muille läsnäolleille! Kokous oli taas kerran mainio. Sääli, että valtuuskunnan kaksivuotiskausi alkaa lähennellä loppuaan. Tällaisen porukan kanssa tekisi töitä paljon pidempäänkin.

Sunnuntaina minun oli pakko karata puheenjohtajan paikalta hieman etuajassa, sillä Turussa odotti työtehtävät. Koulullamme on kolmen päivän ajan menossa Middle Years Programme -opetusohjelman arviointi. Kolme kansainvälistä arvioijaa tutkii toimintaamme haastatellen sunnuntaista tiistaihin. Koska olen koulumme Environment Area Leader, oli minun kiirehdittävä koululle jo sunnuntai-illaksi. No, valtuuskunnan varapuhis Amu Urhonen (mainio eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaalta, muuten...) hoiti kokouksen kunnialla loppuun.

Liitän tähän loppuun pari kuvaa viikonlopun kokouksesta. Tältä siis about näyttäisin eduskunnassa, jos, arvon äänestäjät, päättäisitte minut sinne lähettää. Ekassa kuvassa Katri ja puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg, toisessa Katri ja puoluevaltuuskunta (mä olen se kärpäsenkakan kokoinen läntti siellä edessä) ja kolmannessa Katri ja suuren valiokunnan kristallit. Jotka on muuten melkein yhtä hienot kuin Turun kaupunginvaltuustossa. Mutta ei ihan.

Tänään Vimmaan & lisää vaalikoneita

Norovirus iski sitten tähänkin savuun. Päivä kuluu kotosalla, yö meni hyvinkin läheisessä kontaktissa Arabian kanssa. Ei kivaa, tuntuu siltä kuin olisi myrskyn kourissa vellova valtameri suolistossa. Saa nähdä, tokenenko illaksi sen vertaa, että pääsen Varsinais-Suomen vihreiden kampanja-avaukseen nuorisotalon Vimmaan.

Jos en itse ehkä pääsekään paikalle (yritetään nyt kuitenkin), muiden kannattaisi mennä. Liput 2 euroa, ei oo paljoa. Sillä hinnalla saa kuunnella mm. Pekka Haaviston juhlapuheen ja haitarimestari Marko Valtosta. Ohjelmassa on meille ehdokkaille Taitajakisa 2007-2010. Meidät pannaan mittelemään joukkueittain, ja ainoa keino voittaa on taitava poliittisen osaamisen käyttö. Tehtävät vaihtelevat, jokainen saa yksilöllisen haasteen. Kannattaa tulla nauramaan kustannuksellamme!

Joten: tervetuloa tänään nuorisotalo Vimmaan, Aurakatu 16, klo 18.00! Kahvitarjoilu! Pääsylipun hinta 2 euroa.

Tänään on auennut pari kiinnostavaa vaalikonetta:

Ylen vaalikone ja Katrin vastaukset

Turun Sanomien vaalikone Koneesta ei saa suoraan ehdokkaiden henkilökohtaisia vastauksia, mutta jos ei vastaa mihinkään (= vastaus kaikkiin kysymyksiin on Ei Osaa Sanoa), pääsee nopeasti ehdokaslistaukseen. Minut löytää listan siitä päästä, jossa on mielipiteitä :). Samalta sivulta löytyy myös kaikkien vastanneiden ehdokkaiden lista aakkosjärjestyksessä. Toki vaalikoneeseen kannattaa vastata ihan itse, ja etsiä sitten ehdokaskohtaisia vertailua, joten ylläoleva tiedoksi vain kaikkein kiireisimmille.

Viime yönä kirjoittaessa unohtui kertoa kuluneesta viikosta se, että tiistaina tarkastuslautakunnan kokouksen jälkeen oli vuorossa vihreiden naisten tilaisuus, jossa perustettiin Turun seudulle uusi vihreä yhdistys. Olen ollut monia vuosia (varmaan likemmäs kymmenen vuotta) järjestämässä näillä seuduin epämuodollista naistoimintaa, joista moni varmaan muistaa ainakin naisten saunaillat, Vihreät Vihdat. Olemme järjestäneet myös mm. seminaareja. Nyt toiminta saa järjestäytyneen muodon. Itse en voinut lähteä mukaan uuden yhdistyksen hallitustoimintaan, sillä aikaresurssit eivät kerta kaikkiaan anna enää myöten, mutta toiminassa ja tapahtumissa aion edelleen olla aktiivisesti mukana. Tässä kokouksesta lähtenyt lehdistotiedote:

VIHREIDEN NAISTEN PAIKALLISYHDISTYS PERUSTETTIIN TURKUUN

Vihreän liiton naisyhdistys Vihreät Naiset ry on saanut Turkuun uuden paikallisyhdistyksen. Turun Seudun Vihreiden Naisten perustamiskokous pidettiin tiistai-iltana, ja kokouksessa oli vieraana Vihreiden Naisten pääsihteeri Elina Hatakka. Aiemmin Vihreiden Naisten paikallisyhdistyksiä on perustettu Helsinkiin, Tampereelle, Jyväskylään, Ouluun ja Kaakkois-Suomeen.

Turun Seudun Vihreät Naiset ry:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin perheterapeutti Anita Birstolin. Hallituksen jäseniksi valittiin Lea Huuhtanen, Virpi Honkanen, Maarit Kaipiainen, Tuija Ollikkala, Arja Paasioksa, Elina Rantanen, Maarit Rintala ja Mervi Tiensuu-Tsiopoulos.

Turun Seudun Vihreät Naiset tulee toimimaan naisten tasa-arvon ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Tasa-arvotyötä tehdään myös tuomalla esiin naisten ja perheiden arkeen liittyviä epäkohtia. “Toiminnan tavoitteena on nostaa poliittiseen keskusteluun naisille tärkeitä asioita ja rohkaista naisia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen heille tärkeiden asioiden puolesta.”, tiivistää puheenjohtaja Birstolin.

