Silakkamarkkinoiden pimeä puoli

Silakkamarkkinat - aah! Tiedättehän: kalan tuoksua, savun ja tervan hajua. Lämpimiin villamyssyihin ja paksuihin toppatakkeihin puheutuneita punaposkisia myyjiä kojuissaan. Tungosta väkijoukossa Aurajoen rantapenkoilla. Maustekalaa tyrnituotteita omenoita loimulohta katajaa savukalaa käsitöitä ruokakojuja hassuja lakkeja suppilovahveroita kristallidödöjä maustepusseja kaiken maailman tilpehööriä.

Sunnuntai-iltana mennessäni vihreiden valtuustoryhmän kokoukseen kohtasin silakkamarkkinoiden pimeän puolen. Hetken jo ihmettelin, että miten tästä ikinä pääsee yli. Mutta sitten ymmärsin, että kuten kaikki muutkin vuoret, myös jätevuoret on helpointa kiertää. Pääsin sisään, ja kokousta pitäessämme tuli ahnas jäteauto, joka rouskutti todellisuuden pois silmistämme ja tietoisuudestamme.

Vaan jotain tallentui kameraan: silakkamarkkinoiden valkoinen pimeä puoli, takapihan täydeltä. Katsokaa ja kauhistukaa.
PS. Lauantaina minulla oli ilo vierailla Peppi Pitkätossun kahvikutsuilla. Kiitos, Peppi, hauskoista kutsuista! Nauroin ripsarit silmistäni. Ja kiitos ja onnea, Turun Nuori Teatteri, 35v! Makeaa menestystä myös jatkossa.

Matkamuisto Helsingistä

Kävin kokouksen jälkeen Akateemisessa, ja matkalla sieltä Kampin bussiterminaaliin törmäsin melkein itseeni. Ja mieheeni. Joku taiteilija, jonka nimeä en ehtinyt kiireessä katsomaan, oli tehnyt taidetta vanhoista puunrungoista. Ja ketähän tämä taide oikein muistuttaa? Olemmeko me jokin arkkityyppipariskunta??? Vau.

Huonoja päätöksiä ja rahapulaa

Terveiset Kuntaliitosta. Vietän täällä taukoa Kuntaliiton hallituksen informaatio-osuuden ja varsinaisen kokouksen välissä, ja nyt on hetki aikaa kommentoida maailman menoa.

Maailmalta kuuluu kurjia uutisia. Olemme saaneet tällä viikolla lukea, miten ilmastonmuutos uhkaa kiihtyä, koska metsien ja valtamerien hiilidioksidinielut eivät enää sido hiilidioksidia entiseen malliin. Lisäksi talouskasvu on kasvattanut ilmakehän hiilidioksipitoituutta vuodesta 2000 yli kolmanneksen ennakoitua nopeammin. Kaliforniassa on tuskailtu pitkäaikaisesta kuivuudesta seuranneiden laajojen metsäpalojen kanssa. Liki miljoona ihmistä jouduttiin evakuoimaan ja monelta paloi koti alta. Samaan aikaan vesi on monin paikoin loppumassa maan kaakkoisissa osavaltioissa. Kannattaisiko vihdoin ryhtyä todellisiin toimiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi?

EU:n piti kyllä ryhtyä.Vuosikausia on puhuttu siitä, miten autoteollisuudelle tullaan asettamaan tiukat päästörajat uusille autoille, jotta saamme edistettyä autoteollisuuden kehittymistä ilmaston kannalta kestävämpään suuntaan. Vaan annas olla kun tuli päätösten aika: joku muu kuin maailman kaikkien ihmisten etu olikin yhtäkkiä tärkeämpi, ja ilmastotavoitteet vesitettiin pahemman kerran. Vesitys tapahtui keskusta-oikeiston toimesta.

