Valtiovarainministeri Katainen puhuu rahasta

Kuntaliiton valtuusto jatkoi kokoustamistaan vielä perjantaiaamun. Vuorossa oli valtionvarainministeri Jyrki Kataisen (kok) puheenvuoro. Tässä puheesta tekemäni muistiinpanot teidän kaikkien iloksi/kiukuksi/uneen saattamiseksi (yliviivaa tarpeettomat vaihtoehdot). Saattaahan joitakuita noin taustatietona ihan oikeasti kiinnostaa, mitä valtiovarainministeri kuntapoliitiikoille halusi puhua. Koska kyse on siis minun muistiinpanoistani Kataisen puheesta, mahdolliset virheet ja käsittämättömyydet menevät minun typeryyteni, väärinymmärrykseni ja hitaiden sormien piikkiin, eivät valtiovarainministeri Kataisen.

Meidän valtionvelkamme (55 mrd euroa) osuus bruttokansantuotteesta on Euroopan alhaisin, mutta asia "korjaantunee" kun suhdetilanne heikkenee ja bkt laskee. Kyse on suuresta summasta vaikka bkt-osuus näyttää pieneltä. Tämän vuoden velanmaksu (3 mrd euroa) pienentää korkokustannuksia noin 150 miljoonalla eurolla, ja ensi vuoden velanmaksu (2 mrd euroa) noin 100 miljoonalla eurolla. Tämä on tärkeää kun tiedämme, kuinka kovat paineet on rahoittaa ikääntymisen myötä kasvavaa hyvinvointipalvelujen tarvetta. Talouskasvua on lisännyt työpanoksen määrän ja tuottavuuden kasvu. Vuoden 2010 jälkeen ei ole enää mahdollista lisätä työpanoksen määrää. Seuraavan kerran se olisi mahdollista, jos suomalaiset ensin intoutuisivat tekemään paljon lapsia, ja kasvattamaan heidät aikuisiksi. Vuoden 2010 jälkeen meillä on talouskasvun kasvattamiseksi jäljellä ainoastaan tuottavuuden kasvu.

Julkinen taloutemme ei ole kestävällä pohjalla. Arvio perustuu indikaattoreihin, jotka eivät ole poliitikkojen näpelöitävissä, kuten EU:n alueella seurattava väestökehitys, sen perusteella arvioitu kustannuskehitys, BKT:n kehitys ym. Arvion mukaan vaalikauden lopussa kuntien ja valtion tilanne on plusmiinus nolla, ainoa noin 2 %:n ylijäämä tulee eläkerahastoista. Tämä ei ole kestävä tilanne, ylijäämän pitäisi olla noin 4,5 %. Tällöin valtion talouden pitäisi olla noin 2 % ylijäämäinen (4 mrd euroa). Ensi vuoden tilanne on vielä suhteellisen ok, kuntien tilannetta lukuun ottamatta, mutta vaalikauden aikana tilanne heikkenee. Jos olemme fiksuja, emme lisää pysyviä menoja ainakaan sen enempää kuin mitä hallitusohjelmaan on kirjattu, eikä ehkä sitäkään aivan kaikkea. Poliittisesti voi lisäksi tehdä toimenpiteitä, jotka lisäävät kasvua. Vuonna 2011 pääsemme siihen 3.5 % ylijäämään, jonka hallitus on asettanut itselleen tavoitteeksi. Siihen päästään, jos saadaan 1 % suurempi talouskasvu kuin mitä yleisesti ennakoidaan.

Hallituksen painopisteinä on työllisyys- ja koulutuspolitiikan uudelleenkohdennukset. Hallitus on ottanut rahaa kohteista, jotka eivät tuottaneet valtiontalouden tarkastusvirastonkaan mielestä riittävästi. Toinen painopiste on veropolitiikan käyttö kasvua kiihdyttävänä tekijänä. Työn verotusta on alennettava. Meillä on näyttöä siitä, että veronkevennykset lisäävät verokertymää. Kolmas tekijä on kunta- ja palvelurakenneuudistus: sen on tuotava mukanaan kustannussäästöjä ja uskottavuuden kohentumista. Jos tämä prakaa, ei ole keinoja saada julkista puolta hallintaan. Neljäs keino on asuntopolitiikan uudet tuulet: ihmiset eivät pysty menemään sinne, missä työtä on, kun ei ole kohtuuhintaisia asuntoja tai asuntoja ollenkaan. Viides Kataisen mainitsema keino on kohtaanto-ongelman ratkaisu. Kuudes keino on sosiaaliturvan uudistus: perusturvasta tehdään joustavampi ja työn vastaanottamista helpottava. Jos nyt ei uskalleta tai ymmärretä tehdä oikeita ratkaisuja, meille ihan oikeasti koittaa vaikeat ajat.

