Kuntaliitossa kuntaliitoksista

Keskiviikon Turun Sanomien pääkirjoitus käsitteli Turun ensi vuoden talousarviota ja valtuuston toimintaa. Olin hyvin pitkälti samaa mieltä pääkirjoituksen kanssa, siinä kritisoitiin juuri oikeita asioita. Viivyttelyllä talouden tasapainottamisessa ei tarkoiteta pahaa, mutta se on silti haitallista.

Keskiviikkona oli aika matkata taas Helsinkiin Kuntaliiton hallituksen ja valtuuston kokouksiin. Matka sujui hyvin kunnes tultiin kaupunkialueelle: siellä matkanteko tyssäsi etanan vauhtia etenevään ruuhkaan. Myöhästyin noin puoli tuntia kokouksen alusta. Hyvä Helsinki: hankkikaa nyt ne tietullit, että edes joukkoliikenteellä pääsisi sinne uuteen pääkaupunkiin asioita hoitamaan! Eikä yksityisautostakaan ole paljoa iloa, jos sillä ei pääse ajamaan kaikkien muiden samalle reitille tuppaavien yksityisautoilijoiden vuoksi.

Kuntaliiton hallituksessa oli esityslistalla kuntaliiton hallitusohjelmatavoitteet, valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän vireillä olevat tarkistukset ja Sivistyksen suunta -asiakirja. Kokouksen ja lounaan jälkeen alkoi Kuntaliiton vihreän valtuustoryhmän kokous ja seminaari. Aloitimme valmistautumisen torstain varsinaiseen kokoukseen. Kuntaliiton valtuusto on kaksi kertaa vuodessa kokoontuva elin, jossa meilläkin on edustajia ympäri Suomea. Oli mielenkiintoista kuunnella eri puolilta Suomea tulleiden edustajien katsauksia siitä, miten kunta- ja palvelurakenneuudistus milläkin seudulla etenee.

Viime päivinä on tiedotusvälineissä ollut paljon uutisia marraskuun lopun yllättävästä sienisadosta. Metsistä löytyy vahakkaita, suppilovahveroita ja monenlaista yllätyksellistä loppusyksyn sienikuntaa. Sienethän ovat sillä tavalla salaperäisiä eliöitä, että ne saattavat elää rihmastonsa turvin maan alla vuodesta toiseen. Sitten yhtenä vuonna olosuhteet ovat optimaaliset, ja rihmasto pukkaa harvoin näyttäytyvän itiöemänsä maan pinnalle. Joten ei ihme, jos myöhäissyksyn kaikkea sienisatoa ei löydy kotikirjahyllyn sienioppaasta.

Ei tämä syksy kuitenkaan ole ainutlaatuinen. Viime vuonnakin oli lämmin ja pitkä syksy. Silloin löysin takapihaltamme tuoreita kantarelleja vielä joulukuun alkupäivinä. Vaikuttaa siltä, että ilmastonmuutoksen myötä sienestyskausi venyy ajallisesti pitkään syksyyn, jopa alku"talveen" - tai kuivien kesien lisääntymisen myötä siirtyy lähes kokonaisuudessaan myöhäissyksyyn. Ehkä tämä on airut siitä, miten luonto joutuu sopeutumaan ilmaston muuttumiseen. Siitä, mitä vaikutuksia kesän kuivuudella ja syksyn venymisellä on luonnon omiin prosesseihin, kuten vaikkapa hajotustoimintaan ja aineiden kiertoon, me emme paljoa tiedä.

Siistejä juttuja

Eilisen "kulutusjuhlan" jälkeen oli aamulla edessä paluu arkeen: lukion koevalvonta odotti klo 9.00. (Se "ekstrakulutus", eli kaupunginvaltuuston kaupunginhallituksen talousarvioesitykseen lisäämät 10,5 miljoonaa lisäeuroa on muuten aika tarkalleen puolen veroprosentin tuotto. Eli jos olisimme nostaneet Turun veroprosentin 18 %:sta 18,5 &:iin, olisimme saaneet saman rahan kokoon. Nyt otamme alkuperäisessä ehdotuksessa olleen 25 miljoonan euron sijaan lisälainaa 35 miljoonaa euroa. On siinä takaisinmaksamista.) Kouluun päästyäni työpäivä eteni tyypilliseen tapaansa kiivastahtisena, joten kaupungin talousmurheet jäivät sivuun. Riittää niitä yliopistollakin ihan omasta takaa.

Kouluun oli siinäkin mielessä tosi kiva mennä, että se oli vihdoinkin siistimpi. Yliopisto irtisanoi viime viikolla sopimuksen siivousfirman kanssa, joka keväällä voitti tarjouskilpailun. Hommasta ei kertakaikkiaan tullut yhtään mitään. Siis ei todellakaan. Läheltä piti ettei opettajanhuoneessa skoolattu loppuviikosta skumppaa, kun luimme sähköpostista että firma vaihtuu. Minäkin kiljaisin riemusta. Kaikki - siis todellakin kaikki - olivat tuskastuneita likaiseen tilanteeseen. Vaan näinhän se kilpailutusyhteiskunta toimii: jos sopimuksen ehtoja ei täytetä, sopimus irtisanotaan. Ei pidä olla loputtomiin anteeksiantavainen ja joustava, se ei kuulu tähän systeemiin. Kevään tarjouskilpailussa kakkoseksi tullut oli tehnyt viikonloppuna talossa suursiivousta. Kiitos heille! Vaikea siivottava noin iso talo tietysti on: yli tuhat oppilasta, toista sataa opettajaa ynnä muu henkilökunta ja muutama sata opetusharjoittelijaa tuottaa kohtalaisesti putsattavaa jo yhdenkin päivän aikana. Onnea ja menestystä uudelle siivousfirmalle ja heidän työlleen!

Kilpailutuksen periaatteet olivat esillä viime viikollakin, jolloin Turun seudun linja-autohenkilökunnan yhdistys otti kantaa joukkoliikenteen kilpailuttamiseen. "Yhdistyksen mielestä väljät kilpailuasiakirjat eivät turvaa riittävästi työntekijän asemaa ja suosivat lakeja ja sopimuksia kiertäviä yrityksiä.", kirjoitti asiasta perjantain Turun Sanomat. Minusta linja-autonkuljettajat ovat tässä oikealla asialla, jos kerran työsuojelu- ja työehtoasiat eivät ole käytännön työtehtävissä hyväksyttävällä tolalla. Kun kilpailutuksessa ollaan, on tärkeät asiat pystyttävä kirjaamaan kilpailutuksen kriteereihin. Linja-autohenkilökunnan yhdistyksen tehtävä on tässä hoitaa kuljettajien edunvalvontaa. Yhdistys on liikkeellä kannanottonsa kanssa hyvään aikaan - ajoissa. Oikea aika lobata asiaa on silloin, kun seuraavan kilpailutuskierroksen kriteerien laadinta on vasta mietintämyssyssä. Silloin sillä voi olla merkitystä. Siinä vaiheessa, kun varsinaista valintaa tehdään kilpailutuksen jälkeen, ollaan auttamattomasti myöhässä. Kilpailutuksen jälkeinen valinta on pisteytyksineen enempi matematiikka ja juridiikkaa kuin politiikkaa.

Koulupäivän jälkeen läksin Alvariumiin (onneksi ei senään Deliriumiin ;) OAJ:n eduskuntavaaliehdokkaille järjestämään tilaisuuteen. Paikalle oli kertynyt opetustyön kanssa jollakin tapaa tekemisissä olevia ehdokkaita paitsi meistä vihreistä, myös kokoomuksesta, keskustasta ja vasemmistoliitosta. En tiedä, millä periaatteella kutsut oli lähetetty, mutta (surku)hupaisaa kyllä, opetusministerin (Kalliomäki) ja opetushallituksen pääjohtajan (Lindroos) puolueen (sdp) edustus puuttui paikalta tykkänään. OAJ:n edunvalvontaosaston johtaja Liisa Souri esitteli meille OAJ:n hallitusohjelmalinjaukset ja kertoi OAJ:n näkemyksiä koulutuskentän kokonaistilanteesta ja OAJ:n painopistealueista. Hyvä niin, info tuli ihan asiallisessa paketissa ja nopean vilkaisun valossa OAJ:n hallitusohjelmatavoitteet ovat hyviä ja hyväksyttävissä. Sourin jälkeen oli vuorossa Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimusyksikön Leena Jokinen, joka kertoili meille erinäisistä vaihtoehtoisista tulevaisuusskenaarioista koulutuksen kehittymisen suhteen. Yksi skenaario oli yli muiden - siihen suuntaan on siis päätöksin pyrittävä! Onneksi Jokinen sanoi tulevaisuustutkijan äänenpainolla myös sen, että voimme vaikuttaa tulevaisuuteen teoillamme ja valinnoillamme. Tulevaisuus ei ole ennaltamäärätty, vaan se tehdään tämän päivän päätöksillä. Mistä pääsenkin siihen, mistä aloitin. Kehä on sulkeutunut, voin lopettaa, hyvää yötä.

Ei oltu köyhiä eikä kipeitä

Valtuuston kokous (ks. edellinen viesti) jatkui vuoden 2007 talousarvion ja vuosien 2008-2009 taloussuunnitelman käsittelyllä. Puherumba taisi alkaa joskus aamuyhdentoista paikkeilla ja se päättyi puoli seitsemältä illalla. Ei siis kovin pitkä budjettikokoukseksi. Puheenvuorojen pituus oli rajoitettu viiteen minuuttiin, joten asia eteni joutuisasti.

Mitä kokous sitten linjasi? Lisää rahaa palveluihin ja investointeihin, ja lisää velkaa näiden menojen kattamiseksi. Tässä tiiviisti eräiden ryhminen (kok + sdp + vihr + kesk + rkp + krist + Virtanen) neuvotteleman (?) kompromissin (?) tulokset, jotka valtuusto hyväksyi. Kysymysmerkit siksi, että purnausta kuului paljon. Neuvottelu ei ole oikea sana kuvaamaan sitä sanelua, millä demarit hoitivat homman kotiin niin, että sopimuksen ulkopuolinen vasemmistoliittokin oli tyytyväinen lisämäärärahoihin! (Yleisenä periaatteena veronmaksajan kannattaisi huolestua silloin, kun vasemmistoliitto on tyytyväinen. Silloin on yleensä menty enemmän kuin pari piirua yli taloudellisen kipurajan.) Kaupungin suurin puolue kokoomus seurasi demareita lampaanlauhkeana. Kompromissikaan ei ole kuvaava sana, niin paljon purnausta neuvottelutuloksen sisällöstä kuului valtuustoryhmien sisältä. Osa valtuutetuista (jopa pari demaria) kantoi syvää huolta kaupungin talouden kurjistumiskierteestä ja kaupunkilaisten velkataakan lisäämisestä. Monet nuoremmat valtuutetut (mm. keskustan Tytti Seppänen) pitivät asiasta hyviä puheenvuoroja, heitähän velkojen takaisinmaksu koskee aivan erityisesti. Mutta hallitussopimuksen puristuksessa oli paha äänestää neuvottelutulosta vastaankaan, erityisesti kun kokoomus on niin syvästi kytköksissä demarien linjauksiin. Mehän emme olisi saaneet aikaan muuta kuin protestin, emme muutosta. Hyväksyimme siis virallisesti mukisematta kaupungin taloustilanteeseen nähden varsin suuret lisämäärärahat. Tässä tiivistelmä:

• perustetaan talouden tasapainottamista pohtiva työryhmä
• venytetään taloussuunnitelmakautta vuoteen 2010, jotta on jotain toivoa saada talous tasapainoon
• terveyslautakunta +4 milj € (mm. hammashuollon ja vanhustenhuollon jonojen purku) + arvio +2,5 milj € säästöä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin laskutuksesta oikean hoidonporrastuksen myötä
• sosiaalilautakunta +4 milj € (vanhustenhuollon jonojen purku ja oikea hoidonporrastus, Kohmon päiväkoti)
• opetuslautakunta +1,5 milj € (lukioiden ja peruskoulujen opetus, selvitetään oppilasalueuudistus 6/2007, koulupsykologien tarve lautakunnan harkintaan)
• kulttuurilautakunta: kirjastotoimeen +300 000 €
• joukkoliikenne + 200 000 €
• työsuhdematkalipun kokeiluun elokuun alusta alkena +200 000 €
• ympäristö- ja kaavoituslautakunta +300 000 € (strategisen kaavoituksen turvaaminen ja liikennesuunnittelu)
• eläinhoitolan säätiöittäminen selvitetään
• Kiinteistölaitoksen myyntitavoitetta nostettiin +1 milj € ja Tilalaitoksen + 500 000 €
• erinäisiä investointeja (mm. kaupunginkirjaston peruskorjaus, Impivaaran uimahallin peruskorjaus) aikaistettiin

Sinällään nämä ovat ihan hyviä asioita, ja joukkoliikenteen tuki jäi jopa paljon pienemmäksi kuin mikä olisi ollut järkevää. Opetuksen, hammashuollon ja sosiaalipuolen lisärahat ovat mielestäni välttämättömiä, samoin kaupunginkirjaston remontin aikaistaminen. Mutta kaupungin taloudelliseen liikkumavaraan nähden summat ovat suuria. Monissa vastuullisissa valtuutetuissa tuntui herättävän suurta ahdistusta se tosiasia, että olemme nyt maksattamassa ensi vuoden palveluja tulevien palveluntarvitsijoiden palveluista leikkaamalla. Velat on nimittäin joskus maksettava ja korkojen kasvava määrä rasittaa taloutta. Koska taloussuunnitelmaosioon ei taaskaan kiinnitetty kovin suurta huomiota, ei talousarvio oikeasti sisällä paljoakaan sellaisia toimenpiteitä, joilla pyrittäisiin järkeistämään ja tehostamaan nykyistä palveluntuotantoamme. Palveluntarpeen kasvaessa on kuitenkin kova tarve saada samasta rahasta enemmän irti. Veronkorotuksilla ja verotuottojen kasvu-odotuksilla ei tätä aukkoa pystytä kuromaan umpeen, eritoten kun veroennusteet näyttävät lähitulevaisuudessa vain hidastuvaa kasvua ja laskusuuntaa. Milloinkahan me opimme työstämään taloussuunnitelmaa riittävällä vakavuudella?

