28.12.06

Perustulo ja sosiaaliturvan remontti puhututtaa

Turun Sanomien pääkirjoitus käsitteli tänään perustuloa otsikolla "Tukiviidakon karsinta tuskin onnistuu perustulon avulla". Aiheen kirjoitukseen antoi Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen, joka muutama päivä sitten samaisen TS:n haastattelussa vaati, että "nykyinen, tilkkutäkkimäinen sosiaaliturvajärjestelmä on uudistettava perusteellisesti".

"Korjaaminen ja paikkaaminen eivät enää riitä, vaan pitää ottaa täysin uusi asento, Huuhtanen painottaa. Uudistushankkeessa ei pidä Huuhtasen mielestä tyytyä tarkastelemaan pelkästään sosiaaliturvan tasoa. On myös otettava huomioon eri toimenpiteiden yhteensopivuus, verotus ja kannustus työntekoon." kuului Huuhtasen viesti TS:ssa 24.12, ja jatkui: "Nykyinen sosiaalietuusjärjestelmä on syyperusteinen. Uudistuksen tavoitteena Huuhtanen pitää siirtymistä kohti toimeentuloperusteista järjestelmää. - Poistettaisiin nykyiseen järjestelmään sisältyviä, osittain järjestelmän tilkkutäkkimäisen rakentamisen seurauksena syntyneitä epäkohtia. Tuloksen tulee olla mahdollisimman yhtenäinen, läpinäkyvä, aukoton ja hallinnollisesti virtaviivainen toimeentulojärjestelmä, joka mahdollistaa nykyistä paremman elämänhallinnan ja turvallisen työllistymisen, Huuhtanen linjaa.".

Tämän enempää ei juuri voi puhua perustulojärjestelmän puolesta sanomatta suoraan sanaa "perustulo". Huuhtanen tietää (kuten myös me vihreät), että aivan käden käänteessä iso uudistus ei toteudu. Siksi Huuhtasella on alkajaisiksi tarjota vaihtoehto, joka sekin kuulostaa tutulta: "Suurta uudistusta odotettaessa joudutaan kuitenkin jatkamaan nykyjärjestelmän pahimpien aukkojen tilkitsemistä. Huuhtanen esittää, että seuraava hallitus varaisi 500 miljoonaa euroa neljän vuoden aikana käytettäväksi kiireellisimpiin rukkauksiin parantamaan järjestelmän toimivuutta. Työmarkkinatuen nostaminen ja toimeentuloetuuksiin kohdistuvan verotuksen keventäminen ovat Huuhtasen listalla kärjessä. Samalla tulisi korottaa muun vähimmäisturvan kuten kansaneläkkeen sekä sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistasoa. ... Hallitusohjelmaan pitäisi ottaa myös ns. Soininvaaran etuoikeuden laajentaminen. Tämä tarkoittaisi toimeentuloasiakkaan sallittujen työtulojen määrän korottamista.".

Vihreät esittelivät perustulomallinsa luonnosta joulukuun alkupuolella puoluevaltuuskuntamme kokouksessa Joensuussa (ks. pari bloggausta taaksepäin raportti kokouksesta). Mallin esitteli puolueen turkulainen varapuheenjohtaja Ville Niinistö. Villen esityksen viimeinen PowerPoint-slaidi käsitteli juuri tätä välivaiheen toimintaa. Perustulotyöryhmämme oli muotoillut tarvittavat toimet pääpiirteissään näin:

On todennäköistä, että perustuloa kohti edetään askeleittain. Seuraavilla askelilla voidaan saavuttaa perustulon kaltaisia vaikutuksia ja ohjata järjestelmäämme kohti perustuloa:

1. Pienituloisten veroale – alle 1 000 euron kuukausitulot verovapaiksi
- Matalatuottoinen työ on tehty nykyään kannattamattomaksi. Pienituloisten veroale vähentäisi köyhyyttä ja lisäisi työn kannattavuutta työntekijälle perustulon kaltaisella tavalla.


2. Sosiaaliturvajärjestelmän yhtenäistäminen
- Yksi, yhtenäinen syyperusteinen perusturva, jolla on yhtenäiset myöntämisperusteet (työmarkkinatuki, peruspäiväraha, sairauspäiväraha, minimivanhempainraha, kansaneläke, kotihoidontuki). On kohtuutonta, että nykyisin eri syistä pienituloiset asetetaan keskenään eriarvoiseen asemaan.


3. Sosiaaliturvan ja työn yhdistämisen helpottaminen
- Sosiaaliturvajärjestelmää on uudistettava siten, että työn vastaanottaminen (myös osa-aikaisen ja keikkatyön) on työnhakijalle kannattavaa. Uudistus on toteutettava siten, että se ei rankaise vaan kannustaa sosiaaliturvan varassa eläviä.


4. Yrittäjien ja apurahaa nauttivien sosiaaliturvan vahvistaminen
- Yrittäjien (ja heidän puolisoidensa) ja apurahalla työtä tekevien sosiaaliturva ei nykyisellään ole palkkatyön tasolla (ansioeläkkeen puuttuminen, toimeentulotuen tiukemmat ehdot jne.). Yrittäjyyttä ja luovaa työtä on tuettava saattamalla heidän oikeutensa palkkatyön tasolle ansiotason siitä kärsimättä.

Tämän päivän TS-pääkirjoitus toivoi sosiaaliturvan uudistamisen nousevan vaalikeskusteluissa keskeiseksi teemaksi. En voisi olla enempää samaa mieltä. "Perusturvan elementteihin kaivataan isoja korotuksia. Jälkeenjääneisyyden korjaaminen kertarysäyksellä tuskin onnistuu. Olisikin järkevää liittää tasokorotuksiin rakenteellisia uudistuksia.", TS jatkoi. Edelleen samaa mieltä. Mutta sitten tuli epäilyksen paikka: "Suomessa sosiaalisia tulonsiirtoja maksetaan erityisten erikseen mainittujen syiden perusteella. Tällaisen syyperustaisen turvan vaihtoehtona on kaikille automaattisesti lankeava kansalaispalkka tai perustulo. Huuhtasen puheenvuoro haiskahtaa kansalaispalkalta, vaikkei hän suoranaisesti tätä ehdota. ... Kansalaispalkalle tai perustulolle on joitakin järkeviä perusteluja, kun pyritään yksinkertaistamaan sosiaalitukia. Poliittisesti asia on kuitenkin niin ristiriitainen, ettei läpimeno ole mahdollista. Järkevämpää on keskittää voimavarat nykyisen systeemin korjaamiseen.".

Kiitos TS:lle, joka pitää yllä keskustelua sosiaaliturvan uudistamistarpeesta. Remontti on tarpeen, katsoipa asiaa melkein mistä näkökulmasta tahansa. Keskustelun myötä saattaa perustulokin muuttua poliittisesti mahdollisemmaksi, kunhan ihmiset myös muissa poliittisissa ryhmissä ja kansan keskuudessa oppivat ymmärtämään, mistä perustulomallissa oikeastaan on kyse. Ei ilmaisen rahan jaosta eikä työhaluttomien hyysäämisestä vaan arjen turvaamisesta, työn kannattavuuden parantamisesta, sosiaaliturvan selkeyttämisestä, oikeudenmukaisuudesta ja elämänlaadun ja -hallinnan parantamisesta.

Huuhtasen artikkelin virittämän keskustelun laineet löivät tänään jo ministerien nokkapokkana maan hallituksessa. Keskustan peruspalveluministeri Liisa Hyssälä on tänään kannattanut Suomenmaassa sosiaaliturvan uudistamista. "Sekavat tukimuodot eivät Hyssälän mukaan tunnista pätkätöitä, pitkittyvää työttömyyttä, pienipalkkaisten työsuhteiden yleisyyttä tai toimeentulo-ongelmia.", kirjoittaa Suomenmaa. "– Huuhtasen esittämä sosiaaliturvan uudistus olisi jo paikallaan", linjaa Hyssälä. Välillä hän palaa vanhaan lempiaiheeseensa pieniin eläkkeisiin, joihin liittyvistä suurista sanoista hänet tullaan iäti muistamaan, ja jatkaa taas Huuhtasen linjaa. "Työtä ei edelleenkään kannata ottaa vastaan. Miten voi olla mahdollista, että menettää joitakin etuja kun ottaa työtä vastaan?", kysyy Hyssälä.

Kaksi H:ta eli Huuhtanen ja Hyssälä saivat tänään kolmannen H:n eli sosiaalidemokraattisen sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataisen reagoimaan. Ei ollut erityisen yllättävää, että nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän "arkkitehtipuolueen" edustaja tyrmää ajatuksen sosiaaliturvajärjestelmän suurremontista. Verkkouutiset kirjoittaa: "Massiiviseen uudistukseen ei ole (Haataisesta) mitään syytä ryhtyä, mutta joidenkin aukkokohtien paikkaus on tarpeen kaiken aikaa maailman muuttuessa. Näitä uudistuksia sorvaamaan ei tarvita mitään raskaita komiteoita.". Perään tulee demariargumentti: "Haatainen korostaa, että ansaitusta sosiaaliturvasta eli työeläkkeistä ja ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta ja vanhempainrahoista pitää aina huolehtia. Se tuo varmuutta elämään, rohkaisee asunnon hankintaan ja riskinottoon yrittäjänä.". Laiha lohtu nykyajan pätkä-, silppu-, määräaikais-, osa-aikais- tai vuokratyöläiselle, jota myös prekariaatiksi kutsutaan.

Haloo, demarit! Teille kuuluu aivan ansaittu kiitos siitä, että Suomeen aikanaan rakennettiin niihin oloihin pätevä sosiaaliturvajärjestelmä. Ilman sitä työtä Suomi ei olisi se maa, mikä se nyt on. Mutta ajat ja työelämä ovat muuttuneet. Järjestelmiin ei saa rakastua, ei, vaikka olisi ne itse rakentanut. Nyt on paljon ongelmia, jotka johtuvat siitä, että aika on ajanut järjestelmämme ohi. Siksi se on uudistettava. Silmät pitää avata ja nähdä tämä päivä ja tulevaisuus. Huolimatta siitä, että tuntee kiintymystä omiin rakenteisiinsa. Ja huolimatta siitä, että on naimisissa nykyjärjestelmän suhteen ei-niin-puolueettoman ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Pitää ajatella ensisijaisesti ihmisiä, ei järjestelmiä. Sydämen pitäisi myös tämän vuosisadan alkupuolella sijaita pääosin vasemmalla puolella. Nyt tuntuu liian usein siltä, että sillä paikalla on vain oma demarilompakko.

Ja sitten omaan napaan: päivä on kulunut siivotessa, erityisesti siivotessa sähköpostia. Siinä on sitten viheliäinen siivouksen muoto, johon ei auta edes kotitalousvähennys tai kiltti puoliso. Itse se roina on pakko läpikäydä. Voi kettu, kuka tämänkin viheliäisyyden keksi? Mattojen tamppaaminenkin olisi hauskempaa.

Sain luettua loppuun Kalle Haatasen "Pitkäveteisyyden filosofian" (ks. aiempi bloggaus). Teksti pysyi terävänä loppuun saakka. Osa meni hieman yli hilseen, luonnontieteilijä kun olen, mutta pääosin pysyin rattailla. Haatanen kirjoittaa mm. siitä, miten työn abstraktisuus on saavuttanut järjettömät mitat: emme enää näe työmme tulosta, ja miten työprosessin luonteen pohdinta on paikka paikoin ottanut itse työn paikan (Haatanen tuntuu vihaavan erityisesti työn kehittämispäiviä ;). Hän puuttuu myös siihen, että nykyajan työntekijän kuuluu olla käytettävissä kaiken aikaa ja joka paikassa.

Lisäksi Haatanen tuo esille mielenkiintoisen ajatuksen siitä, miten "Moderni virtuoosi on kykeneväinen mihin tahansa, mutta kaikki aktuaalinen uhkaa tätä kykyä. Liian pitkään samanlaisena kulkeutunut ura on rasite, liiallinen eksperttitieto on rasite, liika (muutamaan kieleen keskittynyt) kielitaito on rasite. Jokainen aktuaalinen, todellinen teko tai tausta on rasite, joka uhkaa modernin virtuoosin kykyä tulla miksi tahansa tai oppia mitä tahansa taito. Kyse on sangen omaperäisestä joutilaisuuden alalajista, jossa kaikenlainen kyvykkyys ohittaa mennen tullen saavutukset ja historian, perinteisesti ammattitaidosta puhumattakaan. Enää ei tarvitse esittää aikuisuuteen liittyvää kysymystä, mitä tehdä lahjakkuuden jälkeen. Vastaus kysymykseen on yhdentekevä modernissa työelämässä, jossa vaalitaan ja etsitään vain lahjakkuutta, kykyä ja potentiaa.". Tyly ajatus, mutta ei epätodellinen. Onneksi on toki toisenlaisiakin tehtäviä ja työpaikkoja, mutta kyllä monissa työpaikoissa on syytä kysyä, palvotaanko lahjakkuutta ja potentiaa, mahdollisuuksien ruumiillistumaa ja lupausta jostain, yli kaiken muun, kuten kokemuksen ja kertyneen ammattitaidon. Ja että mikä järki siinä on, jos asiaa ihan rehellisesti pysähtyy ajattelemaan?

Kirjan loppupuolella Haatanen kirjoittaa mielenkiintoisesti onnesta ja kuolemasta. Jos kirja kiinnostaa, sen löytää varmasti kirjastosta, ja ostaakin voi paitsi kovakantisena myös halvempana pokkarina. Voi sitä aikansa huonomminkin käyttää kuin lukea hieman kärttyisenoloisen kolmevitosen aikalaiskritiikkiä.

27.12.06

Tapania takkatulen loimussa

Tapaninpäivä kului kansallisen tradition mukaan: kävi vieraita. Pidimme ystäväpariskunnan kanssa joulun nyyttärirääppiäiset, hyvää oli ja hauskaa myös! Kiitos erinomaisesta seurasta, ystävät! Takkatulivideo osoittautui mielenkiintoisemmaksi kuin luulinkaan... (Kyllä, minulla on kaikista maailman dvd-esityksistä takkatulivideo, uskokaa tai älkää. Tästä ei paljon kitschimmäksi pääse, jos ei hanki aitoa tekotakkaa!)

Pari viikkoa sitten kirjoitin valtuuskuntauutisoinnin yhteydessä omaa pohdintaani siitä, milloin alkaa keskustelu ilmastonmuutosyhteiskunnassa elämisestä tavallisen arkielämän tasolla. No, se alkoi saman tien. Anna-lehden toimitus pohtii joulun kaksoisnumeronsa pääkirjoituksessa päätoimittaja Taina Laaneen suulla mm. seuraavaa: "Minä kaipaan lunta välillä niin että sattuu. ... Mietin, millaiseksi muodostuu nykylasten mielikuva Suomen talvesta, onko se keskieurooppalaisen vihreänruskeanmusta vai samanlainen kuin minulla: kirpeä, jäinen, luminen, täynnä autonlasien raaputusta, luistimissa palelevia varpaita ja pakkasen salpaamaa hengitystä. ... Todennäköisesti meidän on myös opittava sopeutumaan, kestämään sysimustaa talvea, harrastamaan ulkona myös ilman lunta. Kenties rakentamaan erilaisia taloja, myymään erilaisia vaatteita ja palveluja. Entä millaisia ovat ne joululaulut, joita Suomessa sävelletään ja lauletaan jouluna vuonna 2056? Onko niissä hankea ollenkaan?".
Minäkin kaipaan vähän väliä lunta niin että sattuu. Joulukuusi, kynttilät ja muut tunnelmanluojat eivät korvaa lunta talven tekijänä. Haluan haistella lumen tuoksua, haluan tuntea lumisateen poskipäillä, haluan kuulla lumen narskuvan jalkojeni alla, haluan nähdä lasten leikkivän lumessa. Haluan nähdä lumeen peittyvän pohjoisen luonnon. En halua belgialaista talvea, haluan Pohjolan talven. Haluan lunta. Olen valmis tekemään kaikkeni, jotta sitä olisi myös tulevaisuudessa. Älä äänestä maalisvaaleissa tyhjänpuhujia, jos lumi on tärkeää myös sinulle.

25.12.06

Joulurauhaa - vihdoinkin

Huh. Menipä joulukuu sukkelasti. Kouluhommia on kaikkine oppilasarviointeineen riittänyt, ja luottamustoimet ovat vieneet oman ahneen osansa aikapankistani. Joulu tuli (taas) yllättäen: koulu loppui perjantaina ja sunnuntaina oli jo aatto! Oli säpäkkyydessä hyvätkin puolensa: jouluvalmisteluista ei ehtinyt stressata kun ei ehtinyt uhrata niille ajatustakaan. Joulukortteja tosin askartelimme mieheni kanssa kuun puolivälissä nelisenkymmentä kappaletta, se toi hieman joulutunnelmaa. Silti muutama kaivattu tuttu jäi ilman joulumuistamista, kun korttiainekset loppuivat kesken. Pahoitteluni, ystävät! Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta joka tapauksessa!

Koska aika oli kortilla, organisoin jouluvalmistelut seuraavasti: lahjojen hankinta ke-to, ruokalistan teko ja ruokaostokset pe, kevyt siivous, ruokien valmistus ja lahjojen pakkaus la, joulun vietto ja lepo su, ma, ti jne... Aikataulussa pysyttiin, nyt vain köllötellään ja lämmitellään valmiita ruokia. Koulu alkaa vasta 8.1. vuonna 2007, joten mikäs hätä tässä.

Jouluaattoa ja joulupäivää olemme viettäneet mieheni kanssa ihan kaksistaan, mitä nyt eilen kävimme joulurauhan julistuksessa ja sen jälkeen glögillä yhden ystävämme kotona. Olemme kumpainenkin levon tarpeessa, joten joulureissut kauemmas saivat tänä vuonna jäädä. Ruoka on ollut hyvää, pöydässä on ollut tarjolla lähiruokaa, luomukinkkua ja ulkomaan eväistä bataattia bataattilaatikon muodossa. Oli ihan pakko kokeilla: koulussa on ollut tarjolla tosi hyvää Saarioisten äitien tekemää bataattilaatikkoa. Päätin siksi kehitellä itse reseptiä, joka toisi bataatin perunan, lantun ja porkkanan seuraksi joulun pääruokapöytään. Ihan yhtä kermaista en kehdannut tehdä kuin mitä Saarioisten mammat tekevät, mutta hyvää tuli silti :). Saa kuulemma tehdä ensi joulunakin.

Ulkoiluakin on ehditty harrastaa hieman. Kuusen alta löytyi askelmittari, joten pakko tässä on ryhtyä pitämään lukua askelistaan. Saa nähdä, millainen motivaattori pikku rasiasta muodostuu. Oli kuusen alla muutakin mukavaa. Sain mieheltäni korun ja Liza Marklundin uusimman "Nobelin testamentti" lomalukemiseksi. Marklund tosin lepää vielä pöydällä, sillä olin itse hankkinut itselleni (ihan pakettiin asti, lapsenmielinen kun olen) Kalle Haatasen vuosi pari sitten ilmestyneen "Pitkäveteisyyden filosofian". Olen hipelöinyt kirjaa jo useaan kertaan kirjakaupassa ja messuilla, ja nyt Sammakossa käydessäni se loikkasi matkaani. Hyvä niin, kirja on terävä ja hauska, tykkään lukea kirjoja, jotka saavat minut nauramaan. Sammakosta tarttui matkaan sarjakuvapuolelta toinenkin hauska opus, Stephan Pastisin "Helmiä sioille". Tein virheen, kun en päättänyt paketoida sitäkin, vaan menin ostosten lomassa Stockan kahvioon teelle lukemaan uutta sarjislöytöäni. Se kahvila ei ole maailman paras paikka istua yksikseen ja nauraa hohottaa ääneen.... Pastis ei anna paljoa niille, jotka etsivät sarjakuvista herkkää viivaa ja ansioitunutta kuvataidetta. Mutta meille, joita miellyttää naseva sanailu, Possu, Rotta, Vuohi ja Seepra ovat mainiota seuraa.

"Pitkäveteisyyden filosofiassaan" yhteiskuntatieteilijä, VTT Haatanen pohtii kymmenen esseen kautta pitkäveteisyyden olemusta ja sen ilmenemistä arjessa, onnessa, henkisessä laiskuudessa, kuolemassa ja Haatasen omassa elämässä. En ole vielä edes aivan puolivälissä kirjaa, mutta voin jo suositella sitä niille, jotka haluavat tutkia oman aikamme tyypillisiä ilmiöitä. Kirja sopii myös yleiseen ihmisyyden pohdintaan: mitä elämä oikeastaan on? Tässä pari mainospalaa, jotka ehkä antavat sytykettä aikalaiskritiikkiin nykytrendejä kohtaan:

- luvussa 1, Tavallinen elämä: "... Siksi myös nykyinen tavallisuus ja tavikset ovat yhtäältä tuikitavallisia suomalaisuuden stereotypioita (rehellisyys, aitous, tietty pyrkimys pikemminkin keskihakuisuuteen kuin keskipakoisuuteen ja julkisuuden tavoitteluun), ja toisaalta tavikset ovat juntteja, maalaisia ja myötähäpeän kohteita mediassa. / Mediassa he ovat kuin luontodokumenttien kohteita "luonnollisessa habitaatissaan", siis tavisten tapauksissa kauppakeskuksissa ja oikeastaan missä tahansa muualla kuin suurten kaupunkien keskustoissa tai erikoistaitoja vaativissa asemissa ja paikoissa. Tällaisessa luontodokumentti-asetelmassa heissä on jotain kiusallisen tunnistettavaa (kuten apinoissa), mikä mahdollistaa katsojassa niin uteliaisuuden, myötähäpeän kuin vihan tunteet. Kun ennen mentiin lasten kanssa katsomaan eläintarhan apinoiden inhimillisyyttä - silläkin riskillä, että apinat alkavat paritella tai masturboida - nyt voimme seurata tosi-TV:n välityksellä vastaavaa, ja myös riskit ovat säilyneet pitkälti samanlaisina. Känniset idiootit kilpailemassa vastakkaisen (tai saman) sukupuolen huomiosta Big Brother -tyyppisissä ohjelmissa tekevät eläintarhan apinat kohta turhiksi. (Korkeasaaressahan tämä on jo huomattu, ja tilan puutteessa apinat olivat jo karkoitusuhan alaisia, kunnes mainostoimisto puuttui asiaan.) Ainut todellinen huojennuksen tunne näissä ohjelmissa piilee siinä, että minua ei - luojan kiitos! - kuvata. Ja tässä piilee tavis-käsitteen kaksinainen ja ylimielinen luonne: toimittaja ei ole tavis, asiantuntija ei ole tavis, kirjoittaja ja lukija eivät ole taviksia, eikä myöskään katsoja ole tavis. Vain taka-alalla riivaava häpeän usein addiktoiva tunne muistuttaa siitä, että katsottava kohde on itse asiassa se osa itseä, jonka haluaa sulkea ulkopuolelle. ..."

- luvussa 2, Arki : "... Valtaosa yhteiskunta- ja sosiaalitieteistä kohtelee arkea jonakin, jota pikemminkin podetaan kuin eletään. ... Arki on vain siedettävän ihmiselämän vaatimaton synonyymi. Se on yhteiskuntatieteiden vastine ilmaisulle "Paskaaks tässä". ... / Perusväitteeni on se, että suurin osa inhimillisestä elämästä ei niinkään asetu tälle onnellisuus-kärsimys-akselille, vaan se kuluu kestämiseen, odottamiseen, kuluttamiseen, viipymiseen, ajan tappamiseen ja arkisuuteen (sanan banaalissa mielessä, ei arjen inhoamiseen tai näennäiseen rakastamiseen); oleskeluun, hääräilyyn, puuhailuun ja touhuiluun. Melkein mihin tahansa -luun tai -lyyn, joka ei oikeastaan innosta meitä muttei myöskään inhota. / ... Hyvin harva toiminta johtaa meitä johonkin todelliseen lopputulemaan, Suureen Asiaan (syntymä, kuolema, kirja, sinfonia, maalaus). Roskaa! Me yritämme keplotella sen kanssa, mitä meille on annettu, ja siitä arjessa on kyse."

Ihanaa jouluruokaa aivoille syyskauden esityslistojen luvun jälkeen!

Syyskauden lopusta voisi kirjoittaa ehkä pienen tiivistelmän, kun kerran edellinen bloggaus näyttää tehdyn itsenäisyyspäivänä. Politiikan rintamalle mahtui sen jälkeen eduskuntavaalien tukiryhmän pikkujoulut, Vihreiden Varsinais-Suomen piirin vuosikokous, maakuntavaltuuston kokous, energia-aiheinen seminaari Kauppakorkealla (oli muuten hyvä!, tästä olisi paljonkin asiaa myös tänne kirjoitettavaksi), kaupunginvaltuuston kokous, pari päivää Helsingissä Osallistuva oppilas -koulutuksessa, varsinaissuomalaisten vihreiden eduskuntavaaliehdokkaiden kokous, tarkastuslautakunnan kokous ja jouluillallinen, Vihreiden puoluehallitus, maakuntahallituksen kokous ja joululounas ynnä kokouskauden päättävä Kemiran hallintoneuvosto 19.12. Siihen väliin jäi yksi arkivapaailta, jolloin syksyn opetusharjoittelijani (5 kpl) kävivät luonani perinteisellä joulupuurolla. Muu aika menikin sitten kouluhommiin, tuntien valmisteluun ja kokeiden ja esseiden korjaamiseen. Taas kerran tuntuu siltä, että joululoma on riittävässä määrin ansaittu. Nyt hetki hengähdystä ennen kevään vaalikiireiden käynnistymistä!

6.12.06

Valtuuskunta Joensuussa 2.-3.12.2006

Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontui Joensuussa viime viikonloppuna. Asialista oli painava ja sisälsi teemoja, joista itse haluamme näin vaalien alla keskustella, ja joihin toivomme myös muiden puolueiden ottavan kantaa.

Poliittisen keskustelun avasi lauantaina puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg. Tarjan puhe löytyy Vihreiden kotisivulta. Hän käsitteli puheessaan mm. ympäristöä (vakaata taloutta ei ole ilman vakaata ilmastoa), hyvinvointia (verokertymästä on huolehdittava), oikeudenmukaisuutta (tuloeroja on pienennettävä), tulevaisuutta (meidän ei pidä jättää laskujamme tuleville sukupolville) ja vastuullisuutta (talous on pidettävä tasapainossa). Tavoitteenamme on luoda turvaa välttämättömän muutoksen keskelle, olemme sekä uudistajia että säilyttäjiä.

Seuraavaksi puhui europarlamentaarikko Satu Hassi. Puheensa alkajaisiksi Satu kommentoi edellisenä päivänä syntynyttä REACH-neuvottelutulosta, jonka konservatiivit parlamentissa onnistuivat pahasti vesittämään. Hieman vaikea kuvitella, että heillä olisi jokin järkisyy estää esimerkiksi hormoninhäiritsijäkemikaalien kuriin panemista. Mutta konservatiivit laulavat aina sen teollisuudenalan lauluja, jonka asioita parhaillaan käsitellään. Jos pitäisi vähentää autojen päästöjä, puhuvat konservatiivit autonvalmistajien suulla. Kun pitäisi saada kemikalisoituminen kuriin, antaa konservatiiveille oikeat vuorosanat kemianteollisuus. Kun pitäisi panna rajat rasvan ja sokerin tuputtamiselle ihmisille, käyttävät konservatiivit karkkiteollisuuden argumentteja. Jokseenkin näin Satu manasi, ja yhdessä ihmettelimme sitä, millaisiksi kansalaisten asioiden ajajiksi he muka itsensä mieltävät. Pelkkiä teollisuuden etujen ajajia, kansalaisten terveyden ja turvallisuuden kustannuksella, sanon minä!

Kemikaalimanauksen jälkeen Satu jatkoi laajalla ilmastonmuutosaiheisella katsauksella. Tiivistelmä puheen tärkeimmistä pointeista löytyy Satun kotisivuilta. Liitän tähän Satun esittämän kymmenen kohdan ilmastonmuutoksen torjuntatoimilistan. "Seuraavassa esitän listan asioista, jotka Suomessa voidaan tehdä heti, jos halutaan. Muiden puolueiden johtajien todellinen vihreys testataan sillä, ovatko he valmiita sitoutumaan näihin toimiin. Useimmat näistä asioista on jo tehty useammassa kuin yhdessä Euroopan maassa.", sanoi Satu Hassi puheessaan. "Toimia eikä ininää, Vanhanen, Heinäluoma ja Enestam/Wallin!", vaadin minä.

  1. Laajennetaan valtion tukiporkkanaa sähkö- ja öljylämmityksen vaihtamiseen pelletti-, hake- tai maalämmöksi, ja aurinkolämpökeräimien asentamiseen.
  2. Porrastetaan autojen verotus polttoaineen kulutuksen mukaan.
  3. Perutaan Vanhasen hallituksen veromuutokset, jotka pienensivät kotimaisen uusiutuvan energian suosintaa.
  4. Korjataan hiilidioksidin päästökaupan seuraava alkujako Suomen Kioto-velvoitteen mukaiseksi ja huutokaupataan osa päästöoikeuksista.
  5. Säädetään laki takuuhinnasta (syöttötariffista) sähkölle, joka on tuotettu uusiutuvalla energialla, mukaan lukien talo- ja tilakohtaiset minivoimalat, kuten pienet tuuligeneraattorit, pienet koskivoimalat, pelletti- ja hakekattiloiden yhteyteen asennetut höyryturbiinit.
  6. Velvoitetaan valtion ja kuntien laitokset ostamaan vihreää sähköä ja lämmittämään kaukolämmöllä, hakkeella tai pelleteillä sekä suosimaan rakentamisessa puuta.
  7. Painotetaan liikenneinvestoinnit ratoihin sekä joukko- ja kevyen liikenteen edistämiseen ja tuetaan junalla matkustamista vastaavasti kuin kaupunkien joukkoliikennettä.
  8. Kolminkertaistetaan rahoitus uusien energiatekniikoiden tutkimukseen ja kehittämiseen.
  9. Laaditaan biopolttoainestrategia, jonka visio on se, että 10 vuoden päästä tuotamme eloperäisistä jätteistä polttoainetta ja biomateriaaleja. Tästä voi avautua uusi mahdollisuus myös metsien hyödyntämiselle.
  10. Sitoudutaan painamaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2020 mennessä kahteen kolmasosaan nykyisestä ja vuoteen 2050 mennessä viidesosaan.
Eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Heidi Hautala käsitteli omassa puheessaan sitä, miten Vanhasen hallitus on kääntänyt selkänsä kansalaisvaikuttamiselle. Käytännön esimerkkinä hän käytti mm uraanivaltaustilannetta.

Valtuuskunnan jäsenten omat puheenvuorot painottuivat tälle kertaa - ehkäpä Satun innoittamana - pitkälti ilmastonmuutokseen. Puheen johtamisen ohella käytin itse joitakin asiapuheenvuoroja viikonlopun aikana, ja kuten moni muukin, tässä kohtaa juuri ilmastonmuutoksesta. Puhuin siitä, miten ilmastonmuutos on politiikan aihe, josta en koskaan tule pääsemään eroon poliittisen urani aikana. Luonto muuttuu ja talous muuttuu, mutta milloin alamme keskustella siitä, millaista tulee olemaan elää ilmastonmuutosyhteiskunnassa? Arkielämä muuttuu muullakin tapaa kuin sienestyskauden pitenemisen kautta. Suomalaisten luontosuhdetta koetellaan ja talvilajien harrastaminen vaikeutuu. Pakolaisaallot ja luonnontuhot voivat muuttaa olosuhteitamme ennalta-arvaamattomalla tavalla, vaikka Suomi ei kuulukaan pahimpiin häviäjiäjiin ilmastonmuutosmaailmassa. Muutos on kuitenkin ihmisen kannalta hallitsematon, emme pysty ohjailemaan sitä. Voimme vain sopeutua muutokseen, pelkoihin ja jopa uhkiin. Ilmastonmuutos on ei-toivottu mielentila, jossa henkinen ja taloudellinen epävarmuus ja sukupolvien välinen eriarvoisuus korostuvat. Miten siitä selvitään? Miten me opettajat kasvatamme lapset ja nuoret elämään tässä erilaisessa epävarmuuden maailmassa? Mitä taitoja he eniten tarvitsisivat? Taitaa olla laajemmankin keskustelun paikka.

Valtuuskunnan jäsenten mieliin jäävän puheenvuoron käytti Raimo Tuomainen Pohjois-Savosta. Kesken kiivaan ilmastonmuutoskeskustelun Raimo innostui puhumaan siitä, miten meidän tulee kannattaa sosiaalisen ilmaston muutosta. Sosiaalinen ilmasto saisi Suomessa lämmetä muutaman asteen verran. Koska välittämistä ja rakkautta on kohtuuttoman vähän, sosiaaliset päästöt ovat erittäin tervetulleita. Hygieeninen ja puhdas sosiaalinen elämä - mitä se on? Ihminen siinä vain sammaloituu. Sosiaalisessa elämässämme meidän ei pidä kulkea raiteita pitkin vaan lentää ja tuottaa sosiaalisia päästöjä! Niistä jokaisen tulisi saada palkkio! Tämän innostavan puheenvuoron Raimo päätti värianalyysiin: "Suomalaisessa politiikassa on vain kaksi väriä, harmaa ja vihreä.". Kylläpä voi riittää siteerattavaa yhdestä napakasta puheenvuorosta!

Väliin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Sini Terävä ja Anna-Maria Urhonen esittelivät ViNO:n vaalikampanjaa. Sen jälkeen jatkoimme keskustelulla korkeakoulupoliittisesta linjapaperista, jonka puoluehallitus oli perjantaina hyväksynyt. Keskustelu paperista oli hyvää ja monipuolista, duaalimallin tulevaisuus herätti ristiriitaisia näkemyksiä ja kyseenalaistamista nyt enemmän kuin aiemmin.

Ilta kului ensin Joensuun kaupungin järjestämällä vastaanotolla, jossa isäntinämme toimivat kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Matti Väistö (kesk.) ja kaupunginhallitusedustajamme Krista Mikkonen (vihr.). Vastaanoton jälkeen siirryimme ravintola Palaveriin Poppia ja pellettiä -bileisiin, jotka ViNO järjesti. Koska olimme porukalla päättäneet ryhtyä Raimon innoittamina sosiaaliseen ilmastonmuutokseen, iltaan mahtui huomattavan paljon halauksia ja muita sosiaalisia päästöjä. Alla niistä pari esimerkkiä. Yläkuvassa vihreiden Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Auli Guevara ja eduskuntavaaliehdokkaamme, turkulainen Elina Rantanen harjoittelevat sosiaalisten päästöjen tuottamista. Alakuvassa samassa puuhassa allekirjoittanut ja stadin kundi Rusto. Tosin Rustoa näyttää tilanne hieman kauhistuttavan...


Sunnuntaiaamu käynnistyi tiukan asiapitoisesti. Puolueen turkulainen varapuheenjohtaja Ville Niinistö esitteli valtuuskunnalle perustuloryhmän valmistelman perustulomallin luonnoksen. Tätä paperia on puolueessa odotettu kauan! Asia on tässä hieman liian pitkä selitettäväksi, toteanpahan vain että perustulo on vastaus sosiaaliturvan ajanmukaistamiseksi vastaamaan nykypäivän tilannetta. Sen avulla saamme sekä tasattua tulonjakoa että työllistettyä ihmisiä ihmisarvoisesti. Jokaisen perustulosta kiinnostuneen kannattaa tsekata Vihreiden kotisivuilla oleva esittelyPowerPoint (linkki löytyy sivun alalaidasta), jossa kerrotaan mallin peruspiirteet ja pohditaan sen yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Villen alustuspuheenvuoron jälkeen käytti asiasta perusteellisen kommenttipuheenuvuoron kansanedustajamme Osmo Soininvaara. Sen jälkeen valtuuskunta kävi asiasta pitkän keskustelun, josta on varmasti osviittaa perustulotyöryhmälle mallin jatkotyöstämiseen. Lopullisesti malli on tarkoitus hyväksyä helmikuun alun valtuuskunnassa ensi vuoden puolella. Toivottavasti muut puolueet ottavat aktiivisesti osaa perustulokeskusteluun. Kansalaiset asiasta jo keskustelevat, minäkin pidin aiheesta ensimmäisen miniesitelmän junassa kotimatkalla perustulosta kiinnostuneelle nuorelle miehelle.

Perustulomallin jälkeen oli vuorossa vielä Risto Ikosen alustamana yrittäjyyskeskustelu, ja sitten alkoi piiiitkä matka junalla halki Suomen. Lunta ei ollut matkalla missään, samaa harmaata ja mustaa on koko maa.

Matkalla tuli puhe talvehtimisesta, ja lupasin mainostaa täällä blogissa pari talvea sitten lukemaani Pauli Heikkilän Hibernaatti-kirjaa. Kirja kertoo miehestä, joka matkustaa pensionaattiin (talvehtimoon) opiskelemaan hibernointia eli talvehtimista, tosin ihmiselämälle soveltuvana versiona. Kirjassa ja päähenkilön elämässä edetään hibernoinnissa yhä syvemmälle teorian ja käytännön tasolla. Pidin kirjasta, se tarjosi kokonaisen uuden ajatusmaailman. Selvästikin asiaa on kehitelty pitkään ja hartaasti kotisohvalla maaten, siitä voisin melkein lyödä vetoa! Jäin myös toivomaan, että kirja voisi olla totta, sillä minäkin haluaisin joskus hibernoida yhden talven yli.

Maanantai käynnistyi tavanomaisena työn ja kokousten vuorotteluna: aamulla töihin, sitten pariin palaveriin revisiotoimiston väen kanssa, takaisin koululle maahanmuuttaja-aiheiseen koulutukseen ja taas takaisin kaupungille Turun seudun vihreiden vuosikokoukseen. Kokouksessa kävi hyvin ja viisaasti: seuraavan vuoden puheenjohtajaksi valittiin mainioista mainioin nainen, Riitta Koskimies! Onnea Riitalle!!!

5.12.06

Harmaa, harmaampi, pimeä

Raportti valtuuskunnan kokouksesta viime viikonlopulta antaa odottaa itseään kirjoitusaikapulan takia. Palaan asian kunhan ennätän. Sillä välin hieman kuvallista informaatiota joulukuisesta Turusta.

Viime viikkojen sää- ja valaistusolosuhteet ovat koetelleet kansalaisten jaksamista ja mielenterveyttä. Useimpina päivinä päivä ei varsinaisesti valkene ollenkaan, vaan pimeyden ja pimeyden väliin osuu muutaman tunnin harmaa jakso. Kuulun siihen laajaan kansanjoukkoon, jota tämä säätila ahdistaa ja masentaa. Jostain pitäisi iloa repiä, jotta jaksaa joulun yli tammikuuhun. Eilen bussimatkalla Varissuolta keskustaan kokeilin vaihtoehtoista lähestymistapaa: jos ei säätilaa voi muuttaa, voiko sen kokea jonkinlaisena taide-elämyksenä? Tässä kokeilun tulos.



Miten se vanha viisaus nyt menikään? "Ei onni ole asema jolle saavutaan, onni on tapa matkustaa."?

1.12.06

Kaupan kautta kotiin

Oranssi ry on ottanut kantaa Sinisen talon eli Wikeström & Krogiuksen puutalon kohtaloon koulukadulla. Tsekkaa kannari!

Keskiviikkoiltana Kuntaliiton tilaisuuksien jälkeen vihreiden ryhmä päätyi hetkeksi istumaan Kamppiin ravintola Teerenpeliin. Siinäpä mukava ravintola, sillä se oli tyylikäs, viihtyisä ja - täysin savuton! Asiakkaita tuntui kyllä riittävän. Oli kiva istua iltaa paikassa, jossa savu ei kirvellyt silmiä eikä illan päätteeksi tarvinnut lähteä kotiin vaatteet tupakansavulle lemuten. Kokemus sai odottamaan uutta tupakkalakia, joka tekee minun näkökulmastani ravintolassa oleskelun miellyttävämmäksi.

Torstaina jatkui Kuntaliiton valtuuston kokous. Pääasiallinen puheenaihe oli Paras-hanke, eli kunta- ja palvelurakenneuudistus. Paras-hanke koskettaa Kuntaliiton ydintehtävää niin oleellisesti, että kaikkinainen keskustelu ja toiminta pyörii nyt jokseenkin tarkasti hankkeen ympärillä. Vihreiden ryhmäpuheenvuoron piti Kuntaliiton valtuustoryhmämme puheenjohtaja Tuija Mäkinen Jyväskylästä. Kokouksen päätyttyä oli aika palata kotiin Turkuun. Matkalla bussiasemalla poikkesin kirjakaupassa, josta löytyi Mihaly Csikszentmihalyin hiljattain suomennettu "Kehittyvä minuus. Visioita kolmannelle vuosituhannelle.". Uskon, että kirja on mielenkiintoinen, niin ainakin aiemmat lukemani Csikszentmihalyin tekstit ovat olleet. Hän on tutkinut ja kirjoittanut paljon luovuudesta ja flow-kokemuksista. Yritän referoida kirjaa tänne, kunhan pääsen vauhtiin sen lukemisessa. Ehkä joululomalla…