Katainen kiitti myös Kuntaliittoa hyvästä yhteistyöstä. Ovat kuulemma työryhmissä jopa numeroista pääsääntöisesti yhtä mieltä. Kuntien verotulot näyttäisivät tänä vuonna keskimäärin kasvavan jopa 7,5-8 % ensi vuonna, mutta tämä on siis vain keskimääräinen arvio. Kasvu on huikeaa. Ensi vuodelle ennustetaan noin 6 % kasvua. Jos rahat eivät tänä vuonna riitä, on mietittävä, miten ne riittävät sitten kun tulojuhla hiipuu. Valtionosuuksien määrä kuntien taloudesta edustaa vain 15 %:a. Jos verotulojen kasvu jonakin tulevana vuonna "normalisoituisi", on erotusta todella vaikea riipiä kasaan valtionosuuksilla, koska samaan aikaan myös valtion verotulojen kasvu hiipuu. Katainen kävi läpi myös valtionosuuksissa tapahtunutta kasvua.

Viimeisenä asiana Katainen otti esille kuntasektorin tuottavuuden kasvun. Hän oli iloinen Tehyn sopimukseensa mukaan ottamasta tuottavuuden kasvusta, ja puhui siitä, miten asia ymmärretään usein väärin. Tuottavuus ei voi olla ihmisten uuvuttamista, koska se ei ole kestävää. Työtä voidaan jakaa uudelleen ja järkevämmin, joitakin toimintoja voidaan automatisoida ja on etsittävä aidosti kestäviä tuottavuuden edistämisen muotoja. Jos tuottavuuden kasvusta syntyy säästöjä, valtio ei leikkaa siitä saatavaa hyötyä pois. He ovat siis päättäneet antaa kunnille "pakkolainaa" ja päättäneet antaa sen myös takaisin. Katainen uskoo tämän olevan myös realistista, koska seuraavien vuosien aikana sosiaali- ja terveystoimen henkilöstöä jää eläkkeelle noin 25 000 hengen verran. Seuraavan neljän vuoden aikana pitäisi alalle rekrytoida nykymenolla jopa 41 000 uutta työntekijää. Jos päästään vähän vähemmällä, jää varaa nostaa myös palkkoja.

Puheen jälkeen oli aikaa muutaman kysymyksen ja kommentin mittaiseen keskusteluun. Sen lopuksi Katainen ilmaisi vielä suuren ihailunsa kuntapäättäjiä kohtaan, jotka kantavat vastuuta valtavasta määrästä palveluita. Hän kiitti erityisesti niitä päättäjiä, jotka ovat rohjenneet tehdä kuntansa parhaan puolesta merkittäviä päätöksiä kuten kuntaliitoksia, ottaa siinä samassa naapureilta haukut vastaan, tehdä oman siviilityönsä ja kasvattaa vielä lapsensa. Ainakin jostain asiasta olen siis Kataisen kanssa tismalleen samaa mieltä!

Kunta-asiaa ja kalenterikaaosta.

Tänään on juhlapäivä. Töissä päättyi helvetillinen kakkosjakso, joka on vienyt kaiken aikani, voimavarani ja yöuneni jo lokakuun alusta lähtien. Kuten blogipäivitysten tahdista voi päätellä: vapaa-aikaa ei ole ollut, ei bloggaamiseen eikä mihinkään muuhunkaan omaan juttuun. Kaikki työstä liikenevä aika on käytetty luottamustehtäviin. Vaan nyt elämisen rytmi muuttuu, kolmosjakso on suloisen löysä kunnes nelonen iskee taas päälle tappotahdillaan.