Markka-aikaan valtuusto lisäsi talousarvioon omia painotuksiaan yleensä noin 10 miljoonan markan luokkaa. Summat ovat pysyneet samoina, mutta koska nykyisin on valuuttana euro, lisäysten arvo on toista tasoa. 10,5 miljoonaa euroa on hieman eri juttu kuin vastaava summa markkoina. Ilmankos talous kasvaa hallitsemattoman tuntuisesti. Ja hallitussopimus tuntuu nyt sitovan kädet kaikelta toiminnalta. Olenkin viime aikoina pohdiskellut, että meistä vihreistä saattaisi olla kaupunkilaiselle enemmän hyötyä, jos lähtisimme pois sopimuksesta ja muodostaisimme järkevää ja kriittistä oppositiopolitiikkaa tekevän opposition hallitussopimuspuolueille. Ehkä se tsemppaisi nykyistä paremmin keskinäiseen jakopolitiikkaan keskittyneitä isompia puolueita tavoitteelliseen työskentelyyn. Muta tämä on siis yksityisajatteluani, saa nähdä milloin käymme asiasta tuuletuskeskustelun vihreiden ryhmässä.

Liitän tähän loppuun puheen, jonka pidin valtuustossa. Siitä huomaa, että viidessä minuutissa ei pääse kovin suureellisiin syvällisyyksiin.

Valtuutettu Helva puhui vihreiden ryhmäpuheenvuorossa hyvin kestävästä kehityksestä. Missä tässä talousarviossa on kestävä kehitys ja vastuu tulevien vuosien palveluista? Nykypäivänä on useimmille jo selvää, että luonnonvaroja ei saa riistää. Mutta yhtä ajattelematonta on riistää palveluista tulevien vuosien palveluiden tarvitsijoilta - eritoten kun tiedämme siihen joukkoon kuuluvan yhä kasvavan määrän ikääntynyttä väestöä, joka näitä peruspalveluitamme erityisesti tarvitsee. Nyt, talouden huippukautena, emme paitsi investoi vaan myös elämme velkarahalla, kasvatamme pitkäaikaisen lainan määrää ja korkokuluja. Vuonna 2005 pitkäaikaisten lainojen korkokulut olivat alle 8 miljoonaa euroa, vuonna 2009 summa taitaa olla näillä näkymin jo lähes 18 miljoonaa euroa. Kaipa me sitten huonompina vuosina maksamme näitä pois, vai mitä asiasta on suunniteltu?

Millaista toimintaa on se, että vastuunkannon ja ratkaisujen etsimisen sijaan lisäämme vuosia taloussuunnitelmaan ja perustamme jälleen uuden toimikunnan tekemään sitä työtä, jota kaupungin luottamus- ja virkamiesjohdon pitäisi tehdä, ja jolle meidän valtuutettujen pitäisi antaa kaikkinainen tukemme? Miten on, onko talouden tasapainon raja vielä vuoden päästäkin vuosi 2010, vai siirtyykö takaraja taas vuodella? Lisärahaa tarvitaan kyllä jonkin verran - siis jonkin verran - mm. jatkohoitopaikkoihin, opetukseen, hammashoitoon ja joukkoliikenteeseen. Mutta että yli kymmenen miljoonaa euroa? Vaikuttaa siltä, että eräiden ryhmien - joihin itse kuulun niin että sattuu - tehdessä ratkaisujaan, ei ole oltu köyhiä eikä kipeitä. Lisärahaa on jaettu melkoisen avokätisesti, vaikka sitten velaksi. Onko sen nyt sitten kuntalaisen etu vai ei? Määrärahoja ja nettokasvuprosenttia on korotettu, velanottoa ja korkomenoja lisätty, myyntilistoja pidennetty. Taloussuunnitelmakaudelle suunnattujen taloutta tasapainottavien toimenpiteiden käsittelyyn aika ja energia ei kuitenkaan ole riittänyt, joten ratkaisuksi on keksitty asian siirtäminen työryhmään. Olen pahoillani, mutta en pysty kunnioittamaan tätä toimintamallia. Vastuu palveluista on meillä täällä, ei sitä voi siirtää, ja vastuu kantaa yli talousarviovuoden ja taloussuunnitelmakauden. Kenenkään täällä valtuustossa istuvan kansanedustajaehdokkaan mahdollinen paikka ei ole niin arvokas, että sen takia voimme viivytellä ryhtymistä työhön, joka on ikävää mutta jonka vastuullinen hoitaminen ja siinä onnistuminen on kaupunkilaisten kannalta välttämättömyys. Me emme kykene ratkaisemaan tätä ongelmaamme rahalla, emme lisäsatsauksilla emmekä veronkorotuksilla, vaikka veronkorotuksen kautta lisävelkaantumista ja siten myös korkomenojen kasvua olisikin pystytty hillitsemään. Me tarvitsemme toimenpiteitä, jotka edelleen antavat odottaa itseään.

Lopuksi pari kommenttia eräiden ryhmien yhteisestä paperista. Minulle ei paperista aukea, mihin kaikkeen käytetään terveyslautakunnan lisämäärärahat, jos nyt annamme toimintakatteeseen lisää 4 miljoonaa euroa ja jonojen purusta ja hoidonporrastuksesta säästyy 2,5 me. Se tee yhteensä 6,5 me liikkumavaraa. Hammashoitoon tarvitaan miljoona tai puolitoista, mihin loppu käytetään? Nykyisen toiminnan ylläpitoon vai kenties rakenteita uudistavaa ja tehostavaan toimintaan, joka vielä koordinoidaan tulevan hallintouudistuksen mukaisesti? Joku täällä ehkä osaa minua tästä valistaa. Joukkoliikenteen kohdalla haluan protestoida esitettyä kirjausta vastaan: "Selvitetään 2007 mahdollisuus luopua kertalipun ostamisesta busseissa.". Pysäkillekö matkustajat ja turistit pitäisi jättää, jos ei satu olemaan arvokorttia taskussa? On aivan eri asia suunnitella ohjaavampaa taksapolitiikkaa kuin ryhtyä hulluttelemaan ihmisten jättämisellä bussinovien ulkopuolelle. Ihmettelen myös suuresti ympäristö- ja kaavoituslautakunnan kohdalle tehtyä kirjausta strategisesti tai taloudellisesti merkittävien kaavojen valmistelun antamisesta yhteistyökumppaneille. Minusta kirjaus on maankäyttö- ja rakennuslain vastainen ja muutoinkin järjetön. Pienemmissä kaavoissa yhteistyö on aivan järkevää, ja sitä käytetään aika paljon jo nyt. Mutta viranomaisille kuuluvaa valmisteluvastuuta ei voi siirtää konsulteille, joten kirjausta on selkeytettävä.

Kaupunginvaltuuston puolesta Sinisen talon saa purkaa

Turun kaupunginvaltuusto on maanantaiaamuna päättänyt Sinisen talon kohtalosta. Valtuuston enemmistön puolesta (kokoomus + sdp + osa vasemmistoliittoa + osa rkp:tä) talon saa purkaa.

Vihreiden Maarit Fellman esitti ensin asemakaavan palauttamista seuraavin perustein: "Kaupunginvaltuusto päättää palauttaa asemakaavan uudelleen valmisteltavaksi siten, että tontilla 8 oleva Carl Armfeltin piirustusten mukaan vuonna 1902 rakennettu jugendtalorakennus säilytetään ja tontin uudisrakennusoikeus suunnitellaan suojeluarvoihin yhteensopivaksi." Vasureiden Nana Korpelainen kannatti palautusta. Asia hävittiin äänestyksessä siten, että 41 valtuutettua kannatti asian käsittelyn jatkamista ja 25 palautusta. Palautusta kannattivat vihreät, keskusta, osa vasemmistoliittoa, osa rkp:tä, yksi sinivalkoinen ja yksi kristillinen, jos nyt oikein muistan. Täytyy tarkastaa äänestykset pöytäkirjasta, kunhan listat tulevat nettiin.

Kun puheet olivat päättyneet, äänestettiin Olavi Mäenpään tekemästä ja Maarit Fellmanin kannattamasta asemakaavan hylkäysesityksestä. Hävisimme äänin 41-24. Kokoomus ja demarit äänestivät koko ajan talon purkamisen puolesta. Sillä asia oli ratkaistu, sillä heillä on valtuustossa yhteensä enemmistö. Heidän kantansa oli kyllä tiedossa jo ennen kokouksen alkua. Aamun ryhmäpuheenjohtajien kokouksessa oli käynyt ilmi, että mikään ei ole muuttunut.

Kun asia oli päätetty, nousin ylös ja ilmoitin jättäväni päätökseen eriävän mielipiteen: "Jätän päätökseen eriävän mielipiteen. Tontin 8 ns. sinisellä talolla eli Oy Wikeström & Krogius Ab:lla ja tontin 6 ns. vihreällä talolla eli pikaoffsetin käytössä olevalla sisäpiharakennuksella, on sellaista rakennustaiteellista, kaupunkikuvallista ja kulttuurihistoriallista arvoa, että ne tulee suojella asemakaavamääräyksin.". Iso joukko muita valtuutettuja nousi myös ylös ja yhtyi eriävään mielipiteeseeni. Juridista merkitystä eriävällä mielipiteellä ei tässä tilanteessa ole, koska olimmehan jo äänestäneet asemakaavan hylkäämisen puolesta. Mutta koska on oletettavaa, että päätöksestä seuraa valitus hallinto-oikeuteen, on pöytäkirjaan nyt myös kirjattu syy siihen, miksi merkittävä joukko valtuutettuja on vastustanut asemakaavan hyväksymistä. Toivottavasti hallinto-oikeudessa - mikäli joku sinne kaavasta valittaa - ollaan Turun kanssa eri mieltä siitä, mitä tarkoittaa maankäyttö- ja rakennuslain pykälä asemakaavan tarkoituksesta: "... asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla.". Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole se tapa, millä meidän tulee säilyttää menneiden sukupolvien jättämä kulttuuriperintö tuleville sukupolville. Sen sivistyksen pitää löytyä meistä itsestämme. Tällä kertaa ei tosin löytynyt.

Kaksoiselämää

Otsikko on siteeraus Juice Leskisen biisin nimestä. Juice sitten meni ja kuoli perjantaina Tampereella. Voi kurja. Sairas mieshän hän oli, joten asia ei tullut aivan yhtä täytenä yllätyksenä kuin joku vuosi sitten Gösta Sundqvistin kuolema. Mutta valtakunta tuntuu tyhjemmältä ja tyhjäpäisemmältä ilman näitä kahta kansankielellä runoilevaa kriitikkoa. Juicea jää moni kaipaamaan. Toisaalta voi sanoa, että ihminen, joka jättää jälkeensä niin paljon elävää kansankulttuuria, ei tavallaan ikinä kuole. Juicen tekstit elävät kauemmin kuin kukaan meistä, niitä jää äidinkielemme rakenteisiin, ja osa Juicea elää niin kauan kuin tämä kieli elää.

Ylen nettiuutiset siteerasi kuolinuutisessaan Juicen nettisivujen avaussivulta otettua hienoa pätkää biisistä Toisinajattelija: "On helppoa olla samaa mieltä on helppoa olla mieletön vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön.". Siinäpä elämänohjetta meille polkuamme vielä taivaltaville.

