Hot politics

Luvassa on mielenkiintoinen viikonloppu. Perjantaina Vihreiden puoluehallitus kokoontuu pohtimaan mennyttä ja tulevaa. Lauantaina on ensin tiedotusvälineille normaaliin tapaan avoin lyhyt puoluevaltuuskunnan kokous. Sen jälkeen suljemme ovet, ja valtuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteinen kokous alkaa vääntämään vastausta hallitustunnustelija M. Vanhasen kysymyksiin. Kysymykset olivat mielestäni hyviä, olennaiseen keskittyviä. Vastaukset pitää olla valmiina maanantaina klo 12.

Vastausten jättämisen jälkeen alkaa sitten ne jännät paikat. Pääsemmekö mukaan hallitusyhteistyöhön? Jää nähtäväksi. Entä haluammeko lähteä mukaan? Riippuu hallitusohjelmasta. Jota ei siis vielä ole, vaan nythän sitä aloitetaan tekemään. Toki hallitukseen pitää vakavin aikein pyrkiä, ja siksi vastauksien kirjoittamiseen pitää keskittyä. Huonoon hallitusohjelmaan ei voi sitoutua, mutta hyvään kannattaa, ehdottomasti. Semihuono on sitten se hankalin mahdollinen valintatilanne.

Nyt täytyy mennä nukkumaan, sillä lauantaina on oltava skarppina. Johdan lauantaina puhetta paitsi tietysti valtuuskunnan kokouksen ajan, myös valtuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksen ensimmäisen puoliskon. Loppupuolesta vastaa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautala. Parempi yrittää olla sekoilematta, tämä kuuluu valtuuskunnan tärkeimpiin kokouksiin. Vaikka enpä minä aiemmin ole törttöillyt, toivottavasti en aloita nyt.

Henkilökohtaisiakin ratkaisuja pitäisi tehdä. Vihreiden puoluekokous lähestyy, ja tässä pitäisi päättää nopealla aikataululla, pyrkiäkö vielä mukaan puolueen luottamuselimiin vaiko ei. Lähinnä kyse on siitä, lähdenkö tavoittelemaan toista kautta valtuuskunnan puheenjohtajana. Puolueen sääntöjen mukaan se on mahdollista. Vaalikampanjan aikana ei moista tullut mietittyä, nyt olisi oltava kanta selvillä paikallisyhdistyksen tulevaa kevätkokousta varten. Aikaa ei ole paljoa. Hmm.

Säätilastoja

Oli pakko käydä oikein tutkailemassa tilastoja. Eilen lämpötila Turussa kohosi liki 16 asteeseen ja tosi keväistä on ollut jo useamman päivän ajan. Mitä tilastot asiasta sanovat?

Ilmatieteen laitoksen vuosien 1971-2000 ilmastotilastojen mukaan maaliskuun keskimääräinen lämpötila Turussa on ollut -1,8 Celsiusastetta. Lumen syvyys on ollut keskimäärin 25 senttimetriä ja sadetta on saatu 43 millimetriä. Hmm.

Vuodet 2006 ja 2005 olivat keskimääräistä kylmempiä, keskilämpötilat olivat -6,0 ja -5,5 astetta. Sademäärät vastaavassa järjestyksessä 29 ja 4 mm, lumen syvyydet 20 ja 16 cm. Hmm hmm.

Terminen talvi (Ai mikä "terminen talvi"? Ajankohta, jolloin vuorokauden keskilämpötila laskee 0 -asteen alapuolelle) alkoi kuluneen talvelta osalta täällä päin Suomea 19.1., kun se pitkäaikaisen tilaston mukaan alkaa 17.11. Hmm hmm hmm.

Helmikuu 2007 oli kyllä kylmä kuukausi. Vuosien 1971-2000 pitkäaikainen keskilämpötila helmikuulle Turussa on -5,3 astetta, vuoden 2007 helmikuussa lämpötilan keskiarvo oli -8,7 astetta. Sadetta tuli kovin vähän: pitkäaikaisen keskiarvon mukainen sademäärä olisi ollut helmikuussa 40 mm, nyt sitä tuli 7 mm. Lumen syvyys 15.2. oli 15 cm, pitkäaikainen keskiarvo on 24 cm. Tammikuu oli sitten toista maata: oli lämpimämpää kuin keskimäärin ja satoi huomattavasti enemmän kuin keskimäärin. Erityisesti tammikuun alku oli poikkeuksellisen leuto.

Terminen kevät on tänä vuonna näillä seuduin alkanut 7.3., keskimääräinen ajankohta on 24.3. Vuonna 2006 terminen kevät alkoi vasta 4.4. (Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyväisluontoisesti nollaan asteeseen tai sen yläpuolelle. Terminen kesä taas alkaa kun vuorokauden keskilämpötila kohoaa yli +10 asteen.)

Termisen kasvukauden alkamista kannattaa tarkkailla, jos sää jatkuu tällaisena. Keskimäärin terminen kasvukausu alkaa Varsinais-Suomessa 6.5. paikkeilla, vuonna 2006 tosin jo huhtikuun loppupuolella. Vuonna 2004 terminen kasvukausi näyttää alkaneen täällä jo 15.4. Termisen kasvukauden alkamisen määrittäminen on monimutkaista. Ilmatieteen laitos seuraa lämpötilaa huhti-toukokuussa vähintään 10 vuorokauden ajan ennen kuin ajankohta voidaan varmistaa. Alkupäivämäärän toteutumisehdot ovat seuraavat:

• Lumipeitteen tulee olla kadonnut aukeilta paikoilta.
• Kun lumipeite on hävinnyt, seurataan vuorokauden keskilämpötilan arvoja. Vuorokauden keskilämpötilan on pysyttävä vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Lisäksi seurataan kynnysrajan ylityksiä ja alituksia. Kun ylitysten summa on suurempi kuin sen alapuolelle jäävä summa, katsotaan kasvukauden alkaneen ensimmäisestä pysyvästi yläpuolella olleesta vuorokaudesta.

Huhtikuun sääseurantaa varten tiedoksi: huhtikuun pitkäaikainen (1971-2000) keskilämpötila Turussa on 3,4 astetta. Sadetta on saatu keskimäärin 37 mm. Vuonna 2006 huhtikuun keskilämpötila täällä oli 3,5 astetta ja sadetta saatiin 60 mm. Kuriositeettina voi mainita, että vuonna 1970 on Turussa ollut huhtikuussa lunta 75 cm:ä. Jolloin olin asiasta mitään tietämätön, viisivuotias ja Tampereella :).

Tämä täältä Vasaramäestä, jossa on puolen päivän tietämissa varjon puolella mittarissa lämpöä +12,5 astetta. Onneksi edes öisin on viileää, siitä tulee sentään hieman normaalimpi olo.

Kuvallisia muistumia vaalipäivältä 18.3.

Latasin kuvia kamerasta koneelle. Mukana tuli myös tunnelmakuvia vaalipäivän säästä. Märkä lumisade oli synnyttänyt liikennemerkkitolppiin jotain hupaisaa. Tässä iloksenne näitä citykäärmeitä. Ja loppuun pari tunnelmakuvaa Vihreiden vaalivalvojaisista, jotka muuttuivat alun rauhallisesta odotuksesta tungoksentäytteiseksi riemujuhlaksi.

Ah, normaalielämää!

Perjantaina bussissa istuessa oli ensimmäistä kertaa vaalien jälkeen oikeasti aikaa antaa ajatuksen vaeltaa. Lähdin nimittäin Helsinkiin ystävän syntymäpäiville ja jätin itsekkäästi työt kotiin (no, ainakin melkein kokonaan). On aina mielenkiintoista seurata, mihin vaeltava ajatus pysähtyy. Tällä kertaa se jäi kiinni vaalien alla käytyihin keskusteluihin. Niissä selvästikin riittää pureksittavaa pitkäksi aikaa.

Keskusteluista jäi mieleen aivan erityisesti köyhyys ja ne ihmiset, jotka ovat vähävaraisina takertuneet kiinni sosiaaliturvakoneistomme hampaisiin eivätkä tunnu pääsevän elämässään siitä mihinkään. Koneiston rattaissa kärvistelee monenlaista väkeä: työttömyyspäivärahalla olevia, yksinhuoltajia, hyvin pienellä eläkkeellä olevia ikäihmisiä, mielenterveyden ongelmien kanssa elämässään painiskelevia, perheellisiä opiskelijoita. Heidän tosiasiallinen toimeentulonsa on selvästi kiristynyt kuluneina vuosina, kun ansiotulovähennykset eivät ole ansiotulottomien tilannetta helpottaneet. Kertomukset pärjäämisen rajalla sinnittelystä eivät heti unohdu.

Mieleen jäivät myös ne ihmiset (usein aika iäkkäät henkilöt), jotka vihaisina tulivat sanomaan, että on turha puhua mistään köyhyydestä, ei Suomessa tänä päivänä ole mitään oikeaa köyhyyttä. Monella näistä ihmisistä tuntui olevan lapsuudessa koettu sen aikainen syvä köyhyys taustalla. Minua hieman kummastuttaa nämä mielipiteet. Ei kai se, että itsellä on ollut asiat kurjasti, ole este tavoitteelle, että ne toisilla olisivat paremmin?

Torstain lehdessä olikin jo jotain muuta: tuttu pääjohtaja, Kemiran Lasse Kurkilahti, puolusti kirjajulkkarinsa uutisoinnissa tuloerojen kasvattamista. (Kirjaa en ole lukenut, vain sitä koskevan uutisen.) Lauantain Hesarissa kuoroon yhtyi EVA:n Sixten Korkman. Kuoro on rajussa kasvussa ja porvarihallituksen kokoaminen etenee...

Lienee hyväksyttävää, että yritysjohtajat eivät ole ensihätään palkkaamassa poliitikkoja, kun he etsivät liikkeenjohdollisia kehityskonsultteja. Mutta terve ajatus olisi, että yritysjohtajat ja pääomalinnakkeen portinvartijat joskus jalkautuisivat poliitikkojen tai vaikkapa yhteiskunnan köyhien parissa työtään tekevien järjestöjen keskuuteen, ja kävisivät katsomassa tuloerokeskustelua sieltä asteikon toisesta päästä. Siinä sitä olisi tosielämäkosketusta myös porvarihallituksen ohjelmalle.

Asteikon alapäässä köyhässä lapsiperheessä vieraillessaan voisi sitten miettiä vaikka vaatimusta nuorten palkkojen alentamisesta. Tai vaatimuksia koulutuksen maksullisuudesta ja kehotuksesta "ottaa vaan reippaasti opintolainaa". Ja voisi yritysjohtajien elämysmatkalle lähteä seuraksi vaikkapa joukko johtavia demareitakin - riittäisi heillekin jotain keskusteltavaa opposition korpivaelluksella.

Lauantaiaamun Hesari tarjosi muutakin mielenkiintoista luettavaa. Ylioppilaskokeen virheistä on taas noussut kohua. Viime vuonna kemian kokeen vastausmäärä ohjeistettiin virheellisesti, tänä vuonna elämänkatsomustiedon kokeessa Picasson Guernica oli vaihtunut muunnelmaan tappelusta koripallo-ottelussa (!). Äidinkielen kokeessa kokelaiden halki maan piti tunnistaa stadin slangin sana "stidi" (tulitikku) ja makasiinien mellakoinnin ja makasiinien palon välille vedettiin yhtäläisyysmerkki.

Yhteiskuntaopin kokeen kuntavaaleja käsittelevän jokeritehtävän ymmärtäminen taas edellytti punaisen ja vihreän erottamista toisistaan. Hieman vaativaa punavihervärisokeille, joita on poijista noin 8 % ja tytöistä 0,5 %. Punavihersokeushan periytyy x-kromosomaalisesti, joten pojilla on punavihersokeiden joukossa valtaisa yliedustus. Ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja Juhani Lokin arvion mukaan vaivasta kärsii kokelaspopulaatiossa noin 800 poikaa.

Tehtävään kohdistunutta kritiikkiä arvioi Hesarissa ylioppilastutkintolautakunnan yhteiskuntaopin kysymyksiä laatinut Jan Löfström näin: "Saattaahan kartta joillekin aiheuttaa ainakin ylimääräistä työtä.".

Jaa-a. Opettajankouluttajana en päästä ketään wanna-be-opettajaa käsieni läpi ilman, että (tätäkin) asiaa jankutetaan kyllästymiseen asti. Punaista ja vihreää ei saa käyttää opettamisessa sellaisessa tarkoituksessa, että värien erottamisella on asian ymmärtämisen kannalta merkitystä. Lisäksi ne soveltuvat kalvolle kirjoittamiseen varsin huonosti. Asioiden korostamiseen ne kyllä sopivat. Opettajan on aina oltava tarkkana näiden värien kanssa, ja luulisi tämän perusseikan koskevan myös ylioppilastutkintolautakuntaa.

Onneksi sentään painovirhepaholaisella näyttää olevan huumorintajua, sillä Juhani Lokin ajatuksia kuvaava teksti kuuluu lehdessä seuraavasti: "Vieras ei punavihreysongelma Lokille ole. Punaista ja vihreää ei ole käytetty silloin, kun värit eivät ole asiassa olennaisia.".

Ja kun rupesin rutisemaan ytl:stä, niin jatketaan vähän: miten olisi, jos vastaisuudessa ytl itse toimittaisi kokeita korjaaville opettajille yo-tehtävien korjausohjeet? Nythän on niin, että saadakseen jonkinlaisen opastuksen korjaamiseen (johon on muuten aikaa vain vajaa viikko!!), on esimerkiksi biologian ja maantiedon opettajan maksettava Biologian ja maantiedon opettajien liiton BMOL:n vuosittainen jäsenmaksu (50 €/vuosi), jotta saa liitolta sen jäsenten kokoamat korjausvinkit. Onko tämä oikein ja asiallista? "Pakkojäsenyys" on huono motivaattori osallistua liiton toimintaan biologian ja maantiedon opetuksen kehittämiseksi, vaikkakin tässä tilanteessa lausun toki lämpimät kiitokseni BMOL:sta saamalleni avulle. Eikö kuuluisi kokeen järjestäjän velvollisuuksiin toimittaa kokeen mukana ohjeet siitä, mitä vastausten arvostelemiseen vaaditaan? Ohjeet täytyy nimittäin olla olemassa, koska miten sensorit muuten kykenisivät ne yhtämittaisesti arvioimaan. Lisäksi tutkinto on kokelaille maksullinen, jopa suorastaan hintava, joten opettajien arvostelun yhteismitallisuuden varmistamisen luulisi kuuluvan ytl:ltä ostettuun "tuotteeseen".