Edellisen bloggauksen jälkeen on päivät ja kaiken muunkin vapaan ajan täyttävän työn ohella tapahtunut seuraavaa:

- yksi opetusohjelmaesittelyilta
- yksi WSOY:n oppikirjailta
- yksi kaupunginvaltuuston talousarviokokous
- kaksi tarkastuslautakunnan kokousta
- kolme tarkastuslautakunnan työryhmien kokoontumista ja haastattelua
- yksi vihreiden piirin syyskokous
- yksi valtuustoryhmän kokous
- yksi maakuntahallituksen kokous
- yksi alueasukasilta
- yksi puoluehallituksen kokous
- yksi kaksipäiväinen puoluevaltuuskunnan kokous
- yksi seminaarimatka Brysseliin ja takaisin.

Ei, minulla ei työn ja luottamustoimien lisäksi ole muuta elämää. Yritän ehtiä kirjoittamaan hieman myöhemmin valtuuston talousarviokokouksesta ja Brysselin seminaarista, sillä molemmista olisi kohtalaisen paljon sanottavaa.

Tänään torstaina oli vuorossa Kuntaliiton hallitus ja valtuusto. Hallituksen mielenkiintoisin asia oli lausunto selvitysmies Timo Lankisen raportista "Opetushallituksen asema, rooli ja tehtävät sekä koulutustoimialan ohjaus muuttuvassa toimintaympäristössä". Kuntaliiton valmistelema lausunto on varsin kriittinen, ja minusta aivan perustelluista syistä. Toki selvityksessä on hyviäkin kannanottoja ja ehdotuksia, mikä asia myös todettiin hallituksessa. Kuntaliiton tiedotteen lausunnosta löydät täältä.

Lausunto sattui kohtalokkaasti samaan päivään jolloin opetusministeri Sarkomaa nimitti samaisen Lankisen Opetushallituksen uudeksi pääjohtajaksi. Sattuma herätti selvästikin median kiinnostusta, ainakin Yle tuntuu otsikoineen Kuntaliiton lausunnon uutisoinnin seuraavasti: "Kuntaliitto ja Opetushallitus tukkanuottasilla".

Sattuma on korjannut tänään enemmänkin satoa. Pisa-tutkimuksen tuloksia on vuotanut liian aikaisin julki maailmassa, ja siksi tänään on ennenaikaisesti julkistettu osa tuoreimman Pisa-tutkimuksen tuloksia. Ja kas: Suomi on edelleen ykkösenä, ja asemamme on vain vahvistunut! Hmm. Tämän pitäisi asettaa Lankisen raportista kyseenalaiseksi juuri ne kohdat, joita Kuntaliitto lausunnossaan ansiokkaasti kritisoi. Meillä on Suomessa superhyvä peruskoulu ja superhyvä opettajankoulutus, ja mörkö syököön sen, joka lähtee tätä systeemiä raunioittamaan. Opetushallituksen edellinen pääjohtaja Kirsti Lindroos minusta jo yritti sitä aivan tarpeeksi, hänen jälkeensä olisi jo todellakin aika saada maahan Suomalaisen Peruskoulun Puolustusrintama.

Kuntaliiton valtuustossa aloituspuheenvuoron käytti totutusti valtuuston puheenjohtaja ja Jyväskylän kaupungin kaupunginjohtaja Markku Andersson. Ja mistäpä muusta olikaan puhe kuin Paras-hankkeesta. Kuntatalouden suhteen tilanne ei ole kovin valoisa, tänä vuonna peräti 119 kuntaa korotti veroprosenttiaan - tilanteessa, jossa kunnallisverojen tuotto on maassa keskimäärin varsin hyvällä tolalla. Kovia haasteita kunnat siis taloustilanteessaan ja palveluntuotannossaan kokevat. Kuntien uusille tehtäville onkin kuntien siis sanottava jyrkkä EI, painotti pj Andersson. On tärkeätä, että syntyy ja kokeillaan uusia hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia, jotta voidaan löytää ratkaisija kuntien vaikeaan tilanteeseen. Työvoimasta joudutaan tulevina vuosina taistelemaan, ja kuntatyötä onkin osattava markkinoida oikein, sillä kuntatyö on mielenkiintoista ja arvostettua. Vuotta 2008 vietetäänkin Kuntatyön Vuotena.