Kaksoiselämää viittaa otsikossa siihen, että olen kuluneena viikonloppuna onnistunut viettämään työ- ja luottamustoimielämän lisäksi hieman myös siviilielämää! Viime viikolla tiistai-ilta kului tarkastuslautakunnassa, keskiviikkona kokoontui tukiryhmä luonani ja pohti vaalikampanja-asioita. Torstaina oli Ville-Veikko Mastomäen kanssa yhteinen ilmastotilaisuus nuorisokeskus Vimmassa. Tilaisuus meni oikein mainiosti. Yleisöä oli parikymmentä ihmistä ja onnistuimme saamaan tilaisuudesta alustustemme jälkeen Keskustelutilaisuuden, ei pelkkää Luentotilaisuutta. Tähän me olimme tähdänneet, joten nappiin meni. Kiitos avusta, Leena, Samuli ja Olli, ja kiitos aktiivisesta osallistumisesta, hyvä yleisö!

Lauantaina oli vuorossa mielenilmaus Sinisen talon eli Wikeström & Krogiuksen puutalon puolesta. Paikalle kerääntyi satakunta ihmistä. Moni tuli kynttilän kanssa, kuten järjestäjät olivat toivoneet. Valmisteltuja puheenvuoroja puhuttiin kolme: Puu ja talo ry:n puheenjohtajan Joni Holmroosin avauspuhe, taiteilija Jan-Erik Anderssonin (kuvassa) vaihtoehtopuhe ja kulttuurihistorian professori Kari Immosen filosofinen puhe. Kaikki puheet olivat hyviä, mutta Immosen puhe oli erittäin hyvä, siis todella! Oli pakko käydä oikein kiittämässä jälkikäteen, niin ilo sitä oli kuunnella.

Tilaisuudessa käytettyihin puheenvuoroihin nähden tuntui sangen eriskummalliselta lukea sunnuntaiaamun Turun Sanomista toimittaja Jamie Niemisen juttu tilaisuudesta. Ei millään pahalla, toimittaja Nieminen, mutta se oli about kehnoin lukemani lehtijuttu noin viiteen vuoteen. Siitä ei tunnistanut kunnolla edes tilaisuutta, josta juttu oli kirjoitettu. Joko Nieminen ei ollut jaksanut kuunnella puheita laisinkaan (eipä hän jutussaan niihin mitenkään viitannutkaan), tai sitten hänellä oli oma mielipide niin valmiina, että puheita oli turha kuunnella. Sääli, sillä esimerkiksi Immosen puheessa oli erittäin viisaita ja kirkkaita ajatuksia kulttuurista ja kaupunkikuvan merkityksesta ihmiselämässä. En mielelläni moiti toimittajia, vaikka olisin eri mieltä lehtijutun kanssa, koska työtään hekin vain tekevät. Mutta limbot ovat limboja, ja sellaisia saa ja pitää kritisoida.

Mitä tulee itse asiaan, eli Sinisen talon suojelemiseen tai suojelematta jättämiseen, asia ratkeaa maanantaiaamuna kaupunginvaltuuston kokouksessa. Jos esityslistalla oleva asemakaava hyväksytään, talo voidaan purkaa kerrostalon tieltä. Jos talo halutaan säilyttää, asemakaava on palautettava uudelleen valmisteltavaksi. Siinä vaihtoehdot noin poliittis-käytännöllisessä mielessä. Kuvassa on sekä Sininen talo että sen vaaleanpunainen hieno piharakennus, joka on muuten tietääkseni Turun vanhin autotalli.

Mitäpä muuta maailmaan? Anna Politkovskajan murhaa tutkinut venäläinen ex-agentti Aleksandr Litvinenko kuoli Lontoossa pari viikkoa aiemmin saamaansa polonium-myrkytykseen. Perjantain 24.11. Helsingin Sanomat julkisti kulttuurisivuillaan Litvinenkon ystävän, dokumenttiohjaaja Andrei Nekrasovin koko sivun (!) kirjeen, jossa Nekrasov syyttää Putinia ja länttä siitä, että Venäjä on jätetty kansalliskiihkoilijoiden armoille. Kieltämättä siltä on viime aikoina vaikuttanut, sekä isommassa että pienemmässä mittakaavassa. Litvinenko itse syytti kuolinvuoteellaan murhastaan suoraan Putinia, joka taasen kommentoi tilannetta Helsingissä pidetyssä huippukokouksessa. Hurjaa seurattavaa.

Samaisessa Hesarissa oli toinenkin mielenkiintoinen kirjoitus. Kakkossivun vieraskynässä lääkäri Pirjo Lindfors kirjoitti siitä, miten yhteisöllisyyden puute sairastuttaa yhteiskuntaamme. Lindfors on sitä mieltä, että kulttuurimme on vaarassa kuihtua yltiöyksilöllisyyteen ja yksinäisyyteen. "Yksinäisyys aiheuttaa elimistössämme, kuten laumaeläimillä tapahtuu, kroonisen stressireaktion, jonka seurauksena pulssi ja verenpaine nousevat ja masentuneisuus lisääntyy. Toisen lajin edustajia, lemmikkejä, hankitaan hoitamaan yksinäisyyttä. ... Olen nähnyt, että länsimaista poiketen yhteisöllisyys on kehitysmaissa arvostettua. Sosiokulttuurisesti länsimaat ovat kehitysmaita ja tarvitsevat apua ja opastusta kolmannen maailman mailta. Kehitysmaissa ihmisellä on aina hetki aikaa toiselle ihmiselle eikä keneltäkään vaadita konemaista, onnellisuuden nitistävää toimintaa. Onnellisuuteen kuuluu sosiaalisuus, jaetut yhteiset arvot, toisen kunnioittaminen, kiitoksen ja arvostuksen kohteena oleminen, läheisyys, huumorintajuisuus, koskettaminen. ... Sosiaalisten kontaktien vähäisyyden vuoksi emme myöskään ole mallioppineet isovanhemmiltamme, kuinka tietyissä kiperissä tilanteissa tulisi käyttäytyä. Maalaisjärki on kateissa. Joudumme ottamaan pillerin tai hakemaan ulkopuolista apua pienimmissäkin asioissa. Vanhemman ja lapsen roolit ovat tulleet epäselviksi.". Viisaita sanoja.

Lindfors kirjoittaa myös eri elämäntilanteisiin liittyvien siirtymäriittien ja niiden puutteen sekä koskettamisen merkityksestä. Olen samaa mieltä. Yläkoulun opettajana olen esimerkiksi vuosi vuodelta oppinut arvostamaan yhä enemmän sellaista suomalaisen yhteiskunnan siirtymäriittiä kuin rippikoulu. Rippikoulu (tai uskonnottomille Prometheus-leiri) on erittäin tärkeä siirtymäriitti matkalla lapsuudesta nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen. Se tarjoaa nuorelle tilaisuuden kasvaa uudelle tasolle omassa kehityksessään. Tasolle, jolla kuuluu jo ottaa enemmän vastuuta omista tekemisistään ja valinnoistaan. Samalla hyvä rippikoulu antaa nuorelle mahdollisuuden pohtia oman elämänsä tärkeitä kysymyksiä: kuka olen, mistä tulen, minne menen, miten ja kenen kanssa. Eläköön rippikoulu ja muut siirtymäriitit!

Lindfors päättää kirjoituksensa ehdotukseen: "Suomeen voitaisiin palkata kehitysmaista tutkijoita ja toimijoita, jotka auttaisivat meitä edistämään yhteisöllisyyttä maassamme. Kehitysyhteistyö saatettaisiin näin nimensä mukaisesti kaksisuuntaiseksi.". Kannatetaan!

Ex-agenteista ja yksinäisyydestä omaan kaksoiselämään, ja siinä siviilielämään. Sillä puolella ei ollut tänä viikonloppuna yhtään yksinäistä. Matkasin perjantaina Keravalle mieheni veljen perheen luo, jossa mieheni lähisuku kokoontui juhlimaan yhteistä pikkujoulua. Hauskaa oli ja juttua riitti. Juhlien päätyttyä saimme kyydin lentokentälle, josta nousimme puoliyön pikavuoroon. Kotona olimme hieman ennen aamukolmea. Launtaina taas minun sukuani vieraili luonamme Turussa: serkkupoika vaimoineen tuli yökylään Turun reissullaan. Kiva! Oli tosi mukava tavata ja jutella niitä näitä. Serkku on haka tietotekniikassa, ja hän aina tavatessamme päivittää minun tietotekniikkatietouteni, eli kertoilee siitä, mitä ihmeitä on pikapuoliin tulossa markkinoille. Maailma totta vie muuttuu nopeaa vauhtia, enkä nyt tarkoita vain sitä Nokian N95 multimediapuhelinta, johon minulla oli eilisiltana ilo tutustua. Siinä on jokseenkin kaikki elektroniikka, mitä ihminen tarvitsee, ynnä 2 gigan muistitikku, joka on kooltaan pienempi kuin pikkurillin kynteni. Hui.

Puhuimme tosi pitkään tekniikan käytettävyydestä ja siitä murroksesta, johon perinteinen televisiotoiminta on joutumassa. Jonain päivänä kirjoitan ehkä tännekin siitä, miten olen joutunut vessanhanojen nöyryyttämäksi eduskunnan Pikkuparlamentissa... Kaivoin esiin uusimman Glorian koti -lehden, jossa päätoimittaja Minna Juti kirjoittaa perheensä hankkimasta kotiteatterista: "Kukaan viisihenkisestä perheestämme ei osaa käyttää sitä. Näemme kuvan, vaihdamme kanavia ja säädämme ääntä, mutta teemme sen ilman kaukosäätimiä, koska emme ole aivan selvillä siitä, miten neljä kapulaa ja niiden yhteensä 175 nappulaa toimivat. Kukaan meistä ei ole ehtinyt opiskella, miten laitteella voisi tallentaa tv-ohjelmia, saati ottaa selvää, mitä muita hienouksia laitteisto pitää sisällään.". Juuri niin, emme mekään ole huomattavista ponnisteluista huolimatta onnistuneet saamaan kytkettyä telkkaria, digiboksia ja dvd-vhs-yhdistelmääni sellaiseksi kokonaisuudeksi, että se toimisi kuten pitäisi. Lopulta luovutimme. Kun ei toimi, niin ei toimi, ja siksi olemme joutuneet turvautumaan mitä ihmeellisimpiin kiertokäytäntöihin. Eilisiltana kärsivällinen ja selkeäsanainen serkkuni selosti meille varmaan tunnin ajan digiboksin sielunelämää, ja ensimmäisen kerran minullekin tuli sellainen olo, että niitä kytkentöjä on mahdollista ymmärtää. (Siinä sivussa digitekniikka alkoi vaikuttaa perusolemukseltaan varsin puutteelliselta ratkaisulta. Miksi ihmeessä me sellaisen olemme valinneet koko valtakuntaan?) Olemme aiemmin ottaneet kytkentäpulmissamme oppia opaskirjoissa ja lehdissä olleista kytkentäohjeista ja soittaneet myös valtakunnalliseen digineuvontaan, mutta niistä ei ole ollut apua. Vaan nyt systeemi toimii! Halleluja! Kiitos, Mikko!

Päätoimittaja Juti jatkaa vielä lehdessään: "Kuka meitä sumuttaa, kenen hommat ovat tekemättä? Miksi suostumme ostamaan tekniikkaa, jonka käyttömukavuuden suunnittelu on jäänyt puolitiehen? Edessä on joulusesonki, ja kotiteattereista odotetaan taas suurta lahjahittiä. Moneenko perheeseen ostetaan useamman tuhannen euron laitteet, joita ei ehkä koskaan opita käyttämään koko rahan edestä? Kenen tähän pitäisi puuttua?" Kuluttajat: olkaa tarkkoina ja tiukkoina ollessanne teknologiaostoksilla, kelvotonta suunnittelua ei saa kelpuuttaa riesaksi elämäänsä!

Sunnuntaina lähdimme pienelle ajelulle ja päädyimme Hirvensaloon Pyhän Henrikin ekumeeniseen taidekappeliin. On se hieno, siitä olimme kaikki neljä yhtä mieltä. Jos et vielä ole käynyt katsomassa, suosittelen, että menet. Kirkkokuntaan katsomatta. Ehkä näihin taidekappelikuviin on hyvä lopettaa tämänkertainen sepustus.

Yleisötilaisuus ilmastonmuutoksesta torstaina!

Eduskuntavaaliehdokkaat kaupunginvaltuutettu, Vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja Katri Sarlund sekä Reilun kaupan puolesta ry:n ja Maan ystävien aktiivitoimija Ville-Veikko Mastomäki keskustelevat ilmastonmuutoksesta.

– Ilmastonmuutos – mitä sinä voit tehdä –

To 23.11. klo 18.30 Vimmassa Aurakatu 9, 2. krs. teatteri

Tervetuloa kaikki ilmastonmuutosasioista kiinnostuneet.

Nassu sinisenä sinisen talon puolesta

Uups. Taas on vettä virrannut vesihanassa siitä, kun viimeksi kirjoitin. No, päivitetään.

