30.9.07

Kuulumisia Tampereelta, Madridista ja talon alta

Terveisiä Tampereelta ja Madridista, tässä järjestyksessä. Edellinen viikonloppu kului entisessä kotikaupungissa Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa. Perjantaina oli puoluehallitus ja lauantaista sunnuntaihin kokousti tuore valtuuskunta ensimmäistä kertaa nykyisessä kokoonpanossaan.


Kokous meni mukavasti, ainakin näin puheenjohtajan näkövinkkelistä. Uusi valtuuskunta tuntui löytävän helposti roolinsa ajankohtaisen ja periaatteellisen poliittisen keskustelun areenana, vihreiden linjausten tekijänä ja poliittisen ohjelmatyön tyyssijana. Porukalla on erinomainen kyky käydä monipuolista keskustelua. Suureksi ilokseni myös valtuuskunnan uudet jäsenet tuntuivat löytävän keskusteluareenalta tilaa omalle puheelleen, koska niin monet uudet jäsenet ja varajäsenet käyttivät puheenvuoroja. Hienoa, meidän on helppo jatkaa antoisaa valtuuskuntatyöskentelyä, kun moni jäi ilolla odottamaan seuraavaa kokousta! Kiitos valtuuskunnan jäsenille, kansanedustajille, ministeri-Tarjalle, meppi-Satulle, puoluetoimiston väellä, paikalle saapuneille muille vihreille ja kaikille erinomaisille alustajillemme!

Asialistalla oli poliittisen keskustelun ohella vihreää Eurooppa-politiikkaa, kotoutumispolitiikkaa, kansainvälistä kriisinhallintaa ja keskustelua uuden valtuuskunnan työsuunnitelmasta. Poliittista keskustelua alustivat Tarja Cronberg (tiedote) ja Anni Sinnemäki (tiedote). Europarlamentissa tapahtuvaa lobbausta koskevan Satu Hassin tiedotteen löydät täältä. Pekka Haaviston mainiota puhetta en nyt netistä löytänyt, mutta linkitetään, jos se nettiin ilmaantuu.

Kotoutumispolitiikkakeskustelu liittyi puolueessa meneillään olevaan kotoutumispoliittisen ohjelman työstämiseen. Erinomaisen alustuspuheenvuoron käytti ENAR (European Network Against Racism) - Finlandin puheenjohtaja Ali Qassim. Qassimin puheen jälkeen asiaa kommenoitavat omista riveistämme ikioma turkulainen kaupunginvaltuutettumme Roda Hassan ja oulunsalolainen kunnanvaltuutettu Latekoe Lawson. Eduskuntaryhmän puolelta aiheesta alusti Anni Sinnemäki.

Valtuuskuntamme jäsen ja turkulainen kaupunginvaltuutettu Elina Rantanen on kirjoittanut blogiinsa kokouksesta raportin, joten Madridin uutisten pukatessa päälle tyydyn nyt vain ohjaamaan lisätiedonjanoiset Elinan tiedon lähteelle. Kiitos, Elina!

Maanantaina iltapäivällä oli edessä lähtö Madridiin maakuntahallituksen matkaan. Lennot olivat myöhässä, joten saavuimme perille vasta lähellä puoltayötä. Tavoitteenamme oli mennä tutustumaan espanjalaisten aluekehitystyöhön, ja saimmekin siitä kolmen päivän rautaisannoksen. Espanjalaiset ovat tehneet paljon työtä (ja paljolla EU-rahalla) maansa nostamiseksi ylös köyhyydestä, ja he ovat myös onnistuneet ponnisteluissaan. Kuten tällaisilla matkoilla yleensä, tälläkin kertaa tutuksi tulivat lähinnä luento- ja kokoussalit. Iltaohjelma antoi sentään hieman maistiaisia siitä, että Madridissa on muutakin elämää kuin hallintoa.

Tiistai alkoi vierailulla Suomen suurlähetystöön. Suurlähettiläs Maija Lähteenmäki ja Finpron Etelä-Euroopan maajohtaja ja kaupallinen neuvos Tapani Lankinen preppasivat meille mainot perustiedot. Preppauksen jälkeen olimme valmiit siirtymään Espanjan talous- ja valtiovarainministeriöön, jossa saimme erinomaisen ja laajan katsauksen Espanjan alue- ja innovaatipolitiikkaan. Meikäläisittäin myöhäisen ja espanjalaisittain normaalin lounaan (klo 14.30-15.30) jälkeen siirryimme vielä kahdeksi ja puoleksi tunniksi Madridin autonomisen alueen hallintoon. Espanjassa on nimittäin erittäin vahva väliportaan hallinto - tai kuten Lankinen asiaa kuvasi: Espanjassa on 17 "ahvenanmaata". Aluehallinnon esitysten piti päättyä täsmällisesti, sillä paikalle oli tulossa peräti 6,5 miljoonan asukkaan Madridin autonomisen alueen varapääministeri, mikä oli selvästikin mediatapaus. Vastaanoton ja kolmen pitkän luennon jälkeen oli jo tarve päästä hetkiseksi lepäämään hotelliin, kunnes lähdimme iltaruokailulle ravintolaan, jossa aterian jälkeen sai katsella aikas taidokasta flamencoesitystä. Ja sitten hotlaan nukkumaan, jotta jaksoi seuraavan päivän luennot.

