Katrin nettipäiväkirja

Ville Niinistö Vihreiden uudeksi puheenjohtajaksi!

2011-05-11T14:00:00.001+03:00

Ilmoitan näin virallisesti :) kannattavani Vihreiden seuraavaksi puheenjohtajaksi Ville Niinistöä. Tunnen Villen, tiedän että hän on sekä keskusteleva että kuunteleva poliitikko. Hänen arvomaailmansa ja ajamansa asiat ovat oleellisia nyky-Suomen poliittisessa ilmapiirissä. Mielestäni Villellä on parhaat lähtökohdat luotsata Vihreät uuteen nousuun. Go Ville go!

Pietari Kalmin perustama Hirvensalon Sipsalon puutarha säilytettävä!

2011-04-28T00:54:00.000+03:00

Koska bloginpäivityksessä on tullut pidettyä "luovaa taukoa", monta oleellista asiaa on jäänyt kertomatta. Yksi itselleni merkityksellinen asia on, että olen yrittänyt olla mukana pelastamassa Pietari Kalmin yli 250 vuotta vanhaa puutarhaa Turun Hirvensalon Sipsalossa. Jätin asiasta marraskuussa kaupunginhallitusaloitteen ja maaliskuussa Turun kaupungille luovutettiin kansainvälisen tutkijayhteisön vetoomus puutarhan säilyttämiseksi.

Tällä viikolla Pietari (Pehr) Kalmin vanhan puutarhaharvinaisuuden puolustamiseksi lanseerattiin myös Facebook-sivu. Saa käydä tykkäämässä!!

Omat perusteluni puutarhan säilyttämiseksi käyvät ilmi alla olevasta kh-aloitteestani.

Turun kaupunginhallitus 22.11.2010

Aloite Hirvensalon Sipsalon tilan säilyttämiseksi ja Pehr (Pietari) Kalmin perustaman kasvitieteellisen puutarhan kunnostamiseksi

Esitän, että Turun kaupunki ryhtyy tarvittaviin toimiin Pehr (Pietari) Kalmin (1716-1779) Hirvensaloon Sipsalon tilalle perustaman kasvitieteellisen puutarhan säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi. Kaupungin tulee ottaa asiassa aloitteentekijän ja veturin rooli ja mahdollistaa puutarhan säilyminen ja ennallistaminen yhteistyössä Turun Yliopiston ja Åbo Akademin sekä muiden mahdollisten toimijoiden kanssa.

Pietari Kalm oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia: luonnontutkija, tutkimusmatkailija, Turun akatemian ensimmäinen talousopin professori, Maarian seurakunnan kirkkoherra ja mm. Ruotsin tiedeakatemian jäsen. Lisäksi hän oli historian merkittävimpiin kuuluvan ruotsalaisen luonnontieteilijän Carl von Linnén (1707-1778) tärkeimpiä oppilaita. Kalm teki tutkimusmatkoja vuosina 1740 Suomeen ja Venäjälle, 1741 Ruotsiin sekä laajan siemenkeräys- ja tutkimusmatkan 1747-1751 Pohjois-Amerikkaan. Matkojen jälkeen hän Turussa toimiessaan perusti puutarhat Piispankadun varrelle ja Hirvensalon Sipsaloon. Piispankadun puutarha on jo tuhoutunut, mutta Sipsalon tilan puutarha Hirvensalossa on ennallistettavissa asiantuntemuksen avulla.

Tieteen- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan puutarhan ennallistaminen on vaativa ja hidas mutta mahdollinen tehtävä. Sipsalon puutarhan pelastamisen tulisi olla kaupungin ja siellä toimivien yliopistojen kunnia-asia. Yliopistojen mukaantulo jollakin tavalla on välttämätöntä, koska ensisijaisesti kyse on tieteen historiasta ja toissijaisesti Turun kaupungin historiasta. Kaupungin tulee kuitenkin käynnistää neuvottelut siitä, miten suojelussa, ennallistamisessa, omistusjärjestelyissä sekä rahoituksen ja yhteistyökumppaneiden etsimisessä päästäisiin työn alkuun. Tällä hetkellä puutarha on tietojeni mukaan yksityisen kuolinpesän omistuksessa.

Ruotsissa on säilynyt ja ennallistettu useita Linnén aikaisia puutarhoja. Ruotsissa on myös ollut keskusteluissa esillä, että Sipsalon puutarha-alue liitettäisiin osaksi historiallisia puutarhoja, joissa on säilynyt merkkejä kasvitieteilijä Carl von Linnén elämäntyöstä. Näin olisi ehkä myös mahdollista liittää Sipsalon puutarha osaksi YK:n kulttuuri- ja tiedejärjestön Unescon maailmanperintökohteiden ketjua.

Sipsalon tilasta voisi tulla tieteen- ja kulttuurihistoriallisen kohteen lisäksi myös puutarhamatkailukohde. Puutarhanhoito ja puutarhamatkailu ovat kasvavia aloja, ja ennallistettu historiallinen puutarha Suomen puutarhaviljelyalueen ytimessä tulee nähdä kiinnostavana mahdollisuutena edistää suomalaista puutarhamatkailua. Tällä hetkellä merkittävä osa puutarhamatkailusta suuntautuu naapurimaidemme Ruotsin ja Viron historiallisiin puutarhoihin.

Katri Sarlund

kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja

Liite: Lisätietoa Pehr (Pietari Kalmista) ja hänen merkityksestään tieteen ja Turun historiassa

Kalm syntyi 1716 Ångermanlandissa, missä Närpiön Korsnäsistä kotoisin oleva Kalmin perhe oli evakossa suuren Pohjan sodan tieltä. Kalm kirjoittautui Turun akatemiaan opiskelijaksi 1735. Joulukuussa 1740 Kalm kirjautui Uppsalaan Linnén oppilaaksi. Sitä ennen Kalm oli jo tehnyt Venäjän matkan, jonka seurauksena Suomeen kotiutui mm. sellaiset kasvit kuin siperianhernepensas ja jalokiurunkannus. Linné kutsui osaa opiskelijoistaan ”apostoleiksi”, koska hekin tekivät "jumalaista" työtä. Linnén tiedetään sanoneen, että Jumala loi ja hän järjesti/systematisoi. ”Apostolit” keräsivät hänelle systematisoitavaa. Sanotaan, että Linné piti Kalmia arvokkaimpana ”apostoleistaan”.

Kalmin matkoiltaan tuomat kasvit koristavat edelleen puutarhojamme ja pihojamme. Kalmin Pohjois-Amerikan matkastaan (1747-1751) kirjoittamat teokset ovat maailmalla varsin tunnettuja. Kalmin lähetti matkalle Linné. Tuona aikana noin puolet Linnén oppilaista menehtyi matkoilla; useimmat kuolivat trooppisiin tauteihin, joita eivät tunteneet ja joita vastaan eivät osanneet suojautua. Ensimmäinen Linnén Pohjois-Amerikkaan lähettänyt ”apostoli” Cristoffer Tärnström menehtyi matkan rasituksiin. Kalm oli toinen matkalle lähtijä ja palasi myös matkalta takaisin mukanaan suuri määrä kasvi- ja siemennäytteitä. Kalmin menestys johtui osaksi siitä, että hänen matkansa suuntautui kylmemmille alueille, mutta myös siitä, että hän kuunteli ja otti onkeensa paikallisten neuvoja. Amerikkaan Kalm lähti Uppsalasta syksyllä 1747, vietti puoli vuotta Englannissa ja saapui Philadelphiaan syyskuussa 1748. Hänen oletettiin tekevän tutkimusretkiänsä nimenomaan pohjoiseen, koska etsittiin sellaisia hyötykasveja, jotka tulisivat menestymään Ruotsi-Suomen olosuhteissa. Hän julkaisi myös 48-sivuisen kirjasen kasveista hoito-ohjeineen.

Kalmin teos "En resa till Norra Amerika" (1753-1761) ilmestyi kolmiosaisena. Teos käännettiin englanniksi, saksaksi ja hollanniksi, osittain jopa ranskaksi. Kalmin kansainvälinen tunnettuus pohjautuu tähän teokseen. Kalm suunnitteli kirjoittavansa kuuden kirjan kokoelman matkastaan. Kolme ilmestyi ja neljännen Turun palosta säästyneet osat löydettiin yllättäen Helsingin yliopiston kirjastosta 1900-luvun alussa, ja sekin ilmestyi sitten vuonna 1929 Henrik Elfvingin toimittamana. Matkakertomusten arvo ei niinkään ole biologisissa havainnoissa vaan siinä, että ne ovat luotettavia kulttuurihistoriallisia ajankuvia Amerikasta.

Kalm keräsi Amerikasta suuren aineiston ja toi sen onnellisesti Tukholmaan 1751.Niiden perusteella Linné työsti edelleen Systema Naturaetaan. Kalm toi mm. mulperipuun, johon ladattiin paljon toiveita kotimaisen silkkituotannon takia, mutta puu ei menestynyt, ei Ruotsissa eikä Turussa. Kalmin tuomista koristekasveista villiviini, aitaorapihlaja ja tuoksuvatukka kaunistavat edelleen suomalaispihoja. Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa, osa Linnélle annetuista on edelleen Lontoossa. Suurin säilynyt osa - yli 400 kasvinäytettä - on Kalmin kuningatar Loviisa Ulrikalle lahjoittama kokoelma, jota säilytetään Uppsalassa.

Kalm kokeili itse kasvien viljelyä Hirvensalon Sipsalon tilalla. Toiveikkaat odotukset eivät toteutuneet, sillä suurin osa kasveista menehtyi. Osa kuitenkin pärjäsi ja puutarhassa kasvaa edelleen Kalmin aikaisten kasvien jälkeläisiä. Sipsalon tilalla keskityttiin myös kotimaisten kasvien viljelyyn sekä hyötykasvien ja hedelmäviljelyn lisäämiseen. Kalmia onkin kutsuttu "Suomen puutarhatalouden isäksi" yhdessä toisen Akatemian professorin Pehr Adrian Gaddin (1727-1797) kanssa.

Professori Kalmin johdolla ilmestyi kaiken kaikkiaan toistasataa väitöskirjaa ja varsinkin ensimmäisinä vuosikymmeninä hänen luennoillaan kävi suurin osa Akatemian opiskelijoista. Kalm oli kiinnostunut nimenomaan hyötykasveista, ei niinkään kasvien luokituksesta tai monimuotoisuudesta. Maarian kirkkoherranakin toimineesta Kalmista tuli myös pappiloiden puutarhaviljelyn edistäjä. Ulkomaan matkoillaan hän oli havainnut miten olematonta oli suomalainen puutarhaviljely. Aikaisemmin pappiloiden puutarhan hoito rajoittui pääasiassa porkkanoiden, persiljan, kaalin, herneiden ja palsternakan viljelyyn. Useimmiten pappilassa kasvatettiin vain naurista ja kaalia. Hedelmäpuita ei juurikaan ollut. Turun akatemian professorina Kalm kasvatti uutta ylioppilassukupolvea, joka opintojensa päätyttyä vei mukanaan kotipaikkakunnalleen taimia ja tietoa puutarhojen hoidosta. Kalm myös innosti oppilaitaan kirjoittamaan puutarhatieteen väitöskirjoja.

Lähteitä:

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/2618/

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Uuden+mantereen+suomalainen+tutkijabr+Pehr+vai+Pietari+Kalm/HS20040619SI1KU02knu

http://www.yrttitarha.com/tietopankki/kansanperinne/puutarha.html

http://www.ts.fi/online/lahialue/92385.html

http://www.ts.fi/online/lahialue/70528.html?forumid=8&topicid=0&parentid=0&docid=70528&topicsortorder=0&topicpage=1&commentsortorder=0&commentpage=1&action=2#comment-top

http://www.alalemu.com/kalm.cfm?historiaa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pehr_Kalm

Morton, A. G.: Kasvitieteen historia: Kuvaus kasvitieteen vaiheista muinaisajoista nykypäivään. (History of botanical science: An account of the development of botany from ancient times to the present day, 1981.) Suomen kasvitieteen historian laatineet Johannes Enroth ja Ilkka Kukkonen. Helsinki: Gaudeamus, 1999

Marita Rajalin, Tommy Lahtinen, Catherine af Hällström (red.): at rätt tracktera historia naturalis: om Carl von Linné och några linneaner i Finland. 2007

Peltolan vanhalla kaatopaikalla

2011-04-28T00:34:00.014+03:00

Kävin tänään Pamelan kanssa lenkillä Peltolan vanhalla kaatopaikalla. Ihana kevätsää innosti kaivamaan kännykän taskusta ja räpsimään kuvia. Moni varmaan ajattelee, että vanhalla kaatopaikalla näyttää tältä, likaiselta ja resuiselta. Ja niinhän siellä alkuun näyttääkin, kun Luolavuorentieltä käännytään alueelle.

Mutta pienen kävelymatkan jälkeen maisemat muuttuvat. Avara maisema aukeaa, ja keväinen karun herkkä luonto pääsee oikeuksiinsa. Alueella kasvaa paljon pajuja, jotka ovat nyt ja kohta kukassa ja kauneimmillaan - suomalainen sakura-aika!

Jos ei ole koskaan käynyt kaatopaikkamäen laella, kannattaa nähdä kapuamisen vaiva ja käydä katsomassa maisemia. Näkymä on 360 astetta yli kaupungin!

Emme Pamelan kanssa matkanneet tänään laelle, vaan teimme lenkin rinteiden alaosissa. Tässä niiden maisemia. Vanhasta ympäristöhaitasta on tullut suosittu virkitysalue keskellä kaupunkia, kaatopaikan haitat ovat enää muistoissa ja muhimassa mäen uumenissa. Sitä, mitä tämän mäen sisällä on, ei taida tietää kukaan. No, onpahan kaupungissa ainakin yksi virkistysalue, jonka reunaa ei grynderi himoitse nakertaa tonttimaaksi ;).

Lisäys seuraavana päivänä 28.4.: kävimme jälleen Pamelan kanssa kaatikselle. Nyt oli mukana toinen kamera. Siihenkin tarttui kevättä, joten pannaanpa tänne vielä pari kuvaa vanhan kaatiksen keväästä ja pajusakursta. Lopetaan muistutukseen siitä, missä sittenkin ollaan.

Turun kaupunkiseudun rakennemallityöskentelyä

2011-04-27T20:45:00.002+03:00

Keskiviikkoilta kului Turun kaupunkiseudun vihreiden seurassa, kävimme yhdessä läpi kaupunkiseudun rakennemallityön vaihtoehtoja. Malleista todennäköisesti muokataan näkemyksiä yhteensovittava vaihtoehto, mutta kuntien päätöksentekoa varten arvioimme mallien hyviä ja huonoja puolia vihreästä näkökulmasta ja mietimme tulevaisuudelle asettavia tavoitteita. Valittava lopullinen vaihtoehto päätyy maakuntakaavan pohjaksi ja sitä kautta ohjaa tulevaa yhdyskuntarakennetta.

Lausuntoaikaa malleista on 17.5. saakka. Löydät rakennemallityön esittelyn täältä ja materiaalit täältä.

Oho - vuosi kulunut ja vähän ylikin

2011-04-27T01:53:00.005+03:00

Hups. Jösses. No voihan. On kulunut vuosi ja ylikin kun viimeksi päivitin blogiani. Liityin facebookiin, ja kun sille antaa pikkusormen, se vie kaiken liikenevän ajan ja enemmänkin. Blogi jäi. Mutta yritän ryhdistäytyä ja kirjoitella taas tännekin. Facebookiin on suunnitelmissa perustaa poliitikkoprofiili, jotta kaikki halukkaat voisivat "ystävystyä" kanssani. Siviiliprofiiliini otan ystäviksi vain ihmisiä, jotka tunnen ihan oikeasti tosielämästä.

Lyhyt päivitys siitä, mitä vuoden ja vähän ylikin kuluessa on tapahtunut:

- olin vuorotteluvapaalla syksyn 2009 ja kevään 2010 aina huhtikuun alkuun asti. Se oli ihanaa. Tein omia asioitani ja politiikkaa kaikessa rauhassa, levollisesti ja kiirehtimättä.
- huhti-toukokuun olin töissä ja sitten jäin kesälomalle
- kesällä menimme mieheni kanssa vihdoin naimisiin. Meillä oli heinäkuun loppupuolella siviilivihkiminen ja lounas kaveriporukassa Samppalinnan ravintolassa ja siitä parin päivän päästä kirkollinen siunaus läheisessä Henrikin kirkossa, onnittelumaljat Tähkäpuistossa ja hääjuhla meillä kotona kuudellekymmenelle hengelle. Juhlat olivat ihanat ja ne onnistuivat erinomaisesti. Olen edelleen nimeltäni Sarlund, tosin nykyisin rouva Sarlund. Mieheni ei ole herra Sarlund.
- syksyllä palasin kouluun töihin ja elämä jatkoi normaalia kiireistä rataansa: päivän työt - luottamustoimet - iltatyöt kotona. Kaupungin puolella on riittänyt haasteita, ei ole aika käynyt pitkäksi eikä elämä liian helpon tuntuiseksi.
- vuoden suurin yllätys elämäämme ilmaantui lokakuussa, kun perheeseemme liittyi pyytämättä ja yllättäen iäkäs ja suurikokoinen saksanpaimenkoiranarttu Pamela. Pamela tuli meille väliaikaiseen hoitoon sukulaiseni sairastuttua äkillisesti ja vakavasti, ja jäi pysyvästi sukulaiseni menehdyttyä parin viikon kuluttua. Koirasta on toki ollut vastuuta, mutta myös paljon iloa, ja Pamela on kotiutunut uusiin olosuhteisiin oikein hyvin. Petomme on oikein lutuinen ja viihtyy hyvin seurassamme :).
- keväällä järjestin Kukkahattukeskiviikko-nimistä Facebooktapahtumaa, siihen tuli yli 8000 osallistujaa. Tapahtuman tiimoilta päädyin myös Eve Mantun radio-ohjelmaan Yle Radio 1:ssä. Mielestäni oikein kivan ohjelman voit kuunnella täältä.

Tässä lyhyt kuulumispäivitys, yritän tsempata ja löytää jatkossa aikaa luottamustoimien raportoimiseen ja ehkä vähän maailmanmenon kommentoimiseen suurin piirtein säännöllisesti. Tänään tiistaina oli kaupunginhallituksen kokous, mutta sen päätöksistä ei ole tällä kertaa erityistä kommentoitavaa. Uudistetut projektiohjeet hyväksyttiin, samoin vielä hyvin luonnosmaiset uuden yhdistyneen opetustoimen strategiset palvelusopimukset, joista toiseen sain pienen hallinnollisen lisäyksen läpi. Muuta kommentoitavaa ei oikeastaan ole.

Valtuustoraporttia vuoden ekasta kokouksesta

2010-01-25T22:15:00.003+02:00

Maanantaina kokoontui vuoden ensimmäinen kaupunginvaltuusto. Kitkerää vastustusta ja hylkyesityksen vasemmistoliiton taholta herätti se, että valtuusto pudotti työjärjestyksestään valtuuston kolmannen varapuheenjohtajan tehtävän. Tämä paikka on kuulunut vasemmistoliitolle. Yleensä varapuheenjohtajia on valtuustoissa kaksi, mutta Turussa on viime kaudella eli viisi vuotta sitten otettu mukaan kolmaskin vpj. Tätä puheenjohtajien määrän lisäämistä on myös kritisoitu, ja tarkoitus olikin jo vuosi sitten palata normaalitilaan eli jättää kolmas pj-paikka pois. Mutta koska vasemmistoliitto lähti (ehkä hieman yllättäenkin?) mukaan ryhmien väliseen sopimukseen, haluttiin kolmas pj-paikka säilyttää arvostuksenosoituksena vasemmistoliiton sitoutumisesta yhteisiin tavoitteisiin.

Käytännössä tuota sitoutumista ei sitten kuitenkaan meinannut löytyä vaikeissa käytännön päätöksissä. Tarve vetää omaa linjaa ja profiloitua, mielestäni populistisestikin, voitti halun etsiä, esittää ja neuvotella muiden kanssa kompromisseja ja sitoutua niihin. Ei se kenellekään helppoa ole ollut, ei meille eikä muille. Mutta välttämätöntä, jos asioita aiotaan viedä eteenpäin vaikeassa tilanteessa ja kantaa vastuuta tarvittavasta muutoksesta. Ei voi toimia niin, että leikitään olevansa mukana, mutta käytännössä toimitaan toisin ja odotetaan, että muut ymmärtävät, kerta toisensa jälkeen. Kuten vihreiden Mika Helva puheenvuorossaan korosti: ”Jos sopimus allekirjoitetaan, sen mukaan on myös tarkoitus toimia.”. Tästä syystä on katsottu muiden ryhmien kesken, että vasemmistoliitto ei ole enää mukana ryhmien välisessä sopimuksessa. Ketään ei siis tietenkään pudotettu valtuustosta, tai mistään muustakaan, mutta valtuuston kolmannen varapuheenjohtajan paikan ja siihen kuuluvan puhe- ja läsnäolo-oikeuden kaupunginhallituksessa, kokous- ym. palkkioineen, vasemmistoliitto nyt menettää. Vasemmistoliitto jatkaa kunnallista vaikuttamista muutoin entisillä paikoillaan, ja varmasti heidän kanssaan tehdään edelleen asiakohtaista yhteistyötä lauta- ja johtokunnissa ja kaupunginhallituksessa, mutta puolueiden välisestä vakiintuneesta tavoite- ja neuvottelujärjestelmästä, jota hallitussopimukseksi kutsutaan, he ovat nyt ulkona. Siten asioihin vaikuttaminen käy vaikeammaksi, mutta ei mahdottomaksi.

Vasemmistoliitto on vaatinut muilta puolueilta kirjallisia perusteita erottamiselleen hallitussopimuksesta. Ei sellaisia tarvita. Poliittiset sopimukset ovat luottamuksen varassa. Jos luottamusta kumppanin tukeen tiukan paikan tullen ei enää ole, ei ole sopimuskumppaniakaan. Vasemmistoliitto on esiintynyt kuin se olisi ainoa, jolla on ollut vaikeuksia tehtävien päätösten kanssa. Näin ei todellakaan ole, vaan vaikeassa tilanteessa on tehty lukuisia päätöksiä, joissa jokainen puolueista on joutunut vuorollaan joustamaan. Oppositioon haluaminen tai joutuminen ei ole demokratian vastaista, joskaan useimmiten ei myöskään puolueiden tavoitteiden mukaista. Joku tietysti voi halutakin, valtakunnan tasolla ainakin perussuomalaisilla on vaikuttanut olevan kaipuuta pysyä (yleensä puolueen kannatusta syövän) hallitusvastuun ulkopuolella.

Toinen keskustelua herättänyt asia listalla oli ymmärrettävästi henkilöstöohjelma. Siitä käytiin monipolvinen ja aika pitkä keskustelu.

Selvityksen antaminen tarkastuslautakunnan vuoden 2008 arviointikertomuksen johdosta herätti keskustelua kahden puheenvuoron verran. Selvitystä arvosteltiin sekavaksi, ja se on täysin totta. Virkamiehet voisivat todellakin valmistella kaupunginhallitukselle annettavaksi hallintokuntien vastauksista esityksen, eikä vain kirjata vastauksia yhdeksi pötköksi.

Muut asiat eivät herättäneet keskustelua. Läpi meni mm. asemakaavat Mälikkälästä ja Halisista.

Äkillisesti menehtyneen vihreiden Päivi Paaston tilalle valittiin ympäristö- ja kaavoituslautakuntaan edustajaksi opiskelija Saara Uotila.

Lopuksi: vuosi on alkanut tavanomaisesti. Takana on pari kaupunginhallitusta, yksi Paras-ohjaustyöryhmä, yksi vesiliikelaitoksen johtokunta sekä pari neuvottelua, seminaaria ja valtuustoryhmää. Ynnä Päivi Paaston muistotilaisuus, jota olin järjestämässä. Pidimme muistotilaisuuden Aboa Vetuksen kahvilassa viime lauantai-iltana. Tilaisuus oli mielestäni kaunis ja tarpeellinen, muistelimme omaisten, ystävien ja työtovereiden kanssa yhteisesti Päivin moniulotteista persoonaa ja sitä kaikkea asiantuntemuksen määrää, mitä hän oli elämänsä eri osa-alueilla saavuttanut. Aika uskomaton nainen! Kiitos kaikille tilaisuuteen osallistuneille.

Jouluiloa ja surua

2010-01-02T01:35:00.011+02:00

Joulu kului joutuisasti. Olimme kotona, vierailimme ystävien luona ja meidän luonamme vierailtiin. Kiitos kaikille vierailuihin osallistuneille :), mukavaa oli. Joulunaika oli turkulaissääksi uskomattoman kylmä ja luminen. Maisemat kodin ikkunoista ovat nytkin kuin Rudolf Koivun kuvituksista potenssiin kaksi, ja pakkasta taitaa olla seitsemisentoista astetta. Olemmekin harrastaneet loman aikana erityisesti talon lämmittämistä.

Joulun jälkeen tuli ilmi todella ikävä suru-uutinen. Pitkäaikainen turkulainen vihreä kunnallispoliitikko ja hyvä ystäväni Päivi Paasto menehtyi täysin yllättäen pari päivää ennen joulua erittäin vakavaan sairauskohtaukseen. Päivi kuoli äkkiarvaamatta ja meille kaikille täydellisenä shokkina vain 51-vuotiaana. Moni turkulainen tunsi ja tiesi Päivin: hänen pieni punatukkainen olemuksensa pyöräili ja lenkkeili persoonallisissa vihreissä vaatteissaan vuosikymmenet pitkin Turkua. Hän oli aktiivinen kulttuurinkuluttaja, aattellinen kasvissyöjä, naisasianainen ja ahkera ja sangen arvostettu luottamusihminen. Päivi hoiti luottamustehtäviä kunnallispolitiikan lisäksi myös Vihreissä naisissa ja vihreiden puoluevaltuuskunnassa. Lisäksi hänellä oli monia ammattiinsa liittyviä luottamustoimia. Turussa Päivi toimi vuodesta 1992 lähtien vihreiden edustajana ensin rakennuslautakunnassa ja sitten ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa. Todella moni kaupunkilainen on vuosien mittaan ottanut häneen yhteyttä rakentamiseen liittyvissä ongelmissa. Ja Päivi tiesi mistä puhui: oikeustieteen tohtori Paasto oli aikanaan maankäyttö- ja rakennuslakia uudistavan työryhmän jäsen sekä asiantuntijaroolissa että vihreiden edustajana. Hän tunsi lain kuin omat taskunsa.

Päivin työpaikka oli Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, jossa hän tutki ja opetti oikeushistoriaa, naisoikeutta ja ympäristöoikeutta. Siellä häntä jää kaipaamaan suuri joukko kollegoja ja opiskelijoita.

Päivi äkillinen poismeno jättää tähän maailmaan tavallista vaikeammin paikattavan aukon. Päivin asiantuntemus oli sitä laatua, että sitä ei niin vain korvata. Lisäksi Päivi oli hyvä ihminen, hyvä ystävä ja todellinen persoona. Surijoiden joukko on suuri.

Joukko meitä Päivin ystäviä on järjestämässä Päiville muistoillanviettoa, jossa voimme purkaa suruamme ja muistella Päivin monipuolista persoonaa ja tarinoita hänen elämästään. Jos tunsit Päivin ja haluat tulla mukaan, ota minuun yhteyttä, niin kerron tarkemmin.

Lopuksi muutamia valokuvia, ensin tuoreita kotipihan talventörröttäjiä ja pensaita ja sitten pari kesänkaipuista kuvaa mökiltä. Olen järjestellyt tänään valokuvatiedostojani, ja viime suven kuvat pukkasivat pakkasen keskelle kesän kaipuun esiin. Yksi kuva on käsitelty kokeilu, kasvien varret taipuivat niin hauskasti että ryhdyin vähän kikkailemaan.

Kesäisiä mökkiotoksia: mökki itse ja pihalta poimittu kukkakimppu.

Tämä hauskasti kasvanut koivunlatva tuli vastaan pyöräillessä mökkitietä. Mikä lie satakuntalainen "juhannuskoivu".

Hyvää Joulua!

2009-12-22T00:27:00.002+02:00

Saattaapa olla, että joulunalusaika kuluu kaikenlaisten jouluvalmistelukotkotusten kanssa. Joten parhaimmat jouluntoivotukseni kaikille bloginseuraajille! Palaan kirjoitushommiin joulunpyhien jälkeen.

Raportti kaupunginvaltuuston kokouksesta

2009-12-14T21:15:00.003+02:00

Tiukka päivä pakaroille. Ensin istuttiin maakuntavaltuusto kaikkine ryhmäkokouksineen ja seminaareineen. Sitten istuttiin kaupunginvaltuustoryhmän ryhmäkokous. Ja sitten itse kaupunginvaltuusto. Tässä vaiheessa joutuu jo hieman tsemppaamaan itseään.

Kaupunginvaltuuston kokouksen esityslistalla oli ehkä tavallista merkittävämpiä pykäliä, oikein kunnon tukku asioita päätettäväksi. Mainitsen niistä muutaman:

Lentokentän lähistöltä hyväksyttiin Saramäestä ja Urusvuoresta liikenne- ja eritasoristeysalueiden, katu-, virkistys- ja erityisalueiden sekä eräiden kortteleiden asemakaavanmuutosehdotus (ns. Rata Sammakko).

Runosmäestä Sorvarinkadun ja Parolanpuiston hyväksyttiin asemakaavanmuutosehdotus "Sorvarinkulma", johon jätimme viheryhteyttä turvaavan ponnen.

Peruspalvelulautakunnan esitystä vuoden 2009 määrärahansa korottamisesta 17,158 miljoonalla eurolla ei hyväksytty (kun summalle ei ole katetta), vaan asia käsitellään vuoden 2009 tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä. Asiasta käytiin pitkä keskustelu ja mm. useat peruspalvelulautakunnan jäsenet kävivät pöntössä todistamassa, miksi juuri heidän lautakunnalleen pitäisi kuitata tämä vaatimaton määrärahojen ylitys. Päätös asiassa tehtiin äänin 57-10 (kaikki 10 vasemmistoliitosta).

Turun seudun joukkoliikenneselvitys 2020 oli vihreille erityisen tärkeä päätös. Kaupunginvaltuusto hyväksyi Turun seudun joukkoliikenne 2020 –selvityksen siten, että joukkoliikennejärjestelmäksi Turussa valitaan runkobussijärjestelmä. Linjasto toteutetaan runkobussilinjastona siten, että ensimmäinen vaihe aloitetaan pysäkki-, joukkoliikenne- ja etuusjärjestelyin. Linjojen valmistelu aloitetaan keväällä 2010 talousarvion rahojen puitteissa. Johdinautojen käyttömahdollisuus runkolinjastolle selvitetään. Raskaimmin kuormitetuille linjoille toteutetaan pikaraitiotie, kun sille on rahoitukselliset ja kaavalliset edellytykset sekä valtionrahoitus ja muiden seudun kuntien osuus toteutuksesta on sovittu. Pikaraitiotien toteuttaminen ja siihen liittyvä maankäytön kehittäminen ratkaistaan kaupunkiseudun rakennemallissa. Päätös asiassa tehtiin yksimielisesti. Jeeeeee!

Erittäin merkittäviä olivat listan viimeiset asiat: nuorten ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen siirtäminen saman hallintokunnan alaisuuteen sekä varhaiskasvatuksen siirto opetustoimeen. Erityisesti varhaiskasvatuksen siirto on Turussa ollut poliittisesti vaikea kysymys – siitä huolimatta, että kovin moni kunta ja erityisesti suuri kaupunki on niin jo tehnyt, ja meilläkin ruotsinkielinen varhaiskasvatus on jo vuosia ollut kimpassa ruotsinkielisen opetustoimen kanssa. Puolustusta ja vastustusta on ollut hajan useissa puolueissa, mutta erityisesti muutama demari ja yksi apulaiskaupunginjohtaja ovat sinnitelleet muutosta vastaan. Meille vihreille siirto on ollut tärkeä tavoite, sillä haluamme ajatella varhaiskasvatusta ja perusopetusta lapsen ja perheen kannalta olennaisena palvelujatkumona ja hyvin toimivana kokonaisuutena. Siirtymien vaiheesta toiseen tulee sujua lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi päivähoito, esiopetus ja peruskoulun ensimmäiset luokat ovat perheille lähipalveluita. Niiden kohdalla voidaan lisätä yhteisten tilojen käyttöä siellä, missä tilat sen sallivat. Kolmannelle luokalle lapset voivat jo tarvittaessa matkustaa kouluun vähän pidemmänkin matkan, bussilla, pyörällä tai kävellen, jos omassa pikkukoulussa on vain alimmat luokat. Päätös asiassa tehtiin äänin 59-6. Kahdelle demarille (Puisto & Koikkalainen) tuli äkillinen este ennen äänestystä. Kuusi vastaan äänestänyttä olivat vasemmistoliitosta.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen hallinnollinen yhdistäminen on selkeä päätös toisen asteen opiskelumahdollisuuksien parantamiseksi ja minusta pidemmän päälle myös toisella asteella tehdyn työn arvostuksen nostamiseksi. Kyseessä on saman ikäiset opiskelijat ja opetuksessa voidaan aikaa myöten hyödyntää jossain määrin samoja tiloja, välineitä ja opettajia. Myös opetussisällöissä on tietty määrä yhtäläisyyksiä: kummallakin puolella opetetaan mm. suomea tai ruotsia, vieraita kieliä, matematiikka ja yhteiskuntaoppia. Osa ammatillisen koulutuksen oppilaista (ja uskon, että kasvava osa, kunhan homma saadaan kunnolla sujumaan) suorittaa kaksoistutkintoa, pieni osa jopa kolmoistutkintoa, ja heidän elämäänsä uskon muutoksen helpottavan. Lukion oppilaatkin voivat saada oman hyötynsä ammatillisen opetuksen puolelta kurssitarjottimen monipuolisuuden kautta, jos niin halutaan. Päätös ei kuitenkaan tarkoita mitään nuorisokoulu- ja ammattilukioajattelua. Tutkinnot ovat erilliset, ja sellaisina ne minusta Suomessa myös pysyvät. Mutta hallinto voi ja sen pitääkin olla yhteinen, ja myös opetuksessa kannattaa hyödyntää mahdolliset synergiahyödyt. Muutos on kuitenkin kestänyt kauan, erityisesti Ammatti-instituutin johdon vastustuksen takia. Päätös asiassa tehtiin kuitenkin tänään – vihdoin! – yksimielisesti.

