27.4.07

Pisteitä ja kilometrejä

Jee jee! Olen tänään perjantaina saanut suoritettua 12 opintopisteen verran opetusministeriön järjestämän Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulun -hankkeen kehittäjäkoulutusta! Olen opiskellut mm. yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämistä, koulun oppilaskuntatoimintaa, vuorovaikutuksellista toimintakulttuuria, yhteistoiminnallisia toimintatapoja, uusien rakenteiden organisointia, kehittämisprosessin ohjaustaitoja, konsultatiivisia työmenetelmiä, ryhmädynamiikkaa ja vuorovaikutuksen ohjaamista vuoden ja neljä kuukautta. Ei voi sanoa, että olisin tullut valmiiksi, mutta ehkä kuitenkin hieman osaavammaksi. Mainostan vielä kerran hankkeen tuottamaa mainiota materiaalia oppilaskuntatoiminnan kehittämiseksi. Kaikkien oppilaskuntatoiminnasta vastaavien kannattaa ehdottomasti tutustua ainakin perusoppaaseen, se on hyvä. Lisäksi hanke on tuottanut videomateriaalia. Kunnat.net on taas tuottanut Demo -nimisen demokratiapelin, joka sopii mainiosti yläluokkien yhteiskuntaopin tunneille.


Viikon uutisoinnista: vanhan kotikaupunkini aviisi Aamulehti kirjoitti männäviikolla siitä, miten liikenneveroa suunnitellaan perittäväksi ajetuista kilometreistä. Liikenneministeriö julkaisee toukokuussa selvityksen tienkäyttömaksuista. Tiemaksumalliksi Aamulehden mukaan suunnitellaan raskaan liikenteen ja henkilöliikenteen kilometripohjaista verotusta. Suomi on Baltian maiden lisäksi ainut EU-alue, josta tiemaksut puuttuvat. Suunnitelmissa on hyödyntää satelliittipaikannus- ja matkapuhelintekniikkaa. Mallissa jokaisen autoilijan ajotapaa ja liikkumista tarkkailtaisiin reaaliaikaisesti ja euroja kertyisi maksettavaksi ajettujen kilometrien mukaan. Ajoneuvovero poistuisi.


Uuteen hallitusohjelmaan on asiasta kirjattu seuraavaa likiliippaavaa:

  • Liikennepolitiikalla ja älykkään liikenteen palveluilla tuetaan ilmastopolitiikkaa, kestävää kehitystä ja turvallista liikkumista.

  • Hallitus edistää informaatioteknologiaa hyödyntävien palvelujen käyttöönottoa liikenteessä.

  • Hallitus linjaa vaalikauden alussa eduskunnalle asetettavalla selonteolla liikennepolitiikan pitkä aikavälin suuntaviivat. Selonteko pitää sisällään vaalikauden 2007-2011 väyläinvestointiohjelman sekä liikennejärjestelmän kokonaisuuden hallintaan perustuvan pitkäjänteisen liikenteen ja infrastruktuurin kehittämis- ja investointiohjelman. Samassa yhteydessä selvitetään budjettirahoitusta täydentävien rahoitusmallien käyttöönotto väyläinvestointeihin.

  • Logistiikan tutkimuksen ohella panostetaan erityisesti liikenteen telematiikkaa hyödyntävien ohjaus- ja tietopalveluiden kehittämiseen.

  • Selvitetään käyttöperusteisten liikenteen hinnoittelumallien käyttöönottoa ja älykkäiden tiemaksujärjestelmien kokeilua.

Eli vankasti uudistus on ohjelmaan paalutettu.


Tervetuloa, tiemaksu-uudistus! Jo on aikakin. Muukin maailma toimii saastuttaja maksaa -periaatteella, joten sama logiikka vaan liikenteeseenkin. Haja-asutusalueen problematiikka voidaan epäilemättä ratkaista telematiikalla. Olennaista on tiemaksujen ohjausvaikutus kaupunkiseuduilla. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on erittäin tärkeää pystyä puuttumaan myös henkilö- ja tavaraliikenteen päästöihin. Kun vielä saadaan auton hankintaan liittyvä verotus ympäristöohjaavaksi (=vähän hiilioksidia tuottavista autoista tulee hankintahinnaltaan edullisempia ja paljon saastuttavat maksavat enemmän), ja potkua joukkoliikenteen kehittämiseen, on asiassa päästy jo koko lailla eteenpäin.


Lopuksi "evankelishenkinen" visio: Ja kukin pendleri ajoi verollepantavaksi omaan kaupunkiinsa. Ellei sitten ollut fiksu ja käyttänyt joukkoliikennettä.

Hajatuksia ja ehkä asuntokauppaa

No kiva! Mies tuli torstai-iltana kotiin, heilautti naamani edessä jotain lehtistä ja sanoi: "Teillä ei olekaan Turussa tällaista.". Katsoin aviisia: "Host - Euroviisujen isäntäkaupungin virallinen tapahtumaopas". Jumankeka, kääntää veistä haavassa! Otanko eron heti vai vasta aamulla?!

Tulin torstaina Helsinkiin, vuorossa oli vielä kerran koulutusta aiheesta "Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu". Oma osallistumiseni ei ollut aivan täysipainoista, sillä tulin edellisenä yönä kipeäksi ja olin torstain koko lailla flaati. Vaan menipä päivä hieman kevyemmälläkin panostuksella. Ilta kului horisontaalisesti kotisohvalla lehtiä lueskellen, joten perjantaina on jo vetreämpi olo.