On pidetty puutalopalaveria ja keksitty keinoja Sinisen talon, joka myös Wikeström & Krogiuksena tunnetaan, suojelemiseksi. Mukaan suojelurintamaan on lähtenyt paitsi Puu ja talo ry, myös valtuutettuja yli puoluerajojen (no okei, ei toistaiseksi yli kok-dem-betoniakselin) ja muuta väkeä. (Sivuhuomautuksena: luulisi, että talon suojeleminen kiinnostaisi kokoomusta, onhan talo kokolailla ruiskukan sininen. Ottaisivat sen erityisvarjelukseensa!). Lauantaina olin Elina Rantasen ja kahden vasemmistonaisen kanssa jakamassa sinisiä mielenosoituskutsuja kävelykadulla. Jotta saisimme hankkeelle huomiota, olimme varmemmaksi vakuudeksi maalanneet kasvomme kauttaaltaan sinisiksi. Ja huomiotahan sitten saatiin :). En ole ikinä jakanut lentolehtisiä yhtä hyväntuuliselle porukalle. Moni nauroi ääneen, jotkut vähän pelästyivät. Paras kommentti tuli eräältä nuorelta mieheltä, joka kieltäytyi ottamasta läpyskää perustellen, että "äiti on sanonut, että vierailta smurffeilta ei saa ottaa mitään.". Heh.

Viereinen kuva Koulukadun Kaunottaresta on Keijo Luodon ottama. Kiitos kuvasta, Keijo!

Jos kokoomuksen ja demareiden nokkamiehet tunsivat korvissaan jotain epämääräistä kuumotusta lauantaina puoliltapäivin, se johtui varmaan kadulla saamastamme palautteesta. Kaupunkilaiset ovat erittäin tyrmistyneitä aikeesta purkaa sininen talo, ja kaksi suurinta puoluetta saivat totta vieköön kommenteissa kuulla kunniansa. Lappuja oli todella helppo jakaa, sillä moni ohi kävellytkin palasi takaisin ehdittyään tajuta, millä asialla sininassut olivat. Ja kiinnostuneille tiedoksi: kyllä se väri lähti pois muutaman pesukerran jälkeen.

Joten: mielenosoitus ensi lauantaina 25.11. klo 14 Koulukadun ja Linnankadun risteyksessä, Aurajokirannan puoleisessa puistossa. Ota oma ulkokynttilä mukaan! Yritetään vielä vaikuttaa siihen, että tämä kaupungilaiselle tärkeä osa turkulaista katukuvaa säilyisi myös jälkipolville. Näytetään, kuinka moni haluaa talon säilyvän! Emme kai me todella halua tämänkin talokaunottaren siirtyvän siihen pitkään listaan hävitettyjä rakennuksia, joita säännönmukaisesti muistellaan Turun Sanomien sunnuntaisivujen artikkelissa entisen yliopiston päärakennuksen, entisen Wiklundin ja entisen vaikka minkä kanssa? Siis siinä artikkelissa, jonka luettuaan jokainen ihmettelee, kuinka sokeita sen ajan päättäjät ovat voineetkaan olla. Eihän tämä voi olla mahdollista enää vuonna 2006, eihän? Kulttuuripääkaupunkiehdokkaassa? Eihän?

Perjantaina oli vihreiden puoluehallitus, siellä otettiin kantaa pienyrittäjien omaan lainsäädäntöön ja heidän asemaansa kolmikannassa.

Sunnuntaina piti olla kävelykadulla jakamassa esitteitä torstain ilmastotilaisuudesta, mutta flunssa alkoi painaa niin ikävästi, että en voinut lähteä ulos hytisemään. Tärisinhän vilusta jo sisälläkin. Yhtä kiinnostavaa asuntoa kävimme kuitenkin katsomassa, ja voi pojat - se olikin oikeasti kiinnostava. Tosin taas hieman väärässä paikassa ja liian kallis, mutta muutoin kuin unelma. Iso unelma - neliötä piisasi. Olemme miettivällä kannalla, on harkittava. Jos se menee harkinta-aikana, olkoon kohtalomme niin. Sunnuntai-ilta kului valtuustoryhmän budjettipalaverissa.

Maanantaina piti raahautua maakuntahallitukseen, vaikka joka lihasta kolotti ja kurkku oli kipeänkarheana. Ei mitään maata mullistavaa listalla.

Mitäpä muuta? Olen ihmetellyt faktan ja fiktion hämärtymistä. Uusi Bond-leffa on tulossa ensi-iltaan, ja uuden bondin kuvat värittävät kotikaupunkimmekin katuja. Samaan aikaan on uutisoitu Anna Politkovskajan murhaa tutkineen entisen venäläisen vakooja Aleksandr Litvinenkon myrkyttämisestä Lontoossa. Kun tähän todellisuuden ja tarun sekoittumiseen yhdistyy se, että uusi James Bond Daniel Craig näyttää mielestäni mainoskuvissa hieman Vladimir Putinilta, en oikein meinaa enää pysyä kärryillä siinä, mikä on tarua ja mikä ei. Huimaa lievästi, noin henkisessä mielessä.

Lounais-Suomen ympäristökeskus ei myönnä Orikedon uudelle jätteenpolttolaitokselle ympäristölupaa!

Lounais-Suomen ympäristökeskus tiedottaa sivuillaan: "Uudelle seudulliselle jätteenpolttolaitokselle ei voitu myöntää ympäristölupaa, koska sen sijoittaminen virkistysalueiksi kaavoitettujen alueiden keskelle ja asuinalueiden välittömään läheisyyteen ei täytä ympäristönsuojelulain 6 ja 42 §:ssä tarkoitettuja ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä.

Lämpökeskuksen toimintojen olennaiselle laajentamiselle ei myöskään ole ympäristönsuojelulain edellytyksiä. Uuden jätteenpolttolaitoksen ja laajenevan lämpökeskuksen yhteisvaikutuksena aiheutuisi Orikedolla terveyshaittaa (mm. melua) sekä yleisen viihtyisyyden ja virkistyskäyttöön soveltuvuuden merkittävää vähentymistä. Haitallisten aineiden pitoisuudet ilmapäästöissä eivät kohoa ohjearvojen yläpuolelle, mutta savukaasut voivat tietyissä sääolosuhteissa painua alas laitoksen lähiympäristössä aiheuttaen viihtyisyyshaittaa. Haittoja ei hakemuksessa esitetyn perusteella ole mahdollista ehkäistä riittävästi ottaen huomioon toiminnan vaatimat liikenne, polttoaine- ja jätepurkausasemien ja liikenneväylien sijainti, maasto-olosuhteet, laitosalueen koko ja liikennemäärät sekä sijainti virkistysalueiden vieressä ja asutuksen välittömässä läheisyydessä. Jätteenpolttolaitoksen ja lämpökeskuksen teollisuusmittakaavaiset toiminnot aiheuttavat sijaintinsa vuoksi ympäröivälle asutukselle meluhaittoja sekä kohtuutonta rasitusta, rajoittaisivat merkittävästi virkistysalueiksi kaavoitettujen alueiden virkistyskäyttöä eikä haittoja voida riittävästi ehkäistä. Uusi toiminta ei siten täyttäisi myöskään naapuruussuhdelain 17§:n edellytyksiä.

Melu
Nykyisen jätteenpolttolaitoksen ja nykyisen lämpökeskuksen toiminnoista ja liikenteestä aiheutuu meluhaittoja, jotka ilmenevät terveydellisenä vaarana sekä vähentävät merkittävästi virkistys- ja ulkoilualueiden käyttöä. Nykyisistäkin toiminnoista aiheutuvat melutasot ylittävät lähimmillä asuin- ja virkistysalueilla selvästi valtioneuvoston päätöksessä annetut melun ohjearvot. Meluhaitoista on tehty useita valituksia. Hakijat eivät ole esittäneet meluntorjuntatoimia uusien toimintojen osalta."

Järjen ja lainsäädännön voitto sisäpiirivallasta! Toivottavasti Turun Seudun Maakaasu- ja Energia ei lähde aikaa vievälle valituskierrokselle, vaan seudulla otetaan lusikka kauniiseen käteen ja tehdään jätehuollolliset kokonaisratkaisut, jotka
1) pyrkivät jätteiden synnyn ja määrän vähentämiseen,
2) edistävät kierrätyksen ja materiaalikäytön kehittymistä ja
3) edistävät seudullista järkevää energiaratkaisua, jossa Naantalin voimalan kivihiili korvataan ilmaston kannalta paremmalla energialähteellä.

Tämä voisi tarkoittaa entistä ohjaavampaa jätteiden hintapolitiikkaa, jätteen tehokasta syntypaikkalajittelua, orgaanisen jätteen mädättämistä biokaasuksi ja jäljelle jäävästä polttokelpoisesta jätteestä tehtävää kierrätyspolttoainetta poltettavaksi teknisesti sellaisessa aidossa jätteen hyötykäyttöä edistävässä laitoksessa, joka jätteen määrän vähetessä pystyy helposti käyttämään uusiutuvia polttoaineita. Lisäksi seudulle tarvitaan maakaasuputki korvaamaan Naantalin kivihiilivoimala. Toivottavasti tämä päätös on yhden aikakauden loppu: järjen ääntä kuuntelematonta sisäpiiridiilausta ei moni jää kaipaamaan.

Kiitos oriketoaktiiveille! Kaupungin tämä päätös tietysti asettaa varsin hankalaan asemaan, kun vanhan polttolaitoksen luvat umpeutuvat eikä kaatopaikalle saa enää kohta viedä biojätettä. Vaan itsepä on kuoppa kaivettu, joten ei muuta kuin parempaa suunnitelmaa tekemään - ja tällä kertaa ympäristön ehdoilla, kiitos!

Manic Monday? Panic Monday?

Päivä oli fyysisesti rauhallinen mutta henkisesti hektinen. Aamukahdeksalta kokoonnuimme tarkastuslautakunnan työryhmän kanssa läpikäymään hallintokuntavierailujemme satoa. Siinä vierähti parisen tuntia, sitten hetkeksi papereiden lukemisen pariin, ja sieltä senaattori Anderssonskan olohuoneeseen vaalivalokuvaukseen. Kävelin Raunistulaan, jotta päivän aikana olisi mahdollista saada edes hiven liikuntaa. Olin nätti koko loppupäivän, kun minut oli laitettu valokuvakuntoon ammattitaitoisen meikkaajan toimesta :).

Päivä jatkui kaupunginvaltuuston talousseminaarissa. Myöhästyin hieman, mutta ennätin kuulla osan alustuksista ja osallistua ryhmien väliseen talouskeskusteluun. Ryhmät pitivät keskustelun aluksi ryhmäpuheenvuorot, ja vihreiden puheenvuoro lankesi varsinaisen ryhmäpuhiksemme Mika Helvan poissa ollessa allekirjoittaneen, eli varapuhiksen kontolle. Sanoin, että tulemme illalla esittämään pientä veronkorotusta. Sama viesti piti tulla jo Mikan kautta muille ryhmäpuheenjohtajille aamun kokouksessa. Eipä seminaarista nyt kovin ihmeellisiä taloudenhallinta-ajatuksia tullut, mutta ryhmät jakoivat keskenään käsityksiään, ja se on tietysti tärkeää budjettineuvottelujen pohjaksi sekä ryhmien sisällä että niiden välillä.

Seminaarin jälkeen oli vuorossa vihreiden ryhmäkokous, ja sen jälkeen varsinainen valtuuston kokous. Valtuuston listan ensimmäisenä asiana oli viime kokouksessa pöydälle jäänyt veroprosenttiasia. Sunnuntai-illan ryhmäkokouksessa luimme budjettikirjaa etukannesta takakanteen ja takakannesta etukanteen löytämättä tapaa rahoittaa palvelut nykyisessä rakenteessaan riittävälle tasolle. Nykyisellä rakenteella tarkoitan sitä, että organisaatiota on pystyttävä muuttamaan tehokkaammaksi, jotta samalla rahalla saadaan tuotettua enemmän palveluita, mutta isoja rakenteita ei muuteta hetkessä, eikä ainakaan ensi vuodeksi. Siksi päädyimme minun suullani esittämään pientä 0,25 %:n veronkorotusta. Olimme harkinneet myös 0,5 %:a, mutta päädyimme pienempään, koska se kohtalaisesti riittäisi tarkoitukseensa eikä sitä voisi pitää Turun hallitussopimuksen vastaisena. Siitäpä sitten sikisikin pieni poliittinen mekkala ja kolmen tunnin keskustelu neuvottelutaukoineen. Muilla puolueilla, kristillisiä lukuun ottamatta, ei ollut halua edes pieneen veroprosentin tarkistukseen. Meitä taas ei houkutellut pelkkä lisävelan otto ja alijäämän syventäminen palvelujen rahoituskonstina.