Kannattaa lukea kokonaisuudessaan meppi Satu Hassin tiedote asiasta. Siinä todetaan mm. seuraavaa:

• Euroopan parlamentti otti tänään kantaa autojen hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen. Päätös vesitti päästörajan 120 g/km, jota on jo yli kymmenen vuotta pidetty autoteollisuuden tavoitteena vuodelle 2012. Parlamentti nosti päästörajaa arvoon 125 g/km ja antoi kolme vuotta lisäaikaa. Tämänpäiväinen päätös ei ollut vielä varsinainen lainsäädäntöpäätös, se oli parlamentin kannanotto lakiesitykseen, jota komissio valmistelee.
• "Päätös löi korville kaikkia kauniita ilmastopuheita", totesi Hassi. "Nykyisin melkein kaikki puolueet esiintyvät suurina ilmaston ystävinä. Valitettavasti tämä tuppaa unohtumaan heti, kun tulee kyse konkreettisesta lainsäädännöstä".
• Jo vuonna 1995 Euroopan autoteollisuus lupasi alentaa uusien autojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt arvoon 120 g/km. 1998 solmitulla vapaaehtoisella sopimuksella autoteollisuus lupasi välivaiheena alentaa uusien autojen päästöt arvoon 140 g/km vuoteen 2008. On käynyt ilmeiseksi, että autoteollisuus ei toteuta sitoumustaan, koska uusien autojen keskimääräiset päästöt ovat nyt 160 g/km. Juuri siksi komissio valmistelee lainsäädäntöä. Keväällä komissio nosti vuodelle 2012 suunniteltua alkuperäistä 120g/km rajaa 130 grammaan kilometriltä. Tätä perusteltiin sillä, että polttoaineen elinkaaren hiilidioksidipäästöjä vähennetään siten, että se vastaa 10 g/km päästövähennystä. "On todella valitettavaa, että autojen hiilidioksidipäästöraja vesittyy joka askeleella", Hassi paheksui. "Ensin komissio lievensi vuoden 2012 päästörajaa ja tänään parlamentti vielä venytti määräaikaa kolmella vuodella."
• Henkilöautot aiheuttavat 12 % EU:n hiilidioksidipäästöistä. Liikenteen päästöt kasvavat nopeammin kuin minkään muun sektorin. "On turhaa puhetta väittää, että autojen päästöjen vähentäminen olisi teknisesti mahdotonta. Kaupoissa on jo tarjolla monia automalleja, joiden päästöt alittavat 120 g/km rajan. Myös hybriditekniikalla polttoaineen kulutusta - ja samalla hiilidioksidipäästöjä - voidaan vähentää noin kolmanneksella", totesi Hassi.

Niinpä. Lohduttoman masentavaa.

Yhtä masentavalta näyttää Turun kaupungin talous. Maanantaina oli kaupunginvaltuuston kokous, jossa oli määrä päättää veroprosenteista. Päättämättä jäi, ei ollut oikein eväitä kun ei ollut mitään tietoa siitä, mikä on kaupunginjohtaja Pukkisen "keskustelupapereiden" tuoma pohja veroprosentille. Kyllä kai tulot pitäisi pystyä päättämään menotarpeen mukaan, joten olisi hyvä olla perillä todellisesta menotarpeesta. Veroprosentit palautuivat uuteen valmisteluun yksimielisesti, demarien esityksestä. Ihan järkevä päätös, olen tyytyväinen siihen että demarit esittivät palauttamista. Meillä olisi ollut valmius päättää yhden prosentin korotuksesta kunnallisveroon, mutta harkinta-aika sopii aivan mainiosti. Jos tätä kautta saamme Pukkisen "keskustelupaperit" keskusteluun ja päätöksentekoon, niin hyvä näin.

Omassa puheenvuorossani sanoin luullakseni jotain seuraavan sisältöistä, vaikkakin eri sanoilla:

• Aloitin siteeraamalla Kuntalain 65 §:n 3. momenttia: Taloussuunnitelman on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen enintään neljän vuoden pituisena suunnittelukautena, jos talousarvion laatimisvuoden taseeseen ei arvioida kertyvän ylijäämää. Jos taseen alijäämää ei saada katetuksi suunnittelukautena, taloussuunnitelman yhteydessä on päätettävä yksilöidyistä toimenpiteistä (toimenpideohjelma), joilla kattamaton alijäämä katetaan valtuuston erikseen päättämänä kattamiskautena (alijäämän kattamisvelvollisuus). Tämä koskee tietysti myös Turkua.
• Puhuin siitä, että vaikka valtuustossa moni oli puheenvuorossaan korostanut, miten hyvinä aikoina ja nykyisen kaltaisessa suhdannetilanteessa ei pidä nostaa veroja, ei hyvinä aikoina ja tällaisilla verotulojen kasvuprosenteilla pidä myöskään tehdä sellaista velkaa kuin me nyt teemme. Turku on kohta kaulaansa myöten veloissa, ja sen on yhtä huono vetovoimatekijä Turulle kuin naapurikuntia korkeampi veroprosentti. Hyvinä aikoina otetun velan huono puoli on, että ne pitää maksaa takaisin, mahdollisesti peräti huonompina aikoina, ja korot kanssa.
• Veroprosentin nostaminen ei kuitenkaan ole minkään sortin ratkaisu Turun talousongelmiin. Ne ovat rakenteellisia, eikä niihin voi ratkaista muuta kuin rakenteisiin puuttumalla. Ja niihin on aivan pakko puuttua. Mutta lisävelkaantuminen voitaisiin estää veronkorotuksella.
• Ihmettelin, miksi kaupunginjohtajan "keskustelupapereita" ei jaettu valtuutetuille listan mukana. Niissä kun kuulemma piilee budjetin pohja. Miksi meitä valtuutettuja ei informoida asiasta kaupungin ylimpinä päättäjinä?
• Kaupunginjohtaja Pukkisen keskustelupaperi voi sisältää aivan hyviä ja tarpeellisia toimia, mutta niistä olisi pitänyt keskustella ja päättää jo viime keväänä, jotta nyt olisi voitu luotettavasti rakentaa budjetti sovitun talousohjelman varaan. (Ylipäätään moni harmitteli valtuustossa sitä, että vuoden 2007 talousarvion käsittelyn yhteydessä päätettyä talousryhmää ei ole perustettu. Syynähän oli se, että demarit jättäytyivät perustamisesta pois. Kaupunginhallitus kohdensi siinä tilanteessa tehtävän kaupunginjohtajalle, joka toi sitten esityksensä keskusteluun nyt. Vasta nyt.)
• Lisäksi Pukkisen 31 miljoonan euron alijäämäbudjetista puuttuvat terveydenhuollon palkankorotukset ja mm. sairaanhoitopiirin vuodesta toiseen toistuva runsas budjettiylitys, joten mikä tulee olemaan todellinen alijäämä 2008? 50 miljoonaa euroa? Se on pitkälti yli 2 veroprosenttia!
• Kyselin myös, miksi kaupunki ei ole asettanut sosiaali- ja terveystoimen yhdistämiselle mitään taloudellisia tavoitteita. Juuri näillä sektoreilla on ylivoimaisesti suurin taloudellinen merkitys, ja uudistukselle on vahva tarve sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Vaan sen tavoitteet puuttuvat, ja sen mukana kaikki. En saanut kysykseeni julkista vastausta.

Kotoutumisseminaarissa

Perjantai on kulunut Helsingissä. Puolen päivän jälkeen alkoi eduskunnan auditoriossa maahanmuuttajien kotoutumista käsittelevä seminaari. Seminaari oli osa puolueen kotoutumispoliittisen ohjelman valmistelutyötä.

Seminaarissa tuli esiin monia mielenkiintoisia näkökantoja. Kanadan toimintamallit ja -ohjelmat maahanmuuttajien vastaanottamisessa ja kotouttamisessa olivat varsin mielenkiintoisia. Tavoitteena on integraatio ja maahantulijoista saakin kansalaisuuden peräti 84 %. Kotouttamisohjelmat tavoittavat maahanmuuttajat jo ennen kuin heistä tulee maahanmuuttajia, eli lähtömaissaan. Maahantulijat ovat sekoitus työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa. Kanadalaiset korostavat sitä, että kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, jo maassa olevien ja "kantakanadalaistenkin" pitää oppia uutta ja sopeutua muuttuvaan Kanadaan.

Yksi kotoutumisen keskeinen työväline on vapaaehtoisten auttajien verkosto. He ovat koulutettuja auttajia, jotka opastavat mm. uuteen asumiseen, palveluihin, kieleen ja kontakteihin. Tätä voisi soveltaa meillekin.