Illan lehtivalikoima koostui sisustuslehdistä. Asuntokuume vaivaa: olemme taas alkaneet mieheni kanssa etsiskellä uutta yhteistä kotia. Saa nähdä, löytyykö sopiva. Yksi kiinnostava on jo mietintämyssyssä. Mikäli uusi koti löytyy, menee nykyinen kiva koti myyntiin. Viihtyisin kyllä kauemminkin, siellä on tosi mukava asua. Mutta kaksistaan tarvitsemme hieman enemmän tilaa. Jos joku on kiinnostunut 65,5 neliön toimivasta kolmiosta Vasaramäessä, saa ottaa yhteyttä ja kysellä lisätietoja. Viihtyisä hyväkuntoinen huoneisto, kaakeloitu kylppäri, kauniit punatammiparkettilattiat, isohko keittiö, mukava parveke ja rauhalliset luontonäkymät ikkunoista. Talossa on kaukolämpö, hissi, sauna, iso pyykkitupa ja säilytystilaa (lämmin varasto ja kylmäkellari), bussit kulkee aivan vierestä ja kauppaan, joka on ylellisesti lähes aina auki, on matkaa 200 metriä (siis ihan oikeasti auki, Vasaramäen Siwa on auki kaikki sunnuntait, jopa vaput ja itsenäisyyspäivät, ja melkein aina aamukahdeksasta iltayhdeksään, mikä näin yleisenä mainoksena ilmoitettakoon). Kauppatorille Lehmustieltä on matkaa noin 3 kilometriä. Alue on rauhaisaa ja huomattavan viihtyisää. Talo on hyvin rakennettu, sillä on ikää hieman yli 40 vuotta ja se on perustettu kalliolle, joten mitään Turulle tyypillisiä paalutuspulmia ei ole. Hintapyyntö on vielä hieman hakusessa, mutta keskustella voi aina. Jos kiinnostuit, tsekkaa yhteystietoni kotisivuilta ja soita.

Mitäpä muuta viime aikoina on tapahtunut kuin asuntoasioiden pohdintaa? Tarkastuslautakunta tekee parhaillaan vuoden 2006 arviointikertomusta, joten lautakunta on kokoontunut pitkiin kokouksiinsa kerran viikossa. Maakuntahallituksen kanssa tuli viime viikolla käytyä valtion edustuskartano Königstedtissä Vantaalla tapaamassa maakunnan kansanedustajaryhmää. Kävimme läpi maakunnan edunvalvonta-asioita ja uusille edustajille esiteltiin maakuntaliiton toimintaa. Kartano on hieno ja sijaitsee upealla paikalla. Vantaanjoki virtaa kartanon takana ja etupuolella on hieno kartanonpuisto suurine puineen. Talon emäntä pahoitteli, että jokivesi näyttää likaiselta, vaikka se ei olekaan harmaanruskea liasta vaan savesta. Meitä varsinaissuomalaisia pahoittelu tuppasi hieman naurattamaan, me turkulaiset sentään teemme juomavetemmekin vastaavasta savivellistä. Harmitti, kun olin unohtanut kamerani kotiin juuri tuona päivänä! Olisi ollut kiva laittaa tänne pari kuvaa kauniista kartanosta, jossa maailman mahtavat käyvät välillä tekemässä päätöksiään. Viimeksi se oli maailman uutisissa Asem-neuvotteluiden tähden.

Viime maanantai (23.4.) oli taas todellinen kokouspäivä. Klo 8.15 maakuntahallituksen kokous. Klo 9.00 maakuntahallituksen ryhmäkokous (kesk + vihr + rkp). Klo 10.00 maakuntahallitus. Klo 12.00 kaupunginvaltuuston seminaari. Klo 16.30 vihreiden valtuustoryhmä. Klo 18 kaupunginvaltuusto. Tauoton kokouspäivä päättyi puoli yhdeksän jälkeen, jolloin oli aika siirtyä kotiin tekemään seuraavan päivän kouluhommia. Ja viikonloppu oli tietenkin kulunut maakuntahallituksen, valtuuston ja lautakunnan esityslistojen parissa.

Kunnallispolitiikasta puheen ollen: maanantain uutispommi oli tietysti se, että Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell siirtyy ministeri Lindenin erityisavustajaksi ja jättää kaupunginhallituksen jäsenyyden. Aleksin lähtö on yllätys, ja olen siitä jokseenkin pahoillani, sillä Aleksin kanssa on ollut melko helppo tehdä yhteistyötä. Vaan varmaan yhteistyö onnistuu myös Pekka Ruolan kanssa, sillä kokoomus valitsi jo Pekan jatkamaan siitä, mihin Aleksi lopettaa. Vaikka olin hämmästynyt Aleksin ratkaisusta, on pakko myöntää, että hetken mietittyäni kyllä ymmärrän häntä. Kunnallispoliittinen ura - erittäin merkittäväkään sellainen - ei oikeastaan ole nykymaailmassa kummoinenkaan meriitti jatkoa ajatellen. Se voi olla jopa rasite, aivan siitä huolimatta, kuinka vastuullisia ja haastavia tehtäviä on joutunut luottamushenkilönä hoitamaan. Nuoren ihmisen on ikävä kyllä ihan järkevää yrittää jotain muuta.