Varsinaisen tilannekatsauksen Paras-hankkeeseen antoi erityisasiantuntija ja uuden Suur-Salon synnyttäjä Arto Koski. Hän hahmotti esityksessään alkajaisiksi kuntien toimintaympäristön muutospaineita 2010- ja 2020-luvuilla seuraavalla luettelolla:

• väestön ikääntymisen kärjistyminen
• väestön muuttoliikkeen jatkuminen
• kuntien henkilöstöpulan lisääntyminen
• palvelutarpeiden kasvaminen
• alueiden välisen kilpailun kiristyminen
• kuntien talouden heikkeneminen
• globalisaation vahvistuminen
• demokratiavajeen syventyminen
• valtion kuntapolitiikan painotusten muuttuminen.

Muutokset ovat usein ketjuja, joissa talous on ketjun viimeisenä lenkkinä. Siksi prosesseihin on niin vaikea vaikuttaa. Yli 65-vuotiaiden osuus on Suomessa maailman 15. korkein (nyt 16,5 %, vuonna 2025 24,8 %) ja otamme vauhdilla kiinni maailman kärkeä kuten Japania ja Italiaa. Vaihtelu Suomen sisällä on kuitenkin kuntien sisällä suurta: meillä on kuntia, joissa yli 65-vuotiaita on yli 45 %, ja kuntia, joissa vastaava osuus on alle 15 %. Asukasluvun muutoksessa alueelliset erot ovat maassamme varsin suuria.

Koski painotti, että tarkastelumme jää helposti liian lyhyeksi, sillä tämän tapaisia muutoksia pitäisi pystyä katsomaan useita valtuustokausia eteenpäin. Viisi valtuustokautta kuluu yllättävän nopeasti. Taaksepäin katsoen olemme sillä tavalla tarkastellen vuodessa 1987. Sehän ei ole kovin kaukana, eihän? Eteenpäin katsottuna viisi valtuustokautta vie meidät vuoteen 2028 - se on aivan yhtä lähellä.

Koski esitteli kuntien työkalupakkeja - mahdollisuuksia, joita kunnilla on reagoida haasteisiin. Kunnat tarvitsevat kaikkia käytettävissä olevia keinoja: kuntien rahoituksen parantamista, kuntien yhteistyön kehittämistä, kuntaliitoksia, kuntien palveluiden organisoimista uudella tavalla (mukaan lukien hyvä henkilöstöpolitiikka) ja kuntien tehtävien uudelleentarkastelua ja priorisointia. Mikään näistä ei yksin riitä, eikä mikään ole turha työkalu kuntien työkalupakissa.

Kaupunkiseutusuunnitelmista Koski korosti, että olennaista on nyt alkava suunnitelmien toteuttaminen ja kuntien sitoutumisen varmistaminen. Pienkuntavaltaisessa Varsinais-Suomessa vähennys on suurin. Tässä ajankohtainen listaus niille huonomuistisille varsinaissuomalaisille ;), jotka eivät muista ulkoa kaikkia 1.1.2009 tulevia muutoksia:

Jo hyväksytyt:

• Kemiö, Dragsfjärd ja Västanfjärd: 7400 asukasta
• Naantali, Rymättylä, Merimasku ja Velkua: 18450 asukasta
• Salo, Halikko, Perniö, Pertteli, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Suomusjärvi ja Särkisalo: 54200 asukasta
  

Meneillään olevia selvityksiä:

• Pöytyä ja Yläne: 8300 asukasta
• Rusko ja Vahto: 5700 asukasta
• Kaarina ja Piikkiö: 29400 asukasta
• Masku, Askainen ja Lemu: 8900 asukasta
• Loimaa, Alastaro ja Mellilä: 17300 asukasta
• Lieto, Aura ja Tarvasjoki: 21000 asukasta

Lisäksi Pyhäranta on mukana Rauman ja Lapin selvityksessä Satakunnan puolella (41900 asukasta).