“Huolimatta monin tavoin edistyksellisestä lainsäädännöstämme, korostuu politiikassa miesten valta. Vaikka naisia on näkyvästi mukana politiikassa, on keskeisimmillä poliittisilla paikoilla, kuten valtuuston ja lautakuntien puheenjohtajina usein mies. Poliittisilla naisjärjestöillä on edelleen työsarkaa Suomessa, kuten Turussakin viimeisimmän kaupunginhallituksen valinnassa nähtiin.”, sanoo perustamiskokouksessa puhunut Vihreiden Naisten pääsihteeri Elina Hatakka.

LISÄTIETOJA Anita Birstolin, puheenjohtaja, Turun Seudun Vihreät Naiset, GSM 044 536 8531

Vaalikonemaisia vastauksia

Vaalikoneita tuppaa nyt sisään joka ovesta ja akkunasta. Vaikka kansanvalta kaunista onkin, niin on pakko sanoa, että AAAAAARGH! Mistä muusta kuin yöunesta teen aikaa riipiä näihin vastauksia??? Jokainen iso vaalikone tuottaa lisää tummanharmaata sävyä silmäpusseihini. Voi tulla vähän konemaisia - anteeksi, vaalikonemaisia - vastauksia, kun väsään seitsemättä kertaa vastausta tuloveron alentamista koskevaan kysymykseen. Anteeksi, mahdolliset äänestäjät, toivon, että ymmärrätte. Tässä on tuo leipätyökin, ja pari muuta pikku hommaa.

Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Tässä vaalikoneita, joiden perusteella voi luodata minun ja muiden poliittisia linjanvetoja. Jos koneiden väliltä löytyy järjettömiä ristiriitaisuuksia, sysään vastuun yksin pikkutuntien nimiin. Tai sitten olen vastannut samaa luotaavaan kysymykseen ensimmäisellä testikerralla olevani osittain samaa mieltä, ja toisella (eri) testikonekerralla osittain eri mieltä. Jolloin sysään uudelleen vastuun pikkutuntien nimiin.

Vihreiden oma vaalikone ja Katrin vastaukset

MTV3:n vaalikone ja Katrin vastaukset

Kansalaisjärjestöjen vaalikone ja Katrin vastaukset (Koneen testipuoli aukeaa yleisölle helmikuussa)

Nuorten vaalikone ja Katrin vastaukset

Talouselämän vaalikone ja Katrin vastaukset

Animalia ja Katrin vastaukset

Ja lisää on tulossa, kaiketikin jo huomenna.

PS. Tämä oli paitsi suru-uutisten (Kirkan kuolema) päivä, myös päivä, jolloin olisin halunnut olla kärpäsenä katossa seuraamassa, kun iltapäivälehti valitsee torstain lööppejä. Kirka - aina muistoissamme! Halmeelle (44 v.) eläke! Eeva Kuuskoski sai tuomion pahoinpitelystä! Miss Suomi -kisoissa skandaali! Onpahan runsaudenpulaa. Kirkan poismenosta olen oikesti pahoillani, turhan aikaisin lähti erinomainen lava-artisti. Ja Tony Halmettakin kohtaan tunnen myötätuntoa: 16 000 ääntä ja näin surullinen tarina. Jotenkin tuntuu kohtalon julmalta leikiltä koko Halmeen edustajaura.

PS2. Sankareista ja antisankareista: välillä kun esim. Matti Nykänen on ollut lööpeissä oikein huonossa kunnossa, olen pohtinut, että jos olen täällä jäljellä näkemässä kun Matin lähtö koittaa, tulen odottamaan kauhulla kummalle puolelle lehteä iltapäivälehdet hänet sijoittavat: uutisiin vai viihdeuutisiin. Sairastumiset on ainakin aiemmin sijoitettu viihdeuutisiin. Huh huh. Olkaa tarkkana, millä meitä viihdytetään!

Tukka nousee, ja raivo kans

Tukka kauhusta pystyssä olen lukenut tänään uutisia Ruotsin Forsmarkin ydinvoimalasta. Jos olet onnistunut välttämään uutisoinnin, tsekkaa vaikka Ylen tai Maikkarin uutiset asiasta. Voimalassa oli viime kesänä pahoja ongelmia ja vaaratilanteita, ja se jouduttiin sulkemaan pitkäksi aikaa. No nyt on sitten tullut julki raportti, joka kertoo, että kyse ei ollut vain tuon hetken tilanteesta. Ehei, ydinvoimalan toimintakulttuuri on ollut jo pitkään aivan atomeina.

Listalta löytyy mm. seuraavaa: vääriä toimenpiteitä vaaratilanteessa, humalassa olevia työntekijöitä, aineissa olevia työntekijöitä, piittaamattomuutta säännöistä ja turvallisuusmääräyksistä, luvattomia kokeita, parikymmentä onnettomuutta ja lähes 70 vaaratilannetta, yhteensä 22 vakavaa käyttöhäiriötä. Voi jumankeka, näin siis meillä naapurissa!

Ratkaistaan vaan kaikki maailman energiaongelmat ydinvoimalla, kuten vaatii EK, kokoomus, demarit ja nyt keskustakin? Se voi onnistua jopa yhdellä kertapamauksella. Kaikki se, mikä on mahdollista Ruotsissa, on mahdollista täälläkin, ja Ruotsin ongelmat ovat meidän ongelmiamme. Turussa kun puhaltaa yleensä luoteis- tai länsituuli... Taidanpa tarkastaa joditablettivarastoni vanhentumispäivämäärät, vaikka ei jodista hädän tullen paljoa apua ole.

Mitäpä muuta? Suomalaiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja valmiita kantamaan kortensa kekoon henkilökohtaisina elämän muutoksina. Hyvä! Koulutettu kansa ymmärtää, ja se on muutoksen ansi askel. Kunpa päättäjätkin ymmärtäisivät. Kannattaisi äänestäjän varmistaa, että maalisvaaleissa valitaan vain ymmärtämiskykyisiä, puolueeseen katsomatta. Aika tarkkana siinä saa kyllä olla, nyt lentelevät lupaukset ilmassa.