Valtakunnassa yleisesti hyväksytty ajattelutapa tuntuu olevan, että poliitikko mikä poliitikko, kehno ja surkea se on kuitenkin. Aivan riippumatta siitä, mitä tehtävässään on tehnyt ja miten on onnistunut. Vaan annas olla, jos osaat laulaa Idols-kilpailun karsinnan verran, hypätä kolmiloikkaa, olla salarakkaana tai ajaa vaikka rallia: ilmiselvää sankariainesta, mitä todennäköisemmin pätevä tyyppi ja muutenkin mukava ihminen. Ei sillä niin väliä, valikoituuko vai eikö valikoidu vaikkapa Turun kaupunginhallitukseen politiikan parhaat voimat hoitamaan yhteisiä asioita. Riittäähän meillä juttua oikeasti tärkeistä asioista kuten Euroviisujen juontajavalinnoista ja kuuluisista perhesurmaajista. Oikeastaan sanat jo itsessään paljastavat ajan hengen: on sula mahdottomuus, suorastaan naurettavuus, että Turku, politiikka ja parhaat voimat voisivat mahtua samaan lauseeseen! Että muka olisi olemassa osaavia poliitikkoja, ja vielä Turussa! Ja lehmät lentää, eikös niin!

Joten siirrynpä minäkin hömppäosastoon, mitä tässä nyt jaarittelemaan vaikkapa tasa-arvotuposta. Siirrytään kirjoihin, joita olen saanut kevään mittaan luettua muutaman. Ensinnäkin luin iltalukemisena bestsellerin: Lauren Weisbergerin menestysteoksen "Paholainen pukeutuu Pradaan" (Loisto/Nemo 2003). Luin sitä aika kauan, ei oikein lähtenyt vetämään. En lopultakaan ymmärtänyt, miksi pelottavan Mirandan nössöhkön assistentin Andrean toilailut työelämässä ovat saavuttaneet niin suuren menestyksen. Mutta luin silti kirjan loppuun, ei se niin huono ollut että kesken olisi jäänyt. Mutta ei paljoa antanutkaan.

Sitten luin Reko ja Tina Lundanin kirjan "Viikkoja, kuukausia" (WSOY 2006). Kirja kertoo Rekon ja Tinan (kirjassa Akin ja Minnan) yhteisen kertomuksen siitä, miten Reko/Aki sairastui aivokasvaimeen, ja mitä sitten tapahtui. Kirja oli hyvä, mutta surullista sitä oli lukea. Lundan oli lahjakas kirjailija, ja useammankin kerran lukemisen aikana mieleen nousi ajatus "Mitä tuhlausta!". Kuolema ei totta vieköön tunne logiikkaa, oikeudenmukaisuutta eikä kohtuutta.

Pari päivää sitten lukaisin Kajsa Ingemarssonin kolumneista kootun opuksen "Kajsan Maailma" (Otava 2007). Ingemarsson on paitsi syntynyt samana vuonna kuin minä (1965), myös ruotsalainen suosittu kirjailija, kolumnisti sekä tv- ja radioesiintyjä. Ennen kirjailijaksi ryhtymistään hän työskenteli Ruotsin turvallisuuspoliisin SÄPOn vastavakoilussa. Hän puhuu puolaa ja venäjää ja on toiminut tulkkina, kääntäjänä ja valokuvamallina. Hänellä on kaksi lasta ja hän asuu perheineen Tukholmassa. Kajsa Ingemarsson on julkaissut tähän mennessä neljä romaania, jotka ovat olleet menestyksiä Ruotsissa. Ylimaallinen supernainen siis, ja siksi kolumnit kiinnostivat. Hänen romaanejaan en tietenkään (!) ole lukenut, mutta aion kyllä lukea. Yhtä olen aloittanut, vaan se jäi kesken kiireen takia.

Kolumneissa hän käsittelee paljolti itseään. "Minä imuroin lattialistat, puhdistan kengät ennen kuin panen ne talvisäilöön ja ostan alusvaatteeni sävysävyyn. Jos keitän pastaa, keitän koko pakkauksen, jotta pussin pohjalle ei jää pyörimään paria fusillia. Järjestyksentajuni menee niin pitkälle, että minua ärsyttää jopa lehtien putoaminen puusta syksyllä. Näin on aina ollut. Minulla oli syntyessäni kalenteri toisessa kädessäni ja kenkätuet toisessa. Luultavasti järjestelin vaatteeni värien mukaan jo pikkuvauvana."

Näitä oli hupaisa ja kevyt lukea, sellaista semikirjallisuuspurkkaa. Ajatella, joku supernainen ihan oikeasti imuroi lattialistat! Oikein pysähdyin kesken tekstin. Vannon: en ole koskaan elämässäni tullut ajatelleeksi, että lattialistat pitäisi imuroida! Olen kyllä puhdistanut niitä imuroinnin sivutuotteena ja puolivahingossa, mutta en ole koskaan _ajatellut_, että ne pitäisi imuroida. No, minähän olenkin nainen, jonka lasinalustoissa (sic!) lukee "A clean house is a sign of a wasted life".

Periaatteessa olen siisti, tai ainakin järjestelmällinen. Mutta en enää moneen vuoteen ole ehtinyt järjestelemään tavaroita ja papereita niin, kuin toivoisin voivani tehdä. Siksi moni asia on pysyvästi hukassa, ja pengon alituiseen mahtavia paperipinojani. Kun muutin nykyiseen kotiini, mieheni sijoitti kiireessä monia tavaroita paikoilleen, ja niille sijoilleen ne ovat jääneet. Kiitos hänelle silloisesta avusta, jonka seurauksena en tosin vieläkään tiedä, mihin osa tavaroistani on sijoitettu. Aina välillä käy niin, että tarvitsen jotain harvemmin käyttämääni tavaraa, ja joudun soittamaan miehelleni töihin, että mistähän kaapista/hyllystä/varastosta voisi löytyä se ja tuo omistamani tavara. Siis löytyä minun kodistani, ei suinkaan hänen kodistaan. Nöyryyttävää. Kajsalle tuskin käy näin.