On oletettavaa, että kuntajakoselvityksissä tulee vielä toinenkin aalto. Osa kunnista jää nimittäin nyt vielä selvittämään mahdollisuuksiaan, ja mukaan tulee varmasti joitakin uusiakin kuntia. Jatkoon vaikuttavat mm. kokemukset ensimmäisen aallon kuntien yhdistymisistä ja kuntien toimintaympäristössä olevien muutospaineiden realisoitumisesta. Yksi vaikuttaja tekijä on, miten muuttuva kuntarakenne vaikuttaa kuntien keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Ja merkitystä on silläkin, kuinka paljon kunnista löytyy jatkossa yhteistä tahtoa ja poliittista yhteisymmärrystä.

Mustaakin mustempaa

Onpa ollut surullinen viikko. Jokelan järkyttävä joukkomurha on todella painanut mieltä alaspäin ja herättänyt monenlaisia ajatuksia. Nuoren surmaajan teko oli äärimmäisen raaka ja käsittämätön. Tarvitaan paljon tukea, jotta uhreiksi joutuneiden läheiset, Jokelan koulun oppilaat ja henkilökunta ja muut tapahtuneesta syvästi järkyttyneet saavat elämänsä taas tasapainoon.

Oman kouluni oppilaat ovat tuntuneet selviävän järkytyksestään kohtalaisen hyvin. Olen käynyt keskusteluja kasi- ja ysiluokkalaisten sekä lukiolaisten kanssa. Tragedia on herättänyt surua, pelkoa ja ahdistusta: voisiko tämä tapahtua myös meidän koulussamme. Siitä on kuitenkin hyvin nopeasti noussut toinen kysymys: mitä pitää tehdä, jotta tällaista ei tapahdu koskaan enää uudestaan? Nuoret luonnollisesti katsovat elämää eteenpäin. Koulussa Jokelasta haluttiin keskustella tietty aika, mutta oppilaista saattoi päätellä, että loputtomiin ei karmeuksia haluttu kaivella. Eikä se tietty jauhamisesta parane: sinne, missä ei jättisuurta ahdistusta koeta olevan, ei sitä tietenkään kannata ehdoin tahdoin tuoda.

Mahdollisuutta Jokelan kaltaisen tragedian toistumiseen ei voi kokonaan sulkea pois. Ihmisillä on aina mahdollisuus täydellisen yllättäviin ja järjettömiin tekoihin - sellaista kontrollia ei olekaan, millä kaikki mahdollinen voidaan sulkea pois. Oppilas voi seota, opettaja voi seota, vanhempi voi seota. Joku aivan ulkopuolinenkin voi tulla kouluun väkivaltaisena. Erityisesti niillä ihmisillä, jotka kääntyvät sisäänpäin eivätkä huuda tuskaansa ja hätäänsä ulospäin, on riski ajautua todellisuudesta irti olevaan maailmaan. Siellä mikä vaan voi olla mahdollista, sallittua ja tavoiteltavaa, ideoita löytyy internetistä loputtomiin.

Mitä sitten voi tehdä? Peruskouluoppilailta tulee nopeasti fiksu vastaus: on pidettävä ihmisistä huolta. Ketään ei saa jättää yksin. Niinhän se on: opettajilla on oltava aikaa huomioida oppilaitaan yksilöinä. Opettajien huomiota pitää riittää yksilöllisesti kaikille oppilaille, jotta havaitaan sekä ilon aiheet että murheet, vaikeudet ja mahdolliset riskit. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että opetusryhmät eivät saa olla liian suuria. Suuriin ryhmiin on aivan liian helppo kadota. Oppilashuoltohenkilöstö on myös tärkeää: kun havaitaan ongelmia tai vaikeuksia, on apua oltava saatavilla.

Kolmas tärkeä tekijä on kulttuurinen, ja siihen pystyvät myös oppilaat itse vaikuttamaan. Kuten kaikki muutkin. Pidetään huolta toinen toisistamme. Ketään ei pidä jättää yksin, sulkea yhteisön ulkopuolelle. Kaikki me olemme keskenämme erilaisia, ja sillä tapaa siis samanlaisia. Jokaisen voi hyväksyä sellaisena kuin hän on. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta toimeen pitää yrittää tulla. Viha on joutavanpäiväistä, useimmiten myös vahingollista. Ihminen on siitä merkillinen laji, että me tietysti synnymme oman lajimme edustajaksi, mutta inhimilliseksi ihmiseksi kasvetaan vasta toisten ihmisten kautta ja keskuudessa. Yksin jätetty tai jättäytynyt ihminen on aina jollakin tapaa vaaravyöhykkeellä.