Mistä tulikin mieleen: Demarit aloittivat vaalikampanjamainostamisen. Puna-siniset vastakkainasettelua korostavat bussikatosmainokset ovat vallaneet kaupungin. Tulin pahalle tuulelle jo ensimmäisestä näkemästäni. Minulle tämä me-minä vastakkainasettelu ei tehnyt hyvää ja lämpöistä me-fiilistä, vaan pinnalle nousi ärtymys itsekkään sisäänlämpiävästä me-jengistä, joka haluaa osoitella sormella muita. Vähän sellaista koulukiusausmeininkiä, siis. Yäk. Tiedä sitten, mitä mieltä muut ovat.

Olin kuitenkin sitkeä, yritin ylittää ensiärsytyskynnyksen ja mennä katsomaan demareiden vaalisivustoa. En tiedä, onko niillä siellä vihersuodatin tai mitä, mutta sivuille pääsy ei onnistunut. Ruudulle tuli vain info siitä, että selaimessani ei ole tarvittavaa Flash-laajennusta tai jotain. Uusin versio siis puuttuu, vaikka näillä ohjelmilla muut nettisivut avautuvat lähes poikkeuksetta. Kirjoitan kaupungin koneella eikä kaupunki taida antaa tietoturvasyistä päivittää ohjelmia itse koneelle, sillä päivitys ei onnistunut. Jää sitten demaripropaganda tutkimatta. Hmm. Ei tullut vieläkään me-olo. Jään odottelemaan.

Tänään uutisoitiin tieto siitä, että erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä kasvaa voimakkaasti. "Erityisoppilaiden osuus perusopetuksen kokonaisoppilasmäärästä on yli seitsemän prosenttia. Perusopetuksessa erityisoppilaiden määrässä on ollut kasvua 59 prosenttia ja ammatillisessa peruskoulutuksessa 22 prosenttia 2000-luvulla.", kertoi Ylen uutiset.

Olin pari viikkoa sitten meillä Norssilla kuuntelemassa Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen lehtori Aimo Naukkarisen luentoa "Osallistuva, inklusiivinen koulu: ideologia ja käytännöt". Jäi heti luennon alusta mieleen, että Naukkarinen toi esiin, miten yleisopetuksen tila luo ja ylläpitää erillisten erityiskasvatuspalveluiden tarvetta. Hänen mukaansa ongelmat ovat pitkälti ratkaistavissa oppijan ja oppimisympäristön vuorovaikutussuhteita muuttamalla. Niinpä: onko oppilas koulua vai koulu oppilasta varten? Naukkarisen mukaan kehityksen pitäsi kulkea niin, että asiat hoidetaan yleisopetusta petraamalla. Yleisopetukseen kuuluu oppilashuoltohenkilöstön tuki, toimintatapoja on muutettava ja osattava käyttää oppilashuoltohenkilöstöä yleisopetuksen tukena.

Naukkarinen siteerasi koulun toimintakulttuurin kehittämiseen liittyen mm. seuraavaa ajatusta: "Kun koulun toiminnassa tulee keskeiseksi johtaminen ja kontrollointi, opettajat ja oppilaat ottavat koulun tehtävän vähemmän vakavasti.". Pahimmillaan koulun kehityssuunta laajemmin ja toimintakulttuuri paikallisemmin voi johtaa siihen, että kaikille halutaan opettaa samat asiat samalla tavalla samassa ajassa. Tästä seuraa väistämättä se, että osa putoaa kärryiltä. Tuloksena on ekskluusio, syrjäytyminen.

Mitä sitten tarvitaan? Yhteistä visiota, riittävän pienien ryhmäkokojen ja tarvittavien oppilashuoltoresurssien lisäksi eriyttävää ja yksilöllistävää opetusta, jatkuvaa arvointia, työrauhan ja sosiaalisten taitojen opettamista, hyväksyvää ympäristöä, yhteistoiminnallisuutta oppimisessa JA opettamisessa, mukautuvaa ja joustavaa organisaatiota, kumppanuutta vanhempien kanssa, yhteistyötä koulun lähiympäristön kanssa, kykyä kokeiluihin ja kunnalta poikkihallinnollista toimintaa. Työsarkaa kyllä riittää. Kun saataisiin yhteinen visio siitä, mitä tavoitellaan, niin loppu olisi helpompaa asioiden tekemistä.

Terveiset Loimaalta!

Maakunnan Naiset matkasivat sunnuntainakimppakyydillä Loimaalle kahvila Kahvepaikkaan. Keskustelu oli jälleen eläväistä ja aihealueet vaihtelivat perintöverosta vanhustenhuoltoon ja Loimaan seudun tilanteesta ja vahvuuksista biopolttoaineisiin ja Virttaankankaan vesihankkeeseen. Pari tuntia kulua humpsahti tosi sukkelaan.

Seuraavan kerran tapaamme Turussa, tiistaina 6.2. klo 18-20 Monitoimikeskus Happy Housessa (Ursininkatu 11). Sitten on vuorossa torstaina 8.2. klo 18-20 Veturitalli Salossa (Mariankatu 14) ja sunnuntaina 11.2. klo 13-15 Raatihuone 2.krs (Rauhankatu 10) Uudessakaupungissa. Tervetuloa!