Suomen kotouttamislakia kritisoitiin vanhentuneeksi. Aikanaan laki oli edistyksellinen, mutta nykyään siihen liittyy monia maahanmuuttajien elämää hankaloittavia ongelmia. Laki syrjii heitä, jotka ovat asuneet maassa kauemmin kuin kolme vuotta. Laki ei myöskään huomioi avioliiton tai työn perässä maahan tulleita, vaan he jäävät kotoutumispalveluiden ulkopuolelle. Toimimatonta on sekin, että maahanmuuttajat otetaan huomioon vain yksilöinä, ei perheiden ja yhteisöjen jäseninä, mikä kuitenkin on monessa kulttuurissa ensisijainen olemisen ja elämisen malli. Kielenopetus on Suomessa epäonnistunut: kunnat eivät tarjoa riittävästi opetusta eri ryhmille, ja samoihin ryhmiin on sijoitettu aivan liian erilaisilla valmiuksilla varustettuja ihmisiä. Helsinki mainittiin esimerkkinä: taannoin aloittaneella kielikurssilla oli 20 paikkaa, mutta kurssille ilmoittautuneita oli yli 120 kielenopetusta tarvitsevaa. Samanlaisia ongelmia on kuitenkin ympäri maan.

Epäonnistumisiin listattiin kotoutumisen yksisuuntaisuus: maahanmuuttajat velvoitetaan kyllä kotoutumaan, mutta ympäröivän yhteiskunnan osuus unohdetaan. Kuten kanadalaiset korostavat: kyse on kaksisuuntaisesta prosessista. Kotoutuminen ei toimi, vaikka kotoutuja on valmis kotoutumaan, jos ympäröivä yhteiskunta pitää hänet loitolla. Suurta huolta kannettiin toisen polven "maahanmuuttajista", joita asiallisuuden nimissä on syytä kutsua (uus)suomalaisiksi. Näillä nuorilla on sopeutumisvaikeuksia, he ovat helposti mihinkään kuulumattomia kahden maailman ihmisiä. Maahanmuuttajia ei myöskään pidä nähdä homogeenisena ryhmänä, eikä edes uskonnollisia ryhmiä kuten vaikkapa muslimeia, vaan on tunnistettava yksilöiden ja yksittäisten ryhmien tarpeet ja vastattava niihin.

Sama pätee kouluopetukseen: koulussakaan maahanmuuttajalapsia ja nuoria ei voi nähdä yhtenä ryhmänä, jonka tarpeisiin vastataan yhdellä toimintamallilla. Koulu ja opettajat eivät tiedä kaikkea, vaikka koulua perinteisesti pidetäänkin tietämisen erikoisinstituutiona. Maahanmuuttajaoppilaiden tarpeita on kuultava ja kuunneltava, siten ehkä opitaan enemmän asioita kuin perinteisen hieman besserwissermäisen tietämisen kautta.

Erityisen tärkeinä hyvin toimivien monikulttuuristen koulujen edellytyksinä mainittiin seuraavaa:

• kohtuulliset opetusryhmien koot
• tehokas, kehittyvä ja yksilölliset tarpeet huomioiva suomi toisena kielenä -opetus
• kaikki opettajat ovat suomi toisena -kielenä -opettajia, tämä edellyttää myös tarvittavaa osaamista
• oppimateriaalien on kehittyvä vastaamaan monikulttuurisen Suomen todellisuutta ja tarpeita
• opettajien täydennyskoulutus ja monikulttuuristen opettajien rekrytointi
• eriyttäminen, ei eristäminen: esimerkiksi kieliongelmat eivät ole syy siirtää oppilasta toiseen kouluun tai erityisopetukseen
• arviointikäytäntöjen monipuolistaminen
• yleinen kulttuuritietouden lisääminen
• yhteistyö kotien kanssa on myönteinen haaste, ja vanhempien suomen kielen oppiminen on tärkeää koulun ja kodin yhteisyön toimivuuden helpottamiseksi
• monikulttuurisen koulun talous edellyttää täsmäresursointia
  

Esille tuli toki myös paljon paljon muuta tärkeää ja mielenkiintoista. Katsotaan, mitä keskusteluista siivilöityy puolueen tulevaan kotoutumisohjelmaan, jonka työstäminen jatkuu nyt seminaarin jälkeen taas kerran astetta valppaampana. Iso kiitos mainioille seminaarialustajillemme!

Seminaarin jälkeen oli vuorossa puoluehallituksen kokous. Kokous hyväksyi kannanoton, sen voi tsekata huomenna puolueen kotisivuilta.

Oikean tien etsintää

Mitä? Eikö täällä ole mitään elämää? Eikö tätä blogia päivitä kukaan?