Olipa hienoa lopettaa valtuustovuosi näin merkittäviin päätöksiin!

Terveiset maakuntavaltuustosta

2009-12-14T13:16:00.004+02:00

Terveiset maakuntavaltuustosta! Yhdeksisenkymmentä varsinaissuomalaista maakuntavaltuutettua kokoontui taas puimaan maakunnallisia asioita Turun kristillisen opiston isoon auditorioon koko päivän ajaksi. Tällä kertaa ohjelmassa oli myös seminaarityöosuus tulevasta maakuntaohjelmasta.

Vihreiden maakuntavaltuustoryhmä jätti nimissäni seuraavan aloitteen:

Aloite tuulivoimaselvityksen tekemiseksi Varsinais-Suomen maa-alueille

Tuuliatlaksen ilmestyttyä on tullut ajankohtaiseksi tarkastella tuulivoiman tuotantomahdollisuudet myös Varsinais-Suomen maa-alueilla. Suurimittakaavaisten tuulivoimapuistojen lisäksi tuulivoimalla voidaan tukea maaseudun yrittäjyyttä. Sijoituspaikkoina tulisi tutkia myös rakennettuja alueita kuten satama- ja teollisuusalueita sekä moottoriteiden varsia.

Toistaiseksi Varsinais-Suomessa on maakuntakaavojen yhteydessä selvitetty vain tuulivoiman sijoittumista rannikko- ja merialueilla.

Katri Sarlund

Vihreiden maakuntavaltuustoryhmän puheenjohtaja

Poliittisista puheista voi maininta seuraavaa:

- Aivan alkuun maakuntahallituksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva siteerasi kaimansa I. Heilän B. Virtanen –sarjiksen arjen sankarillisuutta ja korosti sarjakuvien merkitystä lukemisen innoittajina sekä arjen inhimillistäjänä. Ilkka Heilä on siten ansainnut vuosittain jaettavan Aurora-mitalin, mikä Heilälle tilaisuuden alkajaisiksi ojennettiin kukkien kera.

- Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Timo Kaunisto aloitti sitten varsinaisen kokouksen talouskurimuksella ja maakuntaliiton edunvalvonnalla. Energiapuolella meillä pitäisi olla enemmän kunnianhimoa mm. biovoiman suhteen. Varsinais-Suomi ei saa jäädä taantuvaksi perinteiseksi kivihiili- ja öljymaakunnaksi (tätä on helppo kannattaa). Mutta Kaunisto puhui myös asutuksen tiivistämistä vastaan, mikä on energiatehokkuuspuheiden kanssa selvässä ristiriidassa. Ja kansallispuistoja ei tietenkään saisi laajentaa.

- Ajankohtaisen katsauksen maakuntavaltuustolle piti helsinkiläinen demarikansanedustaja ja Kuntaliiton hallituksen uusi puheenjohtaja Rakel Hiltunen. Hiltunen esitteli Paras-hankkeen nykytilaa Kuntaliiton hallituksen näkökulmasta ja käsitteli kuntataloutta, sen kriisiä ja tuottavuuden parantamista. Kuntien rakennemuutokset ovat yksi tapa edistää tuottavuutta, sillä rakenteista on syytä löytää tehokkuuden kasvattamista. Normitalkoista Hiltunen sanoi, että nykyisellään valtion asettamat normit ovat kunnille liian sitovia ja normeja pitäisi purkaa ainakin siltä osin, että valtion asettamilla normeilla ei määrätä, millä tavalla palvelut kunnissa pitää järjestää. Ei ole hyvä tilanne, että kunnille on asetettu velvoitteet mutta ei rahoja niiden toteuttamiseen. Keväällä odotetaan terveydenhuoltolakia, jossa pitää ratkaista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ongelmat. Kaupunkiseuduista Hiltunen totesi, että Paras-selonteossa on velvoitteet kaupunkiseuduille. Aiesopimusmenettelyyn Hiltunen ja Kuntaliitto haluavat ottaa Tampereen ja Turun lisäksi myös Oulun, vaikka Oulua ei alun perin otettu listaan siksi, että siellä yhteistyö on jo edennyt niin pitkälle että erityistarvetta ei ole. Hiltunen totesi, että Suomessa ei yksi malli sovi koko maahan, joten lopputuloksena on erilaiset ratkaisumallit eri alueille. Hallintoa ja järjestämisvastuuta pitää keskittää, mutta tämä ei tarkoita samaa kuin lähipalveluiden keskittäminen suuriksi kokonaisuuksiksi. Hiltunen esitteli lyhyesti myös Helsingin seudun aiesopimuksia ja pääkaupunkiseudun yhteistyöselvityksiä.

- Maakuntajohtaja Juho Savo esitteli vuoden 2010 talousarvion ja vuosien 2011-2012 taloussuunnitelman. Maakunnan taloustilanteeseen liittyy erityisiä uhkia yleisen taloustilanteen ja erityisesti Turun telakan työllisyystilanteen vuoksi. Itse nostin lyhyessä keskustelussa esiin vihreiden ryhmän puolesta kaksi asiaa: liiton edunvalvonnan voimakkaamman priorisoinnin erityisesti liikennehankkeiden osalta ja ratahankkeita suosien sekä maakuntavetoiset säännölliset kuntajohtajatapaamiset. Vuosien varrella olen oppinut muissa maakunnissa olevan tavanomaisena käytäntönä, että maakunnan kuntajohtajat tapaavat kuukausittain saman pöydän äärellä neuvotellen. Varsinais-Suomea on kritisoitu huonosta yhteistyöstä ja –hengestä sekä omissa että vieraiden puheissa. Yleensä maakunnissa on alle 20 kuntaa, joten kuntajohtajat mahtuvat ihan kivasti saman pöydän ääreen. Varsinais-Suomen yli 50 kuntaa olisivat aiemmin tarvinneet tapaamiseensa luentosalin, mutta nykyiset 28 kuntaa ehkä jo mahtuisivat saman pöydän ääreen, jos pöytä on iso. Maakuntaliiton tulisi heidät siihen säännöllisesti kutsua, jotta yhteistyökuviot alkaisivat liikkua eteenpäin.

Ja loppupäivä meneekin sitten maakuntasuunnitelman työstämisessä seminaarimuotoisesti.

Sikatilojen todellisuutta

2009-12-10T14:00:00.006+02:00

Joulun kunniaksi eläinsuojelujärjestö Oikeutta eläimille julkisti taas kinkkutodellisuudesta kertovia videopätkiä sikatiloilta ympäri eteläistä Suomea. A-Studio julkisti kuvia eilisessä ohjelmassaan. Karmeat kuvat löytyvät myös www.sikatehtaat.fi -sivustolta.

Suomi tarvitsee eläinsuojelulain uudistusta. Mutta eläinsuojelulain uudistuksen lisäksi tarvitaan lisää potkua valvontaan. Tiloja ja teurastamoja valvovat eläinlääkärit tuntuvat syystä tai toisesta ymmärtävän kovin pitkälle tuottajien vaikeuksia ja elämäntilanneongelmia. Tämä tapahtuu kuitenkin eläinten hyvinvoinnin kustannuksella ja eläinsuojelun kannalta karmeina ongelmina. Pitäisikö eläinlääkäreille itselleen asettaa sanktiot sellaisten tilanteiden varalle, joissa ongelmat on tiedetty jo pidempään, mutta käy ilmi, että niihin ei ole puututtu riittävän voimakkaasti vaikkapa inhimillisen ymmärtämisen tai pienen paikkakunnan asettaman sosiaalisen paineen takia? Miten järjestelmän tulisi toimia tilanteissa, joissa sikalanomistajan elämänhallinnan, terveyden, mielenterveyden ja/tai talouden ongelmat johtavat tilanteeseen, jossa vastakkain on ihmisen etu (=kasvattajan tukeminen, eläinten ongelmien sivuuttaminen) ja eläinten etu (eläinsuojelulla tilanteeseen puuttuminen ja ihmisen stressaaminen lisävaikeuksilla)? Mitä tukitoimia virallinen järjestelmämme näissä tilanteissa tuntee, ja auttaisivatko kovemmat sanktiot? En tiedä, mutta minusta tätä pitäisi miettiä.

Eri asia on sitten ne kasvattajat, jotka eivät vain välitä eläintensä tilanteesta. Näitäkin varmaan yhä mahtuu joukkoon, vaikka ei pitäisi.

Ja jotta totuus ei unohtuisi: suurimmat eläinsuojelun ongelmat ovat Suomessa kaiketi edelleen siipikarjan tuotannossa, sillä jos porsaan henki on halpa ja hyvinvointi kallis, niin miettikääpä tuotantobroileria.

Toivon kynttilät

2009-12-10T13:48:00.003+02:00

Sydämellisesti tervetuloa sytyttämään ”Toivon Kynttilä” 19:00-21:00 lauantaina 12. joulukuuta Turun Tuomiokirkon edessä!

Turun normaalikoulu järjestää tapahtuman, jossa sytytämme kynttilöitä kannattaaksemme palaamista 350 ppm:n hiilidioksidipitoisuuteen ilmakehässä.

Tapahtuma alkaa kello 19:00. ( Paikalle voi silti saapua... jo kello 18:00 lähtien - Dom Café on todennäköisesti auki).

Täältä löydät ohjelman kokonaisuudessaan ja päivitettynä.

Tilaisuuden järjestävät Turun normaalikoulun opettaja Andrew Youd ja koulun oppilaat.

Kuntaliittoa ja Kiviniemeä

2009-12-03T10:40:00.005+02:00

Päivää ja tervehdys Facebookin ihmeellisestä maailmasta. Tiedoksi, että annoin vihdoin periksi ja liityin lärvikirjalaisten sankkaan joukkoon. Moderni verkottuja siis minäkin tästä lähtien?

Tervehdys myös Kuntaliiton hallituksesta ja valtuustosta. Valtuuston kokoukseen oli puheenvuoroa pitämään pyydetty hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi. Kiviniemi jutteli mm. seuraavaa:

Talouden taantuma tuli sittenkin aika yllättäen, sillä laman alkaessa vienti pysähtyi kuin seinään muutamassa viikossa. Ensi vuodelle ennustetaan - vaikkakin hieman epävarmasti – pientä eteenpäinmenoa. Kotimaiset syyt tähän lamaan ovat olleen vähäiset. Työttömyyden kasvun dramaattisimmat luvut tullaan näkemään ensi vuoden alkupuolella. Työllisyyden parantamisen lisäksi valtion toinen keskeinen painopiste ensi vuodelle on kuntatalouden helpottaminen. Valtio velkaantuu tässä taantumassa selkeästi enemmän kuin kunnat.

Eduskunnassa käsitellään paraikaa hallituksen Paras-selontekoa. Kuntatalouden pitkään jatkunut ongelma on menojen kasvu. Vaikuttavia tekijöitä ovat olleet mm. palkkaratkaisut, ikääntyminen ja kasvava palveluntarve sekä jossain määrin myös kuntien tehtävien kasvattaminen. Paras-hanke käynnistettiin osin juuri menojen kuriin saattamiseksi. Tuottavuuskehitys on ollut valtiolla hieman tuloksellisempaa kuin kunnissa.

Kuntatalouden haasteiksi Kiviniemi luetteli mm. palveluiden turvaamisen, ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkenemisen, ilmastonmuutoksen vaikutukset, kustannuskehityksen, tuottavuuden kasvattaminen ja hallintorakenteiden uudistukset.

Paras-hanke etenee määrätietoisesti. Kuntarakenteen kehitys on ollut voimakasta: 2009 tehtiin 32 kuntaliitosta, 2010 tulossa on 4 liitosta, 2011 2 liitosta ja 2013 2 liitosta. Kuntaliitosselvityksiä lokakuussa 2009 oli meneillään 15 koskien 45 kuntaa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella perusterveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta vastaavien organisaatioiden määrä puolittui 270:stä noin 120:een. Kuntien pakkoliitoksiin ei olla edelleenkään lähdössä. Yhdistymis- ja esiselvitysavustuksia maksetaan vuoden 2013 alusta voimaan tuleviin yhdistymisiin asti ja yhdistymistilanteen valtionosuuskompensaatio muodostuu pysyväksi. Kiviniemi ei usko, että seuraavan hallituksen ohjelmaan kirjataan yhtä suuria porkkanarahoja kuin mihin on tällä kaudella sitouduttu.

Kiviniemi korosti, että tulevat ratkaisut tehdään nyt rakentuvan järjestelmän pohjalta. (Tämä koskee erityisesti sosiaali- ja terveystointa, jonne on nyt muodostunut varsinainen toimintamallien viidakko, ja moni kokee tämän sekasotkun ongelmalliseksi. Ja jonka ratkaisemista uudella yhtenäisemmällä uudistukselle Kiviniemi ei selvästikään kannata).

Kaupunkiseuduille esitetään selvityshenkilömenettelyä niiden kaupunkiseutujen varalta (kuten Turun seutu), joissa yhteistyö ei ole edennyt toivotulla tavalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama asia kuin kuntajakoselvitys. Suuret kaupunkiseudut saavat velvoitteen maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseen ja palveluiden kuntarajat ylittävän käytön järjestämiseen.

Osana Paras-hanketta on käynnistetty 20 suurimman kunnan tuottavuusohjelma, jossa on tarkoitus oppia toisiltaan. Tuottavuusmittareita kehitellään ja käynnissä on normitalkoot, joissa pyritään kartoittamaan toiminnan kehittämistä haittaavia normeja. Kuntien parhaita käytäntöjä levitetään erityisen hankkeen kautta.

Ministerin alustuksen jälkeen alkoi keskustelu ja kysymysten teko ministerille. Kysymykset koskivat mm. terveys- ja sosiaalihuollon järjestelyitä, uudistuksen etenemisen eritahtisuutta maan eri puolilla, metropolialueen erityisyyttä, kehyskuntien roolia metropolialueella, ministerin käsitystä Vaasan seudun tilanteesta, pohjoisen Suomen kaupunkipolitiikan kehitystä ja kunnan henkilöstöä suhteessa talouden taantumaan.

Ministeri vastasi, että muulla hallituksella ja ministeri Risikolla (ns. Risikon malli) on näkemysero sosiaali-ja terveydenhuollon ratkaisuista. Kiviniemen mukaan ratkaisujen pitää pohjautua Paras-hankkeen muodostuneisiin rakenteisiin ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymiin. Vastuun laajaa väestöpohjaa edellyttävistä palveluista on säilyttävä kaikilla kunnilla.

Kuntaliitokset ovat todellakin tapahtuneet eri tahtiin eri puolilla maata, mutta maan sisällä alueet ovat hyvin erilaisia. Siksi ei voi päästä samaan kehitykseen joka puolella eikä suuriin asukaslukupohjiin ole kaikkialla helppo päästä (esim. Lapissa). Kuntapäättäjillä on ensisijainen vastuu katsoa, pystytäänkö palvelut hoitamaan nykyisellä väestöpohjalla vai tarvitaan hartioiden leventämistä kuntien välisen yhteistoiminnan ja kuntaliitosten kautta.

Selontekoon ei sisälly erityistä poliittista toimenpidettä metropolialueelle, mutta nykyisten yhteistyökeinojen etenemistä kannustetaan ja etsitään maailmalta uusia mahdollisia keinoja syventää yhteistyötä metropolialueella. Asia tullee esiin seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Kehyskuntien kohdalla yhteistyön tarve riippuu aihepiiristä, esim. liikenteen kehittämisessä on tarve käyttää neljää kuntaa suurempaa aluetta.

Näin siis Kiviniemi jutusteli minun tulkintani mukaan. Jos ymmärsin jotain väärin, niin sitten ymmärsin väärin.

Kaupunginvaltuuston budjettikokousuutisia

2009-11-30T16:56:00.002+02:00

Maanantaina 30.11. oli kaupunginvaltuuston talousarviokokous. Keskustelun aloitti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell (kok) talvisodan alkamisen 70-vuotismaininnalla. Hän haki historiasta mittakaavaa nykyhetken vaikeuksille. Nyt ei olla sodassa, mutta aikas vaikeat ajat meillä on ja tästä lähtökohdasta kaupunki on ensi vuoden talousarviota ja vuosien 2011 ja 2012 taloussuunnitelmia valmistellut. Haasteita ovat mm. laskevat verotulot, kasvava työttömyys ja palveluiden tarve, kaupungin palvelurakenteiden uudistaminen ja loppuvuodesta vielä sikainfluenssakin. Onneksi korot sentään ovat alhaalla.

Suomesta löytyy paljon Turkua köyhempiä kuntia, mutta suurten kaupunkien joukossa vertailuasemamme on heikko. Pääsimme talouden nousukaudelle mukaan reippaaseen verotulojen kasvuun vasta kovin myöhäisessä vaiheessa ja sitten talous alkoikin jo taantua. Menokasvumme on silti ollut viime vuosina huikeaa, menojen taso on ylittänyt reippaasti tulot ja Turun Puhelimen myynnistä syntyneet ylijäämät on pitkälti syöty vuosittain kertyneiden alijäämien myötä.

Randell kävi puheessaan läpi niitä keinoja, joilla Turku itsensä tästä suosta nostaa, ja joista kaupunginhallituksessa ja sen puheenjohtajistossa sekä ryhmien välisissä neuvotteluissa olemme paljon keskustelleet. Laivatilauksiksi emme voi muuttua, mutta muita keinoja meillä on ja niitä kaupunginhallitus myös aikoo käyttää. Vuoden 2010 talousarvio sisältää paljon investointeja (periaatteessa aivan liikaakin taloustilanteeseemme nähden), mutta tämä on puhtaasti taloutta ja työllisyyttä elvyttävä valinta. Pyrimme rajoittamaan velanottoa, sillä velkamäärämme on viime vuosina kasvanut nopeasti. Kaupunginhallituksen erityisessä seurannassa on talouden pitkäaikainen tasapainottaminen ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutusten seuranta. Keskeistä on valtuuston päättämien poliittisten ohjelmien toimeenpano ja niistä seuraavat rakenteelliset muutokset kaupungin palveluntuotannossa. Odotamme paljon myös Alfa-hankeelta, jonka tietojärjestelmämuutosten myötä kaupungin talouden ja toiminnan seurannan pitäisi ratkaisevasti parantua. Kaupunginhallitus on päättänyt aikaistaa vuoden 2011 talousarvion valmistelua, jotta voimme varmistaa tehtyjen päätösten ja asetettujen tavoitteiden työstämisen konkreettiseksi toiminnaksi. Muita keinoja ovat kaupunginvaltuuston linjaukset ydinpalveluihin keskittymisestä ja ennaltaehkäisyn korostamisesta palveluissa. Turun on lisättävä kilpailukykyään ja vahvistettava vetovoimatekijöitään. Siihen työhön meillä on ihan oikeita lihaksia, sillä Turku on aidosti hyvä paikka asua, elää ja työskennellä. Tärkeää on myös seutuyhteistyön edistäminen ja Paras-linjaukset, joilla yhdessä naapurikuntiemme kanssa varmistamme seudun asukkaiden tulevien palvelutarpeiden tyydyttämisen.

Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen toi omassa puheenvuorossaan esiin maan yleistä taloustilannetta. 12 prosentin työttömyydestä aiheutuu Turun kaupungille tällä hetkellä noin 11,3 miljoonan euron veromenetykset. Jos työttömyys nousee 20 prosenttiin (eli jos telakka joutuu lomauttamaan tai irtisanomaan lähes koko henkilöstönsä), veromenetys on arvioilta 18,8 miljoonaa euroa. Jos kaupunginvaltuuston hyväksymässä talousarviossa ja –suunnitelmassa pystytään pysymään (sekä menojen, tulojen että myyntien osalta), kaupungin talous olisi lähes tasapainossa jo ensi vuonna. Työttömyyden kasvu, menojen ylitys tai tulopohjan pettäminen on se riski, joka tämän kehityksen voi vaarantaa. Jos budjetin pohja ei pidä, ollaan ensi syksynä yhä suurempien ja vaikeampien omaisuudenmyyntien edessä. Kaupunginjohtaja korosti aivan oikein budjettikurin toteutumisen tärkeyttä.

Kaupunginjohtajan puheenvuoron jälkeen alkoivat ryhmäpuheenjohtajien puheet ja niiden jälkeen tavallisten valtuutettujen puheet. Puolueet olivat tyytyväisiä budjettisopuun, jossa ovat mukana kaikki ryhmät vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Me vihreät olemme olleet neuvotteluissa mukana alusta alkaen ja merkittävästi vaikuttaneet budjettikirjauksiin, joten mitäpä tästä talousarviosta enää kovin tunteella kohkaamaan valtuustossa. Vihreiden Mika Helva korosti puheenvuorossaan kestävän kehityksen puutetta kaupungin kestävän kehityksen budjetista. Kestävän kehityksen linjaukset pitäisi tulla budjetin rakenteisiin virkamiesten kokonaisesityksinä, niitä on vaikea saada järkevästi mukaan enää poliittisina päälleliimauksina. Demarit jättivät itselleen ryhmyri Jarmo Rosenlöfin suulla joitakin duubioita poliittisiin irtopisteisiin (oma värittynyt tulkintani ;). Vasemmistoliiton puheenvuorot budjettikeskustelussa olivat eriskummallisen sekavia. Jos budjetinteko olisi jalkapalloa, yhteisestä sopimuksesta irtautuneiden vassareiden strategia olisi valtuustokäsittelyn perusteella pelata palloa kentän molempiin maaleihin. Eriskummallista oli sekin, että ryhmien välisissä neuvotteluissa vasemmistoliiton edustajat nyökyttelivät hyväksyvästi sille, että veronkorotuksen tuoma liikkumavara käytetään jokseenkin kokonaan velanoton tarpeen vähentämiseen, mutta valtuustossa heillä oli ihan toinen kello kilkattamassa.

Muutoin keskustelu oli tavanomaista valtuuston budjettipuhetta: aiheet vaihtelivat laajalti, koska kaupungin toimiala on niin lavea, ja valtuutetut ottivat esille merkittäväksi kokemiaan asioita.

Neuvotteluissa oli sovittu seuraavat muutokset kaupunginhallituksen budjettiesitykseen:

- kaupunginhallitukselle lisätyt tekstit:

o Mikäli perusopetukseen saadaan vuoden 2010 aikana lisää valtionosuuksia tai ammattiopetukseen lisää aloituspaikkoja, arvioidaan tarpeet muuttaa ao. hallintokuntien talousarvioita.

o Kevätkauden aikana käydään Turun seudun kuntien kanssa neuvottelut koskien seudun kuntien veroperusteiden määräytymisistä ja yhteistyötä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin omistajaohjauksessa.

- peruspalvelulautakuntaan lisättiin toimintakuluihin 80 000 euroa korvaamaan aiemmin kaupunginjohtajan tekemää avustusvähennystä

- samoin liikuntalautakuntaan avustusvähennystä korvaamaan 150 000 euroa

- ja nuorisolautakuntaan samoin 150 000 euroa

- kuin myös kulttuurilautakuntaan 150 000 euroa. Kaikki nämä esitykset tehtiin ennaltaehkäisevän toiminnan varmistamiseksi.

Kaupunginhallituksessa ryhmät neuvottelivat kaupunginjohtajan esitykseen useita tekstimuutoksia, mutta summat jäivät tuolloin auki keskeneräisten neuvotteluiden takia. Vihreille tärkeitä ja neuvotteluissa läpisaatuja budjettitavoitteita olivat

- yllämainittujen avustusleikkausten peruminen

- korkeakouluopiskelijoiden harjoittelupaikkojen lisääminen (saimme tuplattua määrärahan ensi vuodeksi)

- Myllykodin myyntiesityksen poistaminen

- kirjauksen saaminen luovan talouden keskuksen tuomisesta päätöksentekoon (Tuli kirjaus: Valmistellaan kh:lle joulukuun 15. päivä 2009 mennessä käsiteltäväksi hankesuunnitelma kaupungin osallistumisesta kumppanuushankkeena VR:n entisen konepajan tilojen muuttamiseen kulttuurin ja luovan talouden keskukseksi huomioiden kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 tilatarpeet.)

- sitovan kirjauksen saaminen peruspalvelulautakuntaan: Peruspalvelulautakunta kehittää muutosprosessien seurantaa ja prosessikuvauksia kehittämistoiminnan etenemisen sekä toiminnallisten ja taloudellisten vaikutusten varmistamiseksi.

Osa näistä tavoitteista oli toki myös muiden puolueiden tavoitelistalla, mm. Myllykoti ja avustusasiat.

Kokonaisuutena prosessi oli tänä vuonna hyvin niukka budjettilisäysten suhteen. Kaikki sopimusosapuolet olivat hyvin sisäistäneet taloustilanteen, eikä kenenkään muun kuin vasemmistoliiton edustajien tehnyt mieli lähteä keikuttamaan syvällä uivaa talousvenettä välttämätöntä enempää.

Kalmin jalanjäljissä

2009-11-30T16:02:00.003+02:00

Maanantain Turun Sanomissa oli iso juttu Hirvensalossa sijaitsevasta Sipsalon tilasta ja siellä olevasta Pietari Kalmin perustamasta puutarhasta. Joukko Ruotsin viranomaisia ja kasvientutkijoita aikoo esittää, että Turun Hirvensalossa sijaitseva Sipsalon puutarha-alue liitettäisiin YK:n kulttuuri- ja tiedejärjestön Unescon maailmanperintökohteisiin. Se kuuluisi osana historiallisiin puutarhoihin, joissa on säilynyt merkkejä kasvitieteilijä Carl von Linnén elämäntyöstä.

Tämä on iso asia. Puutarhan olemassaolo on ollut tiedossa, mutta vaikuttaa siltä, että puutarha on sittenkin paremmin säilynyt kuin aiemmin on käsitetty. Pietari (Pehr) Kalm oli Carl von Linnén lempioppilas ja Carl von Linné on taas luonnontieteen historian tosi suuria nimiä. Carl Linnaeus eli Carl von Linné kuuluu taksonomian eli luonnontieteellisen nimeämisjärjestelmän kehittäjänä maailmanhistorian sadan merkittävimmän luonnontutkijan joukkoon. Biologien keskuudessä hän on tieteen kärkinimien listalla, samassa sarjassa historian herroja kuin mm. Charles Darwin (evoluutio), Louis Pasteur (bakteerit), Rudolf Virchow (soluteoria), Francis Crick ja James Watson (DNA:n rakenne), William Harvey (verenkierto), Robert Koch (mikrobiologia), Anton van Leeuwenhoek (mikroskooppi), Gregor Mendel (perinnöllisyys) ja muutama muu. Linnéllä oli naapurimaan miehenä myös henkilökohtaisesti suuri vaikutus luonnontieteiden ja biologian kehitykseen Suomessa ja hän kävi Suomessa usein.

Kääntääkseni asian Hirvensalon osayleiskaavaa tekevien arkkitehtien kielelle: ketkä olisivat maailmanhistorian kymmenen merkittävintä arkkitehtia, ja miten heidän omiin ja tärkeimpien oppilaittensa töihin suhtautuisimme? Jos meillä olisi Turussa jäljellä le Corbusierin, Gehryn, Mies van der Rohen, Breuerin, Eamesin tai Gaudin "toimistojen" rapistuneita tuotoksia, miten niihin suhtautuisimme? Ai niin, onhan meillä A. Aalto, sr5-luokassa eli korkeimmalla tasolla suojelun suhteen...

Meillä on nyt meneillään Hirvensalon osayleiskaavan tarkistus. Tässä yhteydessä on ehdottoman välttämätöntä tutkia mahdollisuudet säilyttää ja ennallistaa tämä luonnontieteen historian elävä muistomerkki. Kaupungin tulisi aktiivisesti etsiä asiassa yhteistyökumppanit, joiden kanssa Sipsalon tilasta voisi tulla sekä tieteenhistorian että puutarhamatkailun tunnettu kohde Turussa. Ja mahdollisesti myös Unescon maailmanperintökohde. Lehtijutussa puhutaan Suomen kulttuuriperinnön tukisäätiöstä, mutta ilman muuta mukaan pitäisi jollakin tavalla saada myös Turun yliopisto ja Åbo Akademi Turun Akatemian historian nimissä.

Tällaisia kohteita ei tässä maassa muilla kunnilla ole, sillä Sipsalo on Suomen vanhin kasvitieteellisen puutarhan jäänne. Kalmin puutarhan ennallistaminen toisi Turulle paljon positiivista mainetta, ja siitä tulisi puutarhamatkailukohde Suomea laajemmassa mittakaavassa. Suomen puutarhahistoriasta löytyy lisätietoa luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta.

JÄLKIKIRJOITUS ILLALLA: Joskus toiveet toteutuvat kuin itsestään! Kyseltyäni asian perään reipas asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen vastasi, että puutarha on jo suojeltu vuonna 2002 hyväksytyssä Hirvensalon osayleiskaavassa. Mahtavaa! Nyt pitäisi enää löytyä rahoitus ja taitavat tekijät ennallistamiselle, niin Turku saisi historiansa arvoisen puutarhamatkailukohteen ja innoittajan täkäläisille maan nykykuopsuttajille.

Hengissä ollaan!

2009-11-30T11:51:00.003+02:00

Tervehdys, pitkästä aikaa. Vuorotteluvapaatani on nyt kulunut yli kolme ja puoli kuukautta. Olen ollut vapaastani ikionnellinen! Ja paljon väsyneempi kuin taisin tajutakaan. Olen alkanut vasta nyt ymmärtää väsymykseni määrää, vaikka takana oli vapaalle jäädessäni jo pitkä kesäloma. En ole tehnyt mitään sankarillista, vain käynyt kokouksissa ja hoitanut luottamustehtäviä (tosi paljon) sekä pihaa (aika vähän), oleskellut, lueskellut, katsonut telkkaria, hillonnut ja laittanut ruokaa. Sekä nukkunut. Vastannut huonosti puhelimeen, lukenut huonosti sähköpostia ja kirjoittanut aika vähän. Mökkeillyt vähän.

En aio edelleenkään asettaa itselleni mitään suoritustavoitteita. Hoidan politiikan hommat ja muun ajan olla möllötän, jos siltä edelleen tuntuu, Jos tuntuu joltain muulta (niin kuin vähitellen alkaa tuntua), niin sitten teen sitä. Taisin jäädä vapaalleni kreivin aikaan, niin tarpeellinen tämä lepovuoro on. Eläköön vuorotteluvapaajärjestelmä! Kuka oli se nero, joka tämän aikoinaan keksi?

Pitkästymistäni liikaan vapaa-aikaan ehkäisee tehokkaasti Turun kaupunki ja pari muuta organisaatiota, jotka väsymättä järjestävät monenlaista askaretta ja sosiaalista kontaktia. Olen edelleen kieltäytynyt monesta ei-aivan-pakollisesta menosta, mutta aika monessa olen ehtinyt ollakin. Tässä saldoa elokuun puolivälistä tähänastisen vuorotteluvapaani ajalta. Lukumäärät ovat ainakin kutakuinkin oikein.