Loimaan tilaisuuden jälkeen oli vuorossa vihreiden valtuustoryhmän kokous, jossa puimme kaupunginhallituksen esityslistan lisäksi mm. Turun kauppatorin asemakaavaa. Ympäristö- ja kaavoituslautakunnalle oli kokouksessa jaettu Turun Toriparkki Oy:n lähettämä sangen mielenkiintoinen kirje, jolla toriparkkiyhtiö pyrki omalta osaltaan vaikuttamaan asemakaavan sisältöön. Tällainen vaikuttaminen on tietysti aivan sallittua, itsekin olen monasti kehottanut eri tahoja lähettämään kirjelmän lautakunnalle. Kirjeen sisällöstä olen kuitenkin rankasti eri mieltä. Kirje herättää mm. seuraavia kysymyksiä:

• Onko toriparkkiyhtiö tosissaan toriparkin kanssa? Kirjeessä todetaan, että "Yhtiön osakkaina on kuitenkin niin monta torin ympäristökiinteistöjen omistajaa ja muuta toimijaa, että yhtiö katsoo olevansa ainakin potentiaalinen hankkeen toteuttaja." ja "Pysäköintilaitoksen toteuttamiskustannukset tulevat nousemaan erittäin korkeiksi". Turun kaupungin kannalta on erittäin tärkeää, että tori saadaan kunnostettua ajoissa. Jos kaupungin poliittinen enemmistö asettuu toriparkin kannalle, sillä pitää olla ehdoton varmuus siitä, että parkki myös toteutetaan - ja todella supernopealla aikataululla. Jos toriparkki rakennetaan, sen ja koko torin kunnostuksen on oltava valmis 1.1.2011, kun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi alkaa. Kirje panee väkisinkin epäilemään, että toriparkkia ei suunnitella toteutettavaksi ilman kaupungin rahallista panosta. Turun kaupunki taas ei voi mitenkään suostua rahoittamaan hanketta, ei tässä rahapulassa eikä muutoinkaan.
• Kirjeessä vaaditaan, että ajoramppeja on oltava useampia ja niiden on oltava lyhyitä, sekä sijaittava lähellä torin reunan kiinteistöjä. "Kaavaan tulee sisällyttää mahdollisuus ajorampin tekemiseen myös Eerikinkadun ja Aurakadun sekä Eerikinkadun ja Kauppiaskadun risteysten lähelle. Yhtiön käsityksen mukaan nyt esitettyjä ajoramppeja vastustetaan osittain sillä perusteella, että ne haittaisivat julkista liikennettä. Jotta tältä haitalta vältyttäisiin, tulisi asemakaavassa sallia katualueelle sijoitettaville ajorampeille vaihtoehtoisesti niiden sijoittaminen torialueelle.". Eli ajorampit suoraan kauppatorille? Pyhä savikerros sentään!
• Esitetyn 700 paikan sijaan pitäisi parkkiluolaan sallia 800 paikkaa sekä tilat torikauppiaiden autoille. Minun käsittääkseni tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi kajota myös torin pohjoislaidan osuuteen, jossa kaksikerroksisella laitoksella olisi selkeitä pohjavesivaikutuksia. Kuka korvaa seuraukset, kun pinnat painuvat ja puuperustukset lahoavat? Ihan varmastiko parkkiyhtiö??
• Yhtiön näkemyksen mukaan puita ei pitäisi sijoittaa torin reunalle. No ei kai, kun kaikki pitäisi kaivaa auki ja rakentaa reunoja myöten.
• "Yhtiön ensisijainen näkemys on että liikennejärjestelyt Kauppiaskadulla säilyvät ennallaan. Kauppiaskatua ei joukko- tai muun liikenteen sujuvuuden takia tule kaavaluonnoksessa nyt olevin tavoin osoittaa kävelykaduksi." Tämäkö on nyt sitten se tapa, jolla ydinkeskustan vetovoimaa lisätään? Lisää autoja torin alle ja lisää autoja kaupungin kaduille? Eihän tuossa ole mitään tolkkua - eivät ihmiset sellaiseen keskustaan halua tulla!

Että silleen. Vaatia saa, mutta kaupungin edun nimissä ei pidä suostua.

Ylen ulkomaan uutissivuilla on tänään juttu yhdysvaltalaistutkimuksesta, jossa käsitellään lasten keskinäisen kiusaamisen siirtymistä yhä enemmän nettiin. Tämä on koko ajan kasvava ongelma, johon olisi kova tarve miettiä tehokkaita puuttumiskeinoja. Nettikiusaaminen, tai kyberkiusaaminen, kuten uutisessa sanotaan, "voi tapahtua pikaviestiohjelmissa tapahtuvan nimittelyn lisäksi esimerkiksi henkilökohtaisilla kotisivuilla julkaistuina ilkeyksinä. Lapset valitsevat Internetin kiusaamispaikaksi, sillä he ovat siellä valvonnan ulottomattomissa", kertoo Wisconsin-Eau Clairen yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Justin Patchin Ylen sivuilla. Digikameroiden ja kännykkäkameroiden lisääntyminen ei tee asiaa yhtään helpommaksi, vaan kiusaaminen on laajentunut sanallisesti ilkeilystä, haukkumisesta ja uhkailusta myös kuvallisiin julmuuksiin.

Asiaan on todella paneuduttava, vaikka kyberkiusaamisen ehkäiseminen onkin erityisen haastavaa. Koulun on vaikea puuttua asiaan, joka tapahtuu kotikoneiden kautta. Koulu voi toki jäljittää tarvittaessa omilta koneiltaan tapahtuvaa toimintaa, ja koulun tulee kasvattaa lapsia kohtelemaan toisiaan ja kaikkia ihmisiä asiallisesti ja kunnioittavasti. Mutta ihmiseksi kasvaminen tapahtuu erehdysten kautta, ja erehdyksistä oppimiseen ja viisastumiseen - siis kasvamiseen - tarvitaan kasvattavia aikuisia. Jos netissä on paljon yhteisöjä, joissa lapset toimivat pääasiassa vain keskenään, kuka kasvattaa ja ohjaa vastuulliseen, toiset huomioivaan ja muita vahingoittamattomaan käytökseen? Rajat on rakkautta myös nettikäyttäytymisessä. Periaatteessa vapaa-aikana tapahtuva toiminta kuuluu vanhempien kasvatusvastuuseen ja kouluaikana koulun vastuuseen, mutta tässä tapauksessa asiat eivät taida olla aivan näin yksinkertaisia. Hyviä ideoita vastaanotetaan - toivottavasti nettiyhteisöltä löytyy ongelmaan viisaita neuvoja.