Jos joku blogin lukija tietää sen historiallisen syyn, joka selittää nykykäytännön, olisi kiva jos hän selittäisi sen meille muille.

Sunnuntaina oli lähdettävä Turkuun Vihreiden valtuustoryhmän kokoukseen. Valtuuston esityslistan luonnos on taas henkäystä keveämpi. Mikä hitto Turun valmistelussa tökkii??? Älkää sanoko, että 14 000 työntekijän ja 175 000 asukkaan kaupungissa ei yksinkertaisesti ole mitään päätettävää, ei mitään asiaa hoidettavaksi.

Siviiliasiaa: lepoviikonloppu Helsingissä sujui kuten pitikin. Perjantaina juhlimme Tuijan 40-vuotissynttäreitä (ks. alla kuvat juhlivasta bloginpitäjästä ja hänen lettipartamiehestään). Onnea ja halauksia vielä kerran, Tuija! Bileet jatkuivat Tavastialla mainion Jukka Pojan ja Tiskipekan rytmittämänä.

Lauantai-iltana ehdimme tavata toisia ystäviämme Hietalahdessa parin lasillisen merkeissä. Eläköön sosiaalinen elämä - nyt sille on taas tilaa!!!

SYKETTÄ SYDÄMEEN – KEINOJA TURUN KESKUSTAN KEHITTÄMISEKSI

Turun keskustan kehitys liikekeskuksena on ollut asukkaiden, yrittäjien, poliitikkojen ja asiantuntijoiden huolenaiheena pitkään. Viime vuosina keskustan kauppa on kehittynyt myönteisesti, mutta keskusta on silti menettänyt markkinaosuuksia uusilla autopohjaisille liikekeskuksille. Turun keskusta on Suomen kolmanneksi suurimman suurkaupunkialueen ydin ja seudun merkittävin asuin- ja työpaikka-alue. Turun keskustassa sijaitsevat maan arvokkaimmat historialliset rakennukset. Keskustan julkiset tilat ja rakennukset toimivat kaupungin sosiaalisen elämän puitteina. Keskustan ominaislaatu myös liikekeskuksena poikkeaa autokauppakeskuksista. Miten Turun keskustaa tulisi siis kehittää sen omista vahvuuksista lähtien?

Olet lämpimästi tervetullut tiistaina 27.3. 2006 klo 18.30-20.30 Vimman (Aurakatu 16) isossa salissa (III krs.) pidettävään avoimeen yleisötilaisuuteen SYKETTÄ SYDÄMEEN – KEINOJA TURUN KESKUSTAN KEHITTÄMISEKSI

Tilaisuudessa alustavat
- maantieteen professori (TY) Harri Andersson (”Kasautumisen logiikka ja kaupunkikeskustan elinvoimaisuus”)
- talousmaantieteen professori (TuKKK) Heli Marjanen (”Turun keskustan tulevaisuus – kurkistus syksyn 2006 postikyselyn tuloksiin”)
- Turun yrittäjien varapuheenjohtaja Markku Knuutila (”Millaisena yrittäjä näkee toimivan kaupunkikeskustan?”)
- Turun Seudun Arkkitehdit
– Turku SAFA:n edustaja
- tutkija Mikko Laaksonen (”Keskustan saavutettavuuden ratkaisut Turun kokoisessa kaupungissa”).

Alustusten jälkeiseen keskusteluun osallistuvat mm. kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell, kaupunginhallituksen I varapuheenjohtaja Seppo Lehtinen, kaupunginhallituksen jäsen Pirjo Rinne ja kaupunginvaltuutettu Katri Sarlund.

Tilaisuuden järjestää Meidän Turku-Vårt Åbo ry. Lisätietoja: Pauliina de Anna, MT-VÅ ry:n puheenjohtaja, s-posti: pauliinadeanna@hotmail.com, GSM 040 8328045.

Itämeren tytärtä tapaamassa

Keskiviikko ja torstai kului Helsingissä. Olin Opetusministeriön tiloissa, jonne oli kertynyt ympäri maata Norssien väkeä "Osallistuva oppilas - yhteisöllinen koulu" -hankkeen jatkokurssille. Oppilaskunnasta kiinnostuneiden (esim. oppilaskunnan ohjaajien obs!, obs!) kannattaa käydä katsomassa hankkeen tuottamaa materiaalia. Kyseinen opas on erinomainen tuki oppilaskunnan vetäjille, ja tarvittaessa siitä voi tilata myös painetun version.

Torstaina meille luennoi professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta. Olimme pyytäneet tulevaisuusaiheista luentoa, ja saimme todellakin mitä tilasimme. Jokinen piti innoittavan katsauksen samanikäisyyden kulttuuriin, johon olemme yhä enemmän siirtynet aiemmasta elämänkaarikulttuurista. Yritän ehtiä palaamaan myöhemmin niihin ajatuksiin, sillä luento oli tosi kiinnostava.

Siinäkin mielessä oli mukava olla Helsingissä, että vaaliväsymys on hyökännyt kimppuun todenteolla nyt, kun vaalistressi alkaa hellittää. Koulutuksessa oli mukavan leppoisaa hektiseen kouluelämään verrattuna, ja illan sain olla kaikessa rauhassa Helsingin kodissamme.

Löhötessä ehdin lueskella uusinta Glorian Koti -lehteä. Kai Kalinista on tullut suosikkikolumnistejani. Tällä kertaa hän oli vieraillut Kööpenhaminassa ja sen uhanlaisessa Christianiassa muotoilu- ja ympäristökurssilla. Etäisyyden ottaminen on vanha keino nähdä asiat selvemmin, ja Kalinkin kirjoittaa palattuaan mukavan terävästi:

"Christiania järkyttää vanhoja varmuuksia. Se vahvistaa vanhan totuuden, jonka mukaan loukkaukset omaa makua vastaan sattuvat kipeämmin kuin mielipiteiden arvostelu. Käynti Christianiassa saa design-sanan tuntumaan hattaramaiselta ja vaikeasti suussa kääntyvältä. Syy siihen on se, että vielä toistaiseksi länsimainen design saa voimansa ylivertaisuuden ja paremmuuden statuksesta.
Loppujen lopuksi designissa on kuitenkin kyse vain hyväksi määritellystä ja sellaiseksi uskotusta… mausta! Designtuotteista voisi yhtä hyvin käyttää rennosti nimitystä makutuotteet.
Shoppaillessani designia, keräilen siis makua enkä käyttötavaraa. Ja mitä sitten onkaan hyvä maku ellei muuta kuin vertaisikseni kokemieni ihmisten miellyttämistä? Designin voi siis määritellä myös tavarasta kyhätyksi itsetunnoksi."

Vaan löytyi GK:sta muutakin Ha-haa, Turun kaupunki! Tämäkin on siis mahdollista:

"…uusi koti on rakennettu perinteikkään Arabian posliinitehtaan taakse paikalle, joka vielä muutama vuosi siiten oli pelkkää jättömaata ja tehtaan kaatopaikkaa. Nopeasti keittyvällä alueella on satsattu taiteeseen: Helsingin kaupunki on velvoittanut kaikkia rakennuttajia käyttämään osan rakennusinvestoinneistaan taiteelliseen yhteistyöhön. Nykyisin taloissa ja niiden pihoilla on kymmeniä taideteoksia."

Eli ei siis vain julkisessa rakentamisessa vaan myös yksityisen rakentamisen sääntelyssä! Arvatkaapa vain, aionko mennä katsomaan...

Arki tulla humpsahti

Tänään kouluun tullessani työkaveri kysäisi, että oliko pitkät vaalivalvojaiset. Vastasin, että oli pitkät valvojaiset, mutta ei vaali- vaan reaali-. Koko viime yö ja tiistaiaamukin meni vielä biologian ylioppilaskirjoitusvastauksia korjatessa. Nyt väsyttää - todella.

Ehdokkuus päättyi sunnuntai-iltaan, ja arki alkoi heti maanantaiaamuna. Klo 9 oli maakuntahallituksen ryhmäkokous ja klo 10 maakuntahallitus, jossa heti alkajaisiksi pöydälle jäänyt kimurantti henkilövalinta. Sen jälkeen olen korjannut ylppäreitä ja istunut tiistai-iltana tuntikausia vetämässä tarkastuslautakunnan kokousta. Meillä on alkanut vuoden 2006 arviointikertomuksen valmistelu, joten nyt kokouksia on tiheään ja ne kestävät kauan. Seuraavat pari päivää kuluvat koulutuksessa. Arki tuli siis takaisin samantien, jos se nyt kauas ehti mennäkään. Kampanjasta jäi paljon hauskoja muistoja ja tyhjä säästötili. Onneksi ei kuitenkaan velkaa!

Tänään tunnille tullessani oman valvontaluokkani oppilaat säntäsivät kysymään, tulinko valituksi vaaleissa. He pelastivat päiväni ilmoittamalla suuren ääneen tyytyväisyytensä siitä, että en tullut. Kiitoksia, 7b! Oma iloinen apinatarhani! Nyt on aikaa pitää disko ja suunnitella kevään retkiohjelmaa :).

Mieli on aivan inauksen verran haikea mutta muutoin oikein tyytyväinen. Normaalielämä ilman kampanjointia tuntuu kertakaikkisen mainiolta. Silti huomaa, että kampanja vaatisi veronsa. Uni tekisi todella hyvää, mutta sitä ei vieläkään ole liikoja tarjolla. Ehkä viikonloppuna?

Lehtitiedoista huolimatta Ei

Tiistain Turun Sanomat pohtii Turun kaupunginhallituksen uusiutuvaa paikkajakoa: "Jos Orpon tilalle valitaan mies, Niinistön seuraaja voi olla mies tai nainen. Silloin vihreiden jonossa olisivat esimerkiksi Katri Sarlund ja Elina Rantanen. Jos Orpon seuraaja on nainen, vihreät joutuvat nimeämään Niinistön seuraajaksi miehen. Katseet kääntyisivät lähinnä valtuustoryhmän puheenjohtajaan Mika Helvaan. Kokoomuksessa ei tiettävästi ole vielä aloitettu Orpon seuraajan pohdintaa.".

Puppua. Olisi kannattanut kysyä meiltä itseltämme. Mitään jonoa ei vihreillä ole, ja jos olisikin, minä en olisi siinä. Kunnallisvaalien jälkeen perustelin pyrkimättömyyttäni seuraavasti: minun olisi hyvin vaikea käytännössä yhdistää oma leipätyöni, muut luottamustoimet ja kaupunginhallitustyön vaatimat aikataulujärjestelyt. Nykytilannekin tuottaa jo riittävästi päänvaivaa. Peruste ei ole muuttunut siitä miksikään, ja nyt on vielä toinenkin peruste: tarkastuslautakunnan puheenjohtajuus. Olen saanut ajettua itseni sisään vaativan lautakunnan puheenjohtajan työhön, enkä taatusti lähde hyppäämään kesken kauden toiseen tehtävään.

Mutta vinkkinä sanottakoon, että jos kaupunginhallitus jonain päivänä tarvitsee kokopäiväiseksi puheenjohtajakseen vihreän naisen, saatan olla hyvinkin kiinnostunut, ja minuun saa ottaa yhteyttä ;). Kokopäivätyössä ei oppituntien hoituminen ja ohjaustyökään muodostaisi enää käytännön hankaluuksia...

Elina Rantanen ja Mika Helva vastaavat toki itse omasta kiinnostuksestaan, mutta en olisi heidänkään haluistaan kovin varma. Molemmilla on luottamustehtävät, joiden hoitamisesta he ovat varsin motivoituneita. Mutta eiköhän se Ville Niinistön kaupunginhallituspaikka silti saada hoitumaan... :). Valtuustoryhmämme ilmoittaa päätöksistään sitten kun niiden aika on.

Puppua on muuten saman lehden toimesta levitetty viime aikoina Kupittaan lukion rehtorin viran täytöstä. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea aamun lehdestä Henry Toivarin ja Kristina Grönin second opinionit. Vihreiden Mika Helva ei opetuslautakunnan suomenkielisessä jaostossa ollut puhunut käsittääkseni yhtään kellekään siitä, että virkaa hakenut Johanna Levola-Lyytinen on ollut yhden kerran eli viime kunnallisvaaleissa ehdokkaana Vihreiden listoilla. Hän piti tiedon itsellään, koska pelkäsi sen vahingoittavan Levola-Lyytisen asemaa tasavertoisena hakijana muiden joukossa. Tapahtuneen mustamaalauksen valossa voi tietysti arvioida, kuinka oikeassa Mika pelkoineen saattoikaan olla. Jaoston enemmistö oli haastattelujen jälkeen vakuuttuneempi Levola-Lyytisen kyvystä hoitaa tehtävä kokonaisuutena - ja se on kyllä aivan kelpo peruste asettaa yksi pätevä hakija toisen pätevän edelle. Siitä, mikä perusta Kokoomuksella on puolustaa nykyistä rehtoria näin kiivaasti ja jopa painostukseen asti, minulla ei ole arvauksia kummempaa tietoa.

PS. Loppuun ennuste. Mitä lyödään vetoa, että jos jonain päivänä hakisin Turusta tavallista biologian ja maantiedon opettajan virkaa ja tulisin siihen hyvien papereiden, Normaalikoulussa hankitun monipuolisen ammattiosaamisen ja pitkän kokemuksen perusteella valituksi, siitäkin revittäisiin otsikot "Poliittista peliä! Vihreät järjesti viran kaupunginvaltuutetulleen!"? Puhetta kahvihuoneissa riittäisi seuraaviksi kuukausiksi. No, onneksi olen vielä lähivuodet "virkakiellossa" Turkuun nähden, sillä tarkastuslautakunnan puheenjohtajuus edellyttää muuta työnantajaa kuin Turun kaupunki.

Kiitoksia ja kommentteja

Äänet on annettu ja tulos laskettu. Kiitos kaikille teille 1024 äänestäjälleni, jotka olisitte halunneet minut kansanedustajaksenne eduskuntaan! Tuhat ihmistä on melkoinen joukko väkeä ja luottamusta. Suurkiitos teille!

Kokonaisuudessaan vaalitulos oli sekä ilahduttava että hämmentävä. Täällä Varsinais-Suomessa meillä Vihreillä riitti ilonaiheita: saimme toisen kansanedustajapaikan, ja Janina Anderssonin seuraksi Helsinkiin matkaa Ville Niinistö. Onnea Janinalle (5578 ääntä) ja Villelle (5169 ääntä), ja onnea myös uudelle varakansanedustajallemme Liisa Sulkakoskelle! Liisa ja Elina Rantanen kävivät todella tiukan kamppailun varakansanedustajan paikasta, kunnes Liisa voitti Elinan 2202-2191, alustavan laskennan mukaan.

Vihreät kasvattivat kannatustaan Varsinais-Suomessa 9,4 %:in. Siinä on kasvua neljän vuoden takaiseen +0,9 %. Turussa nousimme kaupungin kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi ja kannatuksemme kasvoi peräti 14,7 %:in (kasvua vuoden 2003 eduskuntavaaleihin +1,9 % ja vuoden 2004 kunnallisvaaleihin +1,8 %). Näin ollen Turku on Suomen neljänneksi vihrein kunta! Kokoomus, rkp ja kristilliset lisäsivät Turussa hieman kannatustaan, mutta demarit ja vasemmisto laskivat, demarit roimasti.

Jokainen hankittu ääni oli kuitenkin enemmän kuin tarpeen, sillä Villen paikka oli vaalipiirin viimeinen, ja saimme sen kristillisiltä hyvin niukalla äänimäärällä. Villen vertausluku on 11 432 ja Sari Essayahin 11 351. Voi hyvin sanoa, että kaikkien ehdokkaidemme erittäin aktiivinen kampanjointi viimeisen viikon ratkaisi Villelle paikan, sillä ero on niin pieni. Iso kiitos kaikille työtä tehneille!

Omasta puolestani olen hieman pahoillani siitä, että oma äänimääräni ei riittänyt kisaamaan toisesta kansanedustajapaikasta tai varakansanedustajuudesta. On hämmentävää, että työhöni kunnallispolitiikassa tunnutaan olevan kovin tyytyväisiä, mutta kansanedustajaksi ei riitä nostetta. En oikein osaa selittää sitä. Ihmisten äänestysmieltymykset ovat melkoista henkitiedettä.

Mutta kovin pahoillani en ole. Pidän kunnallispolitiikkaa suuressa arvossa, siinä tehdään ihmisen arkielämän kannalta tärkeimmät päätökset, ja teen edelleen mielelläni työtä Turun valtuustossa ja lautakunnissa. Kansanedustajan elämässä on myös varjopuolensa, ei se onnea ja hohdetta ole. Elämä kultaisessa häkissä on rajoitettua ja vaativaa 24/7 elämää, ulkopuolella on vapaampaa. Lisäksi meillä on täältä Varsinais-Suomesta nyt hyvä parivaljakko kansanedustajina. Tästä on hyvä jatkaa.

Valtakunnallisesti me Vihreät saimme mukavan vaalivoiton: kannatus kohosi 8,5 prosenttiin ja saimme eduskuntaan yhden lisäpaikan. Näin ollen meillä on nyt 15 kansanedustajaa, joista kymmenen naisia ja viisi miehiä. Kolmannes heistä on uusia. Paikkoja voitimme lisää Varsinais-Suomen lisäksi Helsingissä ja Etelä-Savossa, tappioita tuli Pirkanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Eduskuntaryhmä uusiutui mukavasti. Puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg kävi huikean kamppailun ja kannatus pohjoiskarjalaisten keskuudessa kasvoi kohisten, mutta edustajanpaikka jäi puuttumaan vajaalla parilla sadalla äänellä. Harmi, mutta riski oli toki tiedossa.

Plussan puolelle vaaleissa nousee myös se, että eduskunta naisistui: naisten määrä nousi 84:ään. Miinusta on, että alle 30-vuotiaiden kansanedustajien määrä väheni selvästi (nyt 2!), ja vielä selvemmin lisääntyi yli 60-vuotiaiden määrä (nyt 31). Valtakunnan ylimpien päättäjien ikärakenne siis vinoutui entisestään.

Tilastokeskus on tehnyt koonnan äänestäjien, ehdolla olleiden ehdokkaiden ja valittujen kansanedustajien taustoista. Voimakkain eroavuus valituilla edustajilla ja heidän äänestäjillään on tulotasossa. Edustajiksi on valittu pääsääntöisesti erittäin hyvätuloisia kansalaisia. Äänioikeutettujen keskitulot ovat 21 000 euroa. Kokoomuksen ehdokkaiden 70 000 euron keskitulot ovat kolminkertaiset verrattuna äänioikeutettuihin. RKP:n ehdokkaiden keskimääräiset tulot olivat 65 000, Keskustan 52 000 ja SDP:n ehdokkaiden 47 000 euroa. Vihreiden ehdokkaiden keskitulot olivat alimmat eli 29 000 euroa.

Raportissa kiteytetään: "Hyvätuloiset tulevat valituiksi. Valittujen keskimääräiset tulot olivat 90 500 euroa. Ne ovat 2,4-kertaiset ehdokkaisiin verrattuna ja lähes 4,3-kertaiset äänioikeutettuihin verrattuna. Uudelleen valittujen keskimääräiset tulot olivat 6 000 euroa korkeammat kuin uusilla edustajilla.". No, itsepähän kansa edustajansa valitsee, mutta voi tietysti kysyä, miksi tuloerot Suomessa vain kasvavat kasvamistaan ja köyhyys lisääntyy. Ehkä köyhyysongelma ei vain kosketa kansanedustuslaitostamme riittävästi? Toinen hyvä kysymys on, pitäisikö vaalikampanjakuluille asettaa maksimikattosumma ja panna kulut tiukempaan seulontaan. Paikkoja voi selvästikin ostaa rahalla, vaikka se onkin riskibisnestä. Kansanedustuslaitoksen edustavuus kansaan nähden paranisi, jos paikat jakaantuisivat hieman tasaisemmin eri tuloluokista tulevien ehdokkaiden välillä.

Suurta hämmennystä herättää varsinainen vaalitulos. Mistä kertoo se, että kokoomus, perussuomalaiset ja rkp saivat näin merkittävän vaalivoiton, yhteensä 13 lisäpaikkaa? Kertooko se siitä, että oikeistoarvot ovat kovassa suosiossa Suomen kansan keskuudessa? Kansan, joka pitää tärkeänä julkisten palveluiden hyvää laatua ja riittävää rahoitusta, pienempiä opetusryhmiä, tasa-arvoista terveydenhuoltoa ja lisäresursseja vanhustenhuoltoon? Kansan, joka sankoin joukoin menee ja äänestää puhdasverisintä veronalennuspuoluetta? Mitä häh, en ymmärrä tätä logiikkaa. Vai kertooko se siitä, että ihmisillä ei ole pienintäkään hajua puolueiden linjauksia ohjaavista ideologioista? Vai siitä, että sosialidemokraatit ovat niin kertakaikkisesti ja täydellisesti epäonnistuneet oman tonttinsa hoitamisessa, että kokoomus kuulostaa pienituloisen parhaalta ystävältä? Kallistun viimeisen vaihtoehdon puolelle.

Demareiden vaalitappio on rökäleluokkaa. Ihmekös tuo. Kun tarpeeksi kauan puhuu yhtä ja tekee toista, kun ylimielisyys ja oman edun valvonta voittavat ihmisten tarpeet ja kun politikointi nousee pääasiaksi, kuten demarien mainonnasta saimme kaikki havaita, jotkut saattavat todellakin kyllästyä. Kuten Erkki Tuomioja kirjoittaa blogissaan: "On aina parempi perustaa kampanjointi omiin ohjelmallisiin tavoitteisiin ja perustella niitä. Vaikeus on siinä, että tämän uskottavuus edellyttää pitkäjänteistä omaa ohjelmatyötä eikä vain vaaliohjelmien nopeata kyhäämistä. Jos muuten tyydytään vain virkamiesvalmistelun pohjalta tapahtuvaan kehysten, tuottavuusohjelmien ja selvitysmiesraporttien hienosäätöön, ei omien ohjelmien uskottavuus synny vain vaaleihin valmistautumisen myötä. Tämä heikentää sosialidemokraattien muutoin harvinaisen selvää sanomaa perusturvan ja palvelujen asettamisesta veronalennusten edelle ja markkinayhteiskunnan torjumisesta sekä yksityistämisen, ulkoistamisen ja kilpailuttamisen ylilyönneistä. Uskottavan poliittisen ohjelman on vastattava kolmeen kysymykseen: millaisena näemme yhteiskunnan tilan, millainen sen tulisi olla ja miten siihen päästään. Kuulostaa helpolta, mutta jo ensimmäinen kysymys tuottaa sosialidemokraateille hallituspuolueena vaikeuksia, jos epäkohtien tai jopa tehtyjen virheiden avointa käsittelyä halutaan välttää.". Niinpä. Meillä muillakin olisi helpompaa saada asioita aikaiseksi, jos demarit avaisivat silmänsä todellisuudelle. Voin vain toivottaa onnea menestykselliselle itsetutkiskelulle.

Olen hyvilläni siitä, että Ilkka Kantola nousi varsinaissuomalaiseen demariryhmään, vaikka hän poliitikkona onkin vielä kirjoittamaton kirja. Ehkä hänen tapaisensa ihmiset pystyvät inhimillistämään demareita, eikös Kantolan vaalilause ollut juuri jotain sen suuntaista.

Porvarihallitus on vihreiden kannalta haaste ja mahdollisuus. Haaste siksi, että on paljon asioita, joissa meidän ja erityisesti kokoomuksen kannat eroavat toisistaan. Energiapolitiikka ei ole niistä vähäisin, eikä verotuksessakaan sävel ole yhteinen. Toisaalta porvarihallitus on mahdollisuus kehittää työelämää ja sosiaaliturvaa tämän päivän työelämän ongelmia paremmin huomioivaan suuntaan. Eli käsitellä asioita, joista sosialidemokraatit eivät suostu keskustelemaan. Hallitusohjelma ja -neuvottelut ratkaisevat.

Ratkaisut hallituskysymyksiin vastaamisesta, mahdollisesta hallitukseen menosta ja ministerivalinnoista tehdään muuten vihreän eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteiskokouksessa. Kokouksen toisena vetäjänä toimii uuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja toisena vetäjänä minä eli valtuuskunnan puheenjohtaja. Jännät paikat siis edessä, ehkä!

Ja lopuksi ihmettelyä valtakunnan ääniharavista. Minulle ei aukea sen enempää Sauli Niinistön kuin Matti Vanhasenkaan karisma. (Anteeksi nyt vaan, kaikki Niinistö & Vanhanen -fanit, mutta minullakin on oikeus mielipiteeseen ;). Sauli Niinistö on minusta jokseenkin yhtä viehättävä kuin suutaan mutristeleva tiukkailmeinen tullivartija ja Matti Vanhasta ei edelleenkään ole helppo erottaa vaaleasta tapetista. Silti heillä oli kahdestaan yhtä paljon äänestäjiä kuin Jyväskylässä on asukkaita. Mitä kertoo Suomen kansasta se, että nämä kaksi herraa saavat aivan tolkuttoman määrän ääniä? Kansasta, joka viikoittain istuu kuumassa pätsissä itseään risuilla hakaten? Kansasta, joka ui järvessä jäiden seassa ja kierii alasti lumihangessa? Kuinka pitkälle masokismia voi puhtaaksiviljellä? Vai onko kyse vain siitä, että halu olla voittajan puolella kovin suuri? Ehkäpä näin.

Vihreän liiton sivuilla on ruuhkaa, tässä toinen sivu!

Vihreän liiton palvelin on kovilla suuren kävijämäärän vuoksi. Varsinais-Suomen vihreät ehdokkaat löydät myös Varsinais-Suomen piirin kotisivuilta! Puolueen kotisivuilta ehdokkaiden sivuille näyttää pääsevän myös Vihreän vaalikoneen kautta.

Kalkkiviivoilla

Perjantai ja lauantai ovat kuluneet yksinomaan kampanjoinnin merkeissä. Tänään lauantaina jaoin vielä mainoksia Turussa torilla ja kävelykadulla. Moni tuntui edelleen etsivän "sitä oikeaa" ja otti mainoksen, vaikka tilastojen mukaan suurin osa ohikulkijoista on joko jo äänestänyt, kannattaa muuta puoluetta tai ei ole aikeissakaan äänestää. Mieltä lämmittivät ne lukuisat vastaantulijat, jotka joko sanoivat jo äänestäneensä minua tai vihreitä yleensä, tulivat itse pyytämään mainostani tai ohimennen taputtivat olkapäälle ja kehottivat jatkamaan samalla linjalle. Kannustusta on riittänyt paljon, kritiikkiä on tullut selvästi vähemmän, vaikka toki jonkin verran sitäkin.
Moni on kysynyt viime päivinä, jännittääkö minua. Ei jännitä. Olen tässä asiassa fatalisti: niin käy kuin on tarkoitettu. Olen tehnyt sen minkä olen voinut: kunnollisen pohjatyön eli pitkän ja ahkeran päivätyön politiikassa ja voimavarojeni kokoisen kampanjan. Olen ollut työssä koko kampanjan ajan, mutta kaiken liikenevän aikaresurssin olen käyttänyt kampanjointiin. Olen ollut tavattavissa niin paljon kuin on ollut mahdollista, olen vastannut melkein kaikkiin kyselyihin ja sähköposteihin, olen mainostanut sen minkä olen voinut, olen kantanut korteni Varsinais-Suomen Vihreiden yhteiseen kampanjaan ja tehnyt yhteistyötä niin oman puolueen ehdokkaiden kuin muidenkin puolueiden ehdokkaiden kanssa. Tili on tyhjä ja peliaika lopussa. Jos tämä ei riitä, se ei riitä, ja se siitä.

Toivon kuitenkin, että tämä riittää. Olisin valmis varsinaissuomalaisten kansanedustajaksi. Olen poliittisesti kokenut ja jo monessa liemessä keitetty. Yhteistyö- ja neuvottelutaidot on vuosien mittaan testattu käytännössä. Osaan olla sovitteleva tai jääräpäinen sen mukaan mitä kulloinkin tarvitaan. Olen tunnettu ahkeruudestani, ihan oikeasti luen ne paperipinot. Puhe-, kirjoitus- ja esiintymistaitoja on kaikkia kiitelty. Minulla on selkeä vihreä visio siitä, mihin suuntaan tätä maata pitää kehittää, eikä aate ole vuosien saatossa väljähtynyt. Elämänkokemustakin on karttunut riittämiin.
Tätä bloggausta lukee luultavasti koko joukko ihmisiä, jotka vielä etsivät itselleen sopivaa ehdokasta. Ajattelin siksi koota listan linkeistä ja blogikirjoituksista, joista löytyy lisätietoa poliittisesta ajattelustani. Blogikirjoitukset löydät viereisestä blogiarkistosta valitsemalla oikean kuukauden ja etsimällä päiväysmerkinnöistä oikean päivän. Kaikkia kirjoituksia en käynyt läpi, lista kattaa kirjoituksia noin viime vuoden marraskuuhun saakka. Ja on blogimerkinnöissä kaikkea muutakin, alla olevien asioiden ohella.

1. Kotisivujeni viralliset vaalitavoitteet.
2. Vaalilupaukseni, blogi 5.1.
3. Selostus vaalirahoituksestani, blogi 13.3.
4. Ilmastonmuutoksesta blogit 16.2., 10.2., 29.1., 28.1., 16.1., 13.1., 11.1., 27.12., 6.12., 16.11., 7.11., 2.11. ja 22.10.
5. Perustulosta blogit 24.2., 28.12. ja 6.12.
6. Kouluasioista blogit 16.3., 6.3., 25.2., 24.2., 16,.2., 15.2., 9.2., 29.1., 28.1. ja 8.1.
7. Kulttuurista ja kulttuuripääkaupungista blogit 12.3., 1.3., 18.2., 17.2., 3.1., 26.11., 22.11. ja 14.11.
8. Terveydenhuollosta blogit 16.2. ja9.2.
9. Toriparkista blogit 18.2., 17.2, 28.1., 27.1., 11.1. ja 7.1.

Vaalikoneet:

1. Vihreiden oma vaalikone ja Katrin vastaukset
2. Yleisradion vaalikone ja Katrin vastaukset
3. MTV3:n vaalikone ja Katrin vastaukset
4. Turun Sanomien vaalikone , vastaa, niin saat ehdokaslistauksen
5. Ruotsinkielinen vaalikone ja Katrin vastaukset
6. Kansalaisjärjestöjen vaalikone ja Katrin vastaukset
7. Nuorten vaalikone ja Katrin vastaukset
8. Talouselämän vaalikone ja Katrin vastaukset
9. Animalia ja Katrin vastaukset

Perjantai-ilta päättyi muuten kampanjamuisteloiden merkeissä. Puoluerajat ylittävä Maakunnan Naiset -ryhmämme tapasi Puutorin Vessassa ja kävi kapakkakiertueella kampanjointia juhlistamassa. Maakunnan Naisten Maakunnasta eduskuntaan -kiertueen blogimerkinnät löydät tammikuun lopusta ja helmikuun alusta.

Näin kampanjan loppuessa haluan lausua kiitokset miehelleni (kärsivällisyydestä, tuesta, rakkaudesta ja kodinhoidosta), tukiryhmälleni (avusta, tuesta, ystävyydestä ja ideoinnista), muille vihreille ehdokkaille ja piirijärjestölle (tosi kivasta ja hyväntuulisesta kampanjasta), rahaa lahjoittaneille yksityishenkilöille ja Vihreille Naisille (taloudellisesta tuesta) ja tietysti teille äänestäjille, sillä ilman teitä ei mikään olisi mahdollista. Haluan myös kiittää siitä lämmöstä ja kannustuksesta, mitä niin moni teistä on minulle osoittanut.

PS. Varsinais-Suomen Vihreiden vaalivalvojaiset Turussa sunnuntaina alkaen klo 19.30 ovat Bar Rennossa, Yliopistonkadun ja Aurakadun kulmassa.

Tulihan se sieltä, ynnä vastauksia kyselyihin

No tulihan se sieltä! Tässä on ehtinyt kulmat koholla katsella Vihreille annettuja maltillisia galluplukuja, kun ne eivät ole tuntuneet pitävän lainkaan paikkaansa turuilla ja toreilla hankitun palautteen kanssa. Eivät Varsinais-Suomessa eivätkä koko maassa. Emme siksi ole niillä paljoa päätä vaivanneet, kun ne kerta kaikkiaan eivät ole olleet selitettävissä. Vaan nyt pläjähti jotain arkikokemukseen istuvaa: aivan tuore gallup, vihreille kannatusta luvassa lisää +1,5 % ja edessä nousu neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Tässä Taloustutkimuksen vastasyntyneet luvut, prosenttiluku kuvaa muutosta helmikuun tulokseen:

• KESK 24,7 % +0,1 %
• SDP 21,3 % -1,0 %
• KOK 20,4 % -1,5 %
• VIHR 9,7 % + 1,5 %
• VAS 9,3 % +0,4 %
• KD 5,1 % 0 %
• RKP 5,0 % +0,7 %
• PS 2,5 % -0,1 %

Eli nyt kaikki äänestämään, gallupit muuttavat maailmaa vasta siinä vaiheessa kun ne muuttuvat vaalitulokseksi! Täältä löydät kokonaisen listan mainioita ehdokkaita, ja täällä voit testata meidät omaa mielipidettäsi vastaavaan järjestykseen. Ja jos et halua testata, voit ottaa takuuvarman ehdokkaan, ja kirjoittaa äänestyslappuusi numeron 86 ;).

Sähkoposti on viime päivät kolissut kyselyistä, kun äänestäjät tenttaavat ehdokasehdokkaitaan. On tullut laajoja yleisiä kysymyksiä ja yksityiskohtaisia tarkennuksia. Tässä myös julkisuuteen pari muokattua vastauslyhennelmää asioista, jotka takuuvarmasti kiinnostavat vihreitä äänestäjiä.

? Kysymys pikaraitiotien saamisesta Turun seudulle

Katri vastaa: Tärkeintä on muuttaa valtion liikennepolitiikan painopistettä. Rataliikenne on kokonaisuudessaan jäänyt lapsipuolen asemaan: meillä ei investoida uusiin rataosuuksiin tai rataliikenteen kehittämiseen ollenkaan samaan malliin kuin esimerkiksi naapurimaa Ruotsissa. Meillä ei kehitetä, ei edes kunnolla peruskorjata ratoja, vaan radat rappeutuvat ja huonokuntoisille rataosuuksille asetetaan nopeusrajouituksia. Varsinais-Suomelle tärkeiden ratahankkeiden pitkä lista on osoitus juuri tästä rataliikennettä väheksyvästä asenteesta.

Toinen tärkeä toiminpide liittyy bussiliikenteeseen suurilla kaupunkiseuduilla. Eduskunta ei vieläkään ole ottanut valtion talousarvioon mukaan suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukea, monista lupauksista huolimatta. Suurin osa suomalaisesta joukkoliikenteestä tehdään kuitenkin pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen busseissa. Tämä tukiasia on hoidettava ensimmäisenä, jo vuoden 2008 budjetissa, jotta saamme Turussa kehityksen kääntymään ja bussimatkustajien määrän nousuun.

Tarvitsemme siis asenteenmuutosta sekä kaupunkiseutujen joukkoliikenteen tukemiseen että raideliikenteen kehittämiseen. Ja tästä pääsemme luontevasti pikaraitiotiehankkeeseen Turun ja Tampereen kaupunkiseuduilla. Turun seudulla on rannikolle rakentuneena nauhakaupunkina erinomaiset edellytykset kehittää rataliikennettä. Uusikaupunki-Turku-liikenteen elvyttäminen on hyvä elinkeinopoliittinen hanke erityisesti uusikaupunkilaisten työllistymisen kannalta. Mutta se ei ratkaise Turun kaupunkiseudun ongelmia kuten autoliikenteen jatkuvaa kasvua, ilmanlaatua, kasvihuonekaasupäästöjä, asutuksen jatkuvaa hajautumista ja liikenteen ruuhkautumista. Kaupunkiseutu tarvitsee oman raideliikenneratkaisunsa pitkin keskeisiä liikenneväyliä, lähellä asutusta ja työpaikkoja reittiä Naantali-Raisio-Turku-Kaarina, ehkä jopa Piikkiöön saakka. Tampereella on samat tarpeet. Eduskunnalta tämä vaatii linjausta keskeisten joukkoliikenneseutujen tukemisesta niiden suurissa infrahankkeissa - siis poliittista tahtoa.

Turun tulee tehdä pikaratiotieliikenteestä perusteellinen selvitys, ja selvityksen yhteydessä aikatauluttaa hankkeelle tavoitevuosi. Sen jälkeen kyse on edunvalvonnasta ja lobbauksesta. Alueen kansanedustajien tehtävä on tässä vaiheessa pitää huoli siitä, että pikaraitiotie ja raideliikenneratkaisut ovat mukana kaikissa mahdollisissa liikennepoliittisissa tavoitteissa, linjauksissa ja ohjelmissa, jotta ne sitten oikeana hetkenä tukevat rahankäytön painopisteen muutosta. Yksityiskohtaista pikaraitiotierahaa on vielä paha vaatia muuhun kuin selvitystyöhön, kun ei ole tarkemmin laskettu hankkeen kustannusarviota.

Seuraavat vaalit voisivat olla Varsinais-Suomessa joukkoliikennevaalit. Siihen mennessä olisi hyvä, että meillä Turussa ja Turun seudulla olisi paitsi laskelmat valmiina, myös kaavallinen valmius rakentaa raiteet. Olen kuunnellut poliittisten kilpakumppanien nihkeitä kantoja asiasta, joten nopeampaa etenemistä en pidä realistisena.

Myös paikallisjunaliikenne välille Turku-Salo ja Turku-Loimaa olisi syytä saada käynnistettyä. Maaseudulle suuntautuva uudisasutus olisi hyvä saada rakentumaan rataliikenteen varaan, jolloin saisimme stopin nykyiselle autoistumiselle ja ihmiset voisivat silti niin halutessaan muuttaa asumaan maaseutukylän rauhaan. Mutta ensi tarvitaan periaatteellinen päätös rataliikenteen lisäämisestä.

? Kysymys koululaisten kouluviihtyvyyden lisäämisestä ja opetusministerin mahdollisuuksista vaikuttaa asiaan

Katri vastaa: Kouluviihtyvyys saadaan paranemaan keskittymällä koulujen toiminnan peruskysymyksiin. Lämmin vuorovaikutus oppilaiden ja opettajien välillä lisää selvästi lasten ja nuorten kouluviihtymistä. Jos oppilaalla on sellainen olo, että opettajat välittävät hänestä, ja ovat hänestä kiinnostuneita, koulumenestyksestä riippumatta, on kouluun kivempi tulla. Tätä voi mielestäni edistää seuraavilla keinoilla, joita opetusministerikin pystyy edistämään osin budjetti- ja osin vaikutusvallallaan. Paljon on kuitenkin kuntien itsensä käsissä.

• Ryhmäkoot: luokkien ryhmäkokojen tulee olla kohtuullisia, jotta opettajilla on riittävästi aikaa huomioida jokainen lapsi ja nuori yksilönä, ja jotta luokissa on vähintäänkin kohtuullinen työrauha.
• Opettajien täydennyskoulutus: opettajan on pystyttävä uusiutumaan ammatillisesti, jotta hän jaksaa antaa vuodesta toiseen parhaansa raskaassa ihmissuhdetyössä. Opettajien on saatava työssä jaksamista edistävää täydennyskoulutusta, jotta ammatillinen ote työhön säilyy ja kehittyy.
• Koulun toimintakulttuuri: koulun henki, sen yleiset käytännöt, yhteistyö opettajien kesken, koulun johdon, muun opetushenkilöstön ja koulun muun henkilökunnan kanssa, yhteistyökulttuuri vanhempien kanssa. Koulun toiminnan periaatteet kuten me-hengen muodostuminen tukeminen ja kasvatuksellinen, itsetuntemusta ja sosiaalisia taitoja lisäävä ote autoritäärisen rajoittamisen sijaan muodostavat ison osan koulun viihtyisyydestä. Kerhotoiminnan ja nuorisotoimen kanssa tehtävän yhteistyön lisääminen on tärkeää, jotta koulu voi tarjota muutakin kuin opiskelutoimintaa. Nyt, kun uusi opetussuunnitelma tarjoaa aiempaa vähemmän valinnaisuutta ja taide- ja taitoaineita, muun toiminnan tarpeeseen olisi tärkeä voida vastata kehittämällä kerhotoimintaa ja yhteistyötä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.
• Koulun yhteisöllisyys: millaista me-henkeä ja itseilmaisun arvostamista kuvaavat koulun yhteiset tapatumat, juhlat, säännöt, retket ym. kouluelämään kiinteästi liittyvä toiminta.

Iso osa näistä asioista on kiinni rahasta: tuntikehys ja ryhmäkoot, kerhotoiminta, täydennyskoulutus, muun henkilökunnan määrä, retket jne, mutta kaikkea ei kuitenkaan ratkaista rahalla vaan myös asenteilla, tahdolla ja taidolla.

Kunnan on tunnettava vastuunsa koulun kehittämisestä, mutta myös opetusministerin ja -ministeriön on pidettävä puolensa valtionosuuksista ja opetuksen kehittämistoiminnasta päätettäessä. Kouluja on rasitettu monilla projekteilla, vaan yksi maanlaajuinen projekti olisi vielä tarpeen: perusopetuksen laatuprojekti, jossa pyrittäisiin parantamaan sekä budjettirahoituksen että koulutuksen avulla näitä aivan keskeisiä opetuksen perustekijöitä.

Oppilaiden kouluviihtyvyyttä kannattaa myös mitata säännöllisesti. Omassa koulussani tehdään oppilaille vuosittain luokittainen nimeton kyselytutkimus, jonka tulokset käsitellään luokkien kanssa luokanohjaajan tunnilla ja opettajien kesken opekokouksessa. Vuosien mittaan kysely on osoittanut käytännöllisyytensä: pystymme reagoimaan oppilaiden trendinomaisiin kokemuksiin riittävällä vakavuudelle sekä luokittain että koko koulun tasolla. Yleisesti voi sanoa, että kouluviihtyvyys omassa koulussani onkin oikein hyvä. Jopa niin hyvä, että tänä vuonna olen useasti iltapäivisin joutunut hätistelemään oppilaita lähtemään koulusta kotiin.

Elämää vaalien jälkeen: toriparkki

Tiedoksi kaikille kutsu toriparkkia käsittelevään tilaisuuteen:

Turun keskustan kehitys liikekeskuksena on ollut asukkaiden, yrittäjien, poliitikkojen ja asiantuntijoiden huolenaiheena pitkään. Viime vuosina keskustan kauppa on kehittynyt myönteisesti, mutta keskusta on silti menettänyt markkinaosuuksia uusilla autopohjaisille liikekeskuksille. Turun keskusta on Suomen kolmanneksi suurimman suurkaupunkialueen ydin ja seudun merkittävin asuin- ja työpaikka-alue. Turun keskustassa sijaitsevat maan arvokkaimmat historialliset rakennukset. Keskustan julkiset tilat ja rakennukset toimivat kaupungin sosiaalisen elämän puitteina. Keskustan ominaislaatu myös liikekeskuksena poikkeaa autokauppakeskuksista. Miten Turun keskustaa tulisi siis kehittää sen omista vahvuuksista lähtien?

Olet lämpimästi tervetullut tiistaina 27.3. 2006 klo 18.30-20.30 Vimman (Aurakatu 16) isossa salissa (III krs.) pidettävään avoimeen yleisötilaisuuteen SYKETTÄ SYDÄMEEN – KEINOJA TURUN KESKUSTAN KEHITTÄMISEKSI

Tilaisuudessa alustavat
- maantieteen professori (TY) Harri Andersson (”Kasautumisen logiikka ja kaupunkikeskustan elinvoimaisuus”)
- talousmaantieteen professori (TuKKK) Heli Marjanen (”Turun keskustan tulevaisuus – kurkistus syksyn 2006 postikyselyn tuloksiin”)
- Turun yrittäjien varapuheenjohtaja Markku Knuutila (”Millaisena yrittäjä näkee toimivan kaupunkikeskustan?”)
- Turun Seudun Arkkitehdit – Turku SAFA:n edustaja
- tutkija Mikko Laaksonen (”Keskustan saavutettavuuden ratkaisut Turun kokoisessa kaupungissa”).

Alustusten jälkeiseen keskusteluun osallistuvat mm. kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell, kaupunginhallituksen I varapuheenjohtaja Seppo Lehtinen, kaupunginhallituksen jäsen Pirjo Rinne ja kaupunginvaltuutettu Katri Sarlund.

Tilaisuuden järjestää Meidän Turku-Vårt Åbo ry. Lisätietoja: Pauliina de Anna, MT-VÅ ry:n puheenjohtaja, s-posti: pauliinadeanna@hotmail.com, GSM 040 8328045.

Hajanaisia huomiota sohvan pohjalta

Vaalikampanja alkaa vaatia veronsa. Asetuin torstai-iltana lokoisasti sohvalle aikeena katsoa telkkarista jonkin aikaa viimeistä isoa vaalitenttiä, ja ryhtyä sen jälkeen korjaamaan biologian reaalikoekysymyksiä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Heräsin jonkin aikaa tentin loputtua, en ollut kuullut varmaan seitsemää sanaa sen enempää oman kuin muidenkaan puoluejohtajien viisauksista. Olisi ollut kiva kuunnella kotvan verran Tarjaa, Mattia, Heinistä, Marttia ja mikä-sen-kokoomuspojan-nimi-nyt-taas-olikaan? Mahdoinko menettää jotain? No, kaipa lepo oli tarpeen, kun niin nukutti.

Kampanjaa pitäisi jaksaa käydä vielä kaksi päivää. Sunnuntaina en ole ajatellut kampanjoida, kahdesta syystä. Ensimmäinen on käytännöllinen: pitää korjata ne reaalikokeet. Toinen on periaatteellinen: minusta vaalirauhan vietto on ollut arvokas ja hyvä vanha suomalainen tapa, enkä tykkää yhtään, että sitä on nyt lähdetty murtamaan. Aloitteentekijöitä tai vaalirauhan rikkojia, näkökannasta riippuen, ovat olleet demarit ja heidän puoluesihteerinsä, jonka esityksestä muutkin puoluesihteerit lähtivät mukaan, kun kerran olivat kilpavarustelutilanteeseen ajautuneet. Ensisoittoa tästä saimme jo pressanvaaleissa.

Minusta vaalirauhan vietto on ollut paitsi tyylikäs lopetus kampanjoinnille myös kunnianosoitus demokratialle. Kampanjoida on saanut niin paljon kuin on jaksanut aina lauantain loppuun saakka, mutta vaalipäivä on ollut puhtaasti äänestäjien. Taistelu on tauonnut ja äänestäjät ovat käyneet piirtämässä päätöksensä pölyn laskeutuessa politiikan sotatantereiden ylle. Nyt rauha on muisto vaan, meidän pitäisi vielä viimeiseen äänestäjään saakka yrittää vaikuttaa mielipiteeseen - toki kohteliaan etäisyyden päässä vaalihuoneiston ovenkahvasta. Ja koska kaikki tietävät, että viime hetken vaikutusyrityksillä on merkitystä yllättävän monen äänestäjän kohdalla, saamme heittää hyvästit vaalisunnuntain suloiselle levollisuudelle. Pah.

Moni ehdokas aikoo kuitenkin - onneksi - puolustaa perinnettä ja jäädä kotiin viettämään vaalirauhaa. Minullekin saa vielä toki soittaa, lähettää sähköpostia ja tivata viimeisiä perusteluja äänestyspäätökselleen, mutta katukampanjointiin en usko enää sunnuntaina lähteväni. Käyn äänestämässä Lehmusvalkamassa, luen reaalivastauksia ja lähden iltapäivällä viimeiseen ehdokaskokoukseen ja sieltä vaalivalvojaisiin. Jotka vietetään muuten Bar Rennossa Yliopistonkadulla, tervetuloa! Vihreillä on ollut tapana pitää kampanjan palaute- ja tuuletuskokous ennen ääntenlaskua, ja tätä tapaa jatkamme. Maanantaina tunnelma on jo ihan erilainen: hohdokas ehdokkuus on kadonnut kuin prinsessa Tuhkimon juhlavarusteet, loisteliaat vaunut ovat muuttuneet kurpitsoiksi, on vain voittajia ja häviäjiä, arvokkaat esitteet ja mainokset ovat pelkkää roskaa. Tilaisuus ei ole enää otollinen palautepalaverille, parempi on hoitaa se pois kun vielä olemme kaikki ylväitä ehdokkaita.

Perjantain ja lauantain teen toki vielä täysillä kampanjaa. Olen tavattavissa Turun torilla ja torin laidalla, kävelykadulla ja kauppahallissa jokseenkin koko ajan, ellen sitten lähde jakamaan esitteitä hieman kauemmaksi. Jos haluat jutella, soita p. 050-5442 683, niin tavataan!

Pari sanaa politiikasta. Tampereen yliopiston työpolitiikan professori Pentti Koistinen näkyy julkaisseen nettikirjoituksen perustulosta. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukaista juttu, Koistinen antaa hyviä perusteluja sille, miksi sosiaaliturvaa pitää uudistaa. Hän on kriittinen sosialidemokraattien perustulovastustukselle: "Sosiaalidemokraattisen liikkeen piirissä kaikille kansalaisille tarkoitettuja universaaleja sosiaaliturva- ja hyvinvointipalveluja on tuettu vain rajoitetusti, syyperusteisesti. Ilman entisen Maalaisliiton ja Kansandemokraattien painostusta monet näistäkin universalismeista olisivat jääneet toteutumatta. Tämä linja saa kysymään ovatko sosiaalidemokraatit aidosti kiinnostuneita sosiaalisista oikeuksista vai halutaanko ne ehdollistaa?"

Aivan varauksetta ei Koistinen kuitenkaan hyväksy meidänkään mallejamme. Hänen varauksensa liittyvät erityisesti mallin työllisyysperusteluihin mutta myös mahdollisiin sosiaalisiin loukkuihin. " ... Näistä syistä perustulomalli olisi miellettävä keskustelujen (työmarkkinajärjestöt, sosiaalivakuutusinstituutiot, puolueet, jne.) avaukseksi ja kehittämistyön lähtökohdaksi eikä valmiiksi ratkaisuksi.", Koistinen kirjoittaa. Juuri näin, tätähän me olemme itsekin sanoneet. Perustulo on keskustelun avaus - ei vielä viimeistelty ehdotus. Perustulo vaatii tutkimusta, mutta malli osoittaa sen olevan realistinen. Tästä olisi hyvä jatkaa, jos puolueiden poliittinen rohkeus sen suinkin sallisi.

Vihreiden Pekka Haavisto kirjoittaa blogissaan asiasta, jota olen itsekin ajatellut, ja joskus puhunutkin sen puolesta: "Kolmas kiinnostava keskustelu koski suoria nettilähetyksiä valtuuston kokouksista. Kun (Helsingin)kaupunginjohtaja Jussi Pajunen varoitteli, ettei nettilähetyksiä varmaan seuraisi kovinkaan moni, valtuutettu Osku Pajamäki muistutti, että samalla perusteella valtuuston lehterit voitaisiin poistaa. Kyse ei olekaan katsojamääristä, vaan kaupunkilaisten ja toimittajien mahdollisuudesta seurata kokouksia mahdollisimman helposti niin halutessaan. Kun jokaisella Pihtiputaan mummollakin pyörii jo nettivideo Youtubessa, niin webcam-lähetys valtuustosta - tai alkajaisiksi nettiradio - ei ole vaikea toteutettava."

Turussa kaupunginvaltuuston kokoukset tallennetaan kelanauhoille, joten ei luulisi olevan kummoinen tekninen muutos nauhoittaa puhe myös digitaaliseen muotoon kaupungin nettisivuja varten. Tietenkään "valtuustoradiosta" ei tulisi mitään hittikanavaa, mutta jotkin keskustelut (esim. talousarvio, tietyt kaava-asiat kuten Kakola ja kauppatori, taannoinen ja tuleva kouluverkkokeskustelu, muut palveluita koskevat isot päätökset) kiinnostaisivat varmasti osaa kaupunkilaisista.

Valtuuston toiminnan julkisuus suhteessa kuntalaisiin on ollut Turussa aika heikosti kehittynyttä. Periaatteessa kaikki on kunnossa: kokoukset ovat avoimia ja lehtereille mahtuu väkeä. Mutta eivät kaikki jaksa tai pysty tulemaan paikalle, ja silloin seuranta on ollut haastavaa.

Äänestystulosten seuraaminenkin on tullut mahdolliseksi vain pieni aika sitten. Vuoden 2005 alussa tein valtuustoaloitteen pöytäkirjakäytännön muuttamiseksi, jotta netistä voisi edes seurata yksittäisen valtuutetun äänetyskäyttäytymistä. Vasemmistoliittokin puuttui samaan asiaan samoihin aikoihin. Käytäntö myös muuttui. Ensi alkuun äänestyslistojen skannatut kopiot oliva niin pienellä, että oli vaikea erottaa plussaa ja miinusta, mutta nyt fonttikoko näyttää kasvaneen, välillä jopa liiallisuuksiin. Hyvä, että nyt listat löytyvät, mutta puheiden löytyminen olisi vielä selkeä lisäparannus. Ehkä asia kehittyy parempaan suuntaan sitten, kun laitteet seuraavan kerran uusitaan. Toivotaan näin.

"Joko sut on äänestetty jatkoon?"

Oi ihana huhtikuu ... ei kun hups, maaliskuuhan se vielä onkin. On niin lämmintä, että voisi olla huhtikuu, jopa toukokuu. Talvi jäi tänä vuonna todella lyhyeksi, jollei takatalvea tule. Sanotaankohan tulevaisuudessa, että lyhyt, lyhyempi, lumipeitteinen talvi? Vaan on lämmöstä se hyvä puoli, että kampanjaa on kivempi käydä auringonpaisteessa kuin silloin, kun räntää sataa vaakasuoraan. Ihmiset ovat paljon hyväntuulisempia.

On ollut kiva jakaa esitteitä kaduilla ja toreilla. Osalle vastaantulijoista tulee tietysti tuputettua materiaalia ties kuinka monetta kertaa (anteeksi, anteeksi!), ja osa on jo äänestänyt, mutta moni ottaa edelleen mainoksia vastaan hyvillä mielin. Eilen oli tosi mukavaa, kun moni vastaantulija sanoi jo äänestäneensä minua. Vaalien tuloksesta on paha sanoa mitään, mutta joka tapauksessa voin olla onnellinen ihmisiltä saadusta ihanasta palautteesta. Toimintani kunnallispolitiikassa on saanut kiitosta, ihmiset käyvät taputtelemassa olkapäälle ja kehottavat jatkamaan samaan malliin. Todella ihanaa, hyvän palautteen voimin jaksaa taas painaa pitkää päivää papereiden ja kokousten parissa.

Koulussa oppilaat ovat kovasti kiinnostuneita vaaleista. Tosi-TV:n ja telkkariäänestysten myötä oppilaiden kiinnostus vaaleja ja äänestämistä kohtaan on mielestäni selvästi kasvanut tällä vuosikymmenellä. Big Brother-, Idols- ja Maajussille morsian- kännykkä-äänestykset tekevät valintamenetelmää tutuksi paremmin kuin yksikään äänestysaktiivisuutta kohottava mainoskampanja. Oppilaat tuntuvatkin keskenään puhuvan esimerkiksi siitä, miten näissä vaaleissa "jokaisella on vain yksi ääni". Silti ainakaan seiska- ja kasiluokkalaiset eivät vielä kunnolla hahmota, mistä vaaleissa oikein on kyse. Tänään yksi oppilaistani tiedusteli minulta, "joko sut on äänestetty jatkoon" :). Kiinnostuksessa on selvä Idols-lisä. He myös luettelevat minulle, missä kaikkialla ovat kuviani nähneet. Hyvä näin. Tärkeintä on tässä vaiheessa myönteinen kiinnostus vaalijärjestelmää ja äänestystä kohtaan, demokraattisen yhteiskunnan toimintaperiaatteet tulevat tutuiksi sitten hieman myöhemmin yhteiskuntaopin kurssilla.

Ysiluokkalaiset ja lukion oppilaat ovat paremmin perillä siitä, mistä vaaleissa on oikeasti kyse. Nuorisovaalien tulokset tulivat tänään. Olin todella tyytyväinen, kun huomasin, että varsinaissuomalaiset nuoret olivat valinneet "omaan eduskuntaansa" kaksi nuorinta vihreää ehdokasta, joista toinen on peräti oman kouluni eli Norssin kasvatti! Valituiksi tulivat siis Ville-Veikko Mastomäki ja Sini Terävä. Onnea V-V ja Sini!

Vaalirahoituksesta

Ministeri Leena Luhtasen vaalirahoituksen koukeroista lähtenyt kohu toi niin minun kuin varmaan monen muunkin ehdokkaan mieleen sen, että toki tiedot vaalirahoituksestaan voisi julkistaa jo nyt, ennen vaalipäivää. Summat ovat hieman noin-summia, koska aivan kaikkia laskuja ei ole vielä maksettu, tai niitä ei ole vielä edes tullut. Jotain pientä olen voinut unohtaa. Mutta aika tarkkaan olen kampanjakuluistani selvillä ja rahapussin pohja pilkottaa pahasti.

Tässä siis lyhyt selostus kampanjani rahoituksesta. Monen muun puolueen ehdokkaat nauravat mahansa kipeäksi tätä lukiessaan, niin pieniä ovat kampanjasummamme heidän kampanjoidensa loppusaldoihin verrattuna. Mutta vihreäksi kampanjaksi tämä on iso - ja ehdottomasti suurin minun koskaan tekemistäni. Eikä monella pienemmän puolueen ehdokkaalla ole rahaa tämänkään vertaa.

• Kulut: kampanjani loppusummaksi muodostunee noin 8300 - 8500 euroa. Suurin kuluerä on mainokset: niihin menee lähes 6000 euroa. Tästä yli puolet nielee nyt käynnissä oleva JCDeCaux´n bussipysäkkimainoskampanja. Vaalilehteä tai ostettua mainosjakelua minulla ei ole ollut. Lehtimainontaa olisi ollut hyvä olla enemmän ja useammissa lehdissä, mutta kun ei ole enempää rahaa, niin ei ole enempää. Mainosesite kustansi kaikkineen noin 600 euroa. Muita kulueriä ovat kampanjatuotteet, valokuvaukset meikkeineen ja kampauksineen, nettisivujen päivitys, tilaisuudet kahvituksineen ja ehdokasmaksu (400 euroa).
• Tulot: tähän mennessä olen saanut neljältä yksityishenkilöiltä vaalitukea yhteensä noin 2600 euroa. Yksi näistä on mieheni ja kaksi muuta sukulaisiani. Yksi tuntematon lahjoittaja on tukenut kampanjaani 500 eurolla, mistä hänelle valtavan iso kiitos! Loput hieman vajaa 6000 euroa on peräisin (nyttemmin tyhjältä) säästötililtäni, jonne olen tallettanut luottamustehtävien hoidosta saamiani kokouspalkkioita. Yrityksiltä en ole pyytänyt enkä saanut tukea, enkä ole vaalien jälkeen "kiitollisuudenvelassa" kenellekään kampanjani taloudellisesta tukemisesta. Itsenäisyyteni poliittisena päättäjänä ei ole edelleenkään millään tavalla vähentynyt tai vaarantunut. Periaatteessa olisin kyllä voinut ottaa kestävän kehityksen kriteerit täyttävältä yritykseltä vaalitukea vastaan, jos tuki olisi ollut ehdotonta. Mutta en siis ole sellaista edes pyytänyt saati sitten saanut. Tukiyhdistyksen kautta ei ole kierrätetty rahaa kampanjaan, sillä tukiyhdistystä ei ole.
• Muu tuki: Turun Seudun Vihreät ry on tukenut jokaisen jäsenensä kampanjaa maksamalla yhden tilaisuusmainoksen yhdessä toisen ehdokkaan kanssa. Minun osaltani tämä toteutui jo vuoden 2006 puolella, jolloin meillä oli Ville-Veikko Mastomäen kanssa ilmastoaiheinen tilaisuus Vimmassa. Vihreät Naiset ry maksaa kaikille jäsenehdokkailleen osuuden yhteiseen mainokseen, tämä ilmestyy nyt tulevan lauantain Turun Sanomissa. Vihreän liiton Varsinais-Suomen piiri ry on mainostannut ehdokkaitaan piirin vaalilehden, ehdokasjulisteen ja muutaman yhteisen lehtimainoksen verran.
• Laillisuus: Tilapäistä taittoapua ja valokuvaajaa etsittäessä on ehdoksi asetettu, että hommat tehdään laillisesti. Näin on myös toimittu. Vakitaittajallani/nettisivujen tekijällä on toiminimi, ja asia on siltä osin kunnossa.

Siinä se. Ei suureellista, mutta periaatteessa pitäisi riittää. Siitä olen pahoillani, että rahani eivät ole riittäneet aluelehdissä mainostamiseen. Periaatteena on ollut, että velkaa ei oteta, mutta kaikki säästetty saa mennä. Töistä en ole voinut olla pois sen enempää rahan kuin työtehtävien hoitumisenkaan takia. Yhden päivän aion pitää vapaata nyt loppuviikosta.

Vihreiden puoluesihteeri Ari Heikkinen on tänään ottanut kantaa meille vihreille niin tuttuun teemaan, vaalirahoituksen avoimuuteen. Heikkinen vaatii, että vaalirahoituslakia on uudistettava niin, että kampanjoiden rahoitus ja se miten rahat käytetään, saadaan tosiasiallisesti läpinäkyväksi. Kannatan vaalirahoituksen avoimuuden lisäämistä, ja minusta olisi myös tarpeen keskustella vaalikampanjoinnille asetettavasta kattosummasta. Demokratian ja riippumattoman päätöksenteon kannalta on erittäin ongelmallista, jos läpimenoon tarvitaan useiden kymmenien tuhansien eurojen kampanjaa. Ja kalleimmat kampanjathan maksavat vielä paljon enemmän.

Valistunut äänestäjä seuraa tarkkaan, mikä firma mainostaa kenenkäkin ehdokkaan vaalilehdessä, ja miten tämä sitten vaikuttaa hänen myöhempään päätöksentekoonsa. Joskus toivoisi, että myös valistuneet toimittajat olisivat tässä seurannassa hieman nykyistä aktiivisempia. Eduskuntavaalilehdissä runsaasti mainostavat paikalliset rakennusliikkeet kun eivät ehkä ole täysin pyyteettömästi kansankunnan demokratiakehityksen edistämisen asialla.

PS. Jos jostain ihmeen syystä haluaisit vielä loppumetreillä tukea kampanjaani, se onnistuu näitä ohjeita noudattaen.

Kohteena kulttuuripääkaupunki

Sunnuntai kului Auran rantamilla. Puolen päivän molemmin puolin olin jakamassa kuumaa mehua, keksejä ja vaalipropagandaa jokirannassa. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja ihmisillä tuntui olevan kevättä rinnassa, sillä rakastavaiset ja mäyräkoirien kanniskelijat olivat ryömineet talvehtimiskoloistaan esiin.

Alkuillasta käynnistyi WAMin kahvilassa kulttuurikeskustelu. Väkeä oli paikalla mukavasti, siis vaalitilaisuudeksi. Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn kertoili ensin siitä, mitä Helsinki oppi kulttuuripääkaupunkihankkeestaan, ja sen jälkeen Irina puhui mm yhteisöllisyydestä, taiteen merkityksestä ihmisille ja unelmien tärkeydestä. Irinan puheesta mieleen jäivät mm. seuraavat ajatukset:

• Ihmiset elävät kovin erilaista arkea, taide on keinomme kokea yhteistä arkea.
• Mikä on yhteisön liima? Yksi osa sitä on taiteen ja kaupunkikulttuurin luoma yhteisöllisyys.
• Kaikkien on päästävä osalliseksi kulttuurin unelmoinnin energiasta.
• Jokaisen unelma kulttuuripääkaupungista on merkityksellinen, hanke ei ole kauneuskilpailu sivistyksen kohtaamisesta.

Oli kiinnostavaa tajuta, että Helsinkikin lähti tekemään kulttuuripääkaupunkiuttaan tiukassa taloustilanteessa, silloin lama aiheutti toinen toistaan huonompia talousuutisia. Helsinkiläisille kulttuuripääkaupunkius oli reitti kohti parempaa tulevaisuutta. Sitä toivon sen merkitsevän myös meille turkulaisille ja varsinaissuomalaisille.

Irina kertoili myös mielenkiintoisia käytännön juttuja. Yksi esimerkki jäi mieleeni: taiteilija halusi tehdä kadunkulmaan (n. 30 m2) taideteoksen, ja tarvitsi sitä varten luvan kaupungilta. Taiteentekijä tietysti näki nurkkauksen kiinnostavana kaupunkitilana, ja suunnitteli siihen oman kommenttinsa. Miten kaupunki näki taiteilijan? Henkilönä, jonka piti saada hankkeen eteenpäinviemiseksi erilaiset luvat yhdeksältä (9!) kaupungin eri virastolta sekä järjestää vakuutusasiat kuntoon. Moinen byrokratia on kohtalaisen varma konsti taiteellisen kunnianhimon tyrmäämiseksi!

Kaupunki otti asiasta onkeensa, ja Helsinkiin tuli yhden luukun palveluperiaate. Tämä pitää toteuttaa meilläkin! Ja osin on jo toteutettukin, Irina tiesi kertoa, että elokuvantekijät ovat olleet tyytyväisiä kaupungilta ja apulaiskaupunginjohtaja Kaija Hartialalta saamaansa palveluun.

Itse alustin WAMissa kulttuuripääkaupungin tavoitteista, mahdollisuuksista, tarpeista ja riskeistä. Alustusten jälkeen käytiin tilaisuuteen tulleiden kesken pitkähkö ja eläväinen keskustelu. Lupasin viedä keskustelun perusviestit maanantain valtuustoon, jossa oli infotilaisuuden aiheena juuri kulttuuripääkaupunkihanke. Ja näin myös tein. Kaupunginvaltuuston kulttuuripääkaupunkikeskustelua alustivat Kaija Hartiala ja Suvi Innilä.

Tässä maanantaisen valtuustopuheenvuoroni keskeinen sisältö:

• Oleellista nyt on sitoutuminen hankkeeseen koko Turun kaupungin ja Turku-konsernin osalta. Vastuu organisaation sitouttamisesta on erityisesti kaupunginjohtaja Pukkisella ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Randellilla. Sitoutumisen puute on aiheuttanut vahinkoja jo nyt. Hankkeet kuten Turun ylioppilasteatterin toimitilan myynti vetävat mattoa kulttuuripääkaupungin alta. Heikko esitys kaupungilta on myös taiteilijoiden työhuonetilanteen hoitaminen. Kulttuurikorttelin kiinteistöt on saatava pois myytäväksi aitottujen kiinteistöjen listalta.
• Hanke tarvitsee kaupunkilaisten hyväksynnän ja tuen. On mietittävä, miten se ansaitaan.
• Ruohonjuuritason perusasiat on saatava kuntoon: taiteiden ja kulttuurin on tultava päiväkoteihin, kouluihin ja vanhustentaloihin.
• Taitelijoiden kanssa on käytävä ongelmien ratkaisemiseksi pyöreän pöydän keskusteluja : kulttuurin tuottajien perusturva on edellytys luottamukselle, joka taas on kaiken perusta.
• Hinnalla emme voi kilpailla gloaalissa mittakaavassa, emmekä oikein enää laadullakaan. On siis kilpailtava sillä mitä on; koulutusyhteiskunta pystyy pärjäämään innovaatiokilpailussa. Satsatkaamme tähän.

PS. Maanantain Turun Sanomista löytyi hauska juttu. Demarit järjestävät nyt keskiviikkona klo 18.15 - 20 perustuloaiheisen tilaisuuden. Siis nuo samaiset demarit, jotka raivoisasti vastustavat hanketta. Samaan aikaan (18-20) on Vimmassa meneillään Vihreiden tilaisuus, jossa Ville Niinistö ja Monika Antikainen alustavat perustulosta. Äänestäjäparka - nyt on pakko valita puolensa!

PS 2. Olen tiistaina liikkeellä jokseenkin koko päivän ja siten tavattavissa torin laidalta, kävelykadulta, vihreiden kojulta kauppahalista ja monesta muusta paikkaa.

PS 3. Sunnuntaina ne sitten tulivat - isot abrijulisteet bussipysäkeihin. Turusta löytyy viikon ajan 70 Janinan, Villen ja Katrin megaisoa kuvaa. Tässä hieman esimakua sunnuntai-illan pimeydessä.

Tarjolla tuoreita ajatuksia

Huomenna sunnuntaina olen taas mehutermareineni tavattavissa jokirannassa, kaupungintalon paikkeilla Aurasillan pielessä klo 11-14. Paikalle on tulossa muitakin ehdokkaita. Tule juttelemaan, hae esite, lehti tai kuppi kuumaa mehua!

Klo 16.30 alkaa WAMissa kulttuuriaiheinen tilaisuus, katso siitä lisätiedot edellisestä bloggauksesta.

Politiikasta lyhyesti: paljoa en ole ehtinyt seuraamaan muiden tekemisiä, kaikki energia ja aika on mennyt työn lisäksi kadulla kampanjoimiseen. Mutta tässä pari havaintoa viikon varrelta vihreiden omista teemoista.

Perjantaina Vihreä eduskuntaryhmä julkaisi tiedotteen ja ohjelman työperäisestä maahanmuutosta. Kannattaa tsekata, näistä eivät muut puhu kovin paljoa.

Loppuviikosta vihreitä kohahdutti Suomen Kuvalehden pääkirjoitus, joka suitsuttaa perustuloa. Kirjoitus ei ole ainoa laatuaan, mutta tässä on viime aikoina enempi totuttu mätkintään kilpakumppaneiden taholta, joten kirjoitus ilahdutti. Joku on sentään ymmärtänyt asian oikein! Kirjoitusta ei taida löytyä SK:n nettisivuilta, mutta ystävällinen sielu oli naputtanut sen sähköpostiksi. Joten liitän tekstin tänne iloksi ja sivistykseksi. Tässä siis SK:n tuore pääkirjoitus:

Uusi Perusta

Perustulo olisi tämän ajan huomattavin yhteiskunnallinen uudistus. Se vapauttaisi energiaa työhön ja ihmisiä ikeen alta. Vaalien jälkeen siihen palataan. Perustulo eli kansalaispalkka on ollut jo vuosia keskustelun aihe - vihreän älymystön ajatus, jota muutkin ovat seuranneet uteliaasti. Monimutkaisen tukijärjestelmän korvaaminen on nyt vihreiden vaaliohjelmassa: kaikki 18 vuotta täyttäneet EU-kansalaiset saisivat Suomessa asuessaan 440 euroa kuukaudessa. Tulo-, ympäristö- ja pääomaverot kiristyisivät hiukan. Suurin osa verovähennyksistä ja sosiaaliturvan vähimmäisetuuksista häviäisi. Toimeentulo- ja asumistuki, lapsilisät ja 600 euoran minimieläke säilyisivät. Samoin asuntolaina korko- ja kotitalousvähennys. Valtion kustannukset pysyisivät nykyisinä. Puolueet eivät ole tarttuneet täkyyn ennen vaaleja, mutta suunnitelma on merkittävä avaus, johon on palattava. Kenenkään ei pidä maalata nyt itseään nurkkaan, kuten työreformissa.

Perustulo on aatteellinen vallankumous. Hallintoalamaisista, holhokeista, objekteista, tulisi omasta elämästään itse päättäviä, subjekteja. Loukut avautuisivat: työn tekeminen todella lisäisi aina hyvinvointia ja tuloja eikä enää uhkaisi kansalaisen taloutta, kuten nykyjärjestelmässä. Ihminen voisi kehittää itseään tai tehdä työtä, tarpeen mukaan, eri elämäntilanteissa joustavasti, itselleen sopivasti, perustulon turvaamana. Nöyryyttäminen luukuilla loppuisi: opiskelija ja työtön voisivat huoletta valita. Kotiäiti ja eläkeläinen niin ikään. Epävarmakin kokeilisi yrittäjyyttä, kun olisi selkänoja. Luovuus vapautuisi, tasa-arvo kasvaisi,kyykyttäminen vähenisi, vapaa-aika lisääntyisi. Vapauden myötä henkinen hyvinvointi paranisi. Perheongelmat vähenisivät, kun vanhemmat voisivat mitoittaa työtä ja perheestä huolehtimista tarpeen mukaan. Määräaikaisuus ja pätkätyöllisyys eivät olisi uhka, vaan mahdollisuus. Viranomaisten tarve vähenisi julkisella sektorilla oikealla hetkellä lähestyttäessä väestön ikääntymisen myötä työvoimapulaa. Perustulo houkuttelisi myös ulkomaista työvoimaa EU:sta. Kaupan ja hoivapalvelujen työvoimapula helpottuisi.

Ihmisille pitää palauttaa mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä - ja saada oikeutetut edut yhteisestä hyvinvoinnista. Järjestelmä tulee muuttaa, jotta ihmisille tarjoutuu mahdollisuuksia käyttää hyväkseen työelämän muutosta työn tekemiseen ja oman elämän rakentamiseen. Vastarintaa on, sillä perustulo murtaa nykyvallan perusrakenteen, holhouksen. Se ei murenna hyvinvointiyhteiskuntaa, vaan vahvistaa sitä. Firmat, pykälät ja viranomaiset sanelevat nyt liikaa. Kaikilla ei ole paluuta jatkuvaan, kuukausipalkkaiseen täystyöllisyyteen. Liian monet ovat tahtomattaaan ja ennenaikaisesti syrjässä, kahlittuina avustuksiin. Pienten palvelusten tarjoajat ja vähäväkiset on kylmästi heitetty tehotyön ulkopuolelle osaamisyhteiskunnassa. Työvoimapula ja työttömyys yhtä aikaa on mieletöntä. Suomen totuudenpuhujat, valtiosihteeri Raimo Sailas ja kansliapäällikkö Erkki Virtanen ovat varoittaneet ja vaatineet uutta analyysia. Yhteiskunnankriisi kypsyy, vaikka hitaasti. Perustulo on ratkaisu, uusi perusta. Siihen siirtymällä Suomen menestys jatkuu ja kansalaisvapaudet kasvavat.

Vihreiden rohkeita ja riskialttiitakin avauksia on kiitellyt mm. lauantain TS. Pian saamme nähdä, miten äänestäjät rohkeuttamme arvostavat.

PS. Tarkkaile katukuvaa. Kampanjani rahallisesti suurin satsaus ilmestyy näkyville pikapuoliin.

Kulttuuritilaisuus WAMin kahvilassa sunnuntaina klo 16.30!

TAITEESTA VOIMAA JA VAURAUTTA

Keskustelutilaisuus Wäinö Aaltosen museon kahvilassa sunnuntaina 11.3. klo 16.30. Kahvitarjoilu.

Keskustelua alustavat

IRINA KROHN - Kulttuurista hyvinvointia kaikille
Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja

KATRI SARLUND - Turku 2011: tulosta vai tuskaa
eduskuntavaaliehdokas
Vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja
Turun kaupunginvaltuutettu

Tervetuloa ruotimaan kulttuurityön mahdollisuuksia ja merkitystä Turussa ja Varsinais-Suomessa!

Lisätiedot:
Katri Sarlund
p. 050-5442 683
katri.sarlund@vihreat.fi
www.katrisarlund.net

Raportti harjoittelukoulujärjestelmän tulevaisuudesta valmis

Opetusministeriö on julkaissut odotetun "Opettajankoulutukseen kuuluvan ohjatun harjoittelun selvitysraportin" eli raportin harjoittelukoulujärjestelmän tulevaisuudesta. Raportti löytyy täältä. Lukaisin sen tosi pikaisesti läpi. Palaan asiaan omien kommenttieni kanssa myöhemmin paremmalla ajalla.

Raportin toimenpidesuositukset ovat sen verran lyhyet, että ne voi liittää tähän:

• Pääosa opettajankoulutukseen kuuluvasta ohjatusta harjoittelusta suositellaan pedagogisin perustein edelleen tapahtuvaksi yliopistojen harjoittelukouluissa.
• Kenttäharjoittelukäytäntö vakiinnutetaan siten, että kenttäharjoittelun osuus on noin
  kolmasosa kaikesta ohjatusta harjoittelusta.
• Opettajankoulutuksesta vastaava yksikkö rakentaa koulu- ja ohjaajaverkoston kenttäharjoittelun toteuttamiseksi.
• Kenttäharjoittelukoulujen ohjaajille suunnitellaan koulutuskokonaisuus yhteistyössä
  yliopistojen opettajankoulutuksesta vastaavan yksikön ja harjoittelukoulujen kanssa. Harjoittelukoulujen opettajien asiantuntemusta hyödynnetään koulutuksessa, joka voi samalla olla osa opettajien täydennyskoulutusta.
• Ohjatun harjoittelun järjestämiseksi opettajankoulutuksesta vastaavaan yksikköön perustetaan yhteistyöelin, jossa ovat edustettuina koulutuksen kokonaisuuden järjestäjä, harjoittelukoulujen edustajat ja kenttäharjoittelukoulujen edustajat. Tämä yhteistyöelin vastaa ohjatun harjoittelun suunnittelusta ja toteuttamisesta sille osoitetun rahoituksen perusteella. Yhteistyöelimen johtajana toimii opettajankoulutusohjelman kokonaisuudesta vastaava koulutuksen johtaja. Jokaisella opettajankoulutusohjelmalla on oma yhteistyöelin.
• Ohjatun harjoittelun yhteistyöelimen tehtäviin kuuluu myös harjoittelun tutkimus- ja
  kokeilutoiminnan kehittäminen sekä harjoittelukouluissa että kenttäkouluissa.

JK. Linkkasin raporttia sivujeni kautta. On ehkä helpompaa lukea se ihan omassa ikkunassaan. Jos haluat perehtyä raporttiin kunnolla, kopioi siis osoiteriville alla oleva nettiosoite:

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2007/liitteet/tr19.pdf?lang=fi

Ennakkoäänestys alkaa huomenna keskiviikkona

Vaan missä voi ennakkoäänestää? Löysin oheisen linkin, joka johdattaa Väestörekisterikeskuksen palveluun. Klikkaa ensin sivulle "Ennakkoäänetys kotimaassa". Kartan alta voi linkistä valita oikean kunnan, naputtaa oman osoitteensa ja klikata "Hae". Sitten kartta näyttää, missä on lähimmät ennakkoäänestyspaikat. Jos näkyville ei tule yhtään keltaista ennakkoäänestyspaikkapalloa, säädä kartan alla olevasta - + valikosta kartan mittakaava sopivaksi. Keltaisia palloja klikkaamalla aukeaa tietoruutu, josta löytyy paitsi ennakkoäänestyspaikan tarkka osoite, myös sen aukioloajat. Kohtalaisen kätevää.

Ja nyt ei kun ehdokasta päättämään. Näiltä sivuilta löytyy yksi hyvä kandidaatti :) ja viereisistä blogilinkeistä monta muuta.

Päivän uutisvirtaa

Päivän sähköisiä töitä tehdessä on tullut vastaan pari mielenkiintoista uutista. Piispa Mikko Heikka on blogissaan ottanut kantaa kirkon vastuuseen ilmastonmuutoksesta. Heikka perustelee kantaansa ja heittää haasteen kirkolliskokoukselle: "Tehkääpä aloite kirkon ilmastopoliittisen ohjelman laatimisesta.". Erinomaista!

Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus on Heikan mukaan antanut työntekijöilleen ja luottamushenkilöilleen suosituksen välttää lentomatkustamista ja käyttää junaa. Heikka itse pyrkii välttämään lentämistä niin pitkälle kuin mahdollista. Nyt kyllä tunnen ylpeyttä siitä, että olen kirkon jäsen. Vastaa aloitteellisuutta ei ole liikaa kuulunut julkisen sektorin napahenkilöiltä, yritysmaailmasta puhumattakaan. Toivottavasti kirkolliskokous ottaa Heikan vinkistä onkeensa ja ryhtyy töihin.

Toinen mielenkiintoinen uutinen löytyy Tietoviikko-nimisestä julkaisusta. Kuten lähes kaikki muutkin ehdokkaat, olen minäkin tuskaillut vaalikoneiden paljoutta. Silti olen toki mainostanut esimerkiksi meidän vihreiden omaa vaalikonetta. Olen kuitenkin hieman huolestuneena kuunnellut joitakin äänestäjiä, jotka tuntuvat luottavan todella vankasti koneiden tuloksiin. Kaikki eivät toki luota, mutta osalle yksittäisen koneen tuloksella vaikuttaa olevan iso merkitys. Koneet ovat hyvä lisä, mutta eivät koko totuus, eikä samanmielisyys asioissa kerro vielä mitään ehdokkaan henkilökohtaisesta kyvystä ajaa asioita eteenpäin. Lisäksi ne antavat hämmentävän ristiriitaisia tuloksia.

Tietoviikko on testannut vaalikoneiden toimintaa. "Ja niinpä neljä toimittajaa täytti neljän mediatalon vaalikoneet. Tulokset ovat hämmentäviä: Helsingin Sanomien vaalikoneen antama ykkösehdokas päätyi Ylen, MTV3:n ja Talouselämän koneissa sijoille 23, 232 ja 168. Toisen testaajan tuloksissa ykkössuositus päätyi sijoille 142, 228 ja 128. Kahdella muulla testaajalla tulokset osuivat paremmin yksiin. Koneen suositukseen on kuitenkin selvästi syytä suhtautua mitä suurimmalla varauksella."

Kyllä vaalikoneista on hyötyä ja niitä kannattaa käyttää. Niiden avulla äänestäjä saa tietoa ehdokaskanidaatin poliittisesta ajattelusta. Koneen tuloksiin ei kuitenkaan pidä luottaa - ainakaan liiaksi. Omia aivoja ei vieläkään ole syytä jättää narikkaan!

Kampanjointia ja vaalituloksia

Sunnuntaina kampanjoin tukiryhmäni kanssa lähes neljä tuntia Aurajokirannassa, kaupungintalon kohdalla. Ihmisiä oli liikkeellä valtavasti: aurinko helotti kevättaivaan täydeltä, ilma oli lämmin ja väki keväisen hyvällä tuulella. Turkulaiset osoittivat taas kerran, miten he ovat ottaneet Auran rannat omikseen. Monen reippailijan kohteena tuntui olevan uusi kirjasto, joka kätevästi sijaitsee jokirannan tuntumassa. Mieheni hoiti mehuhuoltoa vihreiden valtuustoryhmän vedenkeittimellä ja tukijoukkojeni naiset jakoivat mehua, vihreiksi tuunattuja keksejä, esitteitäni ja vihreiden vaalilehteä. Mehua kului ja politiikkaakin tuli puhuttua kohtalaisesti. Kunpa kampanjointi voisi aina kulua näin aurinkoisesti ja hyväntuulisesti! Päivästä jäi tosi hyvä mieli :). Kiitos tukiryhmäläisille ja Rustolle!

Ja kiitos myös äidilleni, jonka kasvattamat, kuivaamat, jauhamat ja pussittamat yrtit menivät jakoon lauantaina kävelykadulla Vihreiden 20-vuotissynttäreitä juhlittaessa. Viime kesä ei ollut erinomaisen hyvä yrttikesä, sillä kuivuus haittasi viljelyä. Mutta oli meillä silti jaossa kohtalainen määrä ainakin rakuunaa, iisoppia, sitruunamelissaa, nokkosta, oreganoa ja korianteria. Ja kaikki menivät! Yrtit ovat hauska joskin isotöinen vaalilahja, ja koska ne on kasvatettu maailman syrjässä sijaitsevalla mökkimaatilallamme, ne ovat jokseenkin puhtaita saasteista.

Kotona odottaa vielä kassillinen vadelma- ja mustaherukkateepusseja, jotka nekin pistän jakoon jossain sopivassa tilaisuudessa.

Tällä hetkellä odottelen tosin jo vaalituloksia. Virossa on ollut tänään parlamenttivaalit ja ääniä lasketaan paraikaa. Viron Vihreät (Rohelised) ovat nousemassa parlamenttiin. Suomen Vihreille tämä on merkityksellinen asia. Olemme kovasti toivoneet, että Vihreä liike ottaisi ilmaa siipiensä alle myös Suomenlahden eteläpuolella, ja tänään tämä harras toive mitä todennäköisimmin toteutuu. Tätä kirjoitettaessa alustavat tulokset ennakoivat 7,1 %:n kannatusta ja kuutta paikkaa. Äänikynnys Virossa on 5 %. Parhaimmat onnittelut Viron Vihreille!

Kuten monissa blogeissa on jo kerrottu, Greenpeace on vertaillut puolueiden ja ehdokkaiden ilmasto- ja energialinjauksia. Puolueiden arviointi löytyy täältä (skrollaa vaan sivua riittävän alas...). Demareiden ja kokoomuksen linjauksista ei Greenpeace ole löytänyt yksiselitteisen myönteisiä energia- ja ilmastotavoitteita. Vihreiden linjaukset ovat tämänkin koosteen mukaan puolueista kaikkein ilmastomyönteisimmät.

Varsinaissuomalaisten ehdokkaiden henkilökohtaiset vertailut löytyvät täältä. Hieman minua ihmetyttää, miten vertailu on tehty. GP ilmoittaa itse, että "Poimimme erikseen ehdokkaiden päätavoitteissa esiintyvät mielipiteet ja toisaalta mielipidekirjoituksissa, tiedotteissa ja blogiteksteistä esiin tulevat näkemykset.". Silti kohdallani lukee kohdassa "Mitä ehdokas muuten tuumaa ilmasto- ja energia-asioista kotisivuillaan", että "Ei vastausta". Hmm. Käsittääkseni olen tässäkin blogissa käsitellyt ilmastonmuutosta ja energia-asioita jo kyllästymiseen saakka, mutta sitä ei nähtävästi ole noteerattu. Ehkä voimavarat ovat loppuneet arvioitsijoilta kesken, mene ja tiedä.

Joka tapauksessa on hyvä, että ovat moisen vertailun tehneet. Mielenkiintoinen tulos selvityksestä on mm se, että "kansanedustajaehdokkaat, jotka kannattavat voimakkaimmin ydinvoimaa, ovat merkittävästi keskimääräistä haluttomampia sitoutumaan tuntuviin ilmastopäästöjen vähennyksiin". Lisää tällaista!

Mitäpä vielä? SAK luopuu lokakampanjastaan, niin paljon ne ovat saaneet siitä pyyhkeitä. Tai sitten niin huolestuneita ovat demarit kannatuksensa laskusta. En oikein tiedä, mitä asiasta ajattelisin. Olen tyytyväinen, jos tämä merkitsee sen tajuamista, että Suomi ei ole lokakampanjoinille otollinen maa. En arvosta sellaista politiikan tekotapaa, se ei ole tie parempaan maailmaan eikä edes tee politiikkaa pidemmän päälle kiinnostavammaksi. Ennemminkin loanheiton on tarkoitus toimia savuverhona: todellisista asioista ei tarvitse puhua, kun kaikki puhuvat tarkoituksella rakennutusta riidasta.

Mutta ei demareiden kannatuksen lasku ole mitenkään erityisesti SAK:n kampanjan syytä. Demarithan ovat itse pedanneet oman kampanjansa vastakkainasettelun korostamiselle ja "sinisen" vastapuolen mustamaalaamiselle. Asiakysymyksiä on pyritty välttämään tekemällä tikusta asiaa - tikusta, jolla kaivellaan olemattomia asioita. Kun demarit ja kokoomus hoitavat esimerkiksi kaikkia Suomen suurimpia kaupunkeja toisiaan kaulaillen ja muut pelistä pois pelaten (paitsi nyt Tampereella ;), on jyrkän vastakkainasettelun korostaminen melkoista bluffia - huonon maun teatteria. Olisiko mahdollista, että vaalit voisi voittaa myös puhumalla ihan asia, esimerkiksi esittämällä oman poliittisen näkökantansa kautta vastauksia ja visioita aikamme keskeisiin kysymyksiin. Kannattaisiko moista kokeilla, hyvä "lokapuolue" sdp? Onhan teillä ihan oikeasti jotain sanottavaakin, onhan?

Tusarin kysely povaa kahta vihreää kansanedustajaa

Tervetuloa jutustelemaan sunnuntaina Aurajokirantaan kaupungintalon edustalle (Aurasillan pieleen) klo 11-14! Tukiryhmäläisiäni on paikalla tarjoamassa kuumaa mehua.

Lauantaina Turun Sanomat julkisti tämänkertaisen vaaligallupinsa tulokset. Lisäpaikan olisimme kyselyn mukaan saamassa me vihreät (!!) ja meidän lisäksemme keskusta. Yhden paikan menettäjiksi ennakoidaan vasemmistoliittoa ja kristillisiä.

Gallupista saatujen kannatuslukujen muutokset ovat mielenkiintoisia, sillä tämän mukaan voimasuhteissa olisi tapahtumassa muutoksia. Vuoden 2003 vaaleihin verrattuna vihreiden kannatus olisi merkittävässä nousussa (11,4 %, kasvua +2,8 %), samoin on perussuomalaisten laita (2,7 %, kasvua +2,4 %). Keskustan kannatuksen nousuksi kysely toi vain +0,6 % (18,1 %), silti sillä irtoaisi lisäpaikka. Säpinää aiheuttaa laskijat: demarit 21,6 % (laskua -3,1 %), vasemmistoliitto (8,6 %, laskua -2,1 %) ja Suomen kansan sinivalkoiset (0,4 %, laskua -1,2 %). Kokoomus, kristilliset ja rkp liikahtelevat parin prosentin kymmenyksen verran suuntaan tai toiseen. Ei tuloksissa oikeastaan ole mitään ihmeellistä, ne vastaavat varsin hyvin sitä näppituntumaa, mitä vaalikojuilla käyneiden kansalaisten puheista on voinut päätellä.

Tässä poliittisen ilmaston sääennustus Varsinais-Suomen vihreille seuraavan parin viikon ajaksi: suurella todennäköisyydellä luvassa on lunta tupaan vasemmalta. Ja samaa luvataan perussuomalaisille sinivalkoisten taholta. Siellä myräkkä jo alkoi, Olavi Mäenpää (sks) on tehnyt selvityspyynnön eduskunnan oikeusasiamiehelle kansanedustaja Tony Halmeen (ps) eläkepäätöksestä.

Ei gallupeista pidä tietenkään liikaa innostua. Tusarin kyselyn otos oli vain tuhat henkeä, heistä 661 ihmistä ilmoitti puolueen, jota äänestää. Se ei ole paljoa. Eikä yhtäkään ääntä ole saatu, ennenkuin numerot on ihan oikeasti piirretty äänestyslappuihin. Toivon todella, että äänestäjämme lähtevät nyt sankoin joukoin uurnille tekemään poliittista ilmastonmuutosta. Meillä on paljon asiaa työlistallamme seuraavaksi nelivuotiskaudeksi, ja listaan kirjatuille asioille kuten sen ihan oikean ilmastonmuutoksen torjumiselle, köyhyyden vähentämiselle ja työelämän inhimillistämiselle on painavat perustelut.

Selvää tietysti on, että vihreiden ehdokkaiden kampanjoihin gallup tuo säpinää. Olemme koko ajan pitäneet toista paikkaa paitsi mahdollisena myös todennäköisenä, mutta nyt asia konkretisoitui kertaheitolla. Ville Niinistöä pidetään ehkä mediassa ennakkosuosikkina, mutta moni ehdokkaistamme on kakkospaikan tulevasta haltijasta eri mieltä :). Niin pitää ollakin, sillä meillä on monta todella hyvää kansanedustajaehdokasta ja listallamme on kosolti myönteistä menestymisen ja vaikuttamisen nälkää. Lasken tähän innokkaaseen joukkoon toki myös itseni. Varsinaissuomalaiset saisivat minusta poliittisen työn teolle omistautuneen, asioihin perehtyvän, ahkeran ja yhteistyökykyisen kansanedustajan, jolle ihmisten kuunteleminen ja demokratian kehittäminen ovat asiakysymysten ohella politiikassa keskeisiä asioita. Sellaisia ei ole koskaan liikaa...

Mahdollisia läpimenijöitä meillä on siis oikeasti monta. Te äänestäjät asian sitten ratkaisette. Luvassa on vihreän kampanjan innostunut loppuhuipennus. Kilvoittelusta huolimatta olen varma, että listan hyvä yhteishenki pitää loppuun asti. Sillä vain yhdessä voimme voittaa. Ja tietty vain äänestäjien antamilla valtuuksilla.

Kuuntele, kun Turun Radio tenttaa Vihreitä!

Perjantaina oli vuorossa Turun Radion vaalitentti. Tentittävinä olimme minä ja Ville Niinistö. Jos missasit suoran tentin, kuuntele lähetys nettiradiosta. Samalta sivulta löydät toki muidenkin puolueiden vastaavat tentit.

Ja kun pääsit alkuun, tsekkaa saman tien Vihreiden uusin Puoluetoimisto -video!

Take it Siriusly!

Torstaina olin iltapäivällä Siriuskorttelissa uuden pääkirjaston kutsuvierasavajaisissa. Ohjelmaan kuului mm. emeritusarkkipiispa John Vikströmin upea juhlapuhe ja runoilija Markku Innon herkkä juhlaruno Sirius. Huomisaamuna kirjasto aukeaa virallisesti.

Uuteen pääkirjastoon kannattaa mennä tutustumaan! Se on kuulkaa hieno, siis ihan oikeasti. Nyt se on tietty uutuuttaan silkoinen, hohtava ja puuntuoksuinen. Mutta samalla se tuntui niin mietityltä ja kotoisalta, että uskon rakennuksen kestävän aikaa ja käyttöä. Luulenkin, että kirjastosta tulee turkulaisten uusi uninalle: uutena hieno ja ihana, mutta hieman nuhraantuneena vieläkin rakkaampi kovan käytön ansiosta. Tai viinitermein: ensivaikutelmaltaan kevyen pirskahteleva, jälkimaku vakavan sivistynyt. Onnea Turku, tämän kanssa on kiva elää seuraavat sata vuotta.

Tässä iloksenne päivän kuvallista satoa. Näppäilin tosi nopeaan, sillä minulla oli hoppu eteenpäin enkä ehtinyt avajaisissa edes kahvikupposelle.

Toisen kerroksen tiloja: kurumainen siirtymä kahden tilan välillä.

Mittaa ja tilaa piisaa. Toinen kerros.

Asialehtien lukunurkka tietokirjapuolella. Toinen kerros.

Lastenosaston valaistusta toisesta kerroksesta nähtynä.

Lukunurkkaa toisessa kerroksessa, maisema kohti Aurajokea.

Tähän pihaan tulee kesällä kahvila. Vanha maaherran makasiini on kahvilatilaa.

Pihaa vanhalle musiikkikirjastolle päin.

Lastenosaston infotiski, ensimmäinen kerros.

Lukupöytien lukulamput nuokkuvat kuin metalliset vanamot.

Päivän poliittinen PS. SDP:n vaalitoimistoon on murtauduttu Helsingissä. Ei huolta, ei sieltä ainakaan uusia ajatuksia ole voitu viedä.

PS2. Telkkarista pölähti kokoomuksen mainos, jossa Niinistö ja Katainen yrittivät runtata demareiden lokakampanjan. Lopputulos: Niinistö runttasi Kataisen 6-0. Sauli paasaa ja oppipoika naurahtelee väkinäisen kohteliaasti. Oikein nolotti katsoa.

PS3. SAK:n lokakampanja (jaa että ei demarit tienneet tästä mitään, vai? Vaikka se on samasta puusta kuin demujen oma lokakampanja?) poikii ilahduttavia vastaiskuja. Kai se on niin, että kun poliittinen sanoma loppuu, on ryhdyttävä lokakampanjaan. Ällöä... Kuten Radio Sadan uutispäällikkö Markku Heikkilä asian tiistaina totesi Uutissi Turust -ohjelmassaan: "SAK on julkassu vaalimainoksen minkä mukka siin tapaukses et ei äänestä valtaa käyttää joku aamutakkiin pukeutunu olutmuki nosteleva hahmo. Ketä se on ei käy ilmi mut näyttää ulkosest jonkuv verran tyypilliselt aa yy toimitsijalt.".

PS4. Verkkouutisten uutisia: "Yksikään kolmen suurimman puolueen pääministeriehdokkaista ei lupaa nostaa Suomen kehitysapua YK:n tavoitetasolle eli 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta ensi vaalikauden aikana. Kokoomuksen Jyrki Katainen, SDP:n Eero Heinäluoma ja Keskustan Matti Vanhanen pitivät tavoitetta oikeana, mutta sen täyttämistä epärealistisena neljässä vuodessa. " Sisso. Että sellaista solidaarisuutta maailman köyhiä kohtaan. Voi jumankeka.