Kokous piti neuvottelutauon, jonka aikana veronkorotuksen kannatuksen puute kävi ilmeiseksi. Sen sijaan meille luvattiin asiallisia puolueidenvälisiä neuvotteluja talouden ratkaisujen etsimiseksi. Yhteistyö on ollut hieman huonossa hapessa kokoomus- ja demariäijien Lapinmatkan jälkeen: herrat matkasivat viikko pari sitten pohjoisen lumille sopimaan budjettiasioitaan ohi muiden hallitussopimusryhmien. Reilua? No ei, ottaen huomioon että asiat on luvattu hoitaa yhteistyössä. Mutta nyt yhteistyötä luvattiin sen verran vakuuttavasti ja vakavalla naamalle, että päätimme vetää veronkorotusesityksen pois ja jatkaa neuvotteluja seuraavat viikot. Pitkähköin hampain tosin, mutta ehkä takkuavallakin yhteistyöllä on tässä tilanteessa oma arvonsa.

Kätemme ei hamunnut veronmaksajan kukkarolle aivan kevyin perustein. Mielestämme maltillinen korotus olisi palveluiden suhteen ollut pienimpien vaurioiden tie. Peruspalveluiden laadun säilyttäminen on tärkeä viesti asukkaille ja erityisesti lapsiperheille: Turkuun kannattaa tulla ja täällä kannattaa pysyä. Verokilpailutilanteemme on hieman helpottanut kun ympäristökuntammekin ovat korottaneet verojaan. Veronkorotuksen perusta oli, että alibudjetoinnin tie lautakunnissa on nyt kuljettu loppuun. Budjettien on pidettävä, jotta menokehitys saadaan hallintaan, lipsumisia ei voi sallia. Liikeneviä varoja on kohdistettava rakenteita uudistaviin ja tehostaviin toimiin, sillä mikään veronkorotus ei riitä turvaamaan tulevaisuutta. Veronkorotuksen tuottamaa pientä taloudellista liikkuvavaraa olisimme voineet käyttää peruspalveluiden kuten opetus-, sosiaali- ja terveydenhuoltopuolen säilyttämiseen, joukkoliikennettä unohtamatta, kunnes isommat toimet alkavat vaikuttaa. Nyt sitä pitää riipiä kokoon jostain muualta, saa nähdä miten onnistumme. Turun velkaantuminen on ensi vuoden talousarvion ja siihen liittyvän taloussuunnitelman mukaan lähivuosina kovassa kasvussa, joten lisää syömävelkaa ei oikein ole varaa ottaa. Velat kun on maksettava takaisin vuosina, jolloin vanhustenhuolto tarvitsee nykyistä enemmän resursseja ja aktiivi-iässä olevia veronmaksajia on nykyistä vähemmän. Lisäksi yleinen taloustilanne ja korkotaso ovat nyt todella edulliset, sama meno ei välttämättä jatku ensi vuosikymmenellä.

Asialistalla oli myös Pyölinpellonpuiston virkistysalueen asemakaavanmuutosehdotus Pitkämäen kaupunginosassa. Siinä valtuutettumme Pauliina de Anna teki muutosehdotuksen, joka turvaisi riittävän väljyyden asuinrakennusten ja leikki- ja oleskelualueiden sijoittelussa ja säilyttäisi Pyölinkulman suuntaisen palstaviljelyalueen. Hävisimme esityksen äänin 53-14.

Seuraava kaava-asia oli kaupunkilaisille paremmin tuttu: Linnankadun varrella Koulukadun ja Puutarhakadun välissä sijaitseva korttelinpuolikas, jossa sijaitsee turkulaisille hyvin tuttu mutta nyt purettavaksi esitetty ns. sininen talo, eli varustamo Wikeström & Krogiuksen jugendtyylinen vuonna 1902 rakennettu konttorirakennus, aiemmin Wikeströmin laivakonttori ja kauppahuone. Samassa kaavassa korttelissa sallittiin purettavaksi ns. vihreä talo, joka liiketoimintansa takia tunnetaan paremmin nimellä Tuulan pikaoffset. Kaavaehdotus kuuluu sarjaan "Emmekö me ikinä opi?". Kyseessä on katukuvan kaunotar, pala turkulaisten sielunmaisemaa ja osa sitä kaupungin historiallista identiteettiä, josta me yleensä niin kovin ylpeilemme. Sinisen talon purkaminen on täysin tarpeetonta. Tontille on mahdollista täydennysrakentaa parillakin kohtalaisen järkevällä tavalla. Jokseenkin yhtä älytöntä on purkaa Puistokadun puolella keskellä tonttia sijaitseva sisäpiharakennus vihreä talo. Kestävän kehityksen kannalta on mieletöntä repiä toimivia käyttökelpoisia rakennuksia. Sinisen talon säilyttämisestä käytiin pitkä keskustelu, jossa talon säilyttämistä puolustivat vihreiden lisäksi ainakin keskusta, kristilliset ja osa vasemmistoliittoa. Vihreiden Maarit Fellmanin tekemä asemakaavan palautusesitys hylättiin äänin 42-22. Keskustelun loppupuolella Fellman teki vasemmistoliiton Nana Korpelaisen kannattamana pöydällepanoesityksen, jotta voimme vielä tutkia vaihtoehtoja rakennusten täystuholle. Asia jäi pöydälle seuraavaan kokoukseen äänin 43-23. Nyt siis kaikki sinisen talon puolustajat kiireesti ottamaan yhteyttä kokoomuksen ja demareiden valtuutettuihin, jotta Koulukadun Kaunotar saa elää ja hengittää seuraavatkin sata vuotta!

Sunnuntaipuuhia

Päivä kului pääosin kotosalla papereita tutkien. Isänpäivä jäi tänä vuonna siltä osin viettämättä, että olisin tavannut isääni. Alunperin aikeenamme oli lähteä Tampereelle tapaamaan vanhempiani, mutta suunnitelmaan tuli muutos. Vanhempani matkasivatkin Itä-Suomeen, hautaamaan isänpäiväviikonloppuna kälyni isää, eli veljeni appea. Mekin pohdimme Imatralle lähtöä, mutta jätimme kuitenkin menemättä. Ehkä hyvä niin. Minun viimeisin muistoni Ramista on, kun hän heinäkuussa seisoi venessään jätettyään meidät rantaan, heilutti hyväntuulisena kädellään ja kaasutti takaisin järven selkää kohti. Mielelläni muistan hänet juuri sellaisena, omassa elementissään.

Meidän piti käydä sunnuntaina katsomassa paria asuntoa, mutta emme sitten ehtineetkään. Parveke tuli kuitenkin laitettua talvikuntoon. Olin hieman ällistynyt löytäessäsi parvekkeelta hengissä olevan sitruunamelissan ja pienen persiljankin. Tässä on sentään ollut ihan kelpo pakkasjaksojakin. Joko tässä huushollissa podetaan tavallista vakavampaa lämpövuotoa tai sitten mikroilmasto vain on ihmeellisempi asia kuin heti tulisi ajatelleeksikaan. Siirsin talvea uhmanneet sissikasvit suojaan sisätiloihin, saa nähdä läkähtyvätkö ne nyt kuumuuteen.

Sunnuntai-iltana seitsemästä liki kymmeneen vietin muiden vihreiden seurassa valtuustoryhmämme kokouksessa. Kävimme läpi - yllätys - kaupungin talousarviota. Maanantaina valtuusto päättää veroprosenteista. Kokonaisesityksemme ei ole vielä aivan valmis, mutta se alkaa hahmottua. Kävimme pitkän keskustelun yleistilanteesta: alijäämistä, velanotosta, talouden tasapainotuksesta, toimintaa uudistavista hankkeista ja erityisesti sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisestä sekä eräiden ryhmien välisestä hallitussopimuksesta, ja sitä kautta etenimme siihen, mikä on välttämätöntä ja mahdollista tehdä. Palataan asiaan huomisen valtuuston jälkeen.

Vasemmistoliiton ryhmä oli myös viikonloppuna ottanut kantaa Turun budjettiin. Turun Sanomat uutisoi asiasta seuraavasti: "Puolue ei ehdota budjetin karsimista miltään osin. Vasemmistoliiton mielestä toimintojen turvaamiseen täytyy voida käyttää kaupungin rahastotuottoja, paranevan työllisyyden tuomia verotuloja ja viime kädessä lisävelanottoa.". Aktiivinen vassaribloggaaja Mirka Muukkonen kirjoittaa blogissaan samasta asiasta seuraavasti: "Vasemmistoliitto ei halua karsia palveluita, vaan säästöt on löydettävä muualta. Onneksi valtio on tulossa apuun tulevina vuosina kustannusten osalta, se on aivan välttämätöntä. Haastava tilanne kieltämättä on. ". Mikä on se muualta, mistä säästöt voidaan saada??? Turun palvelut ja hallinto kuluttavat kaupunginjohtajan esityksen mukaan ensi vuonna yhteensä 828 818 126 euroa, joista 675 389 123 euroa eli 81,4 prosenttia kuluu terveydenhuoltoon, sosiaalitoimeen ja opetukseen (sisältäen opetuslautakunnan, ammattiopetuksen ja ammattikorkeakoulun). Loput 153 429 003 euroa eli 18,6 prosenttia jaetaan muutaman sellaisen "turhan" toiminnan kuin keskusvaalilautakunnan, kaupunginvaltuuston, tarkastuslautakunnan, kaupunginhallituksen, Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnan, liikuntalautakunnan, nuorisolautakunnan, kulttuurilautakunnan, joukkoliikennelautakunnan, ympäristö- ja kaavoituslautakunnan, rakennuslautakunnan ja kiinteistölautakunnan kesken, budjettikirjan järjestyksen mukaisesti lueteltuna. Mitkähän näistä lakkautetaan tarpeettomina vasemmistolaisen ajattelun mukaan?

Mitä tulee valtion apuun huutamiseen, niin minäkin totta vie toivon, että valtio tulee apuun. Olen esimerkiksi joka ikisessä paikassa, missä olen voinut suuni asiasta avata, vaatinut valtiota osallistumaan suurten kaupunkien joukkoliikenteen kustannuksiin. Mutta minä myös tiedän (en sano, että olisin asiasta samaa mieltä), että valtion näkökulmasta 1990-luvun laman aikana tehnyt heikennykset on nyt jokseenkin saatu kompensoitua kunnille, eikä esimerkiksi valtionosuuksiin olla enää suunnittelemassa merkittäviä korotuksia. Ei Turun budjettia voi rakentaa vain omien toiveidensa varaan, kyllä jalkojen pitää sentään edes varpailla koskettaa todellisuutta, arvon vassarit! Kun tähän rahankäyttölinjaan lisätään vasemmistoliiton täydellinen haluttomuus olla mukana kaupungin rakenteita uudistavissa isoissa hankkeissa, joilla pyritään tehostamaan kaupungin toimintaa, saadaankin jo aikaiseksi täydellisen negatiivinen talousyhtälö. Toteutuessaan se veisi kaupungin kurjuuden kuiluun nopeammin kuin ehdimme lausua "Mil pual jokke sää oikke olet?". Kannattaa muistaa, että vassarit jäivät pois esimerkiksi ryhmien välisestä hallitussopimuksesta, koska eivät voineet hyväksyä sosiaali- ja terveystoimen yhdistämistä. Sen hankkeen tarkoitus on sentään varmistaa, että pystymme tuottamaan jatkossakin - kasvavasta kysynnästä huolimatta - ihmisille niitä sosiaali- ja terveyspalveluita, joita he tarvitsevat ja joihin ovat oikeutettuja.

No, taloushuolet ovat taloushuolia, ja kaipa se ensi vuoden talousarviokin saadaan jotenkin rakennettua. Kun iltamyöhällä palasin kotiin, koin jälleen kerran iloa siitä, että asun hautausmaan vieressä. Bussista poistuessani Turun kaunis vanha hautausmaa välkehti kynttilöiden loistetta, kun sadat tai tuhannet ihmiset olivat käyneet isänpäivänä muistamassa poisnukkuneita läheisiään. Ei hautausmaa ole pelottava, on yksinkertaisesti vain kaunista, että menneet sukupolvet ovat läsnä muistoissamme, ja että me myös muistamme heitä kynttilöin ja rukouksin.