HS ja Jorma Ollila

Hesari esittelee sunnuntaisivuillaan "tuunattua" Jorma Ollilaa: miestä, joka on koko lailla entisen näköinen, mutta kuullostaa ihan uudelta. Kannattaa lukea juttu, jos on kiinnostunut taloudesta, energiapolitiikasta tai ilmastonmuutoksesta, ja erityisesti niistä kaikista yhdessä. Lehden nettiversioista löytyy pieni pätkä artikkelia, koko juttuun on pakko hankkia käsiinsä jostain ihka oikea lehti tai sen maksullinen nettiversio.

Tässä pieni mainospala, joka toivottavasti saa suomalaiset "ydinvoima on välikauden ratkaisu" -papattajat lukemaan jutun ajatuksella: "Ollilan mielestä tärkein keino vähentää hiilidioksidipäästöjä on energiatehokkuuden kaksinkertaistaminen eikä ydinvoima. "Ilmastonmuutos on niin mutkikas ongelma, että täytyy kokeilla erilaisia tapoja vaikuttaa asenteisiin. Rohkaisisin aika radikaaleihinkin keinoihin", Ollila sanoo. ".

Ollila on aivan oikeassa siinä, että maailman johtavat yritysjohtajat alkavat olla ilmastonmuutosrealismissaan valovuosien päässä johtavista suomalaisista poliitikoista. Muissa maissa energiakeskustelu kulkee ihan eri latuja kuin mitä voi ymmärtää kuunnellessaan suomalaisten tunnustautumista yksi toisensa jälkeen ydinvoimauskovaiksi. "Ollila tuntee brittiläisen keskustelun läpikotaisin. Britanniassa jopa konservatiivipoliitikot tuntuvat esittävän ajatuksia, joista meillä puhuvat lähinnä vihreät ja Maan ystävät.".

Testiä pukkaa

Tänään päivällä Turun kävelykadulla hytisi joukko vihreitä ehdokkaita jakamassa mainoksia puolueen uudesta Vihertestistä. Osoitteessa www.vihrea.net voi käydä testaamassa, kuinka vihreä itse on. Tein ekan kerran testin nopeasti ja sain tulokseksi 96 %. Toisen kerran tein hyvin itsekriittisesti, ja sain 92 %.

Puolueen sivuilla on myös vihreiden oma vaalikone. Osoitteessa http://vaalikone.vihreat.fi/ voit käydä etsimässä varsinaissuomalaisten ehdokkaiden joukosta itsellesi sitä oikeaa.

Kävelykatuhommelin jälken menimme mieheni kanssa leffaan katsomaan Stephen Frearsin uutuusleffan Queen. Pääosissa kuningattarena on upean roolisuorituksen (taas kerran) tekevä Helen Mirren, ja pääministeri Tony Blairinä Michael Sheen . Minä tykkäsin leffasta kovin, mieheni hieman vähemmän, mutta hänkin viihtyi. Hesarissa oli hyvä arvostelu, se kannattaa lukea, jos on kiinnostunut täsä rainasta. Leffa kertoo siitä viikosta, jolloin Tony Blair tuli valtaan ja prinsessa Diana kuoli. Tunnustan: muistan näistä kahdesta tapahtumasta vain Dianan kuoleman, mikä sekin vahvistaa leffan perusideaa.

Minua kiinnosti leffassa kuningattaren velvollisuudentunto. Muistan, miten about murrosikäisenä ihmettelin kuningatarta, kun luin hänestä jostain naistenlehdestä. Että kuningattaren elämässä tärkeintä on velvollisuuden täyttäminen, että omat tarpeet on aina jätettävä taka-alalle ja että tähän hänet on kasvatettu. En silloin käsittänyt, miten kukaan voi elää niin, enkä oikein koko asiaa uskonutkaan, ja siksi muistan vieläkin asiaa ihmetelleeni. Nyt tarkastelin leffaa edelleen tästä näkökulmasta ja vietin oikein kiinnostavan parituntisen.

Lapsuus- ja nuoruusvuosieni jälkeen olen tutustunut velvollisuuden käsitteeseen oman elämäni kautta. Pakko myöntää, että itsekin elän koko lailla velvollisuuksien täyttämää elämää, ja olen parhaillaan pyrkimässä siinä yhä syvemmälle. Vain kesälomalla voi hieman hellittää. Länsimaiseen individualismiin kasvaneena kaiken kattava velvollisuuden täyttäminen ei kuitenkaan edelleenkään kuulu listattuihin ykkösarvoihini, vaan enempi olen yksilönvapauden ja itseilmaisun puolustajia. Välillä tekisikin mieli antaa huutia kaikille velvollisuuksille ja repäistä itsensä niistä irti. Silti palaan aina ruotuun ja hoidan kaiken sen, mikä pitääkin, ja vähän vielä päälle. Hmm, tässä taitaa nyt olla jotain ristiriitaa. Vai olisiko niin, että aikuistuminen on velvollisuuksiin ja niiden hyväksymiseen kasvamista, itsensä sivuun asettamista? Kaikesta itseilmaisun arvostuksestani huolimatta olen sitä mieltä, että jos meillä puhuttaisiin hieman enemmän siitä, mitä velvollisuuksia meillä on, ja hieman vähemmän siitä, mitä oikeuksia meillä on, elämä täällä saattaisi olla kivuttomampaa. Mutta brittien kuningatar en toden totta haluaisi olla.