7 kaupunginvaltuuston kokousta
16 Turun vihreiden valtuustoryhmän kokousta tai muuta valtuustoryhmän palaveria
12 kaupunginhallitusta sekä kaksipäiväinen seminaari Raumalla
7 kaupunginhallituksen puheenjohtajiston ja kaupunginjohtajiston palaveria
7 konsernijaostoa
6 peruspalvelulautakuntaa
1 vesiliikelaitoksen johtokunnan kokous
3 Turun seudun kehittämiskeskuksen hallituksen kokous
1 Paras-ohjausryhmän kokous
45 poliittista palaveria, seminaaria tai muuta tilaisuutta
18 muuta yksittäisistä tapaamista tai haastattelua
1 kaksipäiväinen matka Brysseliin
3 Haloo- Turun päivän työryhmän palaveria ja Turun päivän tapahtuma kaupungintalolla
1 Kuntaliiton työvaliokunta (johon sisältyi kaksipäiväinen Kuntaliiton kahdeksan toimitusjohtajaehdokkaan haastattelusessio)
2 Kuntaliiton hallitusta
1 vihreiden valtakunnallinen kuntatapahtuma Oulussa
3 vihreiden etiikkatyöryhmän kokousta
1 vihreiden kaksipäiväinen puolueristeily Sokos Hotel Vantaassa
sekä koko joukko omia vapaaehtoisia ja ei-poliittisia menoja

Kohtalainen osa Turun kokouksista osui syyskuulle, joka oli luottamushenkilöille kokouspalkkioton kuukausi. Sillä tavalla me teimme oman osuutemme kaupungin taloustalkoista tänä vuonna.

Flunssassa olen ollut pariin otteeseen ja joutunut skippaamaan muutaman kokous- ym. menon.

Sitä tietysti jää miettimään, että miten normaalisti ehdin tämän tohinan ohella käydä töissä ja hoitaa kotona oppituntien valmistamisen, kokeiden korjaamisen ja kokouksiin valmistautumisen kuten esityslistojen luvun. En minä vain ymmärrä, mutta ehkä tämä selittää tarvettani jäädä vuorotteluvapaalle ja hengähtää hetken normaalielämäni oravanpyörästä.

Mieleenpainuvimpia näistä tapahtumista ovat olleet Kuntaliiton toimitusjohtajaehdokkaiden haastattelut ja valtioneuvoston 200-vuotisjuhlajumalanpalvelus tuomiokirkossa viime perjantaina. Oli tosi kiinnostavaa kuulla kahdeksan kovatasoisen toimarikandidaatin näkemykset siitä, mitä kuntakentässä tulee tapahtumaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Toimitusjohtajaksihan Kuntaliiton hallitus valitsi soveltuvuuskokeiden jälkeen nykyisen varatoimitusjohtajan Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman – yksimielisesti ja hyvästä syystä. Onnea ja menestystä Kari-Pekalle!

Valtioneuvoston 200-vuotisjuhlassa mieleen syöpyi arkkipiispa Paarman rohkea ja viisas saarna. Tuomiokirkossa oli kuuman vaalirahakohuviikon päätteeksi paikalla kirkkoväen ja meidän tavallisten kutsuvieraiden lisäksi kirkkoon kulkueina saapuneet kansanedustajat, maan hallitus, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus sekä maan entiset presidentit. Ja sitten arkkipiispa Paarma pitää saarnan, jossa hän todella sanoo jotain. Kirkossa olisi voinut kuulla neulan putoavan lattialle. Paarman saarna löytyy täältä, se kannattaa lukaista ja miettiä, mitä kukin näistä maan mahtavista on ajatellut kansakunnan 200-vuotisen hallinnon tilasta. Meillä vihreissä on usein kritisoitu kirkollisen ja maallisen vallan muodollisia kytköksiä kuten avajais- ja juhlajumalanpalveluksia, ja mielestäni ihan hyvästä syystä. Silti Paarmaa kuunnellessani ajattelin, että onneksi asialle ei ole vielä tehty mitään :)! Niin tarpeen oli meidän kaikkien kuulla arkkipiispan sanat.

Tärkeimpiä poliittisia asioita ovat olleet kaupunginhallitustyöhön, valtuuston ohjelmatyöhön, talousarvion valmisteluun ja konsernijaoston toimintaan (omistajapolitiikka ja konserniohjeiden uudistus) liittyvä työ. Sitä on tehty kiireessä ja paineen alla, mutta valmistakin alkaa tulla.

Hauskinta lienee ollut etiikkatyöryhmän innostava työ, Oulun kuntapäivät ja puolueristeily Vantaalla – eli vihreiden omassa porukassa tehty työ. Eikä meillä valtuustoryhmässäkään ikävää ole, joskin aina välillä aika kiiruista hankalien asioiden kanssa.

Vuorotteluvapaan tuoma lepovuoro on ehtinyt elvyttää aivojani sen verran, että pää alkaa siirtyä taas produktiivisempaan tilaan. Toivottavasti blogikin alkaa taas päivittyä ahkerammin. Aloitan ahkeroimisen pikapuoliin valtuuston tuoreella budjettikokousraportilla.

Sitä ennen kuitenkin lyhyesti edellisestä valtuustokokouksesta. Kaupunginvaltuuston käsittelyssä16.11. oli mm. Satava-Kakskerran osayleiskaava ja veroprosentit vuodelle 2010. Valtuusto hyväksyi Satava-Kakskerran osayleiskaavan vastustuksestamme huolimatta. Vihreiden tekemä palautusesitys kuului näin: ”Satava-Kakskerran osayleiskaavaehdotus on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen ja samalla ristiriidassa ja yhteen sopimaton maakuntakaavan kanssa. Osayleiskaavan mitoitus on liian suuri suhteessa Turun ja kaupunkiseudun ennakoituun väestönkasvuun ja kaavassa tehtyihin liikenteellisiin ratkaisuihin. A/res –aluemerkintöjen sijoittuminen heikentää entisestään kaavan ympäristöllistä kestävyyttä. Asia tulee valmistella siten, että maakuntakaavan asettamat lähtökohdat ja muut kaavan sisältövaatimukset otetaan huomioon.”. Palautusesitys hävisi äänin 43-23 ja hylkyesitys äänin 42-24. Vihreiden valtuutetut ja muutama muukin jättivät päätökseen eriävän mielipiteen. Pöytäkirjan asian käsittelystä löydät täältä, mutta jostain merkillisestä syystä päätökseen ei ole kirjattu sen enempää tehtyjä päätösesityksiä kuin eriäviä mielipiteitäkään.

Veroprosenttikeskustelun aloitti vihreiden ryhmän puheenjohtaja Mika Helva. Ryhmät olivat käyneet jo siinä vaiheessa pitkälliset neuvottelut talousarviosta. Menopuolesta olimme päässeet jokseenkin sopuun, vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Tulopuoli tuotti tällä kertaa enemmän vaikeuksia. Kokoomus olisi halunnut pysyttäytyä kaupunginjohtajan esityksessä (18,5 %), vihreät ja vasemmistopuolueet nostaa veroprosentiksi 19. Meidän tavoitteisiimme kuului myös kiinteistöverojen hallittu korotus (yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi 1,0 ja rakentamattoman maan veroksi 3,0). Kiinteistöveroissa muut yhtyivät näkemyksiimme ja tuloverojen kohdalla kirkko rakennettiin neuvottelujen jälkeen keskelle kylää, 18,75 prosenttiin. Koska saimme kiinteistöverotavoitteemme läpi ja myös menopuolella tavoitteemme saivat hyvän vastaanoton, verosopu oli meille kelpo ratkaisu. Kokoomukselle ja sosiaalidemokraateille kysymys oli vaikeampi. Kokoomuksessa on väkeä joka ei korotusta halunnut hyväksyä ja sosiaalidemokraateilla oli taas sisäistä painetta vetää asiassa omaa linjaa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vain vasemmistoliitto jäi omalle raiteelleen. Heille ei käynyt talousarvioon sisältyvä 450 asunnon myynti (rahallinen merkitys noin 25 miljoonaa) ja siksi he (sinällään loogisesti) esittivät veroprosentiksi 19.

Iltojeni ohjelmia

2009-10-06T12:18:00.002+03:00

Maanantaina kokoontui jälleen valtuusto. Edellisen kerran olimme koolla viikko sitten. Esityslistalla on ollut erityisen merkittävinä asioina kaupungin toimintaa linjaavia ohjelmia: viikko sitten asukkaiden hyvinvointiohjelmat (kolme eri ohjelmaa samassa paperissa: lapset ja nuoret, työikäiset ja seniorit) ja tällä kertaa asunto- ja maankäyttöohjelma sekä omistajapolitiikka.

Paperit ovat tärkeitä, sillä ne tulevat ohjaamaan tällä valtuustokaudella toimintaa kaupungissa. Talousarvioiden ohella nämä ovat ylimpiä valtuuston päättämiä linjauksia. Lainsäädäntö toki ajaa kaikkien linjausten edelle, ja rahat riittävät siihen mihin riittävät, mutta näillä ohjelmilla kaupunkilaisten itsensä valitsemat edustajat eli valtuutetut linjaavat, millaista kehitystä ja mihin suuntaan he kaupungin toiminnalta edellyttävät.

Vihreiden valtuustoryhmä antoi ohjelmista lausunnot niiden valmisteluvaiheessa, kuten toivottiin. Ohjelmien käsittelyssä on jossain määrin muodostunut ongelmaksi, että kaikki valtuustoryhmät eivät näin toimineet. Nyt, kun ohjelmiin pitäisi alun virkamiesvalmistelun, lausuntokierroksen ja täydentävän virkamiesvalmistelun jälkeen tehdä vielä viimeiset poliittiset linjaukset, erityisesti demarit nitisevät, että valtuustolle esitettyihin papereihin ei saisi enää tehdä muutoksia. Vähän tätä ovat toistelleet kokoomuslaisetkin. No haloo! Juuri nythän puolueiden pitää sanansa sanoa, jos sanottavaa kerran on, kaikki muu asenne on vallan kummallista virkamiesvallan pönkittämistä. Ei kai ole vihreiden vika, jos demarit eivät ole prosessoineet itselleen tärkeitä muutoksia? Siksikö on tarpeen dissata meidän painotuksiamme? Ei meitä valtuustoon ole kumileimasimiksi valittu, vaikka demarit itsestään niin tuntuvatkin ajattelevan.

Viikko sitten saimme vielä valtuuston kokousta edeltävissä neuvotteluissa läpi hyvinvointiohjelmiin muutamia muutoksia, tosin yhteisessä koontipaperissa, kokoomuksen esittäminä ja demareiden kannattamina ;). Meidän kirjauksemme käsittelivät koulukiusaamisen ehkäisyä; resurssien ohjaamista enemmän niille aluille, joilla on runsaammin sosiaalisia ongelmia; korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin ja integroitumisen edistämistä Turkuun kaupungin, oppilaitosten ja oppilaskuntien yhteistyönä sekä aktiivisen harrastustoiminnan tukemista (liikunta, kulttuuri, aikuisopiskelu) vähentämään ikäihmisten kokemaa yksinäisyyden tunnetta. Ja oli meillä vielä jotain muutakin, joka poliittisessa prosessissa rutistui aika tunnistamattomaan muotoon. Viikko sitten valtuusto hyväksyi myös tärkeän Ratapiha-alueen osayleiskaavan (se sisältää tiivistä kaupunkiasumista ja mm. meille tärkeän matkakeskuksen), Kärsämäen täydennysrakentamiskaavan (jolla on "hieno" nimi: Amalienborgs Bryggeri) sekä kävi pitkän keskustelun kaupungin talousasioista.

Tällä viikolla oli sitten jo todella vaikeaa saada läpi mitään muutoksia asunto- ja maankäyttöohjelmaan. Demarit suostuivat ainoastaan yhteen muutokseen, jolla korjattiin hieman kahta voimassa olevan osayleiskaavan vastaista asemakaavakohdetta. Me olisimme alun perin halunneet poistaa ne kokonaan, ja ottaa käsittelyyn vasta uuden Hirvensalon osayleiskaavan jälkeen, mikäli asia menee uudessa osayleiskaavassa läpi. Nyt tuli vain lievennys. Olisimme halunneet loppuun saakka myös lisäkirjauksia koskien maahanmuuttajien asutuskeskittymien purkamista ja innovatiivisuutta uudisrakentamisessa, mutta nämä eivät demareille kelvanneet, joten kirjaamatta jäi. Kokoomus olisi kuulemma lopulta näihin suostunut. Hiivatin kateustekijä! Jos en itse pysty niin ei sitten saa muutkaan… Juuri tuota asennetta me vihreät olemme yrittäneet politiikassa välttää, ja kannattaa aina kenen tahansa esittämiä hyviä, järkeviä ja eteenpäin viemisen arvoisia ajatuksia, puolueeseen katsomatta. Olen todistettavasti itsekin jäänyt joskus kiinni jopa Olavi Mäenpään esityksen tukemisesta, uskokaa tai älkää. Asiasta kuittailtiin lehtijuttua myöten. (Asia koski tuolloin taidemuseon sotkuja.)

Vihreät esittivät minun suullani kuitenkin asunto- ja maankäyttöohjelmaan seuraavan ponnen: Kaupunginvaltuuston tehdessä päätöksen asiassa allekirjoittanut kaupunginvaltuutettu esittää kaupunginhallitukselle toivomuspontena, että asunto- ja maankäyttöohjelmaa seuraavan kerran päivitettäessä käydään läpi olemassa oleva maa- ja asemakaavavaranto. Asemakaavoitustavoitteet tulee optimoida suhteessa realistiseen väestönkasvuun ja olemassa olevaan kaavavarantoon. Ohjelmassa tulee etsiä keinot ohjata tiukemmin jo kaavoitettujen ja kunnallistekniikan osalta valmiiden alueiden rakentumista ja alueiden toteuttamisen keskinäistä järjestystä kaupungin ja ympäristön kannalta mielekkäällä tavalla.

Pyrimme ponnella puuttumaan ohjelman siihen sangen hankalaan epäkohtaan, että se ei sisällä olemassa olevan rakentumattoman maa- ja asemakaavavarannon kriittistä tarkastelua. Paljonko meillä on omistuksessa raakamaata ja paljonko omaa tai muiden asemakaavoitettua mutta rakentumatonta maata, ja missä ne sijaitsevat? Tämän taustatiedon pohjalta pitäisi lähteä määrittämään, paljonko tarvitaan lisää maata ja kaavaa. Asemakaava tulee nähdä investointina: kaavan tekemiseen menee kaavasta riippuen enemmän tai vähemmän työaikaa ym perusjuttua, rahaa erilaisiin selvityksiin ja päätöskäsittelyyn. Ja kaavan toteuttamiseen tonteiksi vasta rahaa palaakin: kadut ja tiet, putket ja sähköt, puisto- ja viheralueet, valot, kevyen liikenteen väylät, mahdollisesti koulut, bussireitit ym. palvelut, jotka kaavasta seuraavat jollakin aikajänteellä. Resurssit on siis syytä kohdentaa oikein ja tehokkaasti. Uuden asemakaavoitusohjelman mitoituksen tulisi olla kohdallaan siksikin, että asemakaavoilla on nykyisin myös deadline: ne vanhenevat 13 vuodessa.

Lisäksi kaupungin tulee etsiä keinoja, joilla se pystyy ohjaamaan nykyistä paremmin kaavoitettujen ja mahdollisesti jopa infrarakennettujen alueiden toteuttamisjärjestystä kaupungin kehittymisen kannalta järkevällä tavalla.

Näiden seikkojen suhteen täytyy siis vain todeta, että no, ehkä sitten ensi kerralla.

Asunto- ja maankäyttöohjelmassa on onneksi uutena asiana mukana meidän pitkään ajamamme arvio kaavan vaatimista infrastruktuurin investoinneista ja muista kaavan aiheuttamista kustannuksista sekä alueiden toteuttamisjärjestyksen hallitsemiseksi selvitys, jolla arvioidaan kaavan energiatehokkuutta. Uskomme, että nämä osaltaan auttavat jämäköittämään kaavoitettavien alueiden valintaa kaupungin ja sen asukkaiden eduksi.

Omistajapoliittinen paperi meni loppujen lopuksi lämpimien kiitosten ja jonkinasteisen nurinan kera yksimielisesti läpi valtuustosta. Prosessi ei ollut aivan helppo. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että tähän paperiin valtuusto ryhmäpuheenjohtajiensa johdolla jätti suuren peukalonjäljen: konsernijaoston peruskäsittelystä paperi eteni ryhmäpuheenjohtajien neuvotteluprosessiin, jossa tekstiä hiottiin useaan otteeseen. Ja niin sen pitää ollakin, sillä kun puhutaan Turun kaupungin omistuksista, on syytä kysyä, kuka omistaa. Vastaus on: kaupungin asukkaat omistavat. Ja heidän valtuustoon valitsemansa edustajat sitten linjaavat, miten omistusten kanssa jatketaan. Virkamiehet valmistelevat pohjan ja työntekijät lausuvat, mutta linjat vetävät valtuustoryhmät ryhmäpuheenjohtajiensa välityksellä. Ja niin tässä nyt tapahtui.

Ilman demarikosmetiikkaa ei kuitenkaan tästäkään selvitty. Päätökseen lisättiin, että "Nykyisistä tuottajaliikelaitoksista muodostettavien tuottajayhtiöiden omistuspohjaan voidaan tehdä vuosina 2010-2016 muutoksia vain perustelluista syistä siten, että muutostarpeista neuvotellaan ensin valtuustoryhmien välillä pyrkien neuvottelutulokseen. Edellä todettu omistuspohjan mahdollisia muutostarpeita koskeva kirjaus koskee myös Turku Energia osakeyhtiötä.".

Tämä kirjaus ei siis muuta mitään omistajapolitiikan sisällössä, siinä vain todetaan se itsestäänselvyys, että jos omistuspohjan muutoksiin aiotaan ryhtyä, siihen on oltava perustellut syyt ja asiasta pitää neuvotella. No kuinkas muutenkaan asiassa voitaisiin ylipäätään toimia, kun nyt poliittisessa päätöksentekojärjestelmässä kerran olemme?? Ehkä demarien poskipunan käyttö oli kuitenkin silla tavalla hyvä asia, että myös vasemmistoliitto loppujen lopuksi tuli yksimielisesti omistajapolitiikan linjausten taakse. Näin suurissa asioissa yksimielisyyden saavuttaminen on minusta sangen arvokas asia. Eli kiitos kaikille prosessiin osallistuneille, meille konsernijaostossa ja kaupunginhallituksessa jää nyt tehtäväksi ryhtyä toteuttamaan näitä valtuuston linjauksia.

Poliittisen järjestelmän sikainfluenssa

2009-09-25T13:01:00.008+03:00

Niin on sitten sikainfluenssa saapunut Suomeen ja saavuttanut epidemian mittasuhteet, vaikka leviäminen vei puolitoista vuotta.

Ensin näytti julkisuudessa siltä, että vain muutama kansanedustaja on sairastunut vaalirahoitusten laiminlyöntiin. Sitten tauti levisi lähipiiriin. Osoittautui, että koko joukko maan ylimpiä keskusta-, kokoomus-, demari- ja vasemmistoliiton päättäjiä on sikaillut vaalirahoitustensa kanssa, eikä rkp:kaan järin terve ole. Pöpö jatkoi voittokulkuaan infektoiden suurimman osan puolueista ja suuren joukon ammattiyhdistysliikettä, yrityselämää, valtionyhtiöitä, yhdistyksiä, säätiöitä ja ties mitä. Poliittisia ruumiitakin on tullut jo jokunen, ja lisää odotellaan.

Näkyvinä oireina ovat poliittisen moraalin ylenpalttinen velttous, muistin vakava heikkeneminen, porsastelu hämärään kätketyllä vaalirahalla ja oman lätin toimintamallien puolustelu, mutta sairaus aiheuttaa pitkittyneenä myös kansanvallan halvaantumista. Koko valtakunnan koneisto yskii: toisten aika menee sairastamiseen ja toiset pelkäävät kuollakseen, milloin tartunta leviää heidän omiin toimiinsa saakka. Todellinen pandemiariski muhii vielä piilossa kuntavaalien ja kunnallispoliittisen toiminnan rahoituksessa. Mutta koska pöpö on osoittautunut yllättävänkin virulentiksi - kiitos vihdoin horroksesta heränneen median - nämäkin tahot saattavat saada tartunnan. Jää nähtäväksi.

Eräät ryhmät ovat kuitenkin osoittautuneet omaavan immuniteettia sairautta vastaan. Perussuomalaisia ja kristillisiä on suojannut puolueiden poliittisten tavoitteiden synnyttämä perinnöllinen vastustuskyky. Kukapa erityisesti haluaisi rahoittaa näiden poliittisten aatteiden leviämistä yhteiskunnan päätöksenteossa?

Vihreitä taas on suojannut hankittu immuniteetti: puolue on tunnistanut sairauden jo hyvissä ajoin ja siksi pyrkinyt rokottamaan itsensä poliittisen avoimuuden vaatimuksilla ja omilla toimintamalleillaan. Rokotuksen onnistuminen on varmistettu puolueen päätösten, ehdokassopimusten lakia tiukempien kirjausten ja tiedottamisen avulla. Mitä vahvemman otteen vihreät ovat vallankahvasta saaneet, sitä tärkeämmäksi on noussut oman hankitun immuniteetin vahvistaminen ja rokotuskäytännön levittäminen myös muihin puolueisiin.

(Täytyy pyytää yllä olevaa kuvausta anteeksi oikeilta sioilta, ne ovat sentään mukavia ja yllättävän siistejä eläimiä.)

Ja tässä nyt ollaan. Maa horjuu poliittisessa kriisissä, joka kattaa sekä hallituksen että opposition. Oppositio ja vähän muutkin vaativat uusia vaaleja, tai ehkä sittenkään eivät vaadi. Osa kansasta on raivoissaan ja osa ei voisi vähempää välittää. Pääministeri Vanhasen jakkarasta alkaa kaiken grillauksen jälkeen nousta savua.

Vakavasti puhuen: olen aika ihmeissäni muutamasta asiasta. Olen blogannut vaalirahoitusproblematiikasta useasti ja siksi olen tietenkin mielissäni, että asiat vihdoin nousevat keskusteluun, jossa pöyhitään ja möyhitään tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Minua ei hämmästytä esiin nousseet yritys- ja ammattiyhdistysrahakytkennät eikä näiden summien suuruus. Eikä minua hämmästytä puolueiden monimutkaiset rahoituskuviotkaan. Kaikki politiikassa enemmän mukana olevat ovat tienneet, että oikeisto ja vasemmisto ovat kumpainenkin käyttäneet vuosien mittaan suuren määrän energiaa luodakseen järjestelmät, joissa heidän mielestään riittävä rahoitus hoituu vaalirahoituslailta ja muulta julkisuudelta piilossa. Järjestelmien olemassaolo on siis ollut tiedossa, vaikka käytännön järjestelyitä en ole juuri tuntenut.

Puhun järjestelmistä monikossa, koska vasemmistolla on ollut oma ay- ja järjestöpohjainen mutta myös yritysrahaa keräävä tapansa, kokoomuksella tukiyhdistys-, puolueen yhtiö- ja yritysrahapohjainen ja keskustalla taivas tietää kuinka monimutkainen sekamalli tunnettuine taulukauppoineen. Kokoomus on ollut asiassa viime vuosina erityisen innovatiivinen: heidän rahoitusjärjestelymalleistaan on otettu muuallakin oppia, jonkin verran myös meillä vihreissä. Meilläkin puolue ja jotkin ehdokkaat ovat järjestäneet ainakin maksullisia seminaareja, joihin on myyty tukilippuja.

Rahankeruussa ei tietysti lähtökohtaisesti ole mitään laitonta eikä vikaa. Kampanjoita on pystyttävä käymään ja poliittisia viestejä levittämään eikä kaikilla (useimmilla?) ole siihen omaa rahaa. Puolueiden pitää pystyä rahoittamaan itselleen toimitilat ja jonkin sortin työntekijävoimaa. Rahan hankkiminen on ihan ookoo, jos se tapahtuu avoimesti ja äänestäjä pystyy seuraamaan, onko taloudellisella tuella vaikutusta päätöksentekoon. Jos on, äänestäjät ja media voivat arvioida tuen ja päätösten merkityksen omilla aivoillaan, taustatietojen ja tapahtuneen valossa. Seuraavissa vaaleissa voi äänestäjä sitten valita joko samoin tai toisin. Tätähän tässä haetaan.

(Kyösti Kakkosen lanseeraama käsite "maksullinen arvovalintavaikuttaminen" on mädännäisestä leimastaan huolimatta sittenkin aika hieno: siihen kiteytyy olennainen vaalirahoituksesta. Kannatan puolueen ajatuksia, siis tuen rahallisesti niiden leviämistä. Tämä hyvä, jos sen tekee omalla naamallaan ja nimellään, ja kaikille tiedossa olevilla summilla. Näinhän Kakkonen kumppaneineen ei tietenkään tehnyt, vaan tuen piilottamiseksi rakennettiin bulvaaniyhdistys Kehittyvien maakuntien Suomi ry.)

Mutta seuraavat asiat minua ovat tässä kiihtyvässä jupakassa ällistyttäneet:

Ihmettelyn aihe 1. Vanhanen & Katainen

Kummatkin herrat ovat tulleet tunnetuksi huonosta muististaan, mutta heidän kommenteissaan hämmästyttää vielä paljon enemmän se, että he eivät todellakaan näe itse ongelmaa. He selittävät ja selittelevät, kritisoivat lievästi mutta enemmän puolustelevat toiminnan lainmukaisuutta. Kumpikaan ei ole linjannut, että kyllä, olemme olleet pahasti metsässä, moraalintaju on ollut kerta kaikkiaan kadoksissa ja asioiden on nyt muututtava. Jos he tunnistaisivat itse Ongelman, he olisivat jo aikapäiviä sitten esittäneet myös Ratkaisun eli tiukan vaalirahalain. Kohu olisi laantunut. Tämän sijaan he ovat olleet vaalirahakohusta jopa närkästyneitä, ilmaisseet kyllästymisensä aiheeseen ja ehdottaneet muita keskustelunaiheita, Katainen eritoten. Ymmärrän kyllä, että he ajattelevat sisällään näin, vastuu maan taloudesta painaa ja asiallisesti ottaen se tuntuneekin heistä tärkeämmältä. Mutta että sanovat näin ääneen!

Syykin tähän on selvä: Vanhanen ja Katainen ovat itse "maan tavan" eli puolueidensa piilotettujen rahoituskuvioiden kasvatteja. He eivät kerta kaikkiaan pysty käsittämään sitä, että he ja puolueensa ovat olleet koko ajan väärässä rahoituskuvioidensa kanssa. Kai siinä romuttuisi joku maailmankuva. Tismalleen sama tauti tuntuu kyllä vaivaavan myös vasemmistoa. Siellä kritisoidaan oikeiston vaalirahoitusta, mutta ollaan täysin kykenemättömiä näkemään, että oma ay-pohjainen malli on aivan yhtä mätä ja pimennossa pidetty.

Ihmettelyn aihe 2. Synnintunnon ja moraalin puute

Sama, mikä koskee Vanhasta ja Kataista, tuntuu koskevan myös jokseenkin kaikkia vanhojen puolueiden aktiivitoimijoita. Lukee sitten kansanedustajien kommentteja tai puhuu paikallisten poliitikkojen kanssa, kaikkialta tulee sama viesti: on tässä vähän korjaamista, mutta kyllä media paisuttelee asiaa, rahoitus on ollut lain mukaista ja pitäähän rahaa jostain saada. Eroa lain kirjaimen täyttämisen ja moraalisesti kestävän toiminnan välillä ei kerta kaikkiaan tunnisteta. Tämä ei ennusta hyvää vaalirahoituslain uudistamiselle, ja siksi varmaan vihreiden eduskuntaryhmäkin yritti eilen lykätä asiaan vauhtia.

Samaa synnintunnon puutetta ja moraalin venymistä kuvaavat paljastukset rahoituksen käytännön järjestelyistä. Rahoitukseen on käytetty paitsi verovähennyksillä tuettua ay-rahaa ja yritysrahaa, myös julkisilla varoilla rahoitettuja säätiöitä ja yhdistyksiä. Näissä on pyörinyt kivoja itselleen vaalirahaa jakavia piirejä, joissa omanedunvalvontapaikat on jaettu tarkkaan, toiminnan tarkoituspykäliä on tulkittu miten on mielitty ja normaali jäävääminenkin näyttää paikoin unohtuneen. Ja jos rahan jakaminen itselle ja omalle porukalle on tuntunut kiusalliselta, asia on delegoitu toimitus- tai toiminnanjohtajan rutiinitehtäviin kuuluvaksi.

Ihmettelyn aihe 3. Valtionyhtiöt ja raha-automaattiyhdistyksen varat

Näyttää epäilyttävästi siltä, että myös valtionyhtiöitä on käytetty vaalirahoituksen työkaluina. Kunnissa samaa lienee tapahtunut jossain määrin kuntien yhtiöiden kanssa. Omistaja julkisessa omistuksessa oleville yhtiöille ei kuitenkaan ole kokoomus, keskusta, sdp tai vasemmistoliitto, vaan aina valtio tai kunta, joiden pitää päättää tukemisen tasapuolisista periaatteista, jos tukirahoitukselle ylipäätään on olemassa mitään tarvetta. (Minusta ei pitäisi olla.) On hyvä että valtiontalouden tarkastusvirasto aikoo nyt tarkastaa kaikkien valtion määräysvallassa olevien yhteisöjen ja liikelaitosten antaman vaalirahoituksen.

Raha-automaattiyhdistyksen paljastuksiin minä muiden kansalaisten ohella olen ollut erityisen pettynyt. Vaikuttaa siltä, että toiminta RAY:n jakamien rahojen suhteen on ollut paljon politisoituneempaa kuin annettu ymmärtää, ja varainkäytön seuranta heikompaa kuin on luultu. Asiasta on päivän Turun Sanomissa iso juttu. RAY on ollut luotettavana pidetty instituutio, ja kolaus maineelle on iso.

Ihmettelyn aihe 4. Ammattiyhdistysliikkeen tuki

Hesarin parin päivän takainen juttu vasemmistoliiton EU-vaaliehdokas Kyösti Suokkaan vaalirahoituksesta kuvasi hyvin ay-rahoituksen ongelmia. Harmi, että pitkää juttua ja kaavakuvia ei löydy julkisesta netistä. Tukisummat tulivat useista lähteistä, mutta rahoitusjärjestelyt olivat selvästikin erittäin hyvin organisoituja ja kokonaisrahoitus suurta. Komentokirjeet kulkivat siitä, kenelle rahaa annetaan. Samat ihmiset istuivat ensin päättämässä, mille yhdistykselle rahaa jaetaan, ja sitten rahaa saaneessa yhdistyksessä päättämässä, kenelle yksittäiselle ehdokkaalle raha ohjataan. Tässä tapauksessa tietysti vielä rahaa saaneen yhdistyksen hallituksen jäsenelle. Tosi kiva sille, jolla on kaverit oikeissa paikoissa!

On vaikea ymmärtää, että vasemmisto ei näe ay-rahoituksen ilmiselviä ongelmia. Tuskinpa esimerkiksi Suokkaan kuvioista on laajalti tiedotettu Rakennusliiton jäsenkuntaa, vaikka tämä ammattiyhdistys varmaan onkin erityisen vasemmistoliittolainen. Ay-liikkeen pitäisi yleisellä tasolla tehdä jäsenilleen selväksi, kenen etua he ajavat: jäsentensä, joista merkittävä osa ei kuulu sdp:seen tai vasemmistoliittoon, vai näiden kahden puolueen. Tai vaihtoehtoisesti jäsenten kannattaisi tehdä johtopäätöksensä.

Kunnallisessa päätöksenteossa tämä tuki näkyy siten, että usein jää miettimään, kumman etu tässä oikein ollaan ajamassa: kaupunkilaisten vai ay-liikkeen. Minäkin olen sitä mieltä, että kuntien on pidettävä henkilöstöstään hyvää huolta, ja meillä Turussa on tässä paljon tekemistä. Mutta hyvä huolenpito ei tarkoita sitä, että muutoksia toimintaan ei saa tehdä, eikä sitä, että jos päätöksiä tehtäessä vastakkain asettuvat asukkaiden ja ay-liikkeen etu, jälkimmäinen automaattisesti ratkaisee.

(Eksyn taas sivupolulle: meillä Turussa paikallisesti mielenkiintoinen asetelma on Rakennusliiton tukema valtuutettu ja rakennusalan yrityksen pääluottamusmies Raimo Huhtanen (vas) rakennuslautakunnan puheenjohtajana. On perustelua kysyä, kenen etu on linjauksissa päällimmäisenä, ja saavatko eri näkemykset tasa-arvoisen kohtelun päätöksiä harkittaessa. Vastauksen saamiseksi pitää vaivautua tutkailemaan äänestystuloksia lautakunnan pöytäkirjoista. Kuntien palveluksessa olevat opettajat eivät lain mukaan saa olla luottamustoimessa työantajakuntansa opetus- tai sivistyslautakunnissa, eivätkä lääkärit ja sairaanhoitajat päättämässä terveysasioista, mutta yksityisen rakennusalan ammattilaiset ja liiton rahoilla tuetut kelpaavat kyllä vetämään linjaa rakennusasioissa ja ay-liikkeen rahallisesti tukemat päättäjät vaikkapa henkilöstöjaostoissa. Olisikohan tässä jotain selventämisen tarvetta?)