Vaan on minullakin omat järjestelmäni. Näin joskus vuosia sitten telkkarissa jutun kansanedustajasta, joka käytti arkistonaan viivoitinta. "Asiakirja on tuossa pinossa, ajallisesti noin 15 sentin päässä pöytätasosta." Ihmettelin silloin tuota sedimentaatiometodia, mutta nyt käytän sitä itse hakumenetelmänä: "Jaa, että niin vanha asiakirja. Se on varmaan tässä kahden metrin pinossa, todennäköisesti noin polven korkeudella tai puolireidessä.". Metodi toimii ihan kohtalaisesti, ainakin paremmin kuin "siirrä arkistoon ja unohda" -menetelmä.

Vaan löytyi meiltä Kajsan kanssa jotain yhteistäkin. Minäkin nimittäin rakastan kylpylöitä ja hemmotteluhoitoja, minäkin kuulun Homo sapiens spapiensis -alalajiin! "Sain 40-vuotislahjaksi kylpyläloman. Neljän päivän ajan liihottelin paikasta toiseen kymmenen sentin paksuisessa froteekylpytakissa. Vajosin hyväntuoksuisiin kylpyammeisiin. Minua pestiin levällä ja hierottiin haalealla (extra virgine) oliiviöljyllä. Istuin lepotuolissa juomassa luomuviljeltyä inkivääriteetä. Nyt olen täysin myyty. Vakuuttunut siitä, että minut on luotu elämään elämääni homo spapiensina. Mitenkähän pystyisin järjestämään asian?"

Oli myös ihan hupaisaa lukea siitä, miten Kajsan mielestä "ydinkeskustan autoliikenne muistuttaa lähinnä Tetriksen edistynyttä tasoa". Tai siitä, miten suuren kustannusyhtiön juhlapäivällisillä illan puheenaiheena oli Bajamajat. Eikä mitkä tahansa Bajamajat, nuo rokkifestarien täpötäydet hyyskät, vaan super extra deluxe -bajamajat. En olisi tiennyt sellaisia olevan olemassakaan, ellei Kajsa olisi kirjoittanut niistä. Marmoriset pesualtaat, jalopuiset seinät, mankeloidut pellavapyyhkeet, klassista musiikkia ja vessajohtajan käyntikortteja pikku telineessä. Kaipa sitten maailmassa on sentään yksi ongelma vähemmän, kun tämä vessakysymys on järjestyksessä.

26.4.07

Miten tehtiin pätkä historiaa

Hallituksessa ollaan. Hallitusneuvotteluissa Säätytalolla meni viisi päivää, ja vielä kuudes päivä kului eduskunnassa eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuskunnan kokouksessa. Seitsemäntenä päivänä sitten levättiin… Ei vaan, eikä mitään levätty. Menin tietty heti aamusta töihin Varissuolle. Olo oli kyllä kuin toiselta planeetalta pudonneella.

Elämä Säätytalolla oli yhtä partioleiriä. Etukäteen leukailin lähteväni elämysmatkalle, mutta ei neuvottelu mikään valtaisa elämys ollut, vaikkakin kyllä erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Majapaikassa (=Helsingin kodissa) käytiin nukkumassa, aamulla ylös ja leiripaikalle päiväohjelman pariin. Pääneuvottelijat pitivät omia kokouksiaan, työryhmät omiaan ja me hangaroundit (anteeksi, siis pysyvät asiantuntijat) lobbailimme käytävillä, kävimme omien joukossa läpi neuvottelutuloksia ja tsemppasimme yleisesti. Siinä osassa pysyi kivasti perillä neuvottelujen kokonaisuudesta. Aina välillä syötiin. Siinä se.

Neuvottelut etenivät maltillisesti. Asioista oltiin reippaastikin eri mieltä, mutta ketään ei kyykytetty tai jyrätty epäasiallisesti valtapolitiikalla. Sitä kai tarkoitetaan neuvottelujen paljon mainostetulla hyvällä hengellä. Vaikeita hetkiä koettiin, mutta niistä päästiin yli siedettävillä neuvottelutuloksilla. Tietoja neuvottelujen tosiasiallisesta kulusta ei juurikaan tihkunut julkisuuteen, joten oli hupaisaa seurata uutisointia mediassa.

Lopputulos, eli hallitusohjelma, on vihreiden kannalta riittävän hyvä, jotta hallitukseen kannatti lähteä. Neuvotteluissa huomasi hyvin, miten tärkeää on vaihtaa välillä hallitusvaltaa. Selvää on, että osa asioista olisi ollut demareiden kanssa helpompi hoitaa, mutta osaan ei taas olisi päästy puuttumaan lainkaan. Keskustan ja kokoomuksen kanssa on mahdollista saada eteenpäin sellaisia yhteiskunnan ja vihreiden kannalta tärkeitä asioita, joille demarit eivät ole suostuneet avaamaan korviaan. Toisaalta jouduimme kinaamaan asioista, joista toisessa kokoonpanossa tuskin olisi moista inttämistä tullut. Tilanne on sukua harakalle tervatulla katolla: kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu ja vice versa.

Kokonaisuutta ajatellen eteenpäin päästiin selvästi esimerkiksi köyhyyden torjumisessa (mm. lapsiperheiden tilanne, pienituloiset eläkeläiset, sosiaaliturvauudistus), koulutuspolitiikassa ja liikennepolitiikassakin. Ilmastonmuutos- ja energia-asioissa tulee tapahtumaan edistystä, mutta tavoitteet olisi voinut asettaa korkeammallekin. En usko, että suurteollisuusdemareiden kanssa olisi tässä asiassa päästy yhtään parempaan lopputulokseen. Puheet oppositiossa ovat nyt reteitä, mutta teot - tai lähinnä niiden puute -12 viime vuoden ajalta kertovat todellisista demaritavoitteista. Ministeriöiden työnjakoon tehtiin reippaita ja toiminnan kehittämisen kannalta järkeviä muutoksia, kuten esimerkiksi työministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistäminen ja kunta-asioiden siirto valtiovarainministeriöön. Kaiken kaikkiaan vaaliohjelmamme kolme päätavoitetta ovat ohjelmassa mukana melko mallikkaasti.