Pari saalista uutisvirrasta

Perjantai osoittautuikin mielenkiintoiseksi uutispäiväksi. Ensin demariuutiset: kannatus laskussa ja Eero Heinäluoma ei ehkä saisi itseään edes läpi Helsingin vaalipiiristä. Kuinkahan myöhään mahtaa tänä yönä palaa valot demareiden puoluetoimiston ikkunoissa? Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä seuraa. Jos vanhat merkit käyvät ennusmerkeiksi, alkaa rapa lentää: kun kovasti muita mustaa, oma lian tahrima nassu näyttää puhtoisemmalta. Turun demarithan kokeilivat tätä jo ärkkäreihin (rkp-läisiin) St. Olofskolanin kohdalla, ja jatkoa on varmastikin luvassa. Ehkä demareiden kannattaa viritellä hurrivihaa, saavat sillä omat joukot ja liki liippaavat mukavasti vaalivireeseen? Mene ja tiedä, mutta muusta näkövinkkelistä on taannoista St. Olofskolan-näytelmää vaikea ymmärtää. Vaan eiköhän meidät vihreätkin jollakin konstilla saada nostettua tikun nokkaan, jotta voivat sitten mainostaa omaa "hyvinvointivaltion" pelastusprojektiaan. Sanoisin sitä kuitenkin enempi museoinniksi.

Seuraavaksi kosiouutisia. Ensin keskustan Matti Vanhanen kosiskeli meitä vihreitä hallitusyhteistyöllä, ja perään demareiden Pia Viitanen tuppaa samalle asialle. Eihän tässä nyt tiedä, mihin suuntaan hymyillä, kun näin on vientiä. Vaan lupaavatko vaan kosijat turhaan, liekö vakavissaan kuitenkaan? Minulle kelpaisivat kyllä molemmat, jos avioehdoista päästään riittävän hyvään sopimukseen. Erityisesti keskustan kanssa vihreillä olisikin tavoitteellisia yhteneväisyyksiä, joita olisi tarve saada eteenpäin.

Paikallisuutisia: Turun radio uutisoi, että "Turun seudun arkkitehdit haluavat keskeyttää toriparkin asemakaavoituksen". Vetoomuksessa arkkitehdit toteavat aika rankasti, että...

• Keskustan toiminnalliset ja kaupunkikuvalliset ongelmat ovat liian monimutkaisia ja vaativia ratkaistaviksi yksittäisillä asemakaavoilla. Asemakaavoitus tarvitsee tuekseen keskustan osayleiskaavan, jonka avulla sekä kuntalaisille että päättäjille voi muodostua riittävän selkeä käsitys keskustan kaupunkirakenteellisista tavoitteista. Kaikkien keskustan toimijoiden, niin asukkaiden, yrittäjien, kuin alueella työssäkäyvien tulee tietää ja pystyä vaikuttamaan ympäristönsä kehittymiseen, mutta vastuu vaihtoehtojen kehittämisessä ja esittelemisessä on kaupunkisuunnittelun ammattilaisilla.
• Keskustan osayleiskaavassa tulee ratkaista vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia vertailemalla kaikkia liikennemuotoja, erityisesti pyöräilyä ja joukkoliikennettä koskevat reitti- ja saavutettavuuskysymykset, pysäköintijärjestelyt sisäänajoineen (ml. Louhen laajennuksen hyödyntäminen), kävelyvyöhykkeet, kaupunkikuvallisten ongelmakohtien tavoitteelliset ratkaisumallit sekä rakennussuojelukysymykset. Samalla tulee selvittää keskustaan ja sen palveluihin tukeutuvien täydennysrakennusalueiden toiminnallinen ja kaupunkikuvallinen kytkeytyminen kaupunkirakenteeseen.
• Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tulee suunnittelun perustua riittäviin selvityksiin. Edelleen lain logiikan mukaan ylempiasteisen kaavan ja sen selvitysten puuttuessa tulee selvitykset laatia alempiasteisen kaavan yhteydessä. Turun seudun arkkitehdit toteavat, että Kauppatorin asemakaavassa käsitellään kaupunkirakenteellisia kysymyksiä, joiden vaihtoehtoja ja vaikutuksia ei ole riittävässä laajuudessa selvitetty. Turun seudun arkkitehdit esittävät, että Turun kaupungin tulee mahdollisimman pikaisesti uudelleen aloittaa keskustan osayleiskaavatyö (kaavatunnus 58/2002) ja keskeyttää Kauppatorin asemakaavan laatiminen, kunnes em. selvitykset vaihtoehtoineen on laadittu ja hyväksytty.

Jee, hyvä Safa! Turun Safalaiset ovat tehneet myös vaihtoehtoisen esityksen keskustan kehittämiselle. Esitys sisältää Louhen ja kävelykeskustan laajentamisen, vertailutiedot Myllyn vastaavasta koosta, pikaraitiotievarauksen ja tunnelin ali Aninkaistenmäen. Juttelin asiasta taannoin yhden arkkitehdin kanssa, koska minusta idea on alkanut vaikuttaa yhä järkevämmältä (jos nyt ei rahallisia kustannuksia oteta huomioon...). Alunperinhän ajatus on vihreiden Mika Helvan, joka valtuustoaloitteessaan vuosia sitten esitti Aninkaistenmäen liikenteen siistämistä tunneliin mäen ali. Tunneli poistaisi liikenteen saasteen ja melun, jotka syntyvät ylämäkeä jurnutettaessa. Tunnelista pääsisi Louhen yhteyskäytävään. Kun Matkakeskus on valmis, se muuttaa joukkoliikenteen reittejä pois Puutorilta, ja näin Puutori ja Aninkaisenmäen päälliosa saataisiin rauhoitettua autoilta hyvin viihtyisäksi kaupunkitilaksi. Löytyyköhän suunnitelmalle kannattajia?

Ja lopuksi ympäristöuutisia ja tulevaisuuden sää. WWF on tänään julkistanut Virtaa tulevaisuuteen - energiamallinsa. WWF:n malli osoittaa, että Suomi voi vastata energiakysymykseen energiatehokkuudella ja kotimaisella uusiutuvalla energialla, ja samalla Suomi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä yli EU-komission asettamien tavoitteiden. Eli ei mitään hölötystä välikauden ydinenergiaratkaisuista, vaan kaikki varat yhteen pinoon puhtaan teknologian kehittämiseksi. Valitse siis vihreä vaihtoehto - asetu neljän vuodenajan puolelle!

Sunnuntaina Loimaalle!