Keskiviikko alkoi vierailulla senaattiin eli parlamentin ylähuoneeseen. Olimme senaatin autonomisten alueiden valiokunnan vieraana. Parituntisen alustuksen ja keskustelun jälkeen meille näytettiin hieman taloa: aivan upeaa senaatin vanhaa istuntosalia (nykyisin lähinnä juhlaistuntokäytössä) ja entisen luostarin sisäpihasta tehtyä senaatin kirjastoa. Vau! Lounaalta siirryimme Madridin kaupungin vieraiksi. Meille esiteltiin yli kolmen tunnin ajan madridilaista kehittämistoimintaa, talous- ja työllisyyskysymyksiä, EU-rahoituksen käyttöä, innovaatiopolitiikkaa ja Madridin kaupungin tavoitteita ja haasteita. Sitten oli taas vuorossa tarpeellinen lepohetki ennen illallista brasilialaisessa ravintolassa, joka muistutti oikeastaan hyvin varusteltua ruotsinlaivan noutoruokapöytää.

Torstaiaamuksi Finpro oli järjestänyt meille kiertokäynnin Madridissa toimivaan suomalaisyritykseen eri Uponoriin. Kävimme putkitehtaalla ja meille esiteltiin tehtaan toiminnan lisäksi kertomus siitä, miten Uponor on parin vuosikymmenen työllä onnistunut saavuttamaan Espanjassa vahvan markkina-aseman. Ja todellakin: aivan omatoimisesti bongasimme Uponorin lattialämmitysmainoksia mm. madridilaisten bussien kyljistä. Uponor ja Finpron väki toivottivat lämpimästi suomalaiset ja varsinaissuomalaiset yritykset tervetulleiksi Espanjaan - kyseessä kun on voimakkaasti kasvavat markkinat.

Uponor-vierailun jälkeen oli vuorossa virallisen ohjelman viimeinen etappi eli kulttuuripläjäys: puolentoista tunnin tiivis kierros kuuluisassa Museo del Pradossa. Saimme hienon katsauksen El Gregon, Velázquezin ja Goyan elämäntöihin. Muuhun ei aika sitten riittänytkään, mutta ei sen niin väliä, koska katsaukset näiden kolmen herran tuotantoon olivat paitsi kattavia myös äärimmäisen innostavia, eikä vähiten hyvän suomalaisoppaan ansiosta. Myöhäisen lounaan jälkeinen iltapäivä ja ilta oli varattu vapaa-aikaan.

Kävin hieman shoppailemassa hotellin läheisyydessä olevalla kävelykatualueella. Sitten tulikin jo aika lähteä matkan ennalta ehkä eniten odotettuun kohokohtaan: Real Madrid - Real Betis -jalkapallo-otteluun. Pelin areenana oli 80 000 katsojan Estadio Santiago Bernabeu. Finpro oli onnistunut varaamaan halukkaille liput, ja peräti heti Real Madridin fanikatsomon takaa. Veronmaksajien iloksi täytyy todeta, että peli ei kuulunut matkan viralliseen ohjelmaan, ja maksoimme lippumme ihan itse. Kalliit liput ne olivatkin, ottelussa käyminen maksoi ihan virallisen taksan mukaan 60 euroa. Huh! Vaikea päättää, onko suomalaisen jalkapallofanin onni vai epäonni, että meikäläinen jalkapallo ei aivan yllä Real Madridin tasolle ;). Kun tämän lipputaksan kertoo lähes täynnä olleen stadionin 80 000 katsojapaikalla alkaa päästä hieman jyvälle siitä, mikä bisnes pyöreän nahkakuulan ympärillä hyörii. Silmät pyöreinä katselin jättistadionin kansainvälistä jalkapallomeininkiä. Kieltämättä peli oli kokemisen arvoinen elämys.

Ai niin, tulos. Real Madrid voitti kotistadionillaan 2-0. Mutta voitosta ei onneksi jäänyt puuttumaan sen enempää vauhtia ja vaarallisia tilanteita kuin suvantopaikkojakaan.