Sekalaisia havaintoja kuluneesta viikosta

Loppuviikko meni pääasiassa työn ja tarkastuslautakunnan vierailujen merkeissä. Olemme käyneet läpi koko joukon kaupungin virastoja ja liikelaitoksia haastatellen heidän taloudenpitoaan. Vierailut on nyt jokseenkin loppu, jäljellä on keskinäistä neuvonpitoa, lautakuntakäsittelyä ja johdon tapaamisia sekä vielä yksi haastattelu. Vierailusta yhdellätoista olin itse mukana lautakunnan puheenjohtajan roolissa, jos nyt saan selvää kalenterimerkinnöistäni. Kolmeen en päässyt työesteiden takia (työssäkin pitää nimittäin ehtiä olla läsnä, tämä politiikka kun on vain harrastus, ei leipätyö). Ne yksitoista vierailua veivät aikaa (ilman matkoja) noin 30 tuntia. Useimmat haastattelut etenivät puheenjohtajan vetäminä, eli skarppina piti jaksaa olla. Ei siis ihme, että aloin olla hieman kuitti haastattelulomakkeen veivaamiseen. Tuloksena on varsin kattava kokonaiskuva niistä taloudellisista ja toiminnallisista haasteista, joiden parissa hallintokuntamme painivat, sekä niistä menetelmistä, joita he talouden hallinnassa käyttävät. 14 000 työntekijän organisaatiolla on monet kasvot, monia erityisongelmia ja jonkun verran myös kaikille yhteisiä kipupisteitä. Raportti tästä projektista valmistuu valtuuston apuvälineeksi niin nopeasti kuin mitä raportin työstäminen ja lautakuntakäsittely kestää. Toivottavasti raportista tulee olemaan hyötyä, sillä pohjatiedon kerääminen on vaatinut paljon aikaa, vaivaa ja istumalihaksia monelta osapuolelta. Kiitos vierailuihin valmistautuneille virastopäälliköille ja muille tilaisuuksiin osallistuneille virkamiehille sekä niille luottamushenkilöille, ketkä paikalla olivat!

Torstai-ilta ei kulunut tarkastuslautakunnan merkeissä, mutta kaupungin taloudellisen kurjuuden parissa kumminkin. Turun opettajien ammattiyhdistys TOAY oli kutsunut valtuutetut kuulemaan eri kouluasteiden edustajien näkemyksiä siitä, mitä vaikeuksia ja vaikutuksia tiukka talous koulupuolella teettää. Muutamia meistä ehtikin paikalle kuuntelemaan. Sanansa sanoivat niin päivähoidon, perusopetuksen ja lukion kuin ammattikorkean ja ammatti-instituutinkin edustajat. Surkeaa on, ei voi muuta sanoa. Lukioiden tilanne on aivan erityisen katastrofaalinen, mutta sen tiesin kyllä jo ennestäänkin. Turun lukiot ovat hoitaneet tehtäväänsä jo nyt niin tiukalla taloudella, että mahdolliset lisäsäästöt suistavat toiminnan aivan pois raiteiltaan. Ja ankeaa se on muuallakin: pienten lasten turvattomuutta, peruskouluissa kasvavia ryhmäkokoja ja tukipalveluiden vähenemistä, ammattikorkeassa ja ammatti-instituutissa yleistä rahapulaa sekä vähemmän opettajia ja lähiopetusta. Totta on, että tässä ei ole järkeä. Mutta paljonko on muuta mahdollisuutta?

Jos tietäisi, mistä rahaa järkevällä tavalla ottaisi, homma olisi helppo hoitaa. Vaan kun näin ei ole. Tilannetta voisi kuvata vanhalla vitsillä. Opettaja palaa luokkaan ja sanoo oppilaille: "Hyvät oppilaat. Terveisiä neuvottelusta kunnan päättäjien kanssa. Minulla on teille sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat ensin?" Oppilaat vastaavat: "Kerro ensin hyvät!". "Poliitikot lupasivat meille lisää rahaa. Luokkakokoja ei tarvitse kasvattaa. Saatte lisää tukiopetusta ja koulupsykologin. Kurssit pysyvät ennallaan ja pääsemme luokkaretkellekin.", luetteli opettaja neuvottelun tuloksia. "Hienoa! Upeaa! Hyvin neuvoteltu!", riemuitsivat oppilaat, ja jatkoivat: "Entä ne huonot uutiset?". "No, te maksatte tämän kaiken kymmenen vuoden kuluttua.", opettaja vastasi.

Eihän se tietysti aivan näin yksinkertaisesti mene, mutta jos perustoimintaa joudutaan rahoittamaan velalla, on sekä velan korkojen että lyhennysten maksu pois tulevien vuosien palveluiden tuottamiseen tarvittavista varoista. Jo kaupunginjohtajan esitys kasvattaa pitkäaikaisen velan määrää ensi vuonna 25 miljoonalla eurolla, ilman näitä koulujen sekä sosiaali- ja terveyspuolen tarvitsemia lisäresursseja. Voi itku, tämä ei todellakaan ole nyt helppoa.

Siinäpä se viikko pääasiassa olikin. Perjantai-iltana olin niin puhki, että ilta kului lähinnä nukkuessa. Onneksi mieheni tuli Turkuun vasta alkuyöstä, hän oli jäänyt Helsinkiin istumaan iltaa kavereidensa kanssa. Sain rauhassa olla hiljaisuudessa, torkkua ja ajatella. Se on parasta hermolepoa kiivastahtisen työviikon jälkeen.

Mitäpä muuta viime viikossa? Merkkitapauksista on mainittava ainakin, että ehdokkaamme, kaupunginvaltuutettu Elina Rantanen avasi oman bloginsa. Se kannattaa liittää suosikkeihinsa, Elina on hyvä kirjoittaja.

Värjäytin hiuksiini raitoja ensimmäisen kerran elämässäni, eli 41-vuotiaana. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Nämä on nyt kyllä aika hillityt, ei yhtään räväkät, ja hyvä niin. Joku kyllä jo ehdotti, että seuraavalla kerralla sitten violetit! Ostin myös ensimmäisen kerran elämässäni silmänympäryksille ryppyvoidetta, sillä mielestäni olen hankkinut pari kurtun tapaista silmien ympäristöön. Tämä ei ole kuitenkaan aivan ensimmäinen silmänympärysvoidepurkkini, sillä aina huomaavainen äitini hankki minulle sellaisen jo ainakin kymmenen vuotta sitten. Joko silloinen aine oli uskomattoman tehokasta, tai sitten sain sen ennen aikojaan, joka tapauksessa nyt vasta mielestäni tarvitsin seuraavan. Olen myös kokeillut elämäni ensimmäisen kerran kylmävahausta ihokarvoihin. Hmm. Kolme kauneudenhoidollista neitsytkokemusta samalla viikolla? Liekö tämä ulkonäön ylenpalttinen puleeraaminen merkki nousevasta vaalikuumeesta?

Kaupungilla liikkuessani kohtasin bussin, jonka kylki mainosti kauppakeskus Myllyn tarjousta joukkoliikennettä käyttäville asiakkaille: Tule bussilla ostoksille, saat ilmaisen paluumatkan. No jo nyt on pentele! Olen vuosien mittaan yrittänyt tolkuttaa, että Turun keskustan kauppiaiden ja isojen tavaratalojen pitäisi ottaa houkuttimekseen bussiedut. Saahan sitä ilmaista parkkiaikaakin, joten miksi ei siis bussimatkaa joukkoliikenteellä ydinkeskustaan tuleville asiakkaille! Vaan ei, ei käy, ei onnistu ja ei kiinnosta. Ja sitten joku autoilijoiden paratiisi tekee tämän aloitteen. Voi ydinkeskustan kauppiaiden yksinkertaisuus, en paremmin sano.

Muutkin autoilijoiden edustustahot vihertävät. Eero Heinäluoma (sdp) intoutui perjantaina puolueensa valtuuskunnan kokouksessa kosiskelemaan äänestäjiä sosiaalidemokraattisella vihreydellä. Puolue aikoo kuulemma mennä vaaleihin ympäristöteemoja toitottaen. Tervetuloa vaan ympäristöihmisten joukkoon, kyllä täällä lisää väkeä tarvitaan. Uskottavuutta Heinikseltä ja puolueeltaan tosin puuttuu sammioittain. Demareiden mielestä ympäristöasiat ovat tuki tärkeitä ja ensi hallitusohjelmassa ne pitää ottaa vakavasti. Vaan miten demareilla voi nyt olla varaa seisoa tumput suorina hallituksessa, kun valtiovarainministerin itsensä budjettilinjausten kautta maa voisi tehdä mitä vihreintä politiikkaa, ja nykyinen hallitusohjelmakin sitä tukisi? Ympäristöpolitiikkahan on istuvan hallituksen ohjelman valossa sen keskeisin epäonnistumisalue. Nyt olisi vielä ollut hieman aikaa paikata tilannetta, vaan ei näy vihreää Heiniksen budjettiesityksessä vuodelle 2007. Mitä uskottavuutta on sanoa, että vaalien jälkeen kaikki olisi toisin? Kuinka paljon voi julistaa yhtä ja tehdä toista? Budjettia ei ole vielä lyöty eduskunnassa lukkoon, joten tekoja, Eero Heinäluoma, tekoja sanojen sijaan!

Samaan puuttui lauantaisessa kannanotossaan puoluesihteerimme Ari Heikkinen. "Kun Heinäluoma eilisessä puheessaan letkautti demarien eroavan vihreistä siinä, että "demarit huolehtivat työpaikoista ja toimeentulosta myös tässä ja nyt emmekä siirrä kaikkea toivoa tulevaisuuteen ja tuonpuoleiseen" voisi kai heittää takaisin, että "vihreät haluavat huolehtia tulevaisuuden työpaikoista ja toimeentulosta toimimalla nyt ilmastonmuutoksen torjumiseksi eivätkä työnnä päätään pensaaseen siirtämällä istuvan hallituksen ja Heinäluoman tapaan näiden unelmien vaatimia toimia seuraavalle hallitukselle ja tuleville vuosikymmenille". Sitä paitsi, ilmastonmuutoksen torjuminen nyt tuo uusia työpaikkoja esim. uuden energiateknologian teollisuuteen saman tien eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Miksi siis hallitus ei ole tehnyt kunnollista ilmastostrategiaa? Suomessa tavoitteeksi on asetettava päästöjen leikkaaminen viidesosaan vuoteen 2050 mennessä. Kotimaisen, uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on tuplattava 20 vuodessa.", Heikkinen luukuttaa.

Lauantai-iltana lukaisin loppuun pitkään iltalukemisena olleen tuoreehkon opuksen "Poliitikot taistelivat - Media kertoo. Suomalaisen politiikan mediapelejä 1981-2006". Kirjan ovat toimittaneet Ville Pernaa ja Ville Pitkänen Turun yliopistosta (Ajatus Kirjat, Gummerus 2006). Kirja oli kohtalaisen mielenkiintoinen, mutta kokonaisuuden hahmottamista häiritsi käyttämäni "iltalukutekniikka". Olen tunnettu kyvystäni nukahtaa nopeasti, joten luin kirjan pääasiassa 1-2 sivun pätkinä. Siinä tuppaa hieman kokonaisuus hämärtymään. Kiinnostavaa kirjassa oli näkökulma iltapäivälehdistä vallan ihan oikeina vahtikoirina. Myös politiikan henkilöityminen ja sen vaikutukset tulivat selvästi esiin. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia. Henkilöiden ylenpalttinen tarkastelu on asioita hämärtävää ja saattaa johdattaa kansan päätöksenteon kannalta aivan väärille jäljille, Toisaalta saattaa olla, että henkilöitymisen kautta saadaan taas uudelleen herätettyä ihmisten kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Jää nähtäväksi, mihin suuntaan kehitys kehittyy :).

Yleisötilaisuus ilmastonmuutoksesta to 23.11. klo 18.30 Vimmassa

Sain kutsun tilaisuuteen:

Turun Seudun Vihreät ry järjestää to 23.11. klo 18.30 keskustelutilaisuuden ilmastonmuutoksesta Nuorten taide- ja toimitalo Vimmassa (Aurakatu 9, teatteri 2krs). Vihreän liiton valtuuskunnan puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Katri Sarlund sekä Maan ystävien ja reilun kaupan puolesta ry:n aktiivi Ville-Veikko Mastomäki keskustelevat ja vastaavat kysymyksiin aiheesta. Molemmat puhujat ovat varsinaissuomalaisia eduskuntavaaliehdokkaita. Tule kuuntelemaan heidän mietteitään ja kerämään tietoa tulevien vaalien suurimmasta ympäristöaiheesta!

Pitäisi varmaan mennä paikalle... Tule sinäkin!

Ilmastopolitiikkaa meillä ja maailmalla

Tänään alkoi Nairobissa Keniassa YK:n ympäristökokous. Onnea matkaan, maailman valtiot ja EU:n puhismaa Suomi! Toivon todellakin, että saatte jotain aikaiseksi. Ja ehkä te saattekin, sillä nyt alkaa ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että ilmastomuutos kaikkine ikävine seurauksineen aletaan ottaa tosissaan. Toivottavasti ehdimme tehdä riittävät toimenpiteet ennen metaaniklatraattien sulamista...