Entä siedettävät kompromissit tai suoranaiset takapakit? Ympäristöpolitiikassa päästiin sekä eteenpäin että käytiin taistelua saavutettujen asemien säilyttämisestä. Emme nimittäin menneet kimppaan varsinaisen ympäristöväen kanssa. Vaan mistäpä niitä oikeasti löytyisi muualta kuin omiemme joukosta? Ei mistään, ympäristöpuolueita on Suomessa edelleen tasan yksi. Oppositiosta nyt kuuluneet suuret sanat eivät suuta halkaise, mutta ne eivät myöskään ole tekoja, ja niistä on ympäristöasioissa ollut pulaa. Veropolitiikkaosio ei minusta ole paras mahdollinen, mutta onneksi energia- ja ympäristöveroissa mennään nyt eteenpäin. Kehitysyhteistyörahoissakin mentiin eteenpäin, mutta ei tapahtunut niin suurta edistystä kuin me olisimme halunneet. Kuntatalouteenkaan ei tullut riittävästi rahaa. Toisaalta siihen ei mikään raha olisi riittänytkään, summat ovat niin valtavia. Kunnissa on paljon muutakin pienipalkkaista väkeä kuin sairaanhoitajat. Kirjoitin helmikuussa (kirjaus 9.2.) blogiin Kuntaliiton laskelmista, joissa arvioitiin palkankorotusvaatimusten kustannuksia kuntataloudelle. Näitä lukuja voi verrata vaikkapa koko hallitusohjelman verojen nettokevennykseen (1,8 miljardia euroa). Kokoomusta grillataan nyt terveydenhoitajien palkkalupauksista, mutta eivät demarit olisi hoitaneet asiaa hallitusohjelmaan yhtään sen etevämmin. 12 demarivaltavuotta on vetänyt kuntien talouden niin tiukalle, että heillä ei ole todellista kritisointivaraa vielä moneen moneen vuoteen. Nähtäväksi jää, mihin lisätalousarvioihin varatut rahat tullaan käyttämään. Veikkaan, että paljolti kuntiin, pakon sanelemana.

Tämä siis hallitusohjelmasta näin yleisellä tasolla. Yksityiskohdista voisin tietty kirjoittaa noin metrin verran bloggausta. Jätän sen kuitenkin tekemättä, ehkä tätä palstaa eivät seuraa niin intomieliset politiikkafriikit, että jaksaisitte mokoman metrin lukea. Mutta neuvottelut Säätytalolla seuranneena voin vailla epäilyksen häivää todeta, että ilman meidän mukanaoloamme hallitusohjelma olisi merkittävästi huonompi luonnolle ja vähävaraisille ihmisille. Turhaan emme olleet paikalla, saimme paljon asioita läpi mutta emme tietenkään kaikkea. Neuvottelut olivat vahva käytännön esimerkki siitä, miksi jokaisen poliittisesti uskottavan puolueen on välttämätöntä pyrkiä hallitukseen, vaikka sinne ei aina pääsekään, ja vaikka oppositiokausi on aika ajoin tarpeen jokaisen puolueen sielunelämälle.

Eli kuten valtuuskunnan kokouksessa kiteytin: Meillä oli aiemmin keskusta-demari-vetoinen hallitus, joka toteutti melko oikeistolaista politiikkaa. Nyt meillä on keskusta-kokoomusvetoinen hallitus, jonka ohjelma on kohtalaisen sosiaalidemokraattinen. Ja me vihreät olemme sen porvarihallituksen vasemmistosiipi. Ihmekös tuo, jos politiikka tuntuu joskus kansalaisista hämmentävältä… ;)

Neuvottelujen päätyttyä sunnuntai-iltana menin mieheni kanssa Helsingissä syömään ravintola Kynsilaukkaan puoluetoimistoa vastapäätä. Jouduimme odottamaan hallitusohjelman tuloa verkkoon, joten päätimme käyttää ajan hyödyllisesti valkosipulilautasen parissa :). Kieltämättä oli hieman outoa, kun viinilasillisten saavuttua mietimme, että onko meidän nyt nostettava malja porvarihallitukselle, ja totesimme, että kyllä kai. Ja sitten me skoolasimme porvarihallitukselle. Jota on kyllä asiallisempi kutsua sinivihreäksi hallitukseksi. Tai tuttavallisesti turkoosiksi.

Maanantai kului vielä eduskunnassa. Vanhan talon suuren valiokunnan huoneessa kokoontui ensin vihreiden puoluehallitus, ja sen jälkeen eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteiskokous. Janina Andersson eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana veti ensin kokouksen alkuosan, jossa perusteellisen keskustelun jälkeen päätimme hyväksyä hallitusohjelman ja lähteä mukaan hallitusyhteistyöhön. Tauon jälkeen puheenjohtajaksi vaihtui valtuuskunnan pj eli allekirjoittanut, ja aloimme käsitellä ministerivalintoja. Pitkän ja hyvän keskustelun tuloksena oikeusministeriksi valittiin yksimielisesti Tuija Brax, ja äänestyksen 35-12-1 tyhjä jälkeen äänin työministeriksi Tarja Cronberg. Onnea Tarjalle ja Tuijalle, ja kiitos Heidi Hautalalle, joka ehdokkuudellaan tarjosi meille erinomaisen tilaisuuden määrittää sitä, mitä me ministereiltämme odotamme. Henkilökohtaisesti ministerivalintojen vetäminen eduskunnan suuren valiokunnan salissa oli minulle mieleen jäävä ja aika juhlallinenkin kokemus, pala vihreää historiaa.