Perjantai oli matkapäivä. Bussi lähti kohti lentokenttää aamulla puoli kahdeksalta, koti-Turkuun saavuimme puoli seitsemän maissa illalla. Yritän ennättää jossain vaiheessa kirjoittamaan referaattia siitä kaikesta mielenkiintoisesta tiedosta, jota saimme matkalla omaksua. Mielenkiintoista infoa tuli niin paljon, että osan siitä voisi panna tännekin. Ja kuvia tietty kanssa, siis madridilaisista kokoussaleista ja futismatsista. Paljoa muuta ei kamerassa ole, kun museossa kuvaaminenkin oli kiellettyä.

Eilinen eli lauantai kului minulla lähinnä ruokaa laittaen, sillä meillä oli kotona talkoot talon alla. Suurkiitos Ari ja Tommi! Olimme ehkä hieman heikolla harkinnalla pyytäneet tuttavapiiristämme suunnilleen sen pisimmät miehet avuksi alapohjan eristyksen parantamiseen. Talkooporukka, jonka keskipituus oli varmaan yli 190 cm, veti itsensä kuuliaisesti linkkuun ja uurasti matalassa tilassa talon alla eristeiden ja kipsilevyjen parissa koko armaan lauantain. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos!

Sunnuntaina oli sitten vuorossa vihreiden valtuustoryhmän budjettiseminaari. Aloitimme kello 10 ja jatkoimme iltakuuteen, jolloin alkoi valtuustoryhmän kokous. Vaikeaa on, tämä olemattoman rahan metsästys. Liukenin porukasta puoli kahdeksan maissa, kun sinnikkäät toverit jäivät vielä jatkamaan listaa loppuun. Että sellainen lepopäivä. Huh.

PS. Climate Care -sivuston laskin laski Madridin matkani hiilidioksipäästöt seuraavasti: The total mileage flown is 3658.4 miles. The resulting emissions are: 0.64 tonnes of CO2. The cost to offset this CO2 will be £ 4.83. Täytynee käydä seuraavan laskujenmaksusession yhteydessä maksamassa jonkin sortin lentomaksu sopivalle toimijalle.

20.9.07

Uusi koti ja jätteenkuljetuskiistan loppunäytös

No niin, lainakoneella ollaan edelleen liikkeellä, mutta muutoin yhteys ulkomaailmaan toimii taas. Tai no, toimi se jo jokin aika sitten, mutta tässä välissä on ollut muutama pikku homma. Kuten opetustyö. Tarkastuslautakunnan seminaari. Pakkaaminen. Lautakunnan kokous. Kiertoajelu Turun jätteenkäsittelylaitoksissa. Muutto. Biologian reaali. Kaupunginvaltuuston kokous. Uudet opetusharjoittelijat. Entisen asunnon myynti. Viheliäinen pöpö ja sairasloma. Ihan laiskana en ole siis ollut blogin hiljaiselon aikana, mitä nyt pari viimeistä päivää sen penteleen pöpön takia. Taisin stressata muutosta sen verran pahasti, että jännityksen lauettua elimistön puolustus otti lomapäivän ja päästi pöpön niskan päälle.

Mutta olemme siis vihdoinkin muuttaneet - tai oikeastaan minä olen muuttanut. Miehenihän muutti virallisesti jo heinäkuussa Helsingistä tulleessaan suoraan tänne kenkälaatikkoomme. Remontin takia emme kuitenkaan voineet täällä asua, vaan nyt on remontit tehty tältä erää ja Peltolan residenssi on asuttavassa kunnossa. Vesikin kulkee sisään ja ulos, ja ihan putkia pitkin. Kop kop.

Muutto sujui mainiosti. Iso kiitos urheille muuttohenkilöillemme: Anna, Birgit, Hessu, Juha, Kalle, Miia ja Timo! Kiitos kiitos kiitos! Ja iso hali Rustolle, joka hoiti varmaan 90 %:sesti omaisuuteni pakkaamisen. Edellisen asunnon myyntikin sujui tosi kivasti: uudet omistajat saivat avaimet käteen kaupantekotilaisuudessa, koska asunto oli tyhjentynyt paria päivää aiemmin. Voisiko sen paremmin asiat mennä?

Vanhasta kodista oli tosin haikea lähteä, viihdyin siellä mainosti. Koti oli mukava ja viihtyisä, ja metsä ikkunoiden alla tarjosi lakkaamatonta viihdykettä. Vielä viimeisellä asuinviikollakin parvekkeen edessä temmelsi ennätysmäärä oravia samalla kertaa: peräti neljä kappaletta. Ja samaan syssyyn paikalle lehahti käpytikka, joka taitaa asua Rakuunapuistossa ihan vakituiseen.

Vaan on uusikin koti tarjonnut luontoelämyksiä. Parin viimeisen päivän aikana sairaus veti sen verran flaatiksi, että en ole jaksanut juuri muuta kuin tuijotella ikkunasta ulos. Onneksi on riittänyt tuijoteltavaa, kun linnut tankkaavat talven ja muuttomatkan varalle pihan omenoita ja muuta syötävää. Mustarastaita, räkättejä, kottaraisia, talitiaisia, sinitiaisia, harakoita, sepelkyyhky ja yksi puukiipijäkin on tullut nähtyä. Sekä oravia, joita riittää täälläkin riesaksi asti.