Jokelan tilanteen ongelmallisuutta korostaa tietysti se, että mistään ei voi päätellä, että Pekka-Eric Auvinen olisi jotenkin jätetty yksin. Päinvastoin: julkisuudesta lukemani perusteella voi ennemminkin päätellä, että hän on jättäytynyt omaan todellisuuteensa omasta halustaan. Tällaista ihmistä voi olla hyvin vaikea auttaa, vaikka kyse olisi sairaudesta. Se on hyvin pelottavaa. Yrittää pitää silti.

Mitäpä muuta kuin murhetta? Töitä ja tietokatkoksia. Olen ollut irti bittimaailmasta, kun kotikoneen yhteys oli viikon poikki. Töissä ei juuri ehdi sähköposti- tai nettiasioita hoitamaan, enempi päivät menevät tilanteesta ja kohtaamisesta toiseen juostessa. Tämä jakso on ollut todella rankka. Anteeksi anteeksi kaikki, jotka olette lähettäneet sähköpostia tai soittaneet. Vuorokauden tunnit eivät kertakaikkiaan ole riittäneet vastaamiseen. Yritän lukea meilinne sitten joskus kolmen viikon päästä, jos ne ovat vielä silloin ajankohtaisia.

Tänään oli kaupunginvaltuuston kokous. Mustaa oli sekin: talous on läpikotaisin kuralla, mutta veroja ei saa nostaa, ja vihreät tuntuvat olevan ainoa ryhmä jota megavelkaantuminen huolettaa. Hävisimme veronkorotuksen äänin 58-9. Tulevien vuosien velkaantumista kuvaava käyrä kokoaa suorastaan erektiivisiin korkeuksiin, mutta valtuustokeskustelu ei tuottanut mitään varmuutta siitä, että taloutta tasapainottaviin toimenpiteisiin olisi todellista halua sitoutua. Halua ei löydy oikealta eikä vasemmalta. Sen enempää vasemmistoliitto kuin demaritkaan eivät halunneet kuullakaan veroprosentin korottamisesta, vaan mieltä ja kieltä poltteli esittää vielä lisää menoja kaupunginjohtajan ei vain runsaskätisen, vaan (taloustilanne huomioiden) suorastaan runsaudensarvisen budjetin päälle. Kokoomus taas alkoi syytellä meitä vihreitä, että me emme ole kuulemma esittäneet riittävän konkreetteja toimia talouden tasapainottamiseksi. Mielenkiintoinen väite, ottaen huomioon että talouden tasapainotuksen suhteen meillä vihreissä on olo ollut kuin huutavalla erämaassa. Kaupunginhallituksessa kokoomus on järjestelmällisesti torpannut vihreiden edustajien esitykset saattaa rahankäyttöä edes hieman aisoihin. Keskustelua kuunnellessa alkoi tuntua että olen kuin hourulaan vangittu. Tämä on tosi rankasti sanottu, mutta olen niin väsynyt tyhjiin puheisiin. Kaupunkilaisten on turha odottaa, että tämä valtuusto a) pystyy tekemään, b) ymmärtää tehdä ja c) edes välittää tehdä yhtään mitään kaupungin raunioituvalle taloudelle, sanoo juuri nyt minun turhautunut tunnetilani. Viis tulevista palveluiden käyttäjäsukupolvista, meidän jälkeemme jää iloisen savuavat rauniot. Kepeät mullat vaan kotikaupungille! Kuka muuten haluaa lähteä ehdolle kunnallisvaaleihin?

Toivottavasti huomenna on parempi päivä, ja jaksan taas suhtautua rakentavammin suurten puolueiden pieniin yrityksenpoikasiin ja kauniin tyhjäpäisiin puheisiin. Sitä odotellessa: hyvää yötä.

PS. Kokouksen jälkeen vitsailimme, että tarkastuslautakuntakin voisi tehdä ensimmäisen "opintomatkansa". Kohdekin olisi jo selvillä: Karkkila. Miten ne lähtivätkään ryömimään sieltä pohjalta kohti kajastavaa valoa?