Ja nyt ei kun hallitsemaan hallituksessa. Onnea, menestystä ja jaksamista pääministerille, kaikille muille ministereille sekä eduskuntaryhmille. Toivottavasti Suomi on neljän vuoden kuluttua edes pikkuisen parempi paikka, ja maailmakin ainakin inauksen. Ja mielellään toki enemmänkin.

16.4.07

Vihreän valtuustoryhmän lausunto Turun kouluverkkoselvityksestä

Valtuustoryhmämme oli eilen hionut loppuun lausuntomme kouluverkkoselvityksestä. Lausunnon deadline on tänään maanantaina, ja opetuslautakunta käsittelee kouluverkkoselvitystä keskiviikkona. Tässä ryhmämme lausunto:

Turun kaupungin opetuspalvelukeskukselle 15.4.2007

Vihreän valtuustoryhmän lausunto kouluverkkoselvityksestä

Lukio- ja perusopetus 2007-2015 -ehdotus on lähtenyt ajatuksesta, jossa Turkuun muodostetaan viisi elinkelpoista lukiota. Lukioiden perustamisen osalta ehdotus on kannatettava, ja ajatus lukioiden ja peruskoulun erottamisesta on hyvä. Näiden viiden perusopetuksen lukion lisäksi selvityksessä olisi pitänyt ottaa kantaa myös ammatti-instituutin lukio-opetukseen. Valtuusto on edellyttänyt opetustointa ja ammatti-instituuttia yhdistämään toimintoja hallinnollisesti. Aiemmin valtuusto on vaatinut selvittämään ammatti-instituutin kaksoistutkintojen lukio-opetuksen laadun parantamisen. Tämä olisi ollut oikea paikka arviointiin, sillä valtuusto nimenomaan on toivonut näiden kahden opetustoimen lautakunnan yhteistyötä.

Ehdotuksessa ollaan ottamassa kantaa myös perusopetukseen ja etenkin yläkoulurakenteeseen. Niiltä osin selvitystä tehneessä työryhmässä ei selvästikään ole ollut riittävästi asiantuntemusta. Lopputuloksena on ajatus yhdeksästä yläkoulusta, joista seitsemän yhteydessä toimii myös alakoulu. Näistä vain Puolalan koulu on aito yhtenäiskoulu. Muihin yläkouluihin tulee oppilaita oman alakoulun lisäksi myös muista alakouluista. Tällöin oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa, kun osa vaihtaa toiseen kouluun ja osa jatkaa omassa koulussa. Osasta näistä kouluista syntyy varsin suuria. Erityisen ongelmallinen on Nummenpakan koulu, jossa on ajateltu olevan 900 oppilasta. Merkittävä osa oppilaista tulee lähiöistä, joissa on keskimääräistä enemmän maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Näin suuren yhtenäiskoulun perustaminen ja Turun maahanmuuttajalasten enemmistön keskittäminen samaan yläkouluun ei ole kenenkään edun mukaista. Ehdotuksessa ei ole huomioitu erityisoppilaiden integroimista omiin lähikouluihin ja heidän tuomiaan oppilaslisäyksiä. Mahdollisesti Nummenpakan koulusta tulisikin jopa yli tuhannen oppilaan koulu.

Perusopetuksen osalta haluamme, että selvitys palautetaan uuteen valmisteluun, jossa asioita tarkastellaan neliöiden ja koulujen mitoitusten sijaan ensisijaisesti oppimisen näkökulmasta. Toivomme, että vaihtoehtona selvitetään yhtenäiskouluja, joissa kaikki koululaiset voivat jatkaa ainakin kolmannelta luokalta asti samassa koulussa. Pieniä 1-2 -luokan lähikouluja, jotka voivat toimia samoissa tiloissa päiväkotien kanssa, tulee voida jatkossakin pitää. Viimeistään kolmannella luokalla tulisi voida siirtyä yhtenäiskouluun, jossa ollaan yhdeksännen luokan loppuun asti. Näin saataisiin yhtenäiskouluajatuksen pedagoginen hyöty maksimoitua. Edelleen ollaan suunnittelemassa pelkkiä alakouluja esimerkiksi Pohjoiseen kaupunginosaan. Tämä tuntuu yhtenäiskouluajattelun vastaiselta.

Mielestämme esityksestä olisi pitänyt pyytää ja tulee edelleenkin pyytää ensi tilassa niiden muiden hallintokuntien lausunnot, joihin päätös vaikuttaa. Esimerkiksi Turun liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta on välttämätöntä, että pääosa yläkoululaisista ja lukiolaisista kulkee kouluun jalan, pyörällä tai joukkoliikenteellä. Lukio-opetuksen keskittäminen keskustaan edellyttää joukkoliikenteen päälinjojen kapasiteetin lisäämistä. Muutokset ja kustannukset on selvitettävä yhdessä joukkoliikennetoimiston kanssa. Kevyen liikenteen osalta on välttämätöntä toteuttaa keskustan pyörätieverkko valmiiksi ennen uudistusten toimeenpanemista. Yleisesti selvityksen arvoa laskee taustatietojen paikkansapitävyyden arvioinnin puute.