Uudessa kodissa huonekalut ovat jo jokseenkin paikallaan, mutta melkein kaikki muu onkin sitten erinomaisen levällään. Tuntuu siltä, kuin kaikki tavara, mitä omistaa, olisi lähtenyt vaellukselle, kukin omaan suuntaansa, ja musiikin loputtua jäänyt siihen, missä sattui sillä hetkellä olemaan. Eräänlainen tuolileikki, siis. Etsi siinä sitten narupakettia, kenkälankkia tai silitysrautaa, kun et edes tiedä, missä alusvaatteesi tai työpaperisi ovat. Ystävät ja sukulaiset: tässä menee vielä hetki, ennenkuin ryhdymme järjestämään tupareita...

Muutoin vaihdos tuntuu hyvältä. Kyllä tästä vielä hyvä koti tulee, kunhan saamme tavarakaaoksen hallintaan. Ja takan myös. Ensimmäinen kokeilu eilisiltana johti melkoiseen savusaunatunnelmaan - kaikkialla muualla paitsi kahden oven takana olevassa saunassa. Hmm.

Mitäpä muuta? Maanantaina kaupunginvaltuustossa oli käsittelyssä paljon kalabaliikkia herättänyt jätteenkuljetusasia. Kunnallistaa vai eikö kunnallistaa, kas siinä pulma. Minun kantani on ollut selvä jo pitkään: ei mitään kunnallistamista, nykyinen järjestelmä toimii hyvin ja yksityisillä toimijoilla on mukava kehittämisote jäteliiketoimintaan. Kaupunkilaiset ovat olleet jokseenkin tyytyväisiä ja lajittelumahdollisuudet ovat parantuneet vuosi vuodelta, eikä suinkaan aina kaupungin aloitteesta.

Viime torstainen kierros eri jätteenkäsittelypaikoissa ei millään tavalla kyseenalaistanut käsityksiäni vaan vahvisti näkemyksiäni. Kierrokselle osallistuneet aika vähälukuiset valtuutetut näkivät laitoksia, joita hoidettiin vanhanaikaisella jäteotteella: oleellista on jätteen hävittäminen ja mahdollisimman halpa hinta, joka määrää, miten jätettä käsitellään. Tällainen olo tuli niin polttolaitoksella kuin kaatopaikallakin vieraillessa. Näimme myös toimintaa, jossa jäte ymmärretään raaka-aineena ja jossa kehitetään modernia kierrätysliiketoimintaa. Tältä vaikutti Lassila & Tikanojan jätekeskus. Myönteinen vaikutelma minulle syntyi onneksi myös siitä asenteesta, jolla Turun uutta jätevedenpuhdistamoa rakennetaan.

Raaka-aineiden maailmanlaajuinen hinnannousu tulee pitämään huolen siitä, että yritysmaailman näkökulmasta jäteliiketoiminnassa riittää edelleen kehittämistä. Uusia jätejakeita saadaan eroteltua hyötykäyttöön kannattavuuden kasvaessa. Polttoaineen hinnan vääjäämätön nousu taas tulee huolehtimaan siitä, että missä tahansa järjestelmässä turhia ajoja ei haluta suorittaa. Jätteenkuljetuspäätöstä edeltävässä keskustelussa kuljetukset nousivat suureen rooliin - ikäänkuin jätehuollon kannalta kuljetus olisi ainoa merkittävä ympäristötekijä. Puppua. Oleellista on jätehuollon mielekäs kokonaisuus. Monet kunnallistamisen puolestapuhujat antoivat minusta hieman harhaanjohtavan käsityksen puhuessaan niin voimakkaasti kuljetusten vähentymisen merkityksestä kunnallistetun kilpailuttamisen jälkeen. Kilpailuttamisen jälkeenkin tarvittaisiin eri automalleja hoitamaan eri tyyppisten jäteastioiden tyhjentämisiä. Jäteastian tyypistä riippuen tarvitaan edelleen jätekielellä ilmaistuna pakkaavia jäteautoja, vaihtolava-autoja, etukuormaajia ja syväkeräykseen soveltuvaa erikoiskalustoa. Lisäksi yritykset voivat edelleen valita vapaasti jätekuljettajansa, joten yrityksen jäteastiat saattaisi hyvinkin tyhjentää joku muu kuin Turun Seudun Jätehuollon valitsema yrittäjä.