Haluaisinpa tietää vähemmän vasemmistolaisesta OAJ:stani, onko se jakanut joillekin tahoille vaalirahaa. Taidan laittaa ammattijärjestöön asiasta kysymyksen ja julkistaa vastauksen, jos sellaisen saan :). Itse olen saanut sieltä tilauksesta edunvalvonnallisia infopaketteja eduskuntavaalien alla ja joskus nimen Opettaja-lehden opettajaehdokkaat-listaan. Lisäksi Opettaja-lehti on myöntänyt ilmoitustilasta jäsenilleen reiluja alennusprosentteja. Siinä kaikki. Ja tähän olen ollut ihan tyytyväinen.

Ihmettelyn aihe 5. Milloin keskustelu leviää mediaseksikkäästä eduskunnasta kuntatasolle? Eikö tämä käytännönläheisempi ja ihmisiä enemmän koskettava päätöksenteko kiinnosta ketään? Sillä täällä ne todelliset arvovalinnat tehdään, ja konkreettisin seurauksin.

Vihreät ovat päässeet vaalirahakohussa tähän saakka helpolla. Meillä ei ole pimeää rahoitusta ja olemme lähinnä tyydytyksellä seuranneet sivusta, miten muut joutuvat avaamaan rahalähteensä. Nyt tilanteen kriisiydyttyä asia on alkanut poliittisesti koskea myös meitä. Oma mielipiteeni on, että toistaiseksi pysymme hallituksessa ja pyrimme saamaan aikaan vaalirahoituslainsäädännön tiukan uudistuksen. Tämä on ollut aito poliittinen tavoitteemme jo kauan ja meillä on oikeusministeri viemässä lain valmistelua eteenpäin.

Vaalirahakohu ei ole hallitus-oppositio-asetelma, vaan syytettyjen penkillä istuu aiheesta sekä hallitus- että oppositiopuolueita. Jos nyt päätettäisiin hajottaa eduskunta ja pitää uudet vaalit, ne käytäisiin vanhoilla vaalirahasäädöksillä. Vaaleissa voittaisivat luultavimmin vihreät ja perussuomalaiset, mutta suurimmaksi puolueeksi nousisi kaiketikin kokoomus. Pääministeriksi tulisi silloin Vanhasen lailla vaalirahasotkussa ryvettynyt ja edelleen moraalitajuihinsa tulematon Katainen, enkä näe tässä ratkaisevaa eroa nykytilanteeseen. Parempi olisi antaa vaalisopan kiehua ja puolueiden kypsyä poliittisen kulttuurin muutokseen ja opitun "maan tavan" hautaamiseen.

Tilanne saattaa kuitenkin muuttua poliittisesti, jos pääministeri Vanhanen ei kykene vieläkään tekemään oikeita linjanvetoja ja näin ollen menettää loputkin poliittisesta luottamuksestaan. Politiikassa toimitaan kuitenkin luottamuksen varassa, talouskriiseistä ja muista faktoista huolimatta. Vihreidenkin tuki asiapohjan perusteella ihan kelpo pääministerinä pitämällemme Vanhaselle on viime kädessä kiinni siitä, kuinka oikeaksi ja oikeudenmukaiseksi hallituksen politiikka ja pääministerin linjanvedot koetaan. Jos linja muuttuu sellaiseksi, että sitä ei voi enää mitenkään allekirjoittaa, on johtopäätösten aika.

Asiat ovat sittenkin pitkälti sitä miltä ne näyttävät, ja pääministeri Vanhanen on aidosti liemessä sekä tilannetta selkiinnyttävien linjanvetojen antamisen puutteen että tilannetta sekoittavien annettujen selitysten takia. Mutta jokseenkin samassa sopassa lilluu kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katainen, jonka myös pitäisi pystyä linjaamaan vaaliraha-asiaa kansan tahdon mukaisesti vaikkakin oman puoleensa toimijoiden tahdon vastaisesti. Ja koska olemme mainoksista oppineet, että ei ne asiat vaihtamalla parane: käsi ylös, kuka haluaisi Jutta Urpilaisesta pääministerin? Hänen moraaliinsa näyttää sopineen ihan hyvin, että kotikaupunki Kokkola on tukenut verovaroilla hänen vaalikampanjaansa! Kunnat saavat ja niiden pitääkin tukea valituksi tulleiden valtuustoryhmien toimintaa, mutta eduskuntavaaliehdokkaiden kampanjarahoitus ei todellakaan kuulu minkään kunnan toimialaan.

Odotelkaamme siis pääministerin paluuta vanhalle mantereelle, ja sitten hänen tilannetta selkeyttävää viestiään. Jos tilanne ei selkiä vielä senkään jälkeen, ei pääministerin vaihto liene aivan hullu ajatus. Ihan totta, kyllä maata pitää johtaa. Sanoin ja teoin.

Vihreät puivat poliitiista tilannetta viikonloppuna Järvenpäässä, jossa puolueen uusi valtuuskunta kokoontuu ensimmäiseen varsinaiseen viikonloppukokoukseensa uuden puheenjohtajansa Kristian von Essenin johdolla. Onnea ja menestystä Kristianille ja koko valtuuskunnalle! Minulle tämä on ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, jolloin en ole tapaamisessa mukava :(. Puolueen sääntöjen sallimat kaksi puheenjohtajakautta tulivat viime keväänä täyteen, enkä ole tällä hetkellä enää missään virallisissa tehtävissä puoleen organisaatiossa. Enkä halua lähteä entisenä puheenjohtajana kummittelemaan paikalle vain hengaillakseni ilmapiirissä - ainakaan vielä. Antaa uusien puoluepäättäjien muodostaa ensin rauhassa omat toimintatapansa. Valtuuskunnan kokousta voit seurata täältä - niin minäkin varmaan teen!

Oulussa koulussa tai jotain sen tapaista

2009-08-17T12:26:00.004+03:00

Turun kaupungin Normal.dot malli

Viikonlopuksi matkasin Ouluun Vihreiden kuntapäiville. Oli mukava mennä tapaamaan tuttuja ja hakemaan eväitä kuntapolitiikan tekemiseen yleisesti ja erityisesti täällä Turussa.

Millaisia ajatuksia Oulusta sitten tarttui matkaan? Pitääkö kuntapäättäjän tässä taloustilanteessa vain tuntea epätoivoa, mennä peiton alle ja itkeä, kuten Oulussa vitsailtiin? No ei nyt sentään. Kuntien tilanne on toki vaikea valtakunnallisesti ja meillä paikallisesti. Sain jo torstaina tätä kurjuutta kelpo annoksen Kuntaliiton hallituksen kokouksessa ja seminaarissa Tuusulassa. Mutta kyllä löytyy myös keinoja, joilla kunnat itse pystyvät tilannettaan auttamaan.

Jos kunnallisveroa ei kunnassa ole aivan pakko korottaa, voisi olla viisaampaa siirtää toimenpidettä hieman edemmäs vuoteen 2011 tai 2012. Vuosi 2010 tulee olemaan varsin vaikea eikä ihmisten ostovoimaa kannattaisi nipistää ellei ole aivan pakko. Turussa ehkä on, saa nähdä. Ja monessa muussakin kunnassa.

Kiinteistöveron nosto olisi sitä vastoin kaikissa kunnissa järkevä toimenpide vaikkakin poliittisesti vaikea. Kyseessä on kunnille vakaa tulopohja, ja siinä sivussa vero hieman napakoittaa maankäyttöäkin. Korottamalla kiinteistöveroa pystytään osin korvaamaan myös edesmennyttä varallisuusveroa. Toki on niin, että tasaverona kiinteistöveron korotusta maksavat kaikki kiinteistön omistajat, niin rikkaat kuin köyhätkin. Mutta rikkaat tuppaavat omistamaan suurempia maaomaisuuksia ja kookkaampia kiinteistöjä, ja tätä omistusta voisi verottaa hieman nykyistä enemmän – erityisesti kun varallisuusveroakaan ei enää ole, kiitos demareiden ja keskustan. Kiinteistöveron korotuksen pitäisikin olla kunnissa osa tulopohjan vahvistamispakettia.

Pitkäkestoinen palkkasopimus olisi kunnille hyvä, ja vielä parempi olisi, jos se osaltaan sitoutuisi ratkomaan palkkatasa-arvollisia kysymyksiä. Niiden kuntien, joilla vielä on varaa velkaantua, kannattaisi nyt rakentaa tarpeellisia investointejaan. Liiallista velkaantumista on kuitenkin varottava. Uusnuukuus kaikkinensa on terve ajattelutapa kuntatasolla. Rahaa voi säästää jonkin verran rukkaamalla palveluita uuteen malliin – jos saa kuntalaiset ymmärtämään muutoksen mukanaan tuomat edut. Ei muutos aina tarkoita pelkkää kurjuutta ja kaiken huonontamista. Myös ympäristöystävällisyys kannattaa – taloudellisestikin. Energiatehokkuutta parantavalla korjausrakentamisella, valoissa, taloudellisen ajon kursseilla ja pienikulutuksilla autoilla voi kunnissa säästää energiaa ja rahaa.

Terveys- ja sosiaalipalveluista voi säästää, jopa nostaa samalla laatua, mutta tämä on hyvin vaikeaa ja vaatii myös investointien tekemistä. Terveystaloustieteellisen ajattelun läpivieminen on kunnissa käytännössä kovin haasteellista. Pitää katsoa tarkkaan myönteiset esimerkit ennaltaehkäisyyn satsaamisesta. Esimerkiksi Vantaa on kuulemma tehnyt ratkaisuja, joissa on palkattu ihmisiä sosiaalityöhön vaikeimpiin perheisiin ja näin säästytty huostaanoton kustannuksilta. Toisaalta tämä on myös riskinottoa, sillä ei voida taata, etteikö kaikesta yrittämisestä huolimatta sittenkin päädytä huostaanottoon. Turussa merkittävää säästöpotentiaalia on huostaanottojen ennaltaehkäisyn lisäksi huostaanottojen toteuttamisessa: toiminta on meillä tällä hetkellä kovin laitospainotteista. Perhesijoituksilla huostaanotot pystyttäisiin toteuttamaan edullisemmin ja inhimillisemmin. Laitos on aina laitos, vaikka siellä olisikin osaavaa ja motivoitunutta väkeä. Mutta perhesijoituskaan ei ehkä onnistu, elleivät sijaisperheiden tukipalvelut toimi mallikkaasti.

Koulupuolella ei ole kovin suuria säästöjä saatavilla paitsi ehkä oppilashuollon kehittämisen ja kouluverkon rukkaamisen kautta. Koulupudokkaiden ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen on tietysti tehokkainta mahdollista kulusäästöä, mutta sen suoria talousvaikutuksia on vaikea osoittaa.

Mikael Fogelholm puhui meille suomalaisesta liikuntapolitiikasta. Miku toimii tällä hetkellä Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtajana ja Keravan vihreiden varapuheenjohtajana. Aikuisen ihmisen pitäisi harjoittaa vähintään puoli tuntia kevyempää arkiliikuntaa ja puoli tuntia sykettä nostavampaa kuntoliikuntaa päivässä, eli yhteensä toista tuntia päivässä. Suomessa maailman mittakaavassa poikkeuksellisen aktiivisia liikkujia ovat noin 50-60 -vuotiaat aikuiset. Eläkeiän lähestyminen saa pohjoismaalaisissa ihmisissä aikaan kuntospurtin.

Terveyden edistäminen pitää sisällään ihmisestä itsestään lähtevän toiminnan, fyysisen ympäristön ja sen sosiaalisen ympäristön, jossa hän elää. Motivaatio liikkumiseen, kasvisruokailuun, kierrättämiseen ym. itseä ja maailmaa parantavaan toimintaan lisääntyy, jos ympäristö on asiasta innostunut. Tämä ei tietenkään koske asiasta erityisen motivoituneita henkilöitä, mutta nämä sisäsyntyiset motivoitujat ovat aina vain pienenä vähemmistönä. Enemmistö on meitä löllyköitä, joihin ympäristön kannustuksella on suuri merkitys. Siksi ei pitäisikään sanoa ja syyllistää, että vastuu liikkumisesta on ihmisellä itsellään. Heikommat valmiudet omaavien ihmisten kannalta tämä on aika epäreilua.

Ympäristö voi olla liikkumisen suhteen rajoittava, mahdollistava, kannustava tai pakottava. Joko ympäristömme houkuttelee meitä liikkumaan tai sitten ei. Esimerkki avaa asiaa. Mikä näistä on terveysvaikutteinen vaihtoehto: porraskäytävä, jossa A) komea hissi on etualalla ja kapea ankea portaikko taka-alalla, B) komea hissi on etualalla ja vieressä kilpailee kaunis ja leveä portaikko, C) kaunis, valoisa ja leveä portaikko etualalla ja hissi huomaamattomammin hieman sivussa vai D) pelkkä kaunis ja leveä portaikko? No C tietenkin. A on rajoittava, koska valitsemme hissin. B on mahdollistava, koska osa valitsee jo portaat. C on kannustava, koska moni tulee valinneeksi portaat. D on pakottava mutta huono vaihtoehto koska se ei ole enää reilu. Esteettömyys on muistettava liikkumiseen kannustamisessakin.

Käytännön elämässä sovellus voisi olla esimerkiksi se, että vanhempien tulisi kannustaa lapsiaan liikkumiseen. Tästä seuraa, että heidän esimerkiksi pitäisi kieltäytyä viemästä lapsiaan autolla harrastuksiinsa ja kouluun, jos se oikeasti ei ole välttämätöntä.

Liikunnan edistämisessä on tietenkin olennaista myös yhdyskuntasuunnittelu, samaten kuin ympäristön turvallisuus ja esteettisyys. Autoilun suosiminen on suuri liikenne- ja terveyspoliittinen ongelma. Ihmisten ikääntyessä kohteiden saavutettavuuden merkitys nousee vielä entisestään. Mutta olennaisia ovat myös asukkaiden lähiliikunta-alueet. Esimerkiksi lähimetsät ovat lasten liikkumiselle tutkitusti tärkeitä!

Tässä muutamia Oulussa kuultuja ja kuuleman virittämiä ajatuksia. Illalla oli vuorossa pippalot. joissa esiintyi mainio pumppu Kitkerät neitsyet. Samaan aikaan kuntapäivien kanssa Oulussa järjestettiin nimittäin myös vihreät kulttuuripäivät. Sunnuntaiaamulla oli heräämisessä vähän tekemistä, sen verran mukavaa oli ilta vihreässä kuntaporukassa.

Kesämuistoi

2009-08-12T23:40:00.010+03:00

Kesä toi mukanaan laiskan päivitystahdin, ehkä nyt tästä reipastun loppukesää kohden. Tilanne on siis se, että olen loman päätyttyä jäämässä vuorotteluvapaalle ja töihin palaan sitten joskus ensi vuoden puolella. Ou jee, on tätä odotettukin! Ja koska takana on jo kesän mittainen loma, en ole enää edes aivan kehäraakkikunnossa vapaata aloittaessani, vaan pää ja järki alkaa olla taas jo vireessä miettiä kaikenlaista uutta.

Politiikan syksy on alkanut, kokouskausi käynnistyi viime sunnuntaina. Mutta ennen politiikan päivityksiä pari kesän lomamuistoa. Heinäkuussa kävimme taas Pärnussa. Tällä kertaa mukana oli vanhempieni lisäksi teini-ikäinen kummityttäreni. Mukavaa oli ja saimme pari oikein hyvää rantapäivääkin. Pärnunlahden vesi oli lämmintä, aallot suuria ja aurinko mollotti kaikella lämmöllään - mikäs siinä lomaillessa. Myös ruoka oli hyvää, kaupunkiin oli avautunut lisää ihan kelvollisia ruokapaikkoja.

Kuin kaksi marjaa...? No ei nyt sentään.

Kummitytär.

Pärnusta palattuamme oli vuorossa Sugar And Spice And Everything Nice... eikun Sticky & Sweet! Kävimme Madonnan konsertissa 85 000 muun suomalaisen lailla. Täytyy nostaa hattua järjestäjille, kaikki meni uskomattoman hyvin haasteen koko huomioon ottaen!

Kuulimme konsertin mainiosti. Se, mitä nähtiin..., no se on toinen juttu. Alla kuvassa näkymäni lavalle. Olimme saaneet liput c-alueelle ja katselimme keikan aivan lähellä c-alueen etureunaa. Tältä se näytti. Matkaa lavalle on, no mitä, ehkä 150 metriä? C-katsomon takaosasta ei kukaan voinut nähdä yhtään mitään!

Kun oikein varpistin, saatoin hyvässä kohtaa nähdä lavalla pikkiriikkisen kirpun kokoisen Madonnan. Katso kuvaa, kamera suurentaa. Mutta yhtä kaikki, olen nähnyt Madonnan livenä. Rouvallekin on pakko nostaa hattua ja osoittaa ihailua, vaikka minkalainen bitch olisikin todellisuudessa. Hän pyörittää omien näkemystensä mukaisesti niin isoa viihdebisnestä, että suurempaa en ole koskaan nähnyt omin silmin. Ja tekee sen tinkimättömästi.

Onneksi on screenit. Tässä rouva screenikuvassa. Screenit oli sijoitettu harmillisen matalalle, mutta kyllä niistä silti aika paljon näkyi.

Ikääntyminen on muuten tuonut mukanaan yhden kurjan keikkoihin liittyvän jutun. Nimittäin kaksiteholasit. Minulla on nyt ensimmäiseni, ja ne ovat tosi huonosti keikkayhteensopivat. Kun tällainen keikkanäkymäasteikolla pätkän mittainen ihminen yrittää kurkotella lavalle nähdäkseen ihailunsa kohteen tai muuten vaan artistin, sitä yrittää nostaa silmiään korkeammalle yli niiden edessä seistätoljottavien hujoppien. Tämä tietenkin sillä seuraukselle, että tulee katselleeksi maailmaa nokka pystyssä, nenänvarttaan pitkin ja suoraan kakkuloiden lähilukuosiin. Eli lavalla näkyy lähinnä sumeaa. Jos sitten laskee leukaansa, suoristaa niskansa ja siirtää katseen taas prillien kauko-osiin, maisemana on edessä seisovan niskavillat. Hyvin tarkennettuina ja terävinä. Siinä sitä nytkäyttelee sitten päätään kuin paraskin harakka tervatulla katolla. Milläs tämän ratkaiset?

Politiikkaan palaan myöhemmin. Vaalirahoituskuvioiden kehittymistä on ollut viime aikoina tosi kiinnostava seurata. Kannattaa myös lukea Kannuvalimosta Esko Antolan parin päivän takainen bloggaus Kiitos, Sir Robert. Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Kulttuuripääkaupunkikritiikkiä oli ikävä lukea, mutta Sir Robert Scott osui oikeaan kuin mikäkin tarkk'ampuja. Onneksi asia tuli esiin nyt eikä myöhemmin. Aikaa korjausliikkeeseen ei ole jäljellä enää paljoa, mutta sitä sentään vielä on. (Koska Turun Sanomat on "uudistanut" nettisivunsa, ei sieltä enää löydy mitään järkevää enkä voi valitettavasti linkata asiasta kertovaan lehtijuttuun. Kuihtukoon sanomien sivut omaan nurkkakuntaisuuteensa, kun moisen uudistuksen tekivät. Minä ainakaan en enää puffaa lehden juttuja - kun ei ole mitään mitä puffata!)

Kannussa on käyty kritiikistä hyvää kommenttikeskustelua ja itsekin otin asiaan maanantain kaupunginhallituksessa kantaa. Kulttuuripääkaupunkihankkeen parissa on tehty varmasti paljon hyvää työtä, mutta yksi puuttuu ja sen mukana kaikki: avoimuus, (läpi)näkyvyys & ihmisten innostaminen. Joten eiköhän ole aika avata kpk-konttuurissa ikkunat maailmaan ja huutaa kaupunki ja kaupunkilaiset mukaan osallistumaan, innostumaan ja luomaan toimintaa! Tuli ei pala kauaa, jos se ei saa ilmaa.

Tämänpäiväinen runomuotokuva oli oikeastaan ensimmäinen itse kokemani kulttuuripääkaupunkijuttu, joskin toki aika eksklusiivinen. Mutta se tuntui kivalta ja innostavalta, ja idean on tarkoitus kaiketikin tästä laajentua valtuuston ulkopuolelle. Jos muotokuvamahdollisuus tulee teitä vastaan jossain kulttuuripääkaupungin käänteissä, hypätkää hetimiten mukaan! Tästä se "vuosi 2011" alkaa...

Runomuotokuva!

2009-08-12T21:09:00.005+03:00

Vähänkö olen ylpeä ja onnellinen! Minusta tehtiin tänään runomuotokuva! Kyse on projektista, joka toimii yhtenä käynnistäjänä kulttuuripääkaupunkivuoteen.

Muotokuvarunoni kirjoitti kirjoittajaryhmä Tapiirin Jasmine Westerlund meillä kotona. Tässä runo. Minusta se on näköinen, mutta arvioikaa te paremmin ulkopuolelta.

Katrille

Jos ihminen on talo

tämän silmät ovat uteliaasti auki

puutarhaan:

auringonkukkiin

valon vaihteluihin

ihmisten tarinoihin

- On taitavaa puhua suulla

ja silti haluta kuulla silmillä -

Toimeliaat käsivarret

hyvät kannattelemaan

painaviksi käyviä omenaterttuja,

tuloja, menoja

Raivaamaan päättäväisiä linjauksia

lakaisemaan pois lehdet,

ja esteet

Tarjoamaan ystävälle

viinilasin.

Ja kun nauru hyrähtää

se on

tyytyväisen kissan.

Väri-iloittelua

2009-07-26T21:58:00.022+03:00

Tämä väri-iloittelu on eräänlaista säilöntää: puutarhasta taltioidaan muun sadon ohella talven varalle kesäisiä kuvia. Näitä voi sitten talviehtoina katsella ja haikailla seuraavaa (ei-ehkä-niin-lämmintä-kuin-mielikuvissa) kesäaikaa.

Tall Ships' Races poiki meille kesävieraita, joiden kanssa oli kiva leikkiä turistia kotikaupungissa. Tuli taas kerran todettua, miten kaunis ja viehättävä kaupunki Turku oikein onkaan, kun pyrki katselemaan sitä turistin silmin. Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Sinne pitäisi mennä useammin, on se niin viehättävä ja tunnelmallinen paikka. Sekä poikkeuksellisen hieno museo.

Purjelaivoista kiinnostuneille: Ylen sivuilta näyttää löytyvän tapahtumasta hieno kuvakavalkadi.

Pitkien paattien kisa

2009-07-24T21:07:00.008+03:00

Torstaina kävin tutustumassa Tall Ships' Races -laivoihin Aurajokisuulla. Aloitin pienellä risteilyllä Porvoon jaala Ingalla (kaupungin edustusjuttuja) ja Ingan rantauduttua jatkoin vielä kävellen puolet alueesta. Päivä oli lämmin enkä todellakaan ollut ainoa laivoihin tutustuja - meitä oli siellä kulkuväylien täydeltä. Ja hyvä että oli, tänään perjantaina onkin sitten satanut noin 25 millimetriä vettä. Torstaina oli vielä illalla Turun linnassa Captains´Dinner -päivällinen: kourallinen suomalaisia ja suuri joukko vierailevien laivojen väkeä.

Ingalta näki laivat tosi kivasti jokiperspektiivistä. Tässä muutama kuva teidänkin iloksenne. Ensin jokimaisemaa alajuoksulle päin.

Sitten Turun persoonallinen föri - täynnä jo aamupäivästä.

Lopuksi palatessa Sedov ja Mir. Kisan kotisivuilla kerrotaan, että Sedov on maailman suurin perinteinen purjelaiva. Pituutta sillä on lähes 120 metriä. Viime kerralla Turussa Sedov oli valkoinen, mutta nykyisin se seilaa mustana. Syynä muutokseen on saksalainen televisioprojekti: Sedov on vuonna 2005 näytellyt Pamiria, Azoreilla vuonna 1957 uponnutta saksalaisen kauppalaivaston purjekoulualusta. Osa aluksen miehistöstä haluaa kuulemma laivan pysyvänkin mustana, sillä musta on Sedovin alkuperäinen väri vuodelta 1921.

Kauppakeskuskeskustelua ja vaalirahoitusta

2009-07-23T01:10:00.004+03:00

Ajankohtainen kakkonen teki ohjelman Turun tuoreimmasta kauppakeskuksesta Skanssista, osin liittyen vaalirahoituskeskusteluun ja osin kauppakeskushypetykseen. Minuakin haastateltiin ohjelmaa varten, olinhan Skanssin osayleiskaavan aikaan aktiivinen ympäristö- ja kaavoituslautakunnan jäsen ja koitin parhaani mukaan kutistaa hanketta - huonolla menestyksellä. Voit katsoa ohjelman täältä elokuun loppupuolelle asti.

Skanssi ei varmastikaan ole siinä mielessä ollenkaan pahin mahdollinen kauppakeskushanke, että prosessi eteni kuitenkin suhteellinen avoimesti ja toteuttaja/suunnitteluvarauksen saaja valittiin avoimen kilpailun kautta. Kilpailun voitti Hartela, joten se myös keskuksen rakensi. Ympäristön kannalta Skanssi on kuitenkin melkoisen onneton: se on valtavan suuri, joten asiakaskunta rakentuu pääosin yksityisautoilun varaan. Rakentuisi, vaikka kauppakeskuksen lähistölle suunniteltu Skanssin tuhansien uusien asukkaiden asuinalue olisi jo valmis. Niin suuri se on. Uutta asuinaluetta ei kuitenkaan vielä ole. Alueelle ei ole noussut ensimmäistäkään asuntoa eikä kaupunki olen edes asemakaavoittanut suurinta osaa tulevasta asuinalueesta. Ainoastaan kauppakeskuksen välittömässä läheisyydessä oleva alue on kaavoitettu ja odottaa rakentamisen aloittamista. Skanssi kokonaisuudessaan on kuitenkin hyvä uudisrakennuskohde, se sijaitsee Turun keskusakselin läheisyydessä ja ydinkeskustaan on linnuntietä nelisen kilometriä. En ymmärrä, miksi kaupunki ei alun kiireestä huolimatta ole hoitanut kaavoitusta valmiiksi odottamaan markkinoiden elpymistä.

En osaa sanoa, enkä edes tietä, liittyikö Skanssin rakentamisen mitoitus kaupungin suurimpien puolueiden huonosti harkittuun "edistysuskoon" eli uskoon ostovoiman rajattomasta kasvusta (sillä kukaanhan ei halua heikentää Turun ydinkeskustan palveluita, eihän...?) vai joillekin tahoille annettuihin lupauksiin, vaalirahoitukseen ja hyvään yhteisymmärrykseen, mitä systeemiä myös Hyvä veli -järjestelmäksi kutsutaan. Turussa on tästä hyvävelisysteemistä vahvoja merkkejä, mutta Skanssin tapauksessa ei prosessista johtuen ehkä ole kyse tästä. Muistikuvani lautakunnan keskusteluista vuosikymmenen alkuvuosilta kuitenkin on, että monesta muusta kaavaan liittyvästä seikasta saatettiin vaihtaa mielipiteitä ja säätää lopputulosta, mutta kauppakeskuksen mitoituksesta ei haluttu käydä keskustelua. Osayleiskaavatyö tuotti kaupallisten palveluiden selvityksen, jossa moneen otteeseen todettiin, kuinka vahingollinen suuri kauppakeskus olisi lähipalveluille aina Kaarinan keskustaa myöten. Tästä ei kukaan halunnut keskustella saati harkita suunnitelmien mitoituksen muuttamista ja raportti siirrettiin vähättelyjen kera ö-mappiin.

Vaalirahan vaikutusta päätöksentekoon on todella vaikea tai mahdoton todistaa. Mielestäni kyse on kuitenkin kotimaisesta korruptiokulttuurista ja maan tavasta, jota ei korruptioksi suostuta tunnistamaan ja josta ei haluta puhua. Minullakaan, vaikka olenkin ollut politiikassa mukana vuosia, ei ole mitään käsitystä ilmiön laajuudesta, sillä vihreät eivät ole tässä systeemissä mukana. Voi olla, että vaalirahan ja hyvävelijärjestelmän vaikutuksia vähätellään tai liioitellaan, mutta mistä se tietää, koska asiasta ei puhuta eikä sitä käsitellä julkisesti.

Tosiasia kuitenkin on, että tietyt yritykset, erityisesti rakennusalan yritykset ja suuret kauppaliikkeet, mainostavat melkein kaikkien puolueiden vaali- ja muissa lehdissä sekä rahoittavat joidenkin yksittäisten ehdokkaiden kampanjoita. Tämä voi toimia kahdella tapaa.

Ensimmäinen tapa on rahoittajalähtöinen tapa. Yritykset, yhteisöt ja yksittäiset kansalaiset haluavat rahoittaa puolueiden ja ehdokkaiden (vaali) toimintaa, koska ne haluavat pitää yllä hyviä suhteita ja sitä kautta hankkia (pahimmillaan ostaa?) myötämielisyyttä itselleen päätöksenteossa. Lobbaus on sallittua, mutta lobbareiden nimet ja yhteys päätöksentekoon pitää olla selvillä kaikille osapuolille. Joku haluaa tukea ehkä myös puhtaan ideologisista syistä, mikä on ymmärrettävää, sillä vastakkaisista väitteistä huolimatta puolueiden välillä on eroja.

Toinen tapa on rahoitettavalähtöinen ja muistuttaa kamalimmillaan suojelurahakäytäntöä: puolueiden paikallistason yhdistyksistä otetaan yhteyttä yrityksiin, tiedotetaan tulossa olevista mainosmahdollisuuksista ja pahimmillaan painostetaan ja jopa "tehdään tarjous josta on vaikea kieltäytyä". Tätäkin käsittääkseni tapahtuu, ja pidän sitä erittäin tuomittavana. Kyse ei ole aamulla peiton alta löytyvistä hevosenpäistä vaan siitä, että päätöksenteossa ei luvata ymmärrystä, jos rahoitusta ei tule. Taustalla voi olla paikallisten puuhahenkilöiden aktiivisuus, valtakunnallisissa puoluetoimistoissa ei näistä yhteydenotoista välttämättä tiedetä yhtään mitään. Ilmiön laajuudesta minulla ei ole mitään käsitystä.

Viime aikoina on paljon rummutettu "puhtaampana vaihtoehtona" puolueiden tapaa hankkia rahoitusta myymällä yrityksille ja yhteisöille kalliita lippuja seminaareihin, joissa on puhujina ehdolla olevien lisäksi muuta asiantuntevaa väkeä. Tätä on harrastettu jonkin verran myös omassa puolueessani. En pidä tätäkään hyvänä tapana. Poliitikkojen tulisi päättäjinä olla todella kriittisiä sen suhteen, millaisen vaikutelman seminaarilippujen myyntikohde saattaa tilanteesta saada. Kyse on päättäjien tekemästä useiden satojen eurojen myyntitarjouksesta taholle, joka voi hyvin olla päätöksenteon kohteena seuraavalla vaalikaudelle. Voiko tästä tarjouksesta kieltäytyä, ja voiko kieltäytymisellä olla ikäviä seurauksia kun päätöksenteon hetki koittaa?

Kontrollia ja avoimuutta siis tarvitaan. On säädettävä laki, joka tekee vaalirahoituksesta kaikkinensa - puolueet, yhdistykset, puolueiden yritykset, yksittäiset ehdokkaat - niin avointa, että siihen voi myös luottaa. Mikään 5000 euron summa, mitä julkisuudessa on nyt puitu, ei tätä takaa. 100 tai 200 euroa olisi parempi raja: tukijat oikeasti esiin, jos ei nyt ihan kympeillä pelata.

Ja tämän jälkeen tarvitaan kaksi asiaa: ensinnäkin vaalirahoituksesta on tehtävä kunniallinen asia, koska se on nyt julkista. Yhteiskunnallista toimintaa saa tukea, se on toivottavaa ja kunniallista, mutta tuen on oltava aidosti vastikkeetonta ja julkista. Äänestäjän pitää voida seurata, miten ehdokas käyttäytyy suhteessa toimintaansa rahoittaneisiin tahoihin. Useinhan on ihan perustelua ajaa yksittäisen tahon asioita, mutta jos yksittäinen etu ohittaa yleisen edun, on perusteluiden syytä olla uskottavat.

Toisekseen tiedotusvälineiden on ryhdistäydyttävä. Nyt lehdet ovat lievästi ruoskineet itseään laiskuudesta pääkirjoitustasolla, mutta se ole vielä yhtään mitään. Media hoitaa tehtäväänsä vasta silloin, kun se tavanomaisten uutisjuttujen sisällä tivaa päättäjiltä perusteluita näiden tekemiin päätöksiin, kysyy, kenen etua päättäjä on milloinkin ajamassa ja vahtii itse aktiivisesti rahoittajien tavoitteita suhteessa valittujen päättäjien toimintaan. Siitäkin huolimatta, että nämä samat tahot saattavat olla myös printtimedian keskeisiä mainosrahoittajia.

Mikäli vaalirahoitukseen halutaan puuttua vähentämällä rahan tarvetta eli pienentämällä kampanjoiden kokonaiskustannuksia, on siihenkin olemassa yksinkertainen keino: kielletään vaalimainosten esittäminen televisiossa. Tv-kampanjointi on todella kallista eikä sille ole olemassa mitään ylärajaa. Käsittääkseni joissain maissa on tällainen kielto olemassa kampanjabudjettien pitämiseksi kohtuullisina. Jos rahantarve saa olla kohtuuton, mitoitetaan rahanhankkimisen keinot tarpeen mukaisiksi.