Opettajien ja muunkin henkilökunnan osalta tulee työyhteisökysymykset käsitellä nopeasti siten, että suunnitelma ei aiheuta enempää ahdistuneisuutta työpaikoilla, kun se on jo aiheuttanut.

Vihreä valtuustoryhmä ilmaisee huolensa myös ehdotuksen liitteenä olevan pitkän aikavälin investointiohjelman, runsaan 110 miljoonan euron, realistisuudesta. Tämä suunnitelma on ehdotuksen tausta-ajatteluna. Turun taloudellinen tilanne on varsin heikko. Kouluinvestointitarpeiden lisäksi päiväkodit ja muut kaupungin kiinteistöt ovat investointien tarpeessa. Lisäksi kaupungin infran ylläpitoon ja saarille suunnitellun ekspansion ansiosta kaupungilla tuskin on rahaa näin valtaviin investointeihin.

13.4.07

Menkää Kiasmaan!


Säätytalolla ollaan, edelleen. Hallitusneuvotellaan ja odotellaan. Kun ei oikein muuta voi kirjoittaa, laitanpa tähän lähikuvan harmaasta pöytäliinasta. Joka ei kyllä ole Säätytalolta, mutta muutoin kuvaa venttailevaa avustajatunnelmaa.

Pari viikkoa takaperin kävimme mieheni kanssa Kiasmassa. Maisema- ja Idästä tuulee -näyttelyissä oli muutamia oikein hauskoja töitä, joita tuli myös kuvattua (kyllä, Kiasmassa on lupa valokuvata). Opettajat saavat muuten OAJ-kortilla vuosilipun (10 €), jolla pääsee rajoituksetta Kiasman lisäksi myös Ateneumiin ja Sinebrychoffin taidemuseoon. Tässä pari muistumaa näyttelystä:

Yllä indonesialaisen Heri Donon teos "Poliittiset pellet". Pellet oikealla.

Tässä taas pienen pieni yksityiskohta Tuula Närhisen teoksesta "Senne". Närhinen oli ottanut ja suodattanut vesinäytteitä belgialaisesta Senne-joesta ja sitten maalannut mikroskoopilla tarkastelemiaan suodatustuloksia. Biologia työ ilahdutti, ja pienistä maalauksista löytyi myös tuttua eläinkuntaa. Keskimmäisessä ympyrässä vesikirppu.

Viimeisessä kuvassa talon yläkerroksista on taas indonesialaisen Melati Suryodarmon performanssin hauska lopputulos, jos nyt oikein ymmärsin. En nähnyt tätä performanssia videolta, mutta pari muuta näin, ja niistä pidin kovin. Suosittelen!

12.4.07

Hallitusneuvotteluista jotain ihan muuta

Terveiset hallitusneuvotteluista Säätytalolta. Täällä istun jo toista päivää vääntämässä hallitusohjelmaa kasaan yhtenä vihreiden ryhmän jäsenistä. Asemani on "pysyvä asiantuntija", toimenkuvana on tukea varsinaisia neuvottelijoita. Luen tekstejä, kommentoin, etsin tietoja ja keskustelen. Saa nähdä, kauanko neuvotellaan. Palataan tuloksiin sitten kun niitä on, muodossa tai toisessa.

Pari edellistä viikkoa ovat kuluneet pääasiassa työn, tosin pääsiäinen myös levon merkeissä. Kokeita on riittänyt korjattavaksi, ja riittää edelleen. Sitä se jakson vaihto teettää.

Pääsiäisenä mieheni ja minä kiersimme Etelä-Suomen kolmiota. Ensin juhlimme Tampereella isäni 70-vuotispäiviä hyvin pienessä perhepiirissä. Oli tosi mukavaa tavata vanhempia ja sukulaisia!

Lankalauantaina kävimme kaupungilla: entinen kotikaupunki on kehittänyt lapsuudenmaisemiini eli Näsinkallion kainaloon Finlaysonin vanhalle tallipihalla - no, Tallipihan! Tosi hienoja vanhoja puurakennuksia, kahvila, käsityöläisten myyntipajoja, myyntikojuja, myyjäisiä, lapsille poniajelua ja makkaranpaistoa ja vieressä Mältinrannan taidekeskus. Hienoa! Lapsena kaverini asui yhdessä niistä pienistä taloista, joten visiitti oli siinäkin mielessä nostalginen. Autotallimme sijaitsi tallipihalla. Perheemme asui pienen matkan päässä Hämeenpuistossa, Finlaysonin vuokra-asunnossa 1950-luvun kerrostalossa. Tässä tunnelmakuvia Tallipihalta ja keväisen Tammerkosken rantamilta.




Pääsiäispäivänä siirryimme Helsinkiin. Ystävämme järjestivät perinteisen pitkän kaavan pääsiäispäivällisen: aloitimme martinilla puoli neljän paikkeilla ja lopetimme juustoihin puoli kahdentoista maissa. Väliin mahtui ruoanlaittoa, tiskausta, seurustelua ja monta herkullista ruokalajia, joissa jokaisessa oli vuoden teemaruoka-ainetta juustoa. (Oli kuulemma pakko aloittaa martinilla, koska se oli ainoa drinkki johon sai juustoa: juustotäytteisen oliivin.)

Ystäviemme pääsiäispäivällisillä on aina jokin haastava ja hauska teema, joka esiintyy jollakin tapaa joka ruokalajissa, väliruokia ja juomia myöten. Aiempia teemoja aterioilla ovat olleet ainakin jalkapallon MM-kisamaat, Tour de France, Suomi ja alkoholi. Aika vaativaa, vai mitä? Ja myös ihailtavan kunnioitettavaa ja kunnianhimoista ruoanlaittoa. Kiitos jälleen kerran, Heli, Krista ja Sami!