Valtuustossa käytiin kovaa suukopua siitä, päätettiinkö nyt vain jätteenkuljetuksista vai lisäksi myös jostain muusta. Kunnallistamisen puolustajat perustelivat kantaansa sillä, että nyt oli päätettävänä vain jätteen kuljetus, ei mitään muuta. Ja totta tietysti onkin, että kunta päättää kaikissa kuljetusmuodoissa, mihin sekajäte kuljetetaan: Turussa polttoon tai kaatopaikalle. Lajiteltua materiaalina hyödynnettäväksi tarkoitettua jätettä ei polttoon viedä, vaan se pitää ohjaata hyötykäyttöön. Minun mielestäni nyt taistellaan tästä osuudesta.

Jos kuljetukset järjestää yksityinen, meille voidaan helpommin myydä erilaisia kierrätyspalveluita ja uusia ideoita, koska Turun Seudun Jätehuolto on kiinnostunut vain polttamaan kaiken. Se on heidän bisnesideansa. Esimerkiksi erittäin järkevä ja Turussa suurta suosiota saanut kartonkikeräys sai alkunsa juuri näin: yksityisen yrityksen, Varissuon Huollon (nykyinen Akseli), partiolaisten ja kaiketi myös ympäristönsuojelutoimiston yhteistyökokeiluna Varissuolla. Pakkauskartonkijätettähän syntyy kotitalouksissa varsin paljon, erityisesti jätteen tilavuusprosentteina laskien. Kartonkijäte on kevyttä, joten painoprosentteina osuus on pienempi. Moni kotitalous on erilliskeräyksen aloitettuaan ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon kartonkijätettä oikein kertyykään. Sekajätepussikin täyttyy nykyisin aiempaa hitaammin. On perusteltua epäillä, että jos jätehuollon kehittäminen olisi ollut tältä osin yksin Turun Seudun Jätehuollon käsissä, Turussa poltettaisiin tänäkin päivänä kaikki kartonkijäte materiaalihyötykäytön sijaan, koska se olisi hyvää materiaalia poltettavaksi. Jätehierarkian mukaan aine pitää kuitenkin hyödyntää materiana, jos suinkin mahdollista.

Voi myös kyseenalaistaa, miksi Turussa ei tänä päivänäkään kerätä erilleen biojätettä kotitalouksista. Paljon on puhuttu epäonnisista lietekompostorikokeiluista ja epävarmasta kompostointi- ja mädätystekniikasta. Muualla maailmassa ne kuitenkin näyttävät toimivan kohtuullisen hyvin, ja meilläkin voisivat vaikkapa bussit tai jätteenkuljetusautot ajaa biojätteistä mädätetyllä biokaasulla, jos niin haluaisimme. Opin kuitenkin jo vuosikausia sitten ympäristönsuojelulautakunnan jäsenenä toimiessani, että Turun arinapolttolaitoksen prosessi on säädetty siten, että poltettavalla jätteellä on oltava sopiva kosteusprosentti. Älkää kysykö minulta, miksi poltettavan jätteen pitää olla kosteaa, mutta niin sen kuulemma vain pitää olla. Nykyisin sopiva kosteus saavutetaan sillä, että poltettavan jätteen joukossa on kosteaa biojätettä. Jos biojäte napattaisiin prosessista pois, poltettavaa jätettä jouduttaisiin kastelemaan, ja se taas maksaisi rahaa. Että silleen.

Eli kuka uskoo, että tässä puhuttiin nyt vain ja ainoastaan kuljetuksista? Turun Seudun Jätehuolto totesi itse lausunnossaan, että "Kierrätyksen edelleen tehostuessa ja uuden jätteen energiahyötykäyttölaitoksen valmistuessa tulee jätteen hyötykäytön hinta edelleen nousemaan. Tämä kasvattaa sitä riskiä, että jäte lähtee kulkeutumaan halvemman hinnan perässä huonompaan käsittelyyn. Tällaisen riskin vallitessa vaarantuvat investoinnit kestävän jätehuollon järjestämiseksi". Lihavoinnit ovat minun. Ja edelleen: "Sopimusperusteisen jätteenkuljetusjärjestelmän jatkaminen vaarantaa vakavasti Turun seudun korkeatasoisen jätteen hyödyntämisjärjestelmän kehittämisen ja investointien toteutumisen, koska käsittelyyn saatavat jätemäärät eivät ole sopimusperusteissa järjestelmässä ennustettavissa".

Samaa rataa kulki Turun teknisten palveluiden lausunto: "On kuitenkin olemassa riski, että sopimusperusteissa jätteenkuljetuksessa polttolaitokselle soveliasta jätettä ohjautuu muuhun käsittelyyn. Tällöin on vaara, että polttolaitokselle ei saada tarpeellista määrää syntypaikkalajiteltua polttokelpoista jätettä, vaan joudutaan ottamaan vastaan huonommin lajiteltua tai muuten heikompilaatuista jätettä. Tällöin taas ympäristöluvan ehtojen saavuttaminen vaarantuu. Polttolaitoksen kannalta katsoen kunnan järjestämä jätteenkuljetus vaikuttaa turvallisemmalta vaihtoehdolta.". Voiko asian tämän selvemmin ilmaista?