Hämmästyksen kummastuksia ja muita elämyksiä sisä-Suomessa

2009-07-17T01:47:00.015+03:00

Kävimme parin päivän reissulla sisä-Suomessa. Ensin Valkeakoskella sukuloimassa ja asuntomessuilla, sitten Mäntässä katselemassa kuvataideviikkojen satoa.

Tässä pienoisesti Valkeakosken asuntomessusatoa. Kovin on ulkoa levotonta, messualueen asemakaavamääräyksissä ei tietääkseni oltu haluttu määrätä paljoakaan talojen ulkonäöstä, ja siltä alue todella näyttää. Tämä ei ollut kehu, jos sävy jäi jollekulle epäselväksi. Asia käynee selväksi ohessa olevista kuvista.

Alueella oli useampia ihan onnistuneita yksikerroksia taloja, ja jotkin kaksikerroksisetkin olivat ok. Joissakin oli kiinnostava JA toimiva pohjapiirroskin. Mutta oli siellä paljon höpöäkin. En jaksanut juurikaan kuvata, mitä nyt nappasin pari yleiskuvaa bloginkuvitukseksi. Päivän kammotus oli (suurten talojen lisäksi) yllättäen näkökenttään iskenyt muovinen leegopalikkamaisesti koottu "kiviaita"! Iloinen pikkuylläri taas oli Avotakan osaston äänestys kutomalla tuunatuista nojatuoleista. Ne olivat virkistäviä poikkeuksia sen kaikea "disainauksen" keskellä.

Levotonta, levotonta...

Naapurukset. Sulassa sovussa?

Kiviaitaa asuntomessutyyliin.

Tuunattua kodikkuutta?

Messut koluttuamme pääsimme virkistymään tätini ja hänen miehensä hoteisiin. He veivät meidät katsomaan puutarhapalstaansa. Vautsi vau! Kiitos ylläpidosta, herkuista ja virkistyksestä T & A:lle!

Seuraavana päivänä matka jatkui Mänttään. Päämäärämme oli Mäntän kuvataideviikot ja Pekilo, mutta myös muut kaupungin lukuisat taidekohteet kiinnostivat. Hoksasimme onneksi vuokrata pyörät Serlachius-museon Gustaf-osan museokaupasta. Hyvissä fillareilla oli autottomankin tosi kätevä suhata vanhaa teollisuuskaupunkia ristiin rastiin. Lisäksi vuokrahinta oli todella edullinen: piti maksaa vain pantti ja sen sai seuraavana päivänä takaisin. Suosittelen! Kaiken kaikkiaan Mäntän reissu oli mukava ja virkistävä. Kestikievari ja Liittovaltion ravintola Morgan Kanekin tulivat tutuiksi. Kiitos ystävällemme V:lle ja muulle seurueelle hauskasta illanvietosta!

Kesäpäivitystä - eli ei vähääkään asiaa

2009-07-14T00:03:00.014+03:00

Tässä on vietetty kesää niin leppoisasti että bloginpäivitys ynnä kaikki muu mihinkään viralliseen viittaava on jäänyt tyystin. Emme ole tehneet mitään erikoista, vaan olleet paljon kotona, lomailleet laiskana ja puuhailleet kaikenlaista pientä. Olemme olleet jokusen päivän suku- ja kavereiden mökeillä, kaverivierailuilla, vähän Ruisrockissa, kummilapsen konfirmaatiossa, tehneet pihatöitä sun muuta tavallista kesätekemistä. Terassikin on tullut maalatuksi, mutta ei todellakaan minun ansiostani :) vaan mies oli ahkerana. Ja toki olen lukenut jonkin verran, ynnä katsellut telkkaa (sikäli kuin sieltä tulee yhtään mitään katsomisen arvoista).

Tällä hetkellä luen Taneli Heikan ja Katja Boxbergin Lumedemokratia-kirjaa ja tunnen olevani maani historiassa kuin Liisa Ihmemaassa. Kirja on pamfletti, ja siinä mielessä hyvä pamfletti, että se todellakin panee ajattelemaan. Saman ajatteluvaikutuksen sai aikaan alkulomasta lukemani John Naishin Riittää jo - Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Pidin siitä kovasti ja aion lukea sen uudestaan syksymmällä. Tasapainon vuoksi olen lukenut myös kevyempää, mm. Carol Shieldsin Jane Austen -elämäkerran (olenko koskaan kertonut olevani JA-fani?) ja vähän dekkareita.

Politiikan puolelta olen lähinnä seuraillut Keva-Nova-uutisointia ja vaivannut hieman päätäni vaalirahoitussotkuilla, mutta siitä ehkä enemmän joskus toiste. Nyt ei oikein nappaa tämä elämän virallinen puoli, vaan tyydyn toivottamaan kaikille bloginseuraajille oikein hyvää lomaa ja/tai kesää kuvien kera.

Jos teillä turkulaiset on aikaa, menkää ihmeessä käymään Petreliuksessa Tähkäpuistossa eli ns. Ruusupuistossa. Siellä on katsottavana, ihailtavana ja haisteltavana yli 400 historiallista ruusulajiketta ynnä muita mielenkiintoisia kasveja. Puistoa ylläpidetään verovaroin, joten nauttikaa äyreistänne. Puistossa on myös pari pöytää penkkeineen eväsretkeläisiä varten, joten sapuskat mukaan ja retkelle! Ihanuus löytyy Henrikinkirkon (laajennustyömaan) vierestä, Peltolantien ja Uudenmaantien risteyksen lähettyviltä.

Olen kesän aikana nappaillut jonkin verran kasvikuvia, mutta vähemmän kuin viime kesänä. Tänä kesänä pihaa on ihmetelty ehkä hieman enemmän lapio kuin kamera kädessä. Tässä pari pikaisesti löytynyttä fotoa kesäiloa tuomaan.

Sitten hieman mökkitunnelmaa. Ei nyt ihan uimarannalta, mutta aika liki. Rehevää on, juu.

Todiste siitä, että täti jaksoi heilua Ruisrockissa yhden illan verran. Kuvassa E. Normaali ja jonkun tuntemattoman sormet. Oli sitten Suomen suurin yhteislaulutapahtuma.

Lopuksi pari "perhepotrettia". Pitkähkö puolisoni vertikaalisesti Rauvolanlahden viidakossa.

Ja sama mies horisontaalisesti kummipojan kanssa. Parrasta vetäminen opitaan jo varhain.

Nauttikaa siis suvesta - säässä kuin säässä! Jos sataa, ajatelkaa miten ihanaa on, kun voi hyvällä omatunnolla löhötä sohvalla, lukea tai katsella hömppää telkkarista. Ja jos paistaa, olkaa onnellisesti ulkona, sillä eihän telkkaristakaan tule kesällä mitään katsottavaa ;).

Aika onnitella ja muuta ajankohtaista

2009-06-28T13:52:00.005+03:00

Keskiviikkona oli kevätkauden vihonviimeinen kokous eli peruspalvelulautakunta. En ole lautakunnan päättävä jäsen vaan kaupunginhallituksen lautakunnalle asettaman "paimen", mutta on ne esityslistat silti luettava. Kokous pidettiin Kaskenlinnan sairaalan uusissa tiloissa ja saimme rakennuksesta ja sen toiminnasta kattavan esittelyn. Hyviä palveluita vaikuttaa kaupunki siellä asukkailleen tuottavan. Kokous oli myös peruspalvelujohtaja Markku Suokkaan viimeinen kokous, sillä Suokas hakeutui loppukeväästä uusiin tehtäviin. Onnea ja menestystä Markulle, ja kiitos kaupungin hyväksi tehdystä mittavasta työpanoksesta!

Onnea ja menestystä on syytä toivottaa myös puheenjohtaja Anni Sinnemäelle, joka perjantaina aloitti työministerin tehtävässä. Ja kiitokset Tarja Cronbergille, joka astui sivuun samaiselta pallilta. Ministeri-Tarjan jäähyväisviestin voit lukea täältä. En epäile, etteikö Tarja löytäisi itselleen uutta merkittävää tehtävää. Sen verran vientiä polvijärveläisellä kosmopoliitiilla tuntuu olevan. Anninkaan pärjäämistä en epäile hetkeäkään, vaikka aika onkin todella vaikea ja tehtävä sangen haasteellinen. Emme me häntä puheenjohtajaksi valinneet tyhjän takia.

On myös syytä onnitella Paavo Arhinmäkeä, joka eilen valittiin vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi. En tunne Arhinmäkeä henkilökohtaisesti, joten en osaa sanoa mitään hänen kyvystään vastata puolueensa pulmalliseen tilanteeseen. Median kertoman perusteella Arhinmäki aikoo kerätä ääniä vihreiltä olemalla oikeasti ekologinen mutta myös sosiaalisen vastuun omaava puolue, keskustalta edustamalla rehellisesti koko Suomea, demareilta olemalla oikeasti vasemmistolainen voima, perussuomalaisilta edustamalla oikeasti köyhiä, kokoomukselta tuomalla politiikkaan iloa, kristillisiltä tarjoamalla ihmistä kunnioittavia arvoja ja RKP:ltä ajamalla aidosti kaksikielisyyttä ilman nurkkapatriotismia. Hmm. Jaa. Lainahöyheniä, lainahepeniä? Niilläkö vasemmistoliitto pelastetaan? Kannattaisiko sittenkin katsoa jotain aitoa omasta sisimmästään ja lähteä etenemään sitä tietä?

Sunnuntaihesarissa oli ennakoitavasti laaja juttu Arhinmäestä ja vasemmistoliiton tilanteesta. Jutussa Arhinmäki linjaa, että hänen johtamansa puolue kilpailee ennen kaikkea vihreiden kanssa. Kannattajia on kuitenkin karannut erityisesti perussuomalaisiin. Hesarin jutussa korostuu Arhinmäen dilemma, joka luultavasti osoittautuu myös mahdottomaksi tehtäväksi: miten kahmia yhtä aikaa lisäkannatusta vihreistä JA perussuomalaisista. Kannattaa miettiä kaksikin kertaa, mikä on uuden vasemmistoliiton ydinasia. Hesarin jutussa aivan oikein todetaan, että kannattajakunnan perusteella perussuomalaiset on tällä hetkellä selkein työväenpuolue. Fakta taas on, että tällä hetkellä vahvin poliittinen vastakkainasettelu Suomessa vallitsee vihreiden ja perussuomalaisten välillä: sekä arvomaailma että poliittiset tavoitteet (sikäli kuin nyt kukaan tietää, mitkä ovat persujen poliittiset tavoitteet ja onko niitä ylipäätään olemassa) ovat kauimpana toisistaan. Arhinmäen kannalta ongelma on kansantaruista tuttu harakka tervatulla katolla: kiinni tarttuu joko nokka tai pyrstö. Suomeksi: kun yhteen suuntaan kumartaa, tulee pyllistäneeksi toiseen suuntaan. Hieman on hankala rako hankkia uutta äänestäjäkuntaa. Joskus kannattaisi vaan tehdä valintoja.

Vaan mitäpä minä kilpailijoita neuvomaan. Arhinmäelle puheenjohtajuuden huomenlahjaksi voisin kuitenkin antaa linkin vihreiden kansanedustajan Outi Alanko-Kahiluodon tuoreeseen kannanottoon, jossa Outi peräänkuuluttaa pätkätyöläisten loma-oikeuksia. Asiaa saa viedä eteenpäin myös vasemmistoliiton tavoittein, joten tervetuloa vaan pätkätyöläisten ja muun prekariaatin oikeuksia peräävään rintamaan, vassarit! Ei teitä täällä olekaan montaa näkynyt.

Blogeissa on tällä viikolla ollut muutakin mielenkiintoista. Oma europarlamentaarikkoni Satu Hassi bloggasi turhautumisestaan vaalirahoitusjupakkaan: tämä on kuulemma ensimmäinen kerta hänen 24 vuotta kestäneellä poliitiikkourallaan, jolloin hänestä tuntuu siltä, että nyt pitäisi järjestää uudet vaalit. Ymmärrän hyvin Sadun ajatuksenkulkua. Minustakin on äklöttävää, että julkisuudessa esillä olleiden tietojen perusteella meillä on maksettu eduskunta. Miten tämä vaikuttaa eduskunnan päätöksiin? Neljä viidestä KMS-vaalirahaa saaneestä meni lehtitietojen mukaan läpi - niin mahtava oli rahan voima kampanjoinnissa. Rannalle jäi ihan hyviä ja kokeneitakin, mutta pakon edessä merkittävästi pienemmän kampanjan tehneitä poliitikkoja. Mikäs tässä, jos äänestäjät olisivat olleet tilanteesta tietoisia. Kyllä poliittista järjestelmää ja poliitikkoja saa tukea. Mutta nyt valituksi tulleet "ajoivat eduskuntaan sammutetuin lyhdyin". Heidän valitsijoillaan ei ollut käytettävissä tietoa siitä, että kampanjan rahoittavat tietyt tahot. Jos tieto olisi ollut, äänestäjät olisivat voineet arvioida ehdokasta tätä(kin) taustaa vastaan ja myös kysyä suoraan, mitä ehdokas aikoo tehdä tilanteessa, jossa on vastakkain esimerkiksi kyseisen yrityksen tai ylipäätään yritysmaailman etu ja yleinen etu, joka usein on sama kuin pienen ihmisen etu.

Aivan sama kysymys pätee myös kuntatasolla. Toinen ikivihreä, Osmo Soinivaara, kiteyttää asian mainiosti tuoreessa blogikirjoituksessan: "Kaavoituspäätösten hankkiminen puoluerahoituksen turvin ei ole vain moraalinen ongelma. Jos kaava on yleisen edun mukainen, sen pitäisi toteutua ilman päättäjien voiteluakin. Voitelua tarvitaan, kun halutaan tehdä yleisen edun vastainen päätös. Se, että kaavoitukseen liittyvä korruptio - tai sen lievemmät esimuodot - vaikuttavat kielteisesti yhdyskuntarakenteeseen, on lopulta paljon isompi ongelma kuin korruptioon liittyvät moraaliset ongelmat." . Jep. Tässä kohdin voin vain viitata edelliseen bloggaukseeni.

Puolueiden kunnallisjärjestöjen rahoituskysymyksestä lehdet kirjoittavat huomattavasti vähemmän kuin eduskunnan vaalirahasotkusta. Ehkä kansanedustajien sotkut ovat mediaseksikäämpiä. Mutta osasyynä lienee myös, että alueelliset lehdet ovat itse kytköksissä rakennusliikkeisiin mainoseurojen kautta. Firmat mainostavat uusia rakennuskohteitaan suurilla ja ei-niin-halvoilla palstamillimetreillä. Olettehan te itsekin lehtiä ja niiden asuntoliitteitä lukeneet, tiedätte kyllä mistä puhun. Ne samat eurot, joilla rakennusliikkeiden maksetut ilmoitukset rahoittavat puoluejärjestöjen lehtien kautta paikallista kampanjointia, kelpaavat myös maakunnallisille sanomalehdille ja muille aluelehdille. Ainahan voi raksafirma siirtää mainoseuronsa ilmaisjakeluna tulevaan asuntoilmoituslehteen, jos liika kritiikki rupeaa ärsyttämään. Eli kuka sitä nyt ruokkivaa kättä purisi? Ei edes aina valpas media, ja vieläpä tässä taloustilanteessa kun kaikki mainoseurot ovat kiven alla... Voi voi.

Mutta nyt on kurjuutta jaettu kylliksi. Pannaan tämän linkkejä vilisevän bloggauksen loppuun linkki hurmaavaan luontokuvablogiin, joka on ihan must mun blogilistalla. Onneksi löysin tämän päivieni ilahduttajan! Kas tässä myös teille: Hullukaalisalaattia!

Kaupunginhallitusta ja kytkykauppaa

2009-06-24T00:57:00.006+03:00

Vielä jaksaa, vielä jaksaa. Aamuyhdeksältä alkoi kevätkauden viimeinen kaupunginhallitus. Piti käydä nuijimassa muutamia päätöksiä ja täytäntöönpanoja sekä kinaamassa (eli häviämässä äänin 9-2, se 2 on Laaksosen Mikko ja minä ;) liikelaitosten johtajien hakutavasta ja Turun ja Raision rajalla sijaitsevan Kuloisten alueen kaavoittamisesta.

Kuloisiin liittyy monia ympäristönsuojelullisia kysymyksiä: alue on luonnoltaan ja maisemaltaan arvokasta ja turkulaisten kovassa virkistyskäytössä. Raisiossa taas on tahoja, joilla on palava halu rakentaa alueen poikki tie, jotta yhä usempi turkulainen pääsee ajamaan rahansa Myllyn alueen ostos"paratiisiin". (Samoille pelloille raisiolaiset voisivat toki rakentaa keskusakselia hyvin täydentävää asumistakin, mutta ketäpä nyt järkevät asiat kiinnostaisivat.) Turussakin on muutamia älypäitä, joiden mielestä tien rakentaminen on hyvä asia, Myllyn asiakkaat pääsevät siten paremmin Turkuun ostoksille. No joo joo, ja lehmät lentää. Vihreiden mielestä olisi riittänyt, että nyt olisi päätetty vain selvitysten tekemisestä. Itse osayleiskaavoituksesta olisi pitänyt päättää sitten vasta selvitysten perusteella. Meillä on huutava tarve kaupungin yleiskaavan päivittämiselle, enkä pidä yhtään hyvänä sitä, että vähiä yleiskaavarahoja hukataan joutavanpäiväisiin ja kaupungin kannalta jopa vahingollisiin pikkuhankkeisiin.

Kaupan hankkeista käytiin tänään kiinnostavaa keskustelua myös valtakunnan tasolla. Maan hallituksessa on kauden kuluessa täysin yllättäen noussut kokoomuslaiseksi suosikkiministerikseni Jan Vapaavuori, joka suorasanaisen reippaasti riisui keisarilta vaatteita blogissaan ja telkkarissa. Hienoa, ministeri Vapaavuori! Vapaavuori kritisoi kirjoituksessaan ilmastopolitiikan lähtökohdista kaupan suuryksiköiden hajaantumisen tuhovoimaa. Lisäksi hän sangen asiallisesti huomauttaa kaupan suuryksiköitä rakentavien tahojen ja kesän 2009(kin) kuuman vaalirahoituskeskustelun yhteydestä. Se, mikä ei näytä sattumalta, yleensä ei myöskään ole sitä.

Valtakunnan vaalirahoituskohu alkaa mediailmiönä käydä yli kansalaisten jaksamiskyvyn, mutta ihmeellisesti siitä vaan uutta tietoa löytyy koko ajan. Mätäpaiseen täytyy olla suuri, kun se jaksaa oireilla näin sitkaan. Toivottavasti tämä kohu johtaa siihen, että maahan saadaan tiukat säädökset puolueiden rahoituksen avoimuudelle. Ja koskien kaikkea puolueiden toimintaa, myös paikallistasoa. Ei tarvitse etsiä kauempaa kuin viime viikon tiistailta Turun ympäristö- ja kaavoituslautakunnan esityslistaa ja sieltä Suikkilan kartanon asemakaavaluonnosta. Alueesta on aikoinaan myönnetty suunnitteluvaraus YH Länsi-Suomi Oy:lle ja NCC Rakennus Oy:lle. Alueen rakentamisesta on vallinnut periaatteellinen yksimielisyys, mutta asemakaavatoimisto on hionut luonnosta kauan luonto- ja suojeluarvojen, järjellisen rakentamistehokkuuden, suunnitteluvarauksen saajien suurten rakennusoikeustoiveiden ja asukkaiden mielipiteiden ristipaineessa. Prosessin tuloksena asemakaavatoimisto esitti päätökseksi omaan valmisteluunsa perustuvaa kevyempää vaihtoehtoa, jossa on kohtalaisen hyvin saatu samaan suunnitelmaan mahtumaan monenlaisten toiveiden ja tarpeiden huomiointi. Vihreiden edustajat lautakunnassa pitivät tätä päätösesitykseksi valittua luonnosta oikein hyvänä.

Vaan toisin kävi. Lautakunnan kokouksessa demarien ja kokoomuksen johtama juntta ajoi päätökseksi hyvän kaupunkiympäristön kannalta huomattavasti heikomman mutta kyseisten rakennusliikeiden YH Länsi-Suomi ja NCC itse toivoman raskaan rakentamisen vaihtoehdon. Päätös tehtiin äänin 5-8. Esittelijän esittämän paremman vaihtoehdon puolella olivat vihreiden ja vassareiden edustajat, rakennusliikeiden toiveen mukaisesta päätöksestä vastasivat kokoomus, demarit ja keskusta. Ne nokkelat, jotka ovat säilyttäneet puolueiden vaali- tai muita lehtiä, voivat käydä tarkastamassa, löytyykö lehdistä kyseisten rakennusliikkeiden mainoksia. Tällaisia kytkyjä on vaikea todistaa, mutta epäilys jää.

Vihreiden vaalilehdestä ei rakennusliikkeiden mainoksia löydy. Eikä minkään muunkaan. Vaalilehtemme ei ollut eikä tule olemaan paksu eikä painettu kiiltävälle paperille. Mutta se on riippumattomien päätöksentekijöiden lehti. Vihreiden valtakunnallisen rahoituksen voit taas tarkastaa täältä. Siellä se on verkossa keikkunut julkisesti jo pitkään, ja mm. ennen eurovaaleja todella moni ehdokkaamme yritti saada kaiken kiireen keskellä oman vaalirahoituksensa julki ennen vaalipäivää. Puolueiden välillä on siis eroja, ei vain ideologioissa vaan myös ihan käytännön toiminnassa.

Kinasimme hallituksessa myös liikelaitosten johtajien virkojen täytöstä. Vihreiden mielestä ilmiselvä periaate pitää tällaisissa tapauksissa olla, että paikat täytetään avoimella haulla. Ja määräaikaisina. Esitin avointa hakua ja enintään 8 vuoden määräaikaa. Meillä on sangen hyviä liikelaitosjohtajia, joiden toivoisi jatkavan ja jotka varmasti tulisivat valituiksi ihan omien ansioidensa ja ammattiosaamisensa perusteella myös avoimessa haussa. Mutta on meillä muunlaisiakin. Asiasta käytiin pitkä keskustelu ja sain osakseni hieman sympatiaa, mutta en äänestyksellistä tukea. Pöh.

Valtuustoraporttia ylimääräisestä talousohjelmakokouksesta

2009-06-22T20:31:00.003+03:00

Maanantaina jatkui vielä tiukka kokoustahti, mitäpä sitä nyt juhannuksen jälkeen vielä lepäämään ryhtyisi. Puolilta päivin alkoi konsernijaoston kokous. Asialista ei ollut pitkä mutta painavuutta kyllä löytyi. Meillä oli käsittelyssä luonnokset konserniohjauksen asiakirjoiksi: uusi konserniohje konserniohjauksen kehittämiseksi sekä kaupunginhallituksen vielä jatkovalmisteluun palauttama omistajapolitiikkapaperi. Konserniohjeen luonnospaperi oli minusta hyvä vaikkakaan ei vielä valmis, ja jaosto kävi asiasta huolellisen keskustelun. Uskon, että tältä pohjalta voidaan aidosti kehittää Turku-konsernin toimintaa. Loppujen lopuksi konsernin rakenne on muuttunut aika paljon tällä vuosikymmenellä, joten ohjauksen kehittämisen tarve on perustelu ja luonnollinen.

Konsernijaoston jälkeen oli vuorossa ensin muita kaupunginhallitusjuttuja ja sitten vihreiden valtuustoryhmän kokous. Sen jälkeen alkoi ylimääräinen kaupunginvaltuuston kokous. Asialistan tärkein asia oli kaupungin talousohjelman hyväksyminen. Meidän ryhmässämme on ollut pettymystä ohjelman lopputulokseen: ohjelma on rakenteeltaan hajanainen, jopa epäselvä, ja se sisältää aivan liian vähän konkretiaa. Samankaltaista kritiikkiä tuli muiltakin ryhmiltä. Lisäksi ohjelmaan oli kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen jätetty virkamiesvalmistelussa tekemättä ne muutokset, jotka hallitus siihen päätti. Demariryhmän puhis Jarmo Rosenlöf pyysi neuvottelutaukoa, koska demarit halusivat lisätä konkretiaa valtuuston päätökseen. Kokous keskeytettiin ja pidettiin puolen tunnin neuvottelutauko. Neuvottelun tulos oli laihahko mutta nähtävästi tarpeen: päätökseen lisättiin Rosenlöfin esittämänä kaupunginhallituksen jo edellisellä viikolla päättämät kirjaukset talousohjelman toimenpiteiden aikataulutuksen ja vastuutahojen kirjaamisesta ja lisätoimenpiteistä päättämisestä vuoden 2010 talousarviokäsittelyn yhteydessä. Myöhemmin keskustelun tiimellyksessä demareiden Virpa Puisto kävi kuitenkin haukkumassa ryhmirinsä neuvotteleman lisäyksen hampaattomana.

Vihreiden Mikaela Sundqvist kritisoi paperin luonnetta ja kannatti Rosenlöfin muutosesitystä. Kokoomuksen Minna Arve puhui muutoksiin kannustavasta palkkapolitiikasta. On helppo olla Rosenlöfin ja Arven kanssa samaa mieltä, molemmat esittivät ajatuksia, joita olen itse esittänyt ryhmien välisissä neuvotteluissa ;). Vihreiden ryhmyri Mika Helva totesi, että ohjelmaa on valmisteltu jo yli vuoden päivät ja lopputulos on nyt sitten tässä. Ohjelma ei ilmennä sitä johtajuutta ja johtajuuden tilaa, mitä me Turussa tarvitsemme. Tämä käy huonosti paperista ilmi, koska ohjelma on teippailtu yhteen hallintokunnissa tulleista esityksistä. Rohkeita uusia avauksia ei ole tullut ja Helva piti paperia surullisena esimerkkinä kaupungin johtamisen ongelmista. Helva kehui kuitenkin sitä, että valtuutetut ovat onneksi pystyneet hieman paikkaamaan johtajuusvajetta saamalla aikaan valtuustoryhmien välisen sopimuksen. Sopimuksesta talousohjelmaan siirretyt asiat ovat ohjelman parasta antia. Myös ensi kertaa valtuutetun penkillä istunut vihreiden Sini Terävä nousi rohkeasti käyttämään ensipuheenvuoronsa.

Ohjelmasta käytettiin pitkälti toistakymmentä puheenvuoroa. Puheenvuoroissa todellakin kaivattiin talousohjelmaan konkretiaa, mutta ei ehkä sittenkään sellaista yksityiskohtaista lautakuntatason konkretiaa, johon kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen loppupuheenvuorossaan viittasi. On olemassa myös valtuustotason päätösten konkretiaa, ja sitä valtuutetut käsittääkseni haluavat virkamiesvalmistelulta: selkeästi muotoiltuja toimenpide-ehdotuksia sekä näiden suunnittelun ja toteutuksen aikatauluja vastuutahoineen.

Itse puhuin tällä kertaa vain yhden kommenttipuheenvuoron verran. Kaupunginhallituksen jäsenyys tuntuu vaikuttavan valtuustokokouskäyttäytymiseen. Suuri osa asioista on sellaisia, että niistä on ehtinyt puhua jo kyllästymiseen saakka hallituksen kokoussalin seinämien sisäpuolella ja erilaisissa puolueiden välissä neuvotteluissa sekä omassa ryhmässä, joten puheet valtuustossa tuntuvat vähenevän.

Muita asioita valtuuston listalla olivat Ketarantien ja Haarlan asemakaavat.

Valtuuston kokouksessa kiersi allekirjoitusta varten lappu, jossa valtuutetut kaupungin säästökuurin osana luopuvat syyskuun kokouspalkkioistaan. Tämä oli jo kolmas lappu jonka allekirjoitus, kaksi ensimmäistä meni kaupunginhallituksessa ja peruspalvelulautakunnassa. Näin luottamushenkilöt osaltaan osallistuvat kaupungin taloustalkoisiin.

Juhannusruokia

2009-06-21T17:07:00.005+03:00

Keskikesää juhlittiin meillä muun Suomen lailla grillaamalla. Tänään sunnuntaina oli vuorossa jämäruokien päivä: etsittiin kaapista kaikkea grillaamisesta ylijäänyttä ja mietittiin, mitä niistä tehtäisiin. Päädyin tekemään ylijäämällä täytettyjä kesäkurpitsoita, ja niistä tuli oikein hyviä. Tässä "ohje".

Täytetyt kesäkurpitsat

1 iso tai 2 pientä kesäkurpitsaa
tilkka öljyä tai nokare rasvaa
2-3 valkosipulinkynttä
noin ½ paprikaa (punainen)
kukkakaalia 50-100 g
1 tomaatti
100 g valkosipulituorejuustoa (kevytversio käy)
nippu tuoreita yrttejä: timjamia, oreganoa, ruohosipulia, pari salvianlehteä
sinihomejuustoa muutama viipale
emmentaljuustoa raasteena
suolaa, mustapippuria, cayennepippuria

Halkaise pitkittäin yksi iso kesäkurpitsa tai kaksi pientä. Koverra lusikalla sisus pois. Varo kuitenkin puhkaisemasta kurpitsanpuolikkaan "pohjaa".

Pilko neljä suurta tai 6 pientä herkkusientä pieniksi paloiksi. Sulata pannulla tilkka öljyä tai nokare rasvaa. Heitä sienet pannulle, kuumenna ja odota että sienten vesi alkaa kiehua. Silppua 2 isoa (tai usempi pientä) valkosipulinkynttä ja heitä joukkoon pannulle. Silppua koverrettu kesäkurpitsansisus pieneksi ja lisää pannulle. Paista miedolla-keskilämmöllä ja sekoittele välillä. Lisää pannulle pieneksi pilputtu kukkakaali, paprika ja tomaatti. Jos viitsit, voit kaltata tomaatin kuoren pois, muutoin silppua tomaatti pieniksi paloiksi. Lisää valkosipuolituorejuusto, sekoittele. Lisää pieneksi hakatut yrtit, suola, mustapippurirouhe ja varovainen ripaus cayennea. Kypsyttele ja sekoita, kunnes kasviksista irronnut vesi on kiehunut pois riittävässä määrin (täytteen on tarkoitus pysyä kurpitsankuoren puolikkaissa). Tarkasta mössön maku.

Täytä kurpitsanpuolikkaat. Veistä täytteen päälle sinihomejuustosta muutama siivu hyvää homejuustoa. Ripottele pinnalle runsaasti juustoraastetta.

Pane uuniin, paista 200 asteessa noin 30-40 min. Nauti salaatin ja jonkun muun hyvän kanssa. Meillä se oli viimeiset grillimakkarat.

Juhannuksen kunniaksi liityin siihen laajan Hesarintilaajajoukkoon, joka väsäsi juhannushesarin ohjeen mukaan mansikkakakkua. Hesarilla on menossa nimittäin kilpailu Suomen parhaasta mansikkakakusta. Kaupan hyllyt olivat kuitenkin ostohetkellä jo tyhjät ohjeessa mainituista sitruunarahkasta ja vaniljatuorejuustosta (muutama muukin turkulainen oli tainnut lukea samaa lehteä...), joten päädyin soveltamaan ohjetta. Tässä tuunattu mansikkakakkuni, tuli tosi hyvää :). Kakku ei ole kovin makea, joten se sopii hyvin aikuisille.

Tuunattu mansikkakakku

4 kananmunan kakkupohja minkä tahansa tavallisen kakkupohjaohjeen mukaan (itse tein keliaakkikona gluteenittoman version, se on hyvä: jauhoina gluteeniton jauho ja perunajauho), 24 cm halkaisijan kakkuvuoka. Huom! Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi huolella, jotta kakku ei lätsähdä. Kun otat kakun pois uunista, anna sen tasaantua 5-10 min ennen kumoamista! Jäähdytä kakku hyvin.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.

Tee täyte: sekoita keskenään...

2 purkkia maitorahkaa
n. 1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
n. 100 g appelsiinituorejuustoa
½ sitruunan mehu puristettuna

... ja tarkista maku & makeus. Lisää tarvittaessa sokeria, vaniljasokeria tai sitruunaa.

Puhdista ja pilko litra mansikoita täytteeseen. Varaa lisäksi noin ½ litraa mansikoita kakun koristeluun.

Tee kostutusmaito: sekoita 1,5 dl maitoa ja 2-3 tl sokeria.

Kostuta kakun pohjaosa sokerimaidolla. Lado pohjan päälle puolet pilkoituista mansikoista. Levitä mansikoiden päälle puolet rahkaseoksesta. Pinoa päälle kakun toinen kerros, kostuta, levitä mansikat, sitten täyte. Pane päälle kakun päällikerros. Kostuta sekin sokerimaidolla ja pane kakku jääkaappiin mehustumaan, mieluiten seuraavaan päivään.