Mitä muuta pariin viime viikkoon on mahtunut? Kun nyt oikein muistelen, niin… maalis-huhtikuun vaihteessa oli eduskunnassa ensin lyhyt puoluevaltuuskunnan kokous (lajissaan viimeinen tämän valtuuskunnan osalta, kiitos kaikille mainiosta kaksivuotiskaudesta upean valtuuskunnan parissa!), ja sen jälkeen eduskuntaryhmän ja valtuuskunnan yhteinen kokous. Sorvasimme siinä vastaukset hallitustunnustelija Vanhasen kysymyksiin ja päätimme lähteä neuvotteluihin, jos kutsu käy. Se kävi.

Huhtikuun ensimmäinen viikko meni työntäyteisissä merkeissä, lähinnä koulutyön. Vesijumpassa tuli käytyä ja tarkastuslautakunta piti pitkän kokouksen. Tässä vaiheessa vuotta lautakunnan kokoukset ovat pitkiä, meillä on meneillään vuoden 2006 arviointikertomuksen valmistelu ja se teettää paljon työtä. Lisäksi haastattelemme koko joukon ihmisiä kaupungin virkamiesjohdosta, ja sekin vie runsaasti aikaa.

Toisena pääsiäispäivänä kokoontui vihreiden valtuustoryhmä. Käsittelimme kaupunginhallituksen listan lisäksi Ville Niinistöltä vapautuvaa kaupunginhallituspaikkaa ja illan tärkeimpänä asiana kouluverkkoselvitystä. Kaupunginhallituspaikka on herättänyt suuria intohimoja - tosin lähinnä tiedotusvälineissä. Kokoomuksen tilanteesta en tiedä. Meidän joukoissamme eivät asiassa ole tunteet leiskuneet, mutta jonkun tehtävään on toki siirryttävä. Itse en ole nyt tehtävästä kiinnostunut. Tällä kaudelle minulle annettiin tehtäväksi kaupungin tarkastuslautakunnan vetäminen, ja siinä haastavassa hommassa aion pysyä, ellei valtuusto tehtävästä erota. Katsotaan sitten ensi kaudelle, josko elämäntilanteeni olisi kokonaisuudessaan helpompi kaupunginhallitusta ajatellen. Tarkastuslautakunta on kyllä erinomainen koulutuspaikka kaupunginhallitustehtävää ajatellen, mikä noin vinkiksi puolueille mainittakoon. Tänne kannattaisi lähettää niitä, keille puoluebyroot suunnittelevat uraa kaupunginhallituksessa...

Kouluverkkokeskustelussa toin ensin ryhmällemme tiedoksi niitä ajatuksia, joita turkulaiset opettajat esittivät OAJ:n kouluverkkotilaisuudessa 26.3. OAJ:n keskustelussa tuli esille mm. seuraavia ajatuksia:

  • yläkoulujen kohtalo: kouluverkkoselvitys on tehty lukiouudistuksen lähtökohdista, yläkoulujen osalta suunnitelma ei vaikuta yhtä harkitulta eikö pedagogiikkaa ole huomioitu lähtökohtana toiminnan suunnittelussa
  • lukioiden tilanne on sellainen, että jotain on pakko tehdä, nykymallilla ei voi jatkaa ja mm. ainereaali edellyttää nykyistä enemmän syventäviä ja soveltavia kursseja
  • ryhmäkokoja halutaan pienemmäksi
  • suuria yhtenäiskouluja vierastetaan, eritoten kun ne eivät ole aitoja yhtenäiskouluja vaan merkittävä osa oppilaista siirtyisi yläkouluun muualta, nykykäytännön mukaisesti
  • Nummenpakan uusi koulu vaikuttaa liian suurelta, sinne kootaan keskitetysti maahanmuuttajaoppilaat kaupungin lähiöistä ja liikenneyhteydet ovat hankalat
  • hyvin toimivien työyhteisöjen menetys surettaa, opettajia ja oppilaita vastaanottava koulu ei saa yksin sanelle koulun kulttuuria vaan kahden koulun yhdistyessä uusi kulttuuri on muokattava tasa-arvoisesti yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisesti
  • toiminnan muuttamisesta kertyvien säästöjen pelätään valuvan opetuksen sijasta kohoaviin tilavuokriin

Tällaisia ajatuksia vein siis terveisinä valtuustoryhmäämme. Ryhmä työstää asiasta virallisen lausunnon ensi sunnuntain kokouksessa. Toimitan sen sitten aikanaan tänne blogiin.

Asian valmistelussa minua ärsyttää (taas) toimintamalli: ensin tehdään suunnitelma ja sitten järjestetään kuuleminen. Lausuntojen deadline on 16.4. ja opetuslautakunnan on tarkoitus käsitellä asiaa 18.4. Pakkoko koulupuolen on toistaa sama virhe selvitys toisensa jälkeen? Kuuleminen ja osallistaminen on tapahduttava siinä vaiheessa kun niillä on asian valmistelun kannalta oleellista merkitystä. Ei kai tätä periaatetta ole tolkuttoman vaikea ymmärtää? Millähän tapaa lausunnoissa esitetty kritiikki aiotaan ottaa huomioon lautakunnalle esitettävässä suunnitelmassa? Vaikka suunnitelma olisi kuinka "luonnos", on tosiasiallinen sitoutuminen siihen jo tapahtunut asiaa valmistelleiden virkamiesten pääkopissa. Isoissa suunnitelmissa on kuuleminen järjestettävä jo suunnittelun alkuvaiheessa, ja siitä sitten jatkettava osallistavaa prosessia läpi valmistelun. Menkää kaavapuolelle ottamaan oppia.