Jos kerran tässä päätettiin vain jätteiden kuljetuksesta, kuten mm. apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen lähes käsi sydämellä vakuutti, mistä maailmasta nämä lausunnot sitten tulivat? Tosiasia on, että Turun Seudun Jätehuolto on polttolaitosratkaisun yhteydessä sitoutunut toimittamaan polttolaitokselle 120 000 tonnia jätettä vuodessa. Uuden laitoksen maksimikapasiteetiksi päätettiin 150 000 tonnia. Turussa nykyisin syntyvä jätemäärä on reilusti alle näiden lukujen, noin puolet tarvittavasta. Kysyin polttolaitoskäynnin yhteydessä TSJ:n toimitusjohtaja Lehtokarilta, mihin tonnilukuihin Turussa päädyttäisiin, jos jätteiden syntypaikkalajittelua tehostettaisiin entisestään, ja mm. biojäte ryhdyttäisiin keräämään tarkasti erilleen. Hän päätyi arvioon, joka oli alle 30 000 tonnia. Saman suuruusluokan lukemaa on pyöritellyt keskustelussa Lassila & Tikanoja. Hieman hankalaa sen 120 000 tonnin sitoumuksen kannalta...

Eli josko sittenkin olisi niin, että maanantainen päätös käsitteli kuljetusten lisäksi myös jotain muuta likaista? Ruusuja niille kahdelle muulle vihreälle (Maarit Fellmannille ja Ville Niinistölle), ja kaikkiaan niille 33:lle muulle valtuutetulle, jotka tämän ymmärsivät. Äänestyslista löytyy muuten täältä niille, joita yksittäisten valtuutettujen äänetyskäyttäytyminen kiinnostaa.

Jätteenkuljetusten kunnallistaminen olisi asettanut Turun kiusalliseen kaksoisrooliin. On helppo sanoa, että myös kunnallisessa kilpailutuksessa kaupunginvaltuusto voi määrätä esimerkiksi lajittelua koskevien määräysten tiukentamisesta. Tulevaisuudessa tämä voisi tarkoittaa vaikkapa biojätteen tai muovien erilliskeräystä. Ongelma vain olisi, että tämä esitys pitäisi saada ulos siitä samasta koneistosta, joka hyötyy taloudellisesti sitä enemmän, mitä kuumempana jätteenpolttolaitoksen uunit hehkuvat. Kuka uskoo moiseen pyyteettömyyteen?

Ympäristön kannalta oleellinen kysymys asiassa on, mikä vaihtoehto parhaiten kehittää Turun ja Turun seudun jätehuoltoa ympäristön ja ilmastopolitiikan kannalta mielekkäänä kokonaisuutena. Vastaus ei ole jätteiden polttaminen ja sen edistäminen. Harmi, että kaksi kolmasosaa valtuustoryhmästämme käsitti tämän asian hieman yksinkertaisemmin, mutta meillä on ajattelun ja mielipiteen vapaus, ja se siitä. Onneksi sentään yksi demareista painoi äänestysnappia omantuntonsa ja järkensä mukaan. Kuten riittävän moni muukin valtuutettu.

5.9.07

Katkos - mikä ihana sana!

Tietokoneeni hajosi ja on nyt konetohtorilla. Tohtori on havainnut jotain vakavampaa vikaa mutta lopullinen diagnoosi on vielä tekemättä. Parantuminen saattaa viedä aikaa ja vaatia ehkä korvaavan koneen hankintaa. Olen siis väliaikaisesti irti virtuaalimaailmasta, mitä nyt töissä ehdin harppoa ensisijaisesti työviestit läpi. Blogin päivitys ontuu, kuten myös sähköpostiin vastaaminen. Pahoittelen ja harmittelen.

Toisaalta: sitä lukuunottamatta, että suuri osa hommista jää tekemättä ja olen aivan pihalla kaikesta, tämä katkos on vapauttavaa. Ja paljastavaa.

2.9.07

Kansikuvatytön viikonloppu

Aamuset-lehti julkaisi viikonlopun lehdessään jutun Turun bloggaavista kaupunginvaltuutetuista. Olin saanut naamani sekä pikkukuvaan kanteen että isoon kuvaan jutun yhteyteen. Istun kuvassa käsi poskella selvästikin kuuntelemassa jonkun vasemmistopolitiikon puheenvuoroa salin sen puoleisesta puhujapöntöstä.

Jutun mukaan Turun kaupunginvaltuutetuista pitävän minun lisäkseni blogia seuraavat:
Nana Korpelainen (vas)
Annika Lapintie (vas)
Ville Niinistö (vihr)
Elina Rantanen (vihr)
Pirjo Rinne (vas)
Antton Rönnholm (sdp)
Maria Puhakka (kok)
Tytti Seppänen (kesk)

Marian blogiosoitetta minulla ei valitettavasti ole. Liitän tähän Aamusetin kysymyssetin, jolla lehti pyrki selvittämään valtuutettujen suhdetta "uusiin yhteydenpitovälineisiin", ynnä omat vastaukseni näihin kysymyksiin.

K: Miten säännöllisesti käytät sähköpostia (yhteydenpidossa äänestäjiin tai politiikanteossa yleensä)?

V: Sähköpostia on pakko käyttää säännöllisesti sekä työasioissa että politiikassa. Vihreät hoitavat merkittävän osan sisäisestä viestinnästään sähköpostilla. Monissa luottamustoimissani käytetään sähköpostia mm. asioiden valmistelussa ja aikatauluista sopimisessa. Ongelma on päivittäisen sähköpostin suuri määrä, osa viesteistä yksinkertaisesti hukkuu viestipaljouteen.

Kuntalaisilta tulee sähköpostia kohtalaisesti. Kuntalaisten kirjelmien ja kannanottojen saamiseen sähköposti on hyvä väline, mutta keskusteluissa ja kysymyksiin vastaamisessa puhelin olisi mielestäni usein parempi. Sähköpostitse ei oikein synny aitoa vuorovaikutusta, keskustelua ja ajatusten vaihtoa, vaan kommunikaatio etenee kapealla kysymys-vastaus-linjalla. Lisäksi huolellinen sähköpostiin vastaaminen saattaa viedä kohtuuttoman paljon aikaa, eikä kaikkiin viesteihin ehdi sitten vastata.

K: Pidätkö omaa blogia?

V: Kyllä, minkä muulta ajankäytöltä ehdin. Blogini on sekalainen kokoelma politiikkaa, työtä ja yksityiselämää. Saamani palautteen perusteella sitä tuntuvat lukevan kuntalaisten, minua äänestäneiden ja toisten vihreiden ohella myös osa sukulaisistani ja ystävistäni. Talvisaikaan blogi sisältää enemmän politiikkaa, kesäisin kirjoitan kaikesta muustakin. Siinä mielessä blogi heijastelee omaa ajankäyttöäni.

K: Luetko muiden poliitikkojen blogeja?

V: Harpon läpi monia blogeja. Erityisesti seuraan toisten vihreiden blogeja, mutta tsekkaan myös muiden puolueiden poliitikkojen kiinnostavia blogeja. En useinkaan ehdi lukea tekstejä kokonaan, mutta katson aiheet, ja jos ne kiinnostavat, pysähdyn lukemaan tarkemmin.

K: Uskotko, että uusilla kanavilla on vaikutusta politiikan kiinnostavuuteen?

V: Rajallisessa määrin. Blogi on hyvä siinä, että politiikkona pääsee perustelemaan päätöksiään ja kantojaan rauhassa, ja oma persoona saa tulla esiin. Hyvää on myös se, että jos blogiin syntyy runsaasti keskustelua, saavat kysymykset, vastaukset, väitteet ja keskustelut paria ihmistä laajemman lukijakunnan. Toisaalta sekä blogien kirjoittaminen että lukeminen vie runsaasti aikaa, jonka voisi käyttää johonkin muuhunkin. Uusien ideoiden ja ihmisten välisen kommunikaation kehittymisen kannalta olisi minusta mukavampaa, jos ihmiset innostuisivat taas tulemaan poliittisiin tilaisuuksiin esittämään kasvotusten mielipiteitään ja kysymyksiään ja käymään keskustelua.

Blogien huono puoli äänestäjän kannalta on tekstipaljouden lisäksi se, että blogit voivat olla aika kiiltokuvamaisia. On luonnollista, että blogin pitäjä yrittää luoda itsestään tiettyä tavoittelemaansa mielikuvaa. Äänestäjän kannattaakin viimeistään vaalien alla asettaa kiinnostavat blogipoliitikot todellisuustestiin, ja mennä juttelemaan ehdokkaansa kanssa myös ihan kasvokkain.

Viikonloppu on kulunut sekä politiikan että remontin merkeissä. Perjantai-ilta kului Helsingissä vihreiden puoluehallituksen kokouksessa, jossa käytiin läpi mm. maan hallituksen uunituoretta budjettiesitystä. Tyytyväisyyttä puoluehallituksen parissa herättivät ainakin seuraavat asiat:
  • tärkeiden joukkoliikennehankkeiden aikataulu: sekä kehäradan että länsimetron aikataulut pitivät, mikä mahdollistaa kestävämmän liikkumisen pääkaupunkiseudulla jo lähitulevaisuudessa
  • suurten kaupunkien joukkoliikennetukikirjaus on historiallinen, vaikka olisimmekin mielellään aikaistaneet sen käyttöönottoa
  • Vihreiden tukemalle Savonlinna-Huutokoski -ratahankkeelle löytyi rahoitus. Radan kunnostus mahdollistaa puutavaran kuljettamisen raiteilla, mikä on ympäristön kannalta huomattavasti järkevämpää kuin maantiekuljetukset.
  • veropaketti kokonaisuudessaan tähtää verotuksen painopisteen siirtämiseen työn verotuksesta ympäristöhaittojen verottamiseen. Edessä ovat vielä tiemaksujen käyttöönotto vaalikauden loppupuolella sekä autojen verotuksen uudistaminen. Vihreiden mielestä kaikki liikenteen verotus pitää porrastaa päästötason mukaan.
  • hallitus käynnistää maatalouden vesiensuojeluprojektin Itämeren tilan parantamiseksi
  • ympäristöjärjestöjen rahoituksen lisääminen budjettineuvotteluissa on tärkeä voitto - ja nimenomaan voitto ympäristöministerin aiempiin lausuntoihin nähden
  • vammaisten työllistämisen tuki kaksinkertaistettaan ja nuorten yhteiskuntatakuuta vahvistetaan
  • budjetilla taataan uuden lastensuojelulain edellyttämät toimintaresurssit hallinto-oikeuksille
  • siviilipalveluslakia uudistetaan, kompromissina syntynyt siviilipalveluksen lyhentyminen kolmestatoista kahteentoista kuukauteen poistaa pidennettyyn palvelusaikaan kuuluneenrangaistusluonteen

Tyytymättömyydenkin aiheita löytyy.

  • kehitysyhteistyön määrärahataso suhteessa bkt:hen on jäämässä alhaisemmaksi kuin mitä hallitusohjelmaneuvotteluissa ajateltiin, koska bruttokansantuote kasvaa oletettua nopeammin. Puoluehallitus vaati perjantaina hallitusta palaamaan kehitysyhteistyömäärärahoihin ja pitämään kiinni siitä,että tällä vaalikaudella saavutetaan 0,51 prosentin tavoitetaso.

Henkilökohtaisesti minua jurppii suurten kaupunkien joukkoliikennetuen viivästyminen, korkeakoulujen rahoituksen taso ja linjapäätös siitä, että terveydenhuollon maksujen korottaminen vähentää jonkun mutkan kautta kuntien valtionosuuksia. En ole varma, auttaako tämä kuntataloutta vielä riittävästi. Mutta onneksi olemme nyt hallituksessa, eli siellä, missä voi oikeasti paiskia hommia asioiden saamiseksi paremmalle tolalle. Kaikkea ei saa kuntoon muutamassa kuukaudessa.

Vasemmisto-opposititon budjettikritiikkiä on ollut mielenkiintoista seurata. Jos demareita kuuntelee, hallitus on täydellisesti väärässä, koska se nostaa joitakin veroja ja energiankäytön kustannuksia, eikä laske tuloveroja. Lisäksi oli aivan pieleen, että Kemiralle etsittiin kotimainen omistaja. Voi jukran pujut. Onko demareiden tavoitteet ja ohjelmat yhtäkkiä kääntyneet 180 astetta, vaiko vain kansalle suunnattu liturgia? Mistä lähtien sossut ovat olleet niitä, joille tärkeintä on verojen laskeminen ja valtionyhtiöiden myynti kenella tahansa parhaiten maksavalle? Lipposesta lähtien? Vaiko Heiniksen johdattamasta vaalitappiosta? Mitä muuten tapahtui demareiden öljyvapaan Suomen tavoitteelle? Sinivihreä hallitus ei sitä nähtävästi ainakaan saa edistää.

Perjantaina jäimme mieheni kanssa Helsinkiin viettämään puoluehallituksen jälkeistä baari-iltaa, ja lähdimme kotiin Turkuun vasta yhden yöbussilla. Olimme siis kotona puoli neljän jälkeen. Päätimme istuutua television ääreen katselemaan, miten historian lehti käännähtää aamuneljältä ja analoginen televisio sammuu. Se sammui, että räps, sen suuremmitta seremonioitta. Ei ilotulistusta, ei fanfaareja. Uutisikkuna vain sammui ja vaihtui tiedotteeseen. Pyh.

Lauantaina tapetoimme. Minä olen osallistunut tapetointiin edellisen kerran ehkä noin 20 vuotta sitten, ja mieheni joskus lapsena. Hieman jännitti, miten homma sujuu. Kohtalaisen hyvin se mielestäni meni. Sunnuntaina oli ilo huomata, että tapetit olivat myös pysyneet seinillä. Ainakin yhden yön yli.