Maakunnan Naisten Maakunnasta eduskuntaan -kierros starttasi tänään Paraisilta. Sankkaa kansanjoukkoa ei kahvilaan tullut, mutta jonkun verran kuitenkin, ja keskustelu oli mukavan eläväistä ja maan pinnalla pysyvää. "Yleisön pyynnöstä" keskustelussa käsiteltiin mm. terveydenhuoltoa ja vanhuksista huolehtimista, työssä jaksamista lähellä eläkeikää, autoilua ja energia-asioita. Kiitos paikalle tulleille ja keskusteluun osallistuneille! Kahvilayleisöltä tuli oikein hyviä puheenvuoroja, ja niin tuli muilta ihanilta naiskilpakumppaneiltakin. Meille on lanseerattu uusi kiertueslogankin: "Ihanat naiset eivät jää rannalle!". Vaikuttaa siltä, että tästä tulee hauska reissu ympäri Varsinais-Suomea. Ilo on tärkeää, koska monilta muilta osiltaan vaalitouhu on kohtalaisen raskas ja kallis harrastus.

Väsymyksen takia ruotsini oli Paraisilla sen verran huonossa vireessä, että kaksikielisessä keskustelussa pysyttäydyin itse suomessa. Onneksi puheen ymmärtäminen toimi sentään sujuvasti. Minua harmittaa vietävästi, että aiemmin hyvä ruotsini on käytön puutteessa tosi pahasti ruosteessa, ja jos olen kovin väsynyt, se jumittuu kokonaan sanojen katoamiseen. Lukeminen ja kuunteleminen sujuu ihan ok, mutta puheen tuottamisessa on vaikeuksia, sanat on aivan hukassa, ja jos olen samana päivänä joutunut aiemmin opettamaan englanniksi (kuten usein joudun), menee kielet tykkänään sekaisin. Miten voi olla niin, että ihminen pääsee kaksikielisessä Turussa ja maakunnassa niin helpolla, että onnistuu ruostuttamaan tyystin toisen kotimaisen? Äh.

Maakunnan Naisten kierros kiinnostaa niin paljon, että pääsimme torstai-iltana Nelosen puoli kahdeksan uutisiin "harvinaislaatuisena tapauksena Varsinais-Suomesta"! Telkkari tuli ja teki jutun yhteistyöturneestamme. Hyvä niin, juttu toi kivalla tavalla esiin vaalikampanjan arkista aherrusta. Uutiset löytyvät varmaan lähipäivien ajan Nelosen nettisivuilta, jos ne haluaa käydä katsomassa. Perjantaiaamuna voi tilaisuudesta kuunnella uutisia Radio Vegan taajuudelta 101,4 MHz.

Maakunnasta eduskuntaan -kierros jatkuu sunnuntaina 28.1. Loimaalla. Paikkana on Kahvepaikka (Turuntie 10) ja ajankohtana klo 14-16. Tervetuloa!

Torstaina Paraisilla!

Talvi tulla humpsahti kerralla! Taivaalta on pudonnut alas kuulemma 40 cm lunta. Olen ollut koko päivän töissä koulussa, aamukahdeksasta ilta puolikymmeneen, joten tutustuin lumisadekaaokseen vain ikkunoiden kautta. Silti on sanottava, että olen äärettömän onnellinen lumen tulosta! Tällä maiseman kauneusasteella jaksan paahtaa taas eteenpäin, ja odotan hymyssäsuin viikonloppua.

Päivä oli rankka. Oli kehityskeskustelua, opetusta, harjoitustuntia, harjoittelijoiden ohjausta, Problem Based Learning -ryhmän vetämistä ja päivän päätteeksi valvontaluokkani järjestämä disko alakoulun oppilaille. Bailut päättyivät yhdeksän maissa, ja kun siivous oli saatu tehtyä, kello huiteli puolta kymmentä. Tosin leirikoulukassamme on nyt karttunut yli kahdellasadalla eurolla, joten ei iltaa hukkaan heitetty. Suurin ilo minulle oli kuitenkin se into ja vastuu, millä luokkani oppilaat pienen alkuohjauksen jälkeen hoitivat diskon järjestelyt. Minun ei kovin montaa tikkua tarvinnut panna ristiin, vaan oppilaat osasivat hienosti hoitaa käytännön järjestelyt. Tällaisen luokan kanssa on kiva tehdä töitä!

Huomasin eilisiltana koulun kaleneria plärätessäni, että kas perhanaa, Turun opetuslautakunta on aikeissa pitää kokouksensa Norssin hallintotiloissa samaan aikaan diskomme kanssa. Toivottavasti onnistuivat, en ole varma, säästyikö mikään rakennuksen nurkka siltä (etno)hiphopin luukutukselta, mikä kakkoskerroksen aulasta raikasi. Pääasia on, että tekivät silti hyviä päätöksiä...

Huomenna eli torstaina 25.1. suuntana on Parainen. Kello 16.30-18.30 Kahvila Condiksessa (Kauppiaskatu 13) käynnistyy Maakunnan Naisten ensimmäinen yleisötilaisuus. Tervetuloa sinne kuulolle ja kuunneltavaksi! Päivän lehdistä löytyy asiasta lisäinfoa, tsekkaa vaikkapa keskiviikon Turun Sanomien juttu! Päivän Åbo Underrättelser ja Salon Seudun Sanomat on vielä katsastamatta, mutta niissäkin kuulemma infotaan hankkeestamme. Hyvä niin, toivottavasti ihmiset löytävät tiensä tilaisuuksiin ja panevat meidät tiukoille!

Maakunnan Naiset matkalla eduskuntaan!

Tänään käynnistyi Maakunnan Naisten yhteiskampanja Matkalla eduskuntaan! Maakunnan Naiset on viiden eri puolueista tulevan eduskuntavaaliehdokkaan yhteinen kampanja. Meitä yhdistää se, että olemme kaikki Varsinais-Suomen maakuntahallituksen jäseniä, ja siten perehtyneet maakuntamme kannalta tärkeiden asioiden edunvalvontaan. Tavoitteenamme on kiertää kaikki Varsinais-Suomen viisi seutukuntaa, pitää kahviloissa yhteisiä tilaisuuksia ja puhua ihmisten kanssa heitä askarruttavista asioista.

Kuvassa Maakunnan Naiset rivissä vasemmalta oikealle:

• Nina Söderlund, vas., Piikkiö
• Eva-Stina Hellbom, sdp, Kemiö
• Päivi Pölönen, kesk., Halikko
• Anne-Mari Virolainen, kok., Lieto
• Katri Sarlund, vihr., Turku

Maakuntapäättämisen tiimellyksessä syntyi ajatus yhteisen kampanjaosuuden tekemisestä. Ehdokasryhmämme haluaa tuoda keskusteluun Varsinais-Suomen kannalta olennaisia poliittisia kysymyksiä. Meille on tärkeätä tuoda esiin naisten näkökulmaa niin arjessa, työelämässä kuin päätöksenteossakin.

Olemme kaikki kokeneita kuntapäättäjiä: kaikki kunnan- tai kaupunginvaltuutettuja, ja sen lisäksi joukoissamme vaikuttaa mm. yksi kunnanvaltuuston puheenjohtaja, yksi kunnanhallituksen puheenjohtaja, yksi kunnanhallituksen jäsen ja yksi tarkastuslautakunnan puheenjohtaja (siis mä :). Monilla on myös puolueessaan merkittäviä luottamustehtäviä. Olemme vieläpä aika saman ikäisiä.

Kiertueemme valmistelutyö onkin sujunut varsin sopuisasti. Jopa niin sopuisasti, että olemme tehneet myös yhteisen vaaliohjelman, jonka tavoitteiden edistämiseen me kaikki sitoudumme. Yhteisestä ohjelmasta huolimatta löytyy toki helposti myös niitä asioita, joista olemme eri mieltä. Tulemmehan sentään viidestä eri puolueesta ja viideltä eri arvopohjalta. Toivomme, että tilaisuuksiin tulevat ihmiset tenttaavat meistä erot esiin!

Maakunnasta eduskuntaan -kiertue etenee seuraavasti:

to 25.1. klo 16.30-18.30 Kahvila Condis, Kauppiaskatu 13, Parainen
su 28.1. klo 14-16 Kahvepaikka, Turuntie 10, Loimaa
ti 6.2. klo 18-20 Monitoimikeskus Happy House, Ursininkatu 11, Turku
to 8.2. klo 18-20 Veturitalli, Mariankatu 14, Salo
su 11.2. klo 13-15 Raatihuone 2.krs, Rauhankatu 10, Uusikaupunki

Tervetuloa mukaan! Meitä voi myös tilata muille paikkakunnille ottamalla yhteyttä johonkin meistä viidestä, ja sitten on vain yritettävä neuvotella aikatauluja sopiviksi.

Liitän tähän loppuun yhteisen vaaliohjelmamme teesit:

1. Naiset vastaavat yhteiskunnan hyvinvoinnista, sillä peruspalvelut ovat hyvinvointimme kova ydin. Kunnallisten peruspalveluiden rahoitus on turvattava, jotta jatkossakin riittää hoivaa, turvaa ja koulutusta niitä tarvitseville. Hyvä huolenpito on inhimillinen oikeus, ja se tarvitsee myös hyvinvoivat tekijänsä. Työelämää on kehitettävä niin, että työssä jaksaminen ja perheiden tarpeet otetaan aiempaa paremmin huomioon. Yhteiskunnan eriarvoistuminen on pysäytettävä. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava kaikkien työnantajien kesken. Pienyrittäjien edellytyksiä yhdistää työ- ja perhe-elämä on parannettava. Miesten ja naisten väliset palkkaerot on poistettava. Näin naisten osaaminen saadaan täysimääräisesti käyttöön. Naisten ääni on saatava paremmin kuuluviin myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.


2. Varsinais-Suomen tulevaisuuden turva on koulutuksessa ja osaamisessa. Laadukkaat koulut ja korkealaatuinen perusopetus ovat tulevaisuuden hyvinvoinnin perusta. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaa ja työelämälähtöisiä oppisisältöjä on lisättävä. Tarvitsemme myös kattavaa yrittäjyyskasvatusta. Maakunnan korkeakoulujen opetus- ja tutkimusresurssit on turvattava. Maakunnan korkeakoulujen avulla on yhdistettävä hajallaan olevaa tietoa, osaamista ja teknologiaa maakunnan eri toimijoiden välillä sekä yritysten ja tutkimuslaitosten kesken. Koulutuspalveluista on kehitettävä vientituote. Työvoiman saanti on turvattava ja maahanmuuttajat on otettava yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Luovien toimialojen kuten kulttuurituotannon ja matkailun on oltava varsinaissuomalaisen elinkeinopolitiikan painopisteitä.


3. Kestävä hyvinvointi edellyttää hyvinvoivaa ympäristöä. Ilmastonmuutoksen torjunta on myös Varsinais-Suomen tehtävä. Energiaomavaraisuutta ja uusiutuvan energian tuotantoa on lisättävä ja energiankäytön tehokkuutta parannettava. Liikenne on saatava raiteilleen: Turku-Toijala -rata, Turku-Salo -kaksoisraide ja uusi Salo-Espoo -ratalinjaus tarvitsevat päätöksiä ja valtion rahoitusta. Turun kaupunkiseudun joukkoliikenteeseen on saatava valtion tukea. Ravinnepäästöjä Saaristomereen on vähennettävä ja meren rehevöitymisen jatkuminen on estettävä. Tämä vaatii myös valtiolta taloudellista vastuunkantoa.

Huomenna he tulevat!

Huomenna tapahtuu! Vaalikampanjaani tulee jännä kurvi, joka julkistetaan tiistaina aamupäivällä! Tsekkaa sivut, infoa tulee tiekkarin jälkeen!