Ei, eipä ole tainnut päivittää. Olen ollut läkähtyä työtaakkani alle, joten blogi on jäänyt toisarvoiseen asemaan. Koulussa jakson vaihtuminen teetti valtavasti töitä sekä kokeita korjatessa että uusia kursseja suunnitellessa. Pärjäilin pari viikkoa neljän viiden tunnin yöunilla. Tervettä se ei ole, mutta joskus vaan on pakko. Tämä viikko on ollut syyslomaa - siis ihan koko viikko meidän koulussamme - mutta päivät ovat kirjoittamisen sijaan kuluneet edellisten viikkojen rasituksista toipumiseen, kodin kunnostamiseen ja tarkastuslautakunnan kokouksiin. Vaan yritetäänpä nyt hieman päivittää tapahtumia.

Edellisen bloggauksen jälkeen on työn eli oppituntien, valmistelun, harjoittelijoiden ohjaamisen ja muiden kouluhommien lisäksi ollut vuorossa seuraavaa:

• 30.9. vihreiden valtuustoryhmän budjettiseminaari, joka kesti koko armaan sunnuntain, ja sen päälle valtuustoryhmän kokous


• 1.10. koulun Innotiimin kokous, minut valittiin tiimin vetäjäksi


• 2.10. tarkastuslautakunnan kokous


• uusien opetusharjoittelijoiden ensimmäiset harjoitustunnit


• Keskon juhlat kaupunginteatterissa Föribeatin merkeissä


• 6.10. lauantaityöpäivä Norssin päivän ja ratkaisukeskeisyyden merkeissä ja sen jälkeen vielä puolikas veso-päivä


• 7.10. käynti Kirjamessuilla


• 8.10. Varsinais-Suomen maahanmuuttopoliittisen ohjelman julkaisuseminaari


• 8.10 eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäen visiitti koulullamme - Anni pyysi saada tulla tutustumaan monikulttuuriseen kouluumme ja järjestin hänelle vierailun


• 8.10. Norssin kasiluokkien vanhempainilta - syy siihen, miksi en ollut tuona iltana kaupunginvaltuuston kokouksessa. Olen tänä lukuvuonna 8-luokan luokanohjaaja.


• 11.10. luento yli 50:lle kuntatarkastajalle Turun tarkastuslautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa Kuntatarkastajat ry:n syyspäivillä. Puhuin Turun ajankohtaisuutisten lisäksi siitä, miten ilmastonmuutos koskettaa myös kuntien tarkastustointa. En tiedä, onko kukaan pohtinut aihetta aiemmin, mutta vastaanotto oli hyvä!


• 12.10 meppi Satu Hassin vierailu Norssin lukiolaisia tapaamassa. Aika hyvin, meillä on tänä syksynä käynyt jo kaksi meppiä: Hassi ja Stubb!


• 13.10 Osaava Nainen -messupäivystys


• 14.10. valtuustoryhmän kokous
  
• 16.10. Kemiran ex-hallintoneuvoston päätösillallinen. Hallintoneuvosto lakkautettiin yhtiökokouksessa 4.10. valtion myytyä suuren määrän Kemiran osakkeita.


• lisäksi yhteensä kuusi tarkastuslautakunnan tarkastuskäyntiä ja työryhmäkokousta, a´noin 2 tuntia


• ynnä rutosti opetusta, nyt alkoi vuoden rankin jakso.

Ilmankos olen ollut kohtalaisen kiireinen. Niin kiireinen, että yhä usemmin tulee pohdittua, onko tässä yhtään mitään järkeä. Saa nähdä, mihin pohdinta johtaa.

Liitän tähän kuvan Norssin päivän ohjelmasta, jossa näytelmän kautta työstettiin sitä, mitä on ratkaisukeskeinen lähestysmistapa. Ei-niin-ratkaisukeskeistä kommunikaatiota esittivät rooleissaan oppilaiden äiti-, isä- ja kaksoistyttöroolien ohella myös kuviksen ope Hanna (lippalakkipäinen perheen poika), psykologi Petri (huivipäinen mummo) ja rehtori Annika (karvainen koira).

Samoille viikoille osui myös Turun johtamiskriisin pulpahtaminen julkisuuteen inhan finnin lailla punoittavana ja märkivänä. Siitä Norssissa lapsille peräänkuulutetusta ratkaisukeskeisyydestä kun ei ole kaupungin johdossa näkynyt jälkeäkään. Julkitulo ei ollut yllätys, johdon ongelmista ovat tienneet kaikki ne, jotka nyt ylipäätään ovat olleet asioista hyvin informoituja. Ja nekin, jotka eivät ole, ovat voineet tehdä johtopäätöksiä johdon toimivuudesta valtuuston höyhentä kevyemmistä esityslistoista. Eri asia sitten on, kuinka vakavasti ristiriidat ja aikaansaamattomuus on otettu. Meillä vihreissä kyllä on otettu, olemme useasti puineet asiaa ryhmässämme ja jo pitkään pyrkineet kaupunginhallitusjäsentemme kautta saamaan ryhtiä toimintaan ja asioiden valmisteluun. Mutta vähän se on ollut samanlaista kuin saippuapalan puristelu: mitä lujemmin puristat, sitä vikkelämmin luistetaan karkuun mihin tahansa suuntaan.

Kriisistä uutisoi kolmisen viikkoa sitten ensimmäisenä Åbo Underrättelser. Käsittelimme silloin jälleen kerran asiaa ryhmässä, ja päätimme, että vihreiden kaupunginhallitusedustajien on otettava tilanne puheeksi maanantaina kaupunginhallituksessa ja kivenkovaan vaadittava toimenpiteitä. Näin myös tapahtui: sekä Pauliina de Anna että Mika Helva olivat kuulemma käyttäneet asiasta tiukat puheenvuorot. Siihen se kai olisi sitten suunnilleen jäänytkin, ellei asia olisi Helsingin Sanomien ja myös Turun Sanomien kautta noussut valtakunnan uutiseksi viikon mittaan. Vihdoin alkoi tapahtua, ja olen ilokseni pannut nyt merkille, että kaupunginhallitus puheenjohtajistonsa kautta on vihdoin ottanut ylimpään virkamiesjohtoon sen tiukan otteen, mikä olisi pitänyt ottaa jo ajat sitten. Olen hyvin tyytyväinen siihen, miten vihreiden edustaja, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja de Anna on asiassa toiminut: selväjärkinen ja pätevä nainen on totisesti lunastanut paikkansa. Sopii vain toivoa, että muu kaupunginhallitus suhtautuu tilanteeseen yhtä vakavasti, sillä vakavaa tämä on.

Turku ei todellakaan olisi sen enempää tarvinnut kuin ansainnutkaan tätä johtamiskriisiä jo päälle kaatuvan talouskriisin lisäksi. Ja mitä vetoa, että kun tilanne on näin vakava, Turun poliittinen kulttuuri onnistuu kehittämään tästä vielä poliittisenkin kriisin? No, näin syvällä kun ollaan, ei pohjalle voi olla enää kovin pitkä matka, ja sieltä on sitten tie vain ylöspäin. Ei kai tässä muullakaan voi itseään lohduttaa.

Kriisissä ovat syytökset sinkoilleet vähän joka johtajan suuntaan. Minulla on se käsitys, että moni syytös pitää kohtuullisesti kutinsa. On totta (ja täydellisen älyvapaata), että Turun korkein virkamiesjohto ei ole keskustellut riittävästi keskenään, ei koordinoinut tai informoinut asioita riittävästi eikä sopinut yhteisistä toimintalinjoista. On totta, että ihmissuhteet ovat solmussa kun joukkoon mahtuu vetäytyviä, lörppöjä, kärjekkäitä ja itsevaltaisia toimintatapoja. On totta, että kaupunginjohtaja ei ole käyttänyt riittävästi aikaa johtamiensa ihmisten tapaamiseen - siis johtamiseen. Esimerkiksi virastopäälliköitä hän ei ole oikein joutanut tapaamaan, joskin tilanteeseen on sentään tullut alkuun verrattuna parannusta. Tilaisuuksia on kuitenkin yhä kritisoitu turhan yksisuuntaisiksi.

En ymmärrä kaupunginjohtaja Pukkisen johtamistyyliä, en pidä sitä hyvänä eivätkä tulokset vakuuta. Mutta en myöskään ymmärrä tai hyväksy apulaiskaupunginjohtajiemme toimintaa. Mistä tulemme siihen, että syyllisiä on turha etsiä eikä kenelläkään ole varaa ensimmäisen kiven heittämiseen. Kaikissa on niin paljon vikaa, padoilla ja kattiloilla on kaikilla niin mustat kyljet, että on parasta keskittyä ratkaisujen löytämiseen. On jokseenkin sama, mitä johtavat virkamiehemme ajattelevat toisistaan persoonina. Heidän kuuluu pitää moiset mölyt mahassaan. Varmaa on, että heistä jokaisella on sellainen asema ja sellainen palkka, että tykkääminen tai ei-tykkääminen ei käy perusteeksi toiminnalle. Aateluus velvoittaa: korkeissa asemissa on hoidettava tehtävät ja etsittävä ratkaisut niiden vaikeusasteesta riippumatta, vetäytyminen tai kiukuttelu eivät ole sallittuja vaihtoehtoja.

Tavallaan on helpottavaa, että kriisi tuli ilmi, vaikka kaupungin maineen puolesta olenkin asiasta varsin pahoillani. Johtajien kuherruskaudet ovat nyt peruuttamattomasti ohi, ja myös kaupunginjohtaja Pukkisen toiminta on vastedes alisteinen kritiikille. Kaupungin talouden syöksykierteen seuraaminen kertoo, kuinka välttämätöntä kritiikki on. Tätä menoa olemme suunnilleen kolmessa vuodessa käyttäneet kaikki kertyneet ylijäämät ja Turku siirtyy kattamattomien alijäämien tilanteeseen - siis kriisikunnaksi. Ja mitä tekee tässä tilanteessa kaupunginjohtaja? Ei yhtään mitään pitkään pitkään aikaan, jos seuraa kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen esityslistoja. Ja sitten, kun kritiikkiä alkaa tulla, esitellään 31 miljoonaa euroa alijäämäinen talousarvio ynnä "talousohjelma". Mikäpä siinä, jos talousohjelma olisi valmisteltu esimerkiksi jo viime keväänä, sen toteuttamiseen olisi sitoutettu niin poliittinen enemmistö kuin virkamieskuntakin ja toimenpiteiden toteutumisesta olisi riittävä varmuus. Monet esitetyistä toimenpiteistä ovat järkeviä - tilanteen vakavuus huomioiden. Vaan kun ei. Ohjelma on tuotu julkisuuteen otsikolla "keskustelupaperi", mutta tähän mennessä se ei minun tietääkseni ole ollut edes sitä. Ohjelmasta ei ole keskusteltu laajemmalti edes keskusjohdossa.

Voin tietty olla nyt väärässäkin, mutta minulla on se käsitys ja suuri pelko, että ohjelman taakse ei ole sitoutettu yhtään ketään. Miten sen varaan voi sitten tässä taloustilanteessa esittää 31 miljoonaa euroa alijäämäisen budjetin? Jossa ei ole vielä edes mukana hoitoalan palkankorotuksia, eikä kaikkia muitakaan? On erittäin todennäköistä, että tällä menolla alijäämäksi muodostuu ensi vuonna 50 miljoonaa euroa, eikä se välttämättä edes riitä. 50 miljoonan euron alijäämän kattaminen tarkoittaisi nykyisellä verokertymällä suunnilleen 2,5 prosentin korotusta kunnallisveroon! Vaan veronkorotuksesta puhuminen on niin kaupunginjohtajan kuin muidenkin puolueiden mielestä hulluutta - siihen kuulemma Turku kaatuisi. Eikö täällä enää kenelläkään ole mitään suhteellisuudentajua?!!! Millä nämä nyt kertyvät velat maksetaan takaisin tulevaisuudessa? Jolloin väestö on vieläkin vanhempaa, ja enemmän palveluja tarvitsevaa, eikä talouskaan tuota ehkä samaan malliin veroeuroja. Aaaaaargh!

Turun poliittisten puolueiden tulisi nyt viimeistään kyetä osoittamaan poliittista johtajuutta ja vastuuta, ja laatia yhdessä virkamiesjohdon kanssa talousohjelma, jonka toteuttamiseen sitoudutaan ihan oikeasti. Kyse on kaupungin pelastamisesta. Sellaisiin temppuihin, joilla demarit St. Olofskolania verukkeena käyttäen luikertelivat itsensä irti vuoden 2007 talousarvion käsittelyn yhteydessä päätetystä ns. "viisaiden ryhmästä", jonka piti etsiä keinot talouden tasapainottamiseen, ei millään vastuullisella ryhmällä voi olla enää varaa. Jos joku moista yrittää, on muiden tehtävä asian todellinen laita selväksi äänestäjille. Vastuun on oltava yhteinen, sillä tarvittavat ratkaisut eivät ole helppoja eivätkä keveitä kantaa. Mutta emme me voi elää niinkään, että syömme tänään leivän tulevien palveluita yhtä lailla tarvitsevien ikäpolvien suusta.