Joulu meni

Joulu meni, jäljelle jäi joulun ja vuodenvaiheen välinen tyhjä aika ja pian alkava ihka uusi vuosi. Vietimme joulun uudessa kodissamme vanhempieni ja veljeni perheen seurassa. Pari muutakin sukulaista kävi vierailulla, kiitos siitä heille! Joulu perhepiirissä oli lämmin ja rauhallinen, joskin kyökin puolella hieman työteliäs. Menu käsitti perinteiset vaikeahkosti sulavat suomalaisherkut ynnä toisen kerran kokeiluna myös bataattilaatikon. Hyvää oli, ja täyttävää. Kiitos kaikille kokeille, menu koottiin kimppameiningillä!

Lahjojakin annettiin ja saatiin, jopa liikaa. Sain kivoja ja käyttökelpoisia lahjoja, ainakin jos rentoutuminen ja hauskapito luetaan käyttökelpoisuuden piiriin. Kiitos lahjojille! Mieheni oli törsännyt: sain konserttiliput, kaksi korua, puutarhakirjan ja kuuden Audrey Hepburn -elokuvan dvd-boksin! Erityisen mukavaa lahjoissa oli se, että konserttiliput olivat yhteiset, ensimmäisen Audrey-leffan katsoimme jo yhdessä ja oletan, että puutarhakirjakin sisältää lupauksen yhteisen harrastuksen aloittamisesta. Meillä kun nyt siis hieman yllättäen on puutarha, jolle pitäisi kevään tullen tehdä jotain. Korostan sanaa "jotain": talon sisustuksen suhteen minulla oli selkeä visio (johon mieheni onneksi yhtyi), mutta puutarhasta ei päässäni ole vieläkään mitään tavoitekuvaa. Toivottavasti ehdimme kevättalven mittaan perehtyä puutarha-asioihin sen verran, että saamme kiinni jostakin haavekuvasta, mitä kohti yritämme lähteä puutarhaa muokkaamaan. Pakko on kuitenkin olla hyvin nöyrä: en tiedä puutarhanhoidosta käytännöllisesti katsoen mitään, ja proggis tulee epäilemättä etenemään erehdysten, tappioiden ja hitaasti korjattavien mielenmuutosten kautta.

Nyt vieraat ovat palanneet omiin koteihinsa ja yritän tulla toimeen tyhjyyden ja hiljaisuuden kanssa. Karmeaa: olen oikein odottamalla odottanut lepoa ja rauhaa, ja nyt kun sellaista saan, en tiedä mitä sillä tekisin. On vain niin outoa olla hiljaa ja paikallaan, kun on paahtanut koko syksyn tuli hännän alla. Mutta jarrutetaan, jarrutetaan... En anna periksi tohottamisen halulle vaan teen päättäväisesti levolle tilaa. Kyllä tämä tästä, parin päivän kuluttua. Tunnen tapani sen verran hyvin, että varauduin asiaan ennalta: hankin itselleni jarrutuskaveriksi Carl Honoren Slow - Elä hitaammin! -pokkarin. Sitä lukiessa sopii pohtia maailman ja oman itsensä menoa.

Joulutilityksen lopuksi jotain, jota ajan hektinen hammas ei ole kovin pahasti päässyt puraisemaan. Kuvia vuoden 2007 joulurauhan julistuksesta Turun Vanhalta Suurtorilta. Väkeä oli paljon, sää oli hyvin harmaa, nurmikot vihreät ja kaikki ohi nopeasti. Mutta silti Slow-liikkeen hengessä. Tarpeetonta mutta ah niin perinteistä ja yhteisöllistä. Ja bussissa nro 61 oli erinomaisesti tilaa sekä mennessä että tullessa. Miksi ihmeessä, oi turkulaiset, hermoilette aattona autoissanne?

Armorikasta Joulua kaikille!

Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla. Eli joulu. Tänä vuonna vietämme joulua kuten suurin osa suomalaisista: perhepiirissä. Toivotan kaikille kristityille mitä ihaninta joulua ja kaikille muille oikein hyvää ja rentouttavaa joulunaikaa! Vieressä kuva, jonka pohjalta väsäsimme sapluunatekniikalla "joulukorttifabriikissamme" tämän vuotiset joulutervehdykset. Kuka keksii, mistä tämä kuva on?

Jokaisen joulu on erilainen. Joulu voi olla hiljentymistä, rauhoittumista, läsnäoloa läheisten kanssa. Rentoutumista, lepoa, hauskanpitoa, herkuttelua, lahjojakin. Ulkoilua, ystäviä, sen tekemistä, mistä on haaveillut tai mihin aika ei muutoin tunnu riittävän.

Joulu voi olla myös ikävä. Hyväksynnän ostamista rahalla ja tavaralla. Raatamista ja kyökkipiian duunia. Pelkoa, pettymyksiä, väkivaltaa ja ryyppäämistä. Yksinäisyyttä.

Ei petytä siihen, että lunta ei tule ja että kaikki ei mene kuten suunnitteli, toivoi tai unelmoi. Ei muistella menneitä pahalla. Otetaan onni hetkestä, siitä mitä on. Tyydytään kohtuulliseen, ja jos saadaan enemmän, ollaan kiitollisia. Rakastetaan lähimmäisiä vikoineen kaikkineen. Joulun ei tarvitse olla naistenlehtimäisen ihmeellinen, arkinen jouluonni on hyvää ja riittävää. Ollaan inhimillisiä ihmisiä, myös jumalallisina pyhinä.

"Mustan" joulun kunniaksi kuva iltahämyiseltä pihamaaltamme tämän viikon alkupuolelta. Lumeton joulukin voi olla kaunis.

Joulunpunainen kasvisborssi ja vähän ikävämpiä ruokajuttuja

Perjantaina kokoontui Vihreiden puoluehallitus, joka muiden asioiden ohella hyväksyi kannanoton kotieläintuotannon sääntöjen tiukentamisesta. Kannarin voit lukea täältä. On todella aihetta kiittää Oikeutta eläimille -järjestöä, että he ovat tuoneet julki tehoeläintuotannon epäkohtia. Pitkähkön teurastamourani aikana (ihan totta, olen ollut töissä teurastamolla noin seitsemän vuoden ajan) tuli nähtyä suuri määrä esimerkiksi hännänpurentasikoja ja muuten vaan paiseisia, nilkuttavia ja sairaita eläimiä.

Eläinrääkkäystapauksissa ei kuitenkaan ollenkaan aina ole kysymys vain eläintenkasvattajan taloudellisesta ahneudesta. Usein taustalla on eläintenpitäjän oman elämänhallinnan katoaminen: uupumus, masennus, muut mielenterveyden ongelmat, alkoholi ja muut päihteet, parisuhteen ongelmat tai sen puute, talouden järkkyminen tai joku muu elämän sekaisin paneva tapahtuma. Olen taipuvainen epäilemään, että näiden inhimillisten syiden takia eläinten pitäjän vaikeuksia ymmärretään toisinaan liian pitkälle: "Ei tähän nyt voi puuttua, kun sen elämä ja elinkeino päättyy sitten siihen.". Valvontaa tarvitaan lisää, se on totta. Aktiivisista valvontaa pitää tapahtua niin tilojen eläimiä hoitavien eläinlääkäreiden taholta kuin teurastamojen tarkastuseläinlääkäreiden ja läänineläinlääkäreiden toimesta. Mutta ehkä tiloille tarvittaisiin enemmän myös aktiivista sosiaalityötä: valvovan eläinlääkärin pitäisi pystyä ohjaamaan eläintenkasvattajalle sanktioiden lisäksi henkistä apua, jos eläinten hyvinvoinnin suurin uhka on eläintenpitäjän elämänhallinnan häviäminen.

Mutta suurtuotanto on silti keskeisin tuotantoeläinten hyvinvointia uhkaava tekijä. Eikä kyse ole vain siitä, että suurtuotannossa eläin rakenteellisesti alistetaan tuotantokoneeksi: emakkohäkkiin, häkkikanalaan, parsinavetan kahleisiin. Kyse on myös siitä, että suurtuotannossa hämärtyy yksilöllinen ja vastuullinen suhde eläimiin. Jos kanalassa kasvaa 20000 kanaa, se on lähes sama kuin jos siellä kasvaisi 20000 herkkusientä. Yksittäisellä linnulla/sialla/naudalla ei ole enää itseisarvoa. Tiedän tämän tunteen omasta vankasta kokemuksesta. Teurastamossa, jossa työskentelin, teurastettiin päivässä enimmillään toistatuhatta sikaa. Siitä on kuulkaa Nasse-possun yksilöllisyys kaukana, kun sikaa tapetaan liukuhihnalla toistasataa kärsää tunnissa. Eläimet näyttävät kaikki lähes samanlaisilta ja niitä riittää hihnalla yhä uusia ja uusia, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen. Valvonnan lisäksi tarvitaan jatkuvaa koulutusta ja eläinten oikeuksien esille tuomista, jotta suurtuotannon työntekijät ketjun eri vaiheissa pystyvät vuodesta toiseen näkemään eläimet eläiminä ja kohtelemaan niitä sen mukaan.

Teurastamolla tuli pitkinä iltoina pohdittua sitäkin, onko massa-ajattelu ja eläinten esineellistäminen työntekijöille tarpeellinen suojamekanismi. Kestäisikö tiloilla tai teurastamon linjalla työtään tekevien pää, jos jokaisen nassun kohdalla pitäisi miettiä syntyjä syviä ja eläinten kärsimystä. Todennäköisesti ei. Oleellista on siis saada oikeat käytännöt työn automaattiseksi perustaksi, jotta niitä ei tarvitse olla joka hetki pohtimassa. Tämän perusta on riittävässä koulutuksessa ja sen jälkeisessä käytäntöjen valvonnassa.

Teurastamovuosista huolimatta meillä syödään edelleen lihaa. Aivan tietoisesti. Ihminen pärjää kyllä kasvisravinnollakin, mutta perusbiologialtamme olemme sekaravinnon käyttäjiä, ja minusta meillä ihmislajina on tietty "pedonoikeutemme" kohtuulliseen määrään lihaa ravinnossamme. Mutta vain kohtuulliseen. Ja mieluiten luomukasvatettuun lihaan tai riistaan, koska tehotuotannolle ei löydy mitään kestäviä eettisiä perusteluita. Koska kaupunkilaisen ei ole helppo saada ruokapöytäänsä riistaa, ostamme luomulihaa, jos sitä on kaupan. Useimmiten ei ole. Toivottavasti tämä lihakohu johtaisi edes siihen, että luomulihan markkinat paranisivat ja lihatalot toimittaisivat kauppoihin luomulihaa. Luomutuotteiden ostaminen kun on ihan oikeasti kuluttajalle kätevä ja konkreetti tapa turvata eläinten asiallinen kohtelu. Kasvissyönnin ohella, tietty.

Meidän perheen toimintamalli on jokseenkin seuraava: ostamme luomua, jos sitä on saatavilla. Jos ei ole, tyydymme tavalliseen tai valitsemme kasvisruoan. Luomumaitoa löytyy lähes joka paikasta, tosin rasvaton luomumaito on harmittavan usein loppu jo alkuillasta. Leikkeleistä ja lihasta valitsemme luomun lähes aina, jos valinnanmahdollisuus on olemassa. Kananmunista ostamme luomua tai hätätilassa vapaan kanan munia. Kidutusmuniksi kutsumiamme häkkikananmunia emme osta koskaan, ennemmin olemme vaikka ilman. Kirjolohtakaan ei meidän ruokapöydässämme näy itämerellisistä syistä. Eikä lihaakaan ollenkaan joka päivä, meillä syödään aika paljon myös pelkkiä kasvisaterioita.

Ulkona syödessä gluteeniton ruokavalioni rajoittaa ravintolasta riippuen ruokalistaani joko vähän tai varsin paljon, joten joskus valinnanvaraa on ja joskus ei juuri nimeksikään. Suurin syntini lihapuolella on mieltymykseni broileriin. Minun pitäisi pitää itselleni asiasta vakava puhuttelu, sillä olen tietoinen broilerintuotannon ongelmista eikä luomubroileria ole saatavilla. Olenkin yrittänyt opetella aina toisinaan valitsemaan broilerin sijaan possua, mutta teurastamovuosien takia se ei aina oikein uppoa.

Yksi ongelma meillä sekaravinnon käyttäjillä on se, että monikaan meistä ei koe olevansa hyvä kasvisruokakokki. Liharuoista on helppo saada maukkaita. Maistuvien kasvisruokien laittaminen vaatii kunnon reseptit ja omat niksinsä, ja siinä on oma opettelemisensa. Apu löytyy kuitenkin kunnon keittokirjoista. Minulla on ollut puolellani se "etu", että koska vihreissä ystävissäni on lukuisa joukko kasvissyöjiä, olen joutunut opettelemaan tekemään heille kasvisruokia. Ja nyt minulla on sekä iso kasa kasvisreseptejä että jonkinlaista alkeellista taitoa valmistaa kelvollista kasvisruokaa.

Joululahjaideana mainostan kirjamessuilta ostamaani Roderick Dixonin "Afrikkalaista keittokirjaa" (Art House/Jalava, 2007). Kirjassa on jättiannos sekä kasvis- että liharuokaohjeita Afrikan eri valtioista. Olen kokeillut useampaa kasvissapuskan reseptiä, ainakin ne kaikki ovat olleet oikein mainioita. Tähänastinen suosikkini on runsaasti kehuja kerännyt linssikeitto punaisista linsseistä. Suosittelen kirjaa kaikille afrikkalaisesta ruoasta kiinnostuneille. Kunpa Turkuun vielä tulisi afrikkalainen ravintola...

Tänään sunnuntaina meillä kotona vietettiin Vihreiden valtuustoryhmän kauden viimeistä kokousta ja eräänlaista "pikkujoulua". Tarjosin iltaruoaksi kasvisborssia. Ruokailun päätteeksi moni pyysi saada borssin reseptin, joten tässä se myös teidän iloksenne. Sopasta tulee todellakin varsin punaista, joten se sopii erinomaisesti joulunaikaan. Ja kasvissoppana se sopii mainiosti myös joulun jälkeisen ähkyn hallintaan.

Joulunpunainen kasvisborssi

• 1 kg punajuuria
• 1 sipuli
• 1 purjo
• 1 palsternakka
• 250 g porkkanoita
• ½ mukulaselleriä
• 200 g punakaalia (punakaalipulassa valkokaalikin käy)
• 2-3 kynttä valkosipulia
• ½ l kasvislientä (kuutiosta tai fondista)
• oliivi- tai rypsiöljyä
• pieni pala piparjuurta tai putkilosta piparjuurtahnaa
• 2-3 pientä chilipaprikaa
• runsas maustekimppu tuoreista yrteistä (timjamia, rosmariinia, 1-2 laakerinlehteä) (kuivatutkin yrtit käyvät, jos tuoreita ei ole)
• 1 tlk tomaattimurskaa
• 2-3 kaltattua ja pilkottua tomaattia
• 1 tlk tomaattipyreetä tai vastaava määrä putkilosta
• soijakastiketta
• suolaa
• pippuria

Keiton kera:

• ranskankermaa (5% laihisversiokin käy) tai smetanaa
• piparjuuritahnaa putkilosta tai aitoa piparjuuriraastetta

Kuori ja pilko kaikki kasvikset. Kuullota paloiteltuja kasviksia öljyssä kattilassa muutama minuutti. Lisää kasvisliemi. Lientä ei tarvita tässä vaiheessa kovin paljoa, vain sen verran että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Kasviksista itsessään tulee nestettä ja voit laimentaa keiton myöhemmin sopivan paksuiseksi. Lisää tomaattimurska, pilkotut ja kuoritut tomaatit, tomaattipyree, chili ja piparjuuri.

Anna kiehua miedolla lämmöllä ainakin tunnin verran.

Poista maustekimpun varret ja laakerinlehti keitosta. Jos käytit kuivattuja ja hienonnettuja yrttejä, poista laakerinlehdet. Mausta keitto soijakastikkeella, suolalla ja pippurilla. Jos maku on liian ohut, voit lisätä myös kasvisfondia. Jos keitto on liian paksua, laimenna vedellä tai kasvisliemellä.Tarjoa keitto höyryävän kuumana piparjuuriranskankerman tai -smetanan kanssa.

Keitosta tulee vielä parempaa, jos valmistat sen edellisenä päivänä, jäähdytät, annat makustua kylmässä yön yli ja kuumennat tarjolle vasta seuraavana päivänä.

Höyryäviä keittohetkiä!

Kiitos edes mainostajalle

Periaatteessa ajattelisi, että eläminen puolet vuodesta Auringosta poispäin kääntyneessä ja pimeään kääriytyneessä, useimmiten sateesta harmaanmustassa, tumman asvaltin peittämässä ja nykyisin pääosin lumettomassa Etelä-Suomessa olisi jo ihan sinällään riittävän haastavaa. Mutta että me sitten vielä rakennamme kaupunkeja, joista värit puuttuvat. Tänään bussipysäkillä onnistuin taas kerran aukaisemaan silmäni tuiki tutulle maisemalle - ja mitä jäikään kameraan. Vain pelkkää valkoista, harmaata ja mustaa. Ynnä yksi mainostajan plakaatti, jossa oranssi hehkui pienenä sinnikkäänä plänttinä. Tietysti harmaan ja valkoisen kainalossa. Ei tämäkään nyt varsinaisesti sielua kukkimaan repäise ja oloa kevennä. Eikö me todellakaan voida käyttää rakentamisessa värejä?

Ilmastoasiat tapetilla

Ilmastonmuutos on tämänkin viikon sana. Ei suinkaan eilisen valtuustoaloitteeni tähden, vaan tietenkin Balin ilmastokokouksen ja Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n ja Al Goren saaman Nobel-palkinnon vuoksi. Onnea, IPCC ja Mr. Gore! Ja onnea Balin kokous! Sitä te todellakin tarvitsette.

Balin kokousuutisia on äärest kätevä seurata Vihreiden Bali-sivuston kautta, mitä tässä nyt siis puhtaasti mainostan. Sivuilta löytyy sekä tietoa että linkkejä monenlaisille ilmastosivuille, kuten vaikkapa...

• YK:n virallisille Bali-sivuille
• Satu Hassin Bali-sivuille
• ja Vihreiden europarlamenttiryhmän Bali-sivuille.

Täällä kotimaassa näyttää taas kunnioitettu kansanedustajamme ja vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi blogissaan tarttuneen aiheeseen, joka sivuaa eilistä valtuustoaloitettani: kansalliseen ripuliriskiin. Jyrki kirjoittaa siitä, miten riippuvuutemme yhteiskunnan teknisestä infrastruktuurista asettaa meidät todella haasteelliseen tilanteeseen tämän normaalissa arjessa niin huomaamattoman tekniikan pettäessä. Kysykää vaikka nokialaisilta. Tätä samaa asiaa käsitteli eilinen valtuustoaloitteeni, tosin ilmastonmuutoksen tuomien riskien näkökulmasta. Vaikutukset ovat kuitenkin samankaltaisia, sekoittipa jäteveden juomaveteen huolimaton työ puhdistamolla tai hallitsematon talvitulva. Jyrki mainitsee myös riippuvuutemme tietoliikenteestä. Sama juttu: kaaoksen voi aiheuttaa salamaniskun ja tulipalon ohella myös tulvavesien pääsy maan alla ja rakenteissa kulkeviin kaapeleihin tai myrskyjen katkomat sähköyhteydet. Viisas varautuu ennalta. Tosiviisas torjuu ilmastonmuutosta

Tuparit förbi sekä Reilua kauppaa ja ilmastopolitiikkaa

Uusi kotimme on testattu ja havaittu oivaksi biletaloksi! Kiitos kaikille ystäville ja tuttaville, jotka tulitte lauantaina juhlistamaan tupaantuliaisiamme!! Toivottavasti viihdyitte. Meillä ainakin oli mukavaa :). Väkeä oli illan mittaan nelisenkymmentä, ja enemmänkin taloon olisi mahtunut, ehkä naulakkoa lukuunottamatta. Isäntäväen mielestä talo toimi biletilana oikein mallikkaasti. Täällä on siis hyvä juhlia toistekin, jos vain jaksatte raahata luunne Turkuun ja Peltolaan uudemmankin kerran!

Maanantai oli varsinainen kokouspäivä. Aamulla oli tarkastuslautakunnan katselmus. Sieltä säntäsin Kristilliselle opistolle maakuntavaltuuston kokoukseen, tietenkin myöhässä. Puoli viideltä oli luvassa vihreiden valtuustoryhmän kokous ja kuudelta kaupunginvaltuusto. Huh, ottaen huomioon, että edellisen yön tarkastin lukion kokeita puoli neljään. Mistä syystä tästä tuleekin kohtalaisen napakka bloggaus, ajattelin nukkua ensi yönä hieman enemmän.

Maakuntavaltuustossa missasin myöhästymiseni takia kulttuuriministeri Stefan Wallinin puheenvuoron, joten ei siitä sen enempää. Varsinais-Suomen maakunnan asioista kiinnostuneet voivat käydä tsekkaamassa valtuustossa käsitellyn Maakunnan tila -katsauksen täältä, se on minusta ihan mielenkiintoista luettavaa.

Turun kaupunginvaltuuston illan esityslista löytyy taas täältä. Kaupunginvaltuusto mm. merkitsi tiedokseen Euroopan unionin neuvoston päätöksen 2007/C 282/11, joka koskee Turun kaupungin nimeämistä kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2011. Satava-Kakskerran ja Hirvensalon rakennuskielto jäi pöydälle kokkareiden ja sossujen vedätyksen takia. Pyh, kaupungin edun pitäisi olla tärkein, ei kaverin.

Mielenkiintoinen ja periaatteellisesti merkittävä asia oli se, että valtuusto vihdoin vastasi kolmeen Reilun kaupan tuotteiden käytön edistämistä koskevaan aloitteeseen. Oma aloitteeni on näistä nuorin ja - jos nyt saa sanoa- vaikuttavin, ja se täyttää ylihuomenna keskiviikkona kaksi vuotta. Hitaita ovat herrojen kiireet, sanon ma. Vaikuttavimmalla tarkoitan sitä, että kuten olen ennenkin kertonut, aloite ei varsinaisesti ollut minun. Toimin asiassa Reilun kaupan ihmisten bulvaanina, ja koska aloite on heidän tekstiään, se on varsin perusteellinen. Kokosin aloitteeseen nimiä lähes jokaisesta valtuustoryhmästä ja sain aloitteeseen vakuuttavat 24 nimeä yli puoluerajojen. Ja silti vastaaminen kesti kaksi vuotta! Vasta nyt, kun valtuusto budjettikokouksessaan sisällytti päätökseen Reilua kauppaa tukevan lauselman, pölyä keränneet ja valmistelussa ees taas seilanneet aloitteet tuotiin valtuuston käsittelyyn.

No, oli miten oli, Turun valtuusto on vihdoin saanut tehtyä asiassa linjakkaan päätöksen, ja Turulla on oiva mahdollisuus pyrkiä Suomen ensimmäiseksi Reilun kaupan kaupungiksi!!! Tsekatkaapa Repulaisten kampanjasivut - ilman heidän aktiivista ja viisasta toimintaansa tästä ei olisi kyllä tullut yhtään mitään! Nyt on vain paimennettava, että kaupunginhallitus tekee asiasta pikaisesti tarvittavat järkevät päätökset.

Tässä valtuutettujen asiasta tekemät aloitteet, ikääntymisjärjestyksessä:

• Elina Rantanen (vihr) ja Tytti Seppänen (kesk), 2.5.2005
• Minna Arve (kok) ym. 13.6.2005
• Katri Sarlund (vihr) ym. 12.12.2005

Jätin kokouksessa myös yhden uuden aloitteen, johon sain innoituksen jokunen kuukausi sitten Kuntatarkastajille pitämästäni esitelmästä. Kas tässä aloitteen teksti. Lukekaa ja miettikää, mitä tumput suorana seisominen tulee meille aikanaan kustantamaan.

Turun kaupunginvaltuusto 10.12.2007

Valtuustoaloite ilmastonmuutokseen varautumiseksi Turussa ja selvityksen antamiseksi kaupunginvaltuustolle

Ilmastonmuutos on tapahtumassa oleva tosiasia. On äärimmäisen tärkeää tehdä niin globaalisti kuin paikallisesti kaikki voitava muutoksen hidastamiseksi ja pysäyttämiseksi. Silti on myös varauduttava ilmastonmuutoksen tuomiin riskeihin ja pyrittävä ennalta ehkäisemään muuttuvaan ilmastoon liittyviä vaaroja ja ongelmia. Ennalta varautuminen on edullisempaa kuin vaurioiden korjaaminen ja jopa ihmishenkien menettäminen.

Ensimmäinen ilmastonmuutoksen aiheuttama riski on tuulisuuden, myrskyjen ja sateiden lisääntyminen ja vedenpinnan nousu. Myrskyjen lisääntymisen myötä sähkökatkot lisääntyvät. Yhdyskuntateknisten häiriöiden riskit mm. vedenjakelulle ja viemäröinnille, tietoliikennejärjestelmille sekä peruspalveluiden tuotannolle kuten sairaaloille kasvavat. Varavoiman saanti onkin turvattava riittävässä määrin. Myrskyt aiheuttavat vedenpinnan nousua, joten on erittäin tärkeää ehkäistä ongelmia ennalta jättämällä riskialttiit vedenpintaa lähellä olevat vielä rakentamattomat alueet rakentamisen ulkopuolelle. Myrskyt aiheuttavat myös haittoja liikenteelle, vaurioittavat rakennuksia ja mm. kaatuvat puut lisäävät suoria ihmisiin kohdistuvia vaaroja. Kuinka suuriin ongelmatilanteisiin nykyinen pelastuskapasiteettimme riittää?

Myrskyihin liittyvät kaatosateet ja tulvat. Erityisesti talvitulvien ennustetaan lisääntyvän. Tulvavesien hallinta on kaupunkimaisessa ja pitkälle asvaltoidussa ympäristössä haasteellista ja riskit ovat suuria (esim. Pori kesällä 2007). On välttämätöntä varautua ongelmiin ennalta ja riittävässä laajuudessa. Pelkän nousevan tulvaveden lisäksi riskejä ovat mm. tulvaveden aiheuttama haitta-aineiden huuhtoutuminen vesistöihin ja maa-alueiden saastuminen (kuten New Orleansissa tapahtui hirmumyrsky Katrinan jälkeen) sekä terveysriskien muodostuminen (myrkyt, hygieniaongelmat ja epidemiariskin kasvu). Vedenottamot ja -puhdistamot sijaitsevat usein alavilla ja riskeille alttiilla alueilla, mikä lisää mm. juomaveden pilaantumisriskiä. Kaatosateet ja tulvat lisäävät maaperän eroosiovaurioita ja ravinteiden huuhtoumista veteen. Vettyneen maan lujuus alenee ja sortumariski kasvaa, kuten mm. Ruotsissa on jo koettu. Rankat märät lumisateet lisäävät äkillistä lumikuorman kasvua katoilla ja teillä, ja tätä kautta rakenteiden sortumariskiä sekä liikenteen häiriöitä. Pohjaveden pinnan noususta seuraa maapohjan kostumista, kosteusrasituksen kasvua ja homevaurioiden lisääntymistä. Näitä tulee pyrkiä ennaltaehkäisemään, mutta miten tietoisesti ja tavoitteellisesti sitä Turussa tällä hetkellä tehdään?

Oma ongelmansa on jäätiköiden sulamisen myötä ennustettu merenpinnan nousu, jota tosin Turun seudulla edelleen käynnissä oleva jääkauden jälkeinen maankohoaminen osin kompensoi. Ennusteiden huomioiminen riittävässä määrin on välttämätöntä mm. maankäytön suunnittelussa, koska rakentamisen myötä syntyvät maankäytölliset ratkaisut ovat hyvin pitkäaikaisia.

Toinen riskityyppi on ennustettu kuivuuskausien lisääntyminen. Tämä koskee erityisesti kesäkausia. Kuivuus voi aiheuttaa ongelmia raakaveden saannille sekä määrällisesti että laadullisesti. Kaivojen kuivuminen aiheuttaa vakavia ongelmia yksittäisille talouksille. Kuivuuden myötä maastopalojen riski kasvaa paikallisesti ja kauempana palavien palojen savukaasuhaitat lisäävät hengitysilmasta aiheutuvia terveysriskejä. Kuivuus aiheuttaa myös pölyhaittoja, joilla on monenlaisia vaikutuksia. Erityisessä terveysvaarassa ovat vanhukset sekä hengityselinsairauksista kärsivät ja sydän- ja verisuonitauteja sairastavat potilaat. Kesän 2003 hellekautena menehtyi Euroopassa 30 000 ihmistä kuumuuden ja kuivuuden aiheuttamiin haittoihin.

Kuumuus ja pitkittyneet hellekaudet lisäävät myös ilmastoinnin ja jäähdytyksen tarvetta ja sitä kautta kasvattavat energiankulutusta entisestään. Pohjaveden pinnan aleneminen kuivuuskausina aiheuttaa vaurioita maaperälle ja rakenteille, lisää savimaiden painumista ja vaikeuttaa viheralueiden hoitoa. Tuholaiseliöihin ja kasvitauteihin liittyvät riskit lisääntyvät.

Kolmas riskityyppi liittyy aiempaa leudompiin talviin ja ajoittaisiin koviin pakkasjaksoihin. Roudan puute aiheuttaa erityisesti metsäautoteiden kantavuuden alenemista ja kulkemisen ongelmia heikosti perustetuilla tieosuuksilla. Metsien myrskytuhot kasvavat. Leudompi talvi muodostaa haasteen kunnossapidolle ja mustan talven pimeys vaikuttaa ihmisten mielentilaan, harrastusmahdollisuuksiin ja elinkeinoihin sekä alueen yleiseen vetovoimaan.

Ilmastonmuutos aiheuttaa siis kunnille monenlaisia riskejä, joita myös Turussa tulee toiminnallisesti ja taloudellisesti ennakoida. Poikkeusoloihin on varauduttava, mutta varautumiseen käytettävät keinot eivät saa olla ristiriidassa ilmastonmuutosta hillitsevien toimenpiteiden kanssa. Kaupunginvaltuuston tulisi saada tieto siitä, miten Turku on osaltaan varautunut ilmastonmuutokseen mukanaan tuomiin muutoksiin ja riskeihin. Onko varautuminen ja ennaltaehkäisy riittävällä tasolla ja miten pitkän aikavälin varautumistoimia toteutetaan ja priorisoidaan? Kenelle kuuluu vastuu erilaisista varautumistoimenpiteistä? Toimivatko puhelinyhteydet suurissa hätätilanteissa ja mihin asti pelastuskapasiteetti riittää? Mikä on kunnan korvausvelvollisuus esimerkiksi tulvariskialueille kaavoittamisen suhteen? Entä mikä on kunnan vastuu veden noususta viemäreitä pitkin kiinteistöihin? Ovatko sadevesien imeytysjärjestelmät ja viemärien mitoitukset Turussa riittävät ja onko tulvavesille tulva-allas- ja imeytymisalaa tarvittavassa määrin? Mitkä ovat varautumiskustannusten vaikutukset esimerkiksi vesihuollossa? Onko vaarallisten aineiden käyttöpaikat riskialueilla suojattu? Ennalta varautumisen tarve on suuri, mutta harkittu ennaltaehkäisy on taloudellisempaa ja inhimillisempää kuin tuhojen jälkihoito.

Esitän, että Turun kaupunginvaltuustolle annetaan selvitys siitä, miten Turussa on varauduttu ilmastonmuutokseen liittyviin riskeihin. Samassa yhteydessä olisi luontevaa antaa selvitys myös siitä, mitä konkreettisia toimenpiteitä Turku tällä hetkellä tekee ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja miten ilmastonmuutokseen varautuminen on huomioitu kehittyvässä seutuyhteistyössä.

Katri Sarlund
kaupunginvaltuutettu (vihr.)