Juuri ennen tarjoilua: vatkaa 3 dl vispikermaa, 3/4 dl sokeria ja 2 tl vanilliinisokeria tiiviiksi vaahdoksi. Levitä kakun päälle. Puhdista loput mansikat (n. ½ l), halkaise halutessasi osa niistä kahtia. Koristele kakun pinta mansikoilla joko suloiseksi sekamelskaksi tai järjestäytyneeksi kuvioksi. Käytä lisäkoristeena mintun tai sitruunamelissan lehtiä.

Kutsu kaverit kylään. Ja sitten nautitaan kesästä ja kesäkakusta!

Mansikka-ajan odotuksessa heitän tänne vielä yksinkertaisen ja superhelpon mansikkabravuurini, kun nyt innostuin ruokaohjeita kirjoittelemaan.

Amarettomansikat vaniljakastikkeen kera

mansikoita
Amaretto-likööriä
hyvälaatuista valmista vaniljakastiketta tai itse tehtyä vastaavaa
sitruunamelissan tai mintun lehtiä

Puhdista ja pilko siivuiksi mansikoita litra tai enemmän. Pane mansikat astiaan ja kaada päälle mansikoiden määrästä riippuen muutama ruokalusikallinen Amaretto-likööriä. Anna maustua pari tuntia. Kääntele mansikoita välillä.

Ota kauniita lasimaljoja. Kaada pohjalle loraus vaniljakastiketta. Ota mansikkakulho esiin ja tarkasta maku. Tarvittaessa kaada joukkoon mansikoiden määrästä riippuen vielä lusikallinen tai kaksi Amarettoa. Asettele mansikkaviipaleet varovasti vaniljakastikkeen päälle kulhoihin. Päällimmäiseksi pane 1-2 lehteä minttua tai sitruunamelissaa. Kanna herkut pöytään.

PS. Tämä viimeinen on sitten vain aikuisten jälkiruoka. Lapsille mansikoita ja jäätelöä kinuskikastikkeella tai jotain muuta hyvää. Ei likööriä mansikoissa niin paljoa saa olla, että siitä päihinsä tulee. Mutta lapsen maksa polttaa tosi huonosti pieniäkin alkoholimääriä.

Ööö - testaan...

2009-06-20T23:17:00.000+03:00

Mikähän nyt on kun ei näytä päiväkirja päivittyvän? Öh? Muuten olen sitä mieltä että juhannus sujui mukavan leppoisasti :).

Nauttikaa mittumaarista!

2009-06-19T09:53:00.007+03:00

Iloista juhannusta kaikille! Muistakaa, että sää on aina oikea, sillä säästä ei voi päättää, se annetaan ;). Tekeminen on vain suhteutettava säätilaan. Joku joskus sanoin, että sää on mielentila...

Me vietämme juhannusta hyvin rauhallisesti, sillä vauhtia on riittänyt ihan liiaksikin edeltävään kolmeen lomaviikkoon. Nyt otetaan levon kannalta.

Olen ehtinyt tähän mennessä pitämään kolme (3) lomapäivää, kaikki muu aika on kulunut luottamustoimien hoitamiseen. Alkukesä on aina vuoden kiireisintä aikaa, kun virkamiehet siivoavat työpöytiään esityslistoille ja jokainen luottamuselin, jonka jäsen olet, pitää vielä kokouksen ennen lomaa. Turun kaupungin puolelta lisätyötä on teettänyt kaupungin kurja taloustilanne: olemme viikkokausia pohtineet talousasioita, lomautuksia ja toiminnan kehittämistä päivät pääksytysten. Asiat ovat menossa eteenpäin, ei ihan niin tehokkaasti ja hyvin valmisteltuina kuin toivoisin, mutta ovatpa kuitenkin. Onhan tämä talouskuuri kaupungin virkamiehille ja työntekijöille melkoinen ponnistus. Asioiden valmistelu vie toki aikansa ja syksyllä asiat sitten kaatuvat kaupungin ns. suorittavan portaan niskaan eli suoraan asiakastyöhön. Siitä tuskin tulee helppoa, mutta hyvin tilanteen vakavuus tunnutaan henkilöstössäkin ymmärrettävän.

Kuten viimeksi kirjoitin, poliittinen puoli on toiminut asiassa yllättävänkin yksissä tuumin, muutamaa keskustan irtiottoa ja vasemmistoliiton mikään-ei-muuttua-saa -fraktiota lukuunottamatta. Vassareiden maailmankuvasta saa hyvän käsityksen lukaisemalla Mirka Muukkosen blogista ja sen kommenteista viimeaikaisia kirjoituksia (minut on siellä jo lähes kieritetty tervassa ja höyhenissä) tai tämän blogin edeltävän kirjoituksen kommentteja. No, kukin taaplaa tyylillään.

Mihin kokousaika on sitten käytännössä kulunut? Kaupunginvaltuustoja on ollut kaksi kokousta, vihreiden ryhmäkokouksia neljä. Peruspalvelulautakuntaa yksi, kuntaliiton hallituksia yksi, yhdet eurovaalit vaalivalvojaisineen (jee, voitettiin!), yksi maakuntaliiton ja kaupunginhallituksen puheenjohtajapalaveri, kaksi kaupunginhallitusta edeltävine palavereineen, yksi maakuntavaltuusto, yksi liikelaitosseminaari Turussa ja neljä päivää laivaristeilyä peruspalvelulautakunnan ja liikelaitosten sekä osakeyhtiöiden kanssa. Yhden vapaa-illan vietin Bruce Springsteenin konsertissa Tampereen Ratinassa ja yhden viikonlopun juhlien veljeni syntymäpäiviä. Huh. Lisäksi täti lapsenlapsineen kävi kylässä, mikä oli tosi kivaa, ja yhden viikonlopun olin kipeänä.

Laivaristeilyt olivat peräkkäin, eli keikuin peräti neljä päivää inhoamillani laivaristeilyillä toisella lomaviikollani. Peruspalvelulautakunnan Turku-Maarianhamina-Turku -risteily meni vähin äänin mutta FCG:n liikelaitoksille ja osakeyhtiöille järjestämästä Helsinki-Tukholma-Helsinki -konferenssista nousi iso metakka Turussa ja kai joissain muissakin kunnissa. Totta on, että seminaarin hinta oli törkeän kallis, 800 euroa per nuppi (tällaisille kolmen päivän koulutustapahtumille se on kyllä aika normaalihinta) ja että sinne lähti Turusta iso sakki väkeä. Mutta koulutukseen osallstumisen tarvetta perustelin eräälle sähköpostissa asiaa moittineelle kuntalaiselle näin:

"Meillä on Turussa vuoden alusta aloittanut suuri määrä uusia liikelaitoksia, joiden ohjausjärjestelmää ei ole toistaiseksi järjestetty mielestäni asiallisesti. Liikelaitoksissa toimiville luottamushenkilöille ja jopa virkamiehille näyttää olevan osin epäselvää, mitä uudelle järjestelmällä tavoitellaan ja miten siinä pitäisi toimia. Yhteistä näkemystä on tarpeen hakea ja hioa. Minustakin konferenssi on sangen kallis, ja niin se varmaan on monen muunkin lähtijän mielestä. Mutta tiedän myös, että koulutuksen tarve liikelaitoksissa ja kaupungin johdossa on sangen suuri. Konferenssin ohjelma vaikuttaa oikein hyvältä, mitä ei todellakaan voi sanoa kaikista meille mainostetuista koulutustilaisuuksista. Konferenssiin lähtö perustuu nimenomaan siihen, että ohjelmaa on pidetty niin hyvänä ja meidän tämän hetken tarpeita vastaavana. Ja siksi mukaan lähtee myös suuri joukko: liikelaitoksia on paljon, ja jokaisesta on kutsuttu johtava virkamies, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.
Olen jokseenkin varma, että kaupungille aiheutuu vähemmän vahinkoa koulutuksen kustannuksista kuin siitä, että annetaan liikelaitosten seilata kaupunkikonsernissa miten sattuu. Meidän on kaupungin tasolla opittava ohjaamaan liikelaitosjärjestelmää, asettamaan niille tavoitteet ja vaatimaan tulosta, tehokkuutta ja tuottavuuden kasvua. Kaikki tuottavuuspaine ei voi eikä saa kohdistua vain kaupungin palvelupuolen toimintoihin kuten sosiaali- ja terveystoimeen sekä opetukseen.
Jos järjestelmän toimimaan saattaminen edellyttää tässä vaiheessa koko kaupungin tasolla noin 30 000 euron panosta koulutukseen, olen valmis sen maksamaan. Tietenkin sillä edellytyksellä, että koulutuksen jälkeen saamme rahat takaisin korkojen kera toiminnan tehostumisen myötä. Korostan, että kyse on siis vuoden alussa toimintansa aloittaneesta ja vielä muotoaan hakevasta liikelaitosjärjestelmästä. En ole itse ollut liikelaitoistamisen innokas kannattaja, mutta ne on nyt päätetty ja perustettu, ja olennaista on saada nopeasti järjestelmä toimimaan kaupunkikonsernin etujen mukaisesti."

Seminaarin ohjelma todellakin oli aika hyvä ja tarpeitamme vastaava. Aihe puhutti väkeä paljon laivalla, saimme hioa keskenämme käsityksiä ja vertailla kokemuksia myös muiden kuntien väen kanssa. Kotiin tultiin ison ajatustukun kanssa, mikä johti myös siihen, että kaupunginhallituksen esityslistalla ollut omistajapoliitiikka palautui vielä jatkovalmisteluun.

Talousvaikeuksienkin keskellä pitäisi pystyä välttämään pölhöpopulismia. On tyhmää vaatia kaikkea kehitystyötä lopettavaksi, koska muualla joudutaan säästämään. Päinvastoin: juuri silloin on suurin tarve muutokseen, ja on turvattava eväät järkevälle muutostyölle. On hölmöä vaatia kaikkea koulutusta lopetettavaksi, vaikka toisaalla kiristetään vyötä. Täsmäkoulutusta tarvitaan, jotta asioita osataan viedä eteenpäin oikealla tavalla. Linjan on oltava tiukka mutta ei päätön. Liikelaitoskoulutuksen tarve on kaupungissa ollut aito yhdeksän vastaperustetun liikelaitoksen takia, samoin konserniohjauksen kehittäminen on juuri nyt työn alla. Turku ei onneksi ole lopettanut kaikkea koulutusta ja matkustamista myöskään virkamiesten ja työntekijöiden osalta, linja vain on tiukentunut huomattavasti. Säästäväinen pitää olla, mutta se ei tarkoita aivan umpiossa elämistä. Kohtuus siis tässäkin.

Mitäpä muuta männäviikoilta? Eurovaalien tuloksesta olisi ollut kiva kirjoittaa, mutta enpä tiedä, olisinko silti osannut sanoa siitä mitään, mitä ei ole jo sanottu kaikessa laajassa jälkipohdinnassa. Meidän kannalta tulos oli tietysti tosi hyvä, samoin persuille ja krisuille, keskustalle ja kokoomukselle välttävä, vasemmistopuolueille katastrofaalinen. Vaaleissa mm. vihreiden kannatus Turussa ohitti demarit - eurovaaleilla mitaten olemme kaupungin toiseksi suurin puolue. Mielenkiintoista on tietty se, että eurovaalien tulos nousi poliittisesti jotenkin itseään suuremmaksi. Se nosti esille selvän poliittisen akselin vihreiden ja perussuomalaisten välillä - todellisen vastakkainasettelun, jollaista ei nykyisin meinaa enää löytää perinteiseltä vaemmisto-oikeisto-akselilta. Se seikka, onko siirtymien myötä aiemmin äärioikeistoon luettu perussuomalaiset nykyisin Suomen elinvoimaisin työväenpuolue, jäi vielä epäselväksi, samoin kuin se, onko uuden työväenpuolue kokoomuksen tähti vihdoin kaartamassa laskuun. Aika näyttää, ja seuraavat vaalit ;).

Vihreiden voittoisa puoluetoimisto :) on vaalien jälkeen ansainnut leponsa, ja ennen viralliselle lomalle jäämistään he kävivät juhannuksen alla virkistäytymässä täällä Turussa päätyen illan tullen meidän kotipihallamme grillaamaan ja jutustelemaan. Mukavaa oli, kiitos visiitistä, toivottavasti viilea grilli-ilta ei vilustuttanut ketään ja tervetuloa toistekin! Nyt kun olen lopettanut "urani" puolueen vallan keskiössä, minulle sopii mainiosti, että vallan keskiö tulee istumaan iltaa meidän takapihallemme ;).

Vielä pari sanaa kesän suurimmista "nelkyt ja risat" -sukupolven kokoontumisajoista sekä musiikkielämyksestä nimeltä Bruce Springsteen. Bruce elää ja voi hyvin, erittäinkin hyvin. Pomon elävänä nähneenä voi todistaa, että 59-vuotiaaksi mieheksi hän on sangen hyvässä kunnossa: lauluääni on mahtava, joten päihteitä ei ole tainnut kulua normaalin rokkistandardin vertaa, ja fysiikka & ulkonäkö tuntuu olevan paremmin kuin kohdallaan. Maailmantähti veti liki kolmetuntisen keikkansa ammattitaidolla ja asenteella. En ole kuunnellut Springsteeniä sitten kahdeksankymmentäluvun, mutta silti minulla oli keikalla hauskaa. Tosin silloin nuorena tyttönä kasariaikaan en ehkä olisi osannut ajatella, että a) ylipäätään koskaan pääsisin Springsteenin konserttiin ja näkisin hänet livenä, b) että jos pääsisin hänen konserttiinsa, seisoisin areenan takaosassa kaikkien muiden ikäisteni kanssa käyntikortteja vaihdellen ja c) että päässä soisi keikalta pois lähdettäessä ja vielä tunteja keikan jälkeen "Santa Claus in comiii-iing to Tooown!. Mutta näin nyt kuitenkin kävi.

Lomaisaksi lopuksi muutama kesäkasvikuva pari viikkoa aiemmalta ajalta, mukana omenankukkia ja luonnon pakkausihmeitä. Tällä hetkellä saisi vain keskikesän sadekuvia.

Raporttia pukkaa taas...

2009-06-15T23:54:00.002+03:00

Maanantaina oli taas varsinainen kokouspäivä: klo 9.30 alkoi maakuntahallituksen vihreä ryhmä, sitten maakuntahallituksen kokous, kaupunginhallitusjuttuja, vihreiden valtuustoryhmän kokous ja illan päätteeksi kaupunginvaltuuston kokous, joka loppui vasta klo 23.06.

Ensimmäinen merkittävä asia kaupunginvaltuuston listalla oli valtuuston hyväksymän lisätalousarvioin toimeenpano. Aiemmin hyväksyttyyn vyötä kiristävään lisäbudjettiin tuli säästötoimenpide-, lomautus- ja talkoovapaakäsittelyn (ns. äkkijarrutus) jälkeen lisää rahaa peruspalvelulautakuntaan 3,5 miljoonaa euroa palvelutason turvaamiseen, opetuslautakuntaan 300 000 euroa ryhmäkokojen pienentämiseen ja perusopetuksen laadun turvaamiseen sekä 40 000 nuorisolautakuntaan nuorisotalojen viikonloppujen aukioloa varten. Nämä lisämenot katetaan alentamalla korkokuluihin varattua määrärahaa, korottamalla muiden rahoituskulujen tuloarviota ja vähentämällä kaupunginhallituksen määrärahaa. Lisäksi perutaan mm. museoiden ilmainen aukiolokokeilu.

Hyvä näin. Peruspalvelulautakunnasta ei irronnut säästöjä kaiken päätetyn 15.3 miljoonan euron edestä, sillä koko henkilökuntaa ei sillä sektorilla voi mitenkään lomauttaa. Virkamiehet olivat huolella valmistelleet lomautus- ja talkoovapaaesityksen, johon ei luottamushenkilöillä ollut sen enempää nokan koputtamista. Myös muualla kaupunkiorganisaatiossa on lomautuksista vapautettu ne henkilöt, joiden kohdalla se on joko toiminnan kannalta välttämätöntä tai tulonmuodostuksen kannalta järkevää.

Vihreiden Mika Helva korosti ryhmäpuheenvuorossaan, että vihreiden ryhmä on pitänyt hyvin tärkeänä, että opettajia ei lomauteta opetustehtävistään. Peruskoulun opettajien neljän päivän lomautus voidaan toteuttaa siten, että lomautuksen vaikutukset eivät kohdistu niihin päiviin, jolloin oppilaat ovat kouluissa. Näin lasten turvallisuus ei vaarannu. Helva puhui myös siitä, että ensi vuonna lomautuksia ei saisi tulla, vaan on tutkittava kaikki muut vaihtoehdot. Vihreät pitävät tärkeänä sitä, että kun kerran kaikki valtuustoryhmät ovat allekirjoittaneet ryhmien välisen sopimuksen, kukaan ei myöskään lähtisi nyt keräämään poliittisia irtopisteitä. Toivoimme että vastuu vaikeasta tilanteesta kannetaan yhdessä ja yhdessä myös pannaan Turun talous kuntoon. Toisin kuitenkin kävi.

Toiminnasta tehtävät säästöt ja henkilöstön kahden viikon lomautukset ovat todella ikäviä. Moni kunnan työntekijä on varsin pienituloinen, ja siksi lomautukset kirpaisevat arkipäivää kipeästi. Mutta asiat on asetettava mittasuhteisiinsa. Turku ei ole irtisanomassa henkilöstöään eikä henkilöstön työn tarve ole millään tapaa loppumassa. Tätä ei todellakaan voi sanoa monissa muissa työpaikoissa työskentelevien ihmisten tilanteesta: työsuhde loppuu, koska työ kerta kaikkiaan loppuu. Se ei ole sama asia kuin kahden viikon lomautus.

Valtuuston keskustelussa hallitussopimuksen rivit alkoivat rakoilla. Keskusta, vasemmistoliiton toinen puolikas ja Olavi Mäenpää teki kukin omat lisäysehdotuksensa. Kuka halusi antaa lisää rahaa terveysasemien aukipitämiseen, kuka opetukseen, huutokauppameininki sai valtaa ja yleishyvillä asioilla oli ymmärtäjiä. Vasemmistoliiton tilanne on jo pitkään ollut kahtia jakautunut: ryhmän puheenjohtaja Sauli Saarisen puolisko on sitoutunut ryhmien väliseen sopimukseen, vaikka kipeää varmasti tekeekin. Toinen puoli ryhmää viis veisaa taloustilanteesta, heidän neuvonsa on, että lisätään menoja ja otetaan lisää velkaa. Lisävelka-rahoituskeinoa kannatti rinta rottingilla mm. kansanedustaja Annika Lapintie.

Vaan vaikeaa se on ollut meillä muillakin. Sdp:n sisäinen keskustelu on ollut varmasti raastavaa. Myös meidän ryhmässämme käytiin asiasta sen eri vaiheissa sangen pitkät ja väliin vaikeatkin keskustelut. Mutta kun tulot putoavat ja velkaa on jo hankittu liikaakin, on pakko ryhtyä toimenpiteisiin menojen rajoittamiseksi.

Turun taloustilanteesta saa hyvän kuvan lukaisemalla hieman tekstiä valtuustossa käsittelyssä olleesta vuoden 2008 arviointikertomuksesta. Arviointikertomuksen sivulta 20 alkaa teksti kaupungin talouden tunnusluvuista ja vertailusta muihin kaupunkeihin ja kuntiin. Menokehityksen taustalla on sekä tehotonta toimintaa että aitoa menojen kasvua johtuen lisääntyneestä palveluntarpeesta. Tähän taas vaikuttaa erityisesti kaupungin väestön rakenne, ja siitä erityisesti vanheneva ikärakenne. Lisäksi verotulojen kehittyminen on ollut heikompaa muin muissa maan suurissa kaupungeissa, mutta tähän asti kuitenkin positiivista. Ensi vuodeksi ennustetaan negatiivista tulokertymää, joten vuodesta 2010 tulee taloudeltaan paljon paljon vaikeampi kuin tästä kuluvasta vuodesta.

Klo 21.20 päättyi lisätalousarvion täytäntöönpanon käsittely. Vasemmistofraktion, keskustan ja Mäenpään esitykset sekä persujen kannatus äänestettiin kaikki nurin. Tätä on kyllä odotettukin, ilmassa on ollut selvät merkit siitä, että vaikeat päätökset tulevat olemaan joillekin liian vaikeita.

Sitten alkoi kouluverkkouudistuksen käsittely. Kyseessä on iso uudistus, erityisesti lukioita koskien. Uudistuksen tavoitteet ovat tässä kouluverkkopäätöksessä pääosin lukio-opetuksen laadullisessa kehityksessä ja kouluinvestoinneista säästämisessä. Jonkin verran mukana on myös muita oppilaitosjärjestelyjä.

Vasemmistoliiton oppositiofraktio haukkui tietty tämänkin päätöksen ja esitti asian palauttamista. Varmaankin kaikkien puolueiden keskustelujen kipupiste oli Kerttulin alakoulun lakkauttaminen. Kouluverkkopäätöksen olennainen osa on, että muodostetaan uusi Kerttulin lukio yhdistämällä siihen Kupittaan ja Aurajoen lukiot. Kerttuli on muistorikas keskustakoulu, mutta mikään idyllinen lähikoulu se ei enää ole. Nykyisin noin puolet sen parista sadasta oppilaasta tulee kouluun ympäri kaupunkia ja vain puolet lähialueen perheistä. Meille annettujen tietojen mukaan oppilaiden koulumatka pitenee Luostarivuoreen siirryttäessä noin 25 oppilaan kohdalla. Osalla taas matka lyhenee. Pienimmille oppilaille (1-2 luokkien oppilaille) rakennetaan kahden koululuokan tilat Seikkailupuiston tilojen yhteyteen, jotta Kerttulin alueen pikkuoppilailla säilyy lyhyt koulumatka. Seikkiskoulu sopii hyvin Seikkailupuiston kokonaisuuteen: pikkukoululaiset opiskelevat luokissaan erityisesti lukuvuoden ajan, ja kesän loma-aikaan (jolloin on Seikkiksen puistokäytön huippuaika) tilat ovat kovassa seikkailukäytössä.

Uudistusten valmistuttua vuonna 2015 Turussa toimii iltalukion lisäksi viisi päivälukiota: Puolalanmäki, Luostarivuori, Turun Suomalainen Yhteiskoulu, Kerttuli ja Turun Klassikko. Näissä kaikissa tulee olemaan mahdollisuudet monipuoliseen kurssitarjontaan ja laadukkaaseen opetukseen. Hyvä homma.

Pidin tällä kertaa kokouksessa paikaltani muutaman lyhyen puheenvuoron. Pönttöön en ajan säästämiseksi kavunnut, kun asialista oli niin tolkuttoman pitkä.

Valtuustoa informoitiin monin tavoin

2009-06-02T11:12:00.004+03:00

Ensimmäisenä kesälomailtana eli maanantaina oli ohjelmassa kaupunginvaltuuston kokous. Asialistalla oli lähinnä informaatiota suurista asioista. Ennen kokousta valtuustoa oli vastassa mielenosoitus. Mielipidettään lomautuksia ja säästötoimia vastaan oli osoittamassa kohtalainen joukko kaupungin työntekijöitä ja läsnä oli ymmärrettävästi erityisesti peruspalveluiden ja opetuspuolen henkilöstöä.

Ymmärrän hyvin henkilöstön mielenilmauksen ja ymmärrän huolen ja mielipahan tilanteesta, mutta ymmärrän myös, miksi nyt on välttämätöntä tehdä tämänvuotinen talouden hätäjarrutus. Joten voin vain pahoitella, näin ikävästi on kuitenkin toimittava. Mitä tulee veroprosentin korottamiseen (mikä selvästi tuntui miellyttävän väkijoukkoa): ensinnäkin vihreät ovat jo useampana vuonna esittäneet muille puolueille kunnallisveron nostoa mutta toistaiseksi muilla ei ole ollut siihen halua. Toiseksi uskon, että ensi syksynä korotus tullaan tekemään (kesken vuodenhan sitä ei voi tehdä). Kolmanneksi: veronkorotuskaan ei olisi pelastanut Turkua tämänvuotisilta säästötoimilta eikä erityisesti talousohjelmalta, sillä rakenteellinen alijäämämme on paljon syvempi kuin mitä veronkorotuksilla pystytään paikkaamaan. Eli koulu- ja muun palveluverkon rukkaaminen, toimintojen keskittäminen ja muut henkilöstöäkin koskettavat järjestelyt ovat edessä, katsoopa asiaa sitten miten päin tahansa ja veronkorotuksen kanssa tai sitä ilman. Harmillista on se, että nämä asiat olisi voitu pääosin tehdä jo useita vuosia sitten, mutta kun ei saatu aikaiseksi. Jos taloutta olisi tasapainotettu ajoissa, emme olisi nyt näin syvällä. Itse en kuitenkaan suostu kokemaan asiasta henkilökohtaisesta syyllisyyttä, sillä jos jotkut niin me vihreät ja aiemmin vetämäni tarkastuslautakunta olemme yrittämällä yrittäneet kiinnittää muiden puolueiden ja virkamiesten huomiota tilanteeseen. Kestävän kehityksen yksi perusjalka on kestävä talous, ja tämä on vaarannettu jo vuosia sitten. Mutta kun ei niin ei. Onneksi edes nyt.

Valtuustossa meille esiteltiin palveluverkon uudistusta ja hallinnon tuottavuuden parantamishanketta. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell aloitti kertomalla siitä, että palveluverkkoasia tuli käsittelyyn vähän aikataulujen ulkopuolelta. (No niin todella tuli, se vain putkahti listalle ilman ennakkotietoa. Tämänkaltaista paperia on sinällään odotettu ja toivottu, mutta ihmetyttää, miksi sen valmistuminen ei ollut mukana meille jaetuissa työaikatauluissa.) Randell totesi, että asian valmistelu on ollut talouspainotteista, joten ehdotus on herättänyt kritiikkiä. Tavoitteena kaupungissa on tilojen vähentäminen, mutta tiloja onkin tullut lisää. On ohjeistettava hallintokuntia siitä, miten yhteiskäyttöä voi lisätä ja palveluverkkoa tiivistää.

Tämän jälkeen kansiapäällikkö Jouko Lehmusto esitteli hankkeita perusteellisemin. Kyseessä on kaksi talousohjelmaan liittyvää selvityshanketta, joiden tavoite on parantaa kaupungin tuottavuutta. Kaupunginjohtaja asetti ryhmän 30.9.2008, ja sen jälkeen on käyty läpi henkilöstön ehdotukset, hallintokuntien ehdotuksia ja kyselty hallinnon käsityksiä. Hallintoon ja hallintopalveluihin sitoutuvia henkilötyövuosia on kevennettävä merkittävästi (15-20 % nykyisestä) koko kaupungin tasolla: mm. asiakirja-, talous-, henkilö- ja tietohallintoa. Tuloksellisuuden ja kustannustehokkuuden edellytyksenä on tieto kustannuksista ja vaihtoehdoista. Sisäisten prosessien tehokkuus tai tehottomuus heijastuu toimintakuluihin.

Lehmusto jatkoi palveluverkon ja tilojen yhteiskäytön tarkasteluun. Työn ulkopuolelle on rajattu tiloja, jotka eivät joko sovi yhteiskäyttöön tai niiden kohdalla on meneillään jokin muu selvitys tai jotka sijaitsevat kaupungin rajojen ulkopuolella. Valtuusto on asettanut tilamäärän vähentämistavoitteen mutta kaupungin tilojen määrä on vain jatkanut kasvuaan. Lisäksi hallintokunnat tekevät palveluverkkosuunnitelmiaan omista lähtökohdistaan. Tavoitteena on alueelliseen väestörakenteeseen (mm. väestön ikä!) nähden optimaalinen palveluverkko. Hallintokuntakohtaisten suunnitelmien sijaan on tehtävä koko kaupungin palveluverkkosuunnitelma. Pohjatyö on tehty työryhmän sisäisenä työnä (keskushallinto ja tilaliikelaitos). Lehmusto korosti, että kiistanlaisessa paperissa on kyse havaintoluettelosta, ei ehdotusluettelosta päätöksenteon pohjaksi.

Paikkatietokoordinaattori Katariina Hilke esitteli paikkatietojärjestelmän käyttöä palveluverkon suunnitteluvälineenä. Alun perin tarkastelussa oli n. 1300 erilaista kaupungin palvelupistettä. Näistä karsittiin tiettyjä palveluita pois, jäljelle jäi noin 600 erilaista tarkasteltavaa palvelupistettä. Hilke esitteli järjestelmän käyttöä ja mahdollisuuksia suunnittelun apuvälineenä. Paikkatietojärjestelmästä on suuri apu palveluverkon pohdinnassa.

Sitten alkoi monialainen keskustelu. Puheenvuorojen pituus oli asian esittelyluonteen vuoksi rajattu kahteen minuuttiin, mikä oli kyllä tämänkaltaiselle asialle mielestäni liian vähän. Siksi sain mahdutettua omaan puheenvuorooni kutakuinkin seuraavat asiat (ei ole suora lainaus, ei ollut puhetta etukäteen):

”Kiitos esittelystä. Ongelma on, että ainakin vihreiden ryhmässä podetaan juuri nyt kohtalaista déjà vu -ilmiötä: joukossa on asioita, joista on puhuttu monesti aikaisemminkin. Nyt ne vihdoinkin pitäisi saada eteenpäin. Paikkatietojärjestelmän edut ovat merkittävät ja on hyvä, että Turku on satsannut määrätietoisesti järjestelmän kehittämiseen. Mutta kaikki tosielämä ei näy tässäkään. Karttatarkastelun jälkeen ei saisi käydä niin, että luovat vaihtoehtotarkastelut jäävät käsittelemättä. Lisäksi kartta-analyysien tulokset pitää suhteuttaa muihin tavoitteisiin, esimerkkinä tästä on Pansion koulun lisärakennus. Ensin määritellään väestöön perustuva pohjakuvaus ja sitten katsotaan, mitä muita perusteluja tavoitteita, mm. sosiaalisia tekijöitä, on otettava huomioon. Toisaalta karttatarkastelu paljastaa myös, että esimerkiksi nostalgia ei voi olla syy tunnettujenkaan kiinteistöjen säilyttämiseen kaupungin omistuksessa, jos aitoa käyttötarvetta ei enää ole, eikä tule. Toivottavasti valtuutetut lautakunnissa huolehtivat siitä, että lähtökohta asian käsittelylle hallintokunnissa on myönteinen ja poikkihallinnollinen. Lopuksi haluan todeta vastauksena valtuutettu Elorannan puheenvuoroon, että ei meillä vieläkään ole määritelty kaupungintasoisia ydinprosesseja. Se on iso ongelma ja pitää nyt tässä yhteydessä tehdä. Yksittäisissä hallintokunnissa prosessikuvauksia on tehty, toisissa hyvinkin perusteellisesti ja toisissa sitten vähemmän.”

Kymmentä minuuttia vaille kahden tunnin keskustelun jälkeen siirryimme seuraavaan asiaan eli informaatioon valtuuston hyväksymän lisätalousarvion täytäntöönpanosta hallintokunnissa. Asiasta alusti hallituksen puheenjohtaja Randell.

Peruspalvelulautakunta on jäämässä 15 miljoonan säästötavoitteestaan noin 3,5 miljoonaa euroa. Niitä etsitään nyt muualta sillä ryhmät ovat sopineet, että tätä 3,5 miljoonaa ei enää puristeta lautakunnasta. Opetuslautakunta on jäämässä säästötavoitteestaan noin 480 000 euroa. Randellin mukaan tavoitetta tulisi pienentää noin 200 000 euroa. Ryhmillä on halua täsmentää opetuslautakunnan tilannetta, sillä perusopetuksen opettajien ja avustajien lomautus halutaan rajata neljään päivään ja lukion osalta kuuteen ja lisätä hieman tuntikehystä. Perusopetuksessa opettajien neljä lomautuspäivää voidaan hoitaa ennen koulua alkua opettajien suunnittelupäivänä, kahtena vesopäivänä ja joulujuhlapäivänä, joten lomautukset eivät vaarantaisi oppilaiden tilannetta ja turvallisuutta, vaikka niillä muita ikäviä vaikutuksia kouluissa onkin. Lisäksi nuorisotoimeen ollaan antamassa 40 000 euroa lisää, jotta nuorisotalojen sulkemisia ei jouduta tekemään.

Randellin jälkeen kaupunginjohtaja Pukkinen kertoi lyhyesti kaupungin taloustilanteesta. Pukkisen viesti on lyhyesti, että verotulot laskevat huolestuttavan paljon ennakoidusta.

Sitten alkoi aika kärttyisen oloinen ja mielestäni välillä kohtalaisen pöljäkin keskustelu, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Alkuun vihreiden Mika Helva kyseli ihan asiallisesti, miksi talouspäätökset ovat viipyneet näin kauan (sen minäkin haluaisin tietää, kun en ole sitä vieläkään kunnolla ymmärtänyt), miksi tiedotus ei pelaa organisaation sisällä ja kuka on tehnyt päätöksen, että lomautuspäätökset on otettava vastaan henkilökohtaisella allekirjoituksella (senkin minä totta vie haluaisin tietää, ajatushan on järjetön näissä olosuhteissa ja mittakaavoissa!).

Ongelma tästä tulee opettajien kohdalla. Peruskoulun opettajat on tarkoitus lomauttaa neljänä päivänä: ensimmäisenä työpäivänä eli suunnittelupäivänä, kahtena vesopäivänä ja joulujuhlapäivänä. Näin peruskoulun lomautukset voitaisiin hoitaa ilman, että oppilaiden turvallisuus koulussa vaarantuu (joskin opettajat käytännössä joutuvat suunnittelemaan koulupäivinä ja olemaan ilman työssä tarvitsemaansa täydennyskoulutusta, mutta se on silti kertaluonteisena ratkaisuna vähemmän merkityksellistä). Pidän oppilaiden turvallisuudesta huolehtimista hyvin tärkeänä, ja tätä olen neuvotellut toisten puolueiden kanssa. Nyt tämä lomautusmalli on romuttumassa, koska joku henkilö X on mennyt päättämään, että lomautukset on otettava vastaan omalla allekirjoituksella ja opettajat ovat jo lähteneet tavoittamattommin kesälomille.

Asia on siis käsiteltävä uudelleen ja odotan, että ensi maanantain kaupunginhallitus tekee päätöksen, joka turvaa opettajien suunnitellun lomautusmallin. Tietääkseni esimerkiksi Mikkelissä lomautetut opettajat ovat saaneet lomautustiedon kotiin kirjeellä, ja se on ollut ihan laillinen tapa informoida asiasta. Jopa sähköpostikin kävisi. Lisäksi opettajat ovat lomalle lähtiessään olleet tietoisia suunnittelupäivän muutoksesta, joten muutoksen muutos aiheuttaisi sekin osaltaan lisäsotkua. Toivottavasti asia saadaan pikaisesti hoidettua järkevälle mallille.

Muilta osin keskustelu oli heittelehtivää ja jotenkin tympeääkin minun korvissani. Valtuutetut ovat varmasti palveluista ja henkilöstöstä aidosti huolissaan, mutta keskustelussa oli mukana myös kohtalainen annos puhdasveristä pikkupolitikointia ja jopa aitoa kyvyttömyyttä ymmärtää tilannetta, toisten puhetta ja omista pinttyneistä ajatusmalleista poikkeavaa faktatietoa. Tätä se demokratia sitten aina välillä on, kaikessa riemastuttavuudessaan ja rasittavuudessaan. Vähän kuin elämä itse?

Kesä tulee - tämäkin blogi herää taas elämään

2009-05-27T14:29:00.002+03:00

Itäturkulaisessa Kulmakunta-lehdessä - tuttujen kesken Kulmiksessa - on juttu bloggaavista valtuutetuista. Juttun ja lehden voi lukaista näköislehti-painikkeen kautta. Bloggaavista valtuutetuista laajemmin kiinnostuneet voivat käydä tsekkaamassa tämän oman sivuni vasemmassa alalaidassa olevan linkkikokoelman, siellä ovat kaikki tietämäni turkulaiset valtuutettublogit.

Oma blogini on ollut huomattavasti tavanomaista vaisumpi viime viikkoina. Syy on se vanha tuttu: bloginpitäjän kalenterin keväinen vakava ylirasitus. Kun aikaa ei ole, sitä ei vain ole, vaikka matkan varrella olisi ollut mitä mielenkiintoista kommentoitavaa: kaupunginhallituksen asioita kuten lomautuksia ja muita säästöpäätöksiä, puoluekokousta ja puheenjohtajan vaihtoa jne jne.

Mutta kohta aikaa on. Vielä yhdet lukion kokeet pitäisi saattaa päätökseensä, ja sitten helpottaa. Kaksi päivää koulua, kevätjuhla ja ... seuraavan kerran menenkin töihin ensi vuoden helmikuussa, jos TE-toimisto niin suo. Olen jäämässä kesäloman jälkeen vuorotteluvapaalle: kutistan elintasoni vuorotteluvapaakorvauksen tasolle ja tilalleni palkataan kortistosta työtön opettaja. Kiitos työnantajalle mahdollisuudesta! Nyt on oikea hetki jäädä, sillä yläkoulun valvontaluokkani päättää lauantaina opiskelunsa Norssissa ja minulle tulee täyteen 12 vuotta tätä kiinnostavaa mutta voimia kuluttavaa muurahaispesää. Lepokuukaudet tulevat tarpeeseen.

Jos siis Kulmiksen juttu johdatti sinut tänne ensimmäistä kertaa, tule visiitille toistekin. Jatkossa sivulla lienee taas ajankohtaisempaa kommenttia Turun asioista ja vähän kaikesta muustakin. Kunhan nyt saan ne viimeiset kokeet ensin korjattua... Sitä ennen on vielä istuttava keskiviikon ylimääräinen kaupunginhallituksen kokous.

PS. Olettehan täkäläiset huomanneet, että myös muut paikalliset kaupunkilehdet Turkulainen ja Aamuset ilmestyvät nykyisin näppärinä näköislehtinä. Jos jakelu joskus aina ontuukin, nettiversiot ilmestyvät usemmiten ajallaan.

Oppia länsinaapurista

2009-05-07T12:30:00.004+03:00

Voi herre gud. Lukekaapa tämä. Koska kohta joku nokkelikko ja demokratian airut epäilemättä keksii vaatia samaa Suomessakin, ajattelin toimia etuajassa ja julkistaa hetimiten poliittiseen toimintaani liityvät tekstiviestini kännykkäni kansioista. Kas tässä, demokratian, historian ja politiikan tutkijoiden ihmeteltäväksi. Nimet sensuroin pois kun tästä ei ole vielä lakia Suomessa säädetty. Ensin itse lähettämäni:

Moi. Olit soittanut, olin perlan kokouksessa. Nyt matkalla kotiin. K
Hei XX! Mut tavoittaa puhelimella tänään klo 16 jälkeen. Siihen asti olen töissä. Terveisin Katri
Moi vielä. Eikö olekin niin että ens su ei ole ryhmää? Kv ma eikä mitään erityistä syytä?Kysyy viikonloppuaan suunnitteleva Katri

Ja vastaanotetut -kansiosta:

Kiitos ilmoituksesta! T. YY
Ok, kiitos. Z
Lähden hetken huokauksen jälkeen monistelemaan. Palaan noin klo 23.45 asiaan. T. Å
Kysäisetkö lopuksi, ketlä olisivat tulossa E-työryhmään, jotta tiedetään minne toimistolla mennään. Samoin taas ÄÄ pyytäisitkö ilmoitautumaan minulle. T. Ö

No niin, nyt on demokratian tila pelastettu. Sähköpostejahan saakin jo lain nojalla seurata meillä Suomessakin. Voitaisiinko seuraavaksi säätää siitä, että kaikki keskustelut, mitä poliitikoksi luokiteltava ihminen elämässään käy, tulevat nauhoittamisvelvollisuuden piiriin?

Ennenvanhaan oli ihminen tottunut siihen, että totalitaristiset uutiset kajahtivat enempi idästä. Mutta moni asia on maailmassa muuttunut, ja nyt ne tulvahtavat demokratialla kuorrutettuina ja medialla höystettyinä lännestä. Ympäri mennään, yhteen tullaan?

Vappu kului, siinä se

2009-05-03T14:33:00.006+03:00

Vappu kului rauhaisasti: kävimme lakituksessa aattona ja vihreiden vapputapahtumassa vapunpäivänä, tapasimme kavereita, olimme muutamalla lasillisella ja lautasella sekä teimme puutarhatöitä. Ja otimme vastaan onnitteluja kihlauksen johdosta, kiitos kaikille onnentoivottajille! Sormukset on tilattu, tulee sitten joskus. Nyt odotellaan kesälomaa ja yritetään selvitä viimeisistä kouluviikoista. Luottamustoimien parissa pakerretaan juhannukseen ja vähän ylikin.

Tässä vapun tunnelmaa pajukuvin. Nämä ovat bussipysäkin vierestä, kauemmas en ehtinyt.

Perheuutisia

2009-04-29T23:02:00.004+03:00

Oih! Tänään tullessani illalla jokseenkin väsyneenä kotiin odotti keittiössä yllätys. Väsytti, sillä takana oli pitkä päivä: aamuinen pöytäkirjantarkastusreissu, päivän opetukset ym. kouluhommat, hieroja, peruspalvelulautakunnan kokous ja päätteeksi kaupungin tervehdyksen vieminen kristillisen Toivon torin "Tuli on irti!" -hengelliseen iltatapahtumaan kauppatorilla. Keittiössä avomieheni Rusto purki kauppakasseja.

Kesken kassien purun hän sanoi, että hänellä on minulle yllätys. Sitten hän kaivoi kassista lahjaksi ostamansa vaaleanpunaiset Reino-tossut. Sen jälkeen hän polvistui ja kysyi, menisimmekö naimisiin.

Liki 11 vuoden alkuun etä- ja sittemmin avosuhteen sekä jaetun asuntolainan jälkeen päätin olla diivailematta sen enempiä, joten vastasin tossut kädessä että juu. Olemme siis kihlapari. Saa onnitella :). Häät tulevat sitten joskus ja ne saattavat olla aika pienet.

PS. Toivon torin soppajonossa ja ruokakassien jaossa oli käynyt päivällä toista tuhatta (!) ihmistä. Ilmankos peruspalvelulautakunnassa kävi ilmi, että toimeentukitulomenot ovat kasvussa.

Ilta Skanssissa ja muita torstaiehtoita

2009-04-26T19:04:00.006+03:00

Skanssin uusi kauppakeskus on vetänyt kaupungin asukkaita kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Olin puolitoista viikkoa takaperin torstai-illan kutsuvierasavajaisissa (jonkun tuhannen muun ihmisen kanssa), onhan kyseessä uusi lähikauppamme meiltä Peltolasta päin katsoen. Hienolta näytti, mutta samanaikaisesti aika järjettömältä. Kauppakeskus on rakennettu keskelle suurehkoa asuinaluetta, mikä on tietty varsin järkevää - noin teoriassa. Vähemmän järkevää on, että tuhansien asukkaiden asuinalueesta ei ole käytännössä lähtenyt rakentumaan vielä ensimmäistään asuntoa. Täten sangen kaupunkimainen kauppakeskus seistä kököttää yksinään savipellon laidassa.

Kauppakeskuksen puolella asemakaava on toki valmis ja rakentajat lähtökuopissaan kunhan kysyntää ilmenisi. Mutta Sorakadun toinen puoli on edelleen kokonaan asemakaavoittamatta, mitä minun on vaikea käsittää. Osayleiskaava on ollut valmis jo kauan, ja arkkitehtikilpailukin on pidetty. Kaavoitus vie vielä oman aikansa, sitten on mahdolliset valitukset ja tontteja kiinteistöliikelaitos väkeltää hyväksytystä asemakaavasta normaalitahdillaan vuosikausia. Rakentamaan kauppakeskuksen lähistöön päätäisiin ehkä joskus 2015, jos silloinkaan. Haloo, kaupunki, pitäisikö panna hieman höökää koneeseen, jotta ei myytäisi vuosikausia eioota kun kysyntä alkaa elpymään?

Skanssin avautuessa luukusta kolisi monenlaisia Skanssimainoksia. Silmä tarttui K-Citymarketin mainoksen karttaan, maantieteen opettaja kun olen. Ja mielikuvamaantiedettähän siitä silmiin avautui.

Katsokaapa mainoslehdestä valokuvaamani karttaa: siinä mainitaan lähellä sijaitsevat Harittu, Koivula, Laukkavuori, Pääskyvuori ja jopa kohtalaisen kaukana sijaitsevat Mäntymäki ja Katariina. Mutta missä ovat Varissuo, Lauste, Vaala ja Huhkola - nuo yhteensä varmaan about 15 000 asukkaan naapurilähiöt? Suuren Skanssipallukan alla? Onko savipellon kitymarketilla varaa pullauttaa wannabe-asiakaspiiristään ulos kaupungin suurin ja sangen lähellä sijaitseva lähiö? Minusta tämä on vastenmielinen ilmiö, sori vaan.

Menneen viikon torstaina olin taas avajaisissa, tällä kertaa Kakolan kiven sisässä. Kohteena oli jätevedenpuhdistamon kainaloon rakennettu Turku Energian lämpöpumppulaitos: laitoksesta saadaan kaukölämpöä tuhansien kotitalouksien tarpeisiin ynnä kaukokylmää viilentämiseen. Loistojuttu, vaikka tällä ei vielä kaikkea jäteveden lämpökapasiteettia tullakaan hyödyntäneeksi.

Perjantain Vihreä lanka -lehti ehti kuitenkin jo panna paremmaksi: Tukholmassa ollaan tekemässä ratkaisua, jossa edellämainittujen lisäksi tuotetaan jätevedestä myös sähköä! Näin hyötysuhde olisi nousemassa aivan ihanteellisiin mittoihin.

Jäteveden sisältämän energian hyödyntäminen on hyvä esimerkki vihreiden paljon puhumasta vihertaloudesta: energiantuotantoa voidaan lisätä tai korvata vanhaa teknologiaa, ilmastopäästöt vähenevät ja samalla vesistöihin laskettava lämpösaaste vähenee, sillä lämpökin on väärässä paikassa ollessaan saastetta. Ja lisää energiaa saadaan jätevesilietteestä, kun siitä tehdään biokaasua. Kakkalaitokset voivatkin olla tulevaisuuden "kultakaivoksia", tai ainakin vihreitä "hiilikaivoksia". Tätä se hajautettu energiantuotanto tarkoittaa käytännössä. Eli edelleen: ei ydinvoimaa, kiitos, vaan vaihtoehtoisia järkeviä ratkaisuja.

Kevätkukkassi!

2009-04-26T18:10:00.014+03:00

Oi kevät! On aivan valtavan ihana seurata kaiken kasvamista. Kun vain ehtisi nähdä kaiken, suunnittelemani pajuretkikin on edelleen tekemättä. Hetken olen onneksi ehtinyt kulkea pihalla kameran kanssa näppäillen. Tässä muutamia tunnelmakuvia kotipuutarhasta ja kukkaruukusta.

Alkupalaksi lumikelloja.

Pääruoaksi aimo annos krookuksia. (Okei, onhan ne myrkyllisiä, mutta herkullisen kauniita.)

Scillojen kera.

Jälkiruoaksi kukkaruukusta helmililjoja.

Ja lopuksi liharuokavaihtoehtona rusakko. Kevätväritys näkyy olevan maastokuvioidun muodin mukaista.

Raporttia, raporttia

2009-04-22T01:43:00.003+03:00

Viikonloppu kului siis Helsingissä puoluevaltuuskunnan kokouksessa. Viimeinen valtuuskuntani sujui hyvin: saimme hyväksyttyä työohjelman mukaiset poliittiset ohjelmat ja käytyä antoisan palautekeskustelun valtuuskunnan työskentelystä. Tässä linkit tiedotteisiin, varsinaiset ohjelmat tulevat puolueen sivuille oikoluvun jälkeen.

Kuvia kokouksesta (ja vähän muualtakin) löytyy Vesan kokoamana täältä ja puheita täältä.

Sain salissa ja salin ulkopuolella paljon kiitoksia tavastani vetää valtuuskuntaa. Henki on koko nelivuotisen kauteni ollut hyvä ja sangen rakentava, ja ihmiset ovat viihtyneet hyvin. Jopa niin hyvin, että vaikka puolueen muihin tehtäviin ei puoluekokouksessa mitään ryntäystä olekaan (ehkä varapuheenjohtajuuksia lukuunottamatta), huhujen mukaan noin puolet jäsenistöstä toivoisi pääsevänsä puoluevaltuuskuntaan ;). Vaan helppoahan minulla on ollut, kun on ollut niin fiksu ja monitaitoinen väki puheenjohdettavana. Kiitos siitä heille kaikille!

Sunnuntaina kokouksen jälkeen kävimme vielä porukalla syömässä ja sitten lähdin kohti kotia ja illan valtuustoryhmän kokousta. Bussissa iski pienoinen kaihomieli: olen todella nauttinut tästä puolueen luottamustehtävästä, ja nyt se on minun osaltani ohi. Tai no, virallisesti toki vasta puoluekokouksessa, mutta valtuuskunnan kokoontumisia ei enää pitäisi olla. Toisaalta olo on myös helpottunut: kun olin lauantai-illan juhlinut ensin ministerin vastaanotolla ja sitten HYY:n vihreiden 25-vuotisjuhlissa, ja aamuseitsemältä nousin hotellissa lukemaan ja raapustamaan nuotteja äänestykseen tulevien ohjelmien muutoslistoihin, olisin toki keksinyt aika helposti muitakin tapoja viettää sunnuntaiaamua.

Mitä tämä nyt päättyvä valtuuskunta sitten kaksivuotiskautenaan ehti tehdä? Tässä listausta, jonka kokosin valtuuskunnan palautekeskustelun pohjaksi:

–

Dia 3

Pidimme kahdeksan kaksipäiväistä kokousta Tampereella, Vantaalla, Kemissä, Kotkassa, Turussa ja kolmasti Helsingissä. Hyväksyimme viisi ohjelmaa:

kotoutumispoliittinen ohjelma
kunnallisvaaliohjelma
maaseutuohjelma
koulutuspoliittinen ohjelma
Eurooppa-ohjelma

sekä kaksi linjapaperia

vihreitä linjauksia kasvukeskusten ja kaupunkien asuntopolitiikkaan
vesipolitiikka,

kaksi kannanottoa:

Euroopan unionin perussopimus
ydinvoima

ja kävimme yhteensä yhdeksän lähetekeskustelua

edellisten lisäksi ikääntymispoliittinen ohjelma ( joka meni hyväksyttäväksi kevään 2008 puoluekokoukseen).

Kävimme lukuisia muita keskusteluja:

kahdeksan vilkasta poliittista keskustelua sekä keskustelut…
Eurooppa-politiikasta / alustajana Satu Hassi
kansainvälisestä kriisinhallinnasta / Pekka Haavisto
Paras-hankkeesta / Osmo Soininvaara
nuorisopsykiatrian tilanteesta / Jyrki Kasvi
aluehallinnon uudistamishankkeesta / Katariina Poskiparta
YK:n ilmastokokouksesta ja EU:n ilmasto- ja energiapolitiikasta / Satu Hassi
turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta / Johanna Sumuvuori
puolueen strategiasta 2015 / Mari Puoskari
kunnallisvaalikampanjasta / Ville Tuominen & co
valtuuskunnan työstä ja työohjelmasta

ja hyväksyimme puolueeseen yhteensä 32 uutta jäsenjärjestöä.

Onhan siinä ollut työtä ihan riittämiin.

Maanantaina Turussa alkoi taas arki: koulua ja luottamustoimia. Palaveerasimme kaupunginhallituksen ja kaupungin johdon voimin maanantaina, ja klo 16 alkoi kaupunginvaltuuston kokous ja strategiaseminaari. Me kaupunginhallituksen puheenjohtajisto (Randell, Lehtinen, Sarlund) olimme määrätyt toimimaan työryhmien puheenjohtajina. Minun vedättäväkseni tuli Vetovoima ja kilpailukyky -ryhmä, jossa käsiteltiin strategian osaamis- ja elinkeino-, asumis- ja maankäyttö-, vetovoima- sekä ympäristöohjelmia. Työ meni kivasti, valtuutetut olivat ryhmässäni aktiivisia ja saimme koottua mielestäni ihan hyvin valtuutettujen näkemykset ohjelmiin tarvittavista painopisteistä.

Ryhmätyövaiheen jälkeen jatkuin tavallinen kokous. Esityslistan löydät täältä, käsiteltävänä oli lähinnä kaava-asioita. Kaivokadun kiistan vedin äänestykseen tekemällä palautusesityksen tontin nykyisen rakennuskannan suojelemiseksi. Sain taakseni lähinnä omaa väkeä ja muistaakseni neljä vasemmistoliittolaista, mutta hävisimme asian selkeästi äänin 53-13. Pyh. Bloggasinkin asiasta jokin aika sitten kaupunginhallituskäsittelyn yhteydessä: tontti on jaettu kahtia 1960-luvulla, jolloin toinen puoli käytettiin kerrostalorakentamiseen ja toisella säilytettiin tämä hieno 1950-luvun omakotitalo piharakennuksineen. Kokonaisuus muodostaa toivotunlaista kerroksellista ja viihtyisää kaupunkikuvaa Kerttulin ruudussa. Nyt homma pilataan purkamalla vanha ja rakentamalla pieni omakotitontin kokoinen maapläntti kenkälusikalla ahtaen täyteen kerrostaloa, joka ei korttelin kokonaisuuteen istu. Ei suhteessa kasarmirakennuksiin eikä suhteessa tontin toiselle puolikkaalle rakennettuun kerrostaloon. Olen käynyt vuosia sitten katselmuksella tässä Kurjenkaivonkentän laidan kerrostalossa, ja sieltä käsin on mahdoton ymmärtää, miten niin lähelle voidaan rakentaa kerrostalo pilaamatta asuinviihtyvyyttä aivan oleellisesti. Jos ette usko, käykää itse katsomassa. Kyse ei ole siitä, että totuttu maisema muuttuu. Kyse on siitä, että nykyinen kokonaisuus on mielekäs, hyvää kaupunkikuvaa ja Kerttulin alueella toteutetun kokonaisratkaisun mukaista. Uusi kaava tuo rakennukset aivan liian lähelle toisiaan ollakseen hyvää suunnittelua. Mutta hävitty siis mikä hävitty.

Tänään tiistaina töiden jälkeen kokoontui ensi konsernijaosto ja sitten Paras-hankkeen ohjausryhmä. Kiirettä on siis pitänyt, onneksi loppuviikosta hieman hellittää.

Viimeinen valtuuskuntani...

2009-04-18T17:24:00.002+03:00

Terveiset Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksesta! Tämä on viimeinen johtamani valtuuskunnan kokous, tämän jälkeen rotaatiosääntö heittää minut puoluekokouksessa puolueen rivijäseneksi. Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen minulla ei tule olemaan virallista asemaa puolueen organisaatiossa. Ei yhdistystä johdettavana, ei työryhmää nuijan alla, ei puoluehallitusta, ei varapuheenjohtajuutta, ei valtuuskunnan puheenjohtajuutta. Ei mitään sitä, mitä olen puuhannut vihreissä viimeiset kymmenen ja risat vuotta. Voipi olla mukaavakin;). Eiköhän sitä jotain tekemistä keksi. Ja onhan minulla nuo Turun kaupungin "pikkujutut", kuten kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuus ja konsernijaoston puheenjohtajuus.

Tämänpäiväiset viralliset puheenvuorot löydät näin:

puolueen puheenjohtaja, ministeri Tarja Cronberg
eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäki
europarlamentaarikko Satu Hassi
ministeri Tuija Brax

Poliittisessa ja ohjelmapuolen keskusteluissa käytettiin kaikkiaan useita kymmeniä puheenvuoroja. Poliittisessa keskustelussa aiheet vaihtelivat, ohjelmapuolella asialistalla oli Eurooppaohjelma ja vesipoliittinen linjapaperi. Tuloksista tiedotetaan sitten myöhemmin.

Selvityspyyntö pohjoisten alueiden investoinneista

2009-04-18T17:09:00.004+03:00

Keskiviikon Aamuset-lehdessä oli juttu tekemästäni selvityspyynnöstä koskien Turun pohjoisten alueiden maanhankintaa ja investointeja. Juttu löytyy Aamusetin arkistosta, lehti Ke 15.4., sivu 4. Näinkin voi kaupungin rahaa käyttää, vailla julki tuotuja kokonaisuunnitelmia.

Jätin asiasta kirjallisen selvityspyynnön kaupunginhallituksessa maaliskuun puolivälissä, mutta muiden kiireiden takia taisin unohtaa sen tuomisen tänne. Kas tässä alla, kaupungin varojen käytöstä kiinnostuneille. Selvityspyyntö on valmisteltu vihreiden valtuustoryhmän tahdosta ja käyttäen hyödyksi lautakuntatason asiantuntemusta.

Ja kun nyt löysitte tien Aamusetin arkistoon, voitte saman tien käväistä katsomassa myös seuraavaa numeroa La 18.4., Sieltä löydätte mainion vihreän eurovaalikandidaatin Elina Rantasen. Mutta nyt siis jättämäni selvityspyyntö. Saa nähdä, mitä tähän tullaan vastaamaan.

Turun kaupunginhallitus 16.3.2009

Selvityspyyntö Turun pohjoisten alueiden maanhankinnasta ja investoinneista

Esitän, että Turun kaupunginhallitukselle tuodaan selvitys Turun pohjoisten alueiden (lentokentän ympäristö) kehittämisen kokonaistilanteesta, maanhankinnasta, jo toteutuneista sekä suunnitelluista investoinneista sekä vuokratuista tai myydyistä tonteista. Alueella on meneillään sangen mittava investointikokonaisuus, josta kaupunginhallituksen on oltava tietoinen. Kehitystyö on edennyt pääasiassa yksittäisten hankkeiden kautta. Koko aluetta koskevista suunnitelmista ei kokonaisuutena ole tehty päätöksiä. Alueen kehittämiseen liittyy suuren investointitarpeen ja kysynnän epävarmuustekijöiden vuoksi merkittäviä riskejä, joten investointien riskinarvioinnista tulee tehdä selvitys kaupunginhallitukselle. Pohjoisen alueen investointien menovirta on täydessä käynnissä, mutta epäselvää on toistaiseksi, mitä on odotettavissa alueen tulovirrasta.

Kiinteistölaitoksen pitkän tähtäimen investointisuunnitelmia ei ole käsitelty valtuustossa. Pitkän tähtäimen investointisuunnitelma on keskeinen kiinteistöliikelaitoksen investointeja ohjaava tekijä. On hankalaa ja riskialtista, että miljoonaluokan hankkeista ei tilaliikelaitoksen tapaan tehdä erillistä valtuuston hyväksyttäväksi menevää hankesuunnitelmaa. Toimintatapaa on tarpeen muuttaa, koska valtuustolla tulee olla poliittinen harkintavalta kaupungin kaikista suurista investoinneista ja niiden kokonaisuuksista.

On myös selvitettävä, onko asiakokonaisuus kaikilta osin edennyt kaupungin ohjeiden mukaisesti vai onko ohjeita rikottu. Jos on toimittu ohjeiden mukaisesti, on selvitettävä, miten ohjeita tulee muuttaa. Jokaisesta investointisuunnitelmaan sisältyvästä hankkeesta pitäisi tehdä erillinen investointipäätös. Näyttää kuitenkin siltä, että näin ei aina toimita vaan käytännössä työt voivat alkaa erillisillä virkamiespäätöksillä.

Ohessa lisätietoa toteutuneista investoinneista.

Lentokentän eteläpuolista asemakaava-aluetta on hankittu kaupungille seuraavin sopimuksin :

· Maanvuokrasopimuksen Suomen valtio/ilmailulaitos kanssa 22.6.2005 § 527 Kauppa valtion ilmailulaitoksen kanssa 8.2.2006 § 145 (kauppahinta 4.855.374 €)

· Aiesopimus sekä Ilmailulaitoksen ja Pilot Turku Oy:n välinen markkinointisopimus (8.3.2006 § 255). Ehtojen muuttaminen12.12.2007 § 938

Maanhankintaa Saramäessä on toteutettu ainakin seuraavilla päätöksillä. Näiden yhteisarvo on tähän mennessä yli 3,5 miljoonaa euroa. Tonttikauppa alueella jatkuu edelleen.

Päätös Kauppahinta

21.2.2007§120 118.000,00 €

7.3.1007§ 147 190.000,00

28.3.2007§205 150.000,00

23.5.1007§380 142.000,00

23.3.2007§381 138.000,00

12.6.2007§442 170.000,00

12.6.2007§443 154.000,00

12.6.2007§444 135.000,00

12.6.2007§458 122.000,00

12.6.2007§459 158.000,00

12.9.2007§633 160.000,00

12.9.2007§634 175.000,00

19.9.2007§653 170.000,00

19.9.2007§654 280.000,00

19.9.2007§661 135.000,00

3.10.2007§703 145.000,00

12.12.2007§947 100.000,00

13.2.2008§70 160.000,00

13.2.2008§71 163.000,00

1.10.2008§616 143.000,00

19.11.2008§756 140.000,00

25.2.2009/67 108.000,00

4.3.2009/101 125.000,00

Lisäksi kiinteistölaitoksen johtajan päätöspöytäkirjalla on ostettu määräala alueelta 25.10.2007 § 73 42.000 €

Kiinteistölaitoksen uusinvestointeihin on talousarvioissa varattu rahaa seuraavasti:

2004 6.100.000,00 €

2005 6.500.000,00 €

2006 6.500.000,00 €

2007 6.200.000,00 €

2008 7.100.000,00 €

2009 13.738.000,00 € (Kiinteistölaitoksen esitys 15.238.000,00)

Vuoden 2008 talousarviossa taloussuunnitelmaosiossa vuoden 2009 uusinvestointien tasoksi oli vielä arvioitu 9.100.000 €. Vuoden 2009 investointitaso on yli 6,6 M euroa vuoden 2008 tasoa korkeampi 17.9.2008 § 585.

Kiinteistölautakunta päätti 27.2.2008 hyväksyä 5,3 miljoonan euron varauksen tekemistä kolmea uusinvestointia varten (Huhkolan eritasoliittymä, Skanssin liikennejärjestelyt ja Kärmekallion silta).

· Kiinteistötoimenjohtajan päätös esittää kiinteistölautakunnalle varauksen tekemistä 15.2.2008 § 16.

· Kiinteistölautakunnan varauksen hyväksyminen 27.2.2008 § 103

· Tarkemmat investointisuunnitelmat 27.2.2008§ 107 ja 18.6.2008 § 436.

Asialla on siten vaikutusta tuleviin investointitasoihin. Investointivarauksen teko on vain kirjapitotekninen toimi, itse investoinneista olisi kuitenkin tehtävä erillinen päätös. Investoinnit kuitenkin aloitettiin virkamiesten ja kiinteistölautakunnan erillisillä päätöksillä. Investointivaraus ei kuitenkaan riittänyt kattamaan näitä kolmea työtä

· Kiinteistölaitoksen johtajan voimalinjojen muutostyön tilaus 30.1.2008 § 5

· Rakennuttamispäällikön rakennustyö valvonnan tilaus 2.4.2008 § 67

· Ilmajohtojen kaapeloinnin tilaus 25.6.2008 § 51

· Rakennusurakan junaturvallisuuden valvontatyön tilaus 17.9.2008 § 72.

· Kiinteistölautakunnan Kärmekallion sillan rakentamisen tilaus 10.9.2008 §575

Investoinnin ”Kärmekallionkadun ja –sillan välillä lentoasema-Vaistentie” kustannusarvio on kiinteistölaitoksen pitkän tähtäimen investointisuunnitelmassa 7.500,000,00 euroa. Lisäksi alueella on tarkoitus toteuttaa ensi vuosikymmenellä vielä muitakin miljoonaluokan tieinvestointeja.

Katri Sarlund

kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja

Mitä nimiä!

2009-04-17T19:41:00.002+03:00

Vihreät julkistivat tänään uusia EU-vaaliehdokkaita. Katsokaapas, mitä nimiä: Tarja Cronberg, Umayya Abu-Hanna ja Pasi Toiviainen! Aivan verrattomia ehdokkaita kaikki! Erityisesti Toiviaisen mukaanlähdöstä olen hyvin iloinen, on hienoa saada vihreälle listalle tämän tason ilmasto-osaamista. Ja sitähän EU:ssa tarvitaan, jos jossain, koska EU:n harjoittamalla ilmastopolitiikalla on aivan erityisen suuri merkitys.

Tsekkaa kokonaisuudessaan Suomen paras eurovaalilista täältä!

Kevään merkkejä

2009-04-15T00:23:00.009+03:00

Pääsiäinen kului sukulaisten ja ystävien parissa. Teimme Etelä-Suomen turneen: Porvoo, Helsinki, Espoo. Meitä ruokittiin joka paikassa hyvin ja perusteellisesti, joissakin jopa aivan käsittämättön perusteellisesti. Ja muutenkin oli mukavaa. Ystävien vuosittain järjestämän grande pääsiäispäivällisen teema oli tänä vuonna Italia. Söimme tuntikausia. Ruokaa oli niin paljon, että sulattelen sitä vieläkin. Kiitos kaikesta ylläpidosta ja hauskasta seurasta emännille ja isännille!

Kuten kaikki muutkin suomalaiset, mekin olimme tietenkin seuranneet säätiedotuksia ja odotimme lempeitä kevätsäitä. Hieman niitä saimmekin, mutta ei sentään luvatussa määrin. Kuljin hetken aikaa kameran kanssa kevään merkkejä etsien. Toiveena oli päästä kuvaamaan kukkivia pajuja. Mutta viileys on pitänyt pajut kuosissaan ja Porvoossa ne vasta aloittelivat pajunkissojensa kanssa. Ei siis tarttunut kameraan pörheän pehmoisia pajupuskia.

Muuta kuitenkin löysin: kevään ensimmäiset leskenlehdet. Ryhdyin myös aivan vaan pihapiirissä tutkailemaan pullistuvia silmuja kameran kanssa. Alla hieman tulosta, jänskiä ovat silmut. Sitä ennen kuitenkin pari kuvaa Porvoosta, jossa yritimme päästä tuomiokirkkoon. Mutta kuka sitä nyt pääsiäislauantaina kirkkoa auki pitäisi, ei ainakaan Porvoon seurakunta. Ovien taakse jäimme, kuten muutama muukin kymmenen turistia ja kaupunkilaista sillä kellonlyömällä. Höh.

Ensin kuva kirkonmäeltä ja kirkon uudesta paanukatosta.

Sitten se kuuluisa ensimmäinen leskenlehti, kevään pikku aurinko.

Ja niitä silmuja...

Tiistaina pääsiäisen jälkeen arki alkoi että humps: kaupunginhallitus klo 8.00. Esityslistan löydät täältä. Kaivokatu 11 asemakaavan kohdalla esitin palautusta, jotta tontilla olevat rakennukset voitaisiin suojella. En todellakaan kannata tähän kohtaan ahdasta uudisrakentamista, se ei ole hyvää kaupunkisuunnittelua. Tonttia on vain vähän yli 1300 neliötä, sillä se on jaettu 1960-luvulla kahdeksi tontiksi. Toiselle tontinpuolikkaalle rakennettiin sopimusten mukaan suuri kerrostalo. Rakennusoikeus on silloin rahastettu eikä jäljelle jäänneelle omakotitalon tontille asiallisesti mahdu enää suurta kerrostaloa. Perustetta tilanteen muuttamiseen ei siksi minusta ole. Lisäksi 1950-luvun tyylikäs omakotirakennus tuo kaupunkikuvaan paljon kaivattua kerroksellisuutta. Turussa 1950-luvun arkkitehtuuria on vain vähän, ja muissa yhteyksissä sen suojelun merkitystä on korostettu. En ymmärrä, miksi museo on tässä kohteessa toiminut toisin kuin muualla paljon mitättömämpien rakennusten kanssa. Mikä lie museomoka on kyseessä? Rakennusta pitää käydä katsomassa pihan puolelta, silloin ymmärtää, mitä säilyttämisen arvoista siinä on.

Parhaani siis yritin, mutta yksin jäin. Kukaan ei kannattanut, ei edes säälistä. Vihreiden ryhmässäkin - nolo myöntää - on ollut asiassa kahta kantaa: toiset kannattavat vanhan rakennuskannan ja miljöön säilyttämistä ja toistet ovat täydennysrakennusmiehiä - miehiä muuten konkreettisesti, tietääkseni. Eli valtuustossa varmaan jakaudumme kahtia, jos nyt viemme selvän tappion äänestykseen.

Kokouksen jälkeen meni toisessa palaverissa vielä aikaa, mutta onneksi ehdin hieman siivoamaan omaa kotipihaa. Syytä nimittäin olisi: lumikellot ja krookukset olivat pääsiäisen aikana jo osin nousseet pintaan ja kukkimaan, ja haravoitavaa riittää. Maatakin pitäisi kääntää, loppuja pensaita leikata, järjestellä kompostilaatikot, hankkia ja istuttaa uusia kasveja, tehdä taimia, siistiä kukkapenkit ja ties mitä! Ja tehdä yksi uusi kukkapenkki! Iiiik - ihana kevätstressi!

PS. Keskiviikon Turun Sanomat julkaisi Kaivokadun kiistakapulasta jutun. Löydät sen täältä. Kehotan kiinnittämään erityistä huomiota lehtiartikkelin valokuvaan - se kertoo tilanteesta paljon. Vaikka kaipa ahtaus on jonkun mielestä kätevää: turha ostaa omaa lehteä kun sen voi lukea vilkuilemalla ikkunoiden läpi vastapäisen talon asukkaan aamiaispöytään?

Hyvää pääsiäistä!

2009-04-10T12:41:00.003+03:00

Hyvää pääsiäistä kaikille! Luvassa on lepoa ja rauhaa muutamaksi päiväksi - ihanaa! Ja toki hieman esityslistojen lukua, mutta sen kestää.

Viikko oli intensiivinen ja vähäuninen, joten aion todella pyhittää pyhät lepäämiseen ja kaikinpuoliseen elpymiseen. Vielä pitäisi jaksaa monta viikkoa ennen kesälomaa, ja kuten kouluissa aina, myös minun työni kiihtyy kevättä kohden. Lomalle jäädään sitten puoliksi pökerryksissä.

Kuluneella viikolla oli ohjelmassa työn ja kaupunginhallituksen sekä konsernijaoston kokousten lisäksi toisen kummilapseni Kaarlon (vajaa neljä kuukautta :) vierailu ja valvontaluokkani yökoulu. Yökoulut ovat kivaa ja edullista toimintaa, mutta opettajan näkökulmasta kohtalaisen raskaita häppeninkejä. Tulin kouluun keskiviikkona puoli kymmenen aikaan ja lähdin torstaina kahden aikaan. Väliin mahtui yksi neljän tunnin huonosti nukuttu yöuni sekä yksi tunnin ja yksi puolen tunnin lepotauko opehuoneen sohvalla. Onneksi minulla oli kanssavalvojina yksi kollega ja yksi opetusharjoittelija - kiitos Kirsi ja Riina!

Yökoulu itsessään meni hyvin: oppilailla oli selvästikin hauskaa keskenään, kukaan ei loukkaantunut eikä mitään hajonnut, en joutunut rähjäämään kellekään ja leivotut pitsat olivat hyviä. Tämähän tässä yläkoulun opettajantyössä on se harmittava puoli: juuri kun saat oppilaistasi hyvin käyttäytyviä, helponpuoleisia ja itseohjautuvia nuoria, he lähtevät pois :(. Ikävä tulee, kevätjuhlassa nyyhkitään varmuudella. Muistoihin jäävät kuitenkin juuri tällaiset yökoulut ja muut kivat tapahtumat, harva muistaa jälkeenpäin mitään menneiden vuosiensa tuhansista oppitunneista.

Torstaiaamuna olo oli kivastakin yökoulusta huolimatta jotensakin takkuinen: ei suihkua, ei vaihtovaatteita ja väsymys painoi. Aamuyhdeksältä oli kuitenkin alettava silmät ristissä pitämään opiskelijoille luentoa aiheesta "Opettajan muut tehtävät". Saivatpa tuoreen esimerkin. Keskipäivällä aloitin kasiluokan kanssa tuntia kysymällä, että onko heillä koskaan aiemmin ollut zombi pitämään tuntia? Oppilaat katselivat hetken ihmetellen, kunnes yksi tokaisi: "Ai tarkotat sä tota kampausta?". Joopa, tukka pystyssä ja silleen. Oppilaat olivat kuitenkin kivoja ja ymmärtäväisiä, vaikka en ollutkaan aivan freeseimmilläni.

Mitäpä muuta kuluneesta viikosta? Kännykkäni on suostunut taas yhteistoimintaan, mikä näin tiedoksi saatettakoon. Politiikasta olisi paljon sanottavaa, mutta jääköön. Hieman hämmästelin kuitenkin sitä, että maanantain palaverista Turun kaupungin ja Varsinais-Suomen liiton välillä nousi niin hyvin esiin tributyylitinakeskustelumme (TBT). Hyvä että nousi, asia on ajankohtainen, tärkeä ja haastava ratkaistavaksi. Ja hyvä esimerkki siitä, miten aika yllättävilläkin asioilla voi olla todella laajoja ympäristövaikutuksia. Laivojen pohjamaaleihin liittyviä ympäristö-ongelmia alettiin laajemmin tiedostaa vasta kymmenen vuotta sitten, ja nyt ne ovat todellinen ympäristökatastrofi. Kuinka paljon me tänä päivänä kylvämme luontoon ja elinympäristöömme kemikaaleja, joiden vaikutuksista meillä ei ole harmainta hajuakaan?

Onneksi on kuitenkin valppaita europarlamentaarikoita, jotka koettavat meitä varjella. Tässä ote oman eurovaaliehdokkaani, MEP Satu Hassin blogista 23.4., jossa hän kirjoittaa nanoteknologian riskinarvioinnista:

"Täysistunto hyväksyi kosmetiikkadirektiivin uudistuksen. Myös siitä on saatu trilogissa sopu, eli nyt hyväksytty teksti on lopullinen lakiteksti. Vihreät ajoivat erityisesti sitä, että direktiiviin tulee nanomateriaalien riskinarviointi ja tämä meni läpi. Tähän astihan on eletty villissä tilassa, kun kosmetiikkayritykset ovat lisänneet tuotteisiinsa nanomateriaaleja, vaikka niiden riskejä ei ole arvioitu. Esimerkiksi Suomessa mainostettiin aikaisemmin tänä vuonna nanohopeaa sisältävää deodoranttia. Nanomateriaaleja, eli läpimitaltaan millimetrin miljoonasosan suuruusluokkaa olevia hiukkasia on jo ehditty lisätä esimerkiksi huulipuniin, ryppyvoiteisiin ja aurinkorasvoihin, vaikka riskejä ei tunneta kunnolla. Nuo äärimmäisen pienet hiukkaset voivat tunkeutua soluihin ja verenkiertoon. Useat tutkijat varoittavat siitä, että nanomateriaaleista voi tulla uusi asbestiskandaali, ellei terveysvaaroja selvitetä ajoissa."

Nanoteknologian mahdollisuudet ovat sangen kiinnostavia, suorastaan houkuttavia. Moni muukin taho kuin me vihreät on kuitenkin huolissaan siitä, onko tuoteturvallisuus ja vaikutusten tutkiminen pysynyt alan kehityksen vauhdissa. Aineet kun voivat nanomuodossaan olla vaikutukseltaan jotain aivan muuta kuin mitä me tunnemme, ja pienenpienessä koossaan ne pääsevät elimistössä minne vain. Ne pystyvät nähtävästi ylittämään myös aivo-veri-esteen, mihin ei moni lääkeaine kykene. En käyttäisi nanohuulipunaa tai aurinkorasvaa, jos tietäisin, missä tuotteessa nanopartikkeleita on. Toivottavasti minun ja kaikkien muidenkin on jatkossa helppo lukea tieto paketin kyljestä.

Mitäpä muuta? Pääsiäisen kunniaksi ainakin vauraammat kansanosat voivat käydä tekemässä lahjoituksen Kirkon ulkomaanavun pääsiäiskeräykseen. Ja erityisesti kulutuselektroniikkaan mieltyneet mutta toki kaikki muutkin käyvät tutustumassa Nuukuusviikon ohjelmaan. Nuukuusviikkoa vietetään 20.-26.4. ja erityisenä aiheena on kulutuselektroniikan ympäristövaikutukset.

Keväistä pääsiäistä kaikille!

Huonosti tavoitettavissa

2009-04-06T23:23:00.004+03:00

Kiire jatkuu edelleen ja kännykkäkin hajosi. Jos et tavoita minua omasta numerostani, voit koittaa numeroa puh. 050 559 0157. Se on kaupungin antaman kännykän numero, mutta en ole sitä juurikaan käyttänyt kun en oikein tykkää siitä puhelimesta (nirppis mikä nirppis). No nyt tulee tarpeeseen, kun oma SIM ei suostu siinä kunnolla toimimaan. Kaikki yhteystietoni (eli puhelinnumerot) ovat toistaiseksi kadoksissa. Hyvä kun muistan normaalisti edes oman numeroni, joten en taatusti muista yhtään kenenkään muun. Joten: älkää odottako, että minä juuri nyt otan yhteyttä kehenkään... Puuuh. Jos on tarvis, soitelkaa te minulle.

Mitä muuta? Viikkoon on julkisen puolen elämässni mahtunut konsernijaoston kokous, Satu Hassin tukiryhmän palaveri (äänestä SATUA eurovaaleissa, minäkin äänestän, sillä Hyvät planeetat ovat harvassa!), maakuntasuunnitelman päivitysseminaari, peruspalvelulautakunnan kokous, opetustoimenjohtaja Timo Jalosen tapaaminen, Vihreiden puoluehallituksen kokous (lue kannari), Turun vihreiden valtuustoryhmän kokous, kokoomuksen ja keskiryhmien kokous, maakuntaliiton ja kaupungin puheenjohtajistojen yhteiskokous, Turun kaupunginjohtajien ja kaupunginhallituksen puheenjohtajiston yhteispalaveri ynnä yksi pitkä kaupunginhallituksen kokous. Hoh hoijaa.

Henkilökohtaiselle puolella on tavallisten opetus- ja ohjaustöiden lisäksi ollut kokeiden korjaamista, vähän shoppailua, kummityttären yökylävisiitti ja pihalla kasvaneen terijoensalavan leikkaaminen. Kokeiden korjaaminen jatkuu edelleen. Ehdin nähtävästi kirjoitella tänne blogiin jotain järkevää vasta kesäkuussa, valitan. Arvatkaapa vaan, kuka odottaa kieli pitkällä vuorotteluvapaalle jäämistä. Pitäisi vain ehtiä jossain välissä tekemään hakemus asiasta. Vuorotteluvapaaseenkin tuli vähän byrokraattisia kiemuroita vastaan, toivottavasti saan sen kuitenkin järjestymään.

Tämä oli tällainen vali vali postaus, mutta sori, juuri nyt ei energia riitä muuhun. Ehkäpä pääsiäislevon jälkeen?

Toriparkkilobbyn voitto

2009-03-30T22:36:00.003+03:00

Valtuuston toriparkkilobby voitti, kuten ennakoitiin. Kolmetuntisen keskustelun ja noin kolmenkymmenen puheenvuoron päätteeksi vastakkain oli asemakaavan hylkäysesitys ja listaesitys, johon toriparkki sisältyi. Äänestystulos oli 38 toriparkin puolesta, 29 vastaan. Vastaan äänestivät me kaikki 11 vihreää, 9 vasemmistoliittolaista, 3 sosiaalidemokraattia (Virpa Puisto, Ruth Hasan, Piia Elo), 2 kristillistä, 1 kokoomuslainen (varavaltuutettu Pauli Kossila), 1 rkpläinen (Stefan Wallin), 1 perussuomalainen ja 1 Mäenpää. Puolesta äänestivät yhtä vaille kaikki kokoomuslaiset, enemmistö demareista, kaikki keskustalaiset (3), 3 rkpläistä ja yksi vasemmistoliittolainen (Raimo Huhtanen). Että silleen. Voi kettu.

Meitä oli kokouksen alkaessa vastassa useampisatapäinen mielenosoittajajoukko. Mielenosoittajien usko demokratiaan tuntui olevan koetuksella. Näin on minullakin, kuunneltuani ensin vaalipuheita ja sitten valtuustopuheita. Niin se ihmismieli muuttuu.

Tässä oma puheenvuoroni tänään valtuuston toriparkkikeskustelussa. Kuluvan vuoden menoja leikkaavaan lisäbudjettiin päästiin klo 22 jälkeen, joten kokous kesti todella pitkään. Siinä keskustelussa en enää käyttänyt puheenvuoroa, olen puhunut asiasta jo kaupunginhallituksessa ja viime kerralla valtuustossa asian esittelyssä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Ei toriparkki ole kehityksen eteenpäinmenoa eikä keskustan kaunistamisen tae, kuten sen kannattajat todistelevat. Toriparkki on ollut ja tulee ehkä jatkossakin olemaan ydinkeskustan kehittämisen jarru. Jos toriparkkia ei olisi kaivettu ylös siitä kuopasta, mihin se kerran haudattiin, meillä todennäköisesti olisi jo valmis pintarakenteiltaan kunnostettu ja kaunis tori tai vähintäänkin työt meneillään. Sitä minä kutsuisin keskustan kehittämiseksi.

Hyväksytty asemakaava on nykykäytännön mukaan voimassa 13 vuotta. (Tänään toivottavasti saamme vastauksen siihen, kuinka kauan kaupunki aikoo odottaa parkin rakentumista, jos kaava tänään hyväksytään.) On mahdollista, että toriparkki ei alakaan rakentua kaavan mahdollisen hyväksymisen jälkeen. Kuinka kauan me silloin odotamme työn alkamista, ennen kuin ryhdymme kunnostamaan jo nyt ränsistyneen torin pintarakenteita ja kehittämään ydinkeskustaa ilman toriparkkia? Sen 13 vuotta? 10 vuotta? 7? 5? 3? Tähän siis haluamme kuulla kaupungin johtavien virkamiesten kannan ja niiden puolueiden kannat, jotka toriparkkihanketta ajavat. Konkreetit lukemat. Kuinka kauan odottaisimme tällaisessa tilanteessa jo nyt huonokuntoisen torin kunnostamista? Mitä takuita te pystytte antamaan siitä, että tori tullaan kunnostamaan lähivuosina arvoiseensa kuntoon?

Vihreiden ryhmä kysyi viime kokouksessa myös, tuleeko kaupunki perimään vuokraa maanalaisesta tilasta ja sen, aikooko kaupunki kilpailuttaa toriparkin rakentajan. Oletan, että saamme näihin kysymyksiin selvät vastaukset.

Arvoisa puheenjohtaja, nyt on saatava perusteltuja vastauksia niiltä, jotka toriparkkia kannattavat. Mitä hyödyllistä on siinä, että Turun ydinkeskusta on työmaana kolme neljä vuotta? Mitä hyvää vuosien kaaos tuo liike-elämälle, joukkoliikenteelle, torikaupalle tai keskustan yleiselle vetovoimalle? Ei mitään, vain epämiellyttävyyttä ja haittaa käytännön elämälle vuosikausiksi, tappioita joukkoliikenteelle ja kaupankäynnille sekä mahdollisesti torikaupan pysyvän kuihtumisen. Entä mitä tästä vuosien kitumisesta kaupunkilaiset saisivat vaivanpalkaksi? Jotain merkittävää? Ei, muutaman sata pysäköintipaikkaa ja lisää liikennettä ydinkeskustaan. Onko se todella kaiken haitan arvoista? Tiedämme, että pysäköintiratkaisu voitaisiin liikenteellisesti ja rakentamiseen liittyvien riskien kannalta toteuttaa paremmin ja turvallisemmin Louhen laajentamisena ja sieltä tarvittaessa rakennettavana vinohissiyhteytenä Wiklundin tavarataloon. Miksi tätä järkevää, varmempaa ja edullisempaa ratkaisua ei ole tutkittu tasavertaisena ratkaisuvaihtoehtona ydinkeskustan pysäköintijärjestelyihin?

Oman murheensa hankkeeseen tuo vielä toriparkin vaatimat sopimukset. Esisopimus ei ainakaan lupaa kaupungille hyvää. Siihenhän on präntätty vailla parempaa tietoa, että ”tämän esisopimuksen allekirjoitushetkellä Kauppatorin pysäköintilaitoksen rakentaminen ja normaalikäyttö eivät aiheuta Kaupungille mitään erikseen korvattavaa haittaa”. Näin topakasti on siis tämän projektin parissa aloitettu kaupungin edun turvaaminen, ja siihen aika monet täälläkin salissa tuntuvat luottavan. En vain yhtään ymmärrä, että miksi. Muistutan myös siitä, että kaupunki tässä yhteydessä ilmaisee halunsa siirtää nykyisin kaupungin omaan taskuun tulevat pysäköintitulot yksityisen tahon taskuun – nähtävästi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien suosiollisella tuella, bussiliikenteelle aiheutuvista haitoista nyt puhumattakaan.

Esisopimus kaihertaa monin tavoin ja sen tuntuu ikävällä tavalla enteelliseltä. Kysyn sopimuksen kuudennesta pykälästä; torin pinnan rakennukset tullaan sopimuksen mukaan toteuttamaan yhteishankkeena. Kuka tässä tulee olemaan omistaja? Epäilyttää, että ei kai tähän ole piilotettu tukiautomaattia toriparkkiyhtiölle?

Haluan myös kommentoida sopimuksen 15. pykälää. Siinä on sovittu, että kaikki se tieto, minkä toinen sopijapuoli luovuttaa toiselle, ja joka on selvästi merkitty luottamukselliseksi, on luottamuksellisesti käsiteltävää. Ei tämä kirjaus ole laillinen. Kuntaympäristössä on kaikki tieto julkista, ellei sen salaamiseen ole erityisiä julkisuuslaissa mainittuja perusteita, eli asia menee toisinpäin.

Haluan tässä yhteydessä merkittäväksi kaupunginvaltuuston aikakirjoihin myös syvän huoleni siitä, että kajoaminen ydinkeskustan jyrkällä kalliopinnalla lepäävään ja tästä syystä potentiaalisesti epävaakaaseen savipatjaan kokonaisen korttelin kokoisella alueella on riski, jota en halua henkilökohtaisesti ottaa. Eikä sitä riskiä pitäisi minusta ottaa kenenkään muunkaan tässä valtuustossa. Kokonainen keskustakortteli on aivan eri asia kuin Marina Palacen tontin osa.

Kannatan asemakaavaehdotuksen hylkäämistä.

Säätiedotusta

2009-03-29T21:22:00.007+03:00

Eipä seuraavalla ole mitään uutisarvoa, mutta haluan merkitä tämän omiin aikakirjoihini.

On maaliskuun 29. päivän ilta, ja Turussa on lunta! Ja on ollut suurimman osan talvea. Tällaista lumitalvea ei meillä ole pitkään aikaan ollut, eikä ehkä tule hetkeen uudestaan. Pohjoisemman Suomen asukkaita intoiluni varmaan naurattaa. Vuosi sitten tähän aikaan meillä oli kuitenkin useita asteita lämmintä ja edellisen viikon lumisateesta huolimatta ensimmäiset krookukset olivat jo kukassa. Samaten puutarhakalenterissani lukee, että viime vuonna ensimmäiset lumikellot olivat kukassa 25. helmikuuta. No, eipä ole vielä tänä vuonna näkynyt, ja siinä kohtaa on edelleen 30 senttimetriä lunta :). Odotellaan.

Lumitalven muistoksi pari ajankohtaista kuvaa kotipihalta tältä päivältä ja viime viikolta. Ynnä yksi rusakko iltahämärästä lasin läpi. Ei Turku sentään aina pelkkää loskaa ja jäätä ole!

Ps. Mustarastas laulaa jo niin, että sisälle kuuluu.

Linkkilistassa nyt myös turkulaiset kaupunginvaltuutetut

2009-03-29T20:07:00.002+03:00

Demokratian pikku soturina askartelin vasemmassa reunassa olevaan linkkipalkkiin listauksen turkulaisten kaupunginvaltuutettujen blogeista. Siis niistä, jotka tiedän. Linkkilista löytyy nyt pysyvästi listan alaosasta. Vihreät sentään menevät edelle :). Ja vihreidenkin linkit on päivitetty, kaikkien pitäisi toimia ja ohjata blogeihin, jotka ovat edelleen aktiivisia.

Jos listasta puuttuu jokin turkulainen valtuustoblogi, ollos hyvä ja ota yhteyttä. Lisään kyllä.

Timon valinta

2009-03-28T22:28:00.005+02:00

Perussuomalaisten puhis Timo Soini ilmoitti tänään pyrkivänsä europarlamenttiin. Ja uudelleen puolueensa puheenjohtajaksi. Ja uudelleen kansalliseen parlamenttiimme eduskuntaan. Todellinen joka paikan Soini tämä persujen Timo. Mahtaa pitää miehellä kiirettä. Pitäisikö Timo kloonata?

Vakavasti puhuen ei käy miestä kateeksi. Puolue on vahvassa nousussa, mutta millaisessa nousussa? Kuinka suuri osa noususta on siirtymää nukkuvista ja muista puolueista "kansan äänen" puolueeseen? Entä kuinka suuri osa on kauniisti sanoen "maahanmuuttokriitikkojen" odotusarvoa sille, että Suomikin vihdoin saa piilo- tai avoimesti rasistisen puolueen tuomaan julki heidän yhteiskuntapoliittista sanomaansa?

Soini on pahan paikan edessä. Kasvupotentiaalia on, mutta tyydyttääkö sen laatu puolueen johtohahmoa? Soini vaikuttaa aidosti sen verran tasa-arvoiselta ihmiseltä, että en oikein usko häntä rasistiksi. Mitä tekee puoluejohtaja tilanteessa, josssa kasvun paikka on ilmeinen, mutta kasvun laatu ehkä vastoin omia arvoja? Vaikea valintatilanne. Jos antaa kasvunvallan rasistisesti suuntautuneille, saattaa itsevaltaisinkin ei-rasistinen johtaja jossain vaiheessa saada kengänkuvan ahteriinsa ja tulla samalla itse jääneeksi historiaan arvojensa vastaisen yhteiskunnallisen liikkeen synnyttäjänä. Toisaalta kasvupotentiaalia lienee jonkin verran muistakin syistä, ja olisi hulluutta jättää tilanne hyödyntämättä.

Timo Soini onkin päätynyt tekemään yhden miehen rankkoja valintoja: hän aikoo voittaa sekä eurovaalit (eli mennä parlamenttiin), puolueen (jatkaa puheenjohtajana) että eduskuntavaalit (tulla uudelleenvalituksi suurella äänimäärällä eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa). Jo on ihme mies, tai vaihtoehtoisesti tosi pahassa pakkoraossa. Veikkaan jälkimmäistä. Vaalimenestystä ei voi riskeerata ja mitään lankoja ei saa päästää käsistään. Häkkikanalan munintakoneellakin tuntuu olevan enemmän liikkumatilaa kuin persujen kultamunia munivalla Soinilla.

Sinällään voisi olla hyväkin ajatus, että Soini pääsisi europarlamenttiin. Hänellä on taito puhua yksinkertaistaen, joten ehkä hän osaisi selittää joitakin euroasioita niin että kansakin ymmärtää. EU:ssa on paljon hyvää, vaikka ongelmiakin on. EU voisikin saada Soinista kelpo mannekiinin pienen alkuverryttelyn jälkeen.

Sitä en kyllä ymmärrä yhtään, miten puoluetta voisi johtaa Brysselistä. Minun käsittääkseni ei mitenkään.

Mielenosoitus toriparkkia vastaan maanantaina

2009-03-28T14:01:00.005+02:00

Toriparkkikamppailu saa päätöksensä maanantaina kaupunginvaltuustossa. Asia jäi pöydälle kolme viikkoa sitten ja nyt toriparkin rakentamisen sallivasta asemakaavasta tehdään päätös. Toriparkkia vastustava kansanliike järjestää ennen kokousta mielenosoituksen. Tässä heidän mielenosoituskutsunsa:

SUURMIELENOSOITUS TORIPARKKIA VASTAAN

maanantaina 30.3. klo 17 Kauppatorilla,

josta siirrytään kulkueena kaupungintalolle (os. Aurakatu 2) vaatimaan valtuustolta kielteistä päätöstä toriparkista. Luvassa mm. puheita, esityksiä ja lämmintä mehua. Mielenilmauksen järjestää Turhuuksien toriparkki -kampanja.

Nyt jos koskaan tarvitaan kaikki mukaan!

Tervetuloa!

Omasta puolestani toivon, että toriparkkia vastustavat turkulaiset lähtisivät vielä viimeisen kerran kamppailemaan torin rauhallisen kehittämisen puolesta ja osoittamaan mielipiteensä siitä, että koko ydinkeskustaa ei voi uhrata yksityisautoilun alttarille. Jos valtuusto maanantaina hyväksyy toriparkin rakentamisen, on asialle enää kovin vähän tehtävissä.

Lopuksi kuva siitä, miten Brysselin autoihmiset ovat onnistuneet luomaan kaupunkiinsa vetovoimaa ja rauhaa jalankulkijoille. Tältä kai sitten näyttäisi toriparkinkin ulkopuoliset katualueet, jos autolobbarit saisivat unelmansa läpi. Sillä autoliikennehän on paras tae keskustan elävyydestä ja vetovoimasta, vai miten se nyt menikään?

PS. Kevät antaa odottaa itseään, mutta jotain on silti havaittavissa. Havaitsin kotipihalla viikko sitten ensimmäisen sepelkyyhkyparin. Eikähän ne muutkin kohta tule perässä.

Piiitkästä aikaa...

2009-03-27T00:28:00.009+02:00

Heissan, Blogistan! Ilmoittaudun taas palvelukseen. Tässäpä on kuukausi vierähtänyt kattavammasta päivityksestä. Syynä ei ole se, että mitään kirjoittamisen arvoista ei olisi tapahtunut. Ehei, asia on tasan päinvastoin. Kalenteri on ollut niin piukassa, että kirjoittamiseen ei ole jäänyt aikaa. Tässä listausta tapahtuneesta kuukauden ajalta eli helmikuun loppupuolelta maaliskuun loppupuolelle:

Töissä:

normaali opetus, opetusharjoittelijoiden ohjaus ja ylioppilaskirjoitukset, biologian reaalin korjaus, eläintenkouluttaja Tuire Kaimion mainio luento, yksi lauantaityöpäivä ja kaikenlaista muuta duuniin liittyvää

Politiikassa:

kaksi k aupunginvaltuuston kokousta (asioina mm. talousohjelmaa, kulttuuripääkaupunkia, toriparkkia, tarkastuslautakunnan raporttia...)
neljä kaupunginhallituksen kokousta (sangen tiukkoja kokouspaketteja, paljon asioita ja paljon myös vaikeita asioista, kaupungin taloustilannetta, hankkeita, isoja kaavoja ym ym.)
yksi konsernijaoston kokous (tarkoitus on lähteä kehittämään toimintaa)
kaksi maakuntahallituksen kokousta (viimeiset, tämä homma on nyt minun osaltani förbi. Uusina vihreinä maakuntahallituksen jäseninä aloittavat Mika Helva Turusta ja Mari Saario Kaarinasta. Jään ehkä hieman kaipaamaan maakuntahallitustoimintaa, mutta kahdeksan vuoden jälkeen on aika nostaa kytkintä ja päästää uudet verekset voimat kehiin.). Loimaan seudun, Turun seudun kehyskuntien, Turunmaan ja Vakka-Suomen maakuntakaava on muuten paraikaa (pienen farssin jälkeen) nähtävillä. Tsekaa se täältä.
yksi maakuntavaltuuston kokous (minulle uusi homma, vihreiden maakuntavaltuustoryhmä valitsi minut ryhmän puheenjohtajaksi. Kiitän luottamuksesta.)
kolme peruspalvelulautakunnan kokousta tai seminaaria (istun siellä kaupunginhallituksen valvojana, en jäsenenä)
neljä vihreiden valtuustoryhmän kokousta, joista yksi meillä kotona ensi kokouksena ja sitten yhteisenä illanviettona
kaksi vihreiden puoluehallitusta (hallitus on ottanut kantaa eläkesopuun ja mielenterveyteen). Lisäksi vihreisiin on perustettu miesliike.
yksi vihreiden puoluevaltuuskunta Turussa, hyväksyttiin mm. uusi koulutuspoliittinen ohjelma. Kokouksessa esiteltiin myös varsinaissuomalainen EU-vaaliehdokas: Turun oma leidi Elina Rantanen!
yksi Turun ja Varsinais-Suomen liiton neuvottelu
kolme päätöksenteon tehostamistyöryhmän kokousta
yksi Kuntaliiton hallituksen kokous
yhdeksän kappaletta muita tapaamisia, kokouksia ja seminaareja

Muuta mukavaa:

Tuntematon sotilas Kansallisteatterissa työporukan kanssa. Mahtava esitys, nautin todella!

Olen aika pyörryksissä tapahtumista. Puuhaa on riittänyt ja kun taloustilanne vielä on mitä on, haasteet ovat kovat. Erityisesti Turussa on tarve viedä eteenpäin myös toiminnallisia uudistuksia.

Kiitän saamistani lukuisista muista kutsuista tulla erilaisiin seminaareihin ja muihin tilaisuuksiin. Pahoittelen vain että aika ei mitenkään riitä osallistua kokousten lisäksi edes puoleen siitä, mihin kaikkeen kutsutaan. Ja tiedoksi Skanssin kauppakeskuksen avajaisia valmisteleville: olen saanut jo kolme kappaletta samaa kutsua, kyllä tämä riittää, kiitos.

Politiikan sisältöihin ehdin toivottavasti puuttumaan taas jatkossa. Kaikenlaista on tapahtunut, harmi vain että kommentoimaan ei ole ehtinyt. Mutta ehkä sitten toiste.

Lopuksi pari kuvaa matkan varrelta. Ensin kaksi kaupunkinäkymää yli kattojen Turun kaupunginhallituksen kokoustiloista.

Ja sitten kokousnäkymä puoluevaltuuskunnan kokouksesta Turun Vimmasta. Tältä tilanne näyttää puheenjohtajan vinkkelistä. Minulla on muuten jäljellä kautta enää yksi valtuuskunnan kokous, sitten vihreiden rotaatiosääntö heittää minut puoluekokouksessa pois tehtävästä. Kiitän ja kumarran jo nyt, kivaa on ollut!

Sisäkukkia

2009-03-09T22:11:00.011+02:00

Talvella ei ole kovasti paljoa ulkokukkia kuvattavana, joten olen tutkaillut kasveja sisätiloissa. Tässä kuivuneita iiriksiä, maljakkoneilikoita ja tulppaaneita, talviajan iloja kasveista pitäville.

Tälle annoin kulttuuripääkaupunkihankkeen vuoksi nimen "Turku palaa!" :)