Kotimaassakin ilmastopolitiikka puhututtaa. Kokoomuksen kollega, puoluevaltuuston puheenjohtaja Sari Sarkomaa teki sen mihin yksikään vihreä ei kykene. Eli sanoi, että "seuraavan hallituksen on otettava ilmastomuutoksen hidastaminen ja siihen sopeutuminen hallitusohjelman keskeiseksi painopisteeksi.", ja sai sanomansa päivän lehtiin! Yksikään tiedotusväline ei ikinä tee lehtijuttua siitä, että joku vihreä sanoo tämän ilmiselvän tosiasian. Kaipa se on tiedottamisen laki: kukaan ei ole profeetta omalla alallaan :). Sinällään olen iloinen siitä, että nyt monen muunkin puolueen poliitiikko jo puhuu ilmastonmuutoksesta, ja että tiedotusvälineet siitä myös uutisoivat. Kun pääsemme siihen vaiheeseen, että puheisiin kytkeytyy myös järkevät toimenpide-ehdotukset ja tiukat vaatimukset, alamme päästä ilmastonmuutoksen torjunnassa alkuun.

WWF:n hallintoneuvoston puheenjohtaja Pertti Salolaista (myös kok.) on syytä kiittää tämänpäiväisestä reippaasta puheenvuorosta Vuotos-asiassa, vaikka minulla ei ole hänenkään motiiveistaan aitoustodistusta. "Suomalaisten poliitikkojen väläyttämä vesivoiman lisärakentaminen on esimerkki lyhytnäköisestä politiikasta, jolla ei ilmasto- ja energiakysymystä ratkaista. ", Salolainen luukuttaa, ja vaatii: "Suomen on valittava kestävämpi ja rohkeampi linja ilmasto- ja energiapolitiikassaan.". Hyvä! WWF:n kannarissa todetaan, että "Mikäli ilmaston lämpeneminen halutaan pitää alle kahdessa asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan, päästövähennysten on teollisuusmaissa kuten Suomessa oltava jopa 80 % vuosisadan puolessa välissä ja vuonna 2020 jo noin 30 %.". Zigzagtly.

Valtiosihteeri Raimo Sailas taasen narisi maanantaina Kauppalehdessä biopolttoaineista: "Tutkimustuloksilla ei näytä olevan painoa ja argumenttien johdonmukaisuuskin uhkaa väistyä, kun eduskunta kiirehtii vahvistamaan lakia, jonka mukaan bensiinin sekaan pitää ruveta panemaan bioetanolia.". En ole lukenut Kauppalehden juttua, vain uutisen jutusta. Siinä mielessä ymmärrän Sailasta, että en minäkään ole varma ihan minkä tahansa biopolttoaineen ympäristö- ja ilmastoystävällisyydestä. Ympäristöhaittoja ja kasvihuonekaasujen lisäystä on kuulemma laskelmissa todistettu. Ok, mikäs siinä, jos kerran näin on räknätty, se on huomioon otettava tosiasia. Kriittinen on oltava, sillä voi todellakin olla, että osa biopolttoainetuotannosta olisikin ympäristönäkökohdista tarkasteltuna bensaa haitallisempaa, eikä sellaista tuotantoa kannata pystyttää. Mutta olisi se kuulkaas ollut kiva, jos Sailas & co oli viidennestä ydinvoimalasta päätettäessä nostanut yhtämoisen äläkän siitä, että silloisten laskelmien mukaan viides ydinvoimala itse asiassa lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Näinhän KTM oli mallilaskelmissaan saanut tulokseksi. Vaan ei noussut Sailas eikä kukaan muukaan siitä sosieteesta vaatimaan näiden laskelmien huomioonottamista. Koska ydinvoimala nyt yksinkertaisesti haluttiin, äly ja laskelmat pantiin nurkkaan ja oltiin faktoista hiljaa. Selvähän se on, että halvan energian harha ruokkii kokonaispäästöjen kasvua, ja vaihtoehtoisten energiamuotojen ja energiansäästön tie olisi ollut tähän asiaan perusteiltaan toisenlainen ratkaisu. Mutta kun ei kelvannut, niin ei kelvannut. Vaan ehkä Nairobi tuo tähänkin asiaan uutta viisautta ja valaistusta.

Töissä Ahvenanmaalla

Viikonloppu kului pääosin työtehtävissä. Koulumme MYP-opettajat (eli kansainvälisen The International Baccalaureate eli IB-ohjelman Middle Years Programme-linjan opettajat) raahattiin perjantaiaamuna Maarianhaminaan tekemään töitä MYP-opetuksen kehittämiseksi. Raahattiin, koska innostus pyhäinpäivän viettoon työn parissa ei ollut lähtökohtaisesti aivan katossa. Mutta taas kävi kuten yleensä: työ vei mennessään ja pakersimme kaksi päivää opetuksen kehittämistä jokseenkin innoissamme. En ehtinyt edes poistua hotellista kaupunkia tutkailemaan, vaan me vain työskentelimme, söimme, istuimme hetken iltaa ja nukuimme. Takaisin Turkuun palasimme lauantai-iltana. Reissulla oli siis sittenkin oikein mukavaa, ja työkaverien seura oli mainiota. Silti sunnuntaina huomasi, että yksi lepopäivä oli jäänyt väliin.

Arviointi (assessment) on MYP-maailmassa erilaista kuin täällä koto-Suomessa. Keskieurooppalaisessa järjestelmässä riittää intohimoa siihen, onko arviointi suoritettu ennalta määrättyjen yksityiskohtaisten kriteerien mukaisesti, ja onko arvioinnin suorittaminen varmasti myös todennettu ja tallennettu kirjallisesti. Suomalaisesta näkövinkkelistä katsoen systeemi tuntuu välillä aataminaikuiselta, mutta on siinä toisaalta hyvätkin puolensa. MYP-järjestelmä painottaa voimakkaasti oppilaiden itsearvoinnin kehittämistä, ja siinä rubriikit ovat merkittävä apu. Oppilastöihin pitää kirjoittaa rubriikit, jotta oppilaat tietävät, minkä kriteerien mukaan heitä arvioidaan, ja joiden perusteella he voivat myös itse arvioida onnistumistaan. Koska rubriikit ovat suomalaisessa koulumaailmassa aika outo lintu, niitä voi käydä tutkailemassa vaikkapa seuraavista osoitteista:

http://rubistar.4teachers.org/index.php
http://www.teach-nology.com/teachers/
http://www.rubrician.com/general.htm

Näistä osoitteista löytyy tuhansittain eri aiheisia rubriikkeja, joita voi kääntää ja hyödyntää myös suomalaisessa koulussa.

Sunnuntaina kävimme mieheni kanssa katsomassa paria asuntoa. Kyllä, olemme hiljalleen etsiskelemässä yhteistä kattoa. Tämä vuosi on jo yhdeksäs, jolloin asumme eri kaupungeissa. Olisi kiva päästä vihdoinkin yhden osoitteen järjestelmään, joten teemme hiljalleen "benchmarkingia" Turun asuntomarkkinoilla. Toinen tsekattavista kohteista oli hyvin mielenkiintoinen loft-asunto, jokseenkin sellainen, jota olen jo pitkään halunnut, ja joka kiinnostaisi myös miestäni. Mutta se oli liian kallis ja liian lähellä vilkasta liikenneväylää. Täällä Vasaramäessä ilma on merkittävästi puhtaampaa, ja se on minulle tärkeää. Jos asunto olisi hieman paremmalla paikalla, olisi todella vaikeaa olla jättämättä tarjousta, kovasta hinnasta huolimatta... Toinen katsastamamme "kämppä" oli penthouse kattojen yllä, mutta sekin oli liian kallis eikä kolahtanut muiltakaan osin. Muut asuntoa katsastavat kehuivat maisemia, mutta me näimme ympärillä talohirviöitä, jotka olivat lähinnä 60-luvulta periytyviä ympäristörikoksia. Eli etsintä jatkuu, onneksi ei ole mikään kiire. Ehkä sitten maalisvaalien jälkeen, jos ei tule mitään megakiinnostavaa vastaan. Sitä paitsi omasta kodista olisi ankea lähteä kun on juuri saanut sen mieleisekseen ja viihtyisäksi.

Ilta vierähti taas valtuustoryhmämme kokouksessa. Tuskailimme budjetin kanssa, kävimme läpi kaupunginjohtajan esitystä sekä omia ja muiden ryhmien kommentteja siihen. Oman kokouksemme jälkeen paikalle saapuivat myös keskustan ja rkp:n edustajat. Ilta oli pitkä, mutta asioiden käsittely eteni hyvän yhteistyön hengessä. Huomenna kaupunginhallitusedustajamme Pauliina de Anna ja Ville Niinistö jatkavat puurtamista kaupunginhallituksessa. Budjetin teko on aina ikävää vääntämistä, kun tarpeita olisi niin paljon ja rahaa on aina liian vähän. Tänä vuonna rahaa on vieläkin vähemmän, kaikki järjellinen liikkumavara on jo talousarvioin teon tässä vaiheessa käytetty pääasiassa peruspalveluihin. Niukkuuden jakamisesta ei tule hyvä mieli, ei itselle eikä niille, jotka joutuvat niukkuutta kokemaan. Mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole, ellei haluta jakaa vielä suurempaa niukkuutta pitkälle seuraavaa vuosikymmentä.

Viikonlopun Aamuset-lehdessä oli ehdokkaamme Martti Wallasvaaran ensimmäinen vaalimainos: Martilla on kampanja-avajaiset tämän viikon torstaina Aboa Vetuksen kahvilassa. Hyvä homma! Martin mainos oli kiva ja luvassa on varmasti hauskat juhlat. Sinne kannattaa mennä, jos vain ajankäyttö antaa myöten. Onnea Martin kampanjaan, hänellä vaikuttaa olevan hyvä tuuli purjeissaan!

Mars marssille lauantaina!

Ensi lauantaina 4.11. on kansainvälinen ilmastotoimintapäivä, toinen laatuaan. Viime vuonna päivä järjestettiin ensimmäisen kerran, ja silloin marssin muiden mukana Helsingissä Rautatientorilta Suurtorille huutaen tahtia kunnes ääneni katosi. En ollut tuolloin liikkeellä aivan yksin, vaan mukanani oli muun lyhtyjä kantavan marssiväen lisäksi Vihreiden koko puoluevaltuuskunta ja muu puoluejohto. Olin koko päivän johtanut puhetta valtuuskunnan kokouksessa Eduskunnan Pikkuparlamentissa, kunnes illan tullen oli aika todeta: "Kokous keskeytetään mielenosoitukseen osallistumisen vuoksi.". Siinä hetkessä tunsi, miten kansalaisvaikuttaminen käveli sisään edustuksellisen demokratian temppeliin :).

Viime vuotinen miekkari oli tunnelmallinen ja se päättyi Tulikansan upeaan esitykseen. Nyt lauantaina on myös Turussa mahdollisuus kokea vastaavaa, olla mukana ilmastomarssilla tuomassa julki mielipidettään ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta. Miekkari lähtee liikkeelle lauantaina klo 14 Vanhalta Suurtorilta ja tarkoituksena on tukea Nairobissa käytäviä YK:n ilmastoneuvotteluita. Lisätietoja tapahtumasta saa osoitteesta www.ilmastomarssi.org . Itse en ikävä kyllä tänä vuonna pääse paikalle työesteen takia (kyllä, opettajat tekevät töitä myös lauantaisin, ja tietenkin ilman ylityökorvauksia), mutta toivottavasti mahdollisimman moni muu pääsee.

Ilmasto- ja energia-asiat olivat viime viikolla tapetilla mielenkiintoisilla tavoilla, vaikka en niitä ehtinytkään kommentoida tuoreeltaan. Maailmalla kohistiin raportista, jonka on kirjoittanut Maailmanpankin entinen pääekonomisti Sir Nicholas Stern, ja jonka esitteli planeettamme asukkaille tämän viikon maanantaina Britannian pääministeri Tony Blair. Raportissa esitetään se "mullistuksellinen" tosiasia, että hillitsemätön ilmastonmuutos tulee syöksemään maailman talouden megalamaan, samankaltaiseen kuin 1930-luvun suuri taantuma ja maailmansodat. Raportissa todetaan, että maailman hallituksien on joko ryhdyttävä tositoimiin ilmastonmuutoksen taltuttamiseksi tai varauduttava ennennäkemättömiin taloudellisiin seurauksiin. Stern uskoo, että ilmastonmuutoksen hidastaminen säästää rahaa, päinvastoin kuin aiemmin on ajateltu.

Pitäisi kai riemuita, että tämä tosiasia tuodaan näin näyttävästi julki maailmanpolitiikan huipulta - kyllä kai nyt joku vaikutusvaltainenkin kuuntelee! Mutta ilonkiljahduksia vastaan hankaa hieman se, että on itse oman puolueensa kanssa pyrkinyt toitottamaan samaa viestiä parikymmentä vuotta, viestin kaikuessa kuuroille korville: ilmastomuutoksen torjuminen on kaikesta huolimatta huomattavasti halvempaa kuin ilmastonmuutoksen seurauksien kanssa eläminen!!! Tätä viestiä me olemme yrittäneet kaikella voimalla, viisaudella ja väliin kai viekkaudellakin viedä eteenpäin - ja vain taivas ja neuvotteluhuoneiden mykät seinät tietävät, kuinka paljon meitä on sen vuoksi paitsi vastustettu, myös suoranaisesti väheksytty, jopa ivattu ja pilkattukin. Kaikkien - siis todellakin: kaikkien - muiden puolueiden edustajien toimesta. No, pääasia on, että ilmastonmuutoksen torjunta menee eteenpäin.

(Hieman samankaltaiseen ilmiöön törmäsin muuten noin viikko sitten, kun kävin tutkailemassa Varsinais-Suomen Sosialidemokraattien tuoretta ympäristöohjelmaa. Siinä todetaan, että "Ympäristön tila on heikentynyt maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutokseen sekä merien ja luonnon tilan heikentymiseen on havahduttu vasta viime vuosina, vaikka monet ympäristöön liittyvät asiat ovat olleet tiedossa kauemmin. ". Niin no, kuka on havahtunut vasta viime vuosina ja kuka ei. Esivihreät havahtuivat jo jokunen vuosikymmen sitten, kauan ennen puolueen perustamista. Demarien käytännön politiikkaa seuraamalla on vaikea uskoa, että enemmistö siellä olisi havahtunut vielä tänäkään päivänä. Periaateohjelmat ovat toki eri asia.)

Ilmastonmuutokseen liittyi toinenkin mielenkiintoinen viime viikon uutinen. EU-komissio selvittää, onko Suomen uuden ydinvoimalan rahoitusjärjestelyissä turvauduttu EU:n sääntöjen vastaiseen valtionapuun. Selvitys kohdistuu siihen, onko Ranskan valtio takuista päättäessään toiminut valtiontukisääntöjen vastaisesti. Komission tähän mennessä saamien tietojen perusteella ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että takaus on saattanut supistaa TVO:n rahoituskustannuksia alle markkinatason. Ranskan valtion takaus on saattanut vähentää ranskalaisen Arevan ja saksalaisen Siemensin yhteenliittymän tekemän tarjouksen rahoituskustannuksia ja siten auttaa yhtiöitä saamaan uuden ydinvoimalan rakentamista koskevan sopmuksen.

Tämähän on juuri sitä, mitä me kritisoimme viidennestä ydinvoimalasta päätettäessä - että suomalaisten hyväksymässä rahoitusmallissa on kyse ydinvoiman "dumppauksesta" maailman energiamarkkinoille, uusien markkinoiden avautumisen toivossa. Ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa ei asialla ole tekemistä, sillä halvan ydinenergian harha estää tehokkaasti uusiutuvien energiamuotojen teknologisen kehittämisen. Europarlamentaarikkomme Satu Hassi ottikin viime viikolla jälleen kerran osaa asiasta käytävään julkiseen keskusteluun. ""Ydinvoimaahan on tuskin missään rakennettu markkinaehtoisesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ydinvoiman rakentaminen pysähtyi, kun voimayhtiöiden korvausvastuuta onnettomuustapauksissa nostettiin.Ylipäänsä yläraja korvausvastuulle onnettomuustapauksissa on ydinvoiman subventointia, voimayhtiöillä tulisi olla täysi korvausvastuu onnettomuuksien kustannuksista. Myös se, että ydinjätteen aiheuttamat vahingot loppusijoitussäiliön sulkemisen jälkeen lankeavat yhteiskunnan maksettavaksi, ovat tosiasiassa ydinvoiman subventointia.", Hassi totesi, ja jatkoi: "Yhteiskunnan tuet pitäisi suunnata voimakkaassa kehityksessäoleville, turvallisille ja ympäristöystävällisille uusiutuvan energiamuodoille, ei monia riskejä sisältävälle ydinvoimalle.". Niinpä.

Oopperaa ja poliittista teatteria

Tiistaina 31.10. satoi ensilumi, ja saman tien tuli koettua ensiloska. Viikko on edennyt jokseenkin tarkkaan työn merkeissä: oppitunteja, ohjausta ja palavereja. Edes puhelin- tai sähköpostiasioita ei ehdi hoitaa, kun on kiinni käytännön työssä joka sekunnin aamun ja illan välillä. Siksi blogikin päivittyy hitaasti, ei vain riitä tunnit vuorokaudessa. Vasta marraskuun loppupuolella alkaa helpottaa aikataulujen kanssa.

Viime viikosta sen verran, että parempiakin viikkoja on koettu. Isotäti kuoli. Kälyn isä kuoli. Näytelmäkirjailija Reko Lundankin kuoli. Mukava oppilas ilmoitti muuttavansa Iraniin. Kaupungin talous on aivan kuralla ja minunkin optimismini rakoili.

Maanantai 23.10. oli tiukka mutta tehokas kokouspäivä: klo 8 valtuustoryhmien puheenjohtajat, klo 9 maakuntahallitusryhmä (josta myöhästyin), klo 10 maakuntahallitus, klo 13 tarkastuslautakuntavierailu, klo 16.30 vihreiden valtuustoryhmä ja klo 18 kaupunginvaltuusto. Klo 21 jälkeen pääsin lähtemään kotiin kouluhommien ääreen. Hip hei.

Valtuustossa oli asialistalla toiminnan ja talouden seurantaprosentti, vuoden 2007 veroprosentit ja tarkastuslautakuntani kirje valtuustolle. Lautakunta halusi ilmaista valtuustolle syvän huolensa kaupungin talouden tilasta. Jos tätä alaspäin suuntautuvaa syöksykierrettä ei Turussa pystytä oikaisemaan, nykyisellä tulo- ja menokehityksellä kaupunkimme siirtyy kattamattoman alijäämän kriisikunnaksi vuonna 2009. Vuoden 2007 talousarvion suunnittelussa täytyy siis olla kyse selvästä menokehityksen jarrutuksesta. Jos emme nyt toimi, vuonna 2009 jarrutetaan niin, että otsa kolahtaa kiinni tuulilasiin. Silloin kuntalaki pakottaa meidät laatimaan tasapainossa olevan talousarvion ja taloussuunnitelman vuosille 2010-2013.

Kertyneiden ylijäämien varassa eläminen ei ole enää mahdollista, koska ylijäämät yksinkertaisesti loppuvat. On hankittava lisää tuloja ja rajoitettava menoja, jotta pystymme turvaamaan turkulaisten palvelut myös ensi vuosikymmenen alkaessa. Se alijäämätaso, mitä Turku nyt tuottaa – n. 40 miljoonaa euroa vuodessa – eli lähes 240 miljoonaa vanhaa markkaa vuodessa - tarvitsisi kattamiseen vuosittain 2 prosentin veronkorotuksen. Se on mahdotonta. Tilanteemme tarkoittaa sitä, että me nyt, syksyllä 2006, päätämme vuoden 2007 talousarviosta ja -suunnitelmasta päättäessämme osin jo tulevienkin vuosien palvelutasosta.

Kun tämän tiedon yhdistää muutamiin tosiasioihin kuten siihen, että elämme nyt talouden hyvää aikaa, jolloin pitäisi pystyä varautumaan heikompien aikojen varalle; siihen, että väestön ikääntyessä peruspalveluiden tarve vain kasvaa; ja siihen, että valtionosuuksien kasvua ei ole näköpiirissä, käy tilanteen vakavuus ilmeiseksi. Meidän on ryhdyttävä todellisiin toimenpiteisiin talouden saattamiseksi tasapainoon. On lisättävä tuloja. On karsittava menoja. On entistä toimeliaammin etsittävä keinoja hallita kustannuksia hallintokuntien sisällä ja hallintokuntien välillä. On oltava luova uusien toimintatapojen löytämisessä. On puuttuva henkilöstön määrään ja sijoittumiseen. On puututtava liian korkeaan investointitasoon. On johdettava ja on otettava vastuu. Ja on oltava ikävä päättäjä, puhuttava rahasta, säästöistä, tehostamisesta ja uudistumisesta, sillä muutoin meidät hukka perii ensi vuosikymmenen alkajaisiksi.

Ei siis mikään helppo nakki eduskuntavaaliehdokkaille, masokismi ei tunnetusti ole äänestäjien ensisijainen valintaperuste äänestyskopissa. Vaaleja kuitenkin tulee aina. On ehkä sittenkin helpompaa puhua talouden tasapainottamisesta nyt eduskuntavaalien alla, kuin mitä tulisi olemaan syksyn 2008 kunnallisvaalitaistossa selitellä, miksi kotikaupunki on juuri silloin vajoamaisillaan kriisikuntien surkeaan liigaan ja miksi palveluiden saamista ryhdytään rankasti rajoittamaan. Ei tule olemaan helppo tehtävä selittää kaupunkilaisille, miten olemme onnistuneet ajamaan talouden siihen pisteeseen, jos niin käy. Voi olla, että he eivät olisi järin tyytyväisiä tilanteeseen.

Veroprosentit jäivät valtuustossa pöydälle demarien toivomuksesta. Me vihreät äänestimme pöydällepanoa vastaan. Tuntui kohtalaisen älyttömältä jättää pöydälle asia, josta sen pöydälle pyytäjät sanoivat, että he eivät kuitenkaan tule tekemään asiasta muutosesitystä. Minkä takia siis kutsutaan ja maksetaan koolle ylimääräinen valtuusto? Itse olisin periaatteessa valmis korottamaan veroja, jos uskoisin sen jotain auttavan. Menokasvumme on kuitenkin sitä luokkaa, että sitä ei millään veronkorotuksilla pystytä kattamaan, ja siksi taloutta tervehdyttävät toimet ovat välttämättömiä.

Säästämisestä puhuminen ei Turun talousarvion kohdalla ole aivan oikeiden termien käyttämistä, koska kaupunginjohtaja Pukkisen talousarvioesitys vuodelle 2007 perustuu lähes kuuden prosentin menokasvulle. Sen piti perustua viiteen prosenttiin, joka on aika paljon sekin, mutta menokasvun hillintä tuottaa liian kovia vaikeuksia. Tulokasvu Turussa on kuitenkin vain viiden prosentin luokkaa. Se ei ole mitenkään vähän, eikä pääongelmana olekaan nyt liian pieni tulokasvu vaan aivan liian suuri menokasvu. Tämä pitäisi muistaa, kun puhutaan suurilla sanoilla "säästämisen" vääryydestä.

Pääosin viime viikko vierähti tiukasti leipätyön parissa, tosin torstaina matkasin Helsinkiin Kuntaliiton hallituksen kokoukseen. Helsingistä palattuani torstai-ilta vierähti Kristillisellä opistolla Oriketo-aktiivien järjestämässä jätetilaisuudessa. Keskustelu käsitteli sekä jätteenkuljetuksen järjestämistä että polttolaitosta. Keskustelun valossa uudet polttolaitossuunnitelmat vaikuttavat entistäkin älyttömämmiltä, seudulla kertyvä jätemäärä ei yksinkertaisesti riitä niin suureen investointiin, ja laitoksesta tulisikin siten vakava haitta kierrätykselle ja sen kehittämiselle. Olisi kiva referoida tilaisuutta perusteellisemmin, mutta nyt eivät voimat riitä siihen.

Viikonloppu kului Helsingissä. Lauantai-iltana olin mieheni ja äitini kanssa Kansallisoopperassa katsomassa ja kuuntelemassa Mozartin Zaidea Almi-salissa. Äitini on jo eläkkeellä, mutta hän toimi yli 40 vuotta Tampereen Työväen Teatterin puvuston päällikkönä ja teatteripukusuunnittelijana, ja on siten teatteripuvustuksen rautainen ammattilainen. Minäkin vietin ison osan lapsuudestani teatterissa. Eläkkeellä ollessaan äitini on ollut mukana muutamissa tuotannoissa, kuten nyt tässä Zaidessa. Zaiden puvut on suunnitellut kuvataiteilija Rafael Wardi ja äitini on vastannut pukujen käytännön toteutuksesta. Tämä esitys oli työryhmän kolmas, sillä Wardi, äitini Ritva Sarlund, ohjaaja Lisbeth Landefort ja koreografi Aku Ahjolinna ovat jo aiemmin työstäneet samalla porukalla Taikahuilun Tampereelle ja Bastien ja Bastiennen Kansallisoopperaan.

Lauantain esityksen päätteeksi oli hauskat juhlat Almi-salin aulassa, sillä ohjaaja Landefort vietti 60-vuotistaiteilijajuhlaa ja koreografi Ahjolinna 60-vuotisjuhlaa. Yhteensä siis 120-vuotisbileet, jonne mekin jäimme vieraiksi äitini siivellä. Sunnuntaina koitti juhlien jälkeinen arki: matkustin takaisin Turkuun vihreiden valtuustoryhmän kokoukseen pähkimään kaupungin ensi vuoden talousarviota. Sama meno jatkui maanantaina aamuseitsemältä, jolloin ryhmäpuheenjohtajien kokous jatkoi asian työstämistä, ja tulee jatkumaan ensi viikonloppunakin. Joten joulua tässä odottelen, ja sen suomaa lepoa